Kuva: Milka Alanen
Kuva: Milka Alanen

Maria Veitolan poika täytti neljä, ja nyt hänen kanssaan on kaikkein parasta.

 

"Juhlimme lapseni nelivuotissynttäreitä. Nuorin vieraista on parin kuukauden ikäinen vauva. Pidän häntä sylissäni. En osaa enää käsitellä vauvaa varmoin ottein, vaikka olin joskus siinä suvereeni.

Yritän muistaa, millainen oma poikani oli vauvana. Muistan päällimmäisenä oman infernaalisen väsymykseni ja sen, että vauva halusi olla koko ajan ihan lähellä, mieluiten sylissä.

Ystäväni tuore vauva nukahtaa syliini synttärihumussa keskellä päivää tuosta noin vain. Tajuan, että koen sen ensimmäistä kertaa. Poikani nukahti vauvana vain liikkuviin vaunuihin tai hetkeksi rinnalleni.

 

Vauva-aika oli ihmeellinen kokemus ensikertalaiselle. Silti odotin jo silloin, että lapseni kasvaisi. Olin malttamaton ja halusin tietää, millainen persoona hänestä kasvaisi.

Odotin, että lapsi vastaisi minulle muutakin kuin ”höö” ja ”hää”. Odotin, että hän jaksaisi kuunnella, kun luen hänelle. Odotin, että voisimme pelata tai leikkiä yhdessä jotakin, mikä ei tylsistyttäisi minua kuoliaaksi.

Nykyään voin ottaa kiireettömän suihkun.

Odotin, että lapsi kävelisi ja juoksisi omilla jaloillaan ja söisi samaa ruokaa kuin minä. Ilman, että suurin osa annoksesta päätyisi heiteltynä pitkin seiniä.

Kannatti odottaa. Nykyään voin ottaa kiireettömän suihkun. Joskus lapsi tekee rauhassa omia juttujaan ja minä omiani.

 

Lapsi jaksaa jo odottaa. Asioiden tekeminen yhdessä on antoisaa ja hauskaa eikä enää pelkkää säntäilyä ja sekoilua. Hän ymmärtää, mitä sanon, ja minä ymmärrän, mitä hän sanoo. On ihanaa, kun ei tarvitse arvailla, miksi hänellä on paha mieli.

Nelivuotiaan mahtavuus kulminoituu iltoihin.

Nelivuotiaalla on mahtavat jutut. Rakastan kuunnella hänen kertomuksiaan.

Nelivuotiaan mahtavuus kulminoituu iltoihin. Nykyään illat menevät ihan liian nopeasti, vauva- ja taaperoaikana ne olivat välillä yhtä helvettiä. Kolme vuotta odotin lapsen nukkumaanmenoaikaa.

Vauvavuotena odotin, että lapsen isä tulisi töistä kotiin ja saisin tehdä jotakin ilman, että vauva olisi ihollani. Illat energisen taaperon kanssa olivat pitkiä kuin nälkävuodet. Jossain vaiheessa hän vaihtoi hyllyjen tyhjennyksen siihen, että halusi vain leikkiä junallaan. Mikään muu ei kelvannut. En kerta kaikkiaan jaksanut leikkiä niin paljon junalla.

 

Neljä vuotta sitten työnsin vauvanvaunuja, kun näin tuttavani, jolla on isompia lapsia. Hän sanoi, että lapset ovat parhaimmillaan 4–7-vuotiaana. Nyt ymmärrän. Haluaisin, että aika pysähtyisi tai edes hidastuisi.

Lapseni on ollut mahtava aina ja olen rakastanut häntä alusta asti pakahduttavasti. Mutta nyt hänen kanssaan on kaikkein parasta. Elämäni äitinä on juuri nyt tähän mennessä ihaninta ikinä."

Meidän Perhe 6/2016

Maria Veitola, 43, on toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat mies ja keväällä 2012 syntynyt poika Taisto. Iltaisin Taisto saa valita hammaspesun tai pemmashasun. Pemmashasussa hampaat pestään pää alaspäin.

Ivanka Trump kuopuksensa Thedoren kanssa toukokuussa 2016. Kuva: Mvphotos

Moni julkkisäiti on taistellut synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa. Ivanka Trumpin masennus on uusiutunut jo kahdesti.

Ivanka Trump paljastaa poteneensa synnytyksen jälkeistä masennusta jokaisen lapsensa syntymän jälkeen. Ivankalla, 35, ja hänen miehellään Jared Kushnerilla, 36, on kolme lasta: Arabella, 6, Joseph, 3, ja Theodore, 1.

Ivanka kertoo kokemuksistaan The Dr. Oz Show -televisio-ohjelmassa, joka näytetään Yhdysvalloissa tänään. Asiasta kertoo uutiskanava CNN.

Lasten syntymän jälkeistä aikaa Ivanka kuvailee haastavaksi ja tunteelliseksi ajaksi.

– Raskauteni olivat sujuneet niin helposti, että tietyllä tavalla muutos iski minuun todella rajusti, Trump sanoo ohjelmassa.

Hän kertoo haluavansa kertoa kokemuksistaan, koska sairaus koskettaa niin monia muitakin vanhempia. Ivanka ei ole ainoa, joka on kertonut julkisuudessa masennuksesta.

Myös nämä tunnetut äidit ovat kertoneet synnytysmasennuksesta

Suomalainen laulaja Jannika B kärsi masennuksesta synnytyksen jälkeen. Hän kiitti heinäkuussa Instagram-tilillään aviomiestään, laulaja Toni Wirtasta saamastaan tuesta: ”Hän on tehnyt kaikkensa minun onneni eteen. Hän on hoitanut kodin ja lapsemme silloin, kun en itse ole siihen kyennyt niin, ettei rakas pieni tyttäremme ole koskaan joutunut näkemään rikkinäistä äitiään ja luulemaan, että hän olisi syypää äidin huonoon oloon.”

Ulkomaisista julkkisäideistä ehkä parhaiten tiedetään näyttelijä Brooke Shieldsin, 52, tarina. Shields sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen tyttärensä syntymän jälkeen vuonna 2003. Shields on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Down Came the Rain: My Journey Through Postpartum Depression (suom. Tuli Sade rankka, Otava, 2006).

”Rakas pieni tyttäremme ei ole koskaan joutunut näkemään rikkinäistä äitiään ja luulemaan, että hän olisi syypää äidin huonoon oloon.” Jannika B

Game of Thrones -näyttelijä Lena Headey, 43, on kertonut olleensa vakavasti masentunut vielä sarjan ensimmäisen kauden kuvausten aikana. Headey sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen saatuaan esikoisen vuonna 2010.

Heroes- ja Nashville-sarjoista tuttu näyttelijä Hayden Panettiere, 28, on hakeutunut kahdesti hoitoon synnytyksen jälkeisen masennuksen takia.

Myös muuten yksityiselämästään niukasti kertova laulajatähti Adele, 29, kertoo Vanity Fairin jutussa sairastuneensa masennukseen poikansa Angelon syntymän jälkeen 2012.

Näyttelijä Gwyneth Paltrow masentui toisen lapsensa Moseksen syntymän jälkeen vuonna 2006. Hän kertoo saaneensa tukea silloiselta aviomieheltään, Coldplayn Chris Martinilta sekä poptähti Madonnalta.

Kun puhutaan teknologiasta, älylaitteista, sovelluksista ja peleistä, me vanhemmat varoittelemme ja olemme epäileväisiä. Väärä suunta!

Jokainen uusi vanhempien sukupolvi kohtaa asioita, joita ei ole itse kokenut lapsuudessaan, ja jotka tuntuvat epäilyttäviltä tai vierailta.

– Lasten ja vanhempien väliseen yhteisymmärrykseen ei ole koskaan päästy änkyröimällä tai vastustamalla. Ainoa keino on löytää kompromisseja, muistuttavat Kuinka kasvattaa diginatiivi -kirjan kirjoittajat Jenni Utriainen ja Satu Irisvik.

Vanhempien tehtävä on peloista ja ennakkoluuloista huolimatta rakentaa silta tulevan ja entisen välille olemalla avoimia ja kiinnostuneita omien lasten ja tutustumalla uuden sukupolven ilmiöihin.

Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila vaati ruutuajan vähentämistä alaluokilla. Lapsiin liittyvää teknologiakeskustelua käydään Utriaisen ja Irisvikin mielestä liian usein ruutuaikaan liittyvällä joko tai -ajatuksella: Joko ruudut ovat pahasta tai sitten eivät.

– On aikuiselta helppo ratkaisu kieltää ruudut luokasta tai kotoa, Jenni Utriainen sanoo.

"On aikuiselta helppo ratkaisu kieltää ruudut luokasta tai kotoa."

Osa opettajista tuntee pelejä ja sovelluksia, joiden avulla esimerkiksi oppismisvaikeuksista kärsivien on helpompi oppia. Silloin ei pitäisi mitata ruudun ääressä käytettyä aikaa minuutin päälle, vaan tulosta: mitä siitä seurasi?

– Tietenkin, jos ekaluokan opettaja ei osaa käyttää laitteita, keksi niille käyttöä, tai jos hän ei tunne opetukseen käypiä sovelluksia, niin silloin ne kannattaa heivata. Itseisarvo ei ole väline vaan lopputulos, Satu Irisvik huomauttaa.

"Emmehän halua opettaa lapsellemme, että digitalisoitunut tulevaisuus on miesten käsissä?"

Nykyvanhemman vastuulla on ymmärtää digiteknologiaa ja antaa lapselle ne opit, joiden avulla voi oppia turvallista digikäyttäytymistä.  Ja varsinkin äidit voisivat olla nykyistä kiinnostuneempia pelaamisesta ja älylaitteista.

– Jos suhtaudutaan niin, että meidän mies hoitaa nämä laiteasiat, niin vastuu valuu isälle. Emmehän halua opettaa lapsellemme, että digitalisoitunut tulevaisuus on miesten käsissä? Satu ja Jenni kysyvät.