Kuva: Tuomas Kolehmainen

Kymmenen vuotta sitten olisin ajatellut, että nykyinen elämäni on totaalinen no-life, elämä ilman merkitystä, Marja Hintikka kirjoittaa.

Joskus julistin, että äitiys ei minua muuta. Olen ikuisesti sama kreisi bilemarja ja nauran pieruhuumorille kuten ennenkin.

Kyllä naurankin ja juhlin joskus aamuun asti, mutta olen myös muuttunut. Suorastaan huvittavilla tavoilla.

Viime viikolla koin autereista onnea löydettyäni pojalleni käsittämättömän edulliset ja juuri oikeanväriset sandaalit. Ilahduin kodin lähelle avatusta ruokamarketista yhtä paljon kuin kahdeksan vuotta sitten mieheni kanssa Kuubassa löytämistämme salsabileistä tähtitaivaan alla. Kiljuin riemusta, kun koko perhe oli iltayhdeksältä nukkumassa ja sain kahdeksan tunnin unet.

Kymmenen vuotta sitten olisin ajatellut, että nykyinen elämäni on totaalinen no-life, elämä ilman merkitystä. Kaksi ruoanlaittoa, parikymmentä vaipanvaihtoa, muutama nenänpyyhintä ja loppuaika pukemista ja riisumista olisi ollut yhtä houkuttava päivä kuin vankilareissu.

Ymmärrän kyllä tunteen. Lapsiperheen arjen kaava on joskus tylsä kuin arkistomappi. Silti nykyinen arkeni on kasvattanut minua eniten. Ylevöitynyt en ole, en ehkä viisastunutkaan, mutta kenties lähempänä todellista itseäni.

Lapset ovat ehkä parasta, mitä itsensä kehittämisen ja henkisen kasvun tiellä voi tapahtua.

Kun elämästä riisuu rahalla ostetut elämykset, kaikenlaisen pään sekoittamisen ja menestyksen merkit, alkaa matka sisimpään. Kuka olen ja mitä todella haluan? Hallitsenko aikaani?

Näitä ajattelen äitiyslomilla ja hoitovapailla, kun meteli päässäni hiljenee.

Vauva-ajan intensiivisyys ja symbioosi vauvan kanssa, oman kehon uudet raamit ja jatkuva saatavilla oleminen heittävät uudelle kiertoradalle. Aina muutos ei ole helppo, ja välillä sitä yrittää juosta karkuun.

Lapset ovat ehkä parasta, mitä itsensä kehittämisen ja henkisen kasvun tiellä voi tapahtua. Mikään ei ole ajanut minua enemmän äärirajoille, nurkkaan ja pakottanut katsomaan peiliin kuin kaksi pientä poikaani, herrat Tuli ja Valo.

He saavat minut nauramaan vatsani kipeäksi ja kihisemään kiukusta. He näyttävät fikkarilla valoa synkimpiin varjopaikkoihin, jotka kuvittelin jo aikaa sitten arkistoineeni.

Kun päivien kaava puuduttaa, leikin, että lapseni ovat kaksi henkisen kasvun opettajaani, jotka ovat tulleet uudistamaan minut, ihan ilmaiseksi.

Ja he tekevät sen halusin tai en.

Kiitos pienet buddhani, että olette olemassa.

Vauva 6/2016

Marja Hintikka, 37, on yhden tahtoikäisen ja yhden taaperon äiti, joka leikkii mieluiten leijonaa tai nukkuvaa jättiläistä ja syö miehensä kanssa salaa sipsejä lasten nukahdettua. Nyt Marja odottaa kolmatta lastaan.

Elämä ei vilahda ohitse, vaikka välillä nukkuisikin, Sanna Stellan kirjoittaa.

Vihdoinkin osaan nukkua! Kolme lasta se vaati. Nukkuminen on mielestäni aina ollut yliarvostettua. Kaikki muu elämässä niin paljon hauskempaa. Varsinkin valvominen myöhään, siitä pidän erityisesti.

Ensimmäisen lapsen kanssa en muuttanut unirytmiäni yhtään. Illalla notkuin hereillä kahteen. Oma aika iltaisin oli tärkeää. Televisio, Facebook, hyvä kirja, mitä vain mihin voi uppoutua.

Kun lapsia oli kaksi, tein valtavasti töitä ja avasin koneen aina heti, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Ajattelin, että kyllä minä jaksan viiden tunnin yöunilla. Eivätkä nekään tunnit tulleet yhteen putkeen, koska lapsilla on taipumus heräillä öisin. Vuoden vetelin näin. Sumussa.

Näin unta, jossa salaisen palvelun agentit pyysivät minua töihin, koska pystyn operoimaan erittäin haastavia työtehtäviä huonoillakin unilla. Unessani olin James Bond -materiaalia, todellisuudessa jotain ihan muuta.

Olin niin väsynyt, etten muistanut tyttäreni toista nimeä.

Olin usein itkuherkkä ja räjähdysaltis. En muistanut enää mitään. Kuten esimerkiksi tyttäreni toista nimeä. Hieman kiusallinen tilanne, kun jouduin kaivamaan Kela-kortin esiin tarkistaakseni. Enkä yhdistänyt oiretta unen puutteeseen. Sen sijaan pelkäsin aivokasvainta. Unenpöpperössä se tuntui ilmiselvältä vaihtoehdolta.

Maksoin sen vuoden univelkoja toisen vuoden etsimällä parempaa unta ja unirytmiä.

Kolmannen lapsen kohdalla olen oppinut läksyni. Sujahdan yökkäreihin samaan aikaan vauvan kanssa. Vaikka muutaman kuukauden tai muutaman vuodenkin vetäytyisin kammariini heti iltauutisten jälkeen, ei se minusta ihan mummoa tee.

Olen alkanut luottaa, että elämä ei ole tuolla jossain, se ei vilahda ohitseni vaikka välillä nukkuisinkin. Itse asiassa elämä tuntuu kirkkaammalta hyvien unien jälkeen.

Sitä paitsi kun on nukkunut hyvin, jaksaa makkarissa tehdä muutakin kuin nukkua. Vink vink.

Tapasimme matkoilla vanhemman brittipariskunnan. He muistelivat poikaansa, joka valvotti heitä koko lapsuutensa. Nyt poika oli aikuinen ja eronnut, ja tunki pubi-illan päätteeksi vanhempiensa makuuhuoneeseen puhumaan avioerostaan. Ja taas vanhempien yöunet järkkyivät.

Siinä välissä oli ollut parikymmentä vuotta nukkua hyvin. Sellaista aikaa odotellessa!

Vauva 12/16

Sanna Stellan on 41-vuotias kolmen lapsen äiti, joka nojaa kasvatusperiaatteissaan vankasti kaaosteoriaan, mutta ei tingi lasten nukkumaanmenoajoista tai ripsiväristään.

Kuusi vauva.fin bloggaajaa kertoo, mitä lupauksia he tekivät vuodelle 2017.

"Yritän pysyä erossa netistä ennen lasten nukahtamista. Palasin hoitovapaalta töihin ja hämmennyin, kuinka lyhyt kotiutumisen ja iltatoimien väli on. Pieni vilkaisu puhelimeen johtaa helposti siihen, että netissä tulee roikuttua pidempään ja perheen yhteinen aika vähenee."

Isäkuukaudet

 

"Aion lisätä höpsöttelyä ja typerien laulujen laulamista omilla hassuilla sanoituksilla mahdollisimman julkisesti. Tavoitteena on, että oppisin ottamaan itseni vähemmän vakavasti ja lapsi saisi nauraa entistä enemmän."

Mirvan menomatkat

 

"Yritän puuhailla enemmän yhdessä yksivuotiaan Sulon kanssa, esimerkiksi ulkoilla. Maaliskuussa Sulolle syntyy pikkusisarus, ja se tuo lisämaustetta perhe-elämään. Myös pienelle on varattava aikaa."

#noljakanfaija

 

"Lupaan olla armollisempi sekä itselleni että perheelleni. Pyrin olemaan enemmän läsnä kaiken hulinan keskellä ja antaa kiireen mennä ohi. Lupaan järjestää pienimpien kanssa enemmän lukuaikaa ja vähemmän ruutuaikaa."

Rakkaudesta sanottu

 

"Meille syntyy viides lapsi, joten aion stressata vähemmän siivouksesta ja antaa aikaa lapsille. Aion myös luottaa enemmän vaistooni siinä suhteessa, että tunnen lapseni ja heidän tarpeensa parhaiten. Olen oppinut, ettei sanaani välttämättä kuunnella, ja minun on pakko oppia vaatimaan muun muassa lastemme tarvitsemia tutkimuksia ja tukitoimia." 

Neljä veljestä

 

"Toivon tapaavani vanhoja ja uusia mammakavereita. Jo ensimmäisten äityislomaviikkojen aikana olen huomannut, kuinka tärkeää muiden äitien seura minulle on. Samalla lapseni saisivat leikkiseuraa. Olen kokenut viime aikoina yksinäisiä päiviä, vaikka olen koko päivän tyttöjen kanssa." Lue lisää tämän vuoden haaveita blogista

Joukolatar

Vauva.fin vuoden 2016 suosituimmissa jutuissa lapsi on ykkönen ja kaikkein tärkein. Katso juttujemme kymmenen kärki!

Meidän Perhe -lehden toimitus tekee vanhemmuudesta huumoria. Nämä naurattivat eniten.

1. Vuoden tykätyin: Tätä tarkoittaa äiti.

2. Kesän suosikkiresepti – vanhemmille tuttu kaikkina vuodenaikoina.

3. Ei, en tiedä tätä tunnetta vieläkään. Ehkä sitten ensi vuonna.

4. Se ninjamainen isä. Sanakirjassa isän vuoro.

5. Nuo pienet voimakastahtoiset ihmiset. Niin rakkaat!

6. Ja sokerina pohjalla: niin mikäs se olikaan?

Kuvat löytyvät Meidän Perheen Facebook-sivuilta  sekä Instagramista tililtä @meidanperhelehti.