"Vauvan itku oli alusta asti ympärivuorokautista ja raastavaa", Juuso, 20, kertoo. Lue myös Juuson puolison kuvaus tilanteesta.

”Kuopuksemme itku oli alusta asti ympärivuorokautista ja raastavaa. Poika nukkui meidän sängyssä Janinan rinnalla, koska se oli ainut paikka, mihin hän rauhoittui edes hetkeksi.

Joskus Janina ei herännyt, vaikka poika huusi aivan korvan juuressa. Silloin otin vauvan syliin, kapaloin hänet huopaan ja kuljin paketin kanssa ympäri kämppää. Tai laitoin pojan rattaisiin ja hilasin niitä edestakaisin kynnyksen yli. Jos liike pysähtyi, avasi hän heti silmänsä ja karjunta jatkui. 

Opiskelin silloin rakennusalaa. Aamuisin lähdin kouluun silmät sippurassa. Oppitunneilla ajatus pätki. Kun piti rakentaa seinää, en yhtäkkiä muistanut, mitä tällä levyllä pitikään tehdä, vaikka edellisenä päivänä työvaihe oli sujunut jo hyvin.

"Koulupäivien jälkeen kotona oli vastassa huutava vauva ja äkäinen puoliso." 

Iltapäivällä kotona oli vastassa huutava vauva ja äkäinen puoliso. Koti oli sekaisin ja jääkaappi tyhjä. Huomauttelin Janinalle epäjärjestyksestä, koska minusta tuntui epäreilulta, että minun piti vielä koulupäivän päälle hoitaa kotityöt ja vauva. Olin niin väsynyt, että saatoin kaataa paistinpannulle makaroneja, vaikka tarkoitukseni oli paistaa jauhelihaa.

Purin kaiken turhautumiseni Janinaan. Kivahdin ja pyysin anteeksi vuorotellen. 

Janina kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. En ehkä aivan ymmärtänyt, kuinka väsynyt hän oli. Kerran sorruin sanomaan, että oliko pakko hankkia toinen lapsi.

Kun poika oli kuukauden ikäinen, en enää kestänyt, vaan muutin vanhempieni luo. Minusta tuntui, että historia toisti itseään: ensimmäisen lapsen kanssa minulta jäivät kesken metallialan opinnot, toisen kanssa uhkasivat nyt jäädä yli puoli vuotta jatkuneet rakennusalan opinnot. Rehtori ilmoitti, että opiskelua ei kannata jatkaa, koska poissaoloja oli kertynyt niin paljon.

Suhteen breikki venyi puoleksi vuodeksi. En silti luopunut isyydestä missään vaiheessa. Vein esikoistytärtämme ulos leikkimään tai autoin kotitöissä. Joskus jäin yöksi, jotta Janina saisi nukkua. 

"Jälkeenpäin näen, että suhteemme vaikeuksien syy oli pitkälti väsymys."

Kahdeksan kuukauden iässä poika oppi viimein nukkumaan, ja Janina muuttui taas enemmän omaksi itsekseen. Me päätimme palata yhteen. 

Nyt Janina opiskelee lähihoitajaksi ja minä hoidan lapsia kotona. Tämä sopii meille hyvin. Jatkan opintojani sitten, kun Janina valmistuu ammattiin.

Jälkeenpäin ajatellen näen, että suhteemme vaikeuksien syy oli paljolti koliikin aiheuttama väsymys. Mutta olisinko voinut tehdä mitään toisin? En usko.”

Perhe: Hoitovapaalla oleva Juuso, 20, ja lähihoitajaksi opiskeleva Janina, 21. Lapset 10 kk ja 2 v 3 kk.

Vauva 1–2/17

Parasta juuri nyt: kesän hiekkaleikit! Nyt kerätään kuvia vauvoista ja taaperoista hiekkahommissa. Lähetä kuva ja osallistu arvontaan!

Osa kuvista julkaistaan myös Vauva-lehden palstalla. Lähetä kuva mahdollisimman isona tiedostona, emme voi julkaista matalaresoluutioisia kuvia.

Kun lähetät kuvan viimeistään 24.7.2017, olet mukana arvonnassa, jossa voi voittaa Ainu Nokkamukin, BabyBjörn Soft Bib -ruokalapun ja Jordan-hammasharjan vauvoille. Arvomme kaksi settiä, ja yhden palkinnon arvo on noin 21 euroa.

Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse: tarkista, että käyttäjätiedoissasi on voimassa oleva sähköpostiosoite!

Lähettämällä kuvan annat luvan käyttää sitä Vauva-lehden aineistoissa. Lataa vain itse kuvaamiasi kuvia tai kuvia, joiden lataamiseen sinulla on kuvaajan lupa. Katso kuvahaasteiden tarkemmat ohjeet

Jos haluat kuvan mukaan lehden palstalle, kerro sisältö-kohdassa vauvan nimi ja ikä kuvaushetkellä.

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Myös vauvan ensimmäisessä hammastahnassa täytyy olla fluoria, jotta kiille pysyy ehjänä.

1. Milloin vauvan hampaiden harjaaminen aloitetaan?

Harjaaminen aloitetaan, kun ensimmäiset maitohampaat pilkistivät ikenen alta. Fluorihammastahnan käyttö aloitetaan ensimmäisen maitohampaan puhjettua suuhun eli noin seitsenkuisena. Hampaat pestään aamuin ja illoin.

Alle kolmevuotiaille riittää pieni sipaisu tahnaa, ja sitä käytetään vain kerran vuorokaudessa, esimerkiksi iltaharjauksen yhteydessä.

2. Miksi hammastahnassa pitää olla fluoria?

Fluori vahvistaa hampaan kiillettä ja auttaa pitämään hampaat ehjinä. Kun vanhempi annostelee tahnaa ohjeiden mukaan, käyttö on turvallista. Suomessa liika fluorin saanti on harvinaista, sillä vesijohtovettä ei enää fluorata.

Kaivovedessä fluoripitoisuus voi joskus olla liian suuri. Jos kaivovettä ei ole tutkittu, kannattaa selvittää sen sopivuus lapsille.

3. Miten karies tarttuu?

Vauvan suuhun alkaa kerääntyä bakteereja heti syntymän jälkeen. Valtaosasta niistä ei ole hampaille mitään haittaa. Alle kaksivuotiaana saatu kariesbakteeri- eli mutans streptokokki -tartunta taas on merkittävä riski hampaiden reikiintymiselle.

Vanhemman ei kannata maistaa lapsen ruokaa samalla lusikalla.

Yli puolella nuorista aikuisista on korkeat kariesbakteeritasot, vaikka heillä ei olisi yhtään paikkaa suussaan. Kariesbakteerit kukoistavat erityisesti ham­paiden pinnoilla, mutta niitä on myös syljessä. Tippa sylkeä sisältää pahimmillaan tuhansia kariesbakteereja.

Vanhemman ei siis kannata maistaa lapsen ruokaa samalla lusikalla. Ei kuitenkaan tarvitse stressata, jos taapero silloin tällöin muiskauttaa pusun suoraan suulle, koska tartuntavaara on silloin lähes olematon.

Vanhemman tai lapsen sokerin käyttö ei merkittävästi lisää tartuntariskiä. Mutta jos bakteerit ovat jo pesiytyneet suuhun, altistaa runsas sokerin syöminen reikiintymiselle. Vanhempien kannattaa käyttää täysksylitolia, sillä se vähentää syljen kariesbakteerien määrää ja tarttuvuutta.

4. Voiko vanhemman suusta siirtyä muita tartuntoja?

Se on mahdollista. HPV- eli ihmisen papilloomavirustartunnoilla on turhaan sukupuolitaudin leima. Virukset viihtyvät myös suun limakalvoilla, ja ne voivat tarttua vanhemmasta lapseen syljen ja kosketuksen välityksellä. Vauva saattaa saada viruksen äidiltään jo kohdussa istukan kautta tai synnytyksessä.

Suurimmalle osalle HPV-virukset eivät kuitenkaan aiheuta näkyviä tai tuntuvia oireita, ja ne paranevat itsestään. Pysyvä tartunta on harvinainen, ja se altistaa pitkällä aikavälillä kohdunkaulan sekä pään ja kaulan alueen syöville.

Vauvalla pysyvä, oireeton HPV-infektio on erittäin harvinainen. Jos äidillä on aiemmin ollut HPV-tartunta, niin vasta-aineet siirtyvät istukan kautta suojaamaan sikiötä.

Asiantuntijat: dosentti, erikoishammaslääkäri Mervi Gürsoy, dosentti, erikoishammaslääkäri Merja Laine, suupatologian professori, ylilääkäri Stina Syrjänen ja dosentti Eva Söderling, professori h.c. Turun yliopistosta.

Ilman muistia oppimisesta ei tulisi mitään eikä vauva tunnistaisi edes äitiään. Ensimmäiset muistijäljet syntyvät jo odotusaikana.

Äiti heijaa itkuista vauvaa. Tasainen rytmi ja musiikin hyräily rauhoittavat molempia, ja kohta vauva nukahtaa.

Äidin hyräilemä melodia ja siihen liittyvä hyvänolontunne voivat olla vauvalle tuttuja jo ajalta ennen syntymää. Kun äiti laulaa tai soittaa odotusaikana musiikkia, sikiö kuulee sen. Kun musiikki on äidille mieleistä, äidin hyvänolontunne välittyy hormonien mukana sikiöön. Vauva liittää mielihyvän musiikkiin syntymänsä jälkeenkin.

Kognitiivisen neurotieteen tutkija Eino Partanen kertoo tutkimuksesta, jossa odottavat äidit soittivat vauvalle tiettyä kappaletta toistuvasti raskauden viimeisen kolmanneksen ajan. Kun samaa musiikkia soitettiin vauvoille syntymän jälkeen, niiden aivosähkökäyrissä huomattiin selvä muutos. Vauvat tunnistivat ja muistivat musiikin vielä neljän kuukauden iässä.

Odotusajalta tuttua kappaletta voi siis yrittää käyttää vauvan rauhoituskeinona. Ei ole väliä, soittaako vauvalle Metallicaa vai Lapin äidin kehtolaulua, kunhan vain äiti pitää kappaleesta.

– Periaatteessa kaikki musiikki käy, kunhan se ei ole niin kovalla, että pelästyttää sikiön ja häiritsee uni-valve-rytmiä, Partanen sanoo. Unilaulua ja nukkumaanmenorutiinia voi alkaa opettaa lapselle jo odotusaikana.

– Toistuvasta äänen ja liikkeen yhdistelmästä jää sikiön muistiin erityisen vahva jälki, selittää aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Myös liikkumattomuus jää mieleen. Kun musiikki soi ja odottava äiti rauhoittuu paikalleen, vauva yhdistää musiikin rauhoittumiseen. Tuttu unilaulu voi siis auttaa vauvaa jäsentämään päivää kohdun ulkopuolellakin.

Itkeekö hän suomeksi?

Muisti on kaiken oppimisen perusta. Esimerkiksi äidinkieleen tutustuminen alkaa jo kohdussa: sikiö kuulee puhetta ja oppii samalla sen toistuvia rytmejä ja äänteitä. Partanen kertoo tutkimuksesta, jossa huomattiin, että saksalaisten ja ranskalaisten vauvojen itku noudattaa vauvojen äidinkielen sävelkulkua. Vastasyntyneet saksalaisvauvat itkevät laskevalla sävelkululla, ranskalaiset taas nousevalla.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vauvalle olisi kiire lukea aapista jo ennen syntymää. Lapsen päättelykyvyn kehitykseen vaikuttaa eniten kiintymyssuhde vanhempiin. Siinäkin tosin muisti on mukana: kun vanhemmat vastaavat vauvan tarpeisiin, hän oppii muistamaan ja luottamaan siihen, että hänestä huolehditaan. Silloin vapautuu energiaa uuden oppimiseen.

Myös makumuistoja syntyy jo kohdussa. Kiinteitä ruokia aloittelevan vauvan mutristellessa mustikalle ja ahmiessa päärynää äiti voi muistella edellisten kuukausien ruokavaliotaan. Sikiöllä on jo ennen raskauden puoliväliä soluja, jotka aktivoituvat mauista. Niellessään lapsivettä sikiö saa makuaineita elimistöönsä, ja aivojen haju- ja makuaistiradat vahvistuvat.

Huotilainen kertoo, että vauvat suosivat raskausajalta tuttuja makuja. Erityisesti tämä pätee makuihin, joihin liittyy vahva haju, esimerkiksi valkosipuliin. Ruoka-aineita ei kannata vältellä raskauden aikana ilman hyvää syytä.

– Raskausaikana voisi kokeilla uusiakin kasviksia, hedelmiä ja mausteita, jotta maut tulisi esiteltyä vauvalle, Huotilainen sanoo.

Mieltymys makuun vahvistuu imetyksen aikana, jolloin vauva saa makuainetta äidinmaidossa. Vaikutus on sikiöaikaa vahvempi, sillä äidinmaitoon liittyy kylläisyyden tunne, jonka vauva liittää maidon mukana maistamaansa makuun.

Ensin kasvot, sitten paikat

Kummien, setien ja tätien sylissä viihtynyt vauva voi puolivuotispäivän tienoilla osoittaa selvästi, että vain äidin tai isän syli kelpaa. Vierastamisvaihe voi tuntua vanhemmista raskaalta, mutta silloin voi lohduttautua sillä, että ainakin vauvan muisti pelaa, kuten kuuluu.

– Ei voi vierastaa, ellei tunnista omia vanhempiaan, Huotilainen tiivistää.

Vastasyntyneellä on järjestelmä, joka auttaa tunnistamaan kasvoja. Se ohjaa vauvan katseen kasvoihin, ja jos kasvonpiirteet löytyvät, katse pysyy kasvoissa. Vauva oppii tunnistamaan lähimmät ihmiset hyvin aikaisin, sillä kasvoihin liittyvä puheääni helpottaa tunnistamista.

Paikkatietojärjestelmä taas auttaa jäsentämään maailmaa. Muistiin ei tallennu pelkästään nähty tai kuultu asia, vaan myös ympäristö. Jo puolen vuoden iässä vauva muistaa, että olohuoneessa leikitään ja makuuhuoneessa rauhoitutaan.

Muisto vaatii toiston

Jotta asia jäisi sikiön tai vauvan muistiin, sen on tapahduttava toistuvasti.

– Esimerkiksi syntymä on yksittäinen tapahtuma, eikä tunneta mekanismia, jolla siitä voisi jäädä jotain vauvan muistiin, Huotilainen sanoo.

Yksittäinen tapahtuma voi jäädä lapsen muistiin vasta, kun kielelliset taidot riittävät tapahtuman muistelemiseen. Se riittää toistoksi. Episodinen muisti eli tapahtumamuisti alkaakin kehittyä vasta ensimmäisen ikävuoden lopulla, kun kielikin kehittyy.

Varhaisimmat pysyvät lapsuusmuistot tapahtumista ja tilanteista voivat olla kolmen vuoden iästä, mutta monien aikuisten ensimmäinen muisto on vasta kouluiältä. Usein on mahdotonta sanoa, muistammeko varsinaisen tilanteen vai sen, kuinka siitä on myöhemmin keskusteltu. Tunteet heräävät näissä keskusteluissa, ja tilanne eletään uudelleen. Muistikuva voikin nousta tästä, Huotilainen selittää.

Myönteiset lapsuusmuistot luovat pohjan luottavaiselle suhtautumiselle maailmaan.

– Luottamus siihen, että asiat yleensä järjestyvät ja maailmassa vallitsee tietty järjestys, ovat tärkeitä, jotta ihminen voi elää normaalilla stressi- ja vireystasolla, Huotilainen sanoo.

Sikiö- ja lapsuusajan tapahtumien vaikutusta muistoihin on vaikea erottaa.

– Alkuperäisiä muistijälkiä ei oikeastaan ole, on vain eri versioita. Joka kerta, kun opimme uutta, tönimme vanhoja muistijälkiä kauemmaksi.

Vuoden ja kahden kuukauden ikäisellä lapsellani on ollut useita korvatulehduksia koko syksyn ja talven ajan. Käytännössä jokainen flunssa, jonka hän saa, johtaa korvatulehdukseen. Putkituksen mahdollisuudesta oli puhetta jo syksyllä.

Onko korvien putkitukselle olemassa jotakin esteitä? Liittyykö putkien laittamiseen riskejä? Voiko korva tulehtua vielä putkistakin huolimatta? Tai onko jotakin muuta, miten lapsen korvien terveyteen voisi vaikuttaa? Olen huolissani myös lukuisista antibioottikuureista. Miten lapsen suolisto palautuisi niistä mahdollisimman hyvin?

Korvakierteessä

 

Välikorvatulehduksessa tärykalvon taakse välikorvaan kertyy märkää, mistä seuraa oireita, kuten kipua ja kuumetta. Lisäksi korvatulehdus aiheuttaa ohimenevän kuulonaleneman, joka voi kestää viikkoja tai pitempäänkin. Väliaikaisen kuulonaleneman lisäksi ajoittaisesta märkimisestä johtuva kuulon vaihtelu saattaa vaikuttaa kielenkehitykseen.

Korvien putkituksessa lapsi nukutetaan ja tärykalvoille asetetaan ilmastointiputket, joiden kautta märkä valuu välikorvasta pois. Sen ansiosta tätä kuulon vaihtelua ei tapahdu. Putket myös vähentävät välikorvatulehduksia noin 40 prosenttia, ja ne ovatkin käytännössä paras keino niiden ehkäisyyn.

Putkituksesta huolimatta korvat voivat tulehtua, mutta tällöin oireet ovat lievempiä ja paraneminen nopeampaa. Putkituksen ansiosta välikorvatulehdus on myös helpompi todeta, ja hoitona voi käyttää korvakäytävään laitettavia antibioottitippoja.

Putkitus ei yleensä ole välttämätön toimenpide.

Tärykalvoputkien asettamista aletaan yleensä harkita, jos lapsella on kolme erillistä välikorvatulehdusta puolen vuoden sisällä tai välikorvan nesteily pitkittyy, eli lapsella on ns. liimakorva.

Mitään varsinaisia esteitä putkitukselle ei ole, mutta toisaalta putkien tarve on suhteellinen, eli mitenkään välttämätöntä putkitus ei yleensä ole. Toimenpide on pieni, eivätkä haitat ole tavallisia. Tärykalvoputken kautta välikorvaan voi päästä vettä, mikä voi altistaa tulehdukselle. Uidessa korvat on hyvä suojata korvatulpilla ja pannalla. Tavallisen peseytymisen aikana niitä ei tarvita.

Joskus harvoin tärykalvoputken kohdalle tärykalvoon voi jäädä reikä, joka voidaan joutua paikkaamaan.

Antibiootit tosiaankin muuttavat lapsen suoliston bakteerikantaa, mutta sitä voidaan ehkäistä ja hoitaa mm. maitohappobakteereilla.