Kuinka kauan voin vielä valvoa ennen kuin romahdan, väsynyt äiti miettii.

"Vauvani syntyi neljä vuotta sitten marraskuussa. Alku sujui kuin elokuvissa: ensisynnyttäjän pelot koliikista, imetysvaikeuksista ja allergioista eivät toteutuneet. Pääsenpä helpolla, ajattelin.

Kun synnytyksen jälkeinen hormoniboosti muutaman kuukauden jälkeen hiipui, yöheräilyt alkoivat tuntua raskailta. Naapuruston samanikäiset vauvat alkoivat jo ymmärtää, että kulttuurissamme nukutaan öisin ja valvotaan päivisin. Seurasin heidän vähitellen virkoavia vanhempiaan, jotka sopivat  lenkkitreffejä ja ravintolaillallisia. Itse kykenin lähinnä nuokkumaan hiekkalaatikon reunalla ja kehittää itselleni vakavaa suklaariippuvutta.

Meillä heräilyt eivät vähentyneet. Päinvastoin minut revittiin hereille yöstä toiseen viisi, kymmenen tai kaksikymmentä kertaa. Kun neuvolan opaskirja kertoi tämänikäisen vauvan nukkuvan viimeistään nyt ensimmäiset kokonaiset yönsä, tunsin täydellistä epäonnistumista.

Elämäni muuttui epätodelliselta tuntuvaksi selviytymistaisteluksi. Ylikierroksilla pyörivät keho ja mieli eivät osanneet enää nukahtaa silloinkaan, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Mielessäni jyskytti vain kysymys: kuinka kauan voin vielä valvoa, ennen kuin romahdan? Tilannetta vaikeutti se, että lapseni isä työskenteli ulkomailla, joten arjen pyöritys oli pitkälti minun vastuullani.

Totta kai tiesin etukäteen, että vauvat herättävät. Siksi oman uupumisen myöntäminen tuntui vaikealta ja syyllistin siitä itseäni: Miksi en jaksa, enkö olekaan hyvä äiti? Olin myös huolissani lapseni terveydestä: Onko hänellä jokin hätä? Oloni oli riittämätön ja lopulta, tarpeeksi monen valvotun yön jälkeen, pelkästään epätoivoinen.

Epätoivo joko lamaannuttaa tai antaa voimaa. Itse lähdin vimmaisesti etsimään tietoa ja apua.

Soitin neuvolaan, keskustelin uniohjaajien kanssa. Kävin läpi yhä uuden ihmisen kanssa perheemme päivärytmin ja rutiinit vain kuullakseni, että teemme kaiken kuten pitääkin. Lääkärissä kävimme useamman kerran toteamassa, että lapsi on terve, ja käsittämätöntä kyllä, erittäin virkeä ja hyväntuulinen.

Kokeilin tiheämpää imetystä, pullomaitoa, korviketta, vellikikkailuja. Imetyksen lopetusta, ettei maidon tuoksu valvottaisi lasta. Perhepetiä, sivuvaunua, pinnasänkyä ja taas perhepetiä. Vuorokausirytmin hienosäätöä. Satoja Sinisiä unia. Toivonpilkahduksia, yksittäisiä parempia öitä, muttei pysyvää muutosta.

Koska lapsen nukkuminen on yksi vanhempia eniten pohdituttavia aiheita, siitä löytyy runsaasti kirjallisuutta. Tartuin toimeen ja kävin läpi kirjaston valikoiman sekä tilasin englanninkielisiä opuksia Amazonista. Sain valtavasti tietoa, mutten löytänyt ratkaisua itse ongelmaan.

Läheiset tukivat ja auttoivat parhaansa mukaan. En kuitenkaan voinut laittaa työssäkäyviä tukihenkilöitäni jatkuvasti valvomaan öitään lastenvahtina, jotta minä saisin nukkua. Koska oloni oli jo valmiiksi umpisyyllinen, ajatus lapseni yöllisistä itkuista ilman äitiään tai isäänsä tuntui raastavalta.

Olin aina pitänyt unikoulua karkeana toimenpiteenä. Ajattelin, että siihen ryhtyvät vain itsekkäät ja kärsimättömät vanhemmat, jotka eivät välitä, vaikka kiintymyssuhde lapseen kärsii. Jouduin toteamaan, että näköjään tällaiseksi vanhemmaksi muuttuu viimeistään puolen vuoden valvomisen jälkeen. 

Tutkin siis neuvolan unikouluohjeet tarkkaan ja ryhdyin toimeen. Kotiunikoulu ei tuottanut lainkaan tuloksia, olimme vain vauvan kanssa molemmat entistä kiukkuisempia. Lopulta taistelin terveyskeskuksesta lähetteen Lastenklinikalle, jossa tilanne otettiin vakavasti. Pääsin toiveeni mukaisesti sairaalaunikouluun, jossa saisin nukkua hoitajien kantaessa vastuun lapsesta.

Vaikka jo taaperoksi varttunut lapseni ei oppinut tässäkään unikoulussa nukkumaan sen paremmin, lyhyt sairaalajakso oli meille käännekohta. Sain nukuttua edes muutamia usean tunnin pätkiä – unilääkkeillä, mutta silti – minkä ansiosta sain hieman voimaa jatkaa ratkaisun etsimistä. Onneksi sen löytyminen oli jo lähellä.

Jokainen lapsi, äiti ja isä on omanlaisensa. Siksi patenttiratkaisua uniongelmiin ei valitettavasti ole. Erityisesti esikoisen kanssa on vaikea arvioida, millainen temperamentti hänellä on ja johtuuko heräily jostakin fyysisestä vaivasta, stressistä tai ihan vain aktiivisesta luonteesta.

Meidän kohdallamme tilanteen laukaisi Anna Wahlgrenin unikoulu. Wahlgrenin pätevyydestä tai hänen tiettyjen sääntöjen mukaan etenevästä, mustavalkoisesta tyylistään voi olla montaa mieltä, mutta lapsen turvallisuuden tunteen rakentamiseen perustuva unikoulu tuntui heti järkevämmältä ja lempeämmältä kuin muut menetelmät. Wahlgrenin unikoulu vaati paneutumista ja sitoutumista sekä useimman läheisen mukanaoloa, mutta se kannatti.

Ongelma ei ratkennut kertalaakista, ja myöhemminkin meillä on ollut parempia ja huonompia vaiheita. Saimme kuitenkin pahimman kierteen sillä poikki ja värit alkoivat vähitellen palata elämään.

Kuinka kauan ihminen voi siis valvoa romahtamatta? Vastaus on: käsittämättömän pitkään, sekä putkeen että jaksoittain. Useimmiten aika tekee tehtävänsä ja lapsen heräilykierre helpottaa itsestään.

Haluaisin kuitenkin antaa muille äideille tärkeän ohjeen. Jos lapsen heräilykierre tuntuu vain pahenevan, älä epäröi etsiä tietoa ja apua. Omalle perheelle sopivan ratkaisun löytyminen voi olla kiven takana, mutta se löytyy kyllä.

Jutun kirjoittaja Kati pitää uniaiheista Nukahtamo-blogia, josta löytyy vertaistietoja ja -taitoja univaikeuksista kärsiville.

Mietitkö, mistä saisit lisää voimia ja iloa arkeen? Kaipaatko neuvoja vauvan uniongelmiin? Kysy ja keskustele äidin ja muun perheen jaksamisesta Vauva.fi:ssä 28.–29.5.2015! Jätä kysymyksesi tänne

Lue lisää

Huonounisen vauvan äiti: "Me selvitään tästä yhdessä -asenne auttoi pahimman yli"

Rikkinäisiä öitä, sumuisia päiviä – miten kestän vauvavuoden väsymyksen?

3 suurinta ongelmaa vauvan nukkumisessa – näin ratkaiset ne

Tänä kesänä olen oppinut lapsiltani jo yhden asian: aina on hyvä sää.

Olen lomaillut tänä kesänä tähän mennessä neljä päivää. Olen lomaillut tihkusateessa, kaatosateessa, ukkosella, seitinohuessa sadeverhossa, pilvipoudassa, tuulella ja auringon pilkahdellessa.

Olen katsonut elokuvaa, lukenut, rakentanut junarataa, leiponut, istunut sohvalla sylikkäin. Mutta myös keinunut, istuttanut kasveja, ihaillut maailman hienointa sateenkaarta, nukkunut ulkona, nähnyt miten nuorin oppi tuosta noin vain ajamaan pyörällä. Yhden asian olen oppinut itsekin: aina on hyvä sää lomailla.

Sillä sekunnilla, kun sade taukosi, avasin ovet pihalle ja aloin riehua.

Ensimmäisenä yhteisenä lomapäivänä lasten kanssa tein niin, kun aikuinen tekee. Sillä sekunnilla, kun sade taukosi, avasin ovet pihalle ja aloin riehua. Aurinko paistaa, nyt ulos! Tällä säällä ei voi olla sisällä! Nyt se legoleikki tauolle, hei, ettekö tajua, a-u-r-i-n-k-o!

Siinä vaiheessa kun jälkikasvuni oli raahautunut vastentahtoisesti ulos, fiilis olikin melkoisen jäähtynyt. Eipä siinä, alkoikin jo sadella.

Toisena päivänä pilvien kasautuessa meillä äänestettiin siitä, mikä leffa katsotaan. Pian elokuvan alettua yllättänyt aurinkokaan ei haitannut. Vedimme vain verhoja sopivassa kulmassa ikkunoiden eteen estämään ärsyttävät heijastukset. Uloskin ehdimme jossain vaiheessa.

Kolmantena päivänä taivas repesi kaatosateeseen, ja lapseni teki niin, kun lapsi tekee. Hän leväytti ovet auki, veti sadetakin niskaan ja painui ulos ilakoimaan. Katsoin läpimärkänä ja onnellisena trampoliinilla pomppivaa lasta ja muistin hetken kesästä, joskus vuosia sitten: Minä uikkarissa ukkosella kaupunkirivarimme pienellä pihalla. Ihoa rummuttavat pisarat, kylmä noro nenänpäästä leukaan. Levitin kädet, nauroin. Antaa sataa.

Imetyksen aikana seksi saattaa tuntua yhtä houkuttelevalta kuin märkä tiskirätti naamalla. Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström avaa imetyshaluttomuuden aiheuttamia tunteita.

Haluttomuuden tunteet ovat aina yksilöllisiä. Osa lapsen saaneista pareista harrastaa intohimoisesti seksiä heti synnytyksen jälkeen, osalle halut palautuvat vasta imetyksen loputtua. Noin 80 prosenttia pareista on ollut yhdynnässä kolmen kuukauden päästä synnytyksestä, mutta tieto ei kerro mitään haluista. Seksiä voi harrastaa, vaikka siitä ei nauttisi tai sitä haluaisi.

Synnytyksen jälkeen naisen estrogeeni- ja testosteronitasot romahtavat ja munasarjat lamaantuvat hetkeksi. Imetys mullistaa naisen hormonitasoja entisestään ja saattaa aiheuttaa haluttomuutta. Usein hormonitaso normalisoituu vasta, kun kuukautiset alkavat. Ja imetys luonnollisesti saattaa siirtää kuukautisten alkua.

Kuuluko halu äideille?

Fysiologisten syiden lisäksi haluttomuuteen vaikuttaa myös stressi, väsymys sekä vauvan tuoma iso elämänmuutos. Lisäksi vauvan kanssa on koko ajan vähän varpaillaan: Osaanko hoitaa häntä oikein? Ymmärränkö vauvan viestit? Heräänkö vauvan itkuun? Äiti saattaa olla niin rasittunut, että seksihalut vain jäävät pois, koska energia menee väsymyksen kanssa taisteluun ja uuden opetteluun.

Seksuaaliteraputti Marja Kihlström painottaa, että haluttomuus vaikuttaa automaattisesti omaan seksuaaliseen identiteettiin. Haluttomuuden mukana tulee helposti myös tunne, että en ole haluttava, seksikäs tai muiden halun arvoinen.

Nainen saattaa ajatella, että hänen uusi roolinsa äitinä pitää sisältään haluttomuuden tai jopa, että seksuaalisuus ja halu eivät kuulu äideille. Mieleen saattaa hiipiä, että ehkä äidin ei kuulukaan haluta.

Syyllisyyttä ja pelkoa

Äidit saattavat kokea syyllisyyttä myös puolison tähden. Olenko huono puoliso, koska minua ei haluta? En voi antaa rakkaalleni sitä läheisyyttä, joka parisuhteisiin kuuluu. Pelko siitä, että tuottaa puolisolle pettymyksen jatkuvalla kieltäytymisellä, ja puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Pelko siitä, että puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Kihlström huomauttaa, että imetystä ei välttämättä kannata lopettaa vain siksi, että se aiheuttaa haluttomuutta, mutta toisinaan se voi olla oikea vaihtoehto. Vaikka imetyksestä aiheutuva haluttomuus tuntuisikin sillä hetkellä pitkältä ajalta, se on lopuksi vain lyhyt vaihe. Silti sitä ei pidä lakaista maton alle, vaan parisuhteen molempien osapuolien on tiedostaa, missä mennään.

Neuvolalla on suuri vastuu ottaa imettävien äitien haluttomuus rohkeasti puheeksi. Koska pienten lasten vanhemmat eroavat helposti stressaavan elämäntilanteen takia, olisi heidän hyvä  tietää, ettei haluttomuus ole lopullista, ja että se menee ohi.

Kosketuksen uudet säännöt

Haluttomuus aiheuttaa huolta myös pariskunnan ei-imettävälle osapuolelle. Aina sanotaan, että kosketus ja läheisyys ovat parisuhteen peruskiviä. Viesti voi tuntua pelottavalta, jos olet parisuhteessa, jossa haluttomuutta esiintyy.

Puoliso on saattanut kokeilla kaikkea: hellyyttä, esileikkejä, liukuvoiteita ja vaikka toista yleensä kiihottavaa pornoa, mutta ei saa haluttomuudesta kärsivää syttymään. Jatkuva torjutuksi tuleminen saattaa aiheuttaa tunteen, että on epäonnistunut rakastajana. Toisaalta, vaikka olisi hyväksynyt, että seksiä ei nyt ole, on silti jäljellä halu olla toisen lähellä, halia tai silittää ohimennen. Voi olla tuskatuttavan vaikeaa yrittää päästä lähelle, jos haluton osapuoli kokee pepulle taputtelunkin syyllistävänä kutsuna seksiin.

Haluttomallekin osapuolelle on helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin. 

Imetykseen liittyvästä haluttomuudesta ei ole aina helppo puhua. Marja Kihlström kertoo tavanneensa pareja, joiden parisuhteeseen seksi ei ole kuulunut vuosiin, mutta asiasta ei ole koskaan puhuttu. Ei näin, Marja painottaa, ja kertookin Puhu Muru -blogissaan ohjeet, joilla imetyshaluttomuus nostetaan parisuhteen keittiönpöydälle.

Haluttomuudesta kärsivien on tärkeää käydä läpi molempien toiveet molempien ja luoda kosketukselle uudet säännöt. Haluttomallekin osapuolelle voi olla helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin, ja toisaalta puolisokin voi rauhassa halata tai suukottaa, eikä vastassa ole syyllisyyden kiristämää puolisota.

Sexpo tarjoaa seksuaalineuvontaa sekä tukea ihmissuhteisiin kaikenikäisille. Puhelimeen vastaa koulutettu seksuaalineuvoja tai -terapeutti. Soittaminen on ilmaista.

Kun mietin mihin tarpeeseen hankin tavaraa, olen löytänyt itsestäni varautujan.

Varmaan rahojaan tuhlannut äitini on jättänyt minuun jäljen? Olen varautunut kaikkeen tavaroilla: sekä erilaisten juhlien järjestämiseen että mahdolliseen avioeroon. Ja miten ihmeessä voisin jättää varautumatta?

Minulta löytyy isoja määriä astioita ja pannuja. Perheessämme on monta lasta, ja halvemmaksi on tullut ostaa isot määrät astioita kuin vuokrata. Odotanko nyt, että saan viimeisenkin ylioppilaslapseni juhlittua joskus 10 vuoden kuluttua, ja hankkiudun tavaroista eroon vasta sitten, vai mitä teen? Ideoita?

- Kyllästynyt

Ilana Aalto vastaa:

Kerrot, että olet haalinut liikaa tavaraa varsinkin erityistilanteisiin ja että sinun on vaikea tehdä päätöstä tavaroiden poistamisesta. Mietit myös, mistä taipumuksesi on lähtöisin.

Tilannettasi voi lähteä purkamaan monesta suunnasta. Ensinnäkin miettisin, onko varmuuden vuoksi hankituista tavaroista jokapäiväistä haittaa. Ylittääkö haitta hyödyt? Juhlia on harvoin. Arki taas on joka päivä. Jos kaapit pullistelevat juhla-astioista, päivittäisten toimien hoitaminen keittiössä tökkii ehkä seuraavat kymmenen vuotta. Kumpi on sinulle arvokkaampaa, sujuva arki vai varautuminen erityistilanteisiin?

Toiseksi pohtisin taloudellisuutta uudelleen. Sanot, että astioiden ostaminen on tullut halvemmaksi kuin niiden vuokraaminen juhliin. Mutta mitä varmuusvarastojen säilyttäminen maksaa? Ota laskelmissa huomioon tavaroiden vaatiman säilytystilan hinta.

Varautumisen taustalla on yleensä luottamuksen puutetta

Moni joutuu tavaroidensa takia hankkimaan lisää säilytyskalusteita tai muuttamaan isompaan asuntoon. Yksi asuinneliö – eli ison astiakaapin vaatima tila – pääkaupunkiseudulla vuokra-asunnossa maksaa melkein 200 euroa vuodessa. Ostetulle asuinneliölle tulee hintaa keskimäärin 3700 euroa ja tietysti vielä muut asumiskulut siihen päälle.

Pohjimmiltaan kyse ei kuitenkaan ole arjen sujumisesta tai rahasta. Varautumisen taustalla on yleensä luottamuksen puutetta. Varautujatyyppi ei kerää tavaraa vain kotiinsa, vaan hänet tunnistaa kaupungillakin isosta käsilaukusta, josta löytyy kaikkea kyypakkauksesta vaihtoalkkareihin – koskaan ei tiedä, mikä tilanne saattaa yllättää! Varautuja tahtoo olla kontrollissa, vaikka ymmärtää itsekin, että välillä menee överiksi.

Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos luovut varmuusvarastoista?

Kolmanneksi ehdotankin, että kysyt itseltäsi, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos luovut varmuusvarastoista. Se, että joutuisit vuokraamaan astiat juhliin ja menisi rahaa? Vai se, että juhlissasi olisi eripariastiat, koska joutuisit pyytämään ne lainaan ystäviltä ja sukulaisilta? Vai olisiko pahinta se, jos joutuisit tarjoilemaan juhlakahvit kertakäyttökupeista?

Vaihtoehtoja punnitsemalla huomaat, että niitä löytyy eivätkä ne kaikki ole aivan mahdottomia. Luota siihen, että kun päästät turhat tavarat menemään, asiat järjestyvät.

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa lukijoiden kysymyksiin vauva.fissä. Lähetä kysymyksesi lomakkeella tai meilitse meidanperhe@sanoma.com otsikolla. Laita viestin otsikoksi "Kysy ammattijärjestäjältä".

Letut ilman munia, maitoa ja vehnää syntyvät rennosti ruokabloggaaja Hanna Hurtan ohjeella.

Ton-ton-ton-nokkosletut

4 annosta, 45 min

3 dl kikhernejauhoja

4 dl vettä

½ tl suolaa

3 dl tuoretta nokkosta (tai pinaattia)

½ dl öljyä

Sekoita jauhot, vesi ja suola huolellisesti. Keitä nokkosia runsaassa vedessä kaksi minuuttia. Purista vesi pois ja hienonna lehdet taikinaan. Anna taikinan turvota 15 minuuttia.

Paista taikinasta noin kymmenen ohutta lettua paistinpannussa tai muurikassa. Käytä riittävästi öljyä ja tee letuista vain keskikokoisia, niin ne eivät repeä.

Tarjoa suolaisen tai makean täytteen kanssa.


Hannan kaksivuotiaat kaksoset Olga ja Hugo auttavat paistohommissa. Vanhan talon puuhella on keittiön sydän.


Sieni-parsatäyte

1 nippu vihreää parsaa

1 rkl oliiviöljyä

¼ tl suolaa

Sienikastike

2 kesäsipulia varsineen

1 l kantarelleja (tai suppilovahveroita tai herkkusieniä)

1 rkl oliiviöljyä

2–2½ dl (kaura)kermaa

½ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

Leikkaa parsojen puisevat tyvet pois ja kuori parsat halutessasi. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista parsat rapsakan kypsiksi. Mausta suolalla. Parsat voi myös grillata.

Hienonna sipulit ja viipaloi vihreät varret. Revi kantarellit puoliksi.

Kuumenna öljy pannussa ja kuullota sipulin vaaleaa osaa pari minuuttia. Lisää sienet ja paista 5 minuuttia. Lisää kerma ja anna kiehua pari minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja sipulinvarsilla. Jaa kastike ja parsat letuille ja kääri rullalle.

Makea manteli-omenatäyte

1½ dl manteli- tai maapähkinävoita

2 omenaa

½ dl rouhittua tummaa suklaata

Viipaloi omenat. Levitä mantelivoita letulle. Lisää päälle omenaa ja rouhittua suklaata.