iStockphoto

Ryhmät ovat pienempiä yhteisöjä Vauvan sivuilla.

Osallistu keskusteluun ja saa vertaistukea Vauvan ryhmissä!

Ryhmät ovat pienempiä yhteisöjä Vauva.fi-sivuston sisällä. Vain ryhmän jäsenet voivat lukea ryhmän viestejä ja osallistua keskusteluun ryhmässä. Voit perustaa ryhmän vaikka samaan aikaan vauvaa odottaville tai samalla alueella asuville, tai liittyä jo perustettuun ryhmään.

Kuka tahansa rekisteröitynyt käyttäjä voi perustaa uuden ryhmän. Avoimiin ryhmiin voivat liittyä kaikki rekisteröityneet käyttäjät, ja suljettuun ryhmään liittyminen vaatii ryhmän ylläpitäjän hyväksynnän.

Tutustu Vauvan ryhmätoimintoon ja vastaa alla olevaan kysymyksiin, niin olet mukana Meidän Perhe Kid Card -etukorttien arvonnassa. Meidän Perhe Kid Card tuo kymmeniä etuja perhe-elämään, ja kesällä Kid Cardilla saa etuja esimerkiksi vesipuistoista, kylpylöistä, koko perheen risteilyistä ja liikuntapuistoista.

Arvomme yhteensä 10 Kid Card -korttia, ja yhden kortin arvo on noin 23,90 euroa. Arvonnassa ovat mukana kaikki yhteystietonsa ja sähköpostiosoitteensa jättäneet vastaajat. Viimeinen vastauspäivä on 10.7.2013.

Siirry Vauvan ryhmiin

Äitienpäivänä lapset luulevat, että juhlimme minua. Oikeasti minä juhlin heitä, Ulla Ahvenniemi kirjoittaa.

Yhteen kysymykseen osasin vastata.

Kun meiltä pian häidemme jälkeen alettiin kysellä, koska aiomme perustaa perheen, vastasin aina samoin: ”Meillä on jo perhe.”

Muut kysymykset olivat vaikeampia, ja niitä oli paljon. Onko vauvakuumetta? Milloinkas teillä kuuluu pienten jalkojen töminää? Onko lastenhuoneille kohta tarvetta? Oletteko lapsia miettineet?

En tiennyt, mitä vastaisin. Mutisin ”saa nähdä” tai ”ehkä joskus”, ja aloin puhua muusta.

Tiesin kyllä, mitä olisin halunnut sanoa. Tämän: Oletko tullut ajatelleeksi, että joku jolta kysyt on voinut vuosia toivoa turhaan lasta? Että joku on saattanut juuri saada keskenmenon ja yrittää nyt nieleskellä kyyneleitään? Että joku ehkä karttelee näkemistäsi, koska arvaa, että kysyt taas.

Minä olin se joku. Ja moni muu on myös.

Kun lapset laulavat ”paljon onnea ”, ajattelen, että sitä todella on.

Lasten toivominen on yksityisasia. Myös se on yksityisasia, jos ei lapsia tahdo. Monet puhuvat vauvasuunnitelmistaan ja pikkukakkosista ja sopivista ikäeroista mielellään. Mutta joskus on viisautta olla kysymättä.

Oli vuosia, jolloin äitienpäivänä kaikkein eniten mielessäni toivoin. Nyt kaikkein eniten mielessäni kiitän.

Äitienpäiväaamuna makaan sängyssä ja yritän arvata, tuleeko tuoksu esikoisen tekemästä mutakakusta vai muffineista. Kun lapset antavat valkovuokot ja kortit ja laulavat ”paljon onnea ”, ajattelen, että sitä todella on.

Äitienpäivänä lapset luulevat, että juhlimme minua. Oikeasti minä juhlin heitä.

Kommentit

Kahden lapsen äiti alkoi kirjoittaa ensin terapiana itselleen. Syntyikin romaani.

Äidiksi tulo teki minusta kirjailijan, Ina Westman sanoo ja jatkaa saman tien, ettei oikeastaan vielä itse osaa pitää itseään kirjailijana. Inan esikoisteos Syliin (Kosmos) julkaistaan huhtikuussa. Romaani kertoo naisista, joiden äitiydessä kaikki ei mene putkeen.

Kahdesta päätarinasta ensimmäiseen Ina on suodattanut omia kokemuksiaan vaikeista odotuksista ja synnytyksistä. Esikoista odottaessaan hän joutui keskosriskin vuoksi viettämään viimeisen raskauskolmanneksen vuodelevossa.

Toisen lapsen synnytys oli vaikea ja päätyi lopulta sektioon ja vauvan elvytykseen. Nyt Inalla ja hänen miehellään on kaksi tervettä lasta.

Kuopuksen äitiyslomalla Ina alkoi kirjoittaa – aluksi terapiana itselleen. Vähitellen hän tajusi, että kirjoituksista on syntymässä kirja.

– Minulla on aina ollut halu kirjoittaa, mutta viimein minulla oli myös halu sanoa jotakin.

Ina tiivistää romaaninsa ajatuksen yhteen lauseeseen: äitiys ei ole lifestyle-valinta.

– Äitiyteen liitetään hurjasti vastakkainasetteluja: miten kuuluu synnyttää, imettää, olla hyvä äiti. Kun äidiksi tuloon liittyy vaikeuksia, kaikki tällaiset trendikysymykset jäävät vaille merkitystä ja tuntuvat turhanpäiväisiltä.

Sen hän toki ymmärtää, että naiset yrittävät joka suhteessa olla mahdollisimman hyviä äitejä.

– Mutta silti, älkää olko niin ankaria itsellenne.

Kun Ina tarvitsee oman hetken, hän menee lukkojen taakse makuuhuoneeseen ja lukee joko Hesarin kannesta kanteen tai hyvää kirjaa pari lukua.

– Lukeminen tuulettaa pään hetkessä ja palauttaa mieleen, että maailmassa on muutakin kuin seuraava vaipanvaihto.

Kodinkuvalehti.fi: Lue Ina Westmanin kirjan ensimmäinen luku

Kommentit

Uhmakas kaksivuotias menee päivunille hirveällä huudolla. Mikä avuksi?

Lukija kysyy

Meidän perheessä pähkäillään nyt erittäin uhmakkaan kaksivuotiaan pojan kanssa. Kiukkukohtauksia saattaa tulla mistä vain, mutta haasteellisinta on nyt päiväunille meno. Poika ei halua nukkumaan, vaan vastustaa unille menemistä, vaikka aloitan asiasta puhumisen jo hyvissä ajoin.

Lopulta poika menee sänkyyn hirveällä huudolla. Hän heittelee peittoaan ja unilelujaan, potkii pinnasängyn reunoja ja yrittää pää edellä sieltä pois. Olen yrittänyt silitellä ja rauhoitella, lauleskella ja selitellä, mutta joka päivä hän huutaa itsensä uneen. Tuntuu kurjalta pakottaa itkevä lapsi nukkumaan, mutta hän tarvitsee vielä päiväunia. Pari kertaa on jätetty unet pois, ja iltakiukku on ollut kahta kauheampi. Olen myös koettanut siirtää päiväunia myöhemmäksi, mutta silloin yöunille meneminen vaikeutuu huomattavasti, kun taas muulloin se sujuu paljon rauhallisemmin. Olemme neuvottomia, ja tilanne tuntuu kurjalta kaikkien kannalta. Mikä avuksi?

Vahvatahtoisen pojan äiti

Janna vastaa

Kaksivuotiaan päiväunet ovat pulmana monessa perheessä. Aivojen kehitykselle päiväunet olisivat vielä todella tärkeät, mutta lapsi ei tästä informaatiosta paljon perusta. Mutta ainakin sinä pystyt pysymään ihailtavan rauhallisena turhauttavina nukutushetkinä!

Päättelen kirjeestä, että lapsenne on kotihoidossa. Päiväunien perusta on vanhemmalle aika tylsä, mutta lasta monin tavoin tukeva säännöllinen päivärytmi ruokailuineen, ulkoiluineen ja lepohetkineen. Kaksivuotias ei tarvitse elokuvia, pelejä tai muuta ruutuaikaa lainkaan. Liian pitkä altistus näkyy usein raivokohtauksina, joita luullaan uhmaksi. Koneet on syytä sammuttaa viimeistään kaksi tuntia ennen unille menoa. Tarkistakaa ruutuajan vaikutus ainakin kahden viikon kokeiluna.

Missähän määrin vaikeus liittyy päiväuniin ja missä määrin uhmaan yleensä? Kuinka päivän muut uhmat syntyvät ja rauhoittuvat? Joskus edellinen kiukku on jäänyt lapsen mieleen kytemään ja pitää yllä hankalaa kierrettä. Uhmaan auttaa rajojen asettamisen lisäksi myös myötätunto: ”No voi ihme, meinaako meille kahdelle rakkaalle tulla taas riitaa...”

Voit pyytää neuvolasta vielä apua päivärytmin tarkistukseen ja tukea uhmaikäisen kanssa elämiseen. Itse käytin uhmakkaasti valvovien lasteni kanssa samaa tekniikkaa kuin muissakin ristiriidoissa: minä ja lapset olemme samalla puolella vähän hölmöjä päikkäreitä vastaan. Vakuutin lapseni, ettei heidän ole pakko nukkua, mutta lepäämme sängyissä samassa huoneessa puolisen tuntia, päiväunisadun jälkeen, makuulla, vain unilelun kanssa. Pidin lupaukseni. Jos uni ei tullut, puolen tunnin jälkeen nousimme pois. Väliin he nukahtivat, väliin eivät.

Meidän Perhe 3/2016

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi meidanperhe@sanoma.com otsikolla "Janna vastaa".

Kommentit

"Miten meidän kodistamme tuli tällainen kaaos?"

Anteeksi, täällä on vähän sotkuista. Tällä lauseella alkaa jokainen kyläily lapsiperheessä, meilläkin. Tosiasiassa edellinen tunti on siivottu hiki päässä ja riidellen.

Ennen esikoiseni syntymää suunnittelin pesänrakennuspäissäni kotiani harmonisen vaaleaksi. Vauvan tavarat ja lelut olisivat sävy sävyyn huonekalujen kanssa, kauniista mobilesta kantautuisi sulosäveliä vauvan leikkiessä.

Kun nyt vilkaisen lastenhuoneeseen, sisäinen sisustajani kirkaisee kauhusta: Mikään ei ole sävy sävyyn. Nojatuoliin on piirretty kuulakärkikynällä, ja lattia on täynnä kirkuvan värisiä härveleitä, joiden päälle astumalla särkee sekä jalkansa että tärykalvonsa. Mobilekin on rikki. Olohuoneen valkoinen sohvakin toimittaa nykyään lähinnä majan virkaa.

Miten meidän kodistamme tuli tällainen kaaos?

Koti ei ole lavaste. Kodissa eletään eikä sievistellä, ja elämän täytyy saada näkyä. Yhden vauvan ja yhden taaperon taloudessa se tosin näkyy jo liikaakin. Muutos entiseen tuntuu välillä karmaisevalta.

Siksi en koskaan unohda ihanaa neuvolalääkäriä, joka totesi minulle toisen lapseni synnytyksen jälkitarkastuksessa: ”Kaksi alle kaksivuotiasta, parisuhde ja koti – tämä on mahdoton yhtälö. Unohda se koti. Lopeta siivoaminen.”

Taisin ottaa ohjeen kirjaimellisesti. Nykyään meillä tehdään vain pakolliset, ja loppuaika pussaillaan.

Pitääkö kirppispöytä varata joka toiselle viikolle ja roskalava pihalle loppuelämäksi?

Viihtyisyys tulee lapsiperhehulinassa ihan muista asioista kuin suorassa olevista matonhapsuista tai eteerisestä orkideasta ikkunalaudalla: yhdessäolosta ja hassuttelusta, halihipasta huoneiden ympäri.

Ammattijärjestäjien laskelmien mukaan nykylapsilla on jo ennen syntymäänsä keskimäärin 15 lelua, ja he saavat pelkästään jouluisin 20–40 pakettia. On vaikea edes ajatella, millainen vuori tavaraa kertyy viidessätoista vuodessa.

Jos haluaa kotinsa säilyvän feng shui -harmoniassa, pitää kirppispöytä varata joka toiselle viikolle ja roskalava pihalle loppuelämäksi.

Mitä siitä, jos olohuone on kuin pommin jäljiltä ja sohva täynnä tahroja. Unohdetaan se kyläilyjen vakio eli sotkupahoittelu, ja sanotaan ensi kerralla: Meillä eletään, ei siivota. Tervetuloa.

Vauva 4/16

Marja Hintikka, 37, on yhden tahtoikäisen ja yhden taaperon äiti, joka leikkii mieluiten leijonaa tai nukkuvaa jättiläistä ja syö miehensä kanssa salaa sipsejä lasten nukahdettua.

Kommentit

Vierailija
Viesti

Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme alle 4v lasta ja silti ehtii siivoamaan eikä kukaan ole piirtänyt kuulakärkikynällä nojatuoliin. Lelujen en tosin ole koskaan edes olettanut olevan sävy sävyyn lastenhuoneiden tapettien tai edes  keväthaalareiden kanssa, vaan olen jotenkin ajatellut, että ne ovat lapsen työvälineitä. Ei minulla töissäkään ole työtuolin oranssiin sointuvaa läppäriä.

Lapset, parisuhde ja minä voimme ihan hyvin, vaikka tavarat ovatkin paikoillaan ja vihreän pallon vieressä on punainen kuorma-auto.

No hei, sussa ja Hintikassa on se ero, että Hintikka on kertonut tekevänsä pitkiä työpäiviä, ja oletettavasti loppun ajan väsää näitä kolumneja eri medioihin, että saa mahdollisimman hyvin tuotteistettua äitiytensä ja perheensä. Tuskin tuo äiti ehtii olla lastensa kanssa kovinkaan paljoa, saati että ehtisi siivota. Sinä ja hän priorisoitte asioita eri tavalla

Vierailija
Viesti

Heh, yleensä ei tule luettua näitä kommenttiosioita lainkaan, ja olen kuvitellut urbaanilegendaksi nämä äidit, joiden mielestä ns. uraäidit "istuvat kahviloissa ystäviensä kanssa" (ai kauhea, eihän nyt ÄIDIT sellaista tee!) ja välttelevät kotioloja. Itse jos tekisin uraa, hankkisin siivoojan ja Hintikan tapaan leikkisin kotiajan mieluummin halihippaa. Tai oppisin sietämään sotkua. Niin ja eiköhän nämä "blogien väsäämiset" ole laskettu Hintikan työaikaan, vaikka ei ilmeisesti kaikkien mielestä ole oikeanlaista työtä.