Tuoreet isät saavat isyysvapaata noin 9 viikkoa.

Isälle korvamerkitty isyysvapaa pitenee vuoden 2013 alusta. Isyysvapaa on uudistuksen myötä kaikkiaan 54 arkipäivää eli noin 9 viikkoa. Arkipäiviin lasketaan päivät maanantaista lauantaihin arkipyhät pois lukien.

Isä voi pitää enintään 18 arkipäivää vapaata samaan aikaan kun äiti on äitiys- tai vanhempainvapaalla, eli esimerkiksi heti vauvan synnyttyä. Muut päivät isä voi pitää äitiys- ja vanhempainrahakauden jälkeen. Halutessaan isä voi pitää kaikki 54 päiväänsä vasta äitiys- ja vanhempainrahakauden jälkeen, jolloin isä voi jäädä lapsen kanssa kotiin yhtäjaksoisesti yli kahdeksi kuukaudeksi. Päivät voi pitää myös useammassa osassa.

Uudistuksen tavoitteena on saada yhä useampi isä käyttämään perhevapaita.

Isyysvapaan lisäksi isä voi käyttää myös vanhempainvapaata, hoitovapaata tai molempia. Isyysrahapäivät eivät vähennä vanhempainrahapäiviä, ja isyysvapaan kestoon ei myöskään vaikuta se, jääkö isä myös vanhempainvapaalle. Käytännössä uudistus tarkoittaa kahden viikon pidennystä vanhempainrahakauteen. Isäkuukausi, joka oli enintään 24 arkipäivää, jää muutoksen myötä pois.

Isyysvapaata voi myös siirtää aiempaa pidemmälle. Lapsi voi olla päivähoidossa ennen isyysvapaata, mutta vapaa tulee kuitenkin pitää ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta tai adoptiolapsen hoitoon ottamisesta on kulunut kaksi vuotta.

Uusi isyysvapaa koskee niitä perheitä, joilla erityisäitiysraha, äitiysraha tai adoptioperheissä vanhempainraha on alkanut vuoden 2013 puolella.

Isyysraha ja isyysvapaa Kelan sivuilla

Jasmin ja Mikko ovat teinivanhempia. Mutta se ei ole oleellista. Oleellista on se, että he haluavat olla hyviä vanhempia.

Mikko istuu risti-istunnassa lattialla, ja viisikuukautinen Leo pötköttää isän reidellä. Jasmin nojaa Mikkoon ja sipaisee välillä hellästi Leon poskea.

Perhe on viltin päällä keskellä olohuoneen lattiaa. Siitä on helppo singahtaa keittiöön tai pesuhuoneeseen. Kaikki tärkeä on kätten ulottuvilla: myös Leon lempilelu, pinkki pehmoperhonen.

– Kyllä olet isäsi näköinen, Jasmin sanoo ja nauraa pojalleen.

Hän nostaa Leon syliinsä. Leo kikattaa. Miten poika voikin olla niin täydellinen?

Aurinko paistaa ikkunasta ja paljastaa pölyn ja epäjärjestyksen. Mutta se ei haittaa, se ei ole tärkeää. Tärkeää on Leo. Mikko ja Jasmin ovat tulleet teineinä vanhemmiksi, mutta sekään ei ole oleellista. Se on, että he haluavat olla hyviä vanhempia.

Alussa tuore äiti ei uskaltanut antaa Leoa edes Mikon syliin. Nyt isä tekee kaikkea mitä äitikin, paitsi imettää ja leikkaa Leon kynnet.

Mikko katsoo Leon perään esimerkiksi silloin, kun Jasmin lähtee kuntosalille. Vahtiessaan hän pelaa koneella Runescape-roolipeliä. Se on ehkä ainoa asia, josta Jasminin tulee Mikolle välillä nalkutettua.

Mutta se on pieni juttu sen rinnalla, että isä hoitaa lastaan hyvin, käy kaupassakin ja tekee kotitöitä.

Mikolla oli huoneessaan kapea nuorisovuode. Sen päällä 17-vuotias Mikko ja 16-vuotias Jasmin juttelivat yhtenä joulukuun iltana puolitoista vuotta sitten.

Vasta myöhään illalla, kun Mikon pikkusisko oli nukahtanut seinän takana, Jasmin uskalsi kuiskata, että oli unohtanut ottaa minipillerin. Mitä jos hän olisi raskaana? Mikko ei osannut sanoa oikein mitään. Paitsi, että olisihan se nyt aika pelottavaa.

Kun raskaustesti näytti negatiivista, Jasmin tunsi helpotusta – mutta myös pettymystä.

Kuukauden kuluttua tehty raskaustesti näytti kuitenkin negatiivista.

– Olimme kummatkin helpottuneita, mutta samalla tunsin myös pettymystä. Olin ehtinyt pyöritellä raskauden mahdollisuutta mielessäni jo kuukauden ja alkanut salaa vähän toivoakin, Jasmin sanoo.

Jasminin vauvakuume vain vahvistui ajan kuluessa. Sopisiko, että vauvaa ei yritetä, mutta ei estelläkään, Jasmin ehdotti. Mikosta ajatus oli hyvä. Välillä Jasmin otti pillerin, välillä ei.

Jasminille oli jo pienenä selvää, että hänestä tulee joskus äiti. Lapsuuden valokuvassa hän istuu nakuna vauvanukke kainalossaan. Hän nukkui nukkiensa kanssa, syötti niitä tuttipullolla ja sovitteli niille vaippoja. Hän hoivasi naapurin pientä Hannaa ja halusi välttämättä siivota tämän huoneen. Jasmin toivoi kovasti pikkusisarusta, mutta sitä ei koskaan tullut.

Kun hän oli 9-vuotias, vanhemmat erosivat. Ero oli shokki.

– Kuvittelin, että kaikki oli minun syytäni. Äiti ja sisarpuoleni muuttivat pois. Minä päätin jäädä asumaan isäni kanssa, koska en halunnut jättää häntä yksin.

Isä ja tytär asuivat kahdestaan kaukana maalla, eikä isä oikein osannut tukea naiseksi kasvavaa tytärtään. Koulussa Jasminia kiusattiin. Kaikki kävi lopulta niin raskaaksi, että Jasmin alkoi viillellä itseään.

Koulussa kukaan ei huomannut Jasminin pahoinvointia. Äiti oli kuitenkin pistänyt merkille tyttönsä muuttuneen olemuksen ja järjesti Jasminin asumaan luokseen.

Uudessa koulussa 13-vuotias Jasmin sai kavereita ja alkoi ensikertaa seurustella. Silti hän ei ollut tyytyväinen itseensä tai elämäänsä.

Nuoresta poikaystävästäkään ei ollut tukea: poika sanoi Jasminin olevan liian lihava. Jasmin laihdutti 20 kiloa ja sairastui bulimiaan. Hän oli nuori, mutta hänestä tuntui, että elämä oli ohi. Juuri sillä hetkellä vauvahaaveet olivat hyvin, hyvin kaukana.

Keväällä kaksi vuotta sitten Jasmin uskaltautui siskonsa tupaantuliaisiin, vaikka oli juuri laittanut poikaystävän kanssa välit poikki eikä ollut lainkaan juhlatuulella.

Juhlissa oli poika, joka vilkuili Jasminia koko ajan.

– Jasmin oli minusta nätti. Ja vaikutti jotenkin kaukaisesti tutulta, Mikko sanoo.

Parin viikon kuluttua Jasmin rohkaistui pyytämään Mikkoa leffaseuraksi.

Kesällä he alkoivat seurustella, ja syksyllä Jasmin aloitti lähihoitajaopinnot Espoossa. Mikko jatkoi lukiossa.

Joulun alla Jasminilla tuli riitaa äitinsä kanssa. Syytä ei kukaan enää muista, ja vaikka riita sovittiin heti, Jasmin alkoi hiljalleen muuttaa tavaroitaan Mikon kotiin.

Jasmin laittoi Mikolle viestin: "Olen raskaana". Mikko vastasi: "Me niin kuollaan."

Vuosi ensitapaamisen jälkeen Jasmin istui Mikon huoneessa ja tuijotti raskaustestiä. Varmuuden vuoksi hän testasi kahdella tikulla ennen kuin laittoi Mikolle tekstiviestin: Olen raskaana.

Pian kännykkään kilahti vastaus: Me niin kuollaan.

Nuorten äidit suhtautuivat uutiseen hyvin, mutta kun Mikon isä kuuli raskaudesta yhdeksännellä raskausviikolla, hän raivostui niin, että roskapussit lensivät käsistä lattialle. Myöhemmin isä pyysi suuttumistaan anteeksi ja selitti olevansa vain huolissaan.

Osa kavereista haukkui Mikkoa tyhmäksi. Heidän mielestään vauva pilaisi Mikon elämän.

Ensimmäinen ultraäänitutkimus konkretisoi raskauden nuorelle isälle. Mikko rakastui päätäpahkaa pieneen tulokkaaseen ja silitteli iltaisin Jasminin mahaa. Oli yhtä aikaa outoa ja mahtavaa ajatella, että siellä kasvoi heidän yhteinen lapsensa.

Neuvolasta luvattiin, että nuori perhe saisi soittaa ja kysyä neuvoa milloin vain. Terveydenhoitaja suositteli Tyttöjen talon nuorten äitien ryhmää. Siitä tulikin Jasminille tärkeä tuki. Synnytysvalmennusryhmään he eivät sen sijaan halunneet mennä ikänsä takia ihmeteltäviksi.

Jasmin kävi terveydenhuolto-oppilaitosta kahdeksannen raskauskuukauden loppuun. Koulussa hänen nimilapussaan luki #mutsi.

Jasmin oli odotuksesta niin ylpeä ja onnellinen, että vain hymyili ihmettelijöille.

Loppuaikoina Jasminin päälle mahtuivat enää Mikon isot, mustat Iron Maiden -paidat. Kaduilla ja kaupoissa Jasminin mustiin verhottua suurta vatsaa tuijotettiin. Se ei haitannut. Jasmin oli odotuksesta niin ylpeä ja onnellinen, että vain hymyili ihmettelijöille.

Kun Jasmin oli 28. raskausviikolla, pari muutti vuokrakaksioon kilometrin päähän Mikon vanhemmista. Aikaisin yhtenä joulukuun aamuna Jasmin heräsi pissahätään ja raahusti vessaan. Kuului vaimea poksahdus, ja lapsivedet hulahtivat pönttöön.

Synnytys eteni hyvin, ja jo puolenpäivän jälkeen Leo päästi ensiparkaisunsa.

Kun he pääsivät synnytyksen jälkeen asettumaan perhehuoneeseen ja hoitaja jätti heidät kolmisin, aika tuntui pysähtyvän.

– Puhelin piippasi onnitteluita. Muuten olimme hiljaa ja ihastelimme vauvaa.

Jasmin ja Mikko olivat äärettömän onnellisia, mutta samalla olo oli epätodellinen. Oliko vauva todella heidän? Miten joku voi olla niin pieni, mutta niin valmis?

– Olin hirveän kiitollinen siitä, että Mikko oli vierelläni. Tunsin, että olemme tässä hommassa selkeästi yhdessä.

Vanhemmat ja sisarukset kävivät kerran ihastelemassa vauvaa. Muuten päivät menivät levätessä ja imetystä opetellessa. Kotiin siirtyminen jännitti kumpaakin.

He tiesivät, että vauvat tapaavat itkeä ja valvoa. Silti alun raskaus tuli yllätyksenä. Leo kärsi koliikista, ja itki kolme kuukautta yöt ja päivät.

Jasmin ja vauva nukkuivat sängyssä, Mikko vieressä lattialla. Leoa hytkytettiin sylissä ja koliikkikeinussa. Ja taas sylissä ja keinussa.

Ensimmäisinä kuukausina Jasmin ei jaksanut ajatellakaan tekevänsä ruokaa, ja hän eli käytännössä ateriankorvikkeilla. Pikimusta huumori auttoi pahimman yli.

– Kun soitin äidille, saatoin sanoa, että teen kohta lapsesta vauvapataa. Onneksi äidilläkin on hyvä huumorintaju, ja hän ymmärsi tunteeni.

Mikko kävi lukiota vielä joulu- ja tammikuun, mutta jäi sitten isyysvapaalle.

Ajan kuluessa Leon koliikki helpotti, ja Jasminkin alkoi taas syödä kunnolla. Hän pumppasi maitoa pulloon ja antoi Mikon ruokkia vauvaa, jotta sai välillä levättyä. Imetystä hän ei kuitenkaan jättänyt.

– Aion imettää Leoa vähintään puoli vuotta, hän sanoo.

Jasmin istuu vuoteella ja syöttää Leoa. Mikko kiikuttaa imetystyynyn. Kun Leo on kylläinen, hän osallistuu keskusteluun jokeltamalla.

– Tissichatti! Nyt tämä menee vähän leikiksi. Jäähylle hetkeksi, Jasmin juttelee ja nostaa Leon rinnalta.

Jasmin sanoo tuntevansa itsensä täysin valmiiksi äidiksi. Hänestä tuntuu, että on ollut valmis jo pitkään.

– Kun teen jotain oikein, se vaikuttaa vauvaankin oikein. Kun syön tai liikun, se tekee hyvää meille molemmille. Itsestä huolta pitäminen on nyt automaattista.

Perhe vierailee Mikon vanhemmilla aina torstaisin ja lauantaisin. Vauva-arjen pieniä iloja on päästä saunaan kahdestaan.

Jasminin äiti käy tyttärensä apuna, ja isä soittelee ja kyselee kuulumisia. Isästä on tullut Leon suurin fani. Nuorena ne lapset pitääkin tehdä, hän sanoo. Isä on tyytyväinen myös siihen, että Mikolla on mahdollisuus viettää aikaa perheensä kanssa. Sitä mahdollisuutta ei jokaisella miehellä ole aina ollut.

Pari vuotta. Ainakin niin kauan Jasmin aikoo olla kotona. Hän miettii, jatkaako sitten lähihoitajaopintoja vai alkaako opiskella merkonomiksi. Mikko vaihtaa aikuislukioon, jotta hän voi viettää päivät perheensä kanssa. Taloudellisesti he tulevat toimeen ihan hyvin, sillä rahaa ei mene mihinkään turhaan.

Jasminia ärsyttää perinteinen käsitys teinivanhemmista: vauva on vahinko ja joka viikonloppu juodaan pää täyteen.

Nuoruuden tupakka- ja alkoholikokeilut eivät Mikkoa ja Jasminia kiinnosta. Mikko ei ole koskaan edes maistanut alkoholia. Jasminia ärsyttääkin perinteinen käsitys teinivanhemmista, joiden vauva on vahinko ja jotka juovat joka viikonloppu päänsä täyteen.

– Leo ei välitä minkä ikäisiä me olemme. Riittää, että pidämme hänestä huolta.

Osa kavereista jäi vanhemmuuden myötä. Muutamat ovat vierailleet Leoa katsomassa.

– Leo on heidän mielestään söpö. Mutta en tiedä, kuinka paljon heitä Leon kuulumiset kiinnostavat, Jasmin miettii.

Pian juhlitaan Leon puolivuotispäiviä.

– Juuri nyt haluan keskittyä lapseeni ja perheeseeni. Itseeni keskittymisen aika on sitten myöhemmin, Jasmin sanoo.

Mikko on samaa mieltä.

Vauva 6–7/16

Perhe

Lähihoitajaopiskelija Jasmin Vahtera, 17, lukiolainen Mikko Heikura, 18, ja Leo, 5 kk, asuvat Espoossa.

Vanhemmuus on pikamatka aikuisuuteen. Nämä hetket paljastavat, että huolettomat haahuiluvuodet ovat takana.

1. Tapaat päivittäin ihmisiä, jotka tuntevat sinut nimellä Milon äiti tai Aadan isä.

2. Lapsi oksentaa syliisi julkisella paikalla sotkien teidät molemmat – ja sinä olet maailman ainoa ihminen, joka voi hoitaa tilanteen.

3. Kuulostat täsmälleen samalta kuin äitisi. Mistä nuo sanat oikein tulivat! Ja tuo äänenpaino!

4. Et voi olla huomauttamatta bussipysäkillä kiroileville teineille huonosta kielenkäytöstä.

5. Tulet ensimmäistä kertaa synnytyssairaalasta kotiin vauvasi kanssa. Annettiinko tämä lapsi todellakin minun vastuulleni?

6. Leikki-ikäisesi pyytää sinua selittämään, miten lentokone toimii. Tuo pieni ihminen kuvittelee, että tiedän!

7. Käyt raskausaikana ensimmäistä kertaa neuvolassa eikä siellä kummastella ollenkaan, miten ihmeessä olet noin nuorena päätynyt tuohon tilanteeseen.

8. Täytät omat tietosi koulun tai päiväkodin lomakkeeseen kohtaan, jossa kysytään äidin tai isän tietoja. (Ja ne lomakkeet eivät muuten ihan heti lopu.)

9. Oma lapsukaisesi on yhtäkkiä täysi-ikäinen ja huolehtii ihan sujuvasti aikuisten asioista. Laskutoimitus kertoo, että sinunkin on aika.

10. Kymmeneltä illalla suurin haaveesi on kääriytyä vilttiin.

Vierailija

Jaahas, eli tästä voisi päätellä, että lapseton ihminen ei voi olla aikuinen ollenkaan? Juuuuust. Nuo ovat kymmenen merkkiä siitä, että on vanhempi - aikuinen voi olla muutenkin. Ja vanhempi voi olla lapselle, vaikka ei olisi vielä henkisesti aikuinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Maria Veitola lomaili kesällä Menorcalla. Lomatunnelmaa häiritsivät jalkapallon EM-kisat.

 

Terveisiä lomalta Menorcalta! Olemme täällä ystäväperheen kanssa, seurueessa on neljä aikuista ja kolme lasta, 8-, 5- ja 4-vuotiaat.

Vuokrasimme huvilan kivojen rantojen läheisyydestä. Lasten mielestä parasta on silti oma, pieni uima-allas. Jos he saisivat valita, emme poistuisi pihaltamme.

Vaikeinta on saada heidät juomaan ja ymmärtämään, miksi aurinkorasvaa on käytettävä ja miksi on kiinnostavaa nähdä muitakin paikkoja kuin oma piha. Tai tajuamaan, että on olemassa muutakin tekemistä kuin uiminen ja iPadilla pelaaminen.

Yhden lapsen äitinä iloitsen siitä, että pojalla on lomalla seuraa. Minun ei tarvitse viihdyttää tai leikkiä – en ole erityisen hyvä siinä. Vannon, että jopa lomalla tiskaan mieluummin kuin leikin uima-altaassa merihirviötä.

Toisten lasten ansiosta ehdin lukea ja ihastella paikallisia kasveja – muistutan tässäkin päivä päivältä enemmän äitiäni. Ystäväperheen äiti taas sanoo, että kolmannen pyörän ansiosta sisarukset eivät tappele keskenään niin paljon kuin tappelisivat, jos matkalla oltaisiin oman perheen voimin.

Samaan aikaan tunsin sympatiaa vauvan äitiä kohtaan: väsymys tekee ihmisistä kireitä.

Kaikki siis voittavat. Paitsi naapurihuvilan rouva, joka ilmaantui kiukkuisena portillemme sähisemään, että lastemme täytyy olla hiljaa uima-altaassa, koska heidän vauvansa nukkuu. Kello oli puoli yksitoista illalla.

Purin kieleeni, vaikka mieleni teki kysyä rouvalta, voinko tulla vastavuoroisesti kiljumaan heidän portilleen, kun heidän vauvansa itkee. Samaan aikaan tunsin sympatiaa vauvan äitiä kohtaan: väsymys tekee ihmisistä kireitä.

Olisin halunnut antaa hänelle myös yhden parhaista neuvoista, jonka sain ennen kuin oma lapseni syntyi. ”Älkää vain totuttako lastanne siihen, että on hiljaista kun hän nukkuu”, äitinä kokeneempi ystäväni sanoi minulle.

Vaikenin, ja hätistin vastahakoiset lapset altaasta sisään, koska oli kaikin tavoin liian myöhäistä.

Lomatunnelmaa on häirinnyt eniten jalkapallon EM-kisat. Molempien perheiden isät ovat jalkapallohulluja ja katsovat kaikki ottelut. Kumpikaan meistä äideistä ei ole yrityksistä huolimatta tippaakaan kiinnostunut jalkapallosta.

Telkkari vie miesten kaiken huomion. Yhteisiä illanviettoja ei ole.

Jokaisella illallisella on kireä tunnelma. Miehet haluavat kiirehtiä, jotta ehtivät katsomaan jalkapalloa. Naiset haluaisivat nautiskella.

Kun ottelu sitten alkaa, telkkari vie miesten kaiken huomion. Yhteisiä illanviettoja ei ole.

Yritän ajatella positiivisesti: on mukavampaa, että mies katsoo jalkapalloa kuin ryyppää baarissa. Mutta liika on liikaa.

Ystäväperheen äiti sen ytimekkäästi ilmaisi: ”Vitun jalkapallo.”

Meidän Perhe 8/2016

Maria Veitola on 43-vuotias toimittaja, jonka perheeseen kuuluvat mies ja keväällä 2012 syntynyt poika Taisto. ”Älä sekoile” on Marian ja pojan vakilause toinen toisilleen.

Vierailija

Ihanan erilainen lomakertomus somen sokerihuurteisten lomakuvausten jälkeen. Elämä ei ole aina niin täydellistä, lomallakaan ;-)

Vierailija

Hauska kirjoitus, kuten aina Marialta. Mekin oltiin lomalla Menorcalla lasten ollessa pieniä koululaisia ja se oli ihan huippureissu. Ai tuli oikein ikävä niitä kahta lomaviikkoa sillä kauniilla saarella.
Tuo ohje "älkää vain totuttako lastanne siihen, että on hiljaista kun hän nukkuu" on niin hyvä. Esikoisen ollessa vauva kuljimme sukkasillamme hiippaillen, kuopuksen syntyessä esikoinen oli leikki-ikäinen rämäpää ja kuopus oppi nukkumaan ihan missä metelissä vaan :)

(Toivottavasti Marian Yökylässä-sarja jatkuu, se oli ihan huippu!)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lapsi tarrautuu kiinni ja sanoo, että ei nousta, ei lähdetä, luetaan, halataan. Sitten tulee päivä, jolloin onkin toisin, Ulla Ahvenniemi kirjoittaa.

Aina tätä.

Sylissä kantamista ja hytkyttämistä, tutin etsimistä pimeässä. Liian aikaisia aamuja virkun höpsön kanssa, liian myöhäisiä iltoja virkun höpsön kanssa. Imetysmaratoneja, puuromaratoneja, sosetta poskiin ja hiuksiin enemmän kuin suuhun.

Seuraavaksi askeleet. Selkä väsyy, ei jaksaisi taas taluttaa. Sitten lapsen itse ottamat, missä on videokamera, voiko kolme askelta jo laskea kävelyksi? Portaita ylös ja alas, äkkiä turvaportti eteen. Yöllä unen läpi kuuluvaa tepsutusta, sen jälkeen pienet varpaat kylkeä potkimassa.

Sanat, joista melkein ensimmäinen on äiti. Lauseet, jotka alkavat aina sillä: Äiti, kato. Äiti, tuu. Äiti, mennään. Äiti, syliin.

Lapsi irrottaa kätensä isommasta kädestä, kun kaveri tulee tiellä vastaan.

Lukemattomia samanlaisina toistuvia hetkiä. Lapsi, joka tarrautuu kiinni ja sanoo, että ei nousta, ei lähdetä, luetaan, halataan. Pieni käsi omassa isommassa kädessä matkalla puistoon ja kauppaan ja päiväkotiin ja kotiin. Pieni lapsi odottamassa, että äiti tai isä ehtisi pelata tai lukea tai pelleillä, koska ei ole mitään parempaa kuin olla äidin tai isän kanssa.

Äiti tai isä sanomassa, että kulta se on hieno käpy, mutta nyt on kiire. Kulta äidin pitää nyt siivota keittiö, piirrä vaikka.

Sitten tulee päivä, jolloin onkin toisin. Silloin äiti ja isä kysyvät lapselta, oliko kiva päivä ja mitä ruokaa olet syönyt, koska eivät enää tiedä. Lapsi irrottaa kätensä isommasta kädestä, kun kaveri tulee tiellä vastaan.

Vanhemmat tietävät, että näin sen kuuluu mennä, mutta miten äkkiä se kävikään. Ottavat lasta kädestä ja haluaisivat pitää siitä kiinni vielä hetken.

Meidän Perhe 8/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.