Uhkaisitko lasta rangaistuksilla, koska hän ei vielä osaa ajaa polkupyörällä? Yhtä hölmöä on suuttua lapselle siitä, ettei hän osaa vielä säädellä tunteitaan, sanoo kasvatustieteen tohtori Liisa Ahonen.

”Enkä, siivoa itse! En mene vielä nukkumaan! Leluröykkiö saa kyytiä, kun lapsi suuttuu. Kohta suuttuu aikuinenkin: Mitä se nyt uhmaa? Ihan kuin näistä asioista ei olisi ikinä puhuttu.

Mutta jos puoliso sulkisi telkkarin ja patistaisi lempisarjaansa seuraavan aikuisen petiin, vanhemmasta tuntuisi varmasti samalta kuin lapsesta nyt, epäreilulta.

Epäreilusta kohtelusta jää vahvat muistijäljet. Vielä aikuisenakin saattaa muistaa tilanteita, joissa on lapsena tuntenut tulleensa väärinymmärretyksi. Monikohan aikuinen karttaa purjoa tai parsakaalia, koska lapsena joutui syömään sitä vasten tahtoaan?

Silti me aikuiset unohdamme usein, että pieniltä tuntuvat asiat voivat lapsen maailmassa olla tosi suuria. Ehkä lapsi menetti malttinsa, koska aikuinen tietämättään katkaisi leikin lapselle tärkeässä kohdassa.

Raivari ei ole pikkujuttu: se kuormittaa lasta vastaavasti kuin pettymyksen aiheuttama suru.

Epäreilun kohtelun vastakohta on myötätunto. Se on myös toimivin tapa rauhoittaa lapsen kiukku.

Jos vanhempi vastaa lapsen kiukkuun rangaistuksella, hän mitätöi lapsen tunteet ja opettaa tälle tunteiden tukahduttamista niiden säätelyyn sijaan. Raivari ei ole pikkujuttu: se kuormittaa lasta vastaavasti kuin pettymyksen aiheuttama suru.

Rangaistuksilla uhkaamisen sijaan kannattaa viestiä lapselle sanoin tai sanattomasti, että ymmärtää, kuinka paljon lasta harmittaa. Lapsi on aina rakas – vihaisenakin. Kaikista tilanteista selvitään yhdessä.

Sääntöjä ja rajoja tarvitaan. Arki ei toimi ilman niitä. Mutta lapsi voi kokea säännöt mielivaltaisina, ellei hänelle selitetä, miksi milläkin tavalla toimitaan. Hampaat pestään, ettei niihin tule reikiä. Kun illalla menee ajoissa nukkumaan, aamulla on mukava herätä.

Myös temperamentti vaikuttaa. Hitaasti muutoksiin sopeutuvan lapsen voi olla vaikea siirtyä vanhasta tehtävästä uuteen. Lapsella temperamenttipiirteet korostuvat, sillä tunnetaidot vasta kehittyvät. Raivarin hetkellä vanhempi unohtaa tämän, ja lapsen kiukku tarttuu.

Hermostuisitko lapselle, joka ei vielä osaa ajaa polkupyörällä?

Tuossa tilanteessa kannattaa miettiä, hermostuisiko lapselle, joka ei vielä osaa ajaa polkupyörällä, tai uhkaisiko rangaistuksilla, koska lapsi ei ole ihan vielä oppinut lukemaan. Silti moni hermostuu lapselle siitä, että hän ei vielä osaa säädellä tunteitaan.

Ennakointi ehkäisee uhmaa. Se auttaa lasta hyväksymään aikuisen asettamat rajat ja vetämään yhtä köyttä vanhemman kanssa.

Iltatouhuissa ennakointi on sitä, että vanhempi osoittaa lapselle selvästi vaikka kolmella sormella, kuinka paljon tällä on leikkiaikaa jäljellä. Yksi sormi vastaa viittä minuuttia. Kun kolmesta sormesta enää yksi on pystyssä, lapsi tietää lopetella leikkiään. Ja kun kaikki sormet on käytetty, lelut siivotaan ja sitten halataan.”

Kasvatustieteen tohtori Liisa Ahosen väitöskirja on julkaistu helppotajuisena nimellä Haastavat kasvatustilanteet – Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja (PS-kustannus, 2017).

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Alakoululaiselle riittää suihku yleensä muutaman kerran viikossa  ja aina urheilun päätteeksi. Tarpeen se on myös mutakylvyn jälkeen. Kuva:iStockphoto

Kädet pestään saippualla, mutta muuten pienen koululaisen iho ja hiukset puhdistuvat usein ilman pesuaineita. 

Milloin lapsen pitäisi pestä kasvojaan muullakin kuin vedellä?

Pesuneste on tarpeen vasta murrosiän lähestyessä. Pikkulapsen iho on siisti ja tasainen, eikä se rasvoitu. Siksi pesuainetta ei tarvita.

On yksilöllistä, missä vaiheessa murrosikä alkaa ja talirauhaset heräävät. Pesuneste kannattaa ottaa käyttöön silloin, kun iholle alkaa ilmaantua aknen merkkejä tai ensimmäisiä mustapäitä.

Saako lapsi pestä kasvojaan saippualla?

Saa, mutta perinteiset palasaippuat kuivattavat ihoa. Käsisaippua ei siis ole paras mahdollinen kasvojen pesuun. Lapsille sopivat lasten iholle suunnatut pesu­aineet ja yleensä myös herkän ihon tuotteet.

Milloin lapsen pitäisi käyttää pesuaineita iholle tai hiuksiin?

Pienen lapsen pesuun riittää pelkkä vesi, mutta kädet toki pestään saippualla. Jos iho on selvästi likainen eikä puhdistu pelkällä vedellä, käytetään saippuaa tai pesunestettä.

Lapsen hiuksetkin puhdistuvat usein pelkällä vedellä.

Lapsen hiuksetkin puhdistuvat usein pelkällä vedellä. Mieto sampoopesu on tarpeen silloin, kun hiukset näyttävät likaisilta. Jos lapsi hikoilee liikkuessaan paljon, hiki on hyvä pestä välillä sampoolla pois, sillä hikisessä hiuspohjassa bakteerit lisääntyvät helposti.

Lapsi sai synttärilahjaksi meikkejä. Ovatko lasten meikit iholle turvallisempia kuin tavalliset?

Kosmetiikan käytöstä syntyy hyvin harvoin mitään ongelmaa. Hajusteille tai säilöntäaineille allergisoituminen on tavallisin niihin liittyvä pulma. Se on kuitenkin melko harvinaista.

Jos meikeillä leikkii, ne pitää pestä pois. Se onnistuu pesunesteellä tai perusvoiteella. Kasvovesiä tai puhdistusmaitoja ei siis välttämättä tarvita.

Jos suvussa on taipumusta akneen, voiko sitä ehkäistä ihonhoidolla jo ennen murrosikää?

Aknen syntymistä ei voi ehkäistä omilla valinnoilla, kuten ihonhoidolla tai ruokavaliolla. Lievän alkavan aknen laajuuteen voi kuitenkin vaikuttaa. Hoidoksi riittää huolellinen puhdistus.

Täytyykö lapsen ihoa aina kosteuttaa kosteusvoiteella?

Ihoa ei tarvitse rasvata, ellei se ole kuiva. Monilla suomalaisilla iho kuitenkin kuivuu erityisesti talvisin. Perusvoiteesta ei ole haittaakaan. Usein luullaan, että rasvattu iho lakkaa huolehtimasta kosteudestaan itse, mutta se ei pidä paikkaansa.

Asiantuntija iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Maria Huttunen Terveystalosta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ohjelmoija Linda Liukas innostaa tyttöjä ottamaan teknologian haltuun omin ehdoin.

Ohjelmoija ja lastenkirjailija Linda Liukas uskoo tyttöjen tarvitsevan esikuvia, jotka kertovat, että tytöistä voi tulla isona vaikka koodari-balleriinoja tai eläintenhoitaja-ohjelmoijia.

–Teknologia on perinteisesti kuulunut matemaattisesti lahjakkaille introverteille pojille, Liukas sanoo. 

Kaikki tarvitset tyttöjä esikuviksi

Liukkaan uusi Hello Ruby -kirjasarja sukeltaa teknologian maailmaan Ruby-nimisen tytön matkassa. Vaikka kirjojen päähenkilö on tyttö, ne eivät ole vain tyttöjen kirjoja. Myös pojat tarvitsevat esikuvikseen tyttöjä.

– Minulle kirjailijana on hieno hetki, kun pienet pojat tulevat sanomaan, että Ruby on heidän lempihahmonsa kirjassa.

Linda toivoo, että kirjasarjan avulla vanhemmat heräisivät rohkaisemaan lapsiaan määrittämään itseään avoimemmin.

– Varsinkin varhaisteini-ikäiset tytöt helposti ajattelevat, että olen joko tätä tai tuota; minulla on kielipäätä, en voi olla matemaattinen tai minua kiinnostavat taiteet, en voi olla kiinnostunut kemiasta.

Vanhemmat voisivat omalla asenteellaan venyttää opittuja rooleja tuomalla teknologiaa tutuksi erilaisista näkökulmista. Olemme avainasemassa: miten puhumme teknologiasta? Miten innostamme sen pariin? 

Teknologia on perinteisesti kuulunut matemaattisesti lahjakkaille introverteille pojille.

Tytöille suunnattu teknologia pitää olla heistä lähtöisin, heidän näköistään 

Liukas on Rubya kehittäessään miettinyt, mistä itse innostui lapsena. Hänen ajatuksenaan on ollut kirjoittaa kirja, jossa ei opita asioita lukemalla, kuten tyttöjen on perinteisesti oletettu oppivan, vaan vaikka tuolilla keikkuen tai seikkailemalla.

Tyttöjen teknologiakasvatus ei pidä olla pelkkää pinkkiä höttöä.

Vaikka peliteollisuus mielletään nörttien ja insinöörien maailmaksi, on tulevaisuudessa peli- ja älylaitemaailmassa kysyntää erilaisille ihmisille – ja siksi tyttöjä pitäisi innostaa ottamaan teknologia haltuun omin ehdoin!

Teknologia tänään, mutta etenkin lastemme tulevaisuudessa, ei ole vain vihreänmustaa koodikieltä: se on yksisarvisia, värejä, seikkailuja ja tutkimista – jokaiselle omannäköisensä maailma. Tyttöjen teknologiakasvatuksen ei pidä olla pelkkää pinkkiä höttöä. Tytöt ovat paljon moniulotteisempia ja laajempia kuin perinteiset tyttöjen pelit ja sovellukset antavat ymmärtää.

– Tuolla kasvaa valtavan iso kepparityttöjen ryhmä, jotka koodaavat itselleen omia nettisivuja, he luovat sovelluksia ja perustavat omia sosiaalisen median kanavia keppareiden ympärille. Ei se ole vaaleanpunaista prinsessaunelmaa, vaan jotain, minkä tytöt ovat luoneet itse, omannäköisekseen.

Linda Liukas on suomalainen ohjelmoija ja lastenkirjailija. Liukas on perustanut Karri Saarisen kanssa Rails Girls -vapaaehtoisjärjestön, joka järjestää naisille koodaamisen viikonloppukursseja jaon levinnyt yli 200 kaupunkiin ympäri maailman. Vuonna 2014 Liukas sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon ja Euroopan komissio on myöntänyt Liukkaalle Digital Champion -arvonimen kansalaisten, yhteisöjen ja yritysten digitaalisten valmiuksien edistämisestä. Vuonna 2015 Liukkaalle myönnettiin ensimmäisenä Suomalaisen koodin edistäjä -palkinto.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.