Armanin iPadissa on tyttären piirtämä kuva isästä. Kuvat: Heli Blåfield
Armanin iPadissa on tyttären piirtämä kuva isästä. Kuvat: Heli Blåfield

Missä päin maailmaa onkaan, Arman Alizad soittaa lapsilleen  joka päivä, jos vain on kenttää. Kun kolme tytärtä ovat Armanin luona, isä ei vastaa työpuheluihin.

Päiväkodissa on tulossa jalkapallo-ottelu. Se jännittää Arman Alizadin keskimmäistä, kuusivuotiasta tytärtä. "Entä jos me hävitään?" tytär sanoo aamupalapöydässä.

Arman vastaa, että pelissä ei voi hävitä.

– Jos te voitatte, se on hieno juttu. Mutta jos häviätte, sinä olet silti voittanut, koska olet oppinut tosi paljon. Kokemus on se tärkein voitto, Arman sanoo.

Tsemppipuhe toimii. Kuusivuotias haluaa pelaamaan, meni miten meni.

Arman vie kolme- ja kuusivuotiaat tyttäret päiväkotiin, 13-vuotias esikoistytär lähtee kouluun. Arman lähtee töihin, erilaiseen maailmaan.

Lapsena Arman pelkäsi pimeää. Juuri muuta hän ei silloin vielä pelännytkään.

– Kiipesin puihin, kallioille ja joka paikkaan. Minulla ei ollut mitään järkeä sen suhteen, että sellainen voisi olla vaarallista, Arman sanoo.

Armanin synnyinmaassa Iranissa vietetään 21. maaliskuuta uudenvuodenjuhlaa nimeltä Nouruz. Sen juhlinta aloitetaan sytyttämällä kaikkialle valtavia nuotioita, joiden yli hypitään. Tuli lumosi pienen Armanin, hän tuijotti liekkeihin tuntikausia. Ja hyppäsi, yhä suuremman kokon yli.

– Ennen kuin vallankumous tuli Iraniin 1979, kaduilla oli katupartioita, levottomuuksia ja ammuskelua. Minusta ammuskelu oli supersiistiä.

Paras ystävä oli isän isä Asadollah. Isoisä piti Armania sylissä, kertoi tarinoita persialaisen mytologian seikkailijasta Rostamista ja opetti kuusivuotiaan pelaamaan shakkia.

– Niistä maailmani ja mielikuvitukseni kehittyivät, isoisän tarinoista. Aloin unelmoida seikkailuista.

Arman oli 9-vuotias, kun perhe pakeni Iranista.

Arman oli yhdeksänvuotias, kun hänen perheensä pakeni Iranista islamilaisen vallankumouksen alta. Isä vei perheen aluksi Yhdysvaltoihin. Sieltä he tulivat Suomeen, jossa isän vanhemmat jo asuivat.

Ensimmäinen järkytys liittyi saunaan. Sinä iltana vastikään Suomeen muuttanut Arman meni uuden kaverinsa luo kylään ja näki alastomia ihmisiä kylpyhuoneessa.

– Melkein itkin, ja kaverini yritti selittää, että tänään on torstai eli meidän saunailta. Mietin, mitä hemmettiä tässä maassa tapahtuu.

Arman päätteli, että sopeutumiseen tarvitaan suomen kieli. Hän päätti oppia sen hyvin.

– Opin suomen puolessa vuodessa koulussa. Kolmessa vuodessa hävisi aksenttikin.

Vierauden tunne vain ei hävinnyt.

”Pelkäsin teininä, että pilaan elämäni olemalla erilainen. Jatkoin silti.” 

– Teininä kaikki muut täällä pelasivat lätkää tai fudista, mutta minä breikkasin ja skeittasin ja maalasin graffiteja. Minulla oli omat skeittifrendit, mutta koulussa olin kuin eri maailmassa, eikä muiden tekemät jutut kiinnostaneet. Taistelin sen kanssa pitkään. Pelkäsin teininä, että pilaan elämäni olemalla erilainen, mutta jatkoin silti.

Siitä lähtien Arman on tehnyt niin. Omia juttujaan, vaikka on pelottanut. Samaa hän haluaa opettaa lapsille.

Armanin isä toivoi pojasta lääkäriä. Isä oli kasvanut kulttuurissa, jossa korkea koulutus oli lippu parempaan elämään.

Ei ollut helppoa olla eri mieltä, mutta Arman piti päänsä. Ompelukaavat ja vaatteiden valmistukseen liittyvät laskutoimitukset kiehtoivat häntä. Sillä oli väliä, istuiko puvuntakki melkein vai täysin.

”Mitä James Bond pukisi?” on ohje, jota noudattamalla ei voi tyriä.

– Juhliin pistän edelleen sellaiset vaatteet, ettei hetkeäkään tarvitse miettiä, menikö oikein. "Mitä James Bond pukisi?" on paras ohje, eikä sitä noudattamalla voi tyriä.

26-vuotiaana Arman oli yksi Suomen nuorimmista vaatturimestareista. Isä oli pojastaan ehkä maailman ylpein. Hän oli oppinut, että korkeakoulu ei ollut ainoa tie menestykseen.

Tinkimätön tyylikkyys ja röyhkeys olivat Armanin tavaramerkkejä, kun hän 2000-luvun alussa aloitti tv-työt muotiohjelman vetäjänä. Mielessä alkoi pyöriä ajatus omasta, erilaisesta ohjelmasta. Tulivat Kill Arman sekä Arman ja viimeinen ristiretki.

– Nyt tiedän, että tätä mun kuuluu tehdä, seikkailla ja kertoa ihmisten tarinoita. Tähän ne lapsuuden Taru Sormusten Herrasta -kirjat, Tähtien Sodat ja Karate Kid -leffat johdattivat.

Uusimmissa ohjelmissaan Arman on ollut vankilassa, asunnottomana ja pessyt vanhuksia. Hän on kuunnellut Suomessa asuvia ulkomaalaisia, rikollisia ja narkomaaneja - tai oikeammin: kuunnellut ihmisiä.

”Mietin usein, että tämäkin ihminen on jonkun tytär tai poika.”

– En ajattele, että haastattelen rikollista. Haastattelen ihmistä, joka on tehnyt rikoksen. Mietin usein, että tämäkin ihminen on jonkun tytär tai poika. Ja miten tuonkin äiti tai isä on ollut monta kertaa lapsestaan huolissaan.

Tyttäret haluavat tietää, missä isä milloinkin on. Ja missä päin maailmaa Arman onkaan, hän soittaa lapsille joka päivä, jos vain on kenttää.

– Kolmevuotias ei vielä ymmärrä, mitä teen. Hän sanoo vain, että isä on reissussa. 13-vuotiaan tyttären kanssa käyn keskusteluja. Hän käsittää ohjelmissani näkyvän maailman eriarvoisuuden ja ymmärtää myös, kuinka kiitollinen omista mahdollisuuksista pitää olla.

Kuusivuotiaan kysymykset koskevat usein muita lapsia: Miksi jotkut lapset asuvat viidakossa? Miksi he eivät pääse kouluun? Miksi lapset joutuvat tekemään töitä?

– Joinakin aamuina tytär saattaa sanoa, että minä menen nyt päiväkotiin, mutta muualla lapset eivät pääse, koska heidän pitää mennä töihin.

Kuusivuotiaalle isä on maailmaa kiertävä sankarihahmo, mutta vielä enemmän tytärtä kiinnostaa maailma.

– Keskimmäinen tytöistäni on siinä iässä, että imee tietoa. Hän tietää ihan kaiken Mongolian kotkanmetsästäjistä ja Ecuadorin viidakon shamaaneista. Jos sanoisin hänelle, että nyt mennään Mongoliaan, hän ei pysyisi paikallaan koneessa. Että joko ollaan perillä, koska ollaan perillä, ollaanko pian perillä?

Kun Arman on kotona, lapset asuvat Armanin kanssa osan viikosta. Tärkeintä on silloin yhteinen aika: palapelien tekeminen, ruuan laittaminen, Angry Birds -leikkipuistossa tai kiipeilypuistossa käyminen.

– Kun olen lasten kanssa, en halua ajatusteni olevan missään muualla. Kun lapset ovat luonani, minulla on puhelin äänettömällä enkä vastaa työpuheluihin. Parasta on, jos en edes mieti luurin olemassaoloa.

Arman ei mielestään ole tiukka isä.

Arman ei mielestään ole tiukka isä. Hänestä on turha moittia niin paljon lasten iPadin käyttöä tai television katselua, niissä on paljon hyvääkin. Mutta yksi poikkeus on.

Kun ruoka kotona Espoossa on valmis ja pöytä on katettu neljälle, televisio ja kännykät laitetaan kiinni.

– Tyttöjen kanssa yhdessä syöminen on todella hauskaa. Syömme paljon salaattia ja lihaa, erityisesti lammasta. Savukala on toinen suosikki.

– Muuten olen superliberaali ja moderni isä, mutta se ruokahetki on perinteinen siinä mielessä, että rauhoitumme ja juttelemme. Silloin puhutaan suurista asioista ja pienistä asioista, jotka voivat olla tosi tärkeitä.

Niin kuin vaikka siitä, että kuusivuotiaan joukkue oli päiväkodissa hävinnyt jalkapallo-ottelun.

– Tytär sanoi, että vähän kyllä harmitti. Hän kertoi kuitenkin olevansa iloinen siitä, että oli oppinut uusia asioita, Arman kertoo.

Häntä alkaa hymyilyttää. Oppi oli mennyt perille.

Lasten oikeuksien ja maailman ymmärtämisen puolesta Arman halua puhua muuallakin kuin televisiossa ja kotona. Siksi hän kiertää yrityksissä ja kouluissa kertomassa kohtaamistaan.

– Tahdon opettaa lapsille ja nuorille, että hyvä koulutus voi pelastaa maailman. Koulutuksen avulla voidaan vaikuttaa asenteisiin ja taistella eriarvoisuutta vastaan.

Toinen Armanin viesti kouluvierailuilla on, ettei pelon pidä antaa estää yrittämästä. Jos ihminen ei uskalla epäonnistua, hän panee elämässään jarrun päälle.

– Kun näen oppilaan kasvoilla liikutuksen, tulee hieno tunne. Toivoisin nuorten matkustavan, olevan rohkeita ja käyvän epämukavuusalueillaan, vaikka pelottaisi. Vanhempien pitäisi tajuta ja hyväksyä tämä.

Esikoistytär on nyt 13-vuotias. Arman näkee, miten kova yhdenmukaisuuden paine teini-iässä on ja muistaa, miten vaikeaa se hänelle itselleen oli.

– Toivon, että olen ollut lapsilleni tarpeeksi hyvä esimerkki siitä, että asiat voi tehdä omalla tavallaan. Lapsille ja nuorille aina sanotaan, että ole oma itsesi. Mutta jos joku näyttää liian erilaiselta, ajatellaan heti, että älä ole noin paljon oma itsesi. Se on helvetin ärsyttävää.

Kolmen tytön ja yhden isän kodissa ei kerrota isoisän vaan isän tarinoita. Asadollahin tapaan Arman keksii tarinoita itse, usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Tytöt saavat valita aiheen ja Arman improvisoi. Yleensä tarinoissa on hyvä ja paha ja taistelu niiden välillä.

"Tärkein asia, jonka haluan isänä opettaa, on tämä: Älä ikinä aikuistu."

– Tyttäreni ovat tarinoissani aina sankarihahmoja, joilla on matkan varrella vaikeuksia ja haasteita. Välillä menee tosi jännittäväksi ja joskus pahakin voi voittaa, mutta vain hetkeksi. Lopussa kaikki muuttuu hyväksi.

Tyttäriensä tulevaisuudelta Arman ei toivo muuta kuin sitä, että he uskaltaisivat elää. Ihan sama, elävätkö he lääkäreinä vai putkinaisina vai taiteilijoina, kunhan elävät kuten itse haluavat. Pelätä saa, epäonnistua saa, mutta unelmista ei saa luopua.

– Mielikuvitus ja sisäinen seitsemänvuotias on pidettävä hengissä läpi elämän. Tärkein asia, jonka haluan isänä opettaa, on tämä: Älä ikinä aikuistu.

Julkaistu Meidän Perhe -lehdessä 9/2016

Arjen muruset

  • Aamupala. Syön valitettavan harvoin.
  • Kurahousut. Mahtava keksintö.
  • Maailma. Yllätyksellinen ja upea.
  • Siivous. Terapeuttista.
  • Rakkaus. Epäitsekkyys.
  • Kiroilu. Vaatii tilannetajua.
  • Isä. Isäni Vahid on sankarini.

Perhe

Dokumentaristi, toimittaja ja räätäli Arman Alizad, 45, asuu Espoossa. Hänellä on 13-, 6- ja 3-vuotiaat tyttäret, jotka asuvat hänen luonaan osan viikosta.
Hän on tehnyt useita dokumenttisarjoja ja talk show -ohjelmaa. Parhaillaan Nelosella menee dokumenttisarja Arman Pohjantähden alla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Unenvalvontalaitteet suovat vanhemmille levollisemman mielen. Poimimme mukaan 10 kiinnostavinta itkuhälytintä ja 2 kätkythälytintä.

Valitse kuva alta, niin pääset selaamaan lisätietoja tuotteista. Voit myös kommentoida tuotteita tai antaa niille tähtiä yhdestä viiteen. Tuotteita ei ole laitettu paremmuusjärjestykseen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Mansikoita välipalaksi. Nurkan vanha hylly on huutokauppalöytö Virosta. Ruokailuhuoneen tapetti on ainoa, jota Meriläiset eivät ole valinneet itse, mutta he pitävät siitä valtavasti. Kuvat: Piia Arnould

Valtavasti työtä, vielä enemmän iloa. Pätee sekä satavuotiaaseen puutaloon että pieniin kaksosiin.

Vanha puutalo on sinulle toteutunut unelma. Vastaako todellisuus haaveita?

Niina: Aloitin Niinan unelmia -blogin, kun vasta haaveilin puutaloon muuttamisesta. Nyt nimi tuntuu vähän hassulta, liian sievältä.

Muutimme tänne 2009 kerrostalosta Helsingin kantakaupungista. Vanhempani kauhistelivat puurötiskön ostoa, mutta meistä talo tuntui alusta lähtien oikealta. Talolla pitää olla historiaa, ja tällä on: talo on uskoaksemme siirretty Karjalan Terijoelta Helsinkiin sata vuotta sitten. Sanon uskoaksemme, koska täysin varmaa tietoa ei ole.

Olen lukenut kaiken mahdollisen vanhoista puutaloista, koska niillä on omat kommervenkkinsä ja niitä on remontoitava kunnioittaen. En oikeastaan säikähtänyt, kun pian kaupanteon jälkeen yläkerran seinästä paljastui vesivahinko. Luotin siihen, että vanha talo on armollinen ja joka kohdan voi korjata. Niin me korjasimmekin: purimme seinän ja vaihdoimme eristeet.

Seitsemässä vuodessa meistä ja talosta on tullut erottamattomat. Tämä on tärkein paikka maailmassa ja loppuelämän asumus. Ei taloa enää edes raaskisi myydä, sillä olemme vuosien varrella tehneet siitä täydellisen omannäköisen.

Hellä ja raju marsu. Lotan huoneessa asuvat myös marsut Kalle ja Pekka. Kalle viihtyy sylissä, Pekka saattaa puraista. Lotan huone oli ennen vanhempien makuuhuone, jonne tumma Laura Ashleyn tapetti valittiin. Lotan mekko on Nova Melina -verkkokaupasta.
Hellä ja raju marsu. Lotan huoneessa asuvat myös marsut Kalle ja Pekka. Kalle viihtyy sylissä, Pekka saattaa puraista. Lotan huone oli ennen vanhempien makuuhuone, jonne tumma Laura Ashleyn tapetti valittiin. Lotan mekko on Nova Melina -verkkokaupasta.

Kirppisaarteita. Lautapelit on koottu yläkerran aulaan kirpputorilta ostetun ja violetiksi maalatun kaapin päälle. Visnkin ja Alvan nukenrattaat löysi kirppikseltä Niinan ystävä.
Kirppisaarteita. Lautapelit on koottu yläkerran aulaan kirpputorilta ostetun ja violetiksi maalatun kaapin päälle. Visnkin ja Alvan nukenrattaat löysi kirppikseltä Niinan ystävä.

Mistä olet ollut valmis luopumaan, jotta saat asua vanhassa puutalossa?

Viime ajat olen elänyt täysin taloa ja lapsia varten. Teimme keväällä kylpyhuoneremontin, ja sen valmistelu ja koordinointi oli iso urakka. Olen jättänyt liikuntaharrastukseni, jotka ennen tuntuivat niin tärkeiltä. Nyt harrastan vain taloa ja puutarhanhoitoa.

Välillä tuntuu, että kaksosten kanssa on joka tapauksessa parasta pysytellä vain kotona. Joskus tulee henkinen pakko lähteä ihmisten ilmoille, mutta torilla tai ihanassa kahvilassa piipahtaminen kahden taaperon kanssa aiheuttaa vain lisää stressiä. He säntäilevät, haluavat voimakkaasti kaikenlaista, sotkevat ruualla ja väsähtävät.

”Remontin keskellä on valvottu. Pahimmillaan kaksoset herättivät 17 kertaa yössä.”

Remontin raskautta lisäsi se, että kaksoset ovat nukkuneet koko elämänsä ajan todella huonosti. Siitä on kärsinyt koko perhe, ja kaikki ovat olleet ajoittain kireinä.

Raskaimpina aikoina meillä herättiin 17 kertaa yössä. Kun toinen pienistä herää, hän herättää toisen. Ajoittain yöt helpottuvat, mutta sitten otetaan taas takapakkia. Mutta kyllä tästäkin selvitään. Enää herään pari kolme kertaa yössä.

Syksyllä elämä muuttuu. Kaksoset täyttävät kaksi ja menevät päiväkotiin, ja minä palaan töihin.

Pupuja ja possuja. Kaksosten huoneen menneen maailman tunnelma syntyy Hiboun Portraits-tapetista ja vanhoista pinnasängyistä. Niina pitää värikkäistä petivaatteista.
Pupuja ja possuja. Kaksosten huoneen menneen maailman tunnelma syntyy Hiboun Portraits-tapetista ja vanhoista pinnasängyistä. Niina pitää värikkäistä petivaatteista.

Miksi sisustaminen on sinulle tärkeää?

Olen esteetikko. Ympärilläni pitää olla kaunista, jotta voin hyvin. Kun vuokraamme kalustetun kesämökin loma-ajaksi, vien sinne kotoa tuoleja, pöytäliinat ja päiväpeitteet. Ostan myös ruokia ja pesuaineita kauniiden etikettien vuoksi ja sillä perusteella, miltä ne näyttävät keittiössä.

Rakastan värejä, vahvoja tunnelmia ja tapetteja. Entiset asukkaat olivat tapetoineet ruokasalin kauniilla vihreällä tapetilla. Siitä se lähti. Minä tapetoin kaikki muut huoneet. Useimmiten pelkkä korosteseinä ei riitä minulle, vaan tapetoin mieluiten huoneen kaikki seinät. Sillä tavalla tapetti todella pääsee loistamaan.

”Päätin, etten hae yhtään helppoa ratkaisua valmiina kaupasta.”

Remontissa purettiin pieni seinä, jossa tuli käytyä vain jouluna. Kauniin pyykkitelineen Niina raahasi laivalle ja kotiin Tukholmasta, Åhlénsin tavaratalosta.
Remontissa purettiin pieni seinä, jossa tuli käytyä vain jouluna. Kauniin pyykkitelineen Niina raahasi laivalle ja kotiin Tukholmasta, Åhlénsin tavaratalosta.

Kodissa näkyy rakkaus vanhoihin huonekaluihin.
Kodissa näkyy rakkaus vanhoihin huonekaluihin.

Onko remonttiin satsaaminen kannattanut?

Rakastan uutta kylpyhuonettani. Siellä on ruotsalainen kylpyamme, pesuainekaappina antiikkivitriini ja laskutasona vanha ovi. Kun aloin suunnitella remonttia, päätin, etten hae yhtään helppoa ratkaisua valmiina kaupasta, vaan mietin talon näköiset vanhat keksinnöt. Remontti oli hidas ja työläs, mutta lopputulos ilahduttaa joka päivä.

Sisustan muutenkin vanhoilla kalusteilla. En kerää tiettyjen aikakausien esineitä vaan yleisesti kaikkea, mikä näyttää ihanalta. Minulla ei ole aikaa tai rahaa vaellella antiikkikaupoissa, joten olen tehnyt löytöjä kotimaisista ja ruotsalaisista nettihuutokaupoista ja kunnostanut löytöni itse.

Tosin kaksosten synnyttyä nettishoppailukin on käynyt mahdottomaksi. He nukkuvat päiväunia vain vajaan tunnin, jonka aikana saan raivattua leikit, ripustettua pyykit kuivumaan ja pedattua sängyt. Sitten taas mennään.

Meidän Perhe 7/16

Niina Meriläinen, 39, on hoitovapaalla rahoitusalan assistentin työstään. Markus Meriläinen, 41, työskentelee myynnin ja urheilumarkkinoinnin parissa. Pariskunnalla on neljä lasta: Verneri, 16, Lotta, 7, sekä syksyllä kaksi vuotta täyttävät kaksoset Alva ja Vinski. Perhe asuu 99 vuotta vanhassa paritalonpuolikkaassa Helsingissä.

Vastasyntynyt on hereillä vain noin neljä tuntia vuorokaudesta. Kolmen kuukauden iässä vauvan uni muuttuu rytmisemmäksi. Miten se tapahtuu?

Vastasyntynyt vauva nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, noin 20 tuntia. Vauva ei tee eroa yön ja päivän välillä, ja neljä valveillaolotuntia ajoittuvat sattumanvaraisesti ympäri vuoro­kauden.

Jo ihan pientenkin vauvojen unentarpeessa on kuitenkin yksilöllistä vaihtelua: toiset nukkuvat vähemmän kuin toiset ja heräilevät herkemmin.

Ensimmäisten kuukausien aikana vauvan unirytmiin ei juuri voi vaikuttaa.

Alle puolen vuoden ikäisten vauvojen unijakso on noin tunnin mittainen. Osa vauvoista siirtyy syvemmän unen vaiheesta kevyempään ja taas takaisin syvään unen heräämättä. Herkkäunisemmat havahtuvat jaksojen välissä hereille.

On myös ihan tavallista, että vauvat nukkuvat varsinkin päivällä vain lyhyissä pätkissä.

Ensimmäisten kuukausien aikana vauvan unirytmiin ei juuri voi vaikuttaa.

Vuorokausirytmiä tukevat päivästä toiseen samanlaisina toistuvat rutiinit.

Kolmen kuukauden iässä vauvan uni muodostuu rytmisemmäksi. Pisimmät unet alkavat ajoittua tiettyyn aikaan vuorokaudesta, ja myös nälkä tulee usein samaan aikaan päivästä.

Vuorokausirytmiä tukevat päivästä toiseen samanlaisina toistuvat rutiinit. Vauva oppii hahmottamaan päivän etenemistä, kun aamumaito, ulkoilu ja seurusteluhetki toistuvat suurin piirtein samaan aikaan joka päivä. Rutiinit myös tuovat vauvan elämään turvallisuutta. Tuntuu hyvältä, kun on jokin aavistus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Päivän ja yön eroa vahvistaa vauvan mielessä se, että päivällä puuhaillaan ja jo illasta aletaan rauhoittua yöksi. Vauvan pieniin yöähinöihin ei kannata reagoida heti – usein vauva nukahtaa kevyemmän univaiheen jälkeen uudelleen uneen, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Päivällä vauva nukkuu hyvin raikkaassa ulkoilmassa. Pidä huolta, että vauvalle ei tule ulkona kylmä eikä kuuma.

Puolivuotias ei enää välttämättä tarvitse yösyöttöjä pärjätäkseen, mutta hän tarvitsee tunteen siitä, että on turvassa ja vanhempi on lähellä.

Puolivuotiaalla liikunnallisten taitojen kehitys voi tehdä unesta levotonta. Myös ensimmäisten hampaiden puhkeaminen voi herätellä.

Puolivuotias ei enää välttämättä tarvitse yösyöttöjä pärjätäkseen, mutta hän tarvitsee tunteen siitä, että on turvassa ja vanhempi on lähellä. Useimmat vauvat heräilevät pari kolme kertaa yössä ainakin vuoden ikään saakka.

Alle vuoden ikäinen vauva nukkuu keskimäärin 14 tuntia vuorokaudessa. Suurin osa unesta ajoittuu jo yöhön, mutta toisaalta unirytmi on yksilöllinen. Toiset ovat yökukkujia, ja jotkut tykkäävät nukkua mieluummin pienissä pätkissä kuin pitkiä unia kerrallaan.

Päiväunille puolivuotias nukahtaa pari kolme kertaa päivässä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun perheeseen syntyy ensimmäinen vauva, moni asia muuttuu. Mies, jaa parhaat neuvosi tuoreelle isälle!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija

Isä, kerro mitä olisit halunnut tietää etukäteen vauva-ajasta!

Vierailija kirjoitti: Ehkä tämä tästä kirjoitti: Olisin halunnut tietää etukäteen, että pojan synnyttyä rouva alkaa räyhätä kaikesta. Mitään en tee oikein. Valvominen sen varmaan tekee, mutta ihan kuin asuisin jonkun vieraan kanssa. Tuliko koskaan mieleesi, että olisit auttanut vaimoa? Vauva-aikana jo helpotti, mutta raskausaika oli pahinta. En arvannut, että astianpesukoneenkin voi täyttää väärin. Ja kuinka suuren raivon tästä virheestä saa päälleen. Eli tuleville iseille neuvoisin erittäin...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.