Nämä ajatukset vanhemmuudesta ovat vuoden pidetyimpiä. Ne kertovat vanhempien halusta ja kyvystä panna lapsi etusijalle.

Meidän Perheen ja Vauvan toimitus jakaa sosiaalisessa mediassa oivalluksia vanhemmuudesta. Oivallukset ovat sitaatteja haastatteluista ja blogeista. Vuoden 11 suosituinta viisautta kertovat hyvästä vanhemmuudesta, lempeydestä ja lasten ottamisesta huomioon.

1. Teinien äiti, toimittaja Anna Perho kirjoittaa siitä, miten vanhemmuus meni. Lue: Arvot ovat tekoja, eivät esityksiä.

2. Radiojuontaja Anni Hautala kertoo, miten äitiys sai tuntemaan aivan uudenlaisia huolia. Lue: Vaikeinta on hillitä huolta lapsesta.

3. Havaintoja parisuhteesta -blogia kirjoittava bloggari ja kirjailija Sami Minkkinen miettii, miksi isää ylistetään, kun hän tekee osuutensa. Lue: Osallistuva mies ei ole sankari.

4. Tuottaja ja toimittaja Ulla Ahvenniemi kirjoittaa siitä, miten äitienpäivänä oikeastaan juhlitaan lapsia, niitä kovasti toivottuja. Lue: Äitienpäivän oikeita sankareita ovat lapset.

5. Psykologi ja psykoterapeutti Kaisa Lumijärvi muistuttaa, ettei lasten ole pakko harrastaa. Lue: Saako lasta pakottaa harrastamaan?

6. Kasvatustieteen tohtori Laura Repo kirjoittaa kolumnissaan lasten yksinäisyydestä. Lue: Miksei lapsille opeteta, ettei ketään saa jättää yksin?

7. Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow muistuttaa, ettei tylsyys ole parisuhteessa välttämättä oire mistään. Lue: Älkää erotko, kun lapset ovat pieniä.

8. Niina Rapo pohtii, millaista on kasvaa ainoana lapsena. Lue: Onko itsekästä haluta vain yksi lapsi?

9. Kansanedustaja ja puoluejohtaja Ville Niinistö puolestaan pohtii, millainen on hyvä ero. Lue: Perheen yhteiset lomat ovat tärkeitä eron jälkeenkin.

10. Koti-isä Tommi Evilä kertoo isyyden tunteista. Lue: Vanhemmuuteen liittyvät pelkoni ovat välillä järjettömiä.

11. Päivystävän sijaisperheen äiti Katri Lappalainen on aina valmis ottamaan lapsen kotiinsa. Lue: Lapsen lähtöön ei totu koskaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten ratkaista yökyläilyt, kun kotona ei ole vierashuonetta? Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa.

”Meillä yleinen kyläilijä on nelihenkinen perhe, jossa lapset ovat jo teinejä. Kaikki eivät siis mahdu levitettävään vuodesohvaan. Myös lapsilla käy usein omia yökyläkavereita.

Ilmapatjat rikkoutuvat harmillisen nopeasti, superlonpatja on hankala säilyttää, taittopatjat ovat isommalle nukkujalle epämukavia. Ratkaisuja? Mikä olisi paras ratkaisu säilöä yökyläilijöiden patjat ja vuodevaatteet?”

Annamari

Ilana Aalto vastaa

Kysyt asiaa, joka on ongelmana monessa kodissa, jossa kestitään tiuhaan yövieraita. Selkeästi paras ratkaisu pulmaan on erillinen vierashuone, johon mahtuu riittävästi kunnollisia sänkyjä ja säilytystilat petivaatteille. Harmiksi vain harvassa kodissa on tähän mahdollisuus.

Teillä on tarvetta sekä aikuis- että lapsivieraiden majoittamiseen, ja välillä porukkaa on runsaastikin. Aikuisvieraille vuodesohva on hyvä ratkaisu ja sinne mahtuu usein osa petivaatteistakin, mutta teinit ja lapset pitäisi vielä saada omille patjoilleen.

Kaikissa vieraspatjoissa on puolensa. Ilmapatjat ovat helppoja säilyttää, koska ne menevät pieneen tilaan. Mutta niissä nukkuminen on varsin epämiellyttävää. Ne sopivat parhaiten satunnaiseen käyttöön ja vieraille jotka viipyvät vain lyhyen ajan eivätkä näin kärsi huonoista unista useita öitä.

Vaahtomuovipatjassa, varsinkin jos siihen lisää petauspatjan, on yleensä suht mukava nukkua. Ongelmaksi muodostuu patjan säilytys.

Vuodevaatteita myyvistä liikkeistä saa pusseja, joihin patjan voi rullata. Näin patja on tiiviisti pakattu, pölyltä suojassa ja sen voi nostaa esimerkiksi vaatehuoneen ylähyllylle.

Vieraspatjaan voi ommella kivan päällisen ja säilyttää sitä sängyn selkänojana. 

Joissakin kodeissa patjoille on ommeltu sisustukseen sopivat päälliset ja patjat säilytetään kyljellään sängyn ja seinän välissä. Näin patjasta muodostuu ikään kuin sängyn selkänoja esimerkiksi nuoren huoneessa.

Vuodesohvien lisäksi kannattaa miettiä myös muita huonekaluratkaisuja. Mahtuisiko lastenhuoneeseen nojatuoli, joka aukeaa vierassängyksi? Entäpä mitä on sängyn alla? Moniin lastensänkyihin saa alle vuodelaatikon, johon menee patja ja petivaatteet ja jonka voi vetää esille yökyläilyn sattuessa. Tällaisia sänkyjä saa myös valmiina.

Yksi vaihtoehto on hankkia lapsille 120 senttiä leveät sängyt. Niihin mahtuu hyvin kaksi lasta, jopa teiniä, siskonpetiin.

Lastenhuoneisiin voi myös koota ”sohvan” irtopatjoista, petauspatjoista, päivänpeitteestä ja tyynyistä.

Jos yövieraita käy kerran vuodessa, kannattaa harkita vieraspatjojen lainaamista naapurilta tai ystäviltä. Vieraat voi majoittaa myös hotelliin tai lyhytaikaisesti vuokrattaviin, kalustettuihin huoneistoihin ja vierashuoneisiin naapurustossanne. Ehkä joku naapuri tai ystävä on matkoilla ja heille mahtuu?

Vieraille varattuja peittoja ja tyynyjä voi käyttää täytteenä isojen koristetyynyjen tai lattiatyynyjen sisällä.

Vieraspeitteiden ja tyynyjen säilyttäminen on huomattavasti helpompaa kuin paljon tilaa vievien patjojen. Jos ne eivät mahdu kaappeihin tai varastoihin, niitä voi käyttää täytteenä isojen koristetyynyjen tai lattiatyynyjen sisällä. Tyynyt voi asettaa sohvalle tai niistä voi koota lekottelunurkan lastenhuoneeseen.

Mitä tulee erillisiin vierasliinavaatteisiin, niitä harvoin tarvitaan lainkaan. Vieraat voivat hyvin käyttää samoja lakanoita ja pyyhkeitä kuin emäntäväki, kunhan ne on ajoissa pesty.

AMMATTIJÄRJESTÄJÄ ILANA AALTO VASTAA

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa lukijoiden kysymyksiin vauva.fissä. Lähetä kysymyksesi lomakkeella tai meilitse meidanperhe@sanoma.com otsikolla "Kysy ammattijärjestäjältä".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lapsen kuuluukin koetella vanhempiensa hermoja, sillä rajojen hakeminen on olennainen osa ihmiseksi kasvamista. Lue mindfulness-kouluttajan vinkit, joiden avulla aikuinen voi pysyä tyynenä vaikeissa tilanteissa.

Tyypillisiä tilanteita, joissa vanhemman pinna napsahtaa, ei ole lopulta kovin monta. Ne pystyy laskemaan melkein yhden käden sormilla, sanoo tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja Elina Kauppila ja alkaa luetella:

– Pukeminen, syöminen, hampaidenpesu, siirtymätilanteet, nukkumaanmeno ja sisarusten väliset hankaukset.

Näissä tilanteissa empatia, ymmärrys ja lapsen puolelle asettuminen toimivat paremmin kuin vihastuminen. Elina Kauppila antaa kuusi konkreettista vinkkiä, joilla pinnan saa venymään.

1. Kiinnitä huomio oman kehosi tuntemuksiin

Opettele tunnistamaan, miltä stressi tuntuu juuri sinun kehossasi.

2. Hengitä

Hengitä tietoisesti, se rauhoittaa kehoa ja mieltä.

3. Tiedosta omat oletuksesi tilanteen kulusta 

Huomaa, mitä oletuksia sinulla on liittyen tilanteeseen kulkuun ja lapseen siinä. Ovatko nämä oletukset omasta mielestäsi realistisia ja hyväntahtoisia? Luovu sellaisesta ajatuksesta, että tilanteiden kuuluu mennä tietyllä tapaa.

4. Yritä mennä lapsen nahkoihin

Mieti, osaatko asettua lapsen asemaan ja siten ymmärtää, mikä lasta vaivaa. Katso asioita enemmän lapsen näkökulmasta.

5. Pohdi huonon käytöksen taustoja

Tiedosta, että lapsen “huono käytös” on viesti toteutumattomasta tarpeesta. Näitä voivat olla esimerkiksi läheisyyden, huomion tai itsemääräämisen tarve. 

6. Muista, että kaikki haluavat yleensä pohjimmiltaan samaa

Huomaa, että lapsi yrittää (aivan kuten sinäkin) olla onnellinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun tuolissa on oikein säädetty jalkalauta, se auttaa vauvaa ruokailussakin.

Syöttötuolin on oltava sellainen, että lapsi ei pääse kaatamaan tuolia keikkuessaan tai potkiessaan.

Kannattaa valita tuoli, jossa on säädettävä jalkalauta. Jo pienellä vauvalla syöttötuolin jalkalaudan pitää olla ylhäällä, sillä hänelle on siitä hyötyä. Jalkatuki antaa tukea lapsen vartalolle, jolloin niska, leuka ja nielu ovat oikeassa asennossa. Näin lapsi voi hallita pureskelua ja nielemistä paremmin.

Jos lapsi kadottaa vartalon tuen, neste voi virrata liian nopeasti kurkkuun, ja syömisen hallinta heikkenee.

Jalkatuki kannattaa asettaa niin, että lapsen jalkapohja yltää sille. Jalkatuki keventää myös reisien alta tukipintaa, joten veri kiertää jaloissa paremmin. Hyvä istuma-asento tukee myös puheen kehitystä ja auttaa hallitsemaan käsiä paremmin.

Asiantuntijana fysioterapeutti, lasten fysioterapian erikoisasiantuntija Eija Helminen, Lasten Terapiakeskus Terapeija

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kesälomalla tehdään lapsuusmuistoja: matkustetaan, pyrähdellään ja sukkuloidaan ympäriinsä. Jääkö meille tarpeeksi aikaa olla lähekkäin?

Nukumme sukulaisten ja ystävien nurkissa tai teemme pieniä päiväretkiä lähiympäristöön – huomenna olemme jo muualla. Näin tehdään lapsuuden muistoja ja kerätään kokemuksia.

Reissusta palatessa koti tuntuu enemmän omalta kuin arjessa, lakanat tuoksuvat tutulle. Lapset vetäytyvät huoneisiinsa; ovat ikävöineet omia tavaroitaan ja kaipaavat rauhaa. 

Suukotan lapsen ruskettunutta ihoa, rutistan hänet tiukemmin yhteisen viltin sisään.

Kesälomani viimeisenä aamuna lapsi kapuaa syliin ja kuiskaa huomenet. Istumme sohvalla lastenohjelmien ääressä pitkään, lähekkäin. Kun yritän nousta valmistamaan aamiaista, lapsi tekee hyvin selväksi, että tänään tämä vielä syliini mahtuva tarvitsee kenguruhoitoa.

– Mulla on ollut sua ikävä, lapsi kuiskaa.

– Tässähän minä olen ollut koko ajan, vastaan.

Nyt tankataan läheisyyttä. Tähän ei arjessa aina ole aikaa.

Ja samalla ymmärrän: Olen ollut  lomalla tässä, mutta ehkä en useinkaan läsnä juuri hänelle.

Suukotan lapsen ruskettunutta ihoa, rutistan hänet tiukemmin yhteisen viltin sisään. Jäsenet puutuvat ja kahvia tekisi mieli, mutta en liikahda.

Nyt tankataan läheisyyttä. Tähän ei arjessa aina ole aikaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.