Kuva: Markko Taina
Kuva: Markko Taina

"Äitii, tuu auttamaan! Legoista puuttuu osia! Ja missä on Barbien saappaat?

Mitä enemmän kotona on kampetta, sitä enemmän on myös siivottavaa, huollettavaa ja stressiä. Hukassa olevien lelujen ja vaatteiden etsiskelyyn menee aikaa, ja niiden siivoaminenkin kestää. Ellei vanhempi vahdi vieressä, lelut tuupataan sängyn alle piiloon tai pikaraivataan kaapin perälle. Kohta niitä etsitään taas.

Tavaran kanssa tuskailuun menee aikaa ja energiaa, sillä emme ole oppineet elämään nykyisen tavarapaljouden kanssa. Lelujen ja vaatteiden tulvan hillitseminen pitäisi olla lapsille opetettava kansalaistaito siinä missä rahankäyttö tai ruoanlaitto. Silloin heidän ei tarvitsisi aikanaan painia samojen ongelmien kanssa kuin me nyt.

Lapselle voi opettaa tavarataitoja tavallisessa arjessa samoin kuin vaikka lautasmallia aterialla. Pienikin ymmärtää täyden hyllyn tai laatikon tekniikan: täyteen kaappiin ei mahdu uutta, ellei ensin luovu jostain vanhasta.

Olisiko tavarasta iloa jollekin toiselle?

Luopuminen on vaikeaa kaiken ikäisille, ellei luopumislihasta ole harjoitettu. Se harjaantuu, kun raivaa kaappeja säännöllisesti, vaikka keväisin tai aina ennen synttäreitä.

Lapsen kanssa kannattaa pohtia yhdessä, mihin tarpeettomaksi käynyt tavara päätyy luopumisen jälkeen. Olisiko siitä iloa jollekin toiselle? Tai jos roskis on tavaralle oikea osoite, miten se lajitellaan? Kotona voi myös olla laatikko, jonne lapsi voi oma-aloitteisesti viedä tarpeettomat, pieniksi jääneet tai rikkoutuneet kamppeensa.

Kun lapsi saa uuden tavaran, hänen kanssaan mietitään, miten siitä olisi mahdollisimman paljon ja pitkään iloa. Tavarataitoihin kuuluu, että osaa säilyttää, huoltaa ja korjata omaisuuttaan. Palapelillä ei tee mitään, jos siitä puuttuu palasia.

Uutta ostetaan ajatuksella ja tarpeeseen, ei pelkästä shoppailun ilosta. Tosin kun tietää hankkivansa tarpeellista, sopivaa ja oikeaan aikaan, ostamisesta voi nauttia hyvällä omallatunnolla.

Lapsi oppii tapansa aikuisen mallista.

Synttärilahjat, matkalta tuotavat tuliaiset. Tapoihimme kuuluu juhlistaa ja muistaa läheisiämme tavaralla. Koteihin virtaava esinetulva ei siis ole vain omissa käsissämme. Hyvää tarkoittavien isovanhempien toppuuttelu voi joskus tuntua vaikealta.

Lapsi oppii tapansa aikuisen mallista. Nyt voisi olla niin vanhempien kuin isovanhempienkin aika opetella uudenlaisia tapoja ja luoda uusia perinteitä.

Yhä uusien lelujen antamisen sijaan voimme näyttää lapselle, että lahja voi olla myös aineeton. Isovanhempia voi pyytää opettamaan lapselle käytännön taidon, jonka he osaavat hyvin. Merkkipäivänä voidaan mennä lelukaupan sijaan elokuviin tai kylpylään. Yhteisestä tekemisestä jää tavaraa pysyvämpi muisto."

Jenni Sarras julkaisi vuoden alussa kirjan Tavarataidot – arkijärjellä koti kuntoon. Hän kirjoittaa Arkijärki-blogissaan kierrättämisestä, kuluttamisesta ja raivaamisesta.

Facebookin kirppisryhmät tekevät vauvakaman kierrätyksestä tosi helppoa. Ainakin periaatteessa. Vauvan lukijat paljastavat älyttömimmät FB-kirppis-oharinsa.

Facebook-kirppikset ovat mahtava keino vauvakaman metsästykseen. Shoppailla voi silloin, kun vauva nukkuu päikkäreitä, ja mikä parasta, ryhmiin voi jättää omia Halutaan ostaa -ilmoituksia. Vauvatavara vaihtaa omistaa pikkurahalla ja parhassa tapauksessa nouto tapahtuu naapurista.

Aina kaikki ei kuitenkaan mene ihan putkeen, selvisi Vauvan FB-kirppiskyselystä.  Vauvan lukijoita rassasi järjetön hinnoittelu, epärehelliset myyjät, hupivaraajat ja turhat kyselyt. Yksi ärsytys oli kuitenkin ylitse muiden – oharit. Niitä oli kokenut melkein jokainen kirppisveteraani.

Rahat saapuvat, noutaja ei

”Parhaat oharit oli, kun ostaja maksoi kiltisti, mutta ei koskaan noutanut pakettiaan. Eikä oikein meinannut antaa tilinumeroakaan rahojen palauttamiseksi, kun totesin neljän kuukauden säädön jälkeen, että laitan tuotteen uudelleen myyntiin.”

Aikakäsitys on joustava

”Joskus odotin työpäivän jälkeen työpaikallani 40 minuuttia hakijaa, joka ei koskaan saapunut. Sitten oli lähdettävä, koska toisen tavaran hakijan kanssa olin sopinut treffit meille kotiin, enkä halunnut myöhästyä. Odotuttaja oli närkästynyt, kun en voinut odottaa kauempaa. Kyseessä oli muutaman euron arvoinen tuote.”

”Eräs ostaja ilmoitti tulostaan, että 'tulen lauantaina iltapäivällä'. Tivasin tarkempaa aikaa useaan otteeseen. Kun aika koitti, ostajaa ei näkynyt. Annoin vielä toisen mahdollisuuden muutaman päivän päähän – ja hän teki uudet oharit. Siihen loppui kaupanteko. On tympeää vahdata kotona ja odottaa ostajaa, joka ei tulekaan.”

Lopulta kymmenen ”perun varauksen” -kommentin jälkeen vaikuttaa siltä kuin myytävässä tuotteessa olisi jotain vikaa.

”Kerran lähdin kuljettamaan paitaa 30 km päähän kotoani. Odotin ja odotin, laitoin myyjälle viestiä, mutta hän ei koskaan saapunut paikalle.”

Jono, joka katosi

”Myydessä tuotetta saattaa olla jonottamassa 10 ihmistä, mutta jokainen tekee oharit. Lopulta kymmenen 'perun varauksen' -kommentin jälkeen vaikuttaa siltä kuin myytävässä tuotteessa olisi jotain vikaa.”

Onnistuisiko viides yritys?

" Toisinaan noutoa on sovittu viidestikkin uudelleen, kun joka kerta oli ostajalla jokin syy, ettei pääsekkään.”

neveragain

FB-kirppis koettelee: ”Odotuttaja oli närkästynyt, kun en voinut odottaa kauempaa”

Vedin tuotteeni myynnistä, kun sen ensimmäisenä varannut ostaja oli kolme kertaa tehnyt oharit sen hakemisesta. Ketutti viettää iltoja kodin vankina, josko ostaja ilmaantuisi kuitenkin paikalle. Noin kuukauden päästä kehtasi vielä laittaa kyselyä, että onko laukku myyty. Tulisi hakemaan. Kas kummaa, en vastannut viestiin mitään. Annan kyllä ennen vaikka hyväntekeväisyyteen kuin kyttään turhaan tuntitolkulla noutajia.
Lue kommentti

Mitä mieltä antibiooteista pitäisi olla ja uskaltaako niitä lapselleen antaa? Entä korvatulehdus – tarvitaanko aina lääkekuuri?

Keskustelu antibioottien hyödyistä ja haitoista on hämmentänyt erityisesti pienten lasten vanhempia. Lastentautien dosentti Jukka Vakkila vastaa kahdeksaan yleiseen väittämään antibiooteista.

1. Perheiden tulisi välttää antibioottikuureja, sillä niitä syödään Suomessa liikaa.

Totta on, että antibiootteja määrätään Suomessa liikaa sekä lapsille että aikuisille. Myös lääkärit tietävät tämän, mutta usein on vaikea diagnosoida, onko kyse antibiooteilla hoidettavista bakteeritaudeista vai virustaudeista, joihin antibiootit eivät tehoa. Päätös ja vastuu antibioottien määräämisestä ovat kuitenkin aina lääkärillä. Lääkärin määräämät lääkekuurit on aina hyvä syödä ohjeiden mukaisesti.

2. Peräkkäiset antibioottikuurit sekoittavat lapsen bakteerikannan pahimmillaan vuosiksi.

Totta. Antibiootit tosiaan tuhoavat ihmisen suolistosta hyvää bakteerikantaa ja nämä vaikutukset voidaan nähdä pitkänkin ajan kuluttua. Lapsella antibiootit voivat aiheuttaa ripulia, löysää vatsaa tai ihoreaktioita. Tilannetta voi pyrkiä parantamaan syömällä maitohappobakteereja lääkekuurin aikana sekä syömällä terveellisesti ja monipuolisesti lääkekuurin jälkeen.

3. Jos lapsi on jo tervehtynyt, voi antibioottikuurin jättää kesken.

Osittain tarua. Lääkekuurit on aina hyvä syödä loppuun lääkärin ohjeen mukaisesti. Mikäli haluaa keskeyttää tai lopettaa kuurin aikaisemmin, tulisi siitä aina neuvotella lääkärin kanssa, eikä tehdä lopettamispäätöstä itse. On useita tauteja, joissa vaaditaan pitkääkin kuuria, vaikka olo olisi jo tervehtynyt, koska taudin uusimisriski on muuten suuri. On kuitenkin totta, että antibioottikuurien pituudet ovat aiemmin olleet usein turhan pitkiä.

4. On järkevää kyseenalaistaa lääkärin päätös antibioottikuurista.

Tarua. Lähtökohtaisesti lääkärin hoitopäätöksiin tulee voida luottaa ja antibioottikuuri on hyvä syödä lääkärin ohjeen mukaisesti. Jos vanhemmat kuitenkin haluavat keskustella tarkemmin antibiooteista, kannattaa se tehdä reseptin kirjoittamisen yhteydessä vastaanotolla. Päätökset ja niiden perusteet eivät aina ole mustavalkoisia. Hoitoa ei pitäisi kuitenkaan kyseenalaistaa myöhemmin kotona omien tietojen pohjalta.

5. Lasten korvatulehdukset voisi hoitaa myös ilman antibiootteja.

Totta. Esimerkiksi jos kyseessä on 2-3 –vuotias kuumeeton lapsi, jolla on toispuoleinen välikorvan tulehdus, voidaan tilannetta useimmiten jäädä tarkkailemaan kipulääkkeen voimin.

6. Lääkärit määräävät aina antibiootit, kun diagnosoivat korvatulehduksen.

Tarua. Eivät määrää aina, ja jos määräävät, eivät ole ajan tasalla. Muualla, esimerkiksi Hollannissa on jo pitkään hoidettu korvatulehduksia pääsääntöisesti seurantalinjalla. Suomessa antibiootteja on käytetty hoidossa enemmän, mutta trendi on selvä ja tutkimukset sitä tukevat – antibioottihoito on usein tarpeeton korvatulehduksen hoidossa.

Joskus lääkärillekin voi olla hankalaa arvioida, milloin ja kuka tarvitsee hyötyy antibioottikuurista, koska selviä kriteereitä sille ei ole olemassa. Antibioottikuurista hyötynee selkeästi vain noin 20 – 30 % välikorvatulehduspotilaista. Päätös hoidosta onkin syytä räätälöidä: alle vuoden ikäinen vauva, jolla on korkea kuume ja molemmat korvat eritteiset ja erittäin tulehtuneet tarvitsee antibiootin ilman muuta. Toisaalta kuumeeton kolmevuotias, jolla toinen korva vain lievästi tulehtunut, eikä muita yleisoireita ei tarvitse antibioottia heti, vaaan tilannetta voidaan seurta ilman lääkitystä.

7. Vauvana syödyt antibiootit voivat lisätä lihomisriskiä myöhemmällä iällä tai vaikuttaa pituuskasvuun tai esimerkiksi astman syntyyn.

Totta. Yksilön kohdalla on usein mahdotonta sanoa, onko antibiooteilla vaikutusta näihin edellä mainittuihin tekijöihin. Jos tarkastellaan isoja ihmismääriä voidaan nähdä,  että antibioottien käytöllä varhaislapsuudessa on vaikutusta esim. pituuteen ja painoon sekä alttiuteen astman ja muiden autoimmuunitautien kehittymiseen myöhemmällä iällä.

8. Antibiootit ovat turhia.

Tarua. Antibiootit ovat hyvin tärkeitä lääkkeitä ja niillä voidaan pelastaa ihmishenkiä. On kuitenkin tärkeää, että niitä määrätään vain todelliseen tarpeeseen. Yksikin turha tai väärin määrätty kuuri on liikaa. Toisaalta 10 kuuria on hyvä määrä, jos ne on kaikki määrätty oikeilla indikaatioilla.

Asiantuntijana jutussa toimi lastentautien dosentti Jukka Vakkila Mehiläisestä.