Lapsen kyky havainnoida liikennettä ja kulkea turvallisesti kehittyy yllättävän myöhään.

Lapsilla on vaikeuksia arvioida ajoneuvojen nopeuksia ja ajoittaa tien ylitys oikein, selviää tuoreesta tutkimuksesta. 6–14-vuotiaat lapset ja aikuiset ylittivät autotien toistuvasti simulaation avulla, ja tutkijat arvioivat, miten turvallisesti ylitys sujui.

Vasta 14-vuotiaat olivat aikuisten tasolla siinä, miten hyvin he osasivat arvioida turvallista hetkeä ylittää tie. Sitä nuoremmilla lapsilla oli vaikeuksia myös siksi, että he eivät osanneet ajoittaa omia liikkeitään ja reagoida muutoksiin liikenteessä riittävän nopeasti.

Pienet lapset paitsi valitsivat liian ahtaita välejä, myös myöhästyivät liikkeelle lähtemisessä. Iowan yliopiston tutkimuksesta kertoi APA PsycNet.

Suomalaisasiantuntija: "Lapsen on vaikea poimia olennaiset havainnot"

Monet taidot kehittyvät kokemuksen myötä, mutta esimerkiksi tarkkaavuuden taidot liittyvät myös aivojen kypsymiseen, sanoo Meidän Perheeseen haastateltu kehityspsykologian tutkija, yliopistonlehtori Riikka-Pyhälä Neuvonen.

Tätä kehitystä ei voi nopeuttaa. Kyse on myös siitä, miten lapsi priorisoi havaintojaan.

– Havainnointikyky on rajallinen, ja lapsen on vaikea poimia olennaiset asiat: reagoinko pyöräillessä autoon vai perhoseen?

Kun Meidän Perhe kysyi suomalaisvanhemmilta, missä iässä lapsi on riittävän vanha liikkumaan kodin lähiympäristössä itsenäisesti kävellen, yleisin vastaus oli 7 vuotta. Vanhemmat arvioivat, että saman ikäinen voi kulkea myös pyörällä ilman aikuista.

Vauhdin kasvaessa kävelynopeutta nopeammaksi, vaikka skuutilla, rullalaudalla tai pyörällä, lisääntyvät kuitenkin myös haasteet. Monissa suomalaiskouluissa on suositus, jonka mukaan eka- ja tokaluokkalaiset eivät saa kulkea kouluun pyörällä.

Lisäongelmia kulkemiseen tuo se, että liian moni lapsi katsoo kävellessään kännykkää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Murrosikäisen aivoissa myrskyää. Vanhemman homma on silloin pitää pää kylmänä, sydän lämpimänä ja keskusteluyhteys auki.

Ne lampsivat talvella takki auki ja nilkat paljaina. Kesällä niiden päällä on hädin tuskin mitään. Ne jättävät likaiset vaatteensa ja astiansa lojumaan sänkyjensä alle huoneissa, joihin ei saa enää mennä. Jotkut saattavat muuttua yhdessä yössä kiltistä, harrastavasta lapsesta karjuvaksi lohikäärmeeksi, joka sylkee solvauksia eikä kiinnostu enää mistään.

Teini-ikä on pakollinen murrosvaihe, jossa lapsesta kuoriutuu aikuinen – ja lapsen vanhemmasta vähän vanhempi ja harmaampi.

Vaikka teini-ikäinen saattaa joskus tuntua kaarnalaivalta hormonimyrskyissä, nuorisotutkimusten ja kouluterveyskyselyjen valossa suurella enemmistöllä suomalaisista nuorista menee oikein hyvin, aina paremmin kuin edellisellä sukupolvella.

Päihteiden käyttö vähenee, ja nuorten välit vanhempiinsa parantuvat jatkuvasti. WHO:n tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset teinipojat ovat läheisemmissä puheväleissä isiensä kanssa kuin missään muussa Euroopan maassa.

Huonommin menee pääasiassa sellaisilla nuorilla, joilta puuttuu vanhempien tuki.

– Nuoren kasvattamisen pääasiat ovat edelleen samoja kuin pienemmänkin lapsen: turvan antamista ja itsenäistymisen tukemista, sanoo erikoistutkija Sanna Aaltonen Nuorisotutkimusseurasta.

Turvallisen aikuisen tärkeimmät tehtävät ovat pitää pää kylmänä, sydän lämpimänä ja keskusteluyhteys avoimena, olipa se yhteys sitten vaikka WhatsAppissa.

Harkinta, missä olet?

Murrosikäisen ymmärtämiseen löytyy apua tuoreesta aivotutkimuksesta.

Viime vuosiin asti ajateltiin, että teini-ikäisen aivot ovat samanlaiset kuin aikuisen aivot, mutta ilman aikuisen kokemuksia. Aivotutkimuksissa on huomattu, että alle parikymppisen aivot ovatkin keskeneräiset, vielä rakenteilla.

Ihmisen aivoissa kehittyvät viimeiseksi aivojen etuosat, joissa harkitaan tekojen seurauksia ja arvioidaan päätöksiä. Näiden yhteyksien kehitys on teinillä vielä kesken.

Vaikka nuori siis näyttäisi ja kuulostaisi aikuiselta, hän ei ole sitä vielä aivotoiminnaltaan. Esimerkiksi riskien arviointi ei toimi niin kuin aikuisilla. Teosta seuraava pikapalkinto, kuten kavereiden ihailu, ohittaa riskiarvioinnin. Siksi teinit saattavat tehdä aikuisen mielestä pähkähulluja tekoja, kuten istuskella parvekkeen kaiteella tai luottaa täysin tuntemattomaan ihmiseen.

Silti myös nuoriin aivoihin vetoaa tieto. Teini-ikäiselle kannattaa selittää rauhallisesti ja tosiasioilla perustellen, minkä takia jonkin asian tekeminen tai tekemättä jättäminen on haitallista tai vaarallista.

Uinu, lapsonen

Keskeneräiset aivot tarvitsisivat paljon unta, mutta monen teinin arkirytmi on kaikkea muuta kuin nukkumista suosiva. Siihenkin löytyy selitys aivoista: nukahtamista edistävä melatoniini alkaa vapautua nuoren aivoissa vasta pari tuntia myöhemmin kuin aikuisella. Kun vanhempi jo nukkuu, ysiluokkalainen saattaa valvoa puhelimensa kanssa puoli yötä.

Nukkumiseen voi yrittää vaikuttaa rauhallisella rohkaisulla. Nuorelle kannattaa selittää, että hänen aivonsa tarvitsevat kehittyäkseen unta, ja uni taas tulee helpommin, kun illalla maltetaan luopua valoa hohtavien ruutujen näpyttelystä vähän ennen nukkumaanmenoa.

Aivotutkimusten mukaan teinejä hyödyttäisi myös, jos koulu alkaisi aamuisin vähän nykyistä myöhemmin.

Teinivuosiin kuuluu myös ailahtelu, joka johtuu hormonien ja aivojen kehittymisen yhteisvaikutuksesta.

Pääosin aivan järkevästi käyttäytynyt nuori saattaa tehdä jotakin aikuisen mielestä järjetöntä. Silloin kun kyse ei ole vaarallisista tyhmyyksistä, laske kymmeneen ja siedä niitä.

Unohda ennakkoluulot

Nykyteinien vanhemmat itsekin kauhistuttivat omia vanhempiaan kulkemalla pakkasella ilman pipoa. Eniten noista ajoista on muuttunut median käyttö.

– Mediakasvatusta ja lähdekriittisyyttä kannattaa opetella yhdessä nuoren kanssa, erikoistutkija Sanna Aaltonen sanoo.

Välillä nuorten mediankäytöstä lehahtaa moraalisia paniikkeja, kuten huhuja oudoista peleistä tai sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien tyylistä.

– Ennen kuin lähtee paisuttelemaan huolta, asia kannattaa ottaa oman nuoren kanssa puheeksi. Heillä on yleensä tietoa jo ennen kuin vanhemmat kuulevat koko asiasta.

Aaltonen kehottaa myös pohtimaan omia ennakkoluulojaan, jotka saattavat olla peräisin menneestä maailmasta. Kannattaa vaikkapa miettiä, miten kohtelee tyttöjä ja poikia.

– Esimerkiksi seksuaalinen häirintä ei ole vain tyttöjen ongelma, vaan on tärkeää puhua myös poikien kanssa siitä, missä menevät omat ja muiden yksityisyyden rajat, ja mikä on mukavaa ja mikä ikävää huomiota.

Ole esimerkki

Parantuneet puhevälit ja avoimuus seksiin liittyvissä kysymyksissä ovat johtaneet moneen hyvään: seksuaali- ja ehkäisyneuvontaa on helposti saatavilla, ja alle 18-vuotiaiden raskaudet ovat vähentyneet puoleen 2000-luvulla. Vanhemman kannattaakin olla avoin keskustelemaan kaikesta, myös seksistä. Eräs yksinkertainen keino on hankkia kotiin kondomeja, jotta niitä on tarpeen tullen helposti saatavilla.

Nykyaikana nuorilla on paljon myös enemmän tilaa olla omia itsejään, koska käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisesta monimuotoisuudesta ovat yhteiskunnassa kehittyneet.

Silti omien vanhempien käsitys maailmasta on teinillekin läheisin esimerkki siitä, miten elämää eletään.

Lähteenä: Frances E. Jensen: The Teenage Brain. Lue lisää: Minna Huotilainen & Leeni Peltonen: Tunne aivosi (Otava, 2017), mediakasvatus.fi

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikään suodatinohjelma ei estä kiusaamisviestin tai pornolinkin lähettämistä WhatsApp-ryhmässä. Siksi lapselle tulee opettaa, että ihan kaikesta voi tulla puhumaan, sanoo Pelastakaa lapset -asiantuntija Anniina Lundvall.

1. Opettelu vaatii aikaa

Kun lapsi saa ensimmäisen puhelimensa, sen käyttöä pitää opetella yhdessä aikuisen kanssa. Tärkeintä on aloittaa harjoittelu hyvissä ajoin ennen koulun alkua.

Lapsen puhelimelle on järkevää hankkia kunnon kotelo ja suojata ruutu iskunkestävällä kalvolla. Kallista mallia ei kannata ostaa ensipuhelimeksi. 

Liikkeelle päästään peruskäytöstavoista. Milloin puhelimessa pidetään äänet päällä, milloin se laitetaan äänettömälle? Miten puhelimeen vastataan? Milloin hätänumeroon voi soittaa? Miksi sinne ei kannata soittaa pilapuheluja?   

2. Lasta ei voi suojella kaikelta

Jos puhelimessa on nettiyhteys, astuu lapsi sen ansiosta uuteen maailmaan. Koulun alkaessa elämä muuttuu muutenkin monella tasolla. Se kaikki voi tuntua lapsesta vieraalta, joten on tärkeää, että vanhempi kulkee vierellä tukemassa. Ei ole olemassa mitään asiaa, josta lapsi ei voi puhua. Ei kamalaakaan. 

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen tukea ja suojelua. Jos vanhempi huomaa lapsen käytöksen muuttuneen, häntä kannattaa jututtaa. Onko netissä tapahtunut jotakin? Oletko kiinnittänyt keskusteluryhmässä huomiota johonkin? Koulun tapahtumat heijastuvat usein kännykkäkeskusteluihin.

Lasten kohdalla ajatellaan usein vain riskejä ja ruutuaikaa. Vanhempien tulisi jutella lapsen kanssa myös sisällöstä. 

Mikään suodatinohjelma ei estä pornolinkin lähettämistä.

Vanhemmille tulee usein yllätyksenä, että WhatsApp-porukoiden kautta aikuisten maailma tulee lasten silmille. Suodatin- ja esto-ohjelmat voivat blokata selattavia verkkosivuja, mutta eivät estä esimerkiksi pornolinkin tai vihapuhetta sisältävän viestin lähettämistä kaveriporukan yksityisessä viestiryhmässä.

Lapsen kanssa on todella tärkeää jutella siitä, mitä tehdä, jos puhelimeen tulee outoja soittoja tai omituisia viestejä. Yksityiskohtiin ei tarvitse mennä, mutta voi kertoa, että puhelimessa saattaa tulla vastaan hämmentäviä kuvia, videoita ja viestejä. Jos näin käy, siitä voidaan jutella. 

3. Ilmaisia pelejä ei ole

Moni lapsi käyttää puhelintaan ensisijaisesti pelaamiseen ja videoiden katseluun. Niissä aikuisen tehtävä on varmistaa, että sisältö on lapsille sopivaa ja tietää, miten niissä käytetään rahaa. Lapsenkin on hyvä tietää, että ilmaisia pelejä ei ole. Niissä valuuttana ovat ihmisten tiedot. 

Jos lapsi lopettaa pelin pelaamisen, täytyy sovelluksen lisäksi muistaa poistaa myös pelin tili. Näin on helpompi kontrolloida, millaisia tietoja jättää itsestään palveluun, jota ei enää käytä. Sitä tietoisuutta on fiksua opetella pienestä asti. 

4. Digitaalinen maailma on mahdollisuus, ei uhka

Suuri osa lapsista pärjää hienosti netin sisältöjen ja laitteiden kanssa. Olisi ihana antaa kaikille perheille yhteiset säännöt netinkäytöstä ja esimerkiksi sanoa, että kyllä, on järkevää päästää lapsi nettiin vain kotona. Mutta mikä on yhden lapsen kohdalla tarpeellista, on toisen kohdalla aivan ylivietyä. Perustelut eivät saa perustua vain vanhemman ahdistukseen vaan myös lapsen oikeuteen mediaelämään ja vapaa-aikaan. 

Lapsilla on mielettömät mahdollisuudet oppia uusia taitoja verrattuna aikaisempaan.

Puhelimesta ei saa tulla tappelun kohde. Ilmapiiri laitteiden ympärillä on parasta pitää myönteisenä ja kannustavana. Pidän suurena mahdollisuutena sitä, että pienetkin lapset mukana digitalisaatiossa, kun vanhemmat ovat siinä hyvällä tavalla läsnä. Lapsilla on mielettömät mahdollisuudet oppia uusia taitoja, vaikka englannin kieltä, verrattuna aikaisempaan.

5. Lapsella on oikeus yksityisyyteen

Yksityisyys on tärkeä asia lapsellekin. Vanhemman ei tarvitse tarkistaa viestejä ja palveluiden käyttöä varmuuden vuoksi. Lapsella on oikeus yksityisyyteen ja kirjesalaisuuteen, ja sitä on vanhemman kunnioitettava. 

Jos vanhempi haluaa käyttää seurantasovellusta, hänen on voitava perustella se lapselle ja kertoa, että meille on tärkeää tietää, missä liikut. Monelle teini-ikäiselle se voi olla aika hirveä ajatus. 

Jo pienikin saa tietää, ettei salasanoja ja omia tietoja jaeta toisille.

Suurimmat uhat digitaalisessa maailmassa ovat oma tietämättömyys ja välinpitämätön asenne esimerkiksi yksityisyyttä kohtaan. Lapsen tulee oppia pienestä pitäen, että salasanoja ja omia tietoja ei jaeta toisille. Samalla opetellaan, miten luodaan vaikeasti arvattava salasana.

Useimpien somepalveluiden ikäraja on vähintään 12 vuotta. Jos lapsen haluaa kuitenkin haluaa päästää somepalveluihin, on vanhemman vastuulla huolehtia yksityisasetuksista ja siitä, että lapsi ymmärtää millaisesta palvelusta on kyse. Somekanavien yksityisyydestä kannattaa pitää huolta. Lapsen tietojen ei pidä päätyä vääriin käsiin. 

6. Suurin riski on unen puute

Vanhemman ei kannata olla niinkään huolissaan mediasta ja laitteista, vaan ennemmin vähäisestä liikkumisesta, lyhyestä yöunesta ja huonosta ruokavaliosta, jotka voivat liittyä mediankäyttöön.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että mobiililaitteen käyttö illalla huonontaa unen laatua ja voi viedä unelta aikaa. Siksi vanhempien pitää olla napakoita: makuuhuone ja uniaika pitää suojata. Pienellekin lapselle voi selittää, että huono unenlaatu vaikuttaa oppimiseen ja aivojen kehitykseen. Siksi kännykkä pysyy yön aikana laturissa tai kännykkäparkissa keittiössä. Pienten koululaisten kanssa aikarajaksi voi asettaa Pikku Kakkosen: iltakuuden jälkeen puhelimet laitetaan parkkiin. Lapsen huoneessa kännykän paikka ei ole öisin edes lomilla.

Ei ole sopivaa viestitellä öisin. Silloin on aika nukkua.

Monelle lapselle voi tulla öisin viestejä ja kuvia kavereilta. Lapselle on kerrottava, että ei ole sopivaa viestitellä öisin. Silloin on aika nukkua. Yöksi viesten piippausäänet ja huomiovalot kannattaa laittaa pois päältä tai laittaa kännykkä älä häiritse-tilaan.

Jos puhelimeen on piipannut aamulla sata uutta viestiä, kannattaa yhteisistä säännöistä jutella myös lapsen kavereiden vanhempien kanssa. Yhteiset median käytön pelisäännöt voidaan luoda porukalla koulussa ja kaveripiirissä, ja niiden tekemiseen lapset kannattaa osallistaa.

Pieni koululainen tarvitsee rytmin myös vapaapäivinään. Opettajilta olen kuullut, että monissa kouluissa maanantaiaamuisin näkee, miten viikonloppu on mennyt pelatessa ja somettaessa, ja unirytmi on sekaisin. Siksi myös viikonlopuilla on väliä. 

Asiantuntijana Anniina Lundvall Pelastakaa Lapset ry:n Lapset ja digitaalinen media -yksiköstä. 

Vierailija

Lapsen eka puhelin – 6 asiaa, joita vanhempi ei tule ajatelleeksi

Minä ajattelin hankkia lapselle puhelimen, mikä ei ole älypuhelin. Perus parin kympin, voi soittaa ja lähettää tekstarin. Älypuhelimen saa vasta hieman vanhempana, ehkä kolmannelle luokalle. Puhelin ei saa olla salattu salasanoilla, joita en tiedä. Mikäli liittyy facebookkiin, saa liittyä sitten aikanaan (tai mikä sitten onkaan suosiossa), mutta niin liityn sitten minäkin. Se ei estä yksityisesti kiusaamista, mutta toivottavasti lapsi luottaa minuun ja uskaltaa niistä kertoa. Mutta ensipuhelin...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Monissa perheissä on tapana antaa lapselle rahapalkinto hyvistä arvosanoista. Palkitaanko teillä hyvästä todistuksesta?

Kommentoi alle, miten juhlitte todistusten jakoa ja koulun päättymistä. Saako lapsi rahaa tai muun palkinnon? Riippuuko palkinto siitä, miten hyviä arvosanat ovat? Millaisia kokemuksia sinulla on; palkittiinko hyvistä arvosanoista? 

 

 

 

 

Kysely

Palkitsetko lapsen hyvistä arvosanoista?

Ei
Ei
56.0%
Kyllä
Kyllä
43.9%
Ääniä yhteensä: 141
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuka päättää, miten lapsi pukeutuu? Mona, 8, on ollut tarkka vaatteistaan jo aivan pienenä.

Joka aamu puoli seitsemältä Mona, 8, herää ja aloittaa pohdinnan. Vaaleanpunaiset Vimman Letti-legginsit, ehdottomasti. Vaaleanpunainen printtipaita, sopii hyvin. Ehkäpä vielä tyllihame kaveriksi?

Mona sommittelee päivän asunsa aina fiiliksen mukaan. Vasta kun kokonaisuus on viimeistä piirtoa myöten valmis, on aika marssia aamiaiselle.

– Kun Mona syntyi, kierrätin hänelle kaikki mahdolliset isoveljen vaatteet. Se oli minusta järkevää, sillä olin ostanut Tatulle värikkäitä, hauskoja vaatteita. Pian kuitenkin huomasin, että Mona oli ihan toisella tavalla kiinnostunut vaatteista kuin veljensä, äiti Viivi Lehtonen kertoo.

Mona on ihanan överi!

Eräänlainen käännekohta oli perheen lomamatka Monan ollessa nelivuotias.

– Hän veti matkalaukusta ylleen monta tylliä, t-paitaa ja korua yhtaikaa. Siitä saakka hän on valinnut itse vaatteensa. Olen itse vähän tylsä ja klassinen pukeutuja, ja nautin, kun näen hänen villejä ja luovia yhdistelmiään. Mona on ihanan överi!

Viime aikoina Mona on innostunut vaatesuunnittelusta. Hän esittelee tekemiään luonnoksia, joita riittää pinokaupalla. Erityisesti häntä kiinnostaa nyt Project Mc2 -sarjan tiedetyttöjen tyyli.

– Aluksi ajattelin, että kaiken maailman Top Model -vihot ovat turhuutta, mutta muotiaiheisten puuhakirjojen avulla Mona on alkanut suunnitella ihan huikeita asukokonaisuuksia, Viivi sanoo.

Mona on mukana Suomen Muotoilukasvatusseuran muotikerhossa, jossa suunnitellaan ja tehdään yhdessä ystävien kanssa lopulta oma mallisto. Mona on tehnyt itselleen samanlaisen asun kuin hänen lempihahmollaan tiedetyttösarjassa.

Äidillä ja tyttärellä on yksi yhteinen trendirakkaus: Minna Parikan kengät. Mona haaveilee kimaltelevista puputennareista, mutta toistaiseksi hän on saanut tyytyä hiukan edullisempiin jalkineisiin.

– Palaamme asiaan, kun hänen jalkansa eivät enää kasva niin hurjaa vauhtia, Viivi lupaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.