Timo Lavikainen lähti isyyden uudelle kierrokselle viisi vuotta sitten. Siitä käynnistyi kasvuprosessi.

Vaaleanpunaiset keittiönkaapit, sähkörummut keskellä olohuonetta ja koira ruokapöydässä. Ne ovat normiarkea näyttelijä Timo Lavikaisen tuoreessa kodissa.

Se on rakkain paikka, jossa saa olla juuri sellainen kuin on. Perhe muutti Nurmijärven-taloonsa viime keväänä, ja remontin on tehnyt Maikki-vaimo. Timo on katsonut vierestä, kokannut ja ehdottanut glitter-maalia yhteen seinään. Ehdotus meni läpi. Työnjako toimii hyvin.

Ruokapöydässä omalla paikallaan istuva amerikanbulldoggi Anita on perheen silmäterä. Kun se vaatii piparia, Maikki heltyy ja Heta, 9, pussailee itsensä kokoista koirajättiä.

Anitasta perhe on erityisen ylpeä siksi, että se on koira, joka oppi vanhanakin uusia temppuja. Se oli kuusi, kun antoi ensi kerran tassua, ja seitsemän, kun oppi uimaan.

Uuden oppiminen vanhempana pätee Timoonkin. Hän lähti isyyden uudelle kierrokselle viisi vuotta sitten. Heta tuli Maikin mukana, ja siitä käynnistyi sekä Hetan että Timon kasvuprosessi. Timosta olisi ollut helpompaa olla leppoisa joo joo -isä, sillä sellainen hän oli omalle tyttärelleen Janicalle, 19. Maikki oli tottunut päinvastaiseen.

– Tekisin nyt ensimmäisessä isyydessäni toisin kaiken sen, mitä olen oppinut aikuisena Hetan kanssa. Mutta asiat eivät mene aina niin kuin kuvitteli, Timo sanoo.

"Kuvittelin olevani täysi aikuinen ja tosi kypsä."

Janican syntymä oli onni, joka oli melkein viety pois. Timoa ja hänen silloista avovaimoaan varoiteltiin, että raskaus menee varmaankin kesken.

Janica syntyi kahdeksannella kuulla terveenä mutta pienenä.

Timo ei ollut kovin iso itsekään. Tyttärensä syntyessä hän oli 23-vuotias. Raskaus oli yllättänyt parin, mutta Timo odotti isyyttä toiveikkaana. Joensuussa asuva nuorukainen oli mielestään jo konkari elämässä – olihan hän muuttanut kotoa 16-vuotiaana, mennyt naimisiin 18-vuotiaana ja 20-vuotiaana jo eronnut. Lapsi uuden avopuolison kanssa oli vain luonteva jatke elämälle.

– Kuvittelin olevani täysi aikuinen ja tosi kypsä silloin, Timo naurahtaa.

Vuosia myöhemmin, kun Janica oli aloittanut koulun, puhelin soi. Opettaja kysyi, miksi ekaluokkalaisella oli niin paljon poissaoloja.

Timo ei tiennyt. Hän ja Janican äiti olivat eronneet, kun tyttö oli parivuotias, ja Janica oli asunut enemmäkseen äidillään.

Timo otti tytön luokseen ja alkoi ­yksinhuoltajaksi. Hän teki jo näyttelijäntöitä iltaisin ja muusikonkeikkoja viikonloppuisin, ja Timon vanhemmista tuli Janicalle kuin toinen perhe. Perjantaisin Timo haki tytön koulusta, jätti hänet mummolaan ja palasi sunnuntaisin hakemaan. Isän ja tyttären laatuaikaa ei ollut.

"Paikkasin huonoa omaatuntoani antamalla lapselle aina periksi."

– Kun Janica muutti luokseni, suhteemme muuttui niin, että minusta tuli hänelle korostetun tärkeä. Se oli toki hyvä asia, mutta sai minut toimimaan ehkä huonommin: itse sain kasvaa niin, ettei menemisiäni ja tekemisiäni juuri rajoitettu, ja koska tunsin niin huonoa omaatuntoa kaikesta kokemastamme ja poissaolostani, paikkasin sitä antamalla Janicalle aina periksi. Olin todella lepsu isä.

Timo pyykkäsi, petasi sängyt, passasi ja teki ruoat. Janicalta hän ei vaatinut mitään.

Jos varhaisteinivuosia elävä Janica ilmoitti puoliltaöin, että isä, lähden käymään ulkona, Timo sanoi, että mene vain. Jos Janica pyysi rahaa, Timo vastasi, että tuossa on.

– Emme todellakaan eläneet missään yltäkylläisyydessä, mutta yritin antaa sen, mitä annettavana oli.

– Eihän väärää toimintamallia kuitenkaan välttämättä hoksaa ensimmäisen lapsen kohdalla, koska ei ole vertailupohjaa eikä kokemusta muusta.

 

Mä näin susta unta viime yönä, kirjoitti Maikki Timolle Facebookissa. Seuraavassa viestissä hän ilmoitti, että aikoi leipoa Timosta itselleen aviomiehen. Timon olemus ja Pohjois-Karjalan murre olivat vieneet jalat alta etänä. Maikki ja Timo eivät olleet tuttuja, mutta yhteisiä ystäviä löytyi.

Ei mennyt kauan, kun isä ja tytär Lavikainen pakkasivat tavaransa Joensuussa ja muuttivat pääkaupunkiseudulle.

Se oli teini-ikäiselle Janicalle aikamoinen sokki. Kaverit jäivät, ja uudessa kodissa odotti Maikki uusine sääntöineen.

Oli se pieni järkytys Maikillekin. Hänen nelivuotias tyttärensä osallistui kotitöihin ja auttoi ruoanlaitossa minkä osasi. Maikki oli kasvattanut Hetaa kuten häntä itseään oli kasvatettu: yhteisiä sääntöjä totellaan, jokainen tekee osansa ja rahan eteen täytyy tehdä töitä.

14-vuotias Janica ei tiennyt, miten mikropuuroa tehdään.

Maikki kiehui. Häntä ei kiukuttanut Janican osaamattomuus vaan se, ettei Timo ollut opettanut taitoja lapselleen.

– Minulla ne tilanteet keittivät yli, koska olen vaatinut Hetalta oma-aloitteisuutta ja opettelua. En kestä sitä, että seistään peukalo keskellä kämmentä eikä edes yritetä. Se sotii omaa arvomaailmaani ja kasvatusperiaatteitani vastaan, Maikki sanoo.

Sellaisista arkitilanteista alkoivat tuoreen suhteen ­pahimmat riidat. Molemmat olivat juurtuneet omiin toimintatapoihinsa ja siirtäneet niitä eteenpäin, joten korjausliikkeen tekeminen ja keskitien löytäminen kesti hetken.

– Minun oli pakko oppia, että kaikessa ei tarvitse antaa lapselle periksi. Vanhempien kiellot saavat joskus harmittaakin, ja lapselle voi tulla paha mieli aikuisen sanoista. Ja sekin on ok, Timo toteaa.

Maikki sai oppia, että vaikka hän on tulisieluinen ja tehokas, Timon kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä. Timo on jopa ylikiltti ja sanoo aina ”niin” tai ”joo”. Kun esimerkiksi uuteen autoon tuli vika jo ensimmäisenä päivänä, Timo ei aluksi olisi viitsinyt soittaa kauppaan vaan ajatteli maksaa korjauksen itse.

Toisen piirteiden hyväksymisen jälkeen riitoja ei ole ollut. Paitsi eilen: saunan ovi oli Maikin mielestä 15 sekuntia liian pitkään auki. Se laukaisi minuutin kestäneen ­väsymysraivon molemmissa, pariskunta nauraa.

"Totta kai tekee välillä kipeää, kun lapsi sanoo vastaan."

Ovikello soi keskellä yöllä. Kuusilapsisen perheen esikoinen Timo katseli, kun isä avasi oven. Taas joku laitapuolen kulkija yritti vahingossa heidän asuntoonsa. Isä ei hermostunut vaan totesi tyynesti, että taitaa olla väärä ovi ja jäi vähän juttelemaan. Sellaista kävi aika usein.

Se oli tärkein oppi, jonka Timo vanhemmiltaan sai:

– Kaikkia kohdellaan tasavertaisesti. Oli vaikka rikas ja kuuluisa tai rantojen mies, kaikille pitää olla yhtä oikeudenmukainen.

Samaa Timo on halunnut opettaa lapsille. Lavikaisten perheessä ei ole isä- tai äitipuolia eikä omia tai muiden lapsia. He ovat samaa perhettä.

Se taitaa olla syy, miten Timo voitti Hetankin kiintymyksen. Hän ei yrittänyt hurmata tyttöä Linnanmäen-retkellä ja hattaralla, koska liehittely ei ole hänen tyyliään. Timo otti Hetan omakseen tavallisessa arjessa: teki hyvää perusruokaa, opetti kuuntelemaan Motörheadia ja iski käteen soittimia, joita soitti itsekin. Siksi ne sähkörummutkin ovat keskellä olkkaria.

Samalla hän opetteli pyytämään ja vaatimaan. Kun on ruoka-aika, kitinät pois ja syömään.

– Jämäkkyyden opettelu oli helpompi aloittaa Hetasta, sillä hän oli tottunut sääntöihin. Toki voi olla haastavaa olla jämäkkä lapselle, jolla oli jo jämäkkä äiti, ettei näytä edelleen lepsulta.

Maikki kiittelee, että huoli pois Timo, hyvin on mennyt.

 

Ensimmäinen onnistumisen merkki oli, kun temperamenttinen Heta paukautti oven kiinni ja huusi vihaavansa Timoa. Siitä Timo ymmärsi, että hänen ja tytön välille alkaa tulla aitoa luottamusta.

– Se on sitä, että uskaltaa olla aidosti itsensä ja sanoa vastaan, jos siltä tuntuu, Timo miettii.

– Totta kai sekin tekee välillä kipeää. Kun Heta kiukutteli ruokapöydässä, että en syö tätä, äidin tekemä ruoka on parempaa, suupielet menivät tahtomattani alaspäin.

Janican kanssa oli vaikeampaa. Timon oli vaikea muuttaa käytöstään, kun hän oli 14 vuotta toiminut toisin.

– Kun oli elänyt pellossa elämänsä, on sieltä vaikea tulla pois. En ehkä missään vaiheessa löytänyt Janican kohdalla riittävää jämäkkyyttä.

Tytär muutti omilleen pari vuotta sitten. Välit ovat edelleen läheiset. Siitä Timo on ylpeä.

"Mikään asia ei ole sellainen, että maailma kaatuu. Sen ohjenuoran toivon tarttuvan."

Työ telkkarin prime timessa, rakkauden löytyminen aikuisena, pesästä turvallisesti lentänyt lapsi. Onnistumisia on niin kotona kuin uralla. Ne peittoavat avioeron, yksinhuoltajuuden ja taloudellisesti ja henkisesti raskaat ajat.

Timo toivoo, että on omalla esimerkillään pystynyt näyttämään lapsille, että asiat järjestyvät kyllä. Niin elämä teki Timollekin. Se osoitti, että hän on kestävää tekoa.

– Mikään asia ei ole sellainen, että maailma kaatuu, vaan kaikesta selviää. Se on tärkein ohjenuora, jonka toivon tarttuvan.

Monesta asiasta voi päättää myös itse. Nelikymppisten tienoilla Timo teki kaksi hyvää päätöstä: Syntymäpäivänään hän sanoi Maikille tahdon. Sitä ennen jäi alkoholi. Timo ajatteli, että johan hän on ehtinyt juhlia ja voisi tehdä välillä muutakin.

– En ole ikinä nauttinut alkoholia hyvän maun vuoksi. En osannut lähteä yksille, vaan kapakasta piti tulla kontaten, koska siellä voi tapahtua jotain kivaa, jos olen poissa.

Kyllä Timo voi lähteä baariin edelleen kerran vuodessa, mutta alkoholi ei ole enää nollauskeino.

– Olemme todenneet, että salilla käyminen ja saunominen ovat tehokkaampia rentoutumiskeinoja kuin yökerhossa istuminen.

Timo korostaa, että vaikka hän saattaisi tehdä nyt eri valintoja kuin nuorempana, lasten hän antaa tehdä omansa.

Ei hän itsekään kuunnellut, kun vanhemmat yrittivät joskus vihjata, että kannattaako kaikkeen kiirehtiä.

– Olisin voinut päästä elämässäni helpommalla. Virheet kuitenkin kuuluvat elämään, ja siksi en osaa pitää niitä virheinä. Ne ovat tehneet minusta tällaisen.

Meidän Perhe 3/17

Imetyksen aikana seksi saattaa tuntua yhtä houkuttelevalta kuin märkä tiskirätti naamalla. Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström avaa imetyshaluttomuuden aiheuttamia tunteita.

Haluttomuuden tunteet ovat aina yksilöllisiä. Osa lapsen saaneista pareista harrastaa intohimoisesti seksiä heti synnytyksen jälkeen, osalle halut palautuvat vasta imetyksen loputtua. Noin 80 prosenttia pareista on ollut yhdynnässä kolmen kuukauden päästä synnytyksestä, mutta tieto ei kerro mitään haluista. Seksiä voi harrastaa, vaikka siitä ei nauttisi tai sitä haluaisi.

Synnytyksen jälkeen naisen estrogeeni- ja testosteronitasot romahtavat ja munasarjat lamaantuvat hetkeksi. Imetys mullistaa naisen hormonitasoja entisestään ja saattaa aiheuttaa haluttomuutta. Usein hormonitaso normalisoituu vasta, kun kuukautiset alkavat. Ja imetys luonnollisesti saattaa siirtää kuukautisten alkua.

Kuuluko halu äideille?

Fysiologisten syiden lisäksi haluttomuuteen vaikuttaa myös stressi, väsymys sekä vauvan tuoma iso elämänmuutos. Lisäksi vauvan kanssa on koko ajan vähän varpaillaan: Osaanko hoitaa häntä oikein? Ymmärränkö vauvan viestit? Heräänkö vauvan itkuun? Äiti saattaa olla niin rasittunut, että seksihalut vain jäävät pois, koska energia menee väsymyksen kanssa taisteluun ja uuden opetteluun.

Seksuaaliteraputti Marja Kihlström painottaa, että haluttomuus vaikuttaa automaattisesti omaan seksuaaliseen identiteettiin. Haluttomuuden mukana tulee helposti myös tunne, että en ole haluttava, seksikäs tai muiden halun arvoinen.

Nainen saattaa ajatella, että hänen uusi roolinsa äitinä pitää sisältään haluttomuuden tai jopa, että seksuaalisuus ja halu eivät kuulu äideille. Mieleen saattaa hiipiä, että ehkä äidin ei kuulukaan haluta.

Syyllisyyttä ja pelkoa

Äidit saattavat kokea syyllisyyttä myös puolison tähden. Olenko huono puoliso, koska minua ei haluta? En voi antaa rakkaalleni sitä läheisyyttä, joka parisuhteisiin kuuluu. Pelko siitä, että tuottaa puolisolle pettymyksen jatkuvalla kieltäytymisellä, ja puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Pelko siitä, että puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Kihlström huomauttaa, että imetystä ei välttämättä kannata lopettaa vain siksi, että se aiheuttaa haluttomuutta, mutta toisinaan se voi olla oikea vaihtoehto. Vaikka imetyksestä aiheutuva haluttomuus tuntuisikin sillä hetkellä pitkältä ajalta, se on lopuksi vain lyhyt vaihe. Silti sitä ei pidä lakaista maton alle, vaan parisuhteen molempien osapuolien on tiedostaa, missä mennään.

Neuvolalla on suuri vastuu ottaa imettävien äitien haluttomuus rohkeasti puheeksi. Koska pienten lasten vanhemmat eroavat helposti stressaavan elämäntilanteen takia, olisi heidän hyvä  tietää, ettei haluttomuus ole lopullista, ja että se menee ohi.

Kosketuksen uudet säännöt

Haluttomuus aiheuttaa huolta myös pariskunnan ei-imettävälle osapuolelle. Aina sanotaan, että kosketus ja läheisyys ovat parisuhteen peruskiviä. Viesti voi tuntua pelottavalta, jos olet parisuhteessa, jossa haluttomuutta esiintyy.

Puoliso on saattanut kokeilla kaikkea: hellyyttä, esileikkejä, liukuvoiteita ja vaikka toista yleensä kiihottavaa pornoa, mutta ei saa haluttomuudesta kärsivää syttymään. Jatkuva torjutuksi tuleminen saattaa aiheuttaa tunteen, että on epäonnistunut rakastajana. Toisaalta, vaikka olisi hyväksynyt, että seksiä ei nyt ole, on silti jäljellä halu olla toisen lähellä, halia tai silittää ohimennen. Voi olla tuskatuttavan vaikeaa yrittää päästä lähelle, jos haluton osapuoli kokee pepulle taputtelunkin syyllistävänä kutsuna seksiin.

Haluttomallekin osapuolelle on helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin. 

Imetykseen liittyvästä haluttomuudesta ei ole aina helppo puhua. Marja Kihlström kertoo tavanneensa pareja, joiden parisuhteeseen seksi ei ole kuulunut vuosiin, mutta asiasta ei ole koskaan puhuttu. Ei näin, Marja painottaa, ja kertookin Puhu Muru -blogissaan ohjeet, joilla imetyshaluttomuus nostetaan parisuhteen keittiönpöydälle.

Haluttomuudesta kärsivien on tärkeää käydä läpi molempien toiveet molempien ja luoda kosketukselle uudet säännöt. Haluttomallekin osapuolelle voi olla helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin, ja toisaalta puolisokin voi rauhassa halata tai suukottaa, eikä vastassa ole syyllisyyden kiristämää puolisota.

Sexpo tarjoaa seksuaalineuvontaa sekä tukea ihmissuhteisiin kaikenikäisille. Puhelimeen vastaa koulutettu seksuaalineuvoja tai -terapeutti. Soittaminen on ilmaista.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun mietin mihin tarpeeseen hankin tavaraa, olen löytänyt itsestäni varautujan.

Varmaan rahojaan tuhlannut äitini on jättänyt minuun jäljen? Olen varautunut kaikkeen tavaroilla: sekä erilaisten juhlien järjestämiseen että mahdolliseen avioeroon. Ja miten ihmeessä voisin jättää varautumatta?

Minulta löytyy isoja määriä astioita ja pannuja. Perheessämme on monta lasta, ja halvemmaksi on tullut ostaa isot määrät astioita kuin vuokrata. Odotanko nyt, että saan viimeisenkin ylioppilaslapseni juhlittua joskus 10 vuoden kuluttua, ja hankkiudun tavaroista eroon vasta sitten, vai mitä teen? Ideoita?

- Kyllästynyt

Ilana Aalto vastaa:

Kerrot, että olet haalinut liikaa tavaraa varsinkin erityistilanteisiin ja että sinun on vaikea tehdä päätöstä tavaroiden poistamisesta. Mietit myös, mistä taipumuksesi on lähtöisin.

Tilannettasi voi lähteä purkamaan monesta suunnasta. Ensinnäkin miettisin, onko varmuuden vuoksi hankituista tavaroista jokapäiväistä haittaa. Ylittääkö haitta hyödyt? Juhlia on harvoin. Arki taas on joka päivä. Jos kaapit pullistelevat juhla-astioista, päivittäisten toimien hoitaminen keittiössä tökkii ehkä seuraavat kymmenen vuotta. Kumpi on sinulle arvokkaampaa, sujuva arki vai varautuminen erityistilanteisiin?

Toiseksi pohtisin taloudellisuutta uudelleen. Sanot, että astioiden ostaminen on tullut halvemmaksi kuin niiden vuokraaminen juhliin. Mutta mitä varmuusvarastojen säilyttäminen maksaa? Ota laskelmissa huomioon tavaroiden vaatiman säilytystilan hinta.

Varautumisen taustalla on yleensä luottamuksen puutetta

Moni joutuu tavaroidensa takia hankkimaan lisää säilytyskalusteita tai muuttamaan isompaan asuntoon. Yksi asuinneliö – eli ison astiakaapin vaatima tila – pääkaupunkiseudulla vuokra-asunnossa maksaa melkein 200 euroa vuodessa. Ostetulle asuinneliölle tulee hintaa keskimäärin 3700 euroa ja tietysti vielä muut asumiskulut siihen päälle.

Pohjimmiltaan kyse ei kuitenkaan ole arjen sujumisesta tai rahasta. Varautumisen taustalla on yleensä luottamuksen puutetta. Varautujatyyppi ei kerää tavaraa vain kotiinsa, vaan hänet tunnistaa kaupungillakin isosta käsilaukusta, josta löytyy kaikkea kyypakkauksesta vaihtoalkkareihin – koskaan ei tiedä, mikä tilanne saattaa yllättää! Varautuja tahtoo olla kontrollissa, vaikka ymmärtää itsekin, että välillä menee överiksi.

Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos luovut varmuusvarastoista?

Kolmanneksi ehdotankin, että kysyt itseltäsi, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos luovut varmuusvarastoista. Se, että joutuisit vuokraamaan astiat juhliin ja menisi rahaa? Vai se, että juhlissasi olisi eripariastiat, koska joutuisit pyytämään ne lainaan ystäviltä ja sukulaisilta? Vai olisiko pahinta se, jos joutuisit tarjoilemaan juhlakahvit kertakäyttökupeista?

Vaihtoehtoja punnitsemalla huomaat, että niitä löytyy eivätkä ne kaikki ole aivan mahdottomia. Luota siihen, että kun päästät turhat tavarat menemään, asiat järjestyvät.

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa lukijoiden kysymyksiin vauva.fissä. Lähetä kysymyksesi lomakkeella tai meilitse meidanperhe@sanoma.com otsikolla. Laita viestin otsikoksi "Kysy ammattijärjestäjältä".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Letut ilman munia, maitoa ja vehnää syntyvät rennosti ruokabloggaaja Hanna Hurtan ohjeella.

Ton-ton-ton-nokkosletut

4 annosta, 45 min

3 dl kikhernejauhoja

4 dl vettä

½ tl suolaa

3 dl tuoretta nokkosta (tai pinaattia)

½ dl öljyä

Sekoita jauhot, vesi ja suola huolellisesti. Keitä nokkosia runsaassa vedessä kaksi minuuttia. Purista vesi pois ja hienonna lehdet taikinaan. Anna taikinan turvota 15 minuuttia.

Paista taikinasta noin kymmenen ohutta lettua paistinpannussa tai muurikassa. Käytä riittävästi öljyä ja tee letuista vain keskikokoisia, niin ne eivät repeä.

Tarjoa suolaisen tai makean täytteen kanssa.


Hannan kaksivuotiaat kaksoset Olga ja Hugo auttavat paistohommissa. Vanhan talon puuhella on keittiön sydän.


Sieni-parsatäyte

1 nippu vihreää parsaa

1 rkl oliiviöljyä

¼ tl suolaa

Sienikastike

2 kesäsipulia varsineen

1 l kantarelleja (tai suppilovahveroita tai herkkusieniä)

1 rkl oliiviöljyä

2–2½ dl (kaura)kermaa

½ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

Leikkaa parsojen puisevat tyvet pois ja kuori parsat halutessasi. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista parsat rapsakan kypsiksi. Mausta suolalla. Parsat voi myös grillata.

Hienonna sipulit ja viipaloi vihreät varret. Revi kantarellit puoliksi.

Kuumenna öljy pannussa ja kuullota sipulin vaaleaa osaa pari minuuttia. Lisää sienet ja paista 5 minuuttia. Lisää kerma ja anna kiehua pari minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja sipulinvarsilla. Jaa kastike ja parsat letuille ja kääri rullalle.

Makea manteli-omenatäyte

1½ dl manteli- tai maapähkinävoita

2 omenaa

½ dl rouhittua tummaa suklaata

Viipaloi omenat. Levitä mantelivoita letulle. Lisää päälle omenaa ja rouhittua suklaata.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni mies etsii parikseen naista, jolla on jo lapsia, deittiasiantuntija Anna Uusiheimala kertoo.

Kun sinkku treffailee uutta kumppania, puhe käntyy usein lapsiin: Onko sinulla lapsia? Kuinka monta? Haluaisitko lisää? Vai ovatko lapset ehdoton ei? Osa uutta kumppania etsivistä jopa salaa omat lapsensa paremman treffisuosion saadakseen.

Anna Uusiheimala perusti pikatreffejä järjestävän yrityksen Deittisirkuksen vuonna 2013. Siitä asti hän on toiminut parinmuodostuksen asiantuntijana.

Pikadeiteillä käyvät ihmiset esittävät erilaisia toiveita suhteessa tavattaviin treffikumppaneihin. Anna kertoo, että lapset ja lapsettomuus näyttelevät suurta roolia parinhankinnassa, ja lapsista puhutaan usein jo ensikohtaamisella.

Lapset, niiden mahdollinen hankkiminen tai ehdoton lapsettomuus ovat avainkysymyksiä, joista treffeillä käyvät jättävät palautetta. Erityisen tärkeä asia lapset ovat Annan kokemuksen mukaan miehille.

Usein vanhemmat miehet, joilla omat lapset ovat jo teini-iässä tai aikuisia, toivovat, että naisella olisi omia lapsia, jotta tämä ei halua enää hankkiutua raskaaksi.

Mutta kyllä lisääntymishalua esiintyy myös miesten maailmassa: Annan mukaan nuoremmat miehet toivovat usein tapaavansa naisen, jolla on vielä halua lisääntyä. Varsinkin miehet, joilla jo on lapsia, haluavat tavata mieluummin naisen, jolla myös on lapsia aikaisemmasta suhteesta.

– Omat lapset saattavat toimia takeena kiinnostuksesta muiden tai tulevia lapsia kohtaan. Saatetaan ajatella, että joku muu mieskin on ajatellut naisen hyväksi vanhemmaksi, vaikka parisuhde ei  sitten toiminutkaan, Anna pohtii.

– Ehkä miehet ajattelevat lapsellisen naisen hoivaavan myös muita, kuten miehen omia lapsia.

"Ehkä miehet ajattelevat lapsellisen naisen hoivaavan myös muita, kuten miehen omia lapsia."

Anna on huomannut, että miehet saattavat jopa karttaa yli kolmikymppisiä naisia, joilla ei ole lapsia. Heidät saatetaan mieltää itsekkäiksi tai hankaliksi tyypeiksi.

Naisten toiveissa ei miehen lapsellisuus tai lapsettomuus näy juuri koskaan. Annan kokemuksen mukaan osa naisista haluaa silti olla se, joka tekee miehelle sen ensimmäisen lapsen.

– Ja yh-äidit, joiden lapsilta puuttuu aktiivinen isä, etsivät naiset kumppanin lisäksi myös isäpuolta lapselleen.

Deittisirkus järjestää tavallisten pikadeittien lisäksi myös erityisesti sinkkuvanhemmille ja lapsimyönteisille sinkuille tarkoitettuja pikatreffejä: Helpottaa, kun treffeillä ei tarvitse huolehtia, ovatko omat lapset toiselle taakka tai haluaako vastapuoli tutustua lasta haluavaan ihmiseen.

Kysely

Saako treffikumppanilla olla lapsia?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.