Kuvitus: Satu Kettunen

Ei-sana menettää tehonsa, jos sitä käyttää jatkuvasti. Miten taaperoa sitten kieltäisi?

1. Muuta ei neuvoksi

Sen sijaan että sanoisit Ei saa mennä kuralammikoihin! sano sama näin: Kierrä kuralammikot, etteivät sukkasi mene ihan märiksi. Jälkimmäinen kehotus kuulostaa huomattavasti kivemmalta ja lämpimämmältä.

Meitä aikuisiakin ärsyttää, jos koko ajan kielletään ja käskytetään tiukkaan sävyyn. Opettele korvaamaan tiukka ei rauhallisilla neuvoilla, jotka ruokkivat lapsen itsenäistä järjenjuoksua ja hänen aivojensa oman toiminnan ohjausta.

Pelkkä ei opettaa lapselle hyvin vähän, neuvosta hän oppii paljon enemmän.

2. Säästä ääntäsi

Kiinnitä huomiota siihen, millaisella äänellä puhut lapsellesi. Rauhallinen puhe tehoaa usein paremmin kuin kireä äänensävy tai huutaminen. Eihän ihmisillä ole tapana huutaa pitkin päivää työkavereille tai naapureillekaan, miksi sitten lapselle? Äänijänteet säästyvät ja stressihormonitaso pysyy alhaisempana, kun keskityt rauhalliseen puheeseen.

Kun hermot ovat kireällä lapsen kanssa, tämä ajatus saattaa helpottaa: Kuvittele, että olet töissä ja edessäsi on hankala asiakas. Et voi puhua hänelle ikävästi, sillä hän on tärkeä ihminen. Puhu lapselle samalla tavalla kuin puhuisit hankalalle asiakkaalle. Ystävällisesti mutta päättäväisesti.

3. Mene lapsen tasolle

Älä kailota kieltoja ja käskyjä etänä, vaan mene lapsen luo. Laskeudu korkeuksista niin, että päänne ovat samalla tasolla. Et ole lapsen yläpuolella etkä kaukana, vaan vieressä ja samalla tasolla, vaikka kyykyssä.

Kerro lapselle rauhallisesti, miksi hän ei voi tehdä noin. Ehdota, mitä muuta hän voisi tehdä sen sijaan. Samalla voit myös koskettaa lasta vaikkapa olkapäähän viestin vahvistamiseksi.

4. Toista lapsen pyyntö

Jos et voi suostua esimerkiksi lelun saamiseen kaupasta, toista lapsen sanat: Sinä haluaisit tuon auton. Lapselle on tärkeää, että ymmärrät hänen tunteensa: Se on hienon näköinen. Ymmärrän hyvin, että haluat sen. Kerro oma näkökulmasi asiaan: Tuo auto maksaa kuitenkin niin paljon, että emme voi ostaa sitä heti. Mutta voit toivoa sitä syntymäpäivälahjaksi.

5. Anna lapsen joskus päättää

On hienoa, että lapsella on oma tahto ja että hän osaa olla sinnikäs. Lapsen tahtoa ei pidä nitistää.

Opeta lapselle, että on tiettyjä asioita, joista aikuiset päättävät, kuten se, miten lämpimästi aamulla puetaan päälle, miltä tv-kanavalta tulee lapsille sopivaa ohjelmaa tai ostetaanko kaupasta tänään karkkia.

Mutta päivään mahtuu myös lukuisia asioita, joista lapsi voi päättää: kumman paidan hän haluaa laittaa päälle, mitä hän haluaa leikkiä tänä iltana ja kuinka paljon lautaselle laitetaan keittoa.

6. Vahvista lapsen itsetuntoa

Tahtojen taistelua ei voi aina välttää, mutta silti aikuinen voi valita miten ja millä sanoilla haluaa omalle lapselleen puhua. Sanoilla voi vahvistaa tai nujertaa lapsen itsetuntoa.

Kun puhut lapselle arvostavasti, hänen itsetuntonsa kasvaa joka kerta hitusten vahvemmaksi. Samalla lapsi myös oppii tärkeitä taitoja: arvostavaa kielenkäyttöä, ristiriitojen selvittämistä ja keskustelemista.

7. Järjestä aikaa juttelulle

Suomalaiset vanhemmat keskustelevat lastensa kanssa aivan liian vähän – tutkimusten mukaan vain parikymmentä minuuttia vuorokaudessa.

Kiireen keskellä lapselle puhuminen ja kasvattava selittäminen tulee usein korvattua töksäytyksellä: Ei! Pienikin lapsi hyötyy siitä, että hän kuulee syyn ja selityksen.

8. Joskus napakka ei on paikallaan

Ei-sanaa ei voi eikä tarvitse täysin kitkeä perheen kielenkäytöstä. On tilanteita – esimerkiksi kun lapsi juosta kaahottaa autotielle – jolloin tiukka ei on paikallaan.

Lapsen on hyvä oppia, että aikuisia kannattaa totella, silloin kaikki sujuu paremmin ja on turvallisempaa.

Kaikista arjen tilanteistakaan ei voi eikä tarvitse neuvotella. Aina ei ole aikaa pohtia juurta jaksain, ostetaanko tänään vanukasta vai syödäänkö kaurapuuroa.

Ei:tä ei siis tarvitse laittaa kokonaan pannaan, mutta käytä sanaa kohtuudella, niin se tehoaa paremmin.

Vauva 5/2013