Kuvitus: Suvi Segercrantz

Syyttelyn sijaan katse kannattaa parisuhteessa kääntää hetkeksi taaksepäin.

Tilanne toistuu aina samanlaisena. Mies on lähdössä kaverinsa kanssa ulos. Nainen miettii, ketä mies mahdollisesti tapaa illan aikana ja miten hän kehtaa jättää naisen yksin lasten kanssa. Nainen suuttuu ja syyttelee miestä.

Hetkinen. Voisiko tilanne mennä toisin?

− Syyttelyn sijaan naisen kannattaa kääntää katse­ ­itseensä ja miettiä, miksi tilanne suututtaa ja ahdistaa niin paljon, sanoo Nurmijärven seurakunnan johtava perheneuvoja­ Heli Pruuki.

Pruukin mukaan yllättävän monet parisuhteen riidat ja ahdistukset johtuvat siitä, että suhteessa kulkevat mukana molemman puolison koko historia ja sen kaikki tärkeät ihmiset. Oma tausta vaikuttaa siihen, miten olemme parisuhteessa.

Hienoimmillaan pari pystyy käymään suhteessa läpi menneisyyttään ja rakentamaan sen päälle toimivan suhteensa. Mutta voi käydä myös niin, että suhde jumiutuu. Silloin suhteen molemmat puolet ovat jääneet kiinni rooleihinsa eikä suhde kehity. Roolit syntyvät tiedostamatta ja niistä on vaikea päästä irti. 

On aika pysähtyä miettimään, mitä roolien takaa oikein löytyy. 

Tiedosta traumasi 

Lapsuuden vaille jäämiset, esimerkiksi hylkääminen tai huomiotta jättäminen, tulevat usein esille vasta parisuhteessa. Sitä ennen niiden kanssa ei välttämättä joudu kasvokkain. 

– Parisuhde on mielen näyttämö. On tavallista, että ihminen on parisuhteessaan erilainen kuin muissa ihmissuhteissaan, aivan kuin kumppaniaan kohtaan olisi oikeus käyttäytyä eri tavalla ja huonommin kuin muita ihmisiä kohtaan, Pruuki sanoo.

Esimerkiksi mustasukkaisuuden tunteet juontavat usein lapsuudesta. Jos mustasukkainen osapuoli on nainen, hän on ehkä jäänyt lapsena ilman isän turvaa ja rakkautta. Siitä on voinut jäädä tunne, ettei kelpaa eikä ole miehen rakkauden arvoinen. Tämä johtaa ajatukseen, että mies haluaa jonkun toisen.

– Joskus mustasukkaisuus menee niin pitkälle, että kaikki muut naiset ovat naiselle uhka. Turvattomuus on niin valtava, Pruuki sanoo. 

Jos ei ole saanut lapsena rakkautta osakseen, sitä voi olla vaikea uskoa todeksi ja ottaa vastaan aikuisena. Läheinen kiintymyssuhde on jäänyt turvattomaksi. 

Trauma voi syntyä myös esimerkiksi siitä, että on elänyt lapsuudessaan ilman riittävää myönteistä huomiota. Kodin ilmapiiri tai tunnelma ovat voineet olla traumatisoivia: esimerkiksi iloton tai ahdistuneesti uskonnollinen koti, jossa ei ole ollut tilaa lapsen tunteille.

Helposti tunnistettavia traumatisoivia kokemuksia ovat muun muassa­ läheisen sairaus tai kuolema, vanhemman alkoholismi, koulukiusaaminen ja väkivalta. 

− Joskus menneisyyden traumat, varsinkin jos ne ovat isoja, voivat olla niin syvällä, ettei niihin pääse käsiksi yksin. Silloin niitä kannattaa miettiä ja peilata ammattilaisen kanssa, Pruuki sanoo.

Aina ei kuitenkaan tarvita terapiaa. Jotain voi tehdä ­itsekin.

Syyllistävä puhe törmää seinään

Menneisyyden miettiminen kannattaa aloittaa, jos parisuhteessa ahdistaa ja on huono olla.

− Silloin asiaan kannattaa tarttua ja alkaa käydä läpi vanhoja kokemuksia puhumalla ja kirjoittamalla, P­ruuki sanoo.

Voit esimerkiksi kirjoittaa ilman suodatinta kaikki mieleesi tulevat tunteet ja ajatukset lapsuuden ­ihmissuhteista. Silloin saat vastauksia kysymyksiin, kuka minä olen, mitä on tapahtunut ja mitä vaikutusta menneellä on tähän päivään. Myös nykyisyydestä kirjoittaminen auttaa: mitä minulle tilanteessa tapahtui, mitä koin, mistä se ehkä muistutti.

Kun menneestä tulee tietoiseksi, sitä voi myös käsitellä­ aktiivisesti. Silloin ei tee mieli etsiä syyllistä vaan syitä pahaan oloon.

− On turhaa kostaa puolisolle sitä, että on jäänyt lapsuudessaan vaille rakkautta, Pruuki sanoo.

Hän muistuttaa, että useimmiten ihmiset, oma puoliso mukaan lukien, haluavat kuitenkin hyvää. Jos toisessa­ näkee hyvän ja ajattelee, että hänellä on omat syynsä käyttäytyä kuten käyttäytyy, ollaan jo pitkällä.

Syyllistävä puhe ei johda mihinkään. Kannattaa mieluummin puhua siitä, miltä itsestä tuntuu: lähtemisesi tuntuu pahalta, koska tunnen itseni silloin hylätyksi…

Ketjun voi katkaista

Menneisyyden vaikutuksesta kannattaa olla tarkkana varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä. Lasten myötä oma lapsuus nousee helposti pintaan.

− Kun riidellään siitä, kenellä on eniten vapaa-aikaa tai kenen siivousvuoro on tänään, taustalla on usein suurempia asioita, kuten vanhemman huoli omasta roolistaan­ perheessä.

Pruukin mielestä ei ole ihme, että vanhemmat eroavat pikkulapsivaiheessa, sillä se herättää oman tarvitsevuuden: kuka pitäisi huolta minusta?

Siksi toinen vanhemmista voi esimerkiksi olla mustasukkainen vauvalle, jonka kanssa äiti viettää paljon aikaansa. Tai sitten vanhempi ei kestä isomman lapsen uhmakasta käytöstä­, koska hänellä on itsellään niin suuri hätä ja tarvitsevuus. Silloin vanhemmalla voi tulla aggressiot pintaan ja hänen on vaikea hillitä itseään.

Toisaalta oman lapsen kanssa voi paikata niitä tilanteita, joita ei itse lapsuudessaan saanut. Miehen leikkihetki lapsen kanssa voi paikata sitä, ettei oma isä ole ollut läsnä. Näin poissaolevan isän ketjun voi myös katkaista.
Ketjun katkaisemiseen tarvitaan aina tiedostuminen asiasta. Esimerkiksi huono vuorovaikutus tai puhumisen­ vaikeus voivat siirtyä omasta lapsuudesta parisuhteeseen­, jos taustalla olevia tunteita ei tiedosta.

Parisuhde on hienoimmillaan, kun siinä voi jakaa menneisyytensä toisen kanssa turvallisesti. Menneisyyden taakat eivät nouse niin vahvana ja tiedostamatta esiin, kun niitä käy läpi. Vanhoihin kaavoihin jumiutumisen sijaan suhteeseen tulee lisää turvallisuutta ja läheisyyttä. Mitä lähempänä on itseään, sitä lähemmäs pääsee myös toista.

Lähde: Meri Nykänen, Millaista perintöä kannat, Meidän Perhe 6/2013

Lue lisää:

4 x irti rooleista

Nämä ovat hyvän parisuhteen tunnusmerkit

Vanhempi, opettele riitelemään oikein

Etukäteen on mukava ajatella, ettei vauvavuoden kaoottisuus vaikuta parisuhteeseen. Lapsiperhearki yllättää kuin musta jää, Marja Hintikka kirjoittaa.

Mitenkäs parisuhde voi? neuvolantäti kysyi ja tapitti tiukasti silmiin. Menin ymmälleni. Olin juuri synnyttänyt ensimmäisen lapseni, elämä oli heittänyt täyskäännöksen, enkä ollut nukkunut ainakaan viikkoon.

”Öö, ihan hyvin, kai”, vastasi hölmistyneenä.

Nyt lapsia on jo kaksi, ja olen kuullut kysymyksen ainakin kymmeniä kertoja. Kanssaihmiset ovat huolissaan pikkulasten vanhempien rakkauselämästä.

Tämä on sympaattista ja samalla aiheellista. Pienten lasten vanhemmat komeilevat erotilastojen kärkipaikoilla.

Huoli tuntuu absurdilta: tässähän odotetaan rakkauden hedelmää!

Ennen lapsen syntymää vaikutukset parisuhteeseen sivuuttaa olankohautuksella. On mukavampi ajatella, ettei vauvavuoden kaoottisuus vaikuta minun elämääni. Koko huoli tuntuu absurdilta: tässähän odotetaan rakkauden hedelmää, joka syntyi suuresta lemmen hekumasta!

Mutta lapsiperhearki yllättää kuin marraskuinen musta jää autoilijan. Suhteen sivuluisuun ajautuu vaivihkaa valvottujen öiden, rutiinien junttapullan ja työtaakan kasautuessa. Parisuhteen arkisakka on kuin piripintaan täyttyvä mökkihuussi: jos sitä ei tyhjennä, sotku on kamala.

Tässä on muutama hyväksi havaittu periaate. Perhe-elämässä on kolmenlaista aikaa: koko perheen kanssa yhdessä olemista, yksin olemista ja pariskuntana olemista, jos pariskuntana on perheen perustanut. Mikäli joku näistä jää paitsioon, alkaa oireilu.

Perhe tarvitsee keskinäistä hassuttelua, ja jokainen vanhempi muistutuksen siitä, että on olemassa myös itsekseen.

Helpoimmin aikalajeista huomiotta jää pariskuntana hengailu. Siksi kannattaa sopia, että yhteistä aikaa otetaan. Joskus voi auttaa paluu perusasioiden äärelle: Laitetaan kalenteri jääkaapin oveen ja jokaisena sunnuntai-iltana pidetään perhepalaveri, jossa se käydään läpi. Millainen on seuraava viikko perheen aikalajien kannalta?

Vaipparoskiksen hajussa eläessä korostuu se, että rakkaus on tekoja.

Samalla voi katsoa, milloin viimeksi järjestettiin treffit. Ainakin kerran kuukaudessa – mielellään kerran viikossa tästä eteenpäin. Palaverin ja kalenterisulkeisten ansiosta kaikki tietävät, milloin on tiedossa omaa ja yhteistä aikaa.

Kuulostaako tylsältä? Se kuitenkin toimii.

Vaipparoskiksen hajussa eläessä korostuu se, että rakkaus on tekoja. Jos haluat rakkautta, sinun on tehtävä jotakin.

Pidä perhepalaveri jo ensi sunnuntaina.

Marja Hintikka, 37, on yhden tahtoikäisen ja yhden taaperon äiti, joka leikkii mieluiten leijonaa tai nukkuvaa jättiläistä ja syö miehensä kanssa salaa sipsejä lasten nukahdettua.

Ma me mo
Seuraa 
Liittynyt15.4.2016

Oiskait se ihanaa päästä miehen kanssa kahdestaan johonkin edes kerran kuussa. Isovanhemmat vaan asuu toisella paikkakunnalla, eikä olla hommattu ulkopuolista lastenhoitoapua, koska vaavilla on kova vierastus- ja eroahdistuskausi päällä. On ollu jo varmaan puoli vuotta. Vauvalla on ikää 11kk, ja ollaan kolmesti saatu viettää kahdenkeskeistä aikaa vauvavuoden aikana.

Miltä näytän? Miltä kuulostan? Voinko olla yhtä aikaa äiti ja nainen? Näitä kysymyksiä moni nainen pohtii seksin aikana. Ihan turhaan!

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, kliininen seksologi Leena Väisälä ja erityistason seksuaaliterapeutti, vauva.fin Puhu muru -bloggari Marja Kihlström kertovat, miksi viisi seksuaalisuuteen liittyvää harhaluuloa kannattaa unohtaa.

1. Itsetyydytys ei kuulu parisuhteeseen

Itsetyydytys on keino tutustua omaan vartaloonsa ja seksuaalisuuteensa. Itsetyydytyksestä nauttiminen ei tarkoita, että kumppani ei olisi tyytyväinen seksielämään. Päinvastoin – hienoa, että seksuaalisuus kiinnostaa häntä.

Suosittelemme itsetyydytystä naiselle etenkin synnytyksen jälkeen. Sitä kautta voi lempeästi opetella uudelleen hyväksymään oman kehonsa. Itsetyydytys ja orgasmit auttavat myös lantionpohjanlihaksia pysymään kunnossa ja vähentävät stressiä.

Itsetyydytykselle kannattaa varata rauhallinen hetki ja varmistaa, että kumppani ja lapset eivät keskeytä.

Kiihottumisen avuksi voi lukea netistä eroottista kirjallisuutta, jota löytyy esimerkiksi hakusanoilla seksinovellit ja eroottiset tarinat naisille.

2. Kunnon naiset eivät riehaannu seksistä

Monet naiset kertovat, että seksin aikana on vaikea päästää irti kontrollin tunteesta. Miltä näytän? Miltä kuulostan?

Kuitenkin: mitä vähemmän seksin aikana pohtii omaa käyttäytymistään, sitä enemmän voi nauttia ja olla kontaktissa toiseen. Seksissä pitää olla korostetun itsekäs ja etsiä omaa tapaansa nauttia. Tätä etenkin naisten pitää opetella pitkään.

Harjoitus tekee kuitenkin mestarin. Itsetyydytys on hyvä tapa kokeilla asioita, joista ei aluksi ehkä uskalla kertoa kumppanille. 

Kumppanillekin kannattaa kuitenkin kertoa, että haluaa kokeilla jotain uutta. Lapsiperheessä vanhempien kannattaa asentaa makuuhuoneen oveen lukko, jotta lapset eivät pääse keskeyttämään lemmenhetkiä. Lapsille voi myös hyvin sanoa, että vanhemmat pitävät nyt hetken toisiaan hyvänä eikä heitä saa keskeyttää.

3. Miehen tehtävä on hoitaa hommat

Jokainen on vastuussa omasta orgasmistaan. Sekä naisten että miesten on siis seksin aikana pidettävä huolta itsestään ja kerrottava myös toiselle, mistä nauttii.

Kannattaa muistaa, ettei yhdyntä välttämättä ole paras nautinnon lähde. Klitoris on naisen sukupuolielin ja seksin aikana sen pitää saada ärsykettä tavalla tai toisella. Jokainen nainen voi opetella tunnistamaan, kuinka paljon hyväilyä kaipaa ja pyytää sitä kumppanilta tai huolehtia asiasta itse.

4. Mies haluaa aina seksiä

Seksihalut ovat yksilöllisiä, eivätkä liity sukupuoleen. Joissain suhteissa halukkaampi osapuoli on nainen, joissain mies.

Naisen seksuaalisia haluja on pitkään pidetty väärinä – nämä uskomukset voi kuitenkin unohtaa. Toisaalta monelle miehellekin on raskas taakka, jos hänen pitää olla jatkuvasti halukas ja aloitteellinen.

On hyvin epätavallista, että suhteen alun jälkeen kumppanien halut ovat samanlaisia. Esimerkiksi lasten syntymän jälkeen on tavallista, ettei nainen pitkään aikaan kaipaa seksiä. Valvominen ja pikkulapsiarki voi uuvuttaa yhtä lailla miehen eikä seksi huvita.

Kannattaa myös tehdä ero haluttomuuden ja erilaisten halujen välillä. Tästä on monesti kyse, kun parit hakeutuvat terapeutin vastaanotolle ja kertovat, että toinen heistä haluaa enemmän seksiä kuin toinen.

5. Nainen ei voi olla samaan aikaan seksuaalinen olento ja äiti

Naisen on lupa nauttia seksistä läpi elämänsä. Äidiksi tulo ei muuta tätä. Päinvastoin – vanhemmiten seksuaalinen halu voi lisääntyä.

Monet naiset kertovat, että seksi paranee synnytyksen jälkeen. Parhaimmillaan synnytys onkin voimaannuttava kokemus, joka auttaa naista löytämään oman kehon voiman ja parantaa itsetuntoa.

Tärkeää on, että kumppani huomioi tuoreen äidin myös seksuaalisessa mielessä. Nainen ei ole jatkossa pelkkä äiti, vaan kumppanilleen edelleen muru tai rakas, ihan kuin ennenkin.

Leena Väisälä on Suomen seksologisen seuran puheenjohtaja ja Marja Kihlström hallituksen jäsen.

Ajankohtaista

4. syyskuuta vietetään Maailman seksuaaliterveyspäivää. Tänä vuonna teemana on seksuaalisuuteen liittyvien myyttien purkaminen. Kansainvälisen Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö WAS:n lanseeraamaa teemapäivää on juhlittu ympäri maailmaa vuodesta 2010.

Lapsi kaipaa pysyvyyttä ja rakkautta – ei sitä, että vanhemmat rakastavat toisiaan, vanhemmuusliittojen kannattajat sanovat.

Erota vai eikö? Tätä monet pikkulasten vanhemmat miettivät etenkin loman jälkeen, jolloin eropapereita jätetään eniten.  

Yhdysvalloissa terapeutit suosittelevat nyt eroaville vanhemmille eroamisen ja yhdessä pysymisen yhdistelmää: vanhemmuusliittoa, parenting marriage.

Tällöin vanhemmat, jotka eivät enää rakasta toisiaan, jatkavat yhteistä arkea, koska haluavat kumpikin olla läsnä lasten elämässä. He eivät kuitenkaan ole parisuhteessa, vaan saattavat etsiä romanttisen rakkauden ja seksin muualta.

– Ihmiset voivat jo valita, minkä makuisia muroja syövät aamiaiseksi ja mitä katsovat televisiosta. On erikoista, että niinkin tärkeässä asiassa kuin onnettomassa avioliitossa vaihtoehtoja on vain kaksi: jäädä ja kärsiä tai erota, terapeutti Susan Pease Gadoua sanoo psychologytoday.comissa

Lapsen arki voi jatkua ennallaan

Vanhemmuusliitot eivät kuitenkaan sovi kaikille, puoltajat muistuttavat. Vanhemmilla täytyy kohtuullisen hyvät välit keskenään ja kunnioitusta toiseen vanhempana.

Lapselle perheen arki voi näyttäytyä lähes samana kuin aiemminkin. Vanhemmusliitoissa elävät saattavat asua edelleen samassa kodissa ja osallistua yhdessä lapsen vanhempainiltoihin ja synttärijuhliin.

Kannattajien mukaan vanhempien ei tarvitse olla parisuhteessa keskenään, jotta he voisivat kasvattaa onnellisia lapsia. Lapsille tärkeintä on pysyvyys ja tunne siitä, että heitä rakastetaan.

Vierailija

Olen ehdottomasti vanhemmuusliiton kannattaja silloin kun se tuntuu hyvältä ratkaisulta molempien vanhempien taholta.

Me pohdimme lasten isän kanssa erotessa mallia, jossa olisimme hankkineet toisen asunnon ja vuorotelleet vanhassa kodissa ja vanhempien kimppakämpässä. Meidän kohdalla arjen pyörittämiseen liittyvät erot olisivat tehneet järjestelyn mahdottomaksi ja toisaalta pelkäsimme, että "lasten koti" olisi lopulta ollut vain lasten koti eikä oikea koti kaikille perheenjäsenille. Oman tilan ja tavan tarve arjessa oli suuri.

Meillä on edelleen lasten isän kanssa erittäin vahva vanhemmuuskumppanuus ja asumme naapureina. Silloin on helppo jakaa lapsiarkea joustavasti. Lapset tykkäävät kun molempia vanhempia voi nähdä joka päivä ja toinen vanhempi on aina tervetullut lapsia tapaamaan toiseen kotiin. Teemme edelleen asioita yhdessä perheenä kuten yhteisiä lomareissuja. Viimeksi matkalla oli mukana lasten isän uusi kumppanikin.

Mielestäni olemme pystyneet pitämään perheen ehjänä siitä huolimatta, että parisuhde kariutui. Kaikki perheenjäsenet voivat paremmin kun suhteet ovat toimivat eikä huono parisuhde kuormita arkea tai heijastu lapsiin. Omat haasteensa tähänkin elämään kuuluvat kuten elämään yleensäkin.

Vierailija

Yksi asia, joka näissä keskusteluissa usein jää ääneen lausumatta, on se että lapset kaikessa ihanuudessaan usein nakertavat parisuhdetta. Eivät kuitenkaan välttämättä lopullisesti.

Omilla vanhemmillani oli välillä aika kylmät välit. Jopa odotin, että he eroaisivat lasten muutettua kotoa. Mutta menivätkin rakastumaan uudelleen toisiinsa.

Eli vanhemmuusliittokin oli vain vaihe.

Näistä omista haaveista ja peloista luopuminen ei ole helppoa. Se on silti välttämätöntä, m2woman.co.nz neuvoo.

1. Kaikki ovat kuin yhtä perhettä

Sinä rakastat puolisoasi ja hän sinua. Se ei kuitenkaan tarkoita, että rakastaisitte automaattisesti kaikkia toistenne perheenjäseniä ja sukulaisia.

Omat vanhempanne ja sisaruksenne saattavat olla hyvin erilaisia ettekä te kaikki välttämättä tule keskenään niin hyvin toimeen kuin toivoisit.

Ei haittaa, vaikka ette ole kaikki ylimpiä ystäviä keskenänne. Teidän ei tarvitsekaan. Aluksi se voi harmittaa mutta ei ole parisuhteenne kannalta ratkaisevan tärkeä asia.

2. Vain täydellinen kelpaa

Kaikilla on mielessään ajatus siitä, millainen täydellinen parisuhde on. Totuus on, ettei mikään parisuhde ole täydellinen, ei ainakaan kaiken aikaa.

Parisuhteet muuttuvat ja kehittyvät ja jotkut hetket ovat parempia kuin toiset. Esimerkiksi lasten syntymä muuttaa parisuhdetta väistämättä, kun perhe kasvaa ja puolisoista tulee myös vanhempia.

Päästä siis irti ajatuksesta, että kaikki säilyy aina ennallaan. Käsi sydämelle – haluaisitko edes sitä?

3. Kerran pettynyt, aina pettynyt

Toiseen sitoutuminen on myös pelottavaa. Kumppaniin ei ole välttämättä ole helppo luottaa varsinkaan, jos on aiemmin joutunut pettymään.  

Omista kokemuksista ja peloista kannattaa puhua puolison kanssa, sillä se yleensä helpottaa omaa oloa. Menneisyyttään ei voi muuttaa mutta sen voi päättää, kuinka paljon menneisyys vaikuttaa nykyhetkeen ja tulevaan.