Ystävät katosivat vauvakuplaan ja äitikerhot tuntuivat vierailta, Anna Nummisto kirjoittaa.

"Istumme penkillä joen rannassa. On heinäkuu 2013 ja helle. Mieheni syöttää muutaman viikon ikäistä tytärtämme, ja turistit räpsivät kuvia Porvoon pastellinsävyisistä puutaloista.

Vauva-arki tuntuu epätodellisen helpolta. Tytär nukkuu suurimman osan päivästä, matkustaa tyytyväisenä autossa ja vaunuissa. Reissaamme koko kesän mökeillä ja sukulaisissa. Kaikki haluavat nähdä vauvan, ja totun siihen, että ympärillä on hälinää.

Kesän lopussa mies palaa töihin, ja minä alan järjestää ristiäisiä. Aavan ensimmäisen juhlan jälkeen pidän itseni kiireisenä suunnittelemalla matkaa New Yorkiin. Kun palaamme Suomeen, edessä on ensimmäinen joulumme perheenä. Loppiaisen jälkeen hulina päättyy.

Tulee arki – ja odottamaton tyhjyys.

Asumme pienessä kylässä neljänkymmenen kilometrin päässä pääkaupunkiseudusta, sukulaisista ja ystävistämme. Matka ei ole pitkä, mutta yhtäkkiä Helsinki tuntuu olevan valovuosien päässä. Talvi on pimeä ja märkä.

Toppapuvut, lämpöpussit ja villakerrastot tekevät lähtemisestä helvettiä. Lapsi huutaa autossa kuumissaan. Minulla virtaa tuskanhiki. Puolivuotiaan raahaaminen toppavaatteissa on kamalinta mitä tiedän.

Lakkaamme lähtemästä mihinkään. Mies käy töissä, minä pyörin lapsen kanssa kotona. Päiväuniajat käytän tehokkaasti siivoamiseen. Imuroin ja moppaan päivittäin.

Jynssään kylpyhuoneen kaakelinsaumat ja järjestän kaapit kuukauden aikana useammin kuin elämäni aikana yhteensä. Saattaa kulua useita päiviä ilman, että puhun kenenkään muun aikuisen kuin mieheni kanssa.

Kaipaan kipeästi aikuiskontakteja. Tajuan, etten ole niitä äitejä, jotka viihtyvät koko päivän sängyssä vauvaa imettäen ja loruillen.

Muutama hyvä ystäväni on äitiyslomalla samaan aikaan. Harvat tapaamisemme ovat kaoottisia. Vauvat huutavat ja vaativat huomiota vuorotellen. Ajatus ei pysy kasassa minuuttiakaan, keskustelun seuraaminen on mahdotonta.

Eteisessä naurahtelemme vaivaantuneina: No, tää oli nyt taas tällaista. Ensi kerralla sitten paremmalla ajalla.

Puhelimessa puhuminen on lähes yhtä toivotonta. Vauvojen päiväuniajat eivät osu yksiin. Iltaisin minä ja ystäväni olemme niin väsyneitä, ettemme jaksa jutella. Soittelemme viikkokausia ristiin ja podemme huonoa omatuntoa, kun emme kykene vastaamaan toistemme puheluihin.

Tapaan ystäviäni harvoin ilman vauvoja. Ensimmäistä illanviettoa suunnittelemme pitkään, ja odotan sitä enemmän kuin kehtaan myöntää. Olen kaivannut kiireettömiä keskusteluja viinilasin äärellä. Sovin ystäväni kanssa treffit trendikkääseen sushiravintolaan.

Ravintolassa ystäväni vilkuilee puhelintaan ja selittää, että hänen on pakko tarkistaa, miten kotona pärjäillään. Pikaisen ruokailun jälkeen hän kysyy anteeksipyytävän näköisenä haittaako minua, jos lähdetään jo kotiin.

Esitän ymmärtäväistä, vaikka kihisen kiukusta. Kotona mietin, olenko huono äiti, kun en stressaa siitä, miten mies pärjää kotona vauvan kanssa. Totta kai hän pärjää, hänhän on Aavan isä.

Olen väsynyt ja yksinäinen. Keskityn entistä tiukemmin kotitöihin. Päivät noudattavat samaa kaavaa, joka huipentuu siihen, kun mies palaa töistä. Kuunneltuani koko päivän vauvan lähinnä pitkistä vokaaleista koostuvia kiljahduksia en malta odottaa kahden aikuisen järkevää keskustelua.

Kun mies astuu ovesta, aloitan maanisen räpätyksen päivän tapahtumista. Hän murahtelee vastaukseksi ja pakenee suihkuun tai päiväunille.

Loukkaannun, koska hän ei jaksa keskustella kanssani. Viimein mies saa sanotuksi, että hän kokee puheripulini hyökkäävänä. Hän selittää haluavansa työpäivän jälkeen nauttia hetken hiljaisuudesta.

Minä puolestani yritän saada miehen ymmärtämään, että kaipaan seuraa. Hänellä on työkaverinsa, minulla vauva. Haluan puhua aikuisen kanssa.
– Onhan tuolla piha mammoja täynnä, mies ärähtää.
– Mene sinne.

Pihalla kokoontuu aamupäivisin lauma minulle mystisiä olentoja, joita vakoilen salaa ikkunasta. Reippaat hiekkalaatikkoäidit näyttävät viihtyvän taloyhtiön leikkipaikalla säässä kuin säässä. He puuhastelevat lastensa kanssa iloisesti hymyillen, Sorelit jalassa ja heijastimet heiluen.

Yritän ujuttaa hiekkalaatikolla hengailun päivärytmiimme. Tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi kököttäessäni laatikon reunalla lapsen lapioidessa hiekkaa housuillensa. Tytär tuijottaa minua hämmentyneenä, kun hoen hermostuneesti tule hyvä kakku.

Juttelen kömpelösti toisen äidin kanssa lastenvaatteiden hinnoista. Suurimman osan ajasta räplään puhelinta ahdistuneena. Huokaisen helpotuksesta, kun Aava osoittaa olevansa yhtä kiinnostunut hiekkaleikeistä kuin minä.

Keväällä sama naapurirapun äiti pysäyttää minut pihallamme ja kutsuu meidät mukaan vauvakerhoon. Yritän paeta selittämällä Aavan olevan kovin aamu-uninen. Se pitää osittain paikkansa: monena aamuna keittelemme vasta puuroa, kun toiset jo suunnistavat perhekerhoihin.

Naapuri kehottaa nappaamaan vauvan kainaloon ja syömään aamupalan kerhossa. Kotioveltamme on kerhohuoneelle matkaa sata metriä, joten selitykset alkavat olla vähissä.

Enkä ymmärrä itsekään, miksi kutsu tuntuu ahdistavalta.

Ajatuksissani muut äidit ovat imetyksestä ja kantoliinoista hössöttäviä supermutseja, joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Koen olevani outolintu, sillä minulla ei ole tiukkaa mielipidettä täysimetyksestä tai perhepedistä. Tyttäremme sai pullomaitoa jo laitoksella, omassa sängyssään hän on nukkunut aina.

Minua ei selvästikään ole luotu kotiäidiksi. En haaveile pikkukakkosista ja -kolmosista. Kaipaan töihin ja olen lopen kyllästynyt teeskentelemään, että erityisesti nauttisin lapsen kanssa kotona olemisesta.

Kaikki muut kuitenkin tuntuvat nauttivan: vanhempainvapaalta töihin palanneet ystäväni julistavat kuorossa, kuinka haluaisivat olla vielä lasten kanssa kotona.

Olen nähnyt järkevienkin ystävieni muuttuvan vauvauinnista ja kestovaipoista hössöttäviksi superäideiksi. Miksi kerhon äidit olisivat erilaisia?

Pelkään, että kerhossa joudun tuntemattomien, äitiyden elämäntehtäväkseen kokevien yliolentojen arvostelun kohteeksi. Minun arkista jaksamistani auttaisi kerho, jossa voisin ilman häpeää myöntää äitiyden olevan välillä ihan kamalaa.

Muutun pahantuuliseksi ja katkeraksi, koska tunnen jämähtäneeni kotiin. Ajantajuni sekoaa ja huomaan selittäväni vuosi sitten tapahtuneita asioita kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Kyttään kateellisena mieheni menoja ja marisen hänen kuntosalikäynneistään.

Tajuan, että tarvitsen itse harrastuksen, jossa voin olla vain minä. Minun on saatava muuta ajateltavaa kuin lapsenhoito ja kotityöt.

Aloitan monen vuoden tauon jälkeen ratsastuksen. Tallilla on ihanaa. Hevosen kanssa puuhatessani en mieti lastani tai miestäni. Kehityn ratsastajana ja voin paremmin sekä fyysisesti että psyykkisesti. Pitkästä aikaa tunnen olevani innostunut.

Tallilla tapaan äitejä, jotka ajattelevat kuten minä. Hekin tulevat tallille nautiskelemaan omasta ajasta ja puhumaan hevosista – eivät imetyksen lopettamisesta, kestovaipoista tai hampaiden puhkeamisesta.

Alan ymmärtää, ettei äitiyttä ole vain yhtä oikeanlaista.

Tulee kesä, ja vien tyttären tallille katsomaan vuokrahevostani.

Aava täyttää vuoden eikä ole enää vauva. Hän oppii kävelemään ja puhumaan. Liikkuminen helpottuu, kun lyhyillä matkoilla ei tarvitse enää rattaita. Kurapuvut vaihtuvat shortseihin ja t-paitaan.

Samaan aikaan myös ystävien vauvakuplat puhkeavat. Puhelin alkaa taas soida, ja siihen on aikaa vastata sillä aikaa, kun lapsi katsoo Muumeja tai harjoittelee sormiruokailua.

Sovin ystävieni kanssa uusia tapaamisia ilman lapsia. Tapaamisia, joista pidetään kiinni, vaikka lapsella olisikin kiukkupäivä.

Sitten tutustun tallilla äitiin, jonka kanssa ajatukset tuntuvat kohtaavan. Kun puhe kääntyy perhekerhoihin, paljastan hänelle ennakkoasenteeni muita kerhoäitejä kohtaan.

Hän purskahtaa nauruun ja kertoo monen tallilta tutun äidin käyvän kerhossa. Naiset, joiden kanssa olen jutellut hevosista, ovat pelkäämiäni kerhoäitejä ja supermutseja.

Tämä äiti pyytää minua ja tytärtäni mukaan kerhoon. Enää en keksi yhtään syytä, miksi emme menisi."

Lue lisää

Vauva tuli – hyvästi parisuhde ja seksi?

Rikkonaisia päiviä, sumuisia öitä – miten kestän vauvavuoden väsymyksen?

Äiti, pelkäätkö olla vauvasi kanssa kaksin? 4 rauhoittavaa neuvoa

Vierailija

Minusta olisi mukavaa tutustua perhekerhossa muihin äiteihin, oma 1 vuotiaani kun ei vielä muiden lapsien seurasta niin ymmärrä, eikä heistä leikkikaveria kaipaa. Ihmettelen kuitenkin kerhon väkeä, josta kukaan ei oiken edes tervehdi, rohkeimmat mutisevat hein takaisin. Suurin osa tuijottaa lapsiaan ja leikkii omien lastensa kanssa. Osa tulee juttelemaan vain kaverinsa kanssa, pesiydytään jonnekin nurkkaan juttelemaan ja käännetään muille selkä. Kyse on mll perhekahvilasta, jossa pitäisi olla vetäjä, mutta olen nyt keväällä useamman kerran käynyt j täytyypä sanoa, että en edelleenkään tiedä, kuka niistä paikalla olijoista se vetäjä on.

Vierailija

Kirjoitus muistutti hyvin paljon omia kokemuksiani äitiysloman ajoilta. Minäkin olin todella ahdistunut ja yksinäinen monta kuukautta, kunnes naapurin rohkaisemana menin perhekerhoon. Se olikin positiivinen kokemus, kerhoäidit eivät olleet mitään supermammoja eikä siellä koskaan puhuttu imettämisestä tai kantoliinoista. Minä ja lapseni viihdyimme kerhossa todella hyvin ja saimme ihania ystäviä. Mutta asiat muuttuivat, kun muutimme toiseen kaupunkiin lapseni ollessa 1,5 vuotias.

Sain todeta, että kerhoäitien stereotypia ei ole täysin tuulesta temmattu. Asuimme ennen pienessä kaupungissa Pohjois-Karjalassa. Muutimme sitten etelään isoon kaupunkiin. Innoissani lähdin lapseni kanssa perhekerhoon ajatellen, että nyt tutustutaan uusiin kavereihin. Järkytys oli melkoinen kun kerho oli täynnä näitä supermammoja  jotka puhuivat vain siitä, miten julmaa on laittaa lapsi päiväkotiin alle kolmivuotiaana ja miten lasta pitäisi imettää ties miten pitkään. Kerhorepuista kaivettiin esiin itsetehdyt luomuruuat ja minun ja tyttäreni juustovoileipiä ja keksejä katsottiin pitkin nenänvartta. Itku oli herkässä kotiin lähtiessä. Neljästi kävimme kerhossa kunnes oli pakko todetä, että tämä ei ole meitä varten.

Nyt lapsi on päiväkodissa (kyllä, alle kolmivuotiaana!) ja saanut siellä kavereita. Minä olen onnellinen töissä. Vieläkin surettaa muistellessani edellisen kotikaupunkini ihanaa kerhoporukkaa ja ajatellessani, ettei minun kaltaiseni äidit voi kokea sitä iloa nykyisessä kotikaupungissani (tai ainakaan tämän lähiseurakunnan kerhossa).

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Syksyn hattumuoti on upean monipuolinen! Mikä näistä on sinun suosikkisi?

1. Ajaton valinta

Trendit tulevat ja menevät, mutta lippalakki on aina varma ja ajaton valinta. Lippistyylissä tärkeintä on muistaa lipan asento. Rennon poikamaisen charmin tuot parhaiten esiin, kun käännät lakkia perusasennosta noin 45 astetta länteen tai itään.

2. Ole coolisti homeboy

New York Yankees -lippis päässä olet supercool ja staili. Älä unohda asusteita: harkittua säröä hip-hop-tyyliin saat, kun yhdistät asuun pupututin. Viimeistele look asettelemalla kädet katu-uskottavaan asentoon.

3. Urbaaneille hipstereille

Syksyn viileneviin ilmoihin ja kiireettömiin sunnuntaikävelyihin sopii upeasti tweed-lätsä. Myös lätsä kannattaa asetella samaan tyyliin kuin lippis (ks. kohta 1). Väripaletti on hyvä pitää hillittynä. Syksyn ruskavärit korostavat kauniisti harmaan eri sävyjä, ja olet niin hip, ettei mitään rajaa.

4. Etnisyys on in!

Tämän syksyn muoti ottaa vaikutteita saamelaisuudesta. Jos rakastat värejä, pane päähäsi neljän tuulen lakki. Varoituksen sana: jokeltelu saattaa salakavalasti muuttua joikaamiseksi.

5. Pappastaililla lisää itseluottamusta

Jos koet, että sinua ei oteta vielä oikein vakavasti, tämä hattu voi olla ratkaisu ongelmaasi. "Vaarin vanha filttihattu" päässä suorastaan uhkut vanhemman herrasmiehen auktoriteettia.

6. Käytännöllisyys kaunistaa

Mikäli arvostat pehmeyttä, mukavuutta ja sitä ettei pääsi kolahtele, valintasi on konttauskypärä. Täydellinen hattu erityisesti sinulle, jonka suojaheijasteet eivät ole vielä kehittyneet. Kyllä pehmustetulla päällä kelpaa hymyillä. Kohta kaatuu taas, mutta ei satu!

7. Oman elämäsi taiteilija

Oletko rohkea? Sanotko piutpaut yleiselle mielipiteelle? Osaatko nauraa itsellesi? Jos vastaus kaikkeen on kyllä, tämä look sopii sinulle kuin vaippa päähän. Riskinä on, että vastaantulijat saattavat hihitellä – mutta kun kannat päähineen ylpeästi, on jopa todennäköistä, että keräät liudan matkijoita. Olisikohan tässä uusi villitys?!

Kiitos, ihanat lukijamme! Saimme kuvat Vauvan Instagramissa, lähetä omasi @vauvalehti #viikonvauva.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tuntuuko rintapumpun käyttö hankalalta? Nämä neuvot voivat auttaa.

1. Oksitosiinit liikkeelle

Jotkut äidit saavat pumpattua maitoa isoja määriä vaivatta. Monille taas muutaman tipankin tiristäminen on työn ja tuskan takana. Tämä ei tarkoita, että vauva saa rinnasta liian vähän maitoa. Terve vauva on pumppua tehokkaampi rintojen tyhjentäjä.

Jotta maito heruisi, kehon pitää tuottaa oksitosiinia, mielihyvähormonia. Söpö, hyväntuoksuinen vauva saa oksitosiinihanat auki – toisin kuin kova, muovinen pumppu. Usein pumppaus sujuu vasta totuttelun jälkeen.

2. Käsipelillä tai sähköllä

Maitoa voi olla tarve pumpata monista syistä. Useimmilla tarve on satunnaista ja johtuu esimerkiksi äidin omista menoista. Joskus pumppaaminen on säännöllisempää vauvan sairaalahoidon tai keskosuuden takia. Pumppaamalla voi myös tehostaa maidontuotantoa.

Myynnissä on käsikäyttöisiä ja sähköllä toimivia rintapumppuja. Jos tarve on satunnaista, käsipumppu yleensä riittää. Jos pumppaa usein, voi olla fiksua satsata sähköpumppuun. Monilla paikkakunnilla niitä voi myös vuokrata. Tehokkaimpia ovat pumput, joilla molemmat rinnat saa tyhjennettyä samalla kertaa.

Jotkut eivät kaipaa pumppua vaan lypsävät käsin.

3. Matki vauvaa heruttelussa

Herumista voi yrittää houkutella monin keinoin. Rentoutuminen edistää sitä. Kosketus toimii usein, joten rintoja voi ennen pumppausta hieroa kevyesti, niinhän vauvakin usein tekee. Joitakin äitejä auttaa, jos joku hieroo hartioita.

Myös lämpö jouduttaa herumista. Rintoja voi lämmittää esimerkiksi kaurapussin tai hiustenkuivaajan avulla. Joillakin maito heruu helpoimmin saunassa.

Vauvan ensimmäiset imut rinnalla ovat lyhyitä ja nypyttäviä. Vauvan imutyyliä voi matkia pumpulla, ja joissain pumpuissa onkin erillinen herutustoiminto. Kun maito alkaa virrata, pumppaa voimakkaammin vedoin.

Tehokkainta on pumpata samalla, kun imettää. Tällöin vauva hoitaa heruttelut. Jos tämä tuntuu hankalalta, ihokontakti vauvan kanssa on tehokas.

Täysi rinta heruu helpommin. Jos yöllä tulee pitkä imetystauko, pumppaamiselle otollisin hetki voi olla aamulla. Jos vauvan imettää pari kertaa peräkkäin samasta rinnasta, voi pumpata täydemmän rinnan.

Monia auttaa, jos ajatukset saa pois pumppaamisesta. Jos tyhjä pullo stressaa pumpatessa, sen voi peittää. Mieti, miten tilanne olisi mahdollisimman mukava.

Ja jos pumppaaminen ei yrityksistä huolimatta luonnistu, on lupa luovuttaa. Vauvalle voi antaa myös korviketta.

4. Pumppu tykkää kylmästä

Käytön jälkeen rintapumppu on hyvä huuhdella kylmällä vedellä, joka vie mennessään maidon proteiinit. Jos pumppua aikoo käyttää pian uudestaan, sitä voi säilyttää väliajan puhtaassa astiassa jääkaapissa. Kylmässä bakteerit lisääntyvät hitaasti.

Jos vauva on vielä pieni, pumppu pitää pestä joka käytön jälkeen koneessa tai käsitiskiaineella. Sterilointi esimerkiksi keittäen viisi minuuttia kerran päivässä riittää.

Vastapumpattu maito säilyy huoneenlämmössä noin kuusi tuntia, jääkaapin takaosassa kaksi vuorokautta ja pakastimessa puoli vuotta.

Asiantuntija: koulutuskoordinaattori Niina Mäkinen, Imetyksen tuki ry

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.