Parasta: pikkuautot. Nyt Mirjam jaksaa taas leikkiä poikansa kanssa. Kuva: Mikko Hannula

Mirjam halusi elää tarveellisesti ja olla hoikka. Lopulta siitä vain tuli tärkeämpää kuin mikään muu.

Vaaka ei narahda, kun sille astuu hyvin, hyvin varovasti. Yksi jalka kerrallaan. Narahdus oli paljastava ääni, jota Mirjam oppi piilottelemaan mieheltään ja taaperoikäiseltä pojaltaan.

Mirjam kävi vaa’alla monta kertaa päivässä, eikä halunnut kenenkään huomaavan. Se oli hänen salaisuutensa. Olihan sellaisia monilla: syödään salaa herkkuja tai laiskotellaan, kun ollaan tekevinään töitä.

Salaisuus ei ollut hänestä edes kovin vakava. Mirjam vain halusi elää terveellisesti ja olla hoikka. Ja aina vain hoikempi. Pienimmätkin painon heilahdukset olivat hänestä tärkeitä ja kiinnostavia.

Niistä oli vain alkanut tulla kiinnostavampia kuin mikään muu – edes oma poika tai avomies.

Mirjamista tuli äiti keväällä 2011. Hän oli vasta 21-vuotias, mutta lapsen saaminen nuorena ei pelottanut häntä. Ehtisihän sitä opiskella myöhemminkin. Mirjamin haaveena olivat kasvatustieteiden opinnot.

Hiekka rahisi vaunun pyörien alla, kun Mirjam työnteli esikoistaan Iisalmessa. Sinä vuonna kevät oli tullut aikaisin. Toukokuussa ulkona mitattiin hellelukemia ja Mirjam oli onnellisempi kuin koskaan. Hänellä oli ihana vauva ja ihana mies, Paulus. Kaikki oli niin kuin piti.

Kun Paulus näki Mirjamin hymyilevän ja hyräilevän vaippaa vaihtaessa, hän ajatteli, että siinä on varmasti maailman paras äiti.

Painon putoaminen raskauden jälkeen yllätti Mirjamin: hän oli ollut mielestään aina hiukan pyöreä.

Raskauden jälkeen Mirjamin paino oli alkanut pudota kuin itsestään. Se sai alkunsa pitkistä vaunulenkeistä ja imetyksestä. Hoikistuminen oli Mirjamista mukavaa, muttei aluksi kovin tärkeää.

Ennen muuta se oli yllättävää: hän oli ollut omasta mielestään hiukan pyöreä koko ikänsä ja oli aina ajattelut, ettei laihtuminen ollut hänelle mahdollista.

Raskaaksi tullessaan 165-senttinen Mirjam painoi 70 kiloa, sairaalasta kotiuduttuaan 80 kiloa. Raskauskilot lähtivät alle vuodessa. Olo oli kevyempi, terveempi.

Mirjam alkoi kasvattaa vaunulenkkien pituutta, käydä kuntosalilla ja innostui ruoanlaitosta. Hän nosti ruokapöytään höyryävää makaronilaatikkoa ja uunissa paahdettuja juureksia.

Elmeri-vauvan mentyä nukkumaan Mirjam ja Paulus tekivät iltapalavoileivät ja istuivat yhdessä katsomaan televisiota tai lukemaan kirjoja.

Mirjam voi hyvin. Ihan kuin energiaa olisi ollut loputtomasti. Mutta hän halusi voida vieläkin paremmin.

Kun Elmeri oli kolme, perhe muutti Iisalmesta Espooseen. Mirjamin iso haave oli toteutunut. Hän oli päässyt yliopistoon lukemaan kasvatustieteitä. Pauluskin sai töitä pääkaupunkiseudulta.

Elmeristä oli vanhempiensa tapaan kasvanut rauhallinen ja järkevä poika. Hän tykkäsi leikkiä junilla ja autoilla. Mutta yhä useammin hän teki sitä isä kanssa. Mirjam oli alkanut vetäytyä.

Lenkin jälkeen Mirjam söi rahkaa keittiössä suljetun oven takana. Se oli pyhä hetki.

Terveyspuuska oli saanut entistä suuremmat mittasuhteet. Mirjam oli alkanut pyöräillä – kymmeniä kilometrejä, joka päivä.

Lenkkien jälkeen hän istui suljetun oven takana keittiössä syömässä rahkaa. Paulus nimitti niitä pyhiksi hetkiksi. Kun Mirjam söi, häntä ei saanut häiritä.

Paulus ja Elmeri söivät yhä useammin kahdestaan. Mirjam piti huolen, että perhe söi paljon ja terveellisesti, mutta sanoi itse juuri syöneensä. Tai syövänsä ihan kohta, lenkin jälkeen. Mirjam vietti päivät itsekseen, joten hänen oli helppo väittää mitä tahansa.

Paulus alkoi huolestua. Mirjamista oli tullut laiha, kalpea ja väsynyt. Kuin aave, Paulus ajatteli.

Silmiinpistävintä oli väsymys. Paulus löysi Mirjamin yhä useammin sohvalta sikiöasennosta nukkumassa. Ne pienet hetket, kun hän jaksoi puuhailla, Mirjam kävi joko lenkillä tai leikki Elmerin kanssa. Mutta useimmiten Mirjam halusi olla yksin, ilman kenenkään kosketusta.

Kun Paulus yritti saada Mirjamia syömään lisää, Mirjam kieltäytyi ja sanoi juuri syöneensä.

– Oikeasti olin saattanut syödä salaattia kuusi tuntia aikaisemmin, hän sanoo.

Mirjamilla oli ruokasuunnitelma, josta hän ei poikennut edes juhlissa.

Mirjam oli luonut itselleen säännön: ruoka oli ansaittava ulkoilulla tai kotitöillä. Siksi hän usein venytti aamupalaa tai käveli hakemaan lounaan.

Lisäksi hän oli laatinut tarkan ruokasuunnitelman, josta ei poikennut koskaan. Aamupalaksi rahkaa, raejuustoa tai riisikakku. Lounaaksi lähikaupan salaattibaarista salaattia, tomaattia, kurkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja lohta. Iltapalaksi rahkaa, raejuustoa tai riisikakku.

Siinä kaikki – ja paljon kahvia.

Mirjam piti säännöistään kiinni myös lomilla ja juhlissa. Hän selasi ravintoloiden ruokalistoja etukäteen netistä ja varmisti, että listalta löytyy tarpeeksi kevyitä ruokia. Juhlissa hän saattoi olla koko illan syömättä. Aika usein hän vain jätti menemättä.

Tällaista meillä on. Olisitpa täällä. Kesämökillä Iisalmessa oli kaunista. Paulus kuvasi järvimaisemaa kännykällään ja lähetti Whatsupilla videot Mirjamille Espooseen.

Isä ja poika kokivat kesän parhaat hetken kahdestaan. Elmeri ei sitä osannut ihmetellä. Hän tiesi, että äidin piti levätä. Oikeasti mökillä olisi Mirjamin mielestä ollut ihan liian monimutkaista. Olisi pitänyt touhuta, eikä hän jaksanut. Ja syödä mökkiruokia, vaikka Mirjam halusi vain syödä lohisalaattia ja rahkaa.

Sitä paitsi Mirjam rakasti niitä päiviä, viikonloppuja ja viikkoja, kun sai olla yksin kotona. Silloin hän sai elää juuri niin kuin itse halusi. Sai syödä mitä halusi ja milloin halusi ilman, että kukaan kiinnitti siihen huomiota.

Sai nukkua vaikka kolmet päiväunet ilman huonoa omaatuntoa.

– Halusin vain olla rauhassa. En halunnut aiheuttaa kenellekään huolta.

Mutta huolissaan Paulus oli. Hän yritti saada Mirjamia syömään enemmän, turhaan.

Pariskunnan välit alkoivat rakoilla. Kerran he riitelivät mandariinista.

Kerran he riitelivät mandariinista. Paulus koetti saada Mirjamin syömään edes yhden palan, mutta Mirjam ei suostunut. Pauluksen oli yhä vaikeampi ymmärtää Mirjamia.

Pariskunnan välit alkoivat viiletä ja etääntyä. Lopulta niin paljon, että he sopivat eroavansa, kunhan Mirjamilla olisi enemmän voimia. Nyt Mirjam ei olisi pärjännyt Elmerin kanssa kahden.

Yleensä hän katsoi Elmerin kanssa lastenohjelmia tai vain istui vieressä, kun tämä leikki. Siitä Mirjamille tuli huono omatunto.

– Mietin, että tällainenko äiti minusta sitten tuli. Äiti, joka ei jaksa olla lapsensa kanssa.

Opinnot alkoivat samana syksynä, mutta niistä ei tullut oikein mitään. Mirjam tarkisti yliopistoruokaloiden listat netistä tai kiersi kolmenkin ruokalan ovella etsimässä sopivaa lounasta. Sopivassa annoksessa oli kaloreita alle sata. Useimmiten se oli sosekeitto, mutta aina sellaista ei ollut tarjolla.

Niinä päivinä Mirjam söi omenan. Eikä pelkän omenan avulla jaksanut iltapäivän opintoja.

Anoreksia! Sehän on nuorten tyttöjen sairaus!

Tämä on varmaan masennusta, Mirjam ajatteli ja hakeutui terveyskeskukseen. Terveydenhoitaja kyseli, kuunteli ja sanoi sitten, oliko Mirjam koskaan ajatellut, että hänellä saattaisi olla anoreksia.

Anoreksia! Hänellä! No ei! Sehän on nuorten tyttöjen sairaus, Mirjam ajatteli. Ei hänellä sellaista voinut olla. Eivät äidit sairasta anoreksiaa.

Mirjam kävi muutamia kuukausia avohoidossa syömishäiriöklinikalla. Omahoitaja neuvoi, miten Mirjam voisi kerryttää painoa omin voimin. Se ei kuitenkaan onnistunut.

Tammikuussa 2015 Mirjam sopi omahoitajan ja lääkärin kanssa, että kirjautuisi potilaaksi syömishäiriöklinikan kokovuorokausiosastolle.

Vaikka hän joutui olemaan erossa Elmeristä, sairaalaan kirjautuminen oli helpotus. Kenenkään ei tarvinnut kantaa hänestä huolta, eikä kenenkään tarvinnut nähdä häntä näin heikkona. Etenkään Elmerin.

– Sillä hetkellä minusta tuntui, ettei kukaan lapsi ole ansainnut tällaista äitiä, Mirjam sanoo.

Nelivuotias hyväksyi selityksen, että äiti on joutunut sairaalaan, koska äidille ei maistu ruoka.

Miten kertoa anoreksiasta lapselle? Paulus ja Mirjam selittivät Elmerille, että äiti on joutunut sairaalaan, koska äidille ei maistu ruoka. Se riitti neljävuotiaalle.

Elmeri ja Paulus kävivät tapaamassa Mirjamia monta kertaa viikossa. Vierailuhetkinä he söivät usein yhdessä. Mukana ruokapöydässä oli sairaanhoitajia varmistamassa, että Mirjam syö riittävästi lämmintä ruokaa.

Se oli Elmeristä hauskaa. Hän sai paljon huomiota, nautti ja pelleili.

Syömishäiriöklinikalla Mirjam opetteli taas syömään kunnolla ja lepäämään. Henkilökunta rajoitti ulkoilua ja valvoi, etteivät potilaat olisi karanneet lenkille.

Pitkinä vapaahetkinään Mirjam mietti, miksi näin oli käynyt. Ei hänellä ollut mitään erityistä syytä sairastua. Jotenkin vain oli käynyt niin, että hyvältä tuntunut kiinnostus ruokaan ja liikuntaan oli karannut käsistä.

Oikeastaan hänen kokemuksensa oli tyypillinen esimerkki anoreksian etenemisestä. Läheisten ei ole helppo huomata sairautta, sillä se etenee vähitellen ja sairastuneet ovat yleensä taitavia piilottelemaan oireitaan. He ajattelevat ruokaa taukoamatta ja sanovat juuri syöneensä. Kuten Mirjamillakin, yleensä tauti tulee näkyväksi vasta silloin, kun se alkaa haitata normaalia elämää.

Sairaalahoito oli tehokasta. Mirjamin paino nousi ja hän sai voimiaan takaisin.

"Äiti syö isin lautaselta."

Kolmen kuukauden osastohoidon jälkeen Mirjam uskoi selättäneensä taudin. Hän palasi kotiin ja söi taas samassa pöydässä Pauluksen ja Elmerin kanssa, pitkästä aikaa normaalikokoiselta lautaselta.

– Äiti syö isin lautaselta, Elmeri sanoi.

Mirjam tunsi olevansa taas valmis opiskeluihin ja Elmerin hoitamiseen – ja eroamaan Pauluksesta.

Pauluksen mielestä Mirjam yliarvioi voimansa. Hän vastusti, kun Mirjam ilmoittautui kaupungin vuokra-asuntojonoon. Uusi asunto löytyi nopeasti ja Pauluksen estelyistä huolimatta Mirjam ja Elmeri muuttivat pieneen kaksioon toiseen kaupunginosaan.

Aluksi se tuntui Mirjamista hyvältä. Mutta kun kukaan ei ollut vahtimassa, Mirjam huomasi taas syövänsä vähemmän. Väsymys palasi jopa pahempana kuin ennen.

Jälleen hän istui voimattomana katsomassa, kun lapsi leikki yksin.

Lisäksi hän alkoi saada huimauskohtauksia. Silloin hän soitti Paulukselle, joka haki pojan luokseen.

Tällä kertaa yksinolo ei tuntunut hyvältä. Mirjam istui pienessä kaksiossaan ilman avomiestään, ilmaan poikaansa.

– Anoreksia oli rikkonut perheeni. Sen, mikä minulle oli elämässä kaikkein tärkeintä, Mirjam sanoo.

Anoreksia on sairaus, joka ei parane lääkkeillä. Jotta ruokaan liittyviä pakkoajatuksia ja ahdistusta voi alkaa opetella hallitsemaan, tarvitaan tahtoa tehdä niin.

– Vasta kun istuin yksin kaksiossa ilman perhettäni, löysin todellisen motivaationi. Siitä alkoi paraneminen. Halusin perheeni takaisin. Halusin olla parempi äiti Elmerille. Ja halusin olla taas se nainen, johon Paulus oli alun perin tutustunut.

"Olen valtavan kiitollinen siitä, että kaiken jälkeen Paulus jaksoi vielä kerran yrittää."

Mirjam alkoi noudattaa sairaalassa saamiaan ohjeita ja syömään enemmän. Neljän kuukauden kaksioasumisen jälkeen, reilu vuosi sitten helmikuussa, Elmeri ja Mirjam muuttivat takaisin Pauluksen luokse.

– Olen siitä valtavan kiitollinen. Että kaiken tämän jälkeen Paulus jaksoi vielä kerran yrittää.

Enää Mirjam ei laske syömisiään, eikä lunasta niitä liikunnalla. Perhe syö joka päivä yhdessä, joskus jopa pitsaa.

– Äitikin syö, Elmeri saattaa välillä huomauttaa.

Pojasta on hauskaa, että nykyään äidin kanssa voi syödä myös niitä ruokia, joita ennen syötiin vain isän kanssa.

Mirjam on palannut opiskelemaan ja tehnyt jo muutamia kasvatustieteen kursseja. Sohvapöydällä on paksu tenttikirja.

Tulevaisuuden haaveiden kanssa hän on varovainen. Ensin hän haluaisi saada opinnot valmiiksi, sitten ehkä töitä. Suuri toive on, ettei enää sairastuisi.

Ensi kesänä Mirjam saa ehkä taas pyöräillä, vaikka jätskille.

Alkuvuodesta Mirjamin paino ylitti kauan odotetun rajapyykin: puntarin luku alkoi vitosella. Vielä sen pitäisi nousta monta kiloa.

Seuraava etappi on se, että Mirjam saa taas alkaa liikkua, maltillisesti. Toistaiseksi liikunta on kiellettyä, koska kaikki energia tulee käyttää massan kartuttamiseen.

Ehkä ensi kesänä hän saa taas pyöräillä, vaikka jätskille Elmerin kanssa.

Ne olivat onnellisia yhteisiä hetkiä myös viime kesänä, kun Elmeri ja Mirjam valitsivat yhdessä jäätelöt lähikaupan kylmäaltaasta. Mirjam tietää jo, mitä aikoo ottaa: valkosuklaan makuisen Magnumin, joka kerta.

Imetyksen aikana seksi saattaa tuntua yhtä houkuttelevalta kuin märkä tiskirätti naamalla. Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström avaa imetyshaluttomuuden aiheuttamia tunteita.

Haluttomuuden tunteet ovat aina yksilöllisiä. Osa lapsen saaneista pareista harrastaa intohimoisesti seksiä heti synnytyksen jälkeen, osalle halut palautuvat vasta imetyksen loputtua. Noin 80 prosenttia pareista on ollut yhdynnässä kolmen kuukauden päästä synnytyksestä, mutta tieto ei kerro mitään haluista. Seksiä voi harrastaa, vaikka siitä ei nauttisi tai sitä haluaisi.

Synnytyksen jälkeen naisen estrogeeni- ja testosteronitasot romahtavat ja munasarjat lamaantuvat hetkeksi. Imetys mullistaa naisen hormonitasoja entisestään ja saattaa aiheuttaa haluttomuutta. Usein hormonitaso normalisoituu vasta, kun kuukautiset alkavat. Ja imetys luonnollisesti saattaa siirtää kuukautisten alkua.

Kuuluko halu äideille?

Fysiologisten syiden lisäksi haluttomuuteen vaikuttaa myös stressi, väsymys sekä vauvan tuoma iso elämänmuutos. Lisäksi vauvan kanssa on koko ajan vähän varpaillaan: Osaanko hoitaa häntä oikein? Ymmärränkö vauvan viestit? Heräänkö vauvan itkuun? Äiti saattaa olla niin rasittunut, että seksihalut vain jäävät pois, koska energia menee väsymyksen kanssa taisteluun ja uuden opetteluun.

Seksuaaliteraputti Marja Kihlström painottaa, että haluttomuus vaikuttaa automaattisesti omaan seksuaaliseen identiteettiin. Haluttomuuden mukana tulee helposti myös tunne, että en ole haluttava, seksikäs tai muiden halun arvoinen.

Nainen saattaa ajatella, että hänen uusi roolinsa äitinä pitää sisältään haluttomuuden tai jopa, että seksuaalisuus ja halu eivät kuulu äideille. Mieleen saattaa hiipiä, että ehkä äidin ei kuulukaan haluta.

Syyllisyyttä ja pelkoa

Äidit saattavat kokea syyllisyyttä myös puolison tähden. Olenko huono puoliso, koska minua ei haluta? En voi antaa rakkaalleni sitä läheisyyttä, joka parisuhteisiin kuuluu. Pelko siitä, että tuottaa puolisolle pettymyksen jatkuvalla kieltäytymisellä, ja puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Pelko siitä, että puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Kihlström huomauttaa, että imetystä ei välttämättä kannata lopettaa vain siksi, että se aiheuttaa haluttomuutta, mutta toisinaan se voi olla oikea vaihtoehto. Vaikka imetyksestä aiheutuva haluttomuus tuntuisikin sillä hetkellä pitkältä ajalta, se on lopuksi vain lyhyt vaihe. Silti sitä ei pidä lakaista maton alle, vaan parisuhteen molempien osapuolien on tiedostaa, missä mennään.

Neuvolalla on suuri vastuu ottaa imettävien äitien haluttomuus rohkeasti puheeksi. Koska pienten lasten vanhemmat eroavat helposti stressaavan elämäntilanteen takia, olisi heidän hyvä  tietää, ettei haluttomuus ole lopullista, ja että se menee ohi.

Kosketuksen uudet säännöt

Haluttomuus aiheuttaa huolta myös pariskunnan ei-imettävälle osapuolelle. Aina sanotaan, että kosketus ja läheisyys ovat parisuhteen peruskiviä. Viesti voi tuntua pelottavalta, jos olet parisuhteessa, jossa haluttomuutta esiintyy.

Puoliso on saattanut kokeilla kaikkea: hellyyttä, esileikkejä, liukuvoiteita ja vaikka toista yleensä kiihottavaa pornoa, mutta ei saa haluttomuudesta kärsivää syttymään. Jatkuva torjutuksi tuleminen saattaa aiheuttaa tunteen, että on epäonnistunut rakastajana. Toisaalta, vaikka olisi hyväksynyt, että seksiä ei nyt ole, on silti jäljellä halu olla toisen lähellä, halia tai silittää ohimennen. Voi olla tuskatuttavan vaikeaa yrittää päästä lähelle, jos haluton osapuoli kokee pepulle taputtelunkin syyllistävänä kutsuna seksiin.

Haluttomallekin osapuolelle on helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin. 

Imetykseen liittyvästä haluttomuudesta ei ole aina helppo puhua. Marja Kihlström kertoo tavanneensa pareja, joiden parisuhteeseen seksi ei ole kuulunut vuosiin, mutta asiasta ei ole koskaan puhuttu. Ei näin, Marja painottaa, ja kertookin Puhu Muru -blogissaan ohjeet, joilla imetyshaluttomuus nostetaan parisuhteen keittiönpöydälle.

Haluttomuudesta kärsivien on tärkeää käydä läpi molempien toiveet molempien ja luoda kosketukselle uudet säännöt. Haluttomallekin osapuolelle voi olla helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin, ja toisaalta puolisokin voi rauhassa halata tai suukottaa, eikä vastassa ole syyllisyyden kiristämää puolisota.

Sexpo tarjoaa seksuaalineuvontaa sekä tukea ihmissuhteisiin kaikenikäisille. Puhelimeen vastaa koulutettu seksuaalineuvoja tai -terapeutti. Soittaminen on ilmaista.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun mietin mihin tarpeeseen hankin tavaraa, olen löytänyt itsestäni varautujan.

Varmaan rahojaan tuhlannut äitini on jättänyt minuun jäljen? Olen varautunut kaikkeen tavaroilla: sekä erilaisten juhlien järjestämiseen että mahdolliseen avioeroon. Ja miten ihmeessä voisin jättää varautumatta?

Minulta löytyy isoja määriä astioita ja pannuja. Perheessämme on monta lasta, ja halvemmaksi on tullut ostaa isot määrät astioita kuin vuokrata. Odotanko nyt, että saan viimeisenkin ylioppilaslapseni juhlittua joskus 10 vuoden kuluttua, ja hankkiudun tavaroista eroon vasta sitten, vai mitä teen? Ideoita?

- Kyllästynyt

Ilana Aalto vastaa:

Kerrot, että olet haalinut liikaa tavaraa varsinkin erityistilanteisiin ja että sinun on vaikea tehdä päätöstä tavaroiden poistamisesta. Mietit myös, mistä taipumuksesi on lähtöisin.

Tilannettasi voi lähteä purkamaan monesta suunnasta. Ensinnäkin miettisin, onko varmuuden vuoksi hankituista tavaroista jokapäiväistä haittaa. Ylittääkö haitta hyödyt? Juhlia on harvoin. Arki taas on joka päivä. Jos kaapit pullistelevat juhla-astioista, päivittäisten toimien hoitaminen keittiössä tökkii ehkä seuraavat kymmenen vuotta. Kumpi on sinulle arvokkaampaa, sujuva arki vai varautuminen erityistilanteisiin?

Toiseksi pohtisin taloudellisuutta uudelleen. Sanot, että astioiden ostaminen on tullut halvemmaksi kuin niiden vuokraaminen juhliin. Mutta mitä varmuusvarastojen säilyttäminen maksaa? Ota laskelmissa huomioon tavaroiden vaatiman säilytystilan hinta.

Varautumisen taustalla on yleensä luottamuksen puutetta

Moni joutuu tavaroidensa takia hankkimaan lisää säilytyskalusteita tai muuttamaan isompaan asuntoon. Yksi asuinneliö – eli ison astiakaapin vaatima tila – pääkaupunkiseudulla vuokra-asunnossa maksaa melkein 200 euroa vuodessa. Ostetulle asuinneliölle tulee hintaa keskimäärin 3700 euroa ja tietysti vielä muut asumiskulut siihen päälle.

Pohjimmiltaan kyse ei kuitenkaan ole arjen sujumisesta tai rahasta. Varautumisen taustalla on yleensä luottamuksen puutetta. Varautujatyyppi ei kerää tavaraa vain kotiinsa, vaan hänet tunnistaa kaupungillakin isosta käsilaukusta, josta löytyy kaikkea kyypakkauksesta vaihtoalkkareihin – koskaan ei tiedä, mikä tilanne saattaa yllättää! Varautuja tahtoo olla kontrollissa, vaikka ymmärtää itsekin, että välillä menee överiksi.

Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos luovut varmuusvarastoista?

Kolmanneksi ehdotankin, että kysyt itseltäsi, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos luovut varmuusvarastoista. Se, että joutuisit vuokraamaan astiat juhliin ja menisi rahaa? Vai se, että juhlissasi olisi eripariastiat, koska joutuisit pyytämään ne lainaan ystäviltä ja sukulaisilta? Vai olisiko pahinta se, jos joutuisit tarjoilemaan juhlakahvit kertakäyttökupeista?

Vaihtoehtoja punnitsemalla huomaat, että niitä löytyy eivätkä ne kaikki ole aivan mahdottomia. Luota siihen, että kun päästät turhat tavarat menemään, asiat järjestyvät.

Ammattijärjestäjä Ilana Aalto vastaa lukijoiden kysymyksiin vauva.fissä. Lähetä kysymyksesi lomakkeella tai meilitse meidanperhe@sanoma.com otsikolla. Laita viestin otsikoksi "Kysy ammattijärjestäjältä".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Letut ilman munia, maitoa ja vehnää syntyvät rennosti ruokabloggaaja Hanna Hurtan ohjeella.

Ton-ton-ton-nokkosletut

4 annosta, 45 min

3 dl kikhernejauhoja

4 dl vettä

½ tl suolaa

3 dl tuoretta nokkosta (tai pinaattia)

½ dl öljyä

Sekoita jauhot, vesi ja suola huolellisesti. Keitä nokkosia runsaassa vedessä kaksi minuuttia. Purista vesi pois ja hienonna lehdet taikinaan. Anna taikinan turvota 15 minuuttia.

Paista taikinasta noin kymmenen ohutta lettua paistinpannussa tai muurikassa. Käytä riittävästi öljyä ja tee letuista vain keskikokoisia, niin ne eivät repeä.

Tarjoa suolaisen tai makean täytteen kanssa.


Hannan kaksivuotiaat kaksoset Olga ja Hugo auttavat paistohommissa. Vanhan talon puuhella on keittiön sydän.


Sieni-parsatäyte

1 nippu vihreää parsaa

1 rkl oliiviöljyä

¼ tl suolaa

Sienikastike

2 kesäsipulia varsineen

1 l kantarelleja (tai suppilovahveroita tai herkkusieniä)

1 rkl oliiviöljyä

2–2½ dl (kaura)kermaa

½ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

Leikkaa parsojen puisevat tyvet pois ja kuori parsat halutessasi. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista parsat rapsakan kypsiksi. Mausta suolalla. Parsat voi myös grillata.

Hienonna sipulit ja viipaloi vihreät varret. Revi kantarellit puoliksi.

Kuumenna öljy pannussa ja kuullota sipulin vaaleaa osaa pari minuuttia. Lisää sienet ja paista 5 minuuttia. Lisää kerma ja anna kiehua pari minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja sipulinvarsilla. Jaa kastike ja parsat letuille ja kääri rullalle.

Makea manteli-omenatäyte

1½ dl manteli- tai maapähkinävoita

2 omenaa

½ dl rouhittua tummaa suklaata

Viipaloi omenat. Levitä mantelivoita letulle. Lisää päälle omenaa ja rouhittua suklaata.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni mies etsii parikseen naista, jolla on jo lapsia, deittiasiantuntija Anna Uusiheimala kertoo.

Kun sinkku treffailee uutta kumppania, puhe käntyy usein lapsiin: Onko sinulla lapsia? Kuinka monta? Haluaisitko lisää? Vai ovatko lapset ehdoton ei? Osa uutta kumppania etsivistä jopa salaa omat lapsensa paremman treffisuosion saadakseen.

Anna Uusiheimala perusti pikatreffejä järjestävän yrityksen Deittisirkuksen vuonna 2013. Siitä asti hän on toiminut parinmuodostuksen asiantuntijana.

Pikadeiteillä käyvät ihmiset esittävät erilaisia toiveita suhteessa tavattaviin treffikumppaneihin. Anna kertoo, että lapset ja lapsettomuus näyttelevät suurta roolia parinhankinnassa, ja lapsista puhutaan usein jo ensikohtaamisella.

Lapset, niiden mahdollinen hankkiminen tai ehdoton lapsettomuus ovat avainkysymyksiä, joista treffeillä käyvät jättävät palautetta. Erityisen tärkeä asia lapset ovat Annan kokemuksen mukaan miehille.

Usein vanhemmat miehet, joilla omat lapset ovat jo teini-iässä tai aikuisia, toivovat, että naisella olisi omia lapsia, jotta tämä ei halua enää hankkiutua raskaaksi.

Mutta kyllä lisääntymishalua esiintyy myös miesten maailmassa: Annan mukaan nuoremmat miehet toivovat usein tapaavansa naisen, jolla on vielä halua lisääntyä. Varsinkin miehet, joilla jo on lapsia, haluavat tavata mieluummin naisen, jolla myös on lapsia aikaisemmasta suhteesta.

– Omat lapset saattavat toimia takeena kiinnostuksesta muiden tai tulevia lapsia kohtaan. Saatetaan ajatella, että joku muu mieskin on ajatellut naisen hyväksi vanhemmaksi, vaikka parisuhde ei  sitten toiminutkaan, Anna pohtii.

– Ehkä miehet ajattelevat lapsellisen naisen hoivaavan myös muita, kuten miehen omia lapsia.

"Ehkä miehet ajattelevat lapsellisen naisen hoivaavan myös muita, kuten miehen omia lapsia."

Anna on huomannut, että miehet saattavat jopa karttaa yli kolmikymppisiä naisia, joilla ei ole lapsia. Heidät saatetaan mieltää itsekkäiksi tai hankaliksi tyypeiksi.

Naisten toiveissa ei miehen lapsellisuus tai lapsettomuus näy juuri koskaan. Annan kokemuksen mukaan osa naisista haluaa silti olla se, joka tekee miehelle sen ensimmäisen lapsen.

– Ja yh-äidit, joiden lapsilta puuttuu aktiivinen isä, etsivät naiset kumppanin lisäksi myös isäpuolta lapselleen.

Deittisirkus järjestää tavallisten pikadeittien lisäksi myös erityisesti sinkkuvanhemmille ja lapsimyönteisille sinkuille tarkoitettuja pikatreffejä: Helpottaa, kun treffeillä ei tarvitse huolehtia, ovatko omat lapset toiselle taakka tai haluaako vastapuoli tutustua lasta haluavaan ihmiseen.

Kysely

Saako treffikumppanilla olla lapsia?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.