Esiteini kurkottaa nuoruuteen mutta kaipaa vanhempien hoivaa.

Yksitoistavuotias rakentaa innoissaan lumilinnaa ja hoivaa pehmolelujaan. Toisena päivänä hän haluaa huulipunaa diskoon ja karkaa pakkaseen ohuissa leggingseissä.

Toinen samanikäinen jurottaa ruokapöydässä ja ärhentelee peilikuvalleen, kun tukka ei nouse oikeanlaiselle pyörteelle. Illalla kelpaa silti vielä syli ja paijaus.

Alakoululaiset ovat selvästi yhä lapsia, mutta nuoren elämä kolkuttelee jo ovella. Onko tämä nyt esiteini-ikää?

Esiteini ei ole vanhempien puheissa kovin vakiintunut määritelmä. Joku viittaa sillä jo kahdeksanvuotiaaseen – leikillään tai vain hämmennystään, kun lapsi kasvaa silmissä. Toiselle lapsi on ihan vain lapsi, kunnes on jo oikeasti nuorisoa.

”Esimurrosikä ei ole samanlainen itsenäinen kehitysvaihe kuin uhmaikä tai murrosikä.”

– Esimurrosikä ei ole samanlainen itsenäinen kehitysvaihe kuin uhmaikä tai murrosikä. Se on ennemminkin välitila, johon sisältyy odotuksia tulevasta, toteaa Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki.

Varhaislapsuuden murrosten ja teini-iän väliin jäävät vuodet ovat usein sopuisaa suvantovaihetta. Ennen pitkää keskilapsuuden rauhaan alkaa nousta muutoksen merkkejä: pientä aikuisten haastamista, orastavaa kiinnostusta nuorten maailmaan.

Osalla lapsista murrosiän fyysinen kehitys käynnistyy jo, ja kehon myötä alkaa mielikin myllertyä.

– Kun hormonaaliset muutokset alkavat, se tarkoittaa väkisin myös jonkinasteista mielen kuohuntaa: uudenlaista epävarmuutta, ärtymystä ja kiukunpuuskia, Pajamäki sanoo.

Pieniä ja isoja

Alakoulun luokkakuvissa välitilan epämääräisyys näkyy. Joku rivissä näyttää vielä ihan pikkupojalta. Toisella on teinin vaatteet, uhmakas asento ja kilo geeliä tukassa. Kaveruksilla voi olla parinkymmenen sentin pituusero.

Murrosiän ensi merkit tulevat eri lapsille hyvin eri aikaan, ja se on täysin normaalia.

Murrosiän ensi merkit tulevat eri lapsille hyvin eri aikaan, ja se on täysin normaalia. Jollakin tytöllä rinnat voivat alkaa kasvaa 9-vuotiaana, toisella 14-vuotiaana. Kuukautiset alkavat keskimäärin 13-vuotiaana, mutta vaihteluväli on useita vuosia. Pojilla fyysinen kehitys alkaa yleensä vasta 12–13 vuoden iässä isommalla rysäyksellä.

Kehityksen eritahtisuus ei ole välttämättä lapsille lainkaan niin selvää kuin aikuisille. Lapsesta voi tuntua kiusalliselta, jos hän kehittyy kovin eri aikaan kuin kaverit. Se voi myös johtaa kiusaamiseen, naureskeluun ja huomautteluun.

Jos tyttö ujostelee kehittyviä rintojaan, hienovaraisuus on valttia. On tärkeää, että lapsi saa itse valita vaatteita, joissa hänellä on turvallinen ja itsevarma olo.

Selvästi muita aiemmin tai myöhemmin kehittyvää lasta voi rauhoittaa kertomalla, että erot tasaantuvat ajan myötä. Esimerkkitarinat auttavat: Se äidin työkaverin poikakin venähti pituutta pari vuotta muita myöhemmin. Kyllä sinäkin kirit kaverit kiinni.

Kiusaamista ei pidä hyväksyä, mutta lasta voi muistuttaa siitä, että todennäköisesti naureskelijat ovat itse yhtä epävarmoja itsestään.

Seksuaalisuuteen liittyvät asiat kannattaa ottaa puheeksi viimeistään nyt.

Kasvuun, kehitykseen ja varsinkin seksuaalisuuteen liittyvät asiat kannattaa Pajamäen mielestä ottaa puheeksi viimeistään nyt.

– Keskilapsuus on otollinen vaihe valmistaa lasta hämmentäviin tunteisiin ja fyysisiin muutoksiin, kuten kuukautisiin tai siemensyöksyihin. Lapsi on tässä vaiheessa vastaanottavaisempi kuin murrosikäinen, joka haluaa ehkä jo pohtia asioita enemmän itsekseen.

Rajoja ja joustoa

Jos alakouluikäisen arjessa kaikki on kohdallaan, hän on usein utelias, toimelias ja avoin. Kymmenvuotias ei vaadi niin paljon perushoivaa kuin pikkulapsi, muttei vielä rajusti kapinoikaan. Näennäisessä helppoudessa on riskinsä: tässä iässä lapsi saattaa jäädä aikuiselle näkymättömäksi.

– Voi tulla sellainen harha, että hän ei tarvitse aikuista. Tämän ikäisen ei silti pidä vielä olla liian pitkään itsekseen, Pajamäki sanoo.

– Kehitykseen kuuluu, että lapsi kurkottelee nuoren maailmaan. Vanhempien pitää kuitenkin pystyä tarjoamaan tarpeeksi pitkän lapsuuden tuottamaa turvaa.

Esiteinin vanhempana joutuu tasapainottelemaan. Miten tukea itsenäistymistä, mutta samalla antaa lapsen olla vielä pieni? Milloin antaa vapauksia ja missä vielä jarrutella?

Kotiintuloajoista on hyvä pitää kiinni ja rajoittaa pelkästään kaveriporukassa vietettyä aikaa.

Pajamäen mukaan vanhempien pitää huolehtia, ettei lapsi ajelehdi liikaa pois perhepiiristä. Kotiintuloajoista on hyvä pitää kiinni ja rajoittaa pelkästään kaveriporukassa vietettyä aikaa. Esiteini otetaan yhä mukaan perheen yhteisiin puuhiin.

Lapsi tarvitsee aikuiselta lämpöä ja pysyvyyttä, mutta myös sopivasti uudenlaista kaverillisuutta. Kuuntele lasta ja selvitä, mitä hänen päässään liikkuu. Ymmärretyksi ja hyväksytyksi tuleminen on tärkeää. Saa olla epävarma ja saa ailahdella. Joskus saa tuntua tosi isolta ja itsenäiseltä, välillä ihan pieneltä.

Miten lapsi muistaa minut?

Entä kun esiteini murjottaa, haukkuu vanhempia tai paiskoo ovia. Miten pitkälle ärhentelyä pitää ymmärtää?

Nyrkkisääntö on sama kuin raivoavan uhmaikäisenkin kanssa. Tunteita saa olla ja ne saavat näkyä, mutta käytös on eri asia.

”Kaikkien tunteiden pitää olla sallittuja kotona.”

– Kaikkien tunteiden pitää olla sallittuja kotona. Saa olla välinpitämätön tai ärtynyt, tosi vihainenkin. Saa raivota, mutta ei saa vahingoittaa ketään. Ei tarvitse olla aina aurinkoinen, mutta se ei tarkoita, että saisi jättää tekemättä velvollisuutensa, Pajamäki sanoo.

Kuohunta voi raastaa aikuisen hermoja – ja se on vasta esimakua murrosiästä.

Vanhempien tehtävä läpi lapsuuden ja nuoruuden on toimia turvallisena puskurina: ottaa tunnepurkaukset vastaan ja osoittaa siten, että niistä selvitään. Näin lapsi oppii käsittelemään hankalia tunteita, mikä on myöhemminkin mielenterveyden kannalta tärkeä taito.

Tyynenä pysyminen ei aina ole helppoa.

– Voi auttaa, jos vaikeissa tilanteissa kysyy itseltään: Miten haluan, että lapsi muistaa tämän ikävaiheen? Miten hän muistaa minut?

Jos lapsi oppii luottamaan siihen, että vanhempi toimii hänen parhaakseen, suhde kestää myöhemminkin pienet taistelut ja irtiotot. Yhteyttä on paljon vaikeampaa ruveta murrosiän myrskyissä luomaan alusta.

Opeta teinitytölle, että luonnollisessa kehossa ei ole mitään hävettävää.

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström kirjoittaa vauva.fissä Puhu muru -blogia, ja hänen viimeisin postauksensa käsitteli maailmalta kantautuvia hätkähdyttäviä trendejä.

Häpyhuulten valkaisu, emättimen höyrytys, yrittitampooni, erilaiset pimppiin tehtävät koru-upotukset, tatuoinnit ja glitteröinti voivat olla Marjan mukaan lastemme tulevaisuutta samaan tapaan kuin rakennekynnet tai lävistykset ovat meille arkipäivää: kaikki eivät käytä niitä itse, mutta tietävät mistä puhutaan.

– Vaikka trendit eivät ole saaneet jalansijaa meillä, ovat ne kovassa nousussa esimerkiksi jenkeissä. Ole kuin neitsyt -hoito on nyt jo saatavilla tyttäriemme silmille Youtubessa ja erilaisissa somekanavissa.

Lapsemme seuraavat musiikki- ja tube-tähtiä, joista osa tuunaa itseään käyttäen myös terveydelle vaarallisia keinoja. Näiden idolien kautta trendeistä tulee yhä tavallisempia, ja vanhemmat Suomessa eivät edes tunne koko ilmiötä.

– Omalta teiniltä voi kysyä, ovatko tuunauskeinot tuttuja ja mitä mieltä teini niistä on. Nuorta voi kannustaa kriittiseen ajatteluun omia idoleitaan kohtaan, Kihlström kertoo.

Kihlström ei tarttuisi liikaa neuvovaan tai varottelevaan tyyliin, vaan kertoisi ihan muutamalla lauseella, että pimpin kuulukin tuoksua tietyltä, se puhdistaa itse itsensä, ja jos se alkaa haista erilaiselta kuin yleensä, on hyvä käydä lääkärillä.

Maailmalta kantautuvien trendien lisäksi vanhemman on näin kesän alussa ajankohtaista keskustella teinien kanssa häpykarvojen ajeluun, vahaamiseen ja värjäämiseen liittyvistä riskeistä, ja esimerkiksi ostaa kotiin turvalliset välineet välineet ja aineet karvojen poistoon.

– Nuorilla ei ole aina mahdollisuutta päästä kosmetologille ammattilaisen käsiteltäväksi, ja netistä tilattavilla tuotteilla voi  aiheuttaa valtavan allergisen reaktion. 

Vierailija

Vanhempi, tiedätkö mitä tarkoittaa pimpin tuunaus? Syytä olisi

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti: Hyvä että opetetaan, että naisen värkki puhdistaa itse itsensä samalla kun moni Suomessa syntynyt nainen hyväksyy poikien ympärileikkauksen hygienia- ja estetiikkasyistä. Ainakin toinen puoli asioista on kunnossa. Ne on luultavasti varmaan ne samat naiset jotka EIVÄT tiedä värkin puhdistuvan itsestään... Muutenkin rinnastat hauskasti kaksi eri asiaa ja kärsit nyt miehistä vääryyttä. Voisit rinnastaa nämä asiat keskenään, jos meille opetettaisiin, että...
Lue kommentti
Vierailija

Vanhempi, tiedätkö mitä tarkoittaa pimpin tuunaus? Syytä olisi

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti: Hyvä että opetetaan, että naisen värkki puhdistaa itse itsensä samalla kun moni Suomessa syntynyt nainen hyväksyy poikien ympärileikkauksen hygienia- ja estetiikkasyistä. Ainakin toinen puoli asioista on kunnossa. Suomessa ei ympärileikata KETÄÄN hygienia- ja estetiikkasyistä. Vai tarkoitatko, että suomalaisten naisten pitäisi lähteä Yhdysvaltoihin kampanjoimaan, tai muuten on meidän vika? :D Meitähän ne kuuntelis.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vähemmän ei ole enemmän. Rohkeat meikkaavat nyt sateenkaariväreissä.

1. Kulmat sateenkaariväreissä

Kuulutko sinäkin siihen ikäpolveen, joka aikanaan nyppi kulmakarvat viivoiksi? Nyt tavoitellaan paitsi tummia ja runsaita, myös muutenkin näyttäviä kulmia. Rohkeat meikkaavat kulmat sateenkaariväreillä. Instagramista löydät esimerkkejä hästägillä #rainbowbrows. Kuvat alla ovat käyttäjiltä @joeyhealybrows ja @maxinescroggs. 

 

 

2. Sateenkaarisilmät tai -posket

Ja toki, sateenkaarimeikin voi loihtia myös silmäluomille, kuten @constantlysummar-käyttäjän kuvassa. Poskillekin sateenkaaren voi pyyhkäistä, kuten @the.fashionistan-käyttäjä.

 

 

3. Glittermeikki

Enemmän on enemmän. Kimallemeikin taitaa suomalainen @glitternisti, jonka kuvassa poseeraa Tube-tähti Sara Forsberg (@helloimsaara).

 

4. Liukuvärjätyt huulet

Kurkkaa Instagramiin hästägillä #ombrelips jaettuja kuvia, niin tiedät mistä on kyse. Liukuvärjätyt huulet voi tehdä klassisemmin punaisen eri sävyillä kuten @loliloo. Räväkkäämpi lookki syntyy muilla väreillä, näyttää @lindahallbergs.

 

 

5. Pinkit ohimot

Poskipunasta tulee ohimopuna, kun ottaa käyttöön #blushbomb-lookin. Sitä käyttävät myös starat, kuten Rihanna @entretonsebatons-käyttäjän kuvassa.

 

5. Dipatut korvanlehdet

Tätä odotetaan seuraavaksi. Katso Me Naisten jutusta, miltä näyttävät meikatut korvanlehdet.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Dokumentissa Kolme kertaa toivo (Suomi 2017)  tavataan kolme nuorta aikuista, jotka ovat iästään huolimatta kohdanneet elämässään jo paljon kipeitä asioita. Heidän kokemuksistaan voi kuka tahansa saada vertaistukea.

Hanna menetti isänsä kouluikäisenä. Kun isä kuoli lauantaina, oli Hanna jo maanantaina koulussa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lopulta suru tavoitti hänet ja kyyneleet tulivat. Siitä alkoi pahan olon hidas työstäminen.

Lisää mietittävää Hanna sai ysiluokalla huomattuaan tykkäävänsä tytöistä. Itsensä löytäminen ei kuitenkaan ollut vain helpottavaa. Seurasi pieni, suuri kriisi, kuten Hanna asian ilmaisee. Mutta siitäkin päästin yli.

Sofin sairastuttua masennukseen oli apu onneksi lähellä. Isän kanssa vietetyt koiranulkoilutuslenkit ja hengähdystauot kiireisen arjen keskellä ovat valaneet Sofiin uskoa ja pitäneet pään pinnalla.

Pahimmillaan koulukiusaamisen romuttama itsetunto on ollut nollassa, mutta Sofi on saanut lisää voimia vertaistukiryhmästä ja parhaalta ystävältään. Nyt tulevaisuus näyttää ja valoisalta.

Keskittymishäiriöstä kärsivälle Williamille koulu oli vaikeaa, ja ongelmat ovat jatkuneet myös aikuisiällä. Nyt 24-vuotiaana hän ei esimerkiksi voi omistaa kännykkää, sillä se häviäisi jo parissa päivässä. Niin on jo käynyt kymmenelle kännykälle.

Williamin pelasti täydelliseltä sulkeutumiselta rakas harrastus: skeittaaminen. Williamille se on intohimo mutta myös terapiaa.

Kolme kertaa toivo on valoisia pieni dokumentti. Vaikka kolmikon tarinat ovat erilaisia, on niissä myös jotain yhteistä: kaikki kolme ovat selvinneet vaikeuksista huolimatta elämässään eteenpäin. Se jos mikä antaa toivoa meille muillekin.

Dok: Kolme kertaa toivo Yle Teema & Femillä pe 12.5. klo 19.00

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tyttöjen väkivalta ja aggressiivinen käytös hämmentää ja aiheuttaa kummastusta. Vaikka ilmiö ei ole uusi, siitä keskustelu on.

Teini-ikäisten tyttöjen käyttämä väkivalta on nähty pitkään enemmän itseen kuin muihin kohdistuvana. Se on näyttäytynyt suurelle yleisölle lähinnä viiltelynä ja itsetuhoisena käytöksenä. Asiantuntijat alleviivaavat tyttöjen väkivallan olevan samanlaista kuin poikien.

Kun teinityttöjengien tekemistä väkivaltaisista yhteenotoista kauppakeskuksissa uutisoidaan, suuri yleisö yllättyy. Avoin väkivalta ei ole ollut “tyttöjen juttu”, vaan ilmiö, joka on pitkään lakaistu maton alle. Siksi tytöt jäävät usein yksin aggressiivisten tunteidensa kanssa.

Väkivaltaisia tunteita hävetään ja salataan. Raivon ja vihan tunteiden käsitteleminen on vaikeaa, koska ne eivät edelleenkään kuulu perinteisesti hyväksyttyyn tyttöjen tunneskaalaan. Kun vaikeat tunteet tukahdutetaan, ne saattavat ryöpytä yli.

Tyttöjen ja poikien väkivalta on samanlaista

Maria Akatemian Keijun varjo -hankkeen koordinaattori Elina Rajaniemen mukaan tytöt voivat käyttäytyä yhtä aggressiivisesti kuin pojatkin. Tytöt käyttävät poikien kanssa samoja väkivallan muotoja; henkistä väkivaltaa, läpsimistä, lyömistä, tönimistä ja tavaroiden rikkomista.

– Kuka tahansa voi olla väkivallan tekijä tai kokija: nainen tai mies, tyttö tai poika, Rajaniemi summaa.

Väkivaltaisen käytöksen juuret ovat usein samoja riippumatta siitä, onko väkivaltaa käyttävä poika tai tyttö. Syy löytyy usein varhaislapsuuden kaltoin kohtelun kokemuksista.

Kokemuksen ei tarvitse aina olla traaginen heitteillejättö, vaan se voi olla jonkin vaille jäämistä, kuulemattomuutta tai näkymättömyyttä. Vanhemmat eivät ole osanneet ottaa vastaan lapsen vihan tai raivon tunteita, vaan ne on torpattu ja kielletty, ja se on kääntynyt kokijaa vastaan.

Teinitytöillä kuten aikuisilla naisillakin kokemukseen liittyy lisäksi usein pärjäämisen kulttuuria myötäilevä “kiltin tytön rooli”.

Väkivallattoman aikuisuuden takaa varhainen apu

Psykoterapeutti Nora Lindgren kertoo, että väkivaltaisesta käytöksestä voi päästä irti. Tärkeää on tunnistaa väkivaltainen käytös, ja puuttua siihen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Nuorella pitäisi olla edes yksi aikuinen, jonka kanssa käydä omia tuntemuksia ja käytöstä läpi.

–  Turvallinen ja nuorta tukeva aikuinen, joka näkee ja kuulee, mitä nuori haluaa sanoa, Lindgren kertoo.

Lindgrenin mielestä väkivaltaista käytöstä ei pitäisi jaotella tyttöjen tai poikien väkivallaksi. Väkivalta on aina väkivaltaa. Väkivaltaiseen käytökseen on syy, ja syystä riippuu, kuinka helppoa nuorelle on kanavoida vaikeat tunteet jotenkin muuten kuin väkivaltaisena käytöksenä. 

– Väkivaltainen nuoruus ei silti tarkoita väkivaltaista aikuisuutta, Lindgren summaa.

Väkivallattoman aikuisuuden, ja myöhemmin ehkä väkivallattoman vanhemmuuden saadakseen on nuoren kohdattava omat vaikeat tunteensa, ja työstettävä niitä. Se ei ole helppoa, mutta jokainen apua hakeva voi löytää uuden, turvallisen tavan kanavoida raivoa ja turhautumista.

 

Vierailija

Miksi tyttö lyö? Väkivaltaisia tunteita hävetään ja salataan

Ehkä tässä pitäisi aloittaa ihan siitä, että normalisoitaisiin aggressiiviset tunteet. Aggressiiviset tunteet eivät ole merkki varhaislapsuuden kaltoinkohtelusta, vaan täysin inhimillisiä. Olemme kenties ensimmäinen sukupolvi, joka patologisoi aggressiiviset tunteet, ja niitä selitellään poikkeaviksi. Pointti on siinä, miten niitä tunteita käsittelee, ja siinä olisi todellakin sarkaa, joskus voisi riittää ihan sellainen keskustelutuntityyppinen meininki kouluissa. Jos nuori kokee, että hänen...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.