Murrosikäisen aivoissa myrskyää. Vanhemman homma on silloin pitää pää kylmänä, sydän lämpimänä ja keskusteluyhteys auki.

Ne lampsivat talvella takki auki ja nilkat paljaina. Kesällä niiden päällä on hädin tuskin mitään. Ne jättävät likaiset vaatteensa ja astiansa lojumaan sänkyjensä alle huoneissa, joihin ei saa enää mennä. Jotkut saattavat muuttua yhdessä yössä kiltistä, harrastavasta lapsesta karjuvaksi lohikäärmeeksi, joka sylkee solvauksia eikä kiinnostu enää mistään.

Teini-ikä on pakollinen murrosvaihe, jossa lapsesta kuoriutuu aikuinen – ja lapsen vanhemmasta vähän vanhempi ja harmaampi.

Vaikka teini-ikäinen saattaa joskus tuntua kaarnalaivalta hormonimyrskyissä, nuorisotutkimusten ja kouluterveyskyselyjen valossa suurella enemmistöllä suomalaisista nuorista menee oikein hyvin, aina paremmin kuin edellisellä sukupolvella.

Päihteiden käyttö vähenee, ja nuorten välit vanhempiinsa parantuvat jatkuvasti. WHO:n tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset teinipojat ovat läheisemmissä puheväleissä isiensä kanssa kuin missään muussa Euroopan maassa.

Huonommin menee pääasiassa sellaisilla nuorilla, joilta puuttuu vanhempien tuki.

– Nuoren kasvattamisen pääasiat ovat edelleen samoja kuin pienemmänkin lapsen: turvan antamista ja itsenäistymisen tukemista, sanoo erikoistutkija Sanna Aaltonen Nuorisotutkimusseurasta.

Turvallisen aikuisen tärkeimmät tehtävät ovat pitää pää kylmänä, sydän lämpimänä ja keskusteluyhteys avoimena, olipa se yhteys sitten vaikka WhatsAppissa.

Harkinta, missä olet?

Murrosikäisen ymmärtämiseen löytyy apua tuoreesta aivotutkimuksesta.

Viime vuosiin asti ajateltiin, että teini-ikäisen aivot ovat samanlaiset kuin aikuisen aivot, mutta ilman aikuisen kokemuksia. Aivotutkimuksissa on huomattu, että alle parikymppisen aivot ovatkin keskeneräiset, vielä rakenteilla.

Ihmisen aivoissa kehittyvät viimeiseksi aivojen etuosat, joissa harkitaan tekojen seurauksia ja arvioidaan päätöksiä. Näiden yhteyksien kehitys on teinillä vielä kesken.

Vaikka nuori siis näyttäisi ja kuulostaisi aikuiselta, hän ei ole sitä vielä aivotoiminnaltaan. Esimerkiksi riskien arviointi ei toimi niin kuin aikuisilla. Teosta seuraava pikapalkinto, kuten kavereiden ihailu, ohittaa riskiarvioinnin. Siksi teinit saattavat tehdä aikuisen mielestä pähkähulluja tekoja, kuten istuskella parvekkeen kaiteella tai luottaa täysin tuntemattomaan ihmiseen.

Silti myös nuoriin aivoihin vetoaa tieto. Teini-ikäiselle kannattaa selittää rauhallisesti ja tosiasioilla perustellen, minkä takia jonkin asian tekeminen tai tekemättä jättäminen on haitallista tai vaarallista.

Uinu, lapsonen

Keskeneräiset aivot tarvitsisivat paljon unta, mutta monen teinin arkirytmi on kaikkea muuta kuin nukkumista suosiva. Siihenkin löytyy selitys aivoista: nukahtamista edistävä melatoniini alkaa vapautua nuoren aivoissa vasta pari tuntia myöhemmin kuin aikuisella. Kun vanhempi jo nukkuu, ysiluokkalainen saattaa valvoa puhelimensa kanssa puoli yötä.

Nukkumiseen voi yrittää vaikuttaa rauhallisella rohkaisulla. Nuorelle kannattaa selittää, että hänen aivonsa tarvitsevat kehittyäkseen unta, ja uni taas tulee helpommin, kun illalla maltetaan luopua valoa hohtavien ruutujen näpyttelystä vähän ennen nukkumaanmenoa.

Aivotutkimusten mukaan teinejä hyödyttäisi myös, jos koulu alkaisi aamuisin vähän nykyistä myöhemmin.

Teinivuosiin kuuluu myös ailahtelu, joka johtuu hormonien ja aivojen kehittymisen yhteisvaikutuksesta.

Pääosin aivan järkevästi käyttäytynyt nuori saattaa tehdä jotakin aikuisen mielestä järjetöntä. Silloin kun kyse ei ole vaarallisista tyhmyyksistä, laske kymmeneen ja siedä niitä.

Unohda ennakkoluulot

Nykyteinien vanhemmat itsekin kauhistuttivat omia vanhempiaan kulkemalla pakkasella ilman pipoa. Eniten noista ajoista on muuttunut median käyttö.

– Mediakasvatusta ja lähdekriittisyyttä kannattaa opetella yhdessä nuoren kanssa, erikoistutkija Sanna Aaltonen sanoo.

Välillä nuorten mediankäytöstä lehahtaa moraalisia paniikkeja, kuten huhuja oudoista peleistä tai sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien tyylistä.

– Ennen kuin lähtee paisuttelemaan huolta, asia kannattaa ottaa oman nuoren kanssa puheeksi. Heillä on yleensä tietoa jo ennen kuin vanhemmat kuulevat koko asiasta.

Aaltonen kehottaa myös pohtimaan omia ennakkoluulojaan, jotka saattavat olla peräisin menneestä maailmasta. Kannattaa vaikkapa miettiä, miten kohtelee tyttöjä ja poikia.

– Esimerkiksi seksuaalinen häirintä ei ole vain tyttöjen ongelma, vaan on tärkeää puhua myös poikien kanssa siitä, missä menevät omat ja muiden yksityisyyden rajat, ja mikä on mukavaa ja mikä ikävää huomiota.

Ole esimerkki

Parantuneet puhevälit ja avoimuus seksiin liittyvissä kysymyksissä ovat johtaneet moneen hyvään: seksuaali- ja ehkäisyneuvontaa on helposti saatavilla, ja alle 18-vuotiaiden raskaudet ovat vähentyneet puoleen 2000-luvulla. Vanhemman kannattaakin olla avoin keskustelemaan kaikesta, myös seksistä. Eräs yksinkertainen keino on hankkia kotiin kondomeja, jotta niitä on tarpeen tullen helposti saatavilla.

Nykyaikana nuorilla on paljon myös enemmän tilaa olla omia itsejään, koska käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisesta monimuotoisuudesta ovat yhteiskunnassa kehittyneet.

Silti omien vanhempien käsitys maailmasta on teinillekin läheisin esimerkki siitä, miten elämää eletään.

Lähteenä: Frances E. Jensen: The Teenage Brain. Lue lisää: Minna Huotilainen & Leeni Peltonen: Tunne aivosi (Otava, 2017), mediakasvatus.fi

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Alakoululaiselle riittää suihku yleensä muutaman kerran viikossa  ja aina urheilun päätteeksi. Tarpeen se on myös mutakylvyn jälkeen. Kuva:iStockphoto

Kädet pestään saippualla, mutta muuten pienen koululaisen iho ja hiukset puhdistuvat usein ilman pesuaineita. 

Milloin lapsen pitäisi pestä kasvojaan muullakin kuin vedellä?

Pesuneste on tarpeen vasta murrosiän lähestyessä. Pikkulapsen iho on siisti ja tasainen, eikä se rasvoitu. Siksi pesuainetta ei tarvita.

On yksilöllistä, missä vaiheessa murrosikä alkaa ja talirauhaset heräävät. Pesuneste kannattaa ottaa käyttöön silloin, kun iholle alkaa ilmaantua aknen merkkejä tai ensimmäisiä mustapäitä.

Saako lapsi pestä kasvojaan saippualla?

Saa, mutta perinteiset palasaippuat kuivattavat ihoa. Käsisaippua ei siis ole paras mahdollinen kasvojen pesuun. Lapsille sopivat lasten iholle suunnatut pesu­aineet ja yleensä myös herkän ihon tuotteet.

Milloin lapsen pitäisi käyttää pesuaineita iholle tai hiuksiin?

Pienen lapsen pesuun riittää pelkkä vesi, mutta kädet toki pestään saippualla. Jos iho on selvästi likainen eikä puhdistu pelkällä vedellä, käytetään saippuaa tai pesunestettä.

Lapsen hiuksetkin puhdistuvat usein pelkällä vedellä.

Lapsen hiuksetkin puhdistuvat usein pelkällä vedellä. Mieto sampoopesu on tarpeen silloin, kun hiukset näyttävät likaisilta. Jos lapsi hikoilee liikkuessaan paljon, hiki on hyvä pestä välillä sampoolla pois, sillä hikisessä hiuspohjassa bakteerit lisääntyvät helposti.

Lapsi sai synttärilahjaksi meikkejä. Ovatko lasten meikit iholle turvallisempia kuin tavalliset?

Kosmetiikan käytöstä syntyy hyvin harvoin mitään ongelmaa. Hajusteille tai säilöntäaineille allergisoituminen on tavallisin niihin liittyvä pulma. Se on kuitenkin melko harvinaista.

Jos meikeillä leikkii, ne pitää pestä pois. Se onnistuu pesunesteellä tai perusvoiteella. Kasvovesiä tai puhdistusmaitoja ei siis välttämättä tarvita.

Jos suvussa on taipumusta akneen, voiko sitä ehkäistä ihonhoidolla jo ennen murrosikää?

Aknen syntymistä ei voi ehkäistä omilla valinnoilla, kuten ihonhoidolla tai ruokavaliolla. Lievän alkavan aknen laajuuteen voi kuitenkin vaikuttaa. Hoidoksi riittää huolellinen puhdistus.

Täytyykö lapsen ihoa aina kosteuttaa kosteusvoiteella?

Ihoa ei tarvitse rasvata, ellei se ole kuiva. Monilla suomalaisilla iho kuitenkin kuivuu erityisesti talvisin. Perusvoiteesta ei ole haittaakaan. Usein luullaan, että rasvattu iho lakkaa huolehtimasta kosteudestaan itse, mutta se ei pidä paikkaansa.

Asiantuntija iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Maria Huttunen Terveystalosta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lapsi hyötyy tietoisuustaidoista monin tavoin, kertoo laaja suomalaistutkimus. Näin treenaatte niitä kotona.

Tietoisuustaidot vauhdittavat oppimista ja ovat hyödyksi monella muullakin tavalla. Tuore Folkhälsanin ja Helsingin yliopiston tutkimus kertoo, että yksinkertaiset mindfulness-harjoitukset auttavat lasta keskittymään, nukkumaan paremmin ja jopa parantamaan arvosanoja koulussa. 

Tietoisuustaidoilla tarkoitetaan huomion kiinnittämistä vain tähän hetkeen: omaan kehoon, mieleen tai ympäröiviin tapahtumiin. Niitä on todella helppo harjoitella pienenkin lapsen kanssa. 

Kokeile näitä lapsen kanssa

1. Mitä ääniä kuulet?

  • Keskity lapsen kanssa hetkeen vaikkapa päiväkoti- tai koulumatkalla.
  • Pysähtykää hetkeksi ja olkaa aivan hiljaa. Voitte sulkea silmät. Mitä ääniä ympäriltä kuuluu?

Pidä kuunteluhetki lyhyenä. Ensimmäisellä kerralla sopiva pituus on 5–10 sekuntia, sillä silloin lapsi malttaa pysähtyä. Vähitellen voitte pidentää aikaa.

Kuunteleminen ei ole kilpailu, eikä siinä voi kuulla väärin. Ei haittaa, vaikka jokin ääni on toisen mielestä lentokone, toisen mielestä auto. 

2. Miltä ilma tuntuu?

  • Pysähdy lapsen kanssa hetkeen samalla ajatuksella kuin ensimmäisessä harjoituksessa. Harjoituksen voi tehdä vaikka samalla, kun kävelee kouluun. 
  • Hengittäkää syvään. Miltä ilma tuntuu nenässä? Onko se tänään viileää, lämmintä, kosteaa tai ihan jotakin muuta? Tuntuuko se erilaiselta sisään- ja uloshengityksellä? 

3. Millainen esine tämä on?

  • Ota käteen mikä tahansa esine, kuten puuhekumi, kynä tai vaikka rusina. 
  • Ihmetelkää ja tutkikaa esinettä rauhassa kuin näkisitte sen ensimmäistä kertaa. Käyttäkää kaikkia aisteja vuorotellen. Miltä se näyttää? Onko sen pinnassa varjoja? Miltä se tuntuu, miltä tuoksuu?

Tietoisuustaitojen harjoittelu on yleensä on helppo aloittaa siitä, että mukana on jokin väline. Aikuinen voi aloittaa harjoittelun kuuntelemalla nauhoitetta, mutta lapsi tarvitsee aikuisen vierelleen myötäilemään, ja vähitellen hän oppii itsenäiseen harjoitteluun. Tilanteessa on tärkeää, että aikuinen on itsekin tietoisesti läsnä. 

4. Hengitä pois jännitys

  • Pyydä lasta laittamaan käsi vatsalleen. Laita oma kätesi lapsen käden päälle. 
  • Tarkkailkaa, miten kädet nousevat ja laskevat hengityksen mukana. Pysähtykää tähän vähintään viiden hengityksen ajaksi. Miltä hengittäminen tuntuu?

Kysy lapselta, mitä hän huomasi kehossaan tapahtuvan. Muuttuiko olo toisenlaiseksi? Harjoitus perustuu siihen, että jännittäminen on psyykkinen tila, joka tuntuu kehossa. Keho rauhoittuu hengittämällä, ja mieli rauhoittuu mukana. 

Kun lapsi huomaa, että hän pystyy rauhoittamaan itsensä hengittelyllä, hän voi jatkossa tehdä saman harjoituksen itse jännittävässä tilanteessa: vain hengitellä rauhassa ja siten rauhoittaa myös mieltään. 

5. Tehkää lumisadepurkki

  • Tarvitset lasipurkin, glitterhileitä sekä vettä.
  • Täytä purkki vedellä, lisää hileet ja ravista.
  • Seuraa, miten hileet valuvat hiljalleen alas purkin pohjalle.

Lumisadepurkki on hyvä apuväline hetkeen pysähtymiseen ja hengittelyyn. Lapsi voi tehdä purkin itse, ja ensimmäisellä kerralla tähtisadetta ihmetellään yhdessä niin kauan, kunnes viimeisetkin hileet putoavat alas. Kuin huomaamatta hengitys ja mieli rauhoittuvat tähän hetkeen.  

+ Kosketus (saattaa) rauhoittaa iltavillin

Kun ihan pieni lapsi tarvitsee rauhoittumista, varmimmin toimii aikuisen lempeä kosketus. Lapsen villiintyminen ja jännittäminen ovat yhtä aikaa mielessä ja kehossa: sydän hakkaa, hengitys kiihtyy, keho tärisee.

Kun lapsi keskittyy hengitykseen, keho rauhoittuu, ja mieli rauhoittuu mukana. Sama toimii toisin päin: halaus rauhoittaa mielen, jolloin kehokin rentoutuu ja pysähtyminen on helpompaa. Siksi iltavilli lapsi kannattaa houkutella syliin, ei patistaa heti paikalla petiin huutojen kera. 

Vinkit antoi psykologian lisensiaatti Nina Uusitalo, joka on työskennellyt pitkään mm. lasten ja nuorten neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja tutkimuksessa. Uusitalon ja Heli Isomäen Aivotaidot – käytä päätäsi paremmin (Gummerus) ilmestyi tänä syksynä. 

  • Pitkällä aikavälillä mindfulness-harjoittelu auttaa itsesäätelyssä ja omien impulssien hallinnassa. Se auttaa myös huomaamaan omia reaktioita ja itselle tärkeitä asioita.
  • Ajatukset vaikuttavat siihen, miltä meistä tuntuu. Harjoittelu lisää psyykkistä joustavuutta, eli kykyä pysähtyä ja kyseenalaistaa: minulle tuli ajatus, etten selviä, mutta se ei ehkä ole totta. 
  • Mitä enemmän harjoittelee, sitä paremmin tapa ajatella muuttuu automaattiseksi. 
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.