Hiihtäjä Mona-Liisa Malvalehto haluaisi olla epäitsekkäämpi äiti. Rennommaksi äidiksi hän on jo oppinut.

Kotona Kouvolassa paistaa aurinko, mutta neljävuotiaan Isabellan äiti ei tänään pääse ulkoleikkeihin. Äiti on hiihtäjä Mona-Liisa Malvalehto, ja hänellä on ollut kahden treenin päivä.

Kesä on hiihtäjän rankinta treeniaikaa, ja toisinaan se vaikuttaa myös lapseen.

– Välillä makaan sohvalla ja keksin leikkejä ja pelejä, joita voi leikkiä maaten. Naapuruston lapset ovat ulkona äitiensä kanssa, ja minulle tulee huono omatunto. Haluaisin olla epäitsekkäämpi äiti, mutta urheilijana on pakko miettiä koko ajan omaa jaksamista.

Usein sellaisina päivinä pelataan Afrikan tähteä. Säännöt ovat samat yhdelle neljävuotiaalle ja kahdelle 31-vuotiaalle: Isabellalle, Mona-Liisalle ja hiihtäjä Ville Nousiaiselle, Isabellan isälle.

– Jos minä olen voittanut Isabellan pelissä niin sitten olen voittanut. Lapsen pitää oppia, että elämässä tulee myös tappioita, Mona-Liisa sanoo.

Kirosana alkaa v:llä

Kun Isabella oli pienempi, moni asia stressasi Mona-Liisaa. Imetyksen lopetus, miten se käy? Kuivaksi oppiminen, milloin ja miten?

– Sitten huomasin, että lapsi itse opettaa, miten toimitaan.

Stressaaminen kuuluu äidiksi kasvamiseen, niin Mona-Liisa ajattelee nyt, kokeneempana ja rennompana.

Rajansa on silti myös äidiksi kasvamisella. Kun Mona-Liisaa ottaa tarpeeksi päähän, hän kiroilee, oli lapsi vieressä tai ei. Lapsi kuuluu tavalliseen elämään ja saa sitä myös kuulla.

– En jaksa esittää mitään sen kummempaa. Isabella tietää kirosanat v:stä alkaen ja on välillä kirosanapoliisi. Mutta hän tietää myös sen, missä ei kiroilla.

Hyvä, omanlainen lapsi

Mona-Liisa ei osaa kuvitella, että pettyisi Isabellaan koskaan. Mutta itseensä hän pettyy, jos ei saa opetettua lapselleen, että elämässä täytyy tehdä töitä. Sitä hän omalla esimerkillään näyttää koko ajan.

– Minun pitää silti muistaa, että vaikka itse tahdon tehdä asiat hyvin ja olla perfektionisti, lapsi ei välttämättä ole samanlainen eikä hänen tarvitsekaan olla.

Mitä Mona-Liisa Malvalehto ajattelee jäähypenkistä, karkkien syömisestä ja virikkeiden antamisesta? Lue lisää Meidän Perhe 6/2015 -lehdestä.

Lue myös

Näyttelijä Helena Rängman: "Äitiys muutti tapani katsoa maailmaa"

Näyttelijä Lotta Lehtikari: "Lapselle on turha esittää parempaa kuin on"

Kirjailija Elina Hirvonen: "Virheetöntä vanhempaa ei ole"

Ex-missi Essi Pöysti: "En suosittele tällaista kotisynnytystä kenellekään"

Elämä ei vilahda ohitse, vaikka välillä nukkuisikin, Sanna Stellan kirjoittaa.

Vihdoinkin osaan nukkua! Kolme lasta se vaati. Nukkuminen on mielestäni aina ollut yliarvostettua. Kaikki muu elämässä niin paljon hauskempaa. Varsinkin valvominen myöhään, siitä pidän erityisesti.

Ensimmäisen lapsen kanssa en muuttanut unirytmiäni yhtään. Illalla notkuin hereillä kahteen. Oma aika iltaisin oli tärkeää. Televisio, Facebook, hyvä kirja, mitä vain mihin voi uppoutua.

Kun lapsia oli kaksi, tein valtavasti töitä ja avasin koneen aina heti, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Ajattelin, että kyllä minä jaksan viiden tunnin yöunilla. Eivätkä nekään tunnit tulleet yhteen putkeen, koska lapsilla on taipumus heräillä öisin. Vuoden vetelin näin. Sumussa.

Näin unta, jossa salaisen palvelun agentit pyysivät minua töihin, koska pystyn operoimaan erittäin haastavia työtehtäviä huonoillakin unilla. Unessani olin James Bond -materiaalia, todellisuudessa jotain ihan muuta.

Olin niin väsynyt, etten muistanut tyttäreni toista nimeä.

Olin usein itkuherkkä ja räjähdysaltis. En muistanut enää mitään. Kuten esimerkiksi tyttäreni toista nimeä. Hieman kiusallinen tilanne, kun jouduin kaivamaan Kela-kortin esiin tarkistaakseni. Enkä yhdistänyt oiretta unen puutteeseen. Sen sijaan pelkäsin aivokasvainta. Unenpöpperössä se tuntui ilmiselvältä vaihtoehdolta.

Maksoin sen vuoden univelkoja toisen vuoden etsimällä parempaa unta ja unirytmiä.

Kolmannen lapsen kohdalla olen oppinut läksyni. Sujahdan yökkäreihin samaan aikaan vauvan kanssa. Vaikka muutaman kuukauden tai muutaman vuodenkin vetäytyisin kammariini heti iltauutisten jälkeen, ei se minusta ihan mummoa tee.

Olen alkanut luottaa, että elämä ei ole tuolla jossain, se ei vilahda ohitseni vaikka välillä nukkuisinkin. Itse asiassa elämä tuntuu kirkkaammalta hyvien unien jälkeen.

Sitä paitsi kun on nukkunut hyvin, jaksaa makkarissa tehdä muutakin kuin nukkua. Vink vink.

Tapasimme matkoilla vanhemman brittipariskunnan. He muistelivat poikaansa, joka valvotti heitä koko lapsuutensa. Nyt poika oli aikuinen ja eronnut, ja tunki pubi-illan päätteeksi vanhempiensa makuuhuoneeseen puhumaan avioerostaan. Ja taas vanhempien yöunet järkkyivät.

Siinä välissä oli ollut parikymmentä vuotta nukkua hyvin. Sellaista aikaa odotellessa!

Vauva 12/16

Sanna Stellan on 41-vuotias kolmen lapsen äiti, joka nojaa kasvatusperiaatteissaan vankasti kaaosteoriaan, mutta ei tingi lasten nukkumaanmenoajoista tai ripsiväristään.

Kuusi vauva.fin bloggaajaa kertoo, mitä lupauksia he tekivät vuodelle 2017.

"Yritän pysyä erossa netistä ennen lasten nukahtamista. Palasin hoitovapaalta töihin ja hämmennyin, kuinka lyhyt kotiutumisen ja iltatoimien väli on. Pieni vilkaisu puhelimeen johtaa helposti siihen, että netissä tulee roikuttua pidempään ja perheen yhteinen aika vähenee."

Isäkuukaudet

 

"Aion lisätä höpsöttelyä ja typerien laulujen laulamista omilla hassuilla sanoituksilla mahdollisimman julkisesti. Tavoitteena on, että oppisin ottamaan itseni vähemmän vakavasti ja lapsi saisi nauraa entistä enemmän."

Mirvan menomatkat

 

"Yritän puuhailla enemmän yhdessä yksivuotiaan Sulon kanssa, esimerkiksi ulkoilla. Maaliskuussa Sulolle syntyy pikkusisarus, ja se tuo lisämaustetta perhe-elämään. Myös pienelle on varattava aikaa."

#noljakanfaija

 

"Lupaan olla armollisempi sekä itselleni että perheelleni. Pyrin olemaan enemmän läsnä kaiken hulinan keskellä ja antaa kiireen mennä ohi. Lupaan järjestää pienimpien kanssa enemmän lukuaikaa ja vähemmän ruutuaikaa."

Rakkaudesta sanottu

 

"Meille syntyy viides lapsi, joten aion stressata vähemmän siivouksesta ja antaa aikaa lapsille. Aion myös luottaa enemmän vaistooni siinä suhteessa, että tunnen lapseni ja heidän tarpeensa parhaiten. Olen oppinut, ettei sanaani välttämättä kuunnella, ja minun on pakko oppia vaatimaan muun muassa lastemme tarvitsemia tutkimuksia ja tukitoimia." 

Neljä veljestä

 

"Toivon tapaavani vanhoja ja uusia mammakavereita. Jo ensimmäisten äityislomaviikkojen aikana olen huomannut, kuinka tärkeää muiden äitien seura minulle on. Samalla lapseni saisivat leikkiseuraa. Olen kokenut viime aikoina yksinäisiä päiviä, vaikka olen koko päivän tyttöjen kanssa." Lue lisää tämän vuoden haaveita blogista

Joukolatar

Vauva.fin vuoden 2016 suosituimmissa jutuissa lapsi on ykkönen ja kaikkein tärkein. Katso juttujemme kymmenen kärki!

Meidän Perhe -lehden toimitus tekee vanhemmuudesta huumoria. Nämä naurattivat eniten.

1. Vuoden tykätyin: Tätä tarkoittaa äiti.

2. Kesän suosikkiresepti – vanhemmille tuttu kaikkina vuodenaikoina.

3. Ei, en tiedä tätä tunnetta vieläkään. Ehkä sitten ensi vuonna.

4. Se ninjamainen isä. Sanakirjassa isän vuoro.

5. Nuo pienet voimakastahtoiset ihmiset. Niin rakkaat!

6. Ja sokerina pohjalla: niin mikäs se olikaan?

Kuvat löytyvät Meidän Perheen Facebook-sivuilta  sekä Instagramista tililtä @meidanperhelehti.