Kun isä hoitaa osan perhevapaista, koko perhe voi paremmin.

1. Se on tasapuolista 

Nykyisä tahtoo olla kartalla lapsensa elämästä ja viettää aikaa hänen kanssaan. Tämä selviää Meidän Perheen tekemästä kyselystä, johon isät vastasivat verkossa helmi-maaliskuun aikana.

Isien lasten kanssa viettämä aika on noussut 1980-luvun lopulta asti yli  60 prosenttia niissä perheissä, joissa on kaksi työssä käyvää vanhempaa. 

Tuorein tutkimustieto suomalaisten isien ajankäytöstä on vuodelta 2010, ja sen jälkeen luvut eivät ole ainakaan  laskeneet, sanoo isyystutkija Petteri Eerola. Isät viettävät lastensa kanssa yhä enemmän aikaa.

– Se on ehdottomasti hyvä uutinen. Silti isien ja äitien välillä on edelleen huomattava ero. Perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä, isien osuus lastenhoidosta on 41 prosentin luokkaa. Kun toinen vanhemmista on kotona, aika jakautuu tietenkin vieläkin epätasaisemmin, Eerola sanoo.

Yleensä se kotiin jäävä on äiti. Myös Meidän Perheen kyselystä käy ilmi, että isäkuukausi on monen miehen mielestä riittävä määrä perhevapaata. Isät tahtovat viettää aikaa lastensa kanssa, mutta hoitovapaaseen saakka se halu ei yllä.

Toisenlaisella perhepolitiikalla kuvio olisi toinen, uskoo isätutkija.

– Aina kun isien vapaita on pidennetty, isien osuus lastenhoidosta on noussut. Perhevapaissa suomalaisisät ovat noin 20 prosenttia Ruotsia jäljessä. Muutos on hidas ja liittyy vahvasti perhepolitiikkaan. Siinä isoa uudistusta ei ole tehty pitkään aikaan. 

2. Se ei välttämättä tule kalliiksi

Kun isä jättää perhevapaat äidille, on kyse usein rahasta. Tutkimuksissa isän pientä osuutta perhevapaista perustellaan edelleen miesten suuremmilla palkoilla. Petteri Eerolan mukaan perustelu kuitenkin ontuu:

– Suuri osa perheistä ei kuitenkaan ole laskenut, miten isän kotiin jääminen vaikuttaisi perheen talouteen. Laskelmissa moni voisi huomata, ettei se esimerkiksi verotussyistä olekaan niin tappiollista, Eerola sanoo. 

– Töihinmenoa on ok perustella taloudellisella tilanteella, koska sitä ei kukaan kyseenalaista. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tosiasiassa perheissä mennään yhä paljon perinteiden ja tottumusten mukaan. Todennäköisesti ne vaikuttavat päätökseen edelleen enemmän kuin raha, Eerola sanoo. 

3. Se tekee hyvää parisuhteelle

Lapsia hoitava isä on koko perheen etu. Kun isä pitää huolta perheensä arjesta, hän hoitaa samalla myös parisuhdettaan.

– Tiedetään jo, että pienten lasten vanhempien parisuhde on kovilla ja avioeroluvut suuria, sanoo Jyväskylän yliopiston lehtori, isyystutkija Johanna Mykkänen.

– Miksei nyt ryhdyttäisi tosissaan jakamaan vastuuta tasapuolisemmin ja turvattaisi samalla sekä lasten että molempien vanhempien hyvinvointia?

Mykkänen rohkaisee perheitä avoimeen keskusteluun siitä, miten perheen arki voisi olla mahdollisimman tasapuolista. Jotta se voi toteutua, tarvitaan työnantajien ja yhteiskunnan tahtoa sekä ymmärrystä.

– Kehitys junnaa tässä paikoillaan, vaikka vapaiden tasaisesta jakamisesta on puhuttu monta kymmentä vuotta. Siinä mielessä olen sen kannalla, että perhepolitiikkaan tarvitaan rakenteellisia muutoksia, jotta miehet pystyvät ottamaan siinä lisää tilaa ja naiset sen heille antamaan.

4. Se voi muuttaa koko elämän

Petteri Eerolan mukaan isyys merkitsee miehelle mahdollisuutta muutokseen. Kaikki on kiinni siitä, miten isä itse ottaa vanhemmuuden haltuun.

– Jos isä jatkaa normaalisti töissä ja omissa menoissaan, on mahdollista, ettei isän elämässä muutu kauhean moni asia. Hän voi edelleen käydä baarissa ja pelaamassa futista kolmesti viikossa.

Toisessa tilanteessa isä voi pitää pitkät perhevapaat ja olla kotona kaksin lapsen kanssa. Silloin lapsi voi laittaa elämän kokonaan uuteen uskoon ja muuttaa ihmistä, Eerola sanoo.

– Isyyteen liittyy hyviä muutoksen mahdollisuuksia. Mutta isänä pitää olla, että muutos voi tapahtua.

Vierailija

Se ei välttämättä tule kalliiksi + 3 muuta järkisyytä isälle jäädä kotiin lasten kanssa

Mun palkka on ollut jo vuosia 2500€/kk ja miehen palkka oli lasten syntyessä 6700€/kk. Lisäksi hän oli johtavassa asemassa ilman työaikaa. Itselläni ei ole tässä työssä eikä koulutuksen puolesta mitään mahdollisuutta hienoihin urasiirtoihin ja etenemisiin. Kumpikohan meistä jäi kotiin lasten syntyessä? Hmmm....
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Monen lapsen kengät ovat liian isot, pienet tai kovat. Hyvät popot tukevat jalan kehitystä, ja niissä on kiva liikkua.

1. Pitäisikö ensikengiksi hankkia jäykät vai pehmeät kengät?

Käsitys siitä, että kenkien tulisi olla mahdollisimman tukevat, on vanhentunut. Hyvät kengät taipuvat, kiertyvät ja joustavat joka suuntaan. Niissä on ohut, tasainen pohja ja pehmeät, hiostamattomat materiaalit. Lapsen jalkaterä tykkää liikkeestä, ja siksi sitä ei saa kahlita liian jäykillä kengillä. Lasten kengissä ei saisi olla korkoa.

Paljain jaloin liikkuminen aktivoi ja vahvistaa jalkaterien lihaksia ja harjoittaa varpaiden ja nilkan liikelaajuuksia. Kävelyn tulisi muistuttaa paljain jaloin kävelemistä, ja sitä varten on kehitetty niin sanottuja kevyt- ja paljasjalkakenkiä. Ne sopivat myös ensikengiksi ja taaperoille.

2. Ovatko putkivartiset talvikengät tai kumpparit hyvät jalan terveyden kannalta?

Kumi- ja talvisaappaisiin pätee sama ajatusmalli kuin muihinkin kenkiin, eli mahdollisimman taipuva, ohutpohjainen ja kiertyvä saapas on paras. Ulkopohjan tulisi olla ohut, kiertolöysä ja päkiästä taipuva. Kiertolöysä tarkoittaa sitä, että kun tarttuu toisella kädellä kengän kärkeen ja toisella kantaosaan ja kiertää niitä eri suuntiin, pitäisi kengän taipua kuin tiskirätti.

3. Entäpä Crocs-tyyppiset muovisandaalit?

Niitä voi käyttää väliaikaisesti, ei ensisijaisina kesäkenkinä. Muovisandaalit ovat usein erittäin leveitä, jolloin lapsen kapea jalkaterä pääsee liikkumaan liikaa kengän sisällä aiheuttaen rakkoja, hiertymiä ja ihorikkoja. Liika väljyys tekee kengästä myös epävakaan, eikä jalkaterä pysy kengässä paikallaan sivu- ja pituussuunnassa. Muovisandaaleissa on harvoin kunnollista kiinnitystä, esimerkiksi remmejä, eli ne eivät pysy hyvin jalassa. Muovi voi olla myös hyvin liukas erilaisilla alustoilla liikuttaessa, ja siinä saattaa olla allergisoivia aineita.

4. Tarvitseeko yksivuotiaan lattajalka lisätukea?

Ei tarvitse. Se tarvitsee aktivointia, esimerkiksi kävelyä paljain jaloin vaihtelevilla alustoilla.

Lattajalka on normaali pienellä lapsella, sillä jalkaterän luut ovat vielä rustomaisia ja nivelsiteet löysiä. Lattajalassa jalan sisäkaari puuttuu, ja kantaluu on vinossa, puhutaan linttaan astumisesta. Sisäkaari kehittyy 6–7-vuotiaaksi saakka.

5. Tarvitaanko milloinkaan tukipohjallisia?

Tukipohjallisista käytetään harvoin ja vain erittäin vaikeissa lattajalkaongelmissa.

Jos lapsella on voimakas kantaluun virheasento, kannattaa hakeutua jalkaterapeutin vastaanotolle. Jalkaterapeutti ohjaa kenkien valinnassa ja jalkavoimistelussa.

6. Pitääkö lapsen kengissä olla kasvunvaraa?

Kyllä, ensikengistä alkaen. Lapsen jalkaterä kannattaa mitata kahden kuukauden välein, sillä se kasvaa sykäyksittäin. Jalka turpoaa päivän mittaan, joten ilta on otollisin mittausajankohta. Seisovan lapsen jalan ääriviivat voi piirtää paperille, näin saa selville myös jalkaterän leveyden. Luotettavin tapa mitata kengän sisäpituus on käyttää Plus12 -jalkamittaa, jossa on valmiina 12 milliä käynti- ja kasvuvaraa. Mittoja myydään apteekeissa.

Kenkiä hankittaessa jätetään pisimmän varpaan päähän noin 17 milliä kasvu- ja käyntivaraa. Sen enempää kasvuvaraa ei kannata varata. Kengät ovat jääneet pieniksi, kun käyntivaraa on alle 12 milliä. Harvalla on saman kokoiset jalat, ja kenkäkoko valitaan aina isomman jalan mukaan. Kenkiä ei kannata ostaa pelkästään kokonumeron perusteella. Kokonumerointi ei ole standardoitua, ja koot vaihtelevat suuresti.

7. Entä sukat ja sisätossut?

Tutkimusten mukaan jopa noin puolella lapsista on liian pienet kengät, joten todennäköisesti tilanne on sama sukissakin. Liukuestesukat toimivat sisätiloissa, mutta ulkoilusukkina niitä ei kannata käyttää, sillä jarrut estävät jalan normaalin liikkeen kengässä. Tarhatossuiksi sopivat joustavat nahkatossut.

8. Mitä kenkämateriaaleja kannattaa valita?

Hengittävä, ihoystävällinen ja myrkytön materiaali on paras. Hengittävä materiaali kuljettaa tehokkaasti kosteuden pois kengästä ja pitää ihon kuivana. Sellaisia ovat tekstiilit, polyamidi, mikrokuitu, pinnoittamaton nahka ja tex-kalvomateriaalit.

9. Kuinka monta kenkäparia lapsi tarvitsee vuodessa?

Lapsen jalkaterä kasvaa keskimäärin kaksi tai kolme numeroa vuodessa. Nopeimmassa kasvuvaiheessa 2–6-vuotiaana lapsi voi tarvita jopa viisi paria kenkiä vuodessa. Samanaikaisesti käytössä tulisi olla ainakin kaksi paria, kolmekaan ei ole liikaa.

10. Voiko lasten kenkiä kierrättää?

Hyväkuntoisia kenkiä, myös ensikenkiä, voi kierrättää perheen ja tuttavien kesken, kuluneita ei. Ennen kierrättämistä kannattaa tarkastaa, ettei kantakupissa tai pohjassa ole kallistumisen eli niin sanotun linttaan astumisen merkkejä. Kirpputorilöydöistä ei voi olla varma, ettei edellisellä käyttäjällä ole ollut esimerkiksi syyliä tai jalkasientä. Taaperoilla ne ovat toki hyvin harvinaisia.

Asiantuntija terveystieteiden tohtori ja jalkaterapeutti (AMK) Minna Stolt Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Unenvalvontalaitteet suovat vanhemmille levollisemman mielen. Poimimme mukaan 10 kiinnostavinta itkuhälytintä ja 2 kätkythälytintä.

Valitse kuva alta, niin pääset selaamaan lisätietoja tuotteista. Voit myös kommentoida tuotteita tai antaa niille tähtiä yhdestä viiteen. Tuotteita ei ole laitettu paremmuusjärjestykseen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Fannin vaihdettua hoitopaikkaa sairastelukierre katkesi. Kuva: Lauri Rotko

Lapsen sairastelukierre käynnisti Rantoilan perheessä vimmatun säätämisen. ”Pahimmillaan pelkäsin, että minun pitää vetäytyä työtehtävästäni kokonaan”, kertoo perheyrityksessä työskentelevä Emma.

Fannin ensimmäinen päiväkotivuosi oli koko Rantoilan perheelle rankka. Korvatulehduksia oli monta, ja pari kertaa piti lähteä ambulanssilla ensiapuun rajujen kuumekouristusten takia.

– Fanni aloitti hoidossa kymmenkuisena. Sitä seurannut vuosi oli käytännössä pelkkää selviytymistä. Pahimmillaan pelkäsin, että minulle ehdotetaan vetäytymistä työtehtävästäni lapsen sairauspoissaolojen vuoksi, Emma kertoo.

Nyt tilanne on huomattavasti parempi.

– Viime talvena hän sairasti enää ne normaalit kiertävät lastentaudit.

Emmalle ja Terolle on itsestään selvää, että vastuu lapsen hoidosta jaetaan myös silloin, kun tämä on kipeä.

– Töissä on suhtauduttu asiallisesti. Jossain vaiheessa tosin pyydettiin lääkärintodistusta, kun poissaoloja alkoi olla niin tiheään tahtiin, Tero sanoo.

Sairauspoissaolot tuntuvat perheyrityksen arjessa.

Jos Fanni sairastuu kesken päivän, yleensä Emma hakee hänet kotiin potemaan, koska hänen työpaikkansa on lähempänä. Tero matkustaa työnsä puolesta ympäri Etelä-Suomea, joten hänelle olisi vaikeampaa singahtaa paikalle lyhyellä varoitusajalla.

Emma myöntää hermoilevansa sairauspoissaoloista, koska ne tuntuvat perheyrityksen arjessa.

– Yrittäjänä en voi vain lähteä kotiin ja olettaa, että työnantaja hankkisi sijaisen. Jos olen päivällä poissa, teen työt illalla tai viikonloppuna.

Linjamme on, että molempien vanhempien työ on yhtä arvokasta. Kumpikin hoitaa sairasta lasta vuorollaan, sanovat Emma ja Tero. Kuva: Lauri Rotko
Linjamme on, että molempien vanhempien työ on yhtä arvokasta. Kumpikin hoitaa sairasta lasta vuorollaan, sanovat Emma ja Tero. Kuva: Lauri Rotko

Jos lapsi sairastuu juuri silloin, kun molemmilla on töissä hankala tilanne, alkaa vimmattu säätäminen. Isovanhempia ei voi pyytää hoitoavuksi, koska hekin ovat vielä tiiviisti töissä. Ukin avopuoliso auttaa toisinaan. Viimeinen oljenkorsi on kolmen tunnin ajomatkan päässä asuva isotäti.

– Kun lapsi sairastuu ja työt kasaantuvat, yritän rauhoitella itseäni ajattelemalla, että tämä on vain tilapäistä, Emma sanoo.

Mansikoita välipalaksi. Nurkan vanha hylly on huutokauppalöytö Virosta. Ruokailuhuoneen tapetti on ainoa, jota Meriläiset eivät ole valinneet itse, mutta he pitävät siitä valtavasti. Kuvat: Piia Arnould

Valtavasti työtä, vielä enemmän iloa. Pätee sekä satavuotiaaseen puutaloon että pieniin kaksosiin.

Vanha puutalo on sinulle toteutunut unelma. Vastaako todellisuus haaveita?

Niina: Aloitin Niinan unelmia -blogin, kun vasta haaveilin puutaloon muuttamisesta. Nyt nimi tuntuu vähän hassulta, liian sievältä.

Muutimme tänne 2009 kerrostalosta Helsingin kantakaupungista. Vanhempani kauhistelivat puurötiskön ostoa, mutta meistä talo tuntui alusta lähtien oikealta. Talolla pitää olla historiaa, ja tällä on: talo on uskoaksemme siirretty Karjalan Terijoelta Helsinkiin sata vuotta sitten. Sanon uskoaksemme, koska täysin varmaa tietoa ei ole.

Olen lukenut kaiken mahdollisen vanhoista puutaloista, koska niillä on omat kommervenkkinsä ja niitä on remontoitava kunnioittaen. En oikeastaan säikähtänyt, kun pian kaupanteon jälkeen yläkerran seinästä paljastui vesivahinko. Luotin siihen, että vanha talo on armollinen ja joka kohdan voi korjata. Niin me korjasimmekin: purimme seinän ja vaihdoimme eristeet.

Seitsemässä vuodessa meistä ja talosta on tullut erottamattomat. Tämä on tärkein paikka maailmassa ja loppuelämän asumus. Ei taloa enää edes raaskisi myydä, sillä olemme vuosien varrella tehneet siitä täydellisen omannäköisen.

Hellä ja raju marsu. Lotan huoneessa asuvat myös marsut Kalle ja Pekka. Kalle viihtyy sylissä, Pekka saattaa puraista. Lotan huone oli ennen vanhempien makuuhuone, jonne tumma Laura Ashleyn tapetti valittiin. Lotan mekko on Nova Melina -verkkokaupasta.
Hellä ja raju marsu. Lotan huoneessa asuvat myös marsut Kalle ja Pekka. Kalle viihtyy sylissä, Pekka saattaa puraista. Lotan huone oli ennen vanhempien makuuhuone, jonne tumma Laura Ashleyn tapetti valittiin. Lotan mekko on Nova Melina -verkkokaupasta.

Kirppisaarteita. Lautapelit on koottu yläkerran aulaan kirpputorilta ostetun ja violetiksi maalatun kaapin päälle. Visnkin ja Alvan nukenrattaat löysi kirppikseltä Niinan ystävä.
Kirppisaarteita. Lautapelit on koottu yläkerran aulaan kirpputorilta ostetun ja violetiksi maalatun kaapin päälle. Visnkin ja Alvan nukenrattaat löysi kirppikseltä Niinan ystävä.

Mistä olet ollut valmis luopumaan, jotta saat asua vanhassa puutalossa?

Viime ajat olen elänyt täysin taloa ja lapsia varten. Teimme keväällä kylpyhuoneremontin, ja sen valmistelu ja koordinointi oli iso urakka. Olen jättänyt liikuntaharrastukseni, jotka ennen tuntuivat niin tärkeiltä. Nyt harrastan vain taloa ja puutarhanhoitoa.

Välillä tuntuu, että kaksosten kanssa on joka tapauksessa parasta pysytellä vain kotona. Joskus tulee henkinen pakko lähteä ihmisten ilmoille, mutta torilla tai ihanassa kahvilassa piipahtaminen kahden taaperon kanssa aiheuttaa vain lisää stressiä. He säntäilevät, haluavat voimakkaasti kaikenlaista, sotkevat ruualla ja väsähtävät.

”Remontin keskellä on valvottu. Pahimmillaan kaksoset herättivät 17 kertaa yössä.”

Remontin raskautta lisäsi se, että kaksoset ovat nukkuneet koko elämänsä ajan todella huonosti. Siitä on kärsinyt koko perhe, ja kaikki ovat olleet ajoittain kireinä.

Raskaimpina aikoina meillä herättiin 17 kertaa yössä. Kun toinen pienistä herää, hän herättää toisen. Ajoittain yöt helpottuvat, mutta sitten otetaan taas takapakkia. Mutta kyllä tästäkin selvitään. Enää herään pari kolme kertaa yössä.

Syksyllä elämä muuttuu. Kaksoset täyttävät kaksi ja menevät päiväkotiin, ja minä palaan töihin.

Pupuja ja possuja. Kaksosten huoneen menneen maailman tunnelma syntyy Hiboun Portraits-tapetista ja vanhoista pinnasängyistä. Niina pitää värikkäistä petivaatteista.
Pupuja ja possuja. Kaksosten huoneen menneen maailman tunnelma syntyy Hiboun Portraits-tapetista ja vanhoista pinnasängyistä. Niina pitää värikkäistä petivaatteista.

Miksi sisustaminen on sinulle tärkeää?

Olen esteetikko. Ympärilläni pitää olla kaunista, jotta voin hyvin. Kun vuokraamme kalustetun kesämökin loma-ajaksi, vien sinne kotoa tuoleja, pöytäliinat ja päiväpeitteet. Ostan myös ruokia ja pesuaineita kauniiden etikettien vuoksi ja sillä perusteella, miltä ne näyttävät keittiössä.

Rakastan värejä, vahvoja tunnelmia ja tapetteja. Entiset asukkaat olivat tapetoineet ruokasalin kauniilla vihreällä tapetilla. Siitä se lähti. Minä tapetoin kaikki muut huoneet. Useimmiten pelkkä korosteseinä ei riitä minulle, vaan tapetoin mieluiten huoneen kaikki seinät. Sillä tavalla tapetti todella pääsee loistamaan.

”Päätin, etten hae yhtään helppoa ratkaisua valmiina kaupasta.”

Remontissa purettiin pieni seinä, jossa tuli käytyä vain jouluna. Kauniin pyykkitelineen Niina raahasi laivalle ja kotiin Tukholmasta, Åhlénsin tavaratalosta.
Remontissa purettiin pieni seinä, jossa tuli käytyä vain jouluna. Kauniin pyykkitelineen Niina raahasi laivalle ja kotiin Tukholmasta, Åhlénsin tavaratalosta.

Kodissa näkyy rakkaus vanhoihin huonekaluihin.
Kodissa näkyy rakkaus vanhoihin huonekaluihin.

Onko remonttiin satsaaminen kannattanut?

Rakastan uutta kylpyhuonettani. Siellä on ruotsalainen kylpyamme, pesuainekaappina antiikkivitriini ja laskutasona vanha ovi. Kun aloin suunnitella remonttia, päätin, etten hae yhtään helppoa ratkaisua valmiina kaupasta, vaan mietin talon näköiset vanhat keksinnöt. Remontti oli hidas ja työläs, mutta lopputulos ilahduttaa joka päivä.

Sisustan muutenkin vanhoilla kalusteilla. En kerää tiettyjen aikakausien esineitä vaan yleisesti kaikkea, mikä näyttää ihanalta. Minulla ei ole aikaa tai rahaa vaellella antiikkikaupoissa, joten olen tehnyt löytöjä kotimaisista ja ruotsalaisista nettihuutokaupoista ja kunnostanut löytöni itse.

Tosin kaksosten synnyttyä nettishoppailukin on käynyt mahdottomaksi. He nukkuvat päiväunia vain vajaan tunnin, jonka aikana saan raivattua leikit, ripustettua pyykit kuivumaan ja pedattua sängyt. Sitten taas mennään.

Meidän Perhe 7/16

Niina Meriläinen, 39, on hoitovapaalla rahoitusalan assistentin työstään. Markus Meriläinen, 41, työskentelee myynnin ja urheilumarkkinoinnin parissa. Pariskunnalla on neljä lasta: Verneri, 16, Lotta, 7, sekä syksyllä kaksi vuotta täyttävät kaksoset Alva ja Vinski. Perhe asuu 99 vuotta vanhassa paritalonpuolikkaassa Helsingissä.