Kuva: Ville Kokkola
Kuva: Ville Kokkola

Pinjan ja Petruksen koulumatka vie joka päivä vähintään kaksi tuntia.

Eteisen valot leikkaavat hämärää, kun viidesluokkalainen Pinja Piirainen avaa kotinsa oven Kontiolahden Romppalassa. Kello on kymmentä yli seitsemän aamulla.

Pinja loikkii lammikoita väistellen pihalle odottamaan koulubussia. Kolmasluokkalainen pikkuveli Petrus tulee samaan bussiin. Sisarukset nahistelevat ja nauravat.

Pikkubussin valot vilkkuvat puiden takaa. Kuljettaja Kauko Leppänen saa reippaat huomenet. Pinja suuntaa takapenkkiin, se on paras paikka. Petrus asettuu etupenkkiin kaverinsa viereen.

Koululle on neljätoista kilometriä. Pinja ja Petrus ovat koululaisten pitkänmatkalaisia: niitä, jotka asuvat yli viiden kilometrin päässä koulustaan, ja jotka saavat kotikunnaltaan koulukyydin. Matkasta tekee pitkän sen viemä aika.

Se on ihan liki pisintä, jonka laki alakoululaiselle sallii. Pinjan ja Petruksen koulumatkat vievät joka päivä yli kaksi tuntia.

Jokaisen koulupäivänsä aloittaa bussissa 120 000 lasta. Eniten pitkiä koulumatkoja tekeviä lapsia asuu juuri täällä, Itä-Suomessa.

Kännykkä valaisee Pinjan kasvot, kun hän vilkaisee puhelimen ruutua.

Petrus yrittää tehdä ennätystään Angry Birdsissä. Lapset ovat hiljaa, ääntä pitävät vain kännykät. Kattovalot loistavat sinisinä. Matkaa on takana vartti, ja koulu alkaa tunnin päästä.

Pitkät koulumatkat yleistyvät, kun kunnat sulkevat kouluja. Viidessätoista vuodessa koulujen määrä on laskenut yli kolmanneksen. Se pidentää koululaisten päiviä. Moni viettää bussissa arkipäivinä kaksi tuntia, jopa kolme.

Matkat venyvät, kun kunnat yhdistävät kyytejä. Lasten koulumatkat kestävät helposti pidempään kuin aikuisten matka töihin.

Pinja laittaa päähänsä kuulokkeet ja alkaa kuunnella kännykällään musiikkia Deezeristä. Petruksen kännykkä toitottaa musiikkia vähä vähältä kovempaa. Pikkubussi kääntyy pikkutielle.

– Tuossa asuu mun paras kaveri. Niillä on lampaita ja hevosia, Pinja osoittaa.

Ulkona tulee valoisaa, niin valoisaa kuin pilvisenä alkutalven päivänä vain voi. Kahdeksan minuutin kuluttua nousee aurinko, ja lapset ovat olleet matkalla reilut puoli tuntia.

Bussissa on lämmin. T-paita riittäisi, mutta lapset eivät luovu takeistaan tai pipoistaan.

Koulukyytien yhdistäminen ja pitkät koulukyydit voivat olla kunnalle näennäisesti edullisempia kuin pienten koulujen ylläpitäminen. Mutta pitkien koulumatkojen vaikutuksista lapsiin ei ole tutkimuksia.

Ainakin pitkä bussimatka väsyttää lapsia, sanovat Pinjan ja Petruksen vanhemmat.

– Koulukyyti pidentää lasten päivää. Talvella lapset lähtevät ja palaavat kotiin pimeän aikaan, isä Risto Piirainen sanoo.

Koulu alkaa joka päivä samaan aikaan, mutta koulupäivän pituus vaihtelee.

Tänään, pitkänä päivänä, kyyti kotiin lähtee puoli kahdelta.

Lasten kotimatka menee aamukyytiä nopeammin, alle tunnissa. Kaikki lapset eivät tule kyydillä kotiin, joten lenkki on lyhyempi.

Kännykkäpeli jatkuu etupenkissä.

– Nyt on yksi possu enemmän!

Yksi matkalainen nojaa päätä ikkunaan. On yhä hiljaista, ja lasten silmät painuvat kiinni. Pitkiä räpäyksiä. Pidempiä.

Kauko laittaa vilkun vasempaan ja kääntää bussin taas pikkutielle. Taas kyytiläisiä. Huomenta! Huomenta!

Auto heijaa niljaisella pikkutiellä aavistuksen. Pikkutien lammikoista heijastuu jo enemmän valoa. Pinja laittaa puhelimen pois.

– Nyt on niin kova tärinä, että ei voi pelata. Oli 93 prosenttia ja piti lopettaa, etupenkki tiedottaa.

Oja tulee taas hetkeksi lähelle, ja kyytiin neljä lasta.

– Kuusi tai seitsemän tulee vielä, pojat laskevat.

Bussi ajaa jo läheltä koulua, mutta jatkaa taas kierrostaan. Kaikki on haettava ennen kuin ketään voi jättää kyydistä. Alakoululaiset eivät voi jäädä koululle ilman valvontaa.

Isommat lapset eivät tahdo enää bussiin. Pinjan ja Petruksen yhdeksäsluokkalainen isoveli Nikolai menee mieluummin vanhempien kyydillä ja odottaa koululla puolitoista tuntia.

Puheensorina yltyy, kello lähestyy kahdeksaa.

– Ootko ikinä katsonut sellaista ohjelmaa kuin Alligaattorin metsästäjät? Alligaattoria piti ampua neljästi, ennen kuin se kuoli. Se oli hyvä ohjelma! pojat puhuvat.

Pinja kurkottaa paikaltaan keskikäytävälle ja katsoo penkkien välistä horisonttiin. Se on vanha konsti matkapahoinvointiin.

Vapaat penkit vähenevät. Etupenkillä nahistellaan leikisti.

– Kerran kun tapeltiin, joku laittoi siitä kuvan nettiin!

Taas kaksi matkustajaa lisää.

Mäntymetsään, bussikyydin päähän lähimmästä koulusta, on noussut hienoja taloja.

Ja taas, stoppi. Kauko pysäyttää bussin yllättäen. Hän nousee paikaltaan ja kiertää bussin.

– Hyvä. Kaikilla on turvavyö kiinni.

Matka jatkuu. Auto kerää kierroksia ylämäkeen. Matkustajista nousee aina enemmän ääntä, naurua, kiljahtelua, hihkumista.

Bussi lähestyy koulua ja ääni nousee, sanat puuroutuvat melumassaksi.

Auto pysähtyy Varparannan koulun pihaan kaksitoista minuuttia yli kahdeksan. Pinjan ja Petruksen matka on kestänyt paria minuuttia vaille tunnin. Odotus purkautuu pulinaksi, lapset nousevat penkkien takaa käytävälle.

– Me mennään ekana ulos!

– Ei saa avata turvavöitä vielä!

– Böö!

Lapset rynnivät ulos, kiittävät loikatessaan kyydistä. On vartti aikaa leikkiä.

Pihalla on hyvä olla. Ulkoilma tuntuu bussin lämmön jälkeen hyvältä.

Pinja lähtee juoksemaan kavereidensa luo. Odota! Oliko tämä ihan tavallinen koulumatka?

– No ei!

Miten se oli erilainen?

– Oli vähemmän melua. Eikä kukaan kertonut pissakakkajuttuja!

Pinja katoaa leikkeihin.Lasten nauru ei meinaa mahtua koulun pihaan.

14 kilometriä tunnissa, Kari Ahokas, Meidän Perhe 1/2015

Kuva: Ville Kokkola

Odottajan ei todellakaan tarvita verhoutua mustaan kaapuun. Kuvat: valmistajat

Vaikka makeaa ei kannata ahmia kaksin käsin, odottajan on lupa hemmotella itseään tämän syksyn herkullisilla muotiuutuuksilla.

Odottaja kiskaisee helposti päälleen jotain todella mukavaa ja ei-liian räväkkää. Raskausmaha on kuitenkin mahoista paras! Sitä saa korostaa ja sen kasvusta nauttia. Älä siis uppoa harmauteen, vaan räisky kahden edestä (mukavan joustavissa vaatteissa)!

1. Tummansininen äitiysmekko laskeutuu kauniisti. 40 e, Mamalicious.

2. Nahkahousumaiset legginsit ovat tiukasta asenteestaan huolimatta mukavat päällä, 40 e, Mamalicious (kaupoissa lokakuussa).

3.  Puuvillasekoitteiset alushousut ovat naiselliset ja mukavan joustavat. Casabella Maternity, 35 e, Babyshop.

4. Luomupuuvillaisen trikooneulospaidan helman alle mahtuu muhkeakin maha. Kanto-paita, 69 e, Papu.

5. Hopeanhohtoinen kaunotar toimii odotusaikana reppuna, myöhemmin hoitolaukkuna. Mukana myös hoitoalusta. Tiba + Marl, Elwood Backpack Silver, 145 e, Babyshop. 

6. Maija Louekarin suunnittelema Rikkaruoho-kuosi tuo potkua selkeälinjaiseen trikoomekkoon, 79 e, Vimma.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Facebookin kirppisryhmät tekevät vauvakaman kierrätyksestä tosi helppoa. Ainakin periaatteessa. Vauvan lukijat paljastavat älyttömimmät FB-kirppis-oharinsa.

Facebook-kirppikset ovat mahtava keino vauvakaman metsästykseen. Shoppailla voi silloin, kun vauva nukkuu päikkäreitä, ja mikä parasta, ryhmiin voi jättää omia Halutaan ostaa -ilmoituksia. Vauvatavara vaihtaa omistaa pikkurahalla ja parhassa tapauksessa nouto tapahtuu naapurista.

Aina kaikki ei kuitenkaan mene ihan putkeen, selvisi Vauvan FB-kirppiskyselystä.  Vauvan lukijoita rassasi järjetön hinnoittelu, epärehelliset myyjät, hupivaraajat ja turhat kyselyt. Yksi ärsytys oli kuitenkin ylitse muiden – oharit. Niitä oli kokenut melkein jokainen kirppisveteraani.

Rahat saapuvat, noutaja ei

”Parhaat oharit oli, kun ostaja maksoi kiltisti, mutta ei koskaan noutanut pakettiaan. Eikä oikein meinannut antaa tilinumeroakaan rahojen palauttamiseksi, kun totesin neljän kuukauden säädön jälkeen, että laitan tuotteen uudelleen myyntiin.”

Aikakäsitys on joustava

”Joskus odotin työpäivän jälkeen työpaikallani 40 minuuttia hakijaa, joka ei koskaan saapunut. Sitten oli lähdettävä, koska toisen tavaran hakijan kanssa olin sopinut treffit meille kotiin, enkä halunnut myöhästyä. Odotuttaja oli närkästynyt, kun en voinut odottaa kauempaa. Kyseessä oli muutaman euron arvoinen tuote.”

”Eräs ostaja ilmoitti tulostaan, että 'tulen lauantaina iltapäivällä'. Tivasin tarkempaa aikaa useaan otteeseen. Kun aika koitti, ostajaa ei näkynyt. Annoin vielä toisen mahdollisuuden muutaman päivän päähän – ja hän teki uudet oharit. Siihen loppui kaupanteko. On tympeää vahdata kotona ja odottaa ostajaa, joka ei tulekaan.”

Lopulta kymmenen ”perun varauksen” -kommentin jälkeen vaikuttaa siltä kuin myytävässä tuotteessa olisi jotain vikaa.

”Kerran lähdin kuljettamaan paitaa 30 km päähän kotoani. Odotin ja odotin, laitoin myyjälle viestiä, mutta hän ei koskaan saapunut paikalle.”

Jono, joka katosi

”Myydessä tuotetta saattaa olla jonottamassa 10 ihmistä, mutta jokainen tekee oharit. Lopulta kymmenen 'perun varauksen' -kommentin jälkeen vaikuttaa siltä kuin myytävässä tuotteessa olisi jotain vikaa.”

Onnistuisiko viides yritys?

" Toisinaan noutoa on sovittu viidestikkin uudelleen, kun joka kerta oli ostajalla jokin syy, ettei pääsekkään.”

neveragain

FB-kirppis koettelee: ”Odotuttaja oli närkästynyt, kun en voinut odottaa kauempaa”

Vedin tuotteeni myynnistä, kun sen ensimmäisenä varannut ostaja oli kolme kertaa tehnyt oharit sen hakemisesta. Ketutti viettää iltoja kodin vankina, josko ostaja ilmaantuisi kuitenkin paikalle. Noin kuukauden päästä kehtasi vielä laittaa kyselyä, että onko laukku myyty. Tulisi hakemaan. Kas kummaa, en vastannut viestiin mitään. Annan kyllä ennen vaikka hyväntekeväisyyteen kuin kyttään turhaan tuntitolkulla noutajia.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.