Klassikkonäytelmän pääosarooli voi auttaa, kun eteisessä kaikki ei mene ihan putkeen. 

Minulta usein kysytään, miten se, että olen näyttelijä, näkyy äitiydessäni.

No, onhan arki kolmen lapsen, kissan ja koiran kanssa melkoinen show. Käsikirjoituksen mukaan ei mennä koskaan, ja välillä äitiyteni on melkoista näyttelemistä.

Esimerkiksi ukkosella pistän kaikki näyttelijänlahjani peliin. Jokaisella salaman välähdyksellä esitän kuin en olisi moksiskaan, vaikka pelkään niin, että tekisi mieli vetää kumisaappaat jalkaan ja mennä autoon istumaan.

Rupattelen muka rennosti lasten kanssa, mutta samalla kyttään sähkölaitteita, välttelen metalliasioita ja lasken kilometrejä salamaniskun ja jyrähdyksen välissä.

Ekaluokkalainen esikoinen näkee tämän läpi. Hän kiusoittelee tekemällä pistorasiasta sihahtavan salaman ääniä. Jonain päivänä vielä kerron näkemästäni pallosalamasta, niin tietävät, mikä sankari oikeastaan olen.

Miksi on niin mahdotonta päästä sujuvasti ulos talosta?

On muitakin tilanteita, joissa näyttelen rauhallista, vaikka sisälläni rimpuilee raivopäinen draama­queen. Esimerkiksi lähtemiset. Miksi on niin mahdotonta päästä sujuvasti ulos talosta? Nelivuotiaalle eivät kelpaa mitkään vaatteet, vaan ulos on päästävä ilman paitaa, kruunu päässä, isoveljen vanhat kalsarit jalassa.

Esikoinen venyy sohvalla, kun pitäisi jo olla matkalla. Miksi heti, kun toppahanskat on saatu rutisteltua haalarin hihansuusta sisään ja koko paketti on valmis, töräyttää vauva pöksyynsä?

Ei hätää! Teatterikoulu käyty! Näyttelen lempeää ja rauhallista. Puhun hitaammin kuin normaalisti, huulillani kareilee mieto hymy. Olen oman elämäni venäläisklassikon naispääosa. Päältä viileä, sisällä roihuaa. Pieni leukaperän takakireys paljastaa raivoni.

Tarkkanäköinen esikoinen huomaa heti. ”Ei mene läpi”, sanoo hän ja matkii rauhallisuuttani. Tässä vaiheessa alan väsymyksestä riippuen joko nauraa tai räyhätä.

 

Joskus vedän ipanat mukaan näyttelemiseen. Kun olemme matkalla juhliin ykköset yllä, ehdotan, että he näyttelevät hyvin käyttäytyviä ranskalaislapsia. Lapsista on hauska leikkiä, että kävelemme Pariisin kaduilla lakerikengissämme ja olemme valtavan kohteliaita ja keskustelevia.

Meillä ollaan surkeasti näyteltyjä osioita lukuun ottamatta rehellisesti sellaisia kuin ollaan. 

Tätä onnea ei loputtomiin kestä, mutta on mahdollista, että pääsemme perille keskieurooppalaisen tunnelman vallitessa.

Jos tarkkoja ollaan, näyttelemisessä on kysymys totuudesta. Meillä ollaankin näitä surkeasti näyteltyjä osioita lukuun ottamatta rehellisesti sellaisia kuin ollaan. Välillä huudamme ja olemme järjettömän ärsyyntyneitä toisiimme, sitten taas rakastamme niin, että sydän natisee rinnasta ulos.

Eli miten se, että olen näyttelijä, näkyy arjessamme? No, eipä erityisemmin. Vanhemmuus kouraisee syvältä ja herättää tunteita, jotka ovat aitoja, suuria ja yllättäviäkin. Paitsi silloin, kun ne ovat näyteltyjä, mutta sitä kai kutsutaan tässä tapauksessa kasvattamiseksi.

Meidän Perhe 2/2017

Sanna Stellan on näyttelijä, joka usein näyttelee perheenäitiä. Vastanäyttelijöinä toimivat kolme lasta, kissa ja koira. Toista pääosaa koko perheen komediassa esittää mies, joka häviää kulisseihin heti kun voi.

Vierailija

Sanna Stellanin kolumni: "Äitiys on melkoista näyttelemistä"

Ihan samaa näyttelemistä on mikä tahansa asiakaspalvelutyö. Ensihoitaja pysyy rauhallisena, vaikka asiakkaalla on otsa auki. Infopisteen työntekijä pysyy rauhallisena, vaikka kiihtynyt asiakas vaatii saada tietää miksi hänen haluamansa asia ei ole toteutunut. Opettaja pysyy rauhallisena, vaikka koululainen sanoo että "haistavittusäootpaskaope". Lastenhoitaja pysyy rauhallisena, vaikka se viimeisenä puettu hoitolapsi on vääntänyt ruuneberit vaippaan. Ainakin melkein aina. Mitä muuta elämä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vaikka olisit aikaisemmin ollut iltaihminen, vauva panee rytmit uusiksi. Lukijat antavat vinkkinsä, joilla vauvan ja vanhemman yöunia voi yrittää pidentää.

Vauvat paitsi tuppaavat heräämään aikaisin, he myös usein ovat parhaimmassa iskussa hereilläoloajan ensimmäisinä tunteina. Ovat mokomat syntyjään aamuvirkkuja.

Jos vauva viihtyy yleensä huonosti esimerkiksi maassa vatsallaan, voi aamupäivällä treenailla tätä tärkeää taitoa.

Käytä siis aamupäivän parhaat tunnit leppoisaan yhdessäoloon ja pikkutyypin kanssa seurusteluun. Silloin on paras aika opetella myös uusia taitoja. Jos vauva viihtyy yleensä huonosti esimerkiksi maassa vatsallaan, voi aamupäivällä treenailla tätä tärkeää taitoa. Jos tarvetta on, nukahtamisen opettelu uudessa ympäristössä sopii parhaiten juuri aamupäivän ohjelmaksi.

Vauvaa eivät aikaiset aamut haittaa, mutta miten niistä selviää vanhempi? Vauva.fin lukijat antavat siihen parhaat vinkkinsä.

”Vauva on aamuisin hyväntuulinen ja viihtyy itsekseen pinnasängyssä – saattaa jopa joskus torkahtaa lopulta hetkeksi.”

Laita puoliso viikonloppuna aamuseuraksi

”Arkena en nuku enää viiden jälkeen, jos vauvakaan ei nuku. Viikonloppuisin teen niin, että siirryn nukkumaan olohuoneen lattialle patjalle, kun 9-kuinen neitimme aloittaa jokeltelun kello viiden syötön jälkeen. Itse en saa unta korvatulppienkaan kanssa, jos vauva jokeltelee vieressä. Mutta mies nukkuu kuin tukki! Voin kuitenkin luottaa siihen, että kyllä mies herää vauvan itkuun. Vauva on aamuisin hyväntuulinen ja viihtyy itsekseen pinnasängyssä – saattaa jopa joskus torkahtaa lopulta hetkeksi.”

Teeskentele nukkuvasi

”Meillä on sellainen tyyli, että jos yhdeksänkuinen vauvani herää kello viiden jälkeen, otan hänet meidän viereen nukkumaan. En kuitenkaan puhu hänelle. Joskus hän nukahtaa siihen viereeni heti, joskus konttailee ympärinsä ennen kuin nukahtaa – ja joskus hän ei nukahda olenkaan. Yritän aina itse olla rauhallinen ja teeskentelen nukkuvani. Kun hän on kontannut hetken, vedän hänet maate ja laitan tutin suuhun. Joskus hän nukahtaa vielä hetkeksi, joskus ei."

Hyväksy tosiasia: Nyt on tällainen vaihe

”Meillä on aamuvirkku lapsi, jo kuukausia on herätys tullut klo 5 maissa. Jossain vaiheessa päätettiin, että ennen klo 6 ei nousta, mikä on toiminut melko hyvin. Sanotaan vain lapselle, että nyt on vielä yö, nuku vaan. Joskus toimii paremmin ja joskus vähän huonommin. Kun lapsi on aamuvirkku, niin hän on. Meillä on käytössä pimennysverhot, tuhti iltaruoka, päivärutiinit jne. Mielestäni mieheni osoitti ihan mahtavaa asennetta yhtenä aamuna kukonlaulun aikaan töihin lähtiessään. Hän totesi, että tämä on nyt meidän perheen tämänhetkistä arkea. Ja niinhän se on, voisi olla paljon huonomminkin asiat.”

Vinkit keskustelusta: Apua aikaisiin aamuihin, tänäänkin ylös taas klo 5!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vanhempi, älä juutu läksyihin ja liikuntavarusteisiin. Koulussa viihtymisen kannalta ne ovat sivuseikka.

Rohkeasti nyt vaan, aikuisen tekee mieli sanoa. Mutta aina se ei auta. Kaikki lapset eivät ole temperamentiltaan reippaita, eikä kaikkien ole pakko olla. Osalle on vaikeaa osallistua keskusteluun tai loistaa ryhmätöissä, ja sellaiselle lapselle kouluun sopeutuminen voi olla hankalaa.

Anna Tommolan ja Sannan Häkkilän tuore kirja antaa eväitä lapsen tukemiseen. Rauhoita ja rohkaise – apua lapsen stressitilanteisiin valottaa esimerkkitarinoiden kautta temperamentiltaan erilaisten lasten tapoja reagoida arjen kuormitukseen.

Anna Tommola kertoo, että hiljaiset ja arat ovat koulussa yhä vaarassa jäädä vähän näkymättömiksi.

– Yleisellä tasolla näyttää siltä, että koulussa introverteilla on hankalampaa. Aktiivinen ja reipas saa herkemmin hyvää palautetta.

Tommola ja Häkkilä ovat molemmat kasvatusaiheisiin perehtyneitä vapaita toimittajia. Anna Tommola kuuluu Meidän Perhe -lehden vakituisiin kirjoittajiin. Kirjaa varten Tommola ja Häkkilä ovat haastatelleet suurta joukkoa suomalaisia asiantuntijoita ja syventyneet tutkimuksiin.

”Jokainen, oli sitten introvertti tai ekstrovertti, tarvitsee kavereita.”

Introverttiuteen saatetaan liittää ajatus siitä, että lapsi vain kerta kaikkiaan viihtyy yksinään. Se on asiantuntijoiden mukaan harhaa, Tommola kertoo. Introvertillekin on tärkeää kokea, että tulee hyväksytyksi porukkaan.

– Asiantuntijoiden selkeä viesti on, että jokainen, oli sitten introvertti tai ekstrovertti, tarvitsee kavereita. On valtava stressitekijä, jos tuntee olevansa ulkopuolella.

Huomaa kaikki, mistä voi kehua

Miten introverttia koululaista sitten voisi tukea? Neuvoista tärkein kuuluu näin: kehu ja kannusta.

Kehua kaipaavat vanhemmilta erityisesti ne, jotka eivät saa koulun kautta suitsutusta niin herkästi. Tämä koskee myös vilkkaita lapsia, jotka saattavat jäädä koulussa negatiivisen palautteen kierteeseen.

– Jokainen lapsi tarvitsee positiivista palautetta, ja mahdollisimman paljon. Mitä huonompi itsetunto lapsella on, sitä enemmän pitäisi nähdä vaivaa huomatakseen ne asiat, joista saa kehaistua. Toki kehujen pitää olla aitoja, Tommola sanoo.

Patistamiseen ja pakkoreipastamiseen nykyasiantuntijat eivät usko. Se ei silti tarkoita, että ei tarvitsisi yrittää. Vanhemman tehtävä on huomata yritykset ja kehua jo niistä.

Kehutuksi tuleminen lisää lapsen turvallisuuden tunnetta. Silloin vaikeatkin asiat tuntuvat vähän helpommilta. Kun ujo kuulee riittävän monta kertaa olleensa tosi rohkea pyytäessään kaveria kylään tai pitäneensä esitelmän, hänkin alkaa uskoa rohkeuteensa.

Kysy myös kavereista, älä vain läksyistä

Jos lapsen pärjääminen luokassa mietityttää, kannattaa miettiä sitäkin, millaisilla sanoilla lapsen koulusta kysyy. Moni vanhempi muistaa varmistaa läksyt ja liikuntavarusteet, mutta ei ehkä tule kysyneeksi, mitä välitunnilla tehtiin ja kenen kanssa.

Päiväkoti-ikäiselle on vielä melko helppo järjestää leikkitreffejä, mutta koululaisenkin kaverisuhteiden syntymistä on lupa avittaa. Lapselle voi vaikka ehdottaa luokkakaverin pyytämistä kylään.

– Voi olla, että lapsi ei vain oikein tiedä, miten kutsuttaessa pitäisi toimia tai mitä voisi sanoa. Sitäkin voi miettiä kotona etukäteen, Tommola neuvoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Toimivat, ekologiset ja somat rintaliivinsuojat on helppo tehdä itse. Tärkeää on oikea koko ja sopiva materiaali.

Pienet asiat tekevät imettävän äidin onnelliseksi: tyytyväisen vauvan hymy, kuumana juotu kahvi sekä oma, kuivana säilynyt paita.

Siksi tarvitaan liivinsuojia, joita on helppo tehdä myös itse. Hyvän kaavan saat cd-levystä: sitä pienempi liivinsuoja liukuu rintsikoiden sisällä helposti pois paikoiltaan. Lisäksi tarvitset kuumaa pesua kestävää päällyskangasta sekä imupinnaksi kosteutta imevää sisäkangasta.

Kun ihoa vasten tuleva pinta on antibakteerista villaa, ei liivinsuoja ala haista käytössä. Esimerkiksi liian kuumassa pesty huopunut villapaita sopii sisäkankaaksi superhyvin. Silloin valmiita liivinsuojiakin voi pestä 60 asteessa.

Kerroksia kannattaa laittaa monta, niin maito ei kastele läpi. Kankaat surautat yhteen joko saumurilla tai ompelukoneella.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tärkein neuvo: valitse paksu ja tukeva muovi. Katso videolta niksit kuplattomaan päällystämiseen.

Muovin ja kirjan lisäksi tarvitset vain sakset, viivottimen ja rohkean mielen. Näillä ohjeilla tumpelokin onnistuu!

 

Vierailija

Kirjojen päällystäminen – näin se onnistuu ilman kuplia

Älkää nyt sitä viivoitin-juttua viittikö!I han vakaalla kädellä ja tarkkuudella saan täydellisisä päällystettyjä opikirjoja. Ei siinä mitään viivoitinta tarvitse. Keskittyminen riittää. Syksy on siitä kivaa aikaa, että silloin tuntee olevansa hyvä jossain. Olisin vahvoilla, jos koulukirjojen päällystämisestä järjestettäisiin sm-kisat.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.