Kuva: Milka Alanen
Kuva: Milka Alanen

Maria Veitolan perhe viettää tämän joulun ensimmäistä kertaa omassa kodissaan.

Olen vältellyt aikuisiällä joulunviettoa perheen parissa. Parikymppisenä ei ollut sen kummempaa syytä kuin vapaus – irtiotto lapsuudenkodista ja sen perinteistä. Tarjouduin jouluiksi töihin. Oli ihanaa olla hiljaisessa kaupungissa, syödä pakastepitsaa ja käydä kavereiden kanssa baarissa.

Kolmekymppisenä löysin reppumatkailun. Joulupuuni Kaukoidässä oli kookospalmu. Joulu tuoksui mopon bensalta ja aurinkorasvalta eikä missään aistinut aaton tunnelmaa. Rakastin sitä. Oli joulu, mutten huomannut sitä.

"Jouluihin liittyi hyvä tahto ja halu olla yhdessä, mutta tunnelma oli useimmiten kiireinen ja kireä."

Vanhempani kaipasivat minua kotiin ja minäkin ikävöin heitä. Mutta en ikävöinyt joulujen tunnelmaa, kokkaamisesta väsynyttä äitiä ja kireää isää, joka stressasi haudoilla käymisen ja joulukinkun paistamisen aikatauluista. Jouluihin liittyi hyvä tahto ja halu olla yhdessä, mutta tunnelma oli useimmiten kiireinen ja kireä.

Minä olin pitkään hukassa oman roolini kanssa: olinko tässä perheessä aikuinen vai lapsi? Elämä meni eteenpäin ja me kaikki muutuimme, mutta jostakin syystä jouluna kaiken piti olla niin kuin ennenkin.

"Emme voisi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan. Pelkäsimme, että joku kuitenkin loukkaantuisi."

Kun poikamme syntyi, minussa syttyi uusi halu viettää joulu vanhempien kanssa. Mutta minun vai mieheni vanhempien kanssa? Joulusta tuli yhtäkkiä perheen sisäistä politiikkaa. Vertailimme vaihtoehtoja, mietimme plussia ja miinuksia. Kenelle läsnäolomme olisi tärkeintä? Emme voisi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan. Pelkäsimme, että joku kuitenkin loukkaantuisi.

Minun vanhempani vetivät pidemmän korren. Vauva vietti ensimmäisen joulunsa lapsuudenkodissani. Poikani syntymän jälkeen isäni terveys heikkeni radikaalisti. Halusimme viettää seuraavatkin joulut vanhempieni luona, koska jokainen joulu saattoi olla isäni viimeinen.

 

Tuleva joulu on ensimmäinen ilman rakasta isääni. Ehkä siksi veljeni perhe uskalsi lähteä jouluna ulkomaanmatkalle.

Me keksimme avomieheni kanssa ehdotuksen. Viettäisimme joulua omassa kodissamme Helsingissä ja kutsuisimme sekä miehen vanhemmat Kuusamosta että äitini Imatralta luoksemme joulunviettoon. Tekisimme heille ruokaa ja pitäisimme hyvänä.

Isovanhemmat tyrmäsivät ideamme täysin. Äitini tuiskahti puhelimeen ”ei tule kuuloonkaan”, ja miehen vanhemmat keksivät sata syytä, miksi heidän pitäisi pysyä kotonaan.

Tätä kirjoittaessani jatkamme yhä käännytystyötä.

"Leivommeko pipareita vai tilaammeko pitsat?"

Olen nelikymppinen ja minulla on puoliso ja nelivuotias lapsi. Minä en tiedä, millainen joulu meidän kotonamme vietetään. Emme ole tehneet sitä yhdessä koskaan.

Mitä syömme, mitä teemme, keitä muita kutsumme? Leivommeko pipareita ja haemme kuusen? Vai katsommeko ehkä elokuvia ja tilaamme pitsaa? Teemmekö niistä perinteemme, vai vietämmekö ensi joulua ihan toisella tavalla? Mikä ihme on meidän joulumme?

Taidan silti kysyä äidiltäni, saanko lainaksi perheemme punaiset, emaliset jouluaterian lautaset. Minun on myös ostettava purkillinen säilykeherneitä. Koska isäni rakasti niitä.

Meidän Perhe 12/2016

Maria Veitola on 43-vuotias toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat mies ja keväällä 2012 syntynyt poika Taisto. Kotona eniten hukassa ovat pipot, hanskat ja huivit.

Vierailija

Maria Veitolan kolumni: Mikä ihme on oman perheen joulu?

Jutussa kiinnitti huomiota ajatus äidin ja appivanhempien kutsumisesta ja tälle saatu täystyrmäys. Itse olemme nimittäin samassa tilanteessa. "Kaikki" kysyvät ja ole olettavat että kutsumme isovanhemmat meille nauttimaan valmiista joulupöydästä. Erityisesti näin kun isäni kuolemasta on alle vuosi. Mutta ei äitini ei missään nimessä halua tulla meille, ei, ei, ei. "Vieraisiin paikkoihin näin vanha ihminen..." No, olemme sitten omillamme ja saamme kuulla suvulta kuinka olemme hylänneet yksinäisen...
Lue kommentti
Vierailija

Maria Veitolan kolumni: Mikä ihme on oman perheen joulu?

Minä olen miltei nelikymppinen äiti, jonka vanhin lapsi on jo lukioiässä. Tänä jouluna on ensimmäinen oma joulu: olemme omassa kodissamme ihan omalla porukalla. Tähän asti ollaan joka joulu pakattu laukut, rattaat, lahjat sun muut ja rampattu milloin missäkin, joko sukulaisissa tai ulkomailla. Nyt on ensimmäistä kertaa sellainen joulu, että me emme mene mihinkään, vaan meille saa toki tulla, mutta me emme pakkaa yhtäkään matkalaukkua. En kuitenkaan stressaa, vaan nautin, hieman jopa jännittää...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Monen lapsen kengät ovat liian isot, pienet tai kovat. Hyvät popot tukevat jalan kehitystä, ja niissä on kiva liikkua.

1. Pitäisikö ensikengiksi hankkia jäykät vai pehmeät kengät?

Käsitys siitä, että kenkien tulisi olla mahdollisimman tukevat, on vanhentunut. Hyvät kengät taipuvat, kiertyvät ja joustavat joka suuntaan. Niissä on ohut, tasainen pohja ja pehmeät, hiostamattomat materiaalit. Lapsen jalkaterä tykkää liikkeestä, ja siksi sitä ei saa kahlita liian jäykillä kengillä. Lasten kengissä ei saisi olla korkoa.

Paljain jaloin liikkuminen aktivoi ja vahvistaa jalkaterien lihaksia ja harjoittaa varpaiden ja nilkan liikelaajuuksia. Kävelyn tulisi muistuttaa paljain jaloin kävelemistä, ja sitä varten on kehitetty niin sanottuja kevyt- ja paljasjalkakenkiä. Ne sopivat myös ensikengiksi ja taaperoille.

2. Ovatko putkivartiset talvikengät tai kumpparit hyvät jalan terveyden kannalta?

Kumi- ja talvisaappaisiin pätee sama ajatusmalli kuin muihinkin kenkiin, eli mahdollisimman taipuva, ohutpohjainen ja kiertyvä saapas on paras. Ulkopohjan tulisi olla ohut, kiertolöysä ja päkiästä taipuva. Kiertolöysä tarkoittaa sitä, että kun tarttuu toisella kädellä kengän kärkeen ja toisella kantaosaan ja kiertää niitä eri suuntiin, pitäisi kengän taipua kuin tiskirätti.

3. Entäpä Crocs-tyyppiset muovisandaalit?

Niitä voi käyttää väliaikaisesti, ei ensisijaisina kesäkenkinä. Muovisandaalit ovat usein erittäin leveitä, jolloin lapsen kapea jalkaterä pääsee liikkumaan liikaa kengän sisällä aiheuttaen rakkoja, hiertymiä ja ihorikkoja. Liika väljyys tekee kengästä myös epävakaan, eikä jalkaterä pysy kengässä paikallaan sivu- ja pituussuunnassa. Muovisandaaleissa on harvoin kunnollista kiinnitystä, esimerkiksi remmejä, eli ne eivät pysy hyvin jalassa. Muovi voi olla myös hyvin liukas erilaisilla alustoilla liikuttaessa, ja siinä saattaa olla allergisoivia aineita.

4. Tarvitseeko yksivuotiaan lattajalka lisätukea?

Ei tarvitse. Se tarvitsee aktivointia, esimerkiksi kävelyä paljain jaloin vaihtelevilla alustoilla.

Lattajalka on normaali pienellä lapsella, sillä jalkaterän luut ovat vielä rustomaisia ja nivelsiteet löysiä. Lattajalassa jalan sisäkaari puuttuu, ja kantaluu on vinossa, puhutaan linttaan astumisesta. Sisäkaari kehittyy 6–7-vuotiaaksi saakka.

5. Tarvitaanko milloinkaan tukipohjallisia?

Tukipohjallisista käytetään harvoin ja vain erittäin vaikeissa lattajalkaongelmissa.

Jos lapsella on voimakas kantaluun virheasento, kannattaa hakeutua jalkaterapeutin vastaanotolle. Jalkaterapeutti ohjaa kenkien valinnassa ja jalkavoimistelussa.

6. Pitääkö lapsen kengissä olla kasvunvaraa?

Kyllä, ensikengistä alkaen. Lapsen jalkaterä kannattaa mitata kahden kuukauden välein, sillä se kasvaa sykäyksittäin. Jalka turpoaa päivän mittaan, joten ilta on otollisin mittausajankohta. Seisovan lapsen jalan ääriviivat voi piirtää paperille, näin saa selville myös jalkaterän leveyden. Luotettavin tapa mitata kengän sisäpituus on käyttää Plus12 -jalkamittaa, jossa on valmiina 12 milliä käynti- ja kasvuvaraa. Mittoja myydään apteekeissa.

Kenkiä hankittaessa jätetään pisimmän varpaan päähän noin 17 milliä kasvu- ja käyntivaraa. Sen enempää kasvuvaraa ei kannata varata. Kengät ovat jääneet pieniksi, kun käyntivaraa on alle 12 milliä. Harvalla on saman kokoiset jalat, ja kenkäkoko valitaan aina isomman jalan mukaan. Kenkiä ei kannata ostaa pelkästään kokonumeron perusteella. Kokonumerointi ei ole standardoitua, ja koot vaihtelevat suuresti.

7. Entä sukat ja sisätossut?

Tutkimusten mukaan jopa noin puolella lapsista on liian pienet kengät, joten todennäköisesti tilanne on sama sukissakin. Liukuestesukat toimivat sisätiloissa, mutta ulkoilusukkina niitä ei kannata käyttää, sillä jarrut estävät jalan normaalin liikkeen kengässä. Tarhatossuiksi sopivat joustavat nahkatossut.

8. Mitä kenkämateriaaleja kannattaa valita?

Hengittävä, ihoystävällinen ja myrkytön materiaali on paras. Hengittävä materiaali kuljettaa tehokkaasti kosteuden pois kengästä ja pitää ihon kuivana. Sellaisia ovat tekstiilit, polyamidi, mikrokuitu, pinnoittamaton nahka ja tex-kalvomateriaalit.

9. Kuinka monta kenkäparia lapsi tarvitsee vuodessa?

Lapsen jalkaterä kasvaa keskimäärin kaksi tai kolme numeroa vuodessa. Nopeimmassa kasvuvaiheessa 2–6-vuotiaana lapsi voi tarvita jopa viisi paria kenkiä vuodessa. Samanaikaisesti käytössä tulisi olla ainakin kaksi paria, kolmekaan ei ole liikaa.

10. Voiko lasten kenkiä kierrättää?

Hyväkuntoisia kenkiä, myös ensikenkiä, voi kierrättää perheen ja tuttavien kesken, kuluneita ei. Ennen kierrättämistä kannattaa tarkastaa, ettei kantakupissa tai pohjassa ole kallistumisen eli niin sanotun linttaan astumisen merkkejä. Kirpputorilöydöistä ei voi olla varma, ettei edellisellä käyttäjällä ole ollut esimerkiksi syyliä tai jalkasientä. Taaperoilla ne ovat toki hyvin harvinaisia.

Asiantuntija terveystieteiden tohtori ja jalkaterapeutti (AMK) Minna Stolt Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Unenvalvontalaitteet suovat vanhemmille levollisemman mielen. Poimimme mukaan 10 kiinnostavinta itkuhälytintä ja 2 kätkythälytintä.

Valitse kuva alta, niin pääset selaamaan lisätietoja tuotteista. Voit myös kommentoida tuotteita tai antaa niille tähtiä yhdestä viiteen. Tuotteita ei ole laitettu paremmuusjärjestykseen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Fannin vaihdettua hoitopaikkaa sairastelukierre katkesi. Kuva: Lauri Rotko

Lapsen sairastelukierre käynnisti Rantoilan perheessä vimmatun säätämisen. ”Pahimmillaan pelkäsin, että minun pitää vetäytyä työtehtävästäni kokonaan”, kertoo perheyrityksessä työskentelevä Emma.

Fannin ensimmäinen päiväkotivuosi oli koko Rantoilan perheelle rankka. Korvatulehduksia oli monta, ja pari kertaa piti lähteä ambulanssilla ensiapuun rajujen kuumekouristusten takia.

– Fanni aloitti hoidossa kymmenkuisena. Sitä seurannut vuosi oli käytännössä pelkkää selviytymistä. Pahimmillaan pelkäsin, että minulle ehdotetaan vetäytymistä työtehtävästäni lapsen sairauspoissaolojen vuoksi, Emma kertoo.

Nyt tilanne on huomattavasti parempi.

– Viime talvena hän sairasti enää ne normaalit kiertävät lastentaudit.

Emmalle ja Terolle on itsestään selvää, että vastuu lapsen hoidosta jaetaan myös silloin, kun tämä on kipeä.

– Töissä on suhtauduttu asiallisesti. Jossain vaiheessa tosin pyydettiin lääkärintodistusta, kun poissaoloja alkoi olla niin tiheään tahtiin, Tero sanoo.

Sairauspoissaolot tuntuvat perheyrityksen arjessa.

Jos Fanni sairastuu kesken päivän, yleensä Emma hakee hänet kotiin potemaan, koska hänen työpaikkansa on lähempänä. Tero matkustaa työnsä puolesta ympäri Etelä-Suomea, joten hänelle olisi vaikeampaa singahtaa paikalle lyhyellä varoitusajalla.

Emma myöntää hermoilevansa sairauspoissaoloista, koska ne tuntuvat perheyrityksen arjessa.

– Yrittäjänä en voi vain lähteä kotiin ja olettaa, että työnantaja hankkisi sijaisen. Jos olen päivällä poissa, teen työt illalla tai viikonloppuna.

Linjamme on, että molempien vanhempien työ on yhtä arvokasta. Kumpikin hoitaa sairasta lasta vuorollaan, sanovat Emma ja Tero. Kuva: Lauri Rotko
Linjamme on, että molempien vanhempien työ on yhtä arvokasta. Kumpikin hoitaa sairasta lasta vuorollaan, sanovat Emma ja Tero. Kuva: Lauri Rotko

Jos lapsi sairastuu juuri silloin, kun molemmilla on töissä hankala tilanne, alkaa vimmattu säätäminen. Isovanhempia ei voi pyytää hoitoavuksi, koska hekin ovat vielä tiiviisti töissä. Ukin avopuoliso auttaa toisinaan. Viimeinen oljenkorsi on kolmen tunnin ajomatkan päässä asuva isotäti.

– Kun lapsi sairastuu ja työt kasaantuvat, yritän rauhoitella itseäni ajattelemalla, että tämä on vain tilapäistä, Emma sanoo.

Mansikoita välipalaksi. Nurkan vanha hylly on huutokauppalöytö Virosta. Ruokailuhuoneen tapetti on ainoa, jota Meriläiset eivät ole valinneet itse, mutta he pitävät siitä valtavasti. Kuvat: Piia Arnould

Valtavasti työtä, vielä enemmän iloa. Pätee sekä satavuotiaaseen puutaloon että pieniin kaksosiin.

Vanha puutalo on sinulle toteutunut unelma. Vastaako todellisuus haaveita?

Niina: Aloitin Niinan unelmia -blogin, kun vasta haaveilin puutaloon muuttamisesta. Nyt nimi tuntuu vähän hassulta, liian sievältä.

Muutimme tänne 2009 kerrostalosta Helsingin kantakaupungista. Vanhempani kauhistelivat puurötiskön ostoa, mutta meistä talo tuntui alusta lähtien oikealta. Talolla pitää olla historiaa, ja tällä on: talo on uskoaksemme siirretty Karjalan Terijoelta Helsinkiin sata vuotta sitten. Sanon uskoaksemme, koska täysin varmaa tietoa ei ole.

Olen lukenut kaiken mahdollisen vanhoista puutaloista, koska niillä on omat kommervenkkinsä ja niitä on remontoitava kunnioittaen. En oikeastaan säikähtänyt, kun pian kaupanteon jälkeen yläkerran seinästä paljastui vesivahinko. Luotin siihen, että vanha talo on armollinen ja joka kohdan voi korjata. Niin me korjasimmekin: purimme seinän ja vaihdoimme eristeet.

Seitsemässä vuodessa meistä ja talosta on tullut erottamattomat. Tämä on tärkein paikka maailmassa ja loppuelämän asumus. Ei taloa enää edes raaskisi myydä, sillä olemme vuosien varrella tehneet siitä täydellisen omannäköisen.

Hellä ja raju marsu. Lotan huoneessa asuvat myös marsut Kalle ja Pekka. Kalle viihtyy sylissä, Pekka saattaa puraista. Lotan huone oli ennen vanhempien makuuhuone, jonne tumma Laura Ashleyn tapetti valittiin. Lotan mekko on Nova Melina -verkkokaupasta.
Hellä ja raju marsu. Lotan huoneessa asuvat myös marsut Kalle ja Pekka. Kalle viihtyy sylissä, Pekka saattaa puraista. Lotan huone oli ennen vanhempien makuuhuone, jonne tumma Laura Ashleyn tapetti valittiin. Lotan mekko on Nova Melina -verkkokaupasta.

Kirppisaarteita. Lautapelit on koottu yläkerran aulaan kirpputorilta ostetun ja violetiksi maalatun kaapin päälle. Visnkin ja Alvan nukenrattaat löysi kirppikseltä Niinan ystävä.
Kirppisaarteita. Lautapelit on koottu yläkerran aulaan kirpputorilta ostetun ja violetiksi maalatun kaapin päälle. Visnkin ja Alvan nukenrattaat löysi kirppikseltä Niinan ystävä.

Mistä olet ollut valmis luopumaan, jotta saat asua vanhassa puutalossa?

Viime ajat olen elänyt täysin taloa ja lapsia varten. Teimme keväällä kylpyhuoneremontin, ja sen valmistelu ja koordinointi oli iso urakka. Olen jättänyt liikuntaharrastukseni, jotka ennen tuntuivat niin tärkeiltä. Nyt harrastan vain taloa ja puutarhanhoitoa.

Välillä tuntuu, että kaksosten kanssa on joka tapauksessa parasta pysytellä vain kotona. Joskus tulee henkinen pakko lähteä ihmisten ilmoille, mutta torilla tai ihanassa kahvilassa piipahtaminen kahden taaperon kanssa aiheuttaa vain lisää stressiä. He säntäilevät, haluavat voimakkaasti kaikenlaista, sotkevat ruualla ja väsähtävät.

”Remontin keskellä on valvottu. Pahimmillaan kaksoset herättivät 17 kertaa yössä.”

Remontin raskautta lisäsi se, että kaksoset ovat nukkuneet koko elämänsä ajan todella huonosti. Siitä on kärsinyt koko perhe, ja kaikki ovat olleet ajoittain kireinä.

Raskaimpina aikoina meillä herättiin 17 kertaa yössä. Kun toinen pienistä herää, hän herättää toisen. Ajoittain yöt helpottuvat, mutta sitten otetaan taas takapakkia. Mutta kyllä tästäkin selvitään. Enää herään pari kolme kertaa yössä.

Syksyllä elämä muuttuu. Kaksoset täyttävät kaksi ja menevät päiväkotiin, ja minä palaan töihin.

Pupuja ja possuja. Kaksosten huoneen menneen maailman tunnelma syntyy Hiboun Portraits-tapetista ja vanhoista pinnasängyistä. Niina pitää värikkäistä petivaatteista.
Pupuja ja possuja. Kaksosten huoneen menneen maailman tunnelma syntyy Hiboun Portraits-tapetista ja vanhoista pinnasängyistä. Niina pitää värikkäistä petivaatteista.

Miksi sisustaminen on sinulle tärkeää?

Olen esteetikko. Ympärilläni pitää olla kaunista, jotta voin hyvin. Kun vuokraamme kalustetun kesämökin loma-ajaksi, vien sinne kotoa tuoleja, pöytäliinat ja päiväpeitteet. Ostan myös ruokia ja pesuaineita kauniiden etikettien vuoksi ja sillä perusteella, miltä ne näyttävät keittiössä.

Rakastan värejä, vahvoja tunnelmia ja tapetteja. Entiset asukkaat olivat tapetoineet ruokasalin kauniilla vihreällä tapetilla. Siitä se lähti. Minä tapetoin kaikki muut huoneet. Useimmiten pelkkä korosteseinä ei riitä minulle, vaan tapetoin mieluiten huoneen kaikki seinät. Sillä tavalla tapetti todella pääsee loistamaan.

”Päätin, etten hae yhtään helppoa ratkaisua valmiina kaupasta.”

Remontissa purettiin pieni seinä, jossa tuli käytyä vain jouluna. Kauniin pyykkitelineen Niina raahasi laivalle ja kotiin Tukholmasta, Åhlénsin tavaratalosta.
Remontissa purettiin pieni seinä, jossa tuli käytyä vain jouluna. Kauniin pyykkitelineen Niina raahasi laivalle ja kotiin Tukholmasta, Åhlénsin tavaratalosta.

Kodissa näkyy rakkaus vanhoihin huonekaluihin.
Kodissa näkyy rakkaus vanhoihin huonekaluihin.

Onko remonttiin satsaaminen kannattanut?

Rakastan uutta kylpyhuonettani. Siellä on ruotsalainen kylpyamme, pesuainekaappina antiikkivitriini ja laskutasona vanha ovi. Kun aloin suunnitella remonttia, päätin, etten hae yhtään helppoa ratkaisua valmiina kaupasta, vaan mietin talon näköiset vanhat keksinnöt. Remontti oli hidas ja työläs, mutta lopputulos ilahduttaa joka päivä.

Sisustan muutenkin vanhoilla kalusteilla. En kerää tiettyjen aikakausien esineitä vaan yleisesti kaikkea, mikä näyttää ihanalta. Minulla ei ole aikaa tai rahaa vaellella antiikkikaupoissa, joten olen tehnyt löytöjä kotimaisista ja ruotsalaisista nettihuutokaupoista ja kunnostanut löytöni itse.

Tosin kaksosten synnyttyä nettishoppailukin on käynyt mahdottomaksi. He nukkuvat päiväunia vain vajaan tunnin, jonka aikana saan raivattua leikit, ripustettua pyykit kuivumaan ja pedattua sängyt. Sitten taas mennään.

Meidän Perhe 7/16

Niina Meriläinen, 39, on hoitovapaalla rahoitusalan assistentin työstään. Markus Meriläinen, 41, työskentelee myynnin ja urheilumarkkinoinnin parissa. Pariskunnalla on neljä lasta: Verneri, 16, Lotta, 7, sekä syksyllä kaksi vuotta täyttävät kaksoset Alva ja Vinski. Perhe asuu 99 vuotta vanhassa paritalonpuolikkaassa Helsingissä.