Mikään ei opeta aikuisena olemista tehokkaammin kuin oma teini, toimittaja Tarja Hirvasnoro toteaa.

Lapsi oli täyttänyt tuskin kymmenen, kun aloin vahtia häntä sillä silmällä. Kylläpä hän sanoi pahasti pikkuveljelle. Onkohan se SITÄ?

Nyt hän vääntää naamaa nutturaan ja sanoo, ettei halua mökille meidän kanssamme: onko SE sitä?

Apua, hänen paitansa kainalot haisevat kissan pissalle! NYT se varmasti on sitä!

Turhaan panikoin. Ei murrosikä käynnistynyt yhdestä kohtauksesta. Se tuli pikkuhiljaa, ja yhtä vaivihkaa se hiipui pois. Luullakseni. Vaikea sanoa, koska lapsi oli koko ajan paljon muutakin kuin murrosikäinen. Hän oli koululainen, kaveri, sisarus, soittaja, pelaaja, haaveilija, kaikkea tavallista.

Yhden asian tiedän silti varmasti: hänen murrosikänsä aikana tapahtui valtavasti kehitystä. Minussa.

Mikään ei opeta aikuisena olemista tehokkaammin kuin oma teini.

Oppitunti 1: ”Itekin teet!”

Kun tein toisin kuin opetin, teini huomautti heti. Joskus elämä oli yhtä Pertti Kurikan nimipäivän Aina mun pitää -hittiä, vaikkei bändiä ollut vielä olemassakaan.

– Aina mun pitää mennä aikaisin nukkumaan, vaikka ite valvot ja aamulla valitat, että väsyttää, hän sanoi.

– Aina mun pitää rajata netin käyttöä. Ite istut koneella koko illan, hän kertoi.

– Aina sä valitat, että mä ostan karkkia. Itelläs on jemmasuklaa keittiön yläkaapissa, hän ilmoitti.

Vastasin hänelle jotain ylemmyydentuntoista ja äärivanhoillista: Saan valvoa, juuttua koneelle ja syödä, mitä huvittaa, koska olen aikuinen. Tiedän seuraukset, mutta itsepähän kannan vastuun, koska olen aikuinen. Sinä et ole. Minä vastaan myös sinusta.

Koko ajan takaraivossa takoi epäilys. Entä jos olen väärässä? Jos esimerkki on tehokkain opettaja, minä opetin tekopyhyyttä. ”Älä tee, niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon.” Se oli juuri sitä kasvatusta, jota itse teininä vihasin.

Pientä lohtua tuli kasvatuksen guruilta. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kirjoittaa jämäkästi: ”Murrosikään tulevan lapsen paras liittolainen on hiukan konservatiivinen vanhempi, joka on ja pysyy suunnilleen samanlaisena kuin on aina ollut. Sellaisesta vanhemmasta on paljon helpompaa itsenäistyä kuin vanhemmasta, joka tunkeutuu nuoren reviirille ja yrittää ymmärtää hänen pöhköimpiäkin edesottamuksiaan.”

Minun lapsilleni ei totta tosiaan tulisi vaikeuksia itsenäistyä.

Tämän opin: Tähän asti lapsi on katsonut minua ylöspäin, koska olen hänen vanhempansa. Tästä lähtien hän testaa kaiken, mitä olen hänelle opettanut. Vähitellen meistä tulee samanarvoisia, kaksi yhtä vajavaista aikuista.

Oppitunti 2: ”Se kuuluu sun duuniin”

Tulin töistä ja rekisteröin tuhot.

Takit ja reput rötköttivät kasassa eteisen lattialla. Kodin vaakasuorat pinnat oli kuorrutettu lautasilla, joiden reunoilla kuivui nuudelikiemuroita. Imuri nuokkui lattialla samassa asennossa, johon olin sen aamulla jättänyt. Yhtä koskematon oli keittiön pöydälle laskemani lappu. Siinä luki: Imuroikaa!

Laskin kaatuneet. Yksi teini sohvalla katsomassa musiikkivideoita, toinen sängyllä takomassa pleikkaria.

Kymmeneen en ehtinyt laskea, ennen kuin pillastuin. Tällaisia asioita heille kerroin:

a) Teen pitkää päivää, jotta saan ostettua herrasväelle (piip)-merkkisiä vaatteita, joita ilman ei ilkeä mennä kouluun ja jotka nyt lojuvat eteisen lattialla.

b) Pitkän päivän jälkeen väännän vielä makaronilaatikkoa, huollan pyykkivuoret ja kuskaan harrastajat futisharkkoihin.

c) Pitkän päivän jälkeen odotan edes sitä, että edes omat sotkut olisi raivattu ja edes kerran viikossa vähän imuroitu.

Johon teinit vastasivat:

d) Eiks se ole sun duunia?

e) Jos on noin vaikeeta, miks synnytit meidät? Edes.

Olisivat joskus kiitollisia! Myöntäisivät vaikka vain kerran, että paskempiakin vanhempia on olemassa.

Taas sain lohtua Sinkkoselta, joka kirjoittaa: ”Aikuiset huolehtivat usein mallikkaasti nuoren ruokkimisesta ja vaatettamisesta vaatimatta vastineeksi oikeastaan yhtään mitään. En tarkoita, että nuoren olisi osoitettava vanhemmilleen olevansa tuottoisa sijoitus, mutta voisi hän joskus viedä roskat tai imuroida eteisen saamatta siitä hillitöntä raivokohtausta.”

Omalla tavallaan lapset olivat oikeassa. Vanhempana oleminen oli minun duuniani. Siihen kuului ruokkimista ja hoivaamista – mutta myös patistamista ja saarnoja.

Tämä opin: Teinivuosina kiitosta tulee nihkeästi. Tulee sitä silti. Yhtenä päivänä töiden jälkeen minua odotti lautasellinen juuri paistettuja korvapuusteja. Vuosia myöhemmin tuli lause, joka lämmitti vähintään yhtä paljon: ”Oli se kyllä hyvä, kun piditte meille kuria.”

Oppitunti 3: ”Sä olitkin pyhimys”

Yhtenä päivänä hän luikki kotiin seinävieriä myöten. Syy haisi eteisen ovelta keittiöön asti. Tupakkaa oli testattu.

Pidin hänelle saarnan, jossa painotin tupakoinnin terveyshaittoja, hajuhaittoja, rahallisia haittoja sekä tupakanviljelyn aiheuttamia haittoja luonnolle. Mielessä vilisi mörköjä. Tästä se alkaisi. Seuraavaksi hän kokeilisi alkoholia, seksiä, huumeita ja väkivaltaa.

– Joo joo, sä olitkin nuorena pyhimys, hän vastasi itkuisena.

En ollut. Kokeilin nuorena yhtä ja toista. Nolottaa vieläkin. Äiti ja isä kielsivät, mutta mitäpä se esti. Enhän minä heille touhuistani puhunut.

Pitäisikö minun siis antaa hänen tehdä omat virheensä, koska hän tekee ne joka tapauksessa? Pitäisikö minun vähän naureskellakin niille, jotta hän uskaltaisi kertoa hölmöilyistään?

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore on sanonut tähän jotain hyvin viisasta: ”Riittävä vanhemmuus on sitä, ettei hylkää lastaan, oli mikä oli. Lasta ei hylätä tämän erilaisuuden tai erehdysten vuoksi, ei silloinkaan, vaikka itse olisi masentunut tai lapsi loukkaisi.”

Tämän opin: En pysty suojelemaan lastani tyhmyyksiltä ja vääriltä valinnoilta, sillä niitä tekevät kaikenikäiset. Se ei silti tarkoita, ettenkö saisi neuvoa ja kieltää, opettaa oikean ja väärän valinnan eroa. Jos sen tekisin, hylkäisin lapseni.

Oppitunti 4: ”Ihana lapsi!”

Takana oli juuri jokin yhteenotto. Olin sanonut, että rantsuun ei mennä illalla norkoilemaan tai jotain muuta, josta seurasi rasittuneita teinikatseita ja ovien paiskontaa. Poistuin pihalle puuskuttamaan, ja juuri silloin naapuri tuli paikalle.

– Kyllä sinulla on ihana lapsi! Aina hän tervehtii ja hymyilee niin iloisesti, hän sanoi.

Kuka? Sekö lapsi, joka parhaillaan murjottaa huoneessaan? Teki mieli pyytää naapuria toistamaan lauseensa, mutten uskaltanut. Jos olin sittenkin kuullut väärin.

Naapuri oli oikeassa. Kotona teini testasi meitä ja taisteli rajojaan väljemmiksi, mutta kodin ulkopuolelta sain toisenlaista viestiä. Siellä hän oli kohtelias ja mukava nuori.

Emmekä mekään lapsen kanssa koko ajan tiuskineet toisillemme. Kävimme myös syvällisiä keskusteluja heikompien auttamisesta ja oikeasta tavasta elää. Hän oli moraalinen, hyväsydäminen ja rohkea. Kun hän näki puistoon sammuneen, hän ei monen aikuisen tavoin kävellyt ohi vaan soitti heti 112:een.

Hänestä ei enää ikinä tulisi pientä palleroistani, jonka kuvia joskus haikeana selasin vanhoista valokuva-albumeista. Sen sijaan hänestä tulisi ihan mainio aikuinen.

Tämän opin: Teini on hyvä tyyppi, vaikka hän ei sitä kotona aina näytä. Näin jälkeenpäin kiitos kaikista oppitunneista, niistä kipeistäkin.

Meidän Perhe 5/2015

Lähteet: Jari Sinkkonen: Nuoruusikä, WSOY 2010. Raisa Cacciatore: Huomenna pannaan pussauskoppiin. Opas vanhemmille, WSOY 2007.

Kuvaa sitä, mistä itse innostut, ja pidä huolta yksityisyydestäsi, vinkkaa supersuositun Youtube-kanavan tekijä.

Viikonlopuksi Ruisrockiin, sitten viettämään aikaa sisilialaisessa hotellissa, jossakin välissä jäätelökioskin avajaiset. Joka välissä yhteiskuvia fanien kanssa.

Kivalta kuulostaa tubettaja Roni Backin arki, ja sitä se hänen mielestään onkin. 23-vuotias helsinkiläinen on yksi Suomen seuratuimpia Youtubessa. Hänellä on yli 250 000 seuraajaa ja hänen videonsa keräävät yli neljä miljoonaa katselua kuukaudessa.

Kivan lisäksi arjen ominaisuuksiin kuuluu kiire. Lähes joka päivä kello 16:een mennessä ilmestyvä uusi, yli kymmenminuuttinen video tarkoittaa Ronille työpäivää, joka venähtää usein kellon ympäri. Tätä hän on tehnyt 18-vuotiaasta saakka – ja opiskellut välillä kauppatieteiden kandidaatiksi.

”Aloitin pelivideoista, koska minusta oli mahtavaa istua sohvalla kalsarit jalassa.”

– Silloin aloitin pelivideoista, koska minusta oli mahtavaa istua sohvalla kalsarit jalassa. Nykyisin olen kameran edessä ihan vaatteet päällä omilla kasvoillani, en enää pelkkänä äänenä.

Ratkaisu on ollut myös tietoinen: aiemmin Youtuben algoritmi suosi pelivideoita, nyt se nostaa esiin parhaiten yli kymmenminuuttisia pätkiä.

Nyt Roni neuvoo tubettajiksi haluavia yhdessä Ville Kormilaisen kanssa tekemässään Tubettajan käsikirjassa (Otava). Tärkeimmät vinkkinsä hän antaa tässä:

1. Aluksi riittää puhelin

”Tubettamisen voi aloittaa pelkällä puhelimella. Sen ihmeellisempiä laitteita ei kannatakaan heti hankkia, jos huomaakin, ettei videoiden tekeminen ole sittenkään oma juttu. Siksi voi olla viisaampaa aloittaa vaikka vanhemman kännykällä.

En itse ole editoinut kännykällä varmaan koskaan, mutta Macin iMovie ja Windowsin Movie Maker ovat editointisovelluksia, jotka toimivat älypuhelimessakin.”

2. Kuvaa sitä, mikä kiinnostaa

”Kun aloitin itse, nappasin idean käytännössä melkein suoraan toiselta kanavalta. En oikein tiennyt, mitä Youtubessa tehdään, joten matkimalla kokeilin, osaanko samaa kuin toinenkin. Nyt opin uutta vielä yli tuhannen tehdyn videon jälkeenkin.

Jos haluaa lähteä jahtaamaan menestystä, pitää erottautua joukosta. Minä puhun kameralle ajankohtaisista aiheista, sillä sitä ei oikein kukaan muu Suomessa tee. Oma persoona on tärkeä, sillä kävisi raskaaksi esittää jotakin muuta kuin oikeasti on. Minä olen tällainen kiltti koulupoika.

Liika itsekritiikki kaataa herkästi koko homman. Siksi ei kannata välittää, vaikka jossakin videossa olisi tukka huonosti, sillä seuraava video tulee aina. Väistämättä tulee päiviä, joina ei onnistu. Monesti olen itsekin päivitellyt, että mitähän tuli tehtyä, mutta sitten kuulen palautteesta, että tosi hyvä, Roni. Youtubessa palaute tulee heti.”

3. On hyvä olla riittävän iso

”Youtube-kanavan voi sääntöjen mukaan perustaa, kun on täyttänyt 13 vuotta. Siitä kannattaa pitää kiinni. Itse olin aloittaessani 18-vuotias, mutta toisaalta esimerkiksi Pinkku Pinsku aloitti 14-vuotiaana.

Kun käyn kouluvierailuilla, moni kertoo haluavansa isona tubettajaksi. Tubettajat ovat julkkiksia samalla tavalla kuin laulajat tai näyttelijät, me emme vain tarvitse mitään erityistaitoja. Uskon, että kiinnostus liittyy paljon sosiaaliseen mediaan. Monet nuoret toivovat, että kunpa heilläkin olisi niin paljon seuraajia. Tunnettuus on kuitenkin välillä henkisesti hyvin rankkaa: tyttöystävästäni on tehty Youtube-video, saan jatkuvasti fanipuheluja enkä voi olla rauhassa edes mökillä, vaikka se sijaitsee keskellä metsää.”

4. Vanhempi, pysy mukana

”Koska lapset oppivat Youtuben helposti, kyllä vanhemmatkin pystyvät siihen. Heidän täytyy nähdä se vaiva, että tietävät, mistä on kyse.

Vanhempien tuki on todella tärkeää, jos lapsi haluaa tehdä omia videoitaan. He voivat auttaa lasta suojaamaan yksityisyyttään – ettei hän esimerkiksi tule paljastaneeksi puhelinnumeroaan ja asuinpaikkaansa. 

Toisaalta vanhemmat voivat vaikuttaa myös siihen, että lapset oppivat, ettei tubettajiakaan seurata eikä heille soitella. Kun seuraajia on paljon, yksityisyyden menettää vähän väkisin.” 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Opeta teinitytölle, että luonnollisessa kehossa ei ole mitään hävettävää.

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström kirjoittaa vauva.fissä Puhu muru -blogia, ja hänen viimeisin postauksensa käsitteli maailmalta kantautuvia hätkähdyttäviä trendejä.

Häpyhuulten valkaisu, emättimen höyrytys, yrittitampooni, erilaiset pimppiin tehtävät koru-upotukset, tatuoinnit ja glitteröinti voivat olla Marjan mukaan lastemme tulevaisuutta samaan tapaan kuin rakennekynnet tai lävistykset ovat meille arkipäivää: kaikki eivät käytä niitä itse, mutta tietävät mistä puhutaan.

– Vaikka trendit eivät ole saaneet jalansijaa meillä, ovat ne kovassa nousussa esimerkiksi jenkeissä. Ole kuin neitsyt -hoito on nyt jo saatavilla tyttäriemme silmille Youtubessa ja erilaisissa somekanavissa.

Lapsemme seuraavat musiikki- ja tube-tähtiä, joista osa tuunaa itseään käyttäen myös terveydelle vaarallisia keinoja. Näiden idolien kautta trendeistä tulee yhä tavallisempia, ja vanhemmat Suomessa eivät edes tunne koko ilmiötä.

– Omalta teiniltä voi kysyä, ovatko tuunauskeinot tuttuja ja mitä mieltä teini niistä on. Nuorta voi kannustaa kriittiseen ajatteluun omia idoleitaan kohtaan, Kihlström kertoo.

Kihlström ei tarttuisi liikaa neuvovaan tai varottelevaan tyyliin, vaan kertoisi ihan muutamalla lauseella, että pimpin kuulukin tuoksua tietyltä, se puhdistaa itse itsensä, ja jos se alkaa haista erilaiselta kuin yleensä, on hyvä käydä lääkärillä.

Maailmalta kantautuvien trendien lisäksi vanhemman on näin kesän alussa ajankohtaista keskustella teinien kanssa häpykarvojen ajeluun, vahaamiseen ja värjäämiseen liittyvistä riskeistä, ja esimerkiksi ostaa kotiin turvalliset välineet välineet ja aineet karvojen poistoon.

– Nuorilla ei ole aina mahdollisuutta päästä kosmetologille ammattilaisen käsiteltäväksi, ja netistä tilattavilla tuotteilla voi  aiheuttaa valtavan allergisen reaktion. 

Vierailija

Vanhempi, tiedätkö mitä tarkoittaa pimpin tuunaus? Syytä olisi

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti: Hyvä että opetetaan, että naisen värkki puhdistaa itse itsensä samalla kun moni Suomessa syntynyt nainen hyväksyy poikien ympärileikkauksen hygienia- ja estetiikkasyistä. Ainakin toinen puoli asioista on kunnossa. Suomessa ei ympärileikata KETÄÄN hygienia- ja estetiikkasyistä. Vai tarkoitatko, että suomalaisten naisten pitäisi lähteä Yhdysvaltoihin kampanjoimaan, tai muuten on meidän vika? :D Meitähän ne kuuntelis.
Lue kommentti
Vierailija

Vanhempi, tiedätkö mitä tarkoittaa pimpin tuunaus? Syytä olisi

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti: Hyvä että opetetaan, että naisen värkki puhdistaa itse itsensä samalla kun moni Suomessa syntynyt nainen hyväksyy poikien ympärileikkauksen hygienia- ja estetiikkasyistä. Ainakin toinen puoli asioista on kunnossa. Ne on luultavasti varmaan ne samat naiset jotka EIVÄT tiedä värkin puhdistuvan itsestään... Muutenkin rinnastat hauskasti kaksi eri asiaa ja kärsit nyt miehistä vääryyttä. Voisit rinnastaa nämä asiat keskenään, jos meille opetettaisiin, että...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.