Kuvat: Piia Arnould

Jasmin ja Mikko ovat teinivanhempia. Mutta se ei ole oleellista. Oleellista on se, että he haluavat olla hyviä vanhempia.

Mikko istuu risti-istunnassa lattialla, ja viisikuukautinen Leo pötköttää isän reidellä. Jasmin nojaa Mikkoon ja sipaisee välillä hellästi Leon poskea.

Perhe on viltin päällä keskellä olohuoneen lattiaa. Siitä on helppo singahtaa keittiöön tai pesuhuoneeseen. Kaikki tärkeä on kätten ulottuvilla: myös Leon lempilelu, pinkki pehmoperhonen.

– Kyllä olet isäsi näköinen, Jasmin sanoo ja nauraa pojalleen.

Hän nostaa Leon syliinsä. Leo kikattaa. Miten poika voikin olla niin täydellinen?

Aurinko paistaa ikkunasta ja paljastaa pölyn ja epäjärjestyksen. Mutta se ei haittaa, se ei ole tärkeää. Tärkeää on Leo. Mikko ja Jasmin ovat tulleet teineinä vanhemmiksi, mutta sekään ei ole oleellista. Se on, että he haluavat olla hyviä vanhempia.

Alussa tuore äiti ei uskaltanut antaa Leoa edes Mikon syliin. Nyt isä tekee kaikkea mitä äitikin, paitsi imettää ja leikkaa Leon kynnet.

Mikko katsoo Leon perään esimerkiksi silloin, kun Jasmin lähtee kuntosalille. Vahtiessaan hän pelaa koneella Runescape-roolipeliä. Se on ehkä ainoa asia, josta Jasminin tulee Mikolle välillä nalkutettua.

Mutta se on pieni juttu sen rinnalla, että isä hoitaa lastaan hyvin, käy kaupassakin ja tekee kotitöitä.

Mikolla oli huoneessaan kapea nuorisovuode. Sen päällä 17-vuotias Mikko ja 16-vuotias Jasmin juttelivat yhtenä joulukuun iltana puolitoista vuotta sitten.

Vasta myöhään illalla, kun Mikon pikkusisko oli nukahtanut seinän takana, Jasmin uskalsi kuiskata, että oli unohtanut ottaa minipillerin. Mitä jos hän olisi raskaana? Mikko ei osannut sanoa oikein mitään. Paitsi, että olisihan se nyt aika pelottavaa.

Kun raskaustesti näytti negatiivista, Jasmin tunsi helpotusta – mutta myös pettymystä.

Kuukauden kuluttua tehty raskaustesti näytti kuitenkin negatiivista.

– Olimme kummatkin helpottuneita, mutta samalla tunsin myös pettymystä. Olin ehtinyt pyöritellä raskauden mahdollisuutta mielessäni jo kuukauden ja alkanut salaa vähän toivoakin, Jasmin sanoo.

Jasminin vauvakuume vain vahvistui ajan kuluessa. Sopisiko, että vauvaa ei yritetä, mutta ei estelläkään, Jasmin ehdotti. Mikosta ajatus oli hyvä. Välillä Jasmin otti pillerin, välillä ei.

Jasminille oli jo pienenä selvää, että hänestä tulee joskus äiti. Lapsuuden valokuvassa hän istuu nakuna vauvanukke kainalossaan. Hän nukkui nukkiensa kanssa, syötti niitä tuttipullolla ja sovitteli niille vaippoja. Hän hoivasi naapurin pientä Hannaa ja halusi välttämättä siivota tämän huoneen. Jasmin toivoi kovasti pikkusisarusta, mutta sitä ei koskaan tullut.

Kun hän oli 9-vuotias, vanhemmat erosivat. Ero oli shokki.

– Kuvittelin, että kaikki oli minun syytäni. Äiti ja sisarpuoleni muuttivat pois. Minä päätin jäädä asumaan isäni kanssa, koska en halunnut jättää häntä yksin.

Isä ja tytär asuivat kahdestaan kaukana maalla, eikä isä oikein osannut tukea naiseksi kasvavaa tytärtään. Koulussa Jasminia kiusattiin. Kaikki kävi lopulta niin raskaaksi, että Jasmin alkoi viillellä itseään.

Koulussa kukaan ei huomannut Jasminin pahoinvointia. Äiti oli kuitenkin pistänyt merkille tyttönsä muuttuneen olemuksen ja järjesti Jasminin asumaan luokseen.

Uudessa koulussa 13-vuotias Jasmin sai kavereita ja alkoi ensikertaa seurustella. Silti hän ei ollut tyytyväinen itseensä tai elämäänsä.

Nuoresta poikaystävästäkään ei ollut tukea: poika sanoi Jasminin olevan liian lihava. Jasmin laihdutti 20 kiloa ja sairastui bulimiaan. Hän oli nuori, mutta hänestä tuntui, että elämä oli ohi. Juuri sillä hetkellä vauvahaaveet olivat hyvin, hyvin kaukana.

Keväällä kaksi vuotta sitten Jasmin uskaltautui siskonsa tupaantuliaisiin, vaikka oli juuri laittanut poikaystävän kanssa välit poikki eikä ollut lainkaan juhlatuulella.

Juhlissa oli poika, joka vilkuili Jasminia koko ajan.

– Jasmin oli minusta nätti. Ja vaikutti jotenkin kaukaisesti tutulta, Mikko sanoo.

Parin viikon kuluttua Jasmin rohkaistui pyytämään Mikkoa leffaseuraksi.

Kesällä he alkoivat seurustella, ja syksyllä Jasmin aloitti lähihoitajaopinnot Espoossa. Mikko jatkoi lukiossa.

Joulun alla Jasminilla tuli riitaa äitinsä kanssa. Syytä ei kukaan enää muista, ja vaikka riita sovittiin heti, Jasmin alkoi hiljalleen muuttaa tavaroitaan Mikon kotiin.

Jasmin laittoi Mikolle viestin: "Olen raskaana". Mikko vastasi: "Me niin kuollaan."

Vuosi ensitapaamisen jälkeen Jasmin istui Mikon huoneessa ja tuijotti raskaustestiä. Varmuuden vuoksi hän testasi kahdella tikulla ennen kuin laittoi Mikolle tekstiviestin: Olen raskaana.

Pian kännykkään kilahti vastaus: Me niin kuollaan.

Nuorten äidit suhtautuivat uutiseen hyvin, mutta kun Mikon isä kuuli raskaudesta yhdeksännellä raskausviikolla, hän raivostui niin, että roskapussit lensivät käsistä lattialle. Myöhemmin isä pyysi suuttumistaan anteeksi ja selitti olevansa vain huolissaan.

Osa kavereista haukkui Mikkoa tyhmäksi. Heidän mielestään vauva pilaisi Mikon elämän.

Ensimmäinen ultraäänitutkimus konkretisoi raskauden nuorelle isälle. Mikko rakastui päätäpahkaa pieneen tulokkaaseen ja silitteli iltaisin Jasminin mahaa. Oli yhtä aikaa outoa ja mahtavaa ajatella, että siellä kasvoi heidän yhteinen lapsensa.

Neuvolasta luvattiin, että nuori perhe saisi soittaa ja kysyä neuvoa milloin vain. Terveydenhoitaja suositteli Tyttöjen talon nuorten äitien ryhmää. Siitä tulikin Jasminille tärkeä tuki. Synnytysvalmennusryhmään he eivät sen sijaan halunneet mennä ikänsä takia ihmeteltäviksi.

Jasmin kävi terveydenhuolto-oppilaitosta kahdeksannen raskauskuukauden loppuun. Koulussa hänen nimilapussaan luki #mutsi.

Jasmin oli odotuksesta niin ylpeä ja onnellinen, että vain hymyili ihmettelijöille.

Loppuaikoina Jasminin päälle mahtuivat enää Mikon isot, mustat Iron Maiden -paidat. Kaduilla ja kaupoissa Jasminin mustiin verhottua suurta vatsaa tuijotettiin. Se ei haitannut. Jasmin oli odotuksesta niin ylpeä ja onnellinen, että vain hymyili ihmettelijöille.

Kun Jasmin oli 28. raskausviikolla, pari muutti vuokrakaksioon kilometrin päähän Mikon vanhemmista. Aikaisin yhtenä joulukuun aamuna Jasmin heräsi pissahätään ja raahusti vessaan. Kuului vaimea poksahdus, ja lapsivedet hulahtivat pönttöön.

Synnytys eteni hyvin, ja jo puolenpäivän jälkeen Leo päästi ensiparkaisunsa.

Kun he pääsivät synnytyksen jälkeen asettumaan perhehuoneeseen ja hoitaja jätti heidät kolmisin, aika tuntui pysähtyvän.

– Puhelin piippasi onnitteluita. Muuten olimme hiljaa ja ihastelimme vauvaa.

Jasmin ja Mikko olivat äärettömän onnellisia, mutta samalla olo oli epätodellinen. Oliko vauva todella heidän? Miten joku voi olla niin pieni, mutta niin valmis?

– Olin hirveän kiitollinen siitä, että Mikko oli vierelläni. Tunsin, että olemme tässä hommassa selkeästi yhdessä.

Vanhemmat ja sisarukset kävivät kerran ihastelemassa vauvaa. Muuten päivät menivät levätessä ja imetystä opetellessa. Kotiin siirtyminen jännitti kumpaakin.

He tiesivät, että vauvat tapaavat itkeä ja valvoa. Silti alun raskaus tuli yllätyksenä. Leo kärsi koliikista, ja itki kolme kuukautta yöt ja päivät.

Jasmin ja vauva nukkuivat sängyssä, Mikko vieressä lattialla. Leoa hytkytettiin sylissä ja koliikkikeinussa. Ja taas sylissä ja keinussa.

Ensimmäisinä kuukausina Jasmin ei jaksanut ajatellakaan tekevänsä ruokaa, ja hän eli käytännössä ateriankorvikkeilla. Pikimusta huumori auttoi pahimman yli.

– Kun soitin äidille, saatoin sanoa, että teen kohta lapsesta vauvapataa. Onneksi äidilläkin on hyvä huumorintaju, ja hän ymmärsi tunteeni.

Mikko kävi lukiota vielä joulu- ja tammikuun, mutta jäi sitten isyysvapaalle.

Ajan kuluessa Leon koliikki helpotti, ja Jasminkin alkoi taas syödä kunnolla. Hän pumppasi maitoa pulloon ja antoi Mikon ruokkia vauvaa, jotta sai välillä levättyä. Imetystä hän ei kuitenkaan jättänyt.

– Aion imettää Leoa vähintään puoli vuotta, hän sanoo.

Jasmin istuu vuoteella ja syöttää Leoa. Mikko kiikuttaa imetystyynyn. Kun Leo on kylläinen, hän osallistuu keskusteluun jokeltamalla.

– Tissichatti! Nyt tämä menee vähän leikiksi. Jäähylle hetkeksi, Jasmin juttelee ja nostaa Leon rinnalta.

Jasmin sanoo tuntevansa itsensä täysin valmiiksi äidiksi. Hänestä tuntuu, että on ollut valmis jo pitkään.

– Kun teen jotain oikein, se vaikuttaa vauvaankin oikein. Kun syön tai liikun, se tekee hyvää meille molemmille. Itsestä huolta pitäminen on nyt automaattista.

Perhe vierailee Mikon vanhemmilla aina torstaisin ja lauantaisin. Vauva-arjen pieniä iloja on päästä saunaan kahdestaan.

Jasminin äiti käy tyttärensä apuna, ja isä soittelee ja kyselee kuulumisia. Isästä on tullut Leon suurin fani. Nuorena ne lapset pitääkin tehdä, hän sanoo. Isä on tyytyväinen myös siihen, että Mikolla on mahdollisuus viettää aikaa perheensä kanssa. Sitä mahdollisuutta ei jokaisella miehellä ole aina ollut.

Pari vuotta. Ainakin niin kauan Jasmin aikoo olla kotona. Hän miettii, jatkaako sitten lähihoitajaopintoja vai alkaako opiskella merkonomiksi. Mikko vaihtaa aikuislukioon, jotta hän voi viettää päivät perheensä kanssa. Taloudellisesti he tulevat toimeen ihan hyvin, sillä rahaa ei mene mihinkään turhaan.

Jasminia ärsyttää perinteinen käsitys teinivanhemmista: vauva on vahinko ja joka viikonloppu juodaan pää täyteen.

Nuoruuden tupakka- ja alkoholikokeilut eivät Mikkoa ja Jasminia kiinnosta. Mikko ei ole koskaan edes maistanut alkoholia. Jasminia ärsyttääkin perinteinen käsitys teinivanhemmista, joiden vauva on vahinko ja jotka juovat joka viikonloppu päänsä täyteen.

– Leo ei välitä minkä ikäisiä me olemme. Riittää, että pidämme hänestä huolta.

Osa kavereista jäi vanhemmuuden myötä. Muutamat ovat vierailleet Leoa katsomassa.

– Leo on heidän mielestään söpö. Mutta en tiedä, kuinka paljon heitä Leon kuulumiset kiinnostavat, Jasmin miettii.

Pian juhlitaan Leon puolivuotispäiviä.

– Juuri nyt haluan keskittyä lapseeni ja perheeseeni. Itseeni keskittymisen aika on sitten myöhemmin, Jasmin sanoo.

Mikko on samaa mieltä.

Vauva 6–7/16

Perhe

Lähihoitajaopiskelija Jasmin Vahtera, 17, lukiolainen Mikko Heikura, 18, ja Leo, 5 kk, asuvat Espoossa.

Professorin mukaan kuivaksi oppimiseen ei tarvita henkistä kypsyyttä. Miten ja missä iässä teillä opittiin käymään potalla? 

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Timo Saloviita neuvoo Helsingin Sanomissa, kuinka lapsen saa oppimaan kuivaksi yhdessä päivässä. Saloviita ei usko herkkyyskausiin, vaan sanoo, että jos kissankin voi opettaa palkitsemalla käymään laatikolla, lapsikin voi oppia kuivaksi samaan tapaan.

Saloviidan opit tiivistettynä ovat:

  1. Juota lapselle paljon vettä tai mehua ja vie hänet potalle istumaan.
  2. Pidä lapselle seuraa potalla. Lukekaa vaikka kirjaa.
  3. Palkitse lirahdus rusinoilla tai suklaalla heti. Ruokapalkkion voi jättää pois muutaman päivän päästä.
  4. Anna lapsen jaloitella, juota lisää nestettä ja istuta uudelleen potalle.

Kuivaksi oppimiseen on myös toisenlaisia näkökulmia, joissa korostetaan herkkyyskausia, pitkäjänteistä oppimista ja vaiheittaista oppimista. Miten teillä onnistui?

 

Minkä ikäisenä lapsesi oppi käymään potalla?

Minkä ikäisenä lapsesi oppi käymään potalla?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nyt kerätään kuvia vauvojen ja taaperoiden kävely- ja seisomisharjoituksista. Lähetä kuva ja osallistu arvontaan!

Osa kuvista julkaistaan myös Vauva-lehden palstalla. Lähetä kuva mahdollisimman isona tiedostona, emme voi julkaista matalaresoluutioisia kuvia.

Kun lähetät kuvan viimeistään 28.5.2017, olet mukana arvonnassa, jossa voi voittaa Ainu Nokkamukin, BabyBjörn Soft Bib -ruokalapun ja Jordan-hammasharjan vauvoille. Arvomme kaksi settiä, ja yhden palkinnon arvo on noin 21 euroa.

Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse: tarkista, että käyttäjätiedoissasi on voimassa oleva sähköpostiosoite!

Lähettämällä kuvan annat luvan käyttää sitä Vauva-lehden aineistoissa. Lataa vain itse kuvaamiasi kuvia tai kuvia, joiden lataamiseen sinulla on kuvaajan lupa. Katso kuvahaasteiden tarkemmat ohjeet

Jos haluat kuvan mukaan lehden palstalle, kerro sisältö-kohdassa vauvan nimi ja ikä kuvaushetkellä.

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Vauva on itkuinen, eikä kakkaa kuulu. Ummetuksesta tulee herkästi itseään ruokkiva kierre. Miten kierteen saa katkaistua?

Vauva ei ole kakannut viikkoon. Pitääkö huolestua?

Vastasyntyneen ensimmäisen kakan pitäisi tulla parin päivän sisällä syntymästä, ja aluksi vauva ulostaa yleensä päivittäin.

Kun vauva kasvaa, suolen toiminnalle muodostuu oma, yksilöllinen rytminsä. Täysimetetty vauva voi kakata useita kertoja päivässä. Toisaalta pitkät, kymmenenkin päivän tauot ovat normaaleja. Pitkästä tauosta ei tarvitse huolestua, jos vauva syö ja kasvaa hyvin.

Jos vauva saa pelkkää korviketta tai syö jo kiinteitä ruokia, kakan pitäisi tulla useammin. Tällöin ummetuksesta puhutaan, jos kakka viipyy kolme päivää tai pidempään.

Täysimetetyillä vauvoilla ummetus on selvästi harvinaisempaa kuin korviketta ja kiinteää ravintoa saavilla lapsilla. Yleisintä ummetus on leikki-iässä, mutta osalla vaiva alkaa jo vauvaiässä.

Miten lapsi oireilee kovaa kakkaa?

Ulostaminen voi tehdä kipeää ja olla hankalaa. Lapsi voi olla kiukkuinen, itkuinen ja levoton. Ummetus voi näkyä myös vetämättömyytenä tai kalpeutena.

Usein ummetus huonontaa ruokahalua.

Kävely varpaillaan ja jalkojen puristaminen yhteen ovat leikki-ikäisellä merkkejä kakan pidättelystä. Pieni vauva voi jännittää itsensä kaarelle.

Usein ummetus huonontaa ruokahalua. Lapsi voi esimerkiksi aloittaa syömisen mutta keskeyttää sen pian. Joskus ummetus vaikuttaa niin, että jo vaipoista luopunut lapsi alkaa tahattomasti kakata housuun.

Vaikkei ummetusta olisi, on tavallista, että vauva on levoton ja ähisee ennen kakan tuloa. Joskus vauva itkee juuri ennen ulostamista, ja itku loppuu heti, kun kakka tulee ulos. Jos ulostamiseen liittyy aina itkua, asiasta on syytä mainita neuvolassa.

Mitä jos vastasyntyneen ensimmäistä kakkaa ei kuulu?

Jos vauvan ensimmäinen kakka viipyy, tai tuntuu, että vauva kakkaisi alusta asti kovin harvoin, asiasta on syytä kertoa sairaalassa tai neuvolassa. On hyvä varmistaa, että vauva saa riittävästi ravintoa. Erittäin harvoin vauvalla voi olla myös suolen loppupäässä ahtauma, joka hankaloittaa ulosteen kulkua.

Miltä normaali maitokakka näyttää?

Imetetyn vauvan maitokakka on keltaista sekä löysää, ja siinä voi olla vaaleita ryynejä. Korvikeruokitun vauvan kakka on kiinteämpää kuin täysimetetyillä.

Joskus liian vähäinen ravinnonsaanti voi näkyä vihreänä kakkana. Vihreä väri johtuu suolinesteestä, ja kun vauva saa tarpeeksi maitoa, väri palautuu.

Vauva maistelee kiinteitä ja kakkaa nyt harvemmin. Miksi?

Kun lapsi alkaa saada maidon rinnalla muuta ruokaa, suolen toiminta hidastuu. Normaali ulostamisväli on yhdestä kahteen päivään.

Jos kiinteiden ruokien aloittaminen aiheuttaa vauvalle ummetusta, kannattaa lisätä nesteen määrää ruuassa. Kiinteitä voi myös kokeilla antaa tilapäisesti vähemmän. Ajan myötä vauvan vatsa tottuu uuteen ravintoon.

Vauvalle on mahdoton syöttää niin paljon banaania tai mustikkaa, että vatsa menisi niiden takia jumiin.

Usein etenkin banaanin ja mustikan kerrotaan kovettavan vatsaa. Vauvalle on kuitenkin mahdotonta syöttää niitä niin paljon, että vatsa menisi vain niiden takia jumiin.

Mistä ummetus johtuu?

Lasten ummetuksen syynä on harvoin mitään sairautta. Taipumus hitaaseen suolentoimintaan voi olla perinnöllistä.

Ummetus voi saada alkunsa esimerkiksi kivuliaasta kakkauskokemuksesta. Alkusysäyksenä voi olla myös kuume tai vatsatauti. Silloin suolen toiminta usein hidastuu lievän kuivumisen takia. Ummetus voi liittyä siihenkin, ettei lapsi koe saavansa riittävää yksityisyyttä kakalla käymiseen esimerkiksi päiväkodissa.

Oli syy mikä tahansa, ummetuksesta syntyy herkästi itseään toteuttava kierre: lapsi pidättää kakkaa kivun pelossa, ja tauon pidentyessä ulostamisesta tulee entistä vaikeampaa.

Miten voin vauhdittaa vauvan vatsan toimintaa?

Ulostusrefleksiä voi yrittää aktivoida jumppaamalla vauvan jalkoja mahan päällä. Kiinteitä syövän lapsen kohdalla on tärkeintä huolehtia, että lapsi saa riittävästi nestettä.

Usein ummetukseen neuvotaan antamaan esimerkiksi luumu- tai mangososetta tai apteekissa myytävää mallasuutetta. Niitä voi kokeilla, mutta toisaalta ne harvoin ratkaisevat tilannetta. Mallasuute voi aiheuttaa ilmavaivoja, ja soseita pitäisi syödä paljon, jotta niistä olisi hyötyä.

Ulostetta pehmentäviä lääkkeitä saa apteekista ilman reseptiä. Leikki-ikäiselle niitä voi kokeilla omin päin, jos oireet ovat selvät. Vauvan ummetuksesta on hyvä puhua ensin neuvolassa.

Apteekista saa ilman reseptiä myös peräruiskeita. Jos ummetukseen taipuvainen lapsi on ollut useamman päivän kakkaamatta, ulostemassa voi olla jo niin iso ja kova, että lapsen on vaikea saada se ulos. Tällöin peräruiske voi toimia nopeana ensiapuna, joka laukaisee vaikean tilanteen.

Taapero ei malta rauhoittua kakalle. Mikä avuksi?

Jos ummetukseen taipuvainen lapsi ei käytä vaippaa, hänet pitäisi ohjata vessaan säntillisen säännöllisesti. Otollinen hetki on ruokailun jälkeen.

Onnistuneesta istunnosta saa ja pitääkin iloita.

Vessassa istumisesta kannattaa tehdä mukava ja rauhallinen tuokio. Ummetukseen taipuvaisilla kakkaamista olisi hyvä yrittää jopa 10–15 minuuttia. Se voi olla pienelle lapselle hankalaa, mutta lasta voi rauhoittaa istunnolle esimerkiksi mieleisten kirjojen avulla.

Vessakäynnistä ei pitäisi tehdä numeroa vaan normaali rutiini. Jos lapsi ei kakkaa, häntä ei saa torua. Onnistuneesta istunnosta sen sijaan saa ja pitääkin iloita.

Kysymyksiin vastasi lasten gastroenterologian erikoislääkäri Kaija-Leena Kolho Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lastenklinikalta. Lähteenä myös Suomen Lääkärilehden artikkeli Lasten ummetus (40/2010).

Vauva 4/2017

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ei ole mitään tiettyä ikää, jolloin vauva on valmis jäämään ensimmäistä kertaa hoitoon. Lapsen luonne on siinä olennaisempi asia. Rutiinit auttavat vauvaa tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Parikuinen vauva etsii katseellaan äitiä. Häntä ei näy, joten vauva aloittaa itkun. Tule tänne! Näkökenttään ilmestyy mummi, joka ojentaa unilelun ja ottaa vauvan olkapäälle samalla tavoin kuin äiti aina tekee. Vauva rentoutuu. Tämähän tuntuu tutulta.

Alussa yksi kiintymyssuhde on vauvalle ylitse muiden, ja tavallisesti sen toinen osapuoli on äiti. Tämä ei tarkoita, etteikö vauva viihtyisi myös muiden ihmisten seurassa, jopa kaksistaan.

Silti ajatuskin vauvan jättämisestä hoitajalle voi aiheuttaa vanhemmassa lähes fyysisen pahoinvoinnin tunteen.

Mitä jos vauva itkee, ja minä en ole paikalla lohduttamassa?

Lastenpsykiatrian professori ja Tampereen yliopistollisen sairaalan ylilääkäri Kaija Puura vakuuttaa, että huoli on luonnollista.

– On geneettisesti meissä hyvin syvällä pelätä, mitä vauvalle tapahtuu, jos minä lähden, Puura sanoo.

Jatkuvasti saatavilla olevan hoitajan kanssa vauva pystyy turvallisesti rakentamaan käsitystä itsestään ja maailmasta. Puura toivoo, etteivät äidit tekisi kuitenkaan vauvan kanssa olemisesta häkkiä, josta ei ole ulospääsyä.

– Lähtökohdaksi ei tarvitse ottaa, että vauvaa ei saa koskaan jättää hoitoon muuten kuin pakon edessä, hän sanoo.

Vauva pystyy jo varhain luomaan sosiaalisia suhteita myös muihin ihmisiin kuin vanhempiinsa. Hoitajan seurassa vauva pääsee kokemaan uudenlaista vuorovaikutusta.

Isän kanssa kaksin

Vauva hetkuttelee jalkojaan ja ojentelee käsiään kohti isää. Kun mitään ei tapahdu, vauvan otsaan ilmestyy ryppy. Seuraavaksi kuuluu jo kärsimätön parku. Äiti pyyhältää ottamaan vauvan isän sylistä: selvästi vaipanvaihdon aika.

Ensimmäisten kuukausien aikana äidin ja vauvan keskinäinen viestintä kehittyy sujuvaksi. Äidin mieleen voi hiipiä epäilys, voiko vauvan jättää edes kumppanin kanssa kahdestaan. Osaako se varmasti?

Puura rohkaisee äitejä luottamaan kumppaniinsa.

Isän kannalta kahdenkeskisellä ajalla on mullistava vaikutus.

Vauvan kanssa vietetyt tunnit laskevat isän testosteronitasoa ja muuttavat aivotoimintaa. Vanhemman aivot muokkautuvat sen mukaan, paljonko hän viettää aikaa vauvan kanssa.

– Kahdenkeskinen aika opettaa isän herkäksi vauvan tarpeille, Puura sanoo.

Äitiysloma on pitkä aika olla 24 tuntia vuorokaudessa kiinni vauvassa.

– Toinen vanhempi kyllä oppii hoitamaan vauvaa. Hän voi ja saa tehdä sen eri tavalla kuin äiti, Puura sanoo.

Yleensä vauvan kiintymyssuhde rakentuu noin yhdeksän kuukauden ikään mennessä. Sitä ennen vauva ei tee kovin suurta numeroa siitä, onko syli tuttu vai vieras, kunhan joku vastaa hänen tarpeisiinsa. Tässä mielessä pienen vauvan jättäminen hoitoon on helpompaa kuin isomman.

Kiintymyssuhteen rakennuttua vauva alkaa vierastaa. Kovaääninen protestointi voi tuntua vanhemmasta raastavalta, mutta se on luottamuksen osoitus.

Vauva on nyt valinnut suosikki-ihmisensä, joiden kanssa haluaa olla.

Tavallisesti vierastaminen helpottaa kahteen ikävuoteen mennessä.

Näin minä nukahdan

Mummi ja vaari tulevat kylään. Vaari touhottaa vielä eteisessä takkinsa kanssa, kun mummi jo nappaa vauvan syliin. Vauvan silmät tavoittavat äitiä: Miten tähän pitäisi reagoida?

– Vauva katsoo heti vanhempaansa ja päättelee hänen olemuksestaan, ovatko nämä ihmiset turvallisia vai eivät. Jos äidin ilme ja asento viestivät huolta, vauva hermostuu, Puura sanoo.

Vanhemman kannattaa tarkkailla, miten vauva suhtautuu uusiin ihmisiin ja paikkoihin ja onko hän yleensä herkkä stressaaville tilanteille. Jos vauvan perusluonne on rento, hän ei luultavasti ole moksiskaan parin tunnin hoitokeikasta. Aran ja herkän vauvan vanhempien täytyy nähdä enemmän vaivaa ja valmistella huolellisemmin erossaolon aika.

– Lapsen luonne on olennaisempi hoitoon jäämisen näkökulmasta kuin mikään tietty ikä, sanoo psykologian tohtori Riikka Pyhälä Helsingin yliopistosta.

Vanhemmat voivat rakentaa lapselle keinoja tuntea olonsa turvalliseksi rutiinien avulla. Esimerkiksi unilelu ja aina nukkumaan mennessä soitettava soittorasia saattavat auttaa. Kun vauva yhdistää nukahtamisen niihin, hän tuntee olonsa tutuksi ja turvalliseksi myös vanhempien ollessa poissa.

Sitten ensimmäinen kokeilu menee pieleen: vauva on itkenyt koko vanhempien leffakäynnin ajan.

– Vanhemmista vauvan reaktio voi tuntua pahalta, mutta pieni erilläänolo ei aiheuta lapselle korjaamatonta vahinkoa. Vanhempien ei tarvitse jännittää, meneekö tässä nyt kerralla palasiksi koko kiintymyssuhde, Puura lohduttaa.

Miten sinä, äiti, pärjäsit?

Päivähoidon aloitus on iso elämänmuutos niin lapselle kuin vanhemmillekin. Kun kello tulee neljä, tuoreen päiväkotilapsen äiti ottaa viimeiset askeleet puolijuoksua ja kumartuu halaamaan lasta. Lapsi vilkuilee toisella silmällä kesken jäänyttä leikkiään, toisella äitiä.

Riikka Pyhälä ymmärtää, että jälleennäkemisen hetkellä vanhemman päällimmäinen tunne voi olla helpotus.

Hän kuitenkin toivoo, etteivät vanhemmat päättäisi lapsen puolesta, miltä hoidossa oleminen tuntui.

Jos lapsi viihtyi ja leikki kulki, kaikki on luultavimmin hyvin.

Lapsen näkökulmasta olisi hyvä, jos päivähoidon voisi aloittaa vähitellen, aluksi lyhyemmillä päivillä. Alle vuoden ikäisen unen ja ravinnon tarve ei välttämättä vielä veny päiväkodin rutiineihin.

– Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän päivähoidon tulisi muistuttaa tavallista kotiarkea, Kaija Puura sanoo.

Eroaikaa kannattaa selittää lapselle tapahtumien ja vaikkapa kuvien avulla. Tulen hakemaan, kun olet käynyt ulkoilemassa, päiväunilla ja välipalalla.

Lapselle aika ei ole niinkään määre kuin tunne: tuntuu, että äiti on ollut poissa jo tosi kauan. Tunne tulee toiselle nopeammin kuin toiselle.

Yhden vauvan mielestä äidin tunnin jumppa voi olla liikaa, kun toinen aidosti viihtyy hoidossa yön yli, kun vanhemmat viettävät kahdenkeskistä aikaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.