iStockphoto
iStockphoto

Ryhmät ovat pienempiä yhteisöjä Vauvan sivuilla.

Osallistu keskusteluun ja saa vertaistukea Vauvan ryhmissä!

Ryhmät ovat pienempiä yhteisöjä Vauva.fi-sivuston sisällä. Vain ryhmän jäsenet voivat lukea ryhmän viestejä ja osallistua keskusteluun ryhmässä. Voit perustaa ryhmän vaikka samaan aikaan vauvaa odottaville tai samalla alueella asuville, tai liittyä jo perustettuun ryhmään.

Kuka tahansa rekisteröitynyt käyttäjä voi perustaa uuden ryhmän. Avoimiin ryhmiin voivat liittyä kaikki rekisteröityneet käyttäjät, ja suljettuun ryhmään liittyminen vaatii ryhmän ylläpitäjän hyväksynnän.

Tutustu Vauvan ryhmätoimintoon ja vastaa alla olevaan kysymyksiin, niin olet mukana Meidän Perhe Kid Card -etukorttien arvonnassa. Meidän Perhe Kid Card tuo kymmeniä etuja perhe-elämään, ja kesällä Kid Cardilla saa etuja esimerkiksi vesipuistoista, kylpylöistä, koko perheen risteilyistä ja liikuntapuistoista.

Arvomme yhteensä 10 Kid Card -korttia, ja yhden kortin arvo on noin 23,90 euroa. Arvonnassa ovat mukana kaikki yhteystietonsa ja sähköpostiosoitteensa jättäneet vastaajat. Viimeinen vastauspäivä on 10.7.2013.

Siirry Vauvan ryhmiin


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lastenpsykiatri listaa 4 ehtoa sille, että vuoroviikkoasuminen onnistuu hyvin.

Sanotaan tämä ensin: lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ei ole vuoroviikkoasumisen suuri puolestapuhuja, eikä aio olla sitä jatkossakaan. Hän kertoo saaneensa valtavasti närkästynyttä palautetta asiasta, mutta pitää näkemyksestään kiinni.

Sinkkosen mielestä lapsen asuminen eron jälkeen vuoroviikoin äidin ja isän luona voi olla lapsen kannalta paras ja toimivin ratkaisu. Sitä ei silti voi pitää helppona yleisratkaisuna kaikille. Näin harhaudutaan Sinkkosen mielestä välillä ajattelemaan.

– Missään tutkimuksessa ei ole todistettu, että vuoroviikkoasuminen olisi lapselle hyvä ratkaisu vaikka silloin, jos vanhempien välit eivät ole hyvät. Tiedän lapsia, joilla vuoroasuminen toimii, mutta niin ei ole aina. Tiedän myös fiksuja vanhempia, jotka ovat mallia kokeiltuaan päättäneet toisin.

”Keskittyykö vanhempi omalla viikollaan lapseen, vai viettääkö lapsi illan kuntosalin lapsiparkissa?”

Pääongelma Sinkkosen mukaan on vuoroviikkomallin teknisyys: lasketaan kummankin vanhemman luona vietettyjä öitä, vaikka pitäisi pohtia arjen laatua lapsen kannalta.

– Lapsen suhdetta äitiin ja lapsen suhdetta isään ei määritä aika, vaan suhteen laatu.

– Onko faijan kanssa oleminen pakkopullaa vai tosi hauskaa? Lentääkö äidin kanssa läppä, haluaako se ottaa kainaloon? Keskittyykö vanhempi omalla viikollaan lapseen, vai viettääkö lapsi illan kuntosalin lapsiparkissa?

Etävanhempikin voi olla läheinen

Vuoroasumisen voi toteuttaa muutenkin kuin viikkosysteemillä, Sinkkonen huomauttaa. Esimerkiksi ulkomaisessa tutkimusaineistossa vuoroasumisella tarkoitetaan usein sitä, että toisen vanhemman luona asutaan vähintään neljäs- tai kolmasosa ajasta.

– Suomessa vuoroasuminen ymmärretään ihan väärin, ei sen tarvitse olla fifty-fifty. Sekin voi toimia hyvin, että asuu toisen luona ja saa vapaasti kyläillä toisen luona.

Asuminen ei ratkaise kontaktien määrää ja laatua, Sinkkonen korostaa. Etävanhemmallakin voi olla läheinen suhde lapseen, kunhan sille annetaan mahdollisuus.

”Kun lapsi uskaltaa vängätä vastaan ja kiukutella kuten ennenkin, silloin kaikki on hyvin.”

Erotilanteessa tärkeää on Sinkkosen mukaan kuulostella lasta. Kun asumisratkaisu on tehty, sitä pitää olla valmis myös muuttamaan tilanteen niin vaatiessa. Oleellista on huomata, miten lapsi voi.

– Katsokaa lasta: hänen naamaansa ja reaktioitaan, ruokahaluaan, unen tarvetta ja niin edespäin. Sekin on hyvä merkki, että lapsi uskaltaa vängätä vastaan ja kiukutella kuten ennenkin, silloin kaikki on hyvin.

Sinkkonen antaa neljä kohtaa, joiden pitää olla kunnossa, kun mietitään vuoroviikkosysteemiä.

1. Lapsi ei ole kovin pieni

Alle 4-vuotiaalle Sinkkonen ei suosittele vuoroviikkoasumista.

– Olen sitä mieltä, että sen ikäiselle sopii yksi koti ja runsaat kontaktit toisen vanhemman kanssa. Pienelle lapselle jokainen vaihtotilanne on erokokemus, hän ei kestä eikä käsitä viikon eroa.

2. Vanhempi haluaa keskittyä lapseen omalla viikollaan

Tässä on Sinkkosen mukaan joskus ongelmia. Vanhempi saattaa pitää kynsin hampain kiinni siitä, että saa lapsen luokseen tasan joka toinen viikko, mutta ei sitten voikaan viettää lapsen kanssa aikaa.

– Jos joutuu olemaan jatkuvasti työmatkoilla ja suhde lapseen on valmiiksi etäinen, vuoroasuminen on ihan älytön ajatus.

Selvää on myös, että vuoroasuminen ei toimi, jos vanhemmalla on esimerkiksi päihdeongelma.

3. Vanhemmilla on hyvät välit

– Tämän painon vanhemmille lasken: heidän täytyy, joko keskenään tai ulkopuolisen tuen avulla, hoitaa asiat niin, että he pääsevät siedettävään puheyhteyteen. Vanhempien riitely, niin eron aikana, sitä ennen kuin sen jälkeen, on lapselle erityisen stressaavaa ja kuormittavaa.

Sinkkonen ei ymmärrä ajatusta, että lapsi ikään kuin pakettina pudotetaan ovelta toiselle tai vaihdetaan hakijaa päiväkodin kautta. Vanhempien pitäisi hoitaa lapsen vaihto mieluiten aina saattaen. Samalla kerrotaan kuulumiset päiväkodista ja koulusta ja jutellaan siitä, miten on mennyt.

4. Etäisyys kotien välillä ei ole liian pitkä

Lapsen arjen täytyy järjestyä niin, että päivähoito, koulu, harrastukset ja kaverisuhteet hoituvat kummankin kodin kautta. Ajatusleikkinä voi miettiä, miten oma arki toimisi kahdessa kodissa. Mitä asioita tarvitsee, miten kulkeminen toimii?

Jari Sinkkonen käsittelee teemaa myös kirjassa Lapsi ja ero, jonka toinen kirjoittaja on Heli Pruuki (Kirjapaja, 2017). Kirja on ilmestynyt elokuussa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kepparileikki on mainio esimerkki tarinallisesta leikistä. Kaikilta ne eivät enää suju.

Lapset eivät enää leiki pitkäkestoisia ja juonellisia kuvitteluleikkejä yhtä paljon kuin ennen. Tästä on syytä olla huolissaan, sanoo neuropsykologi ja dosentti Nina Sajaniemi Helsingin yliopistosta.

Kehityspsykologiassa puhutaan kypsän leikin vaiheesta, kun tarkoitetaan juonellisesti eteneviä, yhdessä neuvoteltavia ja rooleja sisältäviä leikkejä. Tutkimusten mukaan kaikki lapset eivät enää saavuta tätä leikin vaihetta lainkaan.

Leikeille on nyt tyypillisempää nopea siirtyminen touhusta toiseen, pelillisyys ja välineistä riippuvainen toiminta. 

– On todella vaarallista, että lasten toiminta kehittyy lyhytjänteisemmäksi. Pysähtyminen, mielikuvituksen käyttäminen ja toiminen ei-välineellisellä tasolla ovat tärkeitä taitoja, Sajaniemi sanoo.

”Yhdessä leikkiessä opitaan olemaan ihmisiksi.”

Sajaniemi listaa lisää taitoja, joiden kehittymisessä pitkäjänteiset leikit ovat tarpeen: kokonaisuuksien hahmottaminen, tarinallisuuden käsittäminen sekä kyky kestää turhautumista ja odottamista. Leikkitapojen kutistuessa supistuvat myös kädentaidot, muu kuin sorminäppäryys.

Ehkä tärkein on kuitenkin juonellisen leikin sosiaalinen puoli. Yhdessä leikkiminen vahvistaa neuvottelutaitoja, kykyä joustaa ja sietää sitä, ettei kaikki suju kuten itse haluaisi. Samalla lapsi oppii empatiakykyä ja toisen huomioimista. 

– Siinä opitaan olemaan ihmisiksi. Sen parempaa harjoittelua ihmisyyteen ei ole, Sajaniemi sanoo.

”Ohjelmoimaton aika lasten elämässä on vähentynyt. Myös ruutupuuhat syövät leikkiaikaa."

Leikkimisen määrä ylipäätään on vähentynyt

Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kallialan mukaan kaikenlaiset leikkitavat ovat omalla tavallaan tärkeitä. Leikkitapojen muuttumiseen on monta syytä.

– Riittävän yhtäjaksoisen ajan puute on yksi selitys, sillä ohjelmoimaton aika on lasten elämässä vähentynyt. Myös ruutupuuhat syövät epäilemättä leikkiaikaa, Kalliala sanoo Mannerheimin Lastesuojeluliiton Leikkipäivän tiedotteessa.

Leikkitapojen muuttuminen liittyy laajemmin yhteiskunnan kehitykseen, Sajaniemi huomauttaa. Arjen hektisyys, digitalisoituminen ja informaatiotulva aiheuttaa aikuisillekin sitä, että pitkäjänteiseen toimintaan keskittyminen on yhä vaikeampaa.

– Myös lasten maailma on pirstaloituneempi ja kaoottisempi kuin ennen. Harrastuksia, menemisiä ja tulemisia on enemmän, ja leikkimisen määrä ylipäätään on vähentynyt.

Lapsilla pitää olla tilaa pulputa

Sajaniemen mukaan ruudulla tekeminen ei korvaa ilman välineitä tapahtuvaa leikkiä edes silloin, kun laitteilla toimitaan yhdessä tai opettavaisten pelien parissa.

Älylaitteiden riskinä on erityisesti niiden koukuttavuus. Samalla kyky keksiä muuta tekemistä vähenee.

Vanhemman ikävä velvollisuus on pitää kiinni siitä, että antaa lapselle tylsiä hetkiä, Sajaniemi sanoo. Silloin leikit alkavat suorastaan pulputa sisältäpäin.

– Kun riittävän monta kertaa sanoo lapselle, että nyt on kertakaikkiaan keksittävä muuta kuin laitteet, niin lopulta tekemistä alkaa löytyä.

– Vanhemman täytyy pitää huolta siitä, että lapset saavat pulputa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vaikka olisit aikaisemmin ollut iltaihminen, vauva panee rytmit uusiksi. Lukijat antavat vinkkinsä, joilla vauvan ja vanhemman yöunia voi yrittää pidentää.

Vauvat paitsi tuppaavat heräämään aikaisin, he myös usein ovat parhaimmassa iskussa hereilläoloajan ensimmäisinä tunteina. Ovat mokomat syntyjään aamuvirkkuja.

Jos vauva viihtyy yleensä huonosti esimerkiksi maassa vatsallaan, voi aamupäivällä treenailla tätä tärkeää taitoa.

Käytä siis aamupäivän parhaat tunnit leppoisaan yhdessäoloon ja pikkutyypin kanssa seurusteluun. Silloin on paras aika opetella myös uusia taitoja. Jos vauva viihtyy yleensä huonosti esimerkiksi maassa vatsallaan, voi aamupäivällä treenailla tätä tärkeää taitoa. Jos tarvetta on, nukahtamisen opettelu uudessa ympäristössä sopii parhaiten juuri aamupäivän ohjelmaksi.

Vauvaa eivät aikaiset aamut haittaa, mutta miten niistä selviää vanhempi? Vauva.fin lukijat antavat siihen parhaat vinkkinsä.

”Vauva on aamuisin hyväntuulinen ja viihtyy itsekseen pinnasängyssä – saattaa jopa joskus torkahtaa lopulta hetkeksi.”

Laita puoliso viikonloppuna aamuseuraksi

”Arkena en nuku enää viiden jälkeen, jos vauvakaan ei nuku. Viikonloppuisin teen niin, että siirryn nukkumaan olohuoneen lattialle patjalle, kun 9-kuinen neitimme aloittaa jokeltelun kello viiden syötön jälkeen. Itse en saa unta korvatulppienkaan kanssa, jos vauva jokeltelee vieressä. Mutta mies nukkuu kuin tukki! Voin kuitenkin luottaa siihen, että kyllä mies herää vauvan itkuun. Vauva on aamuisin hyväntuulinen ja viihtyy itsekseen pinnasängyssä – saattaa jopa joskus torkahtaa lopulta hetkeksi.”

Teeskentele nukkuvasi

”Meillä on sellainen tyyli, että jos yhdeksänkuinen vauvani herää kello viiden jälkeen, otan hänet meidän viereen nukkumaan. En kuitenkaan puhu hänelle. Joskus hän nukahtaa siihen viereeni heti, joskus konttailee ympärinsä ennen kuin nukahtaa – ja joskus hän ei nukahda olenkaan. Yritän aina itse olla rauhallinen ja teeskentelen nukkuvani. Kun hän on kontannut hetken, vedän hänet maate ja laitan tutin suuhun. Joskus hän nukahtaa vielä hetkeksi, joskus ei."

Hyväksy tosiasia: Nyt on tällainen vaihe

”Meillä on aamuvirkku lapsi, jo kuukausia on herätys tullut klo 5 maissa. Jossain vaiheessa päätettiin, että ennen klo 6 ei nousta, mikä on toiminut melko hyvin. Sanotaan vain lapselle, että nyt on vielä yö, nuku vaan. Joskus toimii paremmin ja joskus vähän huonommin. Kun lapsi on aamuvirkku, niin hän on. Meillä on käytössä pimennysverhot, tuhti iltaruoka, päivärutiinit jne. Mielestäni mieheni osoitti ihan mahtavaa asennetta yhtenä aamuna kukonlaulun aikaan töihin lähtiessään. Hän totesi, että tämä on nyt meidän perheen tämänhetkistä arkea. Ja niinhän se on, voisi olla paljon huonomminkin asiat.”

Vinkit keskustelusta: Apua aikaisiin aamuihin, tänäänkin ylös taas klo 5!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vanhempi, älä juutu läksyihin ja liikuntavarusteisiin. Koulussa viihtymisen kannalta ne ovat sivuseikka.

Rohkeasti nyt vaan, aikuisen tekee mieli sanoa. Mutta aina se ei auta. Kaikki lapset eivät ole temperamentiltaan reippaita, eikä kaikkien ole pakko olla. Osalle on vaikeaa osallistua keskusteluun tai loistaa ryhmätöissä, ja sellaiselle lapselle kouluun sopeutuminen voi olla hankalaa.

Anna Tommolan ja Sannan Häkkilän tuore kirja antaa eväitä lapsen tukemiseen. Rauhoita ja rohkaise – apua lapsen stressitilanteisiin valottaa esimerkkitarinoiden kautta temperamentiltaan erilaisten lasten tapoja reagoida arjen kuormitukseen.

Anna Tommola kertoo, että hiljaiset ja arat ovat koulussa yhä vaarassa jäädä vähän näkymättömiksi.

– Yleisellä tasolla näyttää siltä, että koulussa introverteilla on hankalampaa. Aktiivinen ja reipas saa herkemmin hyvää palautetta.

Tommola ja Häkkilä ovat molemmat kasvatusaiheisiin perehtyneitä vapaita toimittajia. Anna Tommola kuuluu Meidän Perhe -lehden vakituisiin kirjoittajiin. Kirjaa varten Tommola ja Häkkilä ovat haastatelleet suurta joukkoa suomalaisia asiantuntijoita ja syventyneet tutkimuksiin.

”Jokainen, oli sitten introvertti tai ekstrovertti, tarvitsee kavereita.”

Introverttiuteen saatetaan liittää ajatus siitä, että lapsi vain kerta kaikkiaan viihtyy yksinään. Se on asiantuntijoiden mukaan harhaa, Tommola kertoo. Introvertillekin on tärkeää kokea, että tulee hyväksytyksi porukkaan.

– Asiantuntijoiden selkeä viesti on, että jokainen, oli sitten introvertti tai ekstrovertti, tarvitsee kavereita. On valtava stressitekijä, jos tuntee olevansa ulkopuolella.

Huomaa kaikki, mistä voi kehua

Miten introverttia koululaista sitten voisi tukea? Neuvoista tärkein kuuluu näin: kehu ja kannusta.

Kehua kaipaavat vanhemmilta erityisesti ne, jotka eivät saa koulun kautta suitsutusta niin herkästi. Tämä koskee myös vilkkaita lapsia, jotka saattavat jäädä koulussa negatiivisen palautteen kierteeseen.

– Jokainen lapsi tarvitsee positiivista palautetta, ja mahdollisimman paljon. Mitä huonompi itsetunto lapsella on, sitä enemmän pitäisi nähdä vaivaa huomatakseen ne asiat, joista saa kehaistua. Toki kehujen pitää olla aitoja, Tommola sanoo.

Patistamiseen ja pakkoreipastamiseen nykyasiantuntijat eivät usko. Se ei silti tarkoita, että ei tarvitsisi yrittää. Vanhemman tehtävä on huomata yritykset ja kehua jo niistä.

Kehutuksi tuleminen lisää lapsen turvallisuuden tunnetta. Silloin vaikeatkin asiat tuntuvat vähän helpommilta. Kun ujo kuulee riittävän monta kertaa olleensa tosi rohkea pyytäessään kaveria kylään tai pitäneensä esitelmän, hänkin alkaa uskoa rohkeuteensa.

Kysy myös kavereista, älä vain läksyistä

Jos lapsen pärjääminen luokassa mietityttää, kannattaa miettiä sitäkin, millaisilla sanoilla lapsen koulusta kysyy. Moni vanhempi muistaa varmistaa läksyt ja liikuntavarusteet, mutta ei ehkä tule kysyneeksi, mitä välitunnilla tehtiin ja kenen kanssa.

Päiväkoti-ikäiselle on vielä melko helppo järjestää leikkitreffejä, mutta koululaisenkin kaverisuhteiden syntymistä on lupa avittaa. Lapselle voi vaikka ehdottaa luokkakaverin pyytämistä kylään.

– Voi olla, että lapsi ei vain oikein tiedä, miten kutsuttaessa pitäisi toimia tai mitä voisi sanoa. Sitäkin voi miettiä kotona etukäteen, Tommola neuvoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.