Armanin iPadissa on tyttären piirtämä kuva isästä. Kuvat: Heli Blåfield

Missä päin maailmaa onkaan, Arman Alizad soittaa lapsilleen  joka päivä, jos vain on kenttää. Kun kolme tytärtä ovat Armanin luona, isä ei vastaa työpuheluihin.

Päiväkodissa on tulossa jalkapallo-ottelu. Se jännittää Arman Alizadin keskimmäistä, kuusivuotiasta tytärtä. "Entä jos me hävitään?" tytär sanoo aamupalapöydässä.

Arman vastaa, että pelissä ei voi hävitä.

– Jos te voitatte, se on hieno juttu. Mutta jos häviätte, sinä olet silti voittanut, koska olet oppinut tosi paljon. Kokemus on se tärkein voitto, Arman sanoo.

Tsemppipuhe toimii. Kuusivuotias haluaa pelaamaan, meni miten meni.

Arman vie kolme- ja kuusivuotiaat tyttäret päiväkotiin, 13-vuotias esikoistytär lähtee kouluun. Arman lähtee töihin, erilaiseen maailmaan.

Lapsena Arman pelkäsi pimeää. Juuri muuta hän ei silloin vielä pelännytkään.

– Kiipesin puihin, kallioille ja joka paikkaan. Minulla ei ollut mitään järkeä sen suhteen, että sellainen voisi olla vaarallista, Arman sanoo.

Armanin synnyinmaassa Iranissa vietetään 21. maaliskuuta uudenvuodenjuhlaa nimeltä Nouruz. Sen juhlinta aloitetaan sytyttämällä kaikkialle valtavia nuotioita, joiden yli hypitään. Tuli lumosi pienen Armanin, hän tuijotti liekkeihin tuntikausia. Ja hyppäsi, yhä suuremman kokon yli.

– Ennen kuin vallankumous tuli Iraniin 1979, kaduilla oli katupartioita, levottomuuksia ja ammuskelua. Minusta ammuskelu oli supersiistiä.

Paras ystävä oli isän isä Asadollah. Isoisä piti Armania sylissä, kertoi tarinoita persialaisen mytologian seikkailijasta Rostamista ja opetti kuusivuotiaan pelaamaan shakkia.

– Niistä maailmani ja mielikuvitukseni kehittyivät, isoisän tarinoista. Aloin unelmoida seikkailuista.

Arman oli 9-vuotias, kun perhe pakeni Iranista.

Arman oli yhdeksänvuotias, kun hänen perheensä pakeni Iranista islamilaisen vallankumouksen alta. Isä vei perheen aluksi Yhdysvaltoihin. Sieltä he tulivat Suomeen, jossa isän vanhemmat jo asuivat.

Ensimmäinen järkytys liittyi saunaan. Sinä iltana vastikään Suomeen muuttanut Arman meni uuden kaverinsa luo kylään ja näki alastomia ihmisiä kylpyhuoneessa.

– Melkein itkin, ja kaverini yritti selittää, että tänään on torstai eli meidän saunailta. Mietin, mitä hemmettiä tässä maassa tapahtuu.

Arman päätteli, että sopeutumiseen tarvitaan suomen kieli. Hän päätti oppia sen hyvin.

– Opin suomen puolessa vuodessa koulussa. Kolmessa vuodessa hävisi aksenttikin.

Vierauden tunne vain ei hävinnyt.

”Pelkäsin teininä, että pilaan elämäni olemalla erilainen. Jatkoin silti.” 

– Teininä kaikki muut täällä pelasivat lätkää tai fudista, mutta minä breikkasin ja skeittasin ja maalasin graffiteja. Minulla oli omat skeittifrendit, mutta koulussa olin kuin eri maailmassa, eikä muiden tekemät jutut kiinnostaneet. Taistelin sen kanssa pitkään. Pelkäsin teininä, että pilaan elämäni olemalla erilainen, mutta jatkoin silti.

Siitä lähtien Arman on tehnyt niin. Omia juttujaan, vaikka on pelottanut. Samaa hän haluaa opettaa lapsille.

Armanin isä toivoi pojasta lääkäriä. Isä oli kasvanut kulttuurissa, jossa korkea koulutus oli lippu parempaan elämään.

Ei ollut helppoa olla eri mieltä, mutta Arman piti päänsä. Ompelukaavat ja vaatteiden valmistukseen liittyvät laskutoimitukset kiehtoivat häntä. Sillä oli väliä, istuiko puvuntakki melkein vai täysin.

”Mitä James Bond pukisi?” on ohje, jota noudattamalla ei voi tyriä.

– Juhliin pistän edelleen sellaiset vaatteet, ettei hetkeäkään tarvitse miettiä, menikö oikein. "Mitä James Bond pukisi?" on paras ohje, eikä sitä noudattamalla voi tyriä.

26-vuotiaana Arman oli yksi Suomen nuorimmista vaatturimestareista. Isä oli pojastaan ehkä maailman ylpein. Hän oli oppinut, että korkeakoulu ei ollut ainoa tie menestykseen.

Tinkimätön tyylikkyys ja röyhkeys olivat Armanin tavaramerkkejä, kun hän 2000-luvun alussa aloitti tv-työt muotiohjelman vetäjänä. Mielessä alkoi pyöriä ajatus omasta, erilaisesta ohjelmasta. Tulivat Kill Arman sekä Arman ja viimeinen ristiretki.

– Nyt tiedän, että tätä mun kuuluu tehdä, seikkailla ja kertoa ihmisten tarinoita. Tähän ne lapsuuden Taru Sormusten Herrasta -kirjat, Tähtien Sodat ja Karate Kid -leffat johdattivat.

Uusimmissa ohjelmissaan Arman on ollut vankilassa, asunnottomana ja pessyt vanhuksia. Hän on kuunnellut Suomessa asuvia ulkomaalaisia, rikollisia ja narkomaaneja - tai oikeammin: kuunnellut ihmisiä.

”Mietin usein, että tämäkin ihminen on jonkun tytär tai poika.”

– En ajattele, että haastattelen rikollista. Haastattelen ihmistä, joka on tehnyt rikoksen. Mietin usein, että tämäkin ihminen on jonkun tytär tai poika. Ja miten tuonkin äiti tai isä on ollut monta kertaa lapsestaan huolissaan.

Tyttäret haluavat tietää, missä isä milloinkin on. Ja missä päin maailmaa Arman onkaan, hän soittaa lapsille joka päivä, jos vain on kenttää.

– Kolmevuotias ei vielä ymmärrä, mitä teen. Hän sanoo vain, että isä on reissussa. 13-vuotiaan tyttären kanssa käyn keskusteluja. Hän käsittää ohjelmissani näkyvän maailman eriarvoisuuden ja ymmärtää myös, kuinka kiitollinen omista mahdollisuuksista pitää olla.

Kuusivuotiaan kysymykset koskevat usein muita lapsia: Miksi jotkut lapset asuvat viidakossa? Miksi he eivät pääse kouluun? Miksi lapset joutuvat tekemään töitä?

– Joinakin aamuina tytär saattaa sanoa, että minä menen nyt päiväkotiin, mutta muualla lapset eivät pääse, koska heidän pitää mennä töihin.

Kuusivuotiaalle isä on maailmaa kiertävä sankarihahmo, mutta vielä enemmän tytärtä kiinnostaa maailma.

– Keskimmäinen tytöistäni on siinä iässä, että imee tietoa. Hän tietää ihan kaiken Mongolian kotkanmetsästäjistä ja Ecuadorin viidakon shamaaneista. Jos sanoisin hänelle, että nyt mennään Mongoliaan, hän ei pysyisi paikallaan koneessa. Että joko ollaan perillä, koska ollaan perillä, ollaanko pian perillä?

Kun Arman on kotona, lapset asuvat Armanin kanssa osan viikosta. Tärkeintä on silloin yhteinen aika: palapelien tekeminen, ruuan laittaminen, Angry Birds -leikkipuistossa tai kiipeilypuistossa käyminen.

– Kun olen lasten kanssa, en halua ajatusteni olevan missään muualla. Kun lapset ovat luonani, minulla on puhelin äänettömällä enkä vastaa työpuheluihin. Parasta on, jos en edes mieti luurin olemassaoloa.

Arman ei mielestään ole tiukka isä.

Arman ei mielestään ole tiukka isä. Hänestä on turha moittia niin paljon lasten iPadin käyttöä tai television katselua, niissä on paljon hyvääkin. Mutta yksi poikkeus on.

Kun ruoka kotona Espoossa on valmis ja pöytä on katettu neljälle, televisio ja kännykät laitetaan kiinni.

– Tyttöjen kanssa yhdessä syöminen on todella hauskaa. Syömme paljon salaattia ja lihaa, erityisesti lammasta. Savukala on toinen suosikki.

– Muuten olen superliberaali ja moderni isä, mutta se ruokahetki on perinteinen siinä mielessä, että rauhoitumme ja juttelemme. Silloin puhutaan suurista asioista ja pienistä asioista, jotka voivat olla tosi tärkeitä.

Niin kuin vaikka siitä, että kuusivuotiaan joukkue oli päiväkodissa hävinnyt jalkapallo-ottelun.

– Tytär sanoi, että vähän kyllä harmitti. Hän kertoi kuitenkin olevansa iloinen siitä, että oli oppinut uusia asioita, Arman kertoo.

Häntä alkaa hymyilyttää. Oppi oli mennyt perille.

Lasten oikeuksien ja maailman ymmärtämisen puolesta Arman halua puhua muuallakin kuin televisiossa ja kotona. Siksi hän kiertää yrityksissä ja kouluissa kertomassa kohtaamistaan.

– Tahdon opettaa lapsille ja nuorille, että hyvä koulutus voi pelastaa maailman. Koulutuksen avulla voidaan vaikuttaa asenteisiin ja taistella eriarvoisuutta vastaan.

Toinen Armanin viesti kouluvierailuilla on, ettei pelon pidä antaa estää yrittämästä. Jos ihminen ei uskalla epäonnistua, hän panee elämässään jarrun päälle.

– Kun näen oppilaan kasvoilla liikutuksen, tulee hieno tunne. Toivoisin nuorten matkustavan, olevan rohkeita ja käyvän epämukavuusalueillaan, vaikka pelottaisi. Vanhempien pitäisi tajuta ja hyväksyä tämä.

Esikoistytär on nyt 13-vuotias. Arman näkee, miten kova yhdenmukaisuuden paine teini-iässä on ja muistaa, miten vaikeaa se hänelle itselleen oli.

– Toivon, että olen ollut lapsilleni tarpeeksi hyvä esimerkki siitä, että asiat voi tehdä omalla tavallaan. Lapsille ja nuorille aina sanotaan, että ole oma itsesi. Mutta jos joku näyttää liian erilaiselta, ajatellaan heti, että älä ole noin paljon oma itsesi. Se on helvetin ärsyttävää.

Kolmen tytön ja yhden isän kodissa ei kerrota isoisän vaan isän tarinoita. Asadollahin tapaan Arman keksii tarinoita itse, usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

Tytöt saavat valita aiheen ja Arman improvisoi. Yleensä tarinoissa on hyvä ja paha ja taistelu niiden välillä.

"Tärkein asia, jonka haluan isänä opettaa, on tämä: Älä ikinä aikuistu."

– Tyttäreni ovat tarinoissani aina sankarihahmoja, joilla on matkan varrella vaikeuksia ja haasteita. Välillä menee tosi jännittäväksi ja joskus pahakin voi voittaa, mutta vain hetkeksi. Lopussa kaikki muuttuu hyväksi.

Tyttäriensä tulevaisuudelta Arman ei toivo muuta kuin sitä, että he uskaltaisivat elää. Ihan sama, elävätkö he lääkäreinä vai putkinaisina vai taiteilijoina, kunhan elävät kuten itse haluavat. Pelätä saa, epäonnistua saa, mutta unelmista ei saa luopua.

– Mielikuvitus ja sisäinen seitsemänvuotias on pidettävä hengissä läpi elämän. Tärkein asia, jonka haluan isänä opettaa, on tämä: Älä ikinä aikuistu.

Julkaistu Meidän Perhe -lehdessä 9/2016

Arjen muruset

  • Aamupala. Syön valitettavan harvoin.
  • Kurahousut. Mahtava keksintö.
  • Maailma. Yllätyksellinen ja upea.
  • Siivous. Terapeuttista.
  • Rakkaus. Epäitsekkyys.
  • Kiroilu. Vaatii tilannetajua.
  • Isä. Isäni Vahid on sankarini.

Perhe

Dokumentaristi, toimittaja ja räätäli Arman Alizad, 45, asuu Espoossa. Hänellä on 13-, 6- ja 3-vuotiaat tyttäret, jotka asuvat hänen luonaan osan viikosta.
Hän on tehnyt useita dokumenttisarjoja ja talk show -ohjelmaa. Parhaillaan Nelosella menee dokumenttisarja Arman Pohjantähden alla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Korkkaa mansikkakausi ja tulosta ihana hymynaama lapsellesi!

Katso myös muut tulostettavat kuvat ja julisteet.

Hyväntuulinen mansikka saa mielen makeaksi. Tulosta kesäinen hymynaama vauvasi ja itsesi iloksi.

A4-kokoinen pdf avautuu uuteen ikkunaan. Lataa ja tallenna tiedosto koneellesi ja tulosta sitten.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Järjestä lastenhuoneesta tila toiminnalle. Saa kiivetä, pomppia, jumpata ja tasapainoilla!

Lastenhuoneen asukkaat roikkuvat, riekkuvat, keinuvat ja pomppaavat – ainakin, kun siihen annetaan mahdollisuus. Huoneen sisustus ei saa olla parhaimmillaan silloin, kun siellä ei tapahdu mitään.

Pienten ihmisten huone kannattaakin suunnitella toiminnan tyyssijaksi, jossa on tilaa purkaa energiaa ja opetella mahtavia temppuja. Ja mikä parasta: voi roikkua myös renkaissa, ei ainoastaan älylaitteilla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Parhaat matkarattaat ovat kevyet, kompaktit ja helppokäyttöiset. Tyylikkyys on kiva lisä. Valitse suosikkisi!

Tukevimmat matkarattaat kulkevat maastossa kuin maastossa ja toimivat vaikka ykkösrattaina. Kompaktia kokoa arvostava valitsee rattaat, jotka saa pakattua lentokoneen käsimatkatavaroihin tai jopa olkalaukkuun.

Valitsimme testiin 12 matkarattaat eri hintaluokissa. Edullimmat maksavat alle 200 euroa, kalleimmat lähes 700 euroa.

Valitse kuva alta, niin pääset selaamaan lisätietoja rattaista. Voit myös kommentoida rattaita tai antaa niille tähtiä yhdestä viiteen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tunneäly on vanhemmuutta helpottava taito. Se koostuu emotionaalisista ja sosiaalisista kyvyistä ja taidoista –  ja sitä on mahdollista kehittää.

 

Tunneälykkäät vanhemmat pystyvät ymmärtämään omia ja lastensa tunteita, ja lukevat helpommin lasten ääneen sanomattomia haluja, tarpeita ja toiveita. He ovat kestävämpiä kohtaamaan vanhemmuuden haasteet ja itseensä kohdistuvan arvostelun. 

Oletko sinä tunneälykäs vanhempi?

1. Tiedostat omat tunteesi ja ymmärrät miltä muista tuntuu

Tunneälykäs vanhempi havaitsee omat tunteensa ja tietää, miltä vahvat tunteet, kuten viha, pelko, katkeruus, ärsyyntyminen tai ilo itsestä tuntuu. Näin ymmärtää myös lapsensa voimakkaita tunteita ja syitä niiden takana. 

2. Tunnet itsesi ja hallitset tunteesi

Lapsen kanssa eteen tulee paljon erilaisia, vaikeitakin tunteita, ja siksi vanhemmuus lisää itsetuntemusta. Tunneälykäs vanhempi osaa säädellä tunteitaan niin, että ne sopivat kulloiseenkin tilanteeseen.

3. Et pelkää muutosta, vaan luovit taitavasti lapsiperhearjessa

Lapsiperheissä suunnitelmat muuttuvat ja asiat peruuntuvat. Tunneälyllä varustettu vanhempi kestää paremmin pettymyksiä ja tietää, että muutoksen pelko lamaannuttaa ja tekee onnettomaksi.

4. Teet harkiten tasapainoisia päätöksiä, ja sinulla on kyky nähdä päätöstesi vaikutus

Tunneälykäs vanhempi osaa tehdä päätöksiä miettien sekä omaa että lastensa hyvinvointia, eikä useinkaan kadu tekemiään päätöksiä myöhemmin. Hän ei uhraa itseään vanhemmuudelle, mutta ei myöskään aseta omaa etuaan lastensa edelle, vaan löytää tasapainon, jossa niin lapset kuin vanhempikin voivat hyvin. Vastuu omasta ja lasten tulevaisuudesta on itsestäänselvyys, ja hänellä on kyky suunnitella perheen tulevaisuutta pitkällekin.

5. Osaat laittaa omat tarpeesi tarvittaessa sivuun ja keskittyä olennaiseen

Tunneälykkäällä vanhemmalla on taito valjastaa omat tunteensa: siirtää omaa mielihyvää tuonnemmaksi, pidätellä impulssejaan ja keskittyä tiiviisti tekeillä olevaan asiaan.

6. Uskallat luottaa toisiin ja jakaa vastuuta

On hyvä osata jakaa vastuuta puolison kanssa ja uskaltaa avautua läheisille perhe-elämän ongelmista ja hyvistä hetkistä. Tunneälykäs vanhempi pystyy, haluaa ja uskaltaa sanoa suoraan, mitä ajattelee ja tuntee. Näin hän helpottaa kommunikointia perheen sisällä.

7. Et ota henkilökohtaisesti uhmaikäisen kiukuttelua tai teinin isottelua

Tunneälykäs vanhempi tietää olevansa turvallinen kohde itsenäistyvän änkyräkohtauksille. Hän uskaltaa laskeutua välillä pois vanhemmuuden auktoriteettialustalta ja vitsailla omalla kustannuksellaan, ja antaa myös lapsensa tehdä niin.

8. Osaat kieltäytyä, etkä haali vanhemmuuden taakkaa

Vanhemman on tärkeää tuntea ja tiedostaa omat rajansa. Tunneälykäs vanhempi ei ilmoittaudu vastuuntunnonpuuskassa kaikkiin lapsensa koulun ja harrastusten vapaaehtoistoimiin. Hän tietää, mihin omat rahkeet riittävät ja valitsee vastuunsa. Tunneälykäs vanhempi osaa levätä, kun sille on mahdollisuus, eikä stressaa tai ahdistu turhista. Hän osaa myös kertoa lapsilleen, kun tarvitsee lepohetken.

9. Teet virheitä vanhemmuudessa, ja se on ihan ok

Vanhempi, joka mokailee ja osaa antaa itselleen anteeksi, hyväksyy helpommin myös lastensa virheet. Tunneälykäs vanhempi ei lähde tavoittelemaan täydellistä, vaan riittävän hyvää juuri omalle perheelleen.

10. Olet empaattinen, mutta et mene mukaan lapsen tunnetilaan

Tunneälykäs vanhempi havaitsee herkästi lastensa tunteita: vanhemmalla on kyky ymmärtää ja reagoida lapsensa pieniinkin tarpeisiin helposti. Empaattinen vanhempi kohtelee lapsiaan arvostavasti. Tunneälykäs vanhempi myötäelää lapsen harmin, mutta ei mene mukaan lapsen tunnetilaan. Näin hänen on mahdollisuus auttaa lasta paremmin.

11. Et syytä perhearjen vaikeuksista muita

Tunneälykäs vanhempi ottaa vastuuta perheestä ja tietää, että ratkaisu vaikeuksien voittamiseen ja hyvän perhe-elämän rakentamiseen on hänellä (yhdessä puolison kanssa). Hän ei pakoile vastuuta tai syyttele itseään tai muita epäonnistumisista.

12. Saat perheesi kukoistamaan

Tunneälykäs vanhempi saa perheen tekemään yhteistyötä kinastelun ja käskyttämisen sijaan. Hänellä on taito innostaa muita, ja saada perheestä esiin paras puoli.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.