Maria Veitola sai yhden lapsen, ja muut alkoivat odottaa häneltä toista.

 

Meillä on yksi lapsi, ja hän taitaa jäädä ainoaksi. Synnytin poikani 39-vuotiaana, ja siinä vaiheessa, kun monet samaan aikaan lapsen saaneet olivat jo uudestaan raskaana, minä vasta toivuin vauva-ajan väsymyksestä ja nautin onnessani työelämästä.

Yhden lapsen äitinä olen oppinut, että utelut lapsen hankinnasta eivät pääty lapsen saamiseen. Vasta kahden lapsen äiti voi kai tuntea itsensä normaaliksi.

Yhden lapsen äitinä mietin, onko reilua, että lapseni joutuu kestämään vanhenemiseni ja kuolemani ilman sisarusta. Isoveljeni on minulle yksi tärkeimmistä ihmissuhteistani, ja nyt isäni kuoleman jälkeen veljestäni on tullut minulle entistä tärkeämpi.

Toisaalta enhän minä tiedä, missä järjestyksessä täältä lähdetään. Entä jos ainokaiselleni tapahtuu joskus jotain kamalaa? Silloin minulla ei ole enää yhtään lasta. Itken jo ajatuksesta.

En jaksaisi olla koko ajan erotuomarina.

On mukavaa, että lapsilla on toisistaan seuraa, sanovat useamman lapsen vanhemmat. Olen kuitenkin nähnyt myös monta jatkuvasti riitelevää sisarusta. En jaksaisi olla koko ajan erotuomarina.

Aina sisarukset eivät pidä toisistaan, eivät lapsena eivätkä aikuisena. Ystävä voi olla tuhat kertaa läheisempi kuin sisko tai veli.

 

Yhden lapsen äitinä saan keskittyä ainoaan lapseeni niin paljon kuin haluan.

Se ei tarkoita sitä, että haen hänelle kuun taivaalta. Se tarkoittaa, että minulla on aikaa ja mahdollisuus kuunnella juuri hänen juttujaan, vastata hänen kysymyksiinsä, leikkiä hänen kanssaan ja seurata tarkkaan hänen puuhiaan.

Yhden lapsen kanssa elämä on helppoa. Liikkuminen ja kotoa lähteminen on helppoa. Pidämme matkustamisesta ja ulkona syömisestä, eikä yksi lapsi kauheasti nosta kustannuksia. Yhden lapsen saa kahta helpommin hetkeksi kaverille kylään silloin, kun haluaa itse mennä urheilemaan.

Ehkä minulla olisi useampi lapsi, jos olisin tavannut lapseni isän aiemmin. Mutta me tapasimme juuri oikeaan aikaan.

Yhden lapsen vanhempana minulla on toisaalta erityinen velvollisuus olla sosiaalinen, antaa lapselleni lahjaksi ihmissuhteita ja malli siitä, että hyvät ystävät voivat olla uskottuja ja läheisiä ihmisiä.

Ehkä minulla olisi useampi lapsi, jos olisin tavannut lapseni isän aiemmin. Mutta me tapasimme juuri oikeaan aikaan.

Ehkä minulla olisi useampi lapsi, jos vauva-aika olisi ollut helpompi tai lapseni olisi luonteeltaan rauhallisempi.

Ehkä minulla olisi useampi lapsi, jos puoliso voisi vuorostaan olla raskaana ja imettää.

Haluan että meillä on perheenä mukavaa ja että nautimme toisistamme ja elämästä.

Ystäväni sanoi, että toinen lapsi kannattaa tehdä heti ensimmäisen perään, koska mukavuudenhalu kasvaa, kun elämä lapsen kasvaessa helpottuu. Se on totta.

En vain olisi missään nimessä halunnut heti toista lasta vaan halusin töihin. En halunnut kulkea enempää sumussa.

Haluan että meillä on perheenä mukavaa ja että nautimme toisistamme ja elämästä. Siksi yksi lapsi on meille juuri sopivasti.

Meidän Perhe 11/2016

Maria Veitola on 43-vuotias toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat mies ja keväällä 2012 syntynyt poika Taisto. Kotona äiti ja poika taistelevat siitä, säästetäänkö jokainen ulkoa tuotu keppi ja kivi vai ei.

Vierailija

Maria Veitolan kolumni: Meille yksi on juuri sopivasti

Vierailija kirjoitti: On se kyllä kumma, että hädin tuskin ehtii eka lapsikaan syntyä, kun jo kysellään toisesta. Jospa nyt edetään ihan lapsi kerrallaan, eikä heti hätäillä sen toisen kanssa. Nyt mun vauva on 3 kk ja en ole vieläKÄÄN päättänyt, että teenkö toisen vai en. Jospa nyt ensin nauttisin tästä yhdestä ja jos siltä joskus tuntuu ja luoja suo, niin pohditaan sitten sitä toista. Meillä kyselyt toisesta alkoivat jo raskausaikana. Ihan absurdia, että silloin jo kysellään "koska toinen ja...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Elämä ei vilahda ohitse, vaikka välillä nukkuisikin, Sanna Stellan kirjoittaa.

Vihdoinkin osaan nukkua! Kolme lasta se vaati. Nukkuminen on mielestäni aina ollut yliarvostettua. Kaikki muu elämässä niin paljon hauskempaa. Varsinkin valvominen myöhään, siitä pidän erityisesti.

Ensimmäisen lapsen kanssa en muuttanut unirytmiäni yhtään. Illalla notkuin hereillä kahteen. Oma aika iltaisin oli tärkeää. Televisio, Facebook, hyvä kirja, mitä vain mihin voi uppoutua.

Kun lapsia oli kaksi, tein valtavasti töitä ja avasin koneen aina heti, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Ajattelin, että kyllä minä jaksan viiden tunnin yöunilla. Eivätkä nekään tunnit tulleet yhteen putkeen, koska lapsilla on taipumus heräillä öisin. Vuoden vetelin näin. Sumussa.

Näin unta, jossa salaisen palvelun agentit pyysivät minua töihin, koska pystyn operoimaan erittäin haastavia työtehtäviä huonoillakin unilla. Unessani olin James Bond -materiaalia, todellisuudessa jotain ihan muuta.

Olin niin väsynyt, etten muistanut tyttäreni toista nimeä.

Olin usein itkuherkkä ja räjähdysaltis. En muistanut enää mitään. Kuten esimerkiksi tyttäreni toista nimeä. Hieman kiusallinen tilanne, kun jouduin kaivamaan Kela-kortin esiin tarkistaakseni. Enkä yhdistänyt oiretta unen puutteeseen. Sen sijaan pelkäsin aivokasvainta. Unenpöpperössä se tuntui ilmiselvältä vaihtoehdolta.

Maksoin sen vuoden univelkoja toisen vuoden etsimällä parempaa unta ja unirytmiä.

Kolmannen lapsen kohdalla olen oppinut läksyni. Sujahdan yökkäreihin samaan aikaan vauvan kanssa. Vaikka muutaman kuukauden tai muutaman vuodenkin vetäytyisin kammariini heti iltauutisten jälkeen, ei se minusta ihan mummoa tee.

Olen alkanut luottaa, että elämä ei ole tuolla jossain, se ei vilahda ohitseni vaikka välillä nukkuisinkin. Itse asiassa elämä tuntuu kirkkaammalta hyvien unien jälkeen.

Sitä paitsi kun on nukkunut hyvin, jaksaa makkarissa tehdä muutakin kuin nukkua. Vink vink.

Tapasimme matkoilla vanhemman brittipariskunnan. He muistelivat poikaansa, joka valvotti heitä koko lapsuutensa. Nyt poika oli aikuinen ja eronnut, ja tunki pubi-illan päätteeksi vanhempiensa makuuhuoneeseen puhumaan avioerostaan. Ja taas vanhempien yöunet järkkyivät.

Siinä välissä oli ollut parikymmentä vuotta nukkua hyvin. Sellaista aikaa odotellessa!

Vauva 12/16

Sanna Stellan on 41-vuotias kolmen lapsen äiti, joka nojaa kasvatusperiaatteissaan vankasti kaaosteoriaan, mutta ei tingi lasten nukkumaanmenoajoista tai ripsiväristään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuusi vauva.fin bloggaajaa kertoo, mitä lupauksia he tekivät vuodelle 2017.

"Yritän pysyä erossa netistä ennen lasten nukahtamista. Palasin hoitovapaalta töihin ja hämmennyin, kuinka lyhyt kotiutumisen ja iltatoimien väli on. Pieni vilkaisu puhelimeen johtaa helposti siihen, että netissä tulee roikuttua pidempään ja perheen yhteinen aika vähenee."

Isäkuukaudet

 

"Aion lisätä höpsöttelyä ja typerien laulujen laulamista omilla hassuilla sanoituksilla mahdollisimman julkisesti. Tavoitteena on, että oppisin ottamaan itseni vähemmän vakavasti ja lapsi saisi nauraa entistä enemmän."

Mirvan menomatkat

 

"Yritän puuhailla enemmän yhdessä yksivuotiaan Sulon kanssa, esimerkiksi ulkoilla. Maaliskuussa Sulolle syntyy pikkusisarus, ja se tuo lisämaustetta perhe-elämään. Myös pienelle on varattava aikaa."

#noljakanfaija

 

"Lupaan olla armollisempi sekä itselleni että perheelleni. Pyrin olemaan enemmän läsnä kaiken hulinan keskellä ja antaa kiireen mennä ohi. Lupaan järjestää pienimpien kanssa enemmän lukuaikaa ja vähemmän ruutuaikaa."

Rakkaudesta sanottu

 

"Meille syntyy viides lapsi, joten aion stressata vähemmän siivouksesta ja antaa aikaa lapsille. Aion myös luottaa enemmän vaistooni siinä suhteessa, että tunnen lapseni ja heidän tarpeensa parhaiten. Olen oppinut, ettei sanaani välttämättä kuunnella, ja minun on pakko oppia vaatimaan muun muassa lastemme tarvitsemia tutkimuksia ja tukitoimia." 

Neljä veljestä

 

"Toivon tapaavani vanhoja ja uusia mammakavereita. Jo ensimmäisten äityislomaviikkojen aikana olen huomannut, kuinka tärkeää muiden äitien seura minulle on. Samalla lapseni saisivat leikkiseuraa. Olen kokenut viime aikoina yksinäisiä päiviä, vaikka olen koko päivän tyttöjen kanssa." Lue lisää tämän vuoden haaveita blogista

Joukolatar

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauva.fin vuoden 2016 suosituimmissa jutuissa lapsi on ykkönen ja kaikkein tärkein. Katso juttujemme kymmenen kärki!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Meidän Perhe -lehden toimitus tekee vanhemmuudesta huumoria. Nämä naurattivat eniten.

1. Vuoden tykätyin: Tätä tarkoittaa äiti.

2. Kesän suosikkiresepti – vanhemmille tuttu kaikkina vuodenaikoina.

3. Ei, en tiedä tätä tunnetta vieläkään. Ehkä sitten ensi vuonna.

4. Se ninjamainen isä. Sanakirjassa isän vuoro.

5. Nuo pienet voimakastahtoiset ihmiset. Niin rakkaat!

6. Ja sokerina pohjalla: niin mikäs se olikaan?

Kuvat löytyvät Meidän Perheen Facebook-sivuilta  sekä Instagramista tililtä @meidanperhelehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.