Arvioiden mukaan 70–90 prosenttia hampaisiin vaikuttavista tapaturmista sattuu ennen 19 ikävuotta. Yleinen luulo on, että maitohampaiden tapaturmat eivät ole haitallisia, mutta maitohampaiden tapaturmat vaikuttavat myös pysyvien hampaiden hyvinvointiin.

Suurin alttius hammastapaturmille on 2–4-vuotiailla, jotka vasta opettelevat liikkumista ja kehonhallintaa. Toinen piikki tulee 8–10-vuotiailla, kun lapset aloittavat harrastuksia. 

Lasten liikkumista ei ole syytä rajoittaa tapaturmien pelossa. Turvallisuus kannattaa silti ottaa huomioon: esimerkiksi trampoliinilla hypitään yksi kerrallaan, ja rullaluistelussa, polkulautailussa ja kontaktiurheilussa käytetään asianmukaisia suojavarusteita.

Onko maitohampaisiin sattuneilla hammastapaturmilla väliä?

Moni saattaa ajatella, etteivät maitohampaiden vauriot ole niin vaarallisia – nehän vaihtuvat joka tapauksessa pysyviin hampaisiin myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Kaikki maitohampaille sattuneet kolahdukset voivat vaikuttaa pysyviin hampaisiin. Vaikka pysyvät etuhampaat puhkeavat usein vasta kuusivuotissyntymäpäivän jälkeen, ne alkavat kehittyä leukaluun sisällä jo 1-vuotiaalla. Kehitysvaiheessa tulleet tällit voivat aiheuttaa kiillevaurion, joka näkyy puhjenneessa hampaassa kiilteen kuoppina tai värimuutoksina.

Maitohammasta ei hoideta, mutta pysyvää, tapaturman kohdannutta hammasta tulee seurata ja tarkastaa säännöllisesti esimerkiksi röntgenkuvin, joiden perusteella voidaan todeta hoitoa vaativat tilanteet.

Maitohampaan irtoaminen ennen aikojaan voi aiheuttaa ikenen ja hammasta ympäröivän kudoksen paksuuntumista. Se voi vaikeuttaa ja jopa viivästyttää pysyvien hampaiden puhkeamista. Tarvittaessa puhkeamista voidaan helpottaa kirurgisella toimenpiteellä.

Mitä hammastapaturmasta voi seurata?

Pysyvien hampaiden kehitys jatkuu vielä kauan puhkeamisen jälkeen. Siinä vaiheessa, kun etuhammas ilmestyy ikenestä näkyviin, sen juuresta vain kolmasosa on kehittynyt. Vasta 9-10-vuotiaalla juuri on kokonaan valmis.

Tapaturma voi pysäyttää tämän kehityksen. Hammas voi säilyä pitkään oireettomana, vaikka sen verenkierto ja hermotus olisivat katkenneet ja hammas olisi todellisuudessa ontto. Lopulta se voi tulehtua vasta kuukausien tai jopa vuosien kuluttua. Tällöin hammas hoidetaan juurihoitamalla tai aina, kun mahdollista yritetään tehdä toimenpiteitä, joila hyödynnetään hampaan omia kasvu- ja kehityspotentiaaleja ja näin mahdollistetaan vielä hampaanjuuren jatkokehittyminen.  

Kehitysvaiheessa tulleet tällit voivat aiheuttaa myöhemmin hampaan kiillevaurion.

Useimmiten hampaisiin kohdistuvat iskut osuvat yläetuhampaisiin, ja yleisin seuraus on näkyvän osan eli kruunun lohkeaminen. Hammas voi myös siirtyä huuleen tai kitalakeen päin tai jopa irrota kokonaan.

Hampaan näkyvän osan lohkeaminen hoidetaan paikkausmenetelmillä. Juureen ulottuva lohkeama vaatii usein juurihoidon tai muita edellä mainittuja toimenpiteitä. Näkyvää lohkeamista haitallisempaa on hampaan painuminen sisäänpäin.

Hampaan sisäänpäin painuminen on yksi hankalimmista ja huonoennusteisimmista hammastraumoista. Se haittaa hermotusta ja verenkiertoa, mikä altistaa hampaan tulehduksille tai juuren pinnan vaurioille. Tuoreeltaan sisäänpäin painunutta hammasta voidaan auttaa kirurgisesti oikealle paikalleen. Toisinaan jäädän odottamaan hampaan spontaania puhkeamista tai se yritetään vetää oikomiskojeella paikalleen.

    Asiantuntijana toiminut erikoishammaslääkäri Kristiina Oikarinen-Juusola Terveystalosta.
     

    Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

    Kuka päättää, miten lapsi pukeutuu? Mona, 8, on ollut tarkka vaatteistaan jo aivan pienenä.

    Joka aamu puoli seitsemältä Mona, 8, herää ja aloittaa pohdinnan. Vaaleanpunaiset Vimman Letti-legginsit, ehdottomasti. Vaaleanpunainen printtipaita, sopii hyvin. Ehkäpä vielä tyllihame kaveriksi?

    Mona sommittelee päivän asunsa aina fiiliksen mukaan. Vasta kun kokonaisuus on viimeistä piirtoa myöten valmis, on aika marssia aamiaiselle.

    – Kun Mona syntyi, kierrätin hänelle kaikki mahdolliset isoveljen vaatteet. Se oli minusta järkevää, sillä olin ostanut Tatulle värikkäitä, hauskoja vaatteita. Pian kuitenkin huomasin, että Mona oli ihan toisella tavalla kiinnostunut vaatteista kuin veljensä, äiti Viivi Lehtonen kertoo.

    Mona on ihanan överi!

    Eräänlainen käännekohta oli perheen lomamatka Monan ollessa nelivuotias.

    – Hän veti matkalaukusta ylleen monta tylliä, t-paitaa ja korua yhtaikaa. Siitä saakka hän on valinnut itse vaatteensa. Olen itse vähän tylsä ja klassinen pukeutuja, ja nautin, kun näen hänen villejä ja luovia yhdistelmiään. Mona on ihanan överi!

    Viime aikoina Mona on innostunut vaatesuunnittelusta. Hän esittelee tekemiään luonnoksia, joita riittää pinokaupalla. Erityisesti häntä kiinnostaa nyt Project Mc2 -sarjan tiedetyttöjen tyyli.

    – Aluksi ajattelin, että kaiken maailman Top Model -vihot ovat turhuutta, mutta muotiaiheisten puuhakirjojen avulla Mona on alkanut suunnitella ihan huikeita asukokonaisuuksia, Viivi sanoo.

    Mona on mukana Suomen Muotoilukasvatusseuran muotikerhossa, jossa suunnitellaan ja tehdään yhdessä ystävien kanssa lopulta oma mallisto. Mona on tehnyt itselleen samanlaisen asun kuin hänen lempihahmollaan tiedetyttösarjassa.

    Äidillä ja tyttärellä on yksi yhteinen trendirakkaus: Minna Parikan kengät. Mona haaveilee kimaltelevista puputennareista, mutta toistaiseksi hän on saanut tyytyä hiukan edullisempiin jalkineisiin.

    – Palaamme asiaan, kun hänen jalkansa eivät enää kasva niin hurjaa vauhtia, Viivi lupaa.

    Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

    Koodaaminen on aikamme lukutaito – sen tärkeyttä tulevaisuudessa ei voi väheksyä.

    Lapset koodaisivat mieluiten vanhempiensa kanssa, kertoo Yippee-tutkimus. Se on kuitenkin useimmiten mahdotonta, koska vanhemmat eivät osaa koodata. Vanhemmat eivät myöskään osaa auttaa tai opastaa lasta koodaamisen saloissa, koska eivät halua itse opetella koodaamista tai koe sitä kiinnostavaksi tai tarpeelliseksi.

    Vanhempien asenne ei ole muuttunut, vaikka koodaus on tullut osaksi kaikkien koulujen opetusta. Päättäjät niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti pitävät sitä tärkeänä.

    Vuonna 2020 Euroopassa pitäisi olla yli 800 000 IT-taitoista ihmistä, arvioidaan Yippee-tutkimuksessa. Tulevaisuudessa noin 90 prosenttia työpaikoista vaatii edes perustason ICT-taitoja.

    Pojat ovat koodanneet hieman enemmän kuin tytöt. Noin 35 prosenttia 7–16-vuotiaista kertoo koodanneensa koulussa, kun vielä kaksi vuotta sitten koodaamista oli kokeillut kouluympäristössä vain alle puolet.

    Lähde: Yippee-tutkimus 2017, Ulla Hemminki

    Kysely

    Vanhempi, oletko kiinnostunut opettelemaan koodausta?

    Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

    Nyyttärit, ihana ajatus – mutta ei kahta viikkoa putkeen.

    ”Iltapäiväkerhossa perjantaina herkkupäivä!” ”Kielten tunnilla katsotaan seuraavat kaksi kertaa elokuvaa – saa tuoda naposteltavaa!” Kuviksessa nyyttärit, valinnaisaineessa nyyttärit, oman luokan kanssa nyyttärit… koululaisten 2–3 viikkoa ennen koulujen loppua ovat syksyin keväin yhtä sokeriöveriä. Ai niin, saa tuoda myös sipsejä.

    Ja totta, voisi varmasti tuoda myös vaikkapa viinirypäleitä. Arvatkaa, kuinka moni tuo? Tai arvatkaa, kuinka moni tuo ylipäätään kohtuudella mitään, koska tarjottavista pitää riittää koko luokalle. 20 kertaa koko luokan satsi herkkuja on aika paljon – varsinkin, kun se toistuu harva se päivä.

    Jaa että mikäs mielensäpahoittaja tässä vouhkaa? Antaa lasten juhlia viimeisiä tuntejaan ja kerhojaan?

    Ajatus siitä, että kokoonnutaan yhdessä juhlistamaan jotain yhteisten herkkujen äärelle on periaatteessa kiva ja kaunis. Arvostan hyviä juhlia ja yhdessä syömistä. Mutta voisiko niitä tarjottavia vähän miettiä yhdessä? Yksi tuo mehua, toinen keksejä, kolmas suolatikkuja ja neljäs hedelmiä? Tai jos menee liiaksi säädöksi, riittäisikö yksi yhteinen (ja vaikka vähän överi) nyyttäripäivä koko koululle? Harrastuksissa voisi vaikka ihan vain harrastaa viimeiselläkin kerralla.

    Tilanne on vähän sama kuin jos aikuiset lähtisivät joka päivä töihin pullo punkkua mukanaan.

    Nyt tilanne on vähän sama kuin jos aikuiset lähtisivät joka päivä töihin pullo punkkua mukanaan. Ei mutta kiva, kuun viimeinen myyntikokous tänään! Kymmenen pulloa pöydässä! Huomenna viikkopalaveri! Kukaan ei nyt muistanut tuoda mitään suolaista, mutta ei se mitään, otetaas taas! Illalla kuoron kevätjuhla – sille!

    Näen kuitenkin toivonpilkahduksen sokerihuurun läpi. Iltapäiväkerhon tiedote herkkuperjantaista loppui sanoihin: ”Puhumme kerhossa myös terveellisistä vaihtoehdoista, kuten minitomaatit, rusinat ja pikkuporkkanat.”

    Mahtavaa! Pussi pikkuporkkanoita ja maansa myynyt lapsi tulossa. Luotan teihin, muut sokerihumalikkoja viime viikot kaitseneet vanhemmat.

    Vierailija

    Miksi koululaisten viimeiset viikot kuluvat sokeriövereissä?

    Yhdellä mennyt herkuttelu överiksi, toisella harrastelu... Lapsella kuusi harrastusta??? Nyt tietysti kommentti on, että "kun lapsi itse tykkää". Nii-in, tykkää ne herkutellakin. Vanhemman tehtävä on asettaa rajoja. Kuusi harrastusta tarkoittaa sitä, että lasta opetetaan suorittamaan elämää. Ja se on juuri se, mikä on tämän päivän ongelma. Koko ajan pitäisi olla liikkeessä. Opettakaa lapsia pysähtymään ja sietämään olemista.
    Lue kommentti
    Vierailija

    Miksi koululaisten viimeiset viikot kuluvat sokeriövereissä?

    Ei meillä ainakaan koululaisella ole ollut tuollaisia herkkupäiviö vielä ollenkaan. Ensi viikolle on yhdessä harrastuksessa tulossa. Lapsella on useampi harrastus, joista viidessä ei herkutella ja kuudennessa saa tuoda herkkuja viimeiselle tunnille. Koulussa saivat tuoda Vappuna herkkuja, hyvin mahdollista, että ennen kesälomaa opettaja antaa tuoda kouluunkin herkkuja. Minusta tämä ei ole mitenkään paljoa. Ehkä teille on vaan sattunut herkkuja rakastavia opettajia ja harrastusohjaajia. Itse en...
    Lue kommentti
    Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

    Yökastelu on kurjaa, mutta se ei ole lapsen syytä. Vaivaan kannattaa hakea apua, kun lapsi on 5–6-vuotias. Lue asiantuntijan neuvot!

    Milloin yökasteluun kannattaa hakea apua?

    Jos lapsi kastelee joka yö, hyvä hetki hakea apua on viisivuotissynttäreiden jälkeen tai viimeistään eskarivuonna. Nelivuotias on vielä niin pieni, että elimistön normaali kypsyminen saattaa parantaa vaivan itsestään.

    Viimeistään kouluiässä yökastelusta tulee lapselle nolostuttava ja elämää rajoittava vaiva, jos sen takia ei voi lähteä mukaan harrastusleireille tai kavereille yökylään. Jokaisella ekaluokalla on keskimäärin vielä yksi tai kaksi yökastelusta kärsivää. Joillakin ongelma jatkuu teini-ikään saakka. Hoitamattomana vaiva aiheuttaa lapselle ja perheelle turhaa huolta.

    Miten yökastelua hoidetaan?

    Tavallisesti lapsi oppii yökuivaksi 2–4 vuoden iässä, kun elimistön kypsyessä virtsaa alkaa muodostua yöllä vähemmän kuin päivällä. Yökastelu johtuu siitä, että lapsen keho ei eritä tarpeeksi hormonia, joka vähentää virtsaneritystä yöllä. Taipumus tähän periytyy geeneissä.

    Tehokkaiksi todettuja hoitomuotoja on kaksi. Lääkehoito vaikuttaa hormonin tavoin ja vähentää virtsan muodostumista yöllä. Lääkehoito on sallittu yli viisivuotiaille. Useimmille lääke sopii hyvin. Joskus sivuvaikutuksena saattaa olla päänsärkyä.

    Lääkkeen sijasta tai rinnalla voidaan käyttää hälytintä, joka herättää lapsen ja vanhemman, kun pissa tulee. Ihan tarkkaan ei tiedetä, mihin hälytinhoidon teho perustuu. Tarkoitus ei ole ainoastaan herättää lasta vessakäynnille, vaan tuloksena on öisten pissahätien loppuminen. Hoitoa jatketaan 2–3 kuukauden jaksoissa.

    Millä perusteella hoitomuoto valitaan?

    Usein selviää vain kokeilemalla, kumpi toimii paremmin. Hälytinhoitoa kannattaa kokeilla, jos herätyksiä on tyypillisesti yksi yössä. Vaikka hälyttimessä on kova ääni, sikeäuniset lapset eivät herää siihen, joten vanhempien pitää olla mukana herättämässä lasta. Hälyttimen voi usein saada lainaksi terveysasemalta tai sen voi ostaa yksityiseltä lääkäriasemalta.

    Lääkehoitoa taas suositellaan, jos pissa tulee sänkyyn monta kertaa yössä ja jos sitä tulee paljon.

    Kastelu nolottaa ja surettaa lasta. Miten häntä voi lohduttaa?

    Usein lasta rauhoittaa tieto siitä, ettei pulma ole hänen syynsä. Yökastelu on perinnöllinen vaiva, johon löytyy hoito. Jos vanhemmilla on ollut aikoinaan sama pulma, siitä voi jutella ja vakuuttaa, että myös lapsen vaiva paranee varmasti.

    Asiantuntijana lastentautien erikoislääkäri Erik Qvist.

    Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.