Kuvat: Piia Arnould
Kuvat: Piia Arnould

Meidän Perheen suuri rakkaustutkimus osoittaa, että kaikkein kovin supermies on isämies.

Se alkaa silmistä. Ne ovat ”karibianmerensiniset silmät” tai ”söpöt ruskeat silmät”. Sellaiset silmät, jotka ”menevät sikkuralle”. Näin kertovat suureen rakkaustutkimukseemme vastanneet – ja kertovat paljon muutakin.

On itse asiassa ihme, ”miten kenelläkään voi olla noin kauniit silmät”. Aivot rekisteröivät silmäyksen sekunnin kymmenyksissä, mutta vasta pidempi katse herättää kiinnostuksen.

Se katse voidaan luoda missä tahansa, ja on luotu: Saimaan rannalla, baarissa uudenvuodenaattona, ammattikoulun ruokalassa tai jokamiesluokan jääratakilpailuissa. Silmät kiinnittävät huomion Tinderin profiilikuvassa, mutta mikään ei korvaa elävää katsetta. Vasta se vangitsee.

Silmien jälkeen tärkeä on suu. Ehkä sieltä tulee puhetta, mutta tärkeintä on, että se on hymyssä. Sillä yhteinen nauru sitoo ihmiset yhteen. Myönteisyys, iloisuus ja huumorintaju tekevät vaikutuksen ensikohtaamisissa.

Alkuun ulkonäkö merkkaa. Luonne ei ole tärkein, sillä sitä ei vielä tunne.

Joku kertoo, kuinka jalat menevät letkuiksi, jos suuta ympäröi tuuhea parta. Yksi kiinnittää huomiota sporttiseen profiiliin ja toinen nallekarhumaiseen olemukseen. Kyllä, ulkonäkö merkkaa. Luonne ei ole tärkein, sillä sitä ei vielä tunne.

Jos silmät ja suu miellyttävät, sen tuntee vatsassa. Siellä alkavat lepattaa ne kuuluisat perhoset. Tai oikeastaan ne lepattavat päässä, sillä tunneaivojen aivosaari herkistyy, ja se tuntuu vatsanpohjassa. Kun ihminen rakastuu, elimistössä käynnistyy kemiallinen myrsky.

Osaa rakkaus lyö lekalla päähän saman tien.

”Omaan ihastumiseen meni muutama tunti. Rakastumiseen meni muutama päivä. Päätökseen avioitua meni kolme viikkoa.”

”Katsoin häntä ensimmäistä kertaa ja tiesin heti: tuon haluan.”

Useimmilla tunteet voimistuvat kuukausien kuluessa. Rakkaudesta uskalletaan ehkä puhua, kun seurustelua on takana jo kunnon tovi. Voi käydä niinkin, että rakkaus hiipii huomaamatta.

”Rakastaminen kasvoi vaivihkaa: eräänä päivänä tajusin, ettei tunteilleni ole enää olemassa lievempää sanaa.”

Rakastuminen on stressin kaltainen tila, jossa keho käy ylikierroksilla. Lisämunuainen puskee elimistöön kortisolia. Se valpastuttaa ja auttaa suuntaamaan huomiota rakastettuun. Uni ei tule.

Sukupuolihormoni testosteronin tuotanto vahvistuu naisilla, mutta vähenee miehillä. Sukupuolet alkavat siis kemiallisesti muistuttaa enemmän toisiaan: mies pehmenee, naisen määrätietoisuus kasvaa – ja se kohdistuu suhteeseen. Oksitosiinia ja serotoniinia purkautuu voimakkaasti. Ne saavat aikaan lähes ekstaattisen hyvän olon ja välittämisen tunteen.

Kun ihminen rakastuu, elimistössä käynnistyy kemiallinen myrsky.

Miten tämä kemiallinen hurrikaani näkyy käytännössä? Näin, rakkaustutkimukseemme vastanneet kertovat:

Hän lähettää sähköposteja, joissa on linkkejä rakkauslaulujen sanoihin. Hän pommittaa höpsöillä tekstiviesteillä kymmeniä kertoja päivässä. Hän ostaa joululahjaksi halinallen. Hän tulee yökylään myös viikolla, vaikka joutuu lähtemään töihin ennen viittä aamulla.

Suuteluun voi helposti käyttää tuntitolkulla aikaa. Erossa oleminen on yhtä tuskaa. Pää on täynnä outoa vaaleanpunaista hattaraa. Katse on entistäkin intensiivisempi. Silmien ohella myös navanalus kiinnostaa.

Seksiä piisaa, kun rakastuneet elävät toistensa ihosta.

– Vaikka seksi kyllä näkyy rakkaustutkimuksen vastauksissa yllättävän vähän, huomauttaa tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta.

Kontula kertoo, että tutkimusten mukaan suomalaiset harrastavat seksiä huomattavasti vähemmän kuin ennen. Elämme nyt romanttisen rakkauden aikaa. Mutta kyllä himokin vilahtaa rivien välissä. Ainakin silloin, kun kuvaillaan, kuinka suhde muuttuu alkuhuuman jälkeen.

”Seksiä on vähemmän. Mutta on siinä ollut varaa vähentääkin.”

”Läheisyys on yhä tärkeää, mutta emme toimi enää sokeasti halujen vallassa. Tärkeintä on uskollisuus, tuki ja ystävällisyys. Olemme mies ja nainen, aviovaimo ja aviomies, äiti ja isä sekä ennen kaikkea parhaat ystävät. Alkuaikoina olimme vain mies ja nainen.”

Kun suhde etenee, roolit lisääntyvät. Joka rintamalla rakennetaan: luottamusta, yhteistä kotia ja arkea, perhettä. Elämässä on niin paljon kaikkea, ettei enää ehdi tuijotella silmiin. Kiihkeät, pitkät yöt vaihtuvat pikaisiksi pikkukakkospanoiksi.

Intohimo on laimentunut, mutta rakkaus on syventynyt, tiivistää eräs vastaaja. Samaa sanoo moni. Ja sen kunniaksi keitetään kahvit.

Vakiintuneessa suhteessa rakkauden sanat muuttuvat rakkauden teoiksi.

Ruuhkavuosien rakkaus pyörii pitkälti kahvinkeittimen ympärillä. Kahvi on eittämättä rakkauden juoma, niin usein se mainitaan vastauksissa.

”Puoliso lataa kahvinkeittimen valmiiksi aamulla ennen töihin lähtöään.”

”Juomme rauhassa kahvit yhdessä ennen kuin lapset heräävät.”

”Kun olen väsynyt, hän tuo minulle kahvit sänkyyn.”

Elina ja Vesa Koivisto viettivät elokuussa 20-vuotishääpäivää.
Elina ja Vesa Koivisto viettivät elokuussa 20-vuotishääpäivää.

Vakiintuneessa suhteessa rakkauden sanat muuttuvat rakkauden teoiksi. Hän säästää sinulle leivän paremman puolen. Hän raappaa autonlasit pakkasella, ja kun mielesi tekee suklaata, hän lähtee seitsemän kilometrin päähän hakemaan suklaapatukkaa ilman, että pyydät.

Sinä askartelet hänen leipänsä päälle sydämen juustosta. Ostat kaupasta hänen lempijugurttiaan. Lämmität saunan valmiiksi. Ja keität ne kahvit.

–Näyttää siltä, että onnellisuutta kannattaa lähteä etsimään palveluasenteella. On parempi antaa kuin ottaa, se lisää myös omaa tyytyväisyyttä, sanoo onnellisuutta tutkinut dosentti Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta.

Samaa toistelee jokainen parisuhdeterapeutti: tee tekoja, älä tavoittele tunnetta.

Rakkauden rituaalit luovat tunnetta, että tätä ruuhkaa eletään yhdessä.

Onnellisia ovat ne, jotka pitävät rakkauden rituaaleista kiinni kiireessäkin. Rutiinihalaus lähtiessä, iltasuukko puolikuolleena väsymyksestä. Ne luovat tunnetta siitä, että tätä ruuhkaa eletään yhdessä.

Edelleen katse suuntautuu toisen silmiin, mutta yhä useammin muualle. Onnellisilla pareilla samaan suuntaan. Kaikkein onnellisimmilla yhteisiin lapsiin.

Kyselyn tulos on kiistaton: lapset lisäävät tyytyväisyyttä. Jaetusta vanhemmuudesta tulee yksi rakkauden peruskivistä. Vastaajien mielestä se kaikkein kovin supermies on isämies. Siihen eivät riitä ihmeteot makuuhuoneessa, vaan isämies ottaa haltuun muutkin areenat.

”Tärkeää on, että mies on hyvä keittiössä ja makuuhuoneessa ja käy töissä.”

Ruuhkavuosia elävälle naiselle suurinta rakkautta on mies, joka hoitaa yhteisiä lapsia. Ja niitä miehiä on paljon. Pyllynpyyhkijöitä, pallonpotkijoita ja pyykinpyörittäjiä ovat suomalaiset kodit pullollaan.

”Minä nukutan tässä nuorimpaa ja hän tuolla siivoaa päivän jälkiä ja tekee meille iltapalaa. Kohta saan sohvalla jalkahierontaa.”

”Olemme tiimi, joka toimii perheen parhaaksi. Huumorintaju ja keskustelutaito ovat edelleen tärkeitä.”

Luottamus, kunnioitus ja vastuun kantaminen nousevat esiin monissa vastauksissa.

”Suhteen alun jälkeen hänestä on tullut osa perhettäni, ja arvostan häntä entistä enemmän, kun näen, miten hän ottaa vastuuta lapsista, jotka eivät ole hänen omiaan.”

Niin se menee, kun se menee hyvin. Aina ei mene. Noin puolet avioliitoista päättyy eroon, ja tilastoissa on eropiikki kolmannen ja neljännen avioliittovuoden kohdalla. On kova rasti, kun seksin lisäksi pitää oppia myös puhumaan, suostua kompromisseihin, opetella vanhemmaksi ja samalla selvitä arjen kiristyvistä kierroksista.

Väestöliiton perhebarometrin mukaan suomalaisten mielestä onnellisen parisuhteen lähtökohdat ovat tunne oikeudenmukaisuudesta, hyvä kommunikaatio ja tyydyttävä seksielämä. Siinä on urakkaa kerrakseen.

Se, mikä aluksi erityisesti viehätti, saattaa muuttua taakaksi.

”Aluksi romantisoin puolison ammattia, nykyisin toivoisin, että hän olisi apurahataiteilijan sijaan vaikka tilintarkastaja.”

”20-vuotiaana kiinnosti miehekäs äijäily. Nyt se hiertää arjessa. Kaipaisin enemmän yhteistä arvomaailmaa ja keskusteluyhteyttä.”

Kokemus hyvästä kommunikaatiosta on tärkeä erityisesti naisille. Jos liitto päättyy eroon, lopullisen päätöksen tekee todennäköisemmin nainen. Yksinäisyys nakertaa hyvinvointia myös parisuhteessa ja linkittyy vahvasti ei-onnellisuuden kokemukseen. Vastaajista lähes puolet kokee itsensä vähintään joskus yksinäiseksi, yleisimmin silloin, kun lapset ovat alle kouluikäisiä.

”Arjen keskellä suhteen hoitaminen on jäänyt taka-alalle ja etäännyttänyt meitä.”

”Rakkaus ja huuma on hiipunut, olemme hyvin erilaisia.”

Rakkautta on pakata lapset autoon ja antaa toiselle omaa aikaa.

Toisaalta erillisyys on parisuhteessa myös voimavara. Yli 70 prosenttia vastaajista viettää aikaa mielellään yksin ja arvostaa , jos kumppani tarjoaa siihen mahdollisuuden. Joskus suurinta rakkautta on pakata lapset autoon ja ajaa pariksi päiväksi pois.

–Siitä puhe, mistä puute. Oma aika on vähissä, kun lapset ovat pieniä. Siksi on rakkauden teko antaa puolison olla yksin, huomauttaa yksinäisyyttä pitkään tutkinut yliopistotutkija Niina Junttila Turun yliopistosta.

Laajoilla ruohikoilla Pohjois-Amerikassa elää pieni, kymmensenttinen tummanruskea jyrsijä. Preeriamyyrä pystyy siihen, mistä me ihmiset haaveilemme. Se solmii suhteen kumppaniinsa eikä eroa koko elinaikanaan.

Syy elinikäiseen suhteeseen saattaa piillä rakkauden aivokemiassa. Preeriamyyrän aivoissa on nimittäin poikkeuksellisen paljon rakkaushormoneja sitovia reseptoreja. Juuri näiden reseptorien arvellaan olevan avain myös ihmisen yksiavioisuuteen.

Uskollisen, elinikäisen parisuhteen ihanne elää voimakkaampana kuin koskaan, Suomessa vielä vahvempana kuin muualla Euroopassa. Parisuhde on ennen kaikkea tunneside, ei enää taloudellinen järjestely tai sosiaalinen pakko.

Kumppanin luotettavuutta arvostetaan nyt enemmän kuin ennen, ja 2000-luvun nuoret pariskunnat myös elävät uskollisempina kuin aiemmat sukupolvet. Me haluamme uskoa siihen ainoaan oikeaan. Joka toinen niin uskookin omasta kumppanistaan ja joka kolmas on asiasta ainakin melko varma, kysely paljastaa.

Väestöliiton selvitysten mukaan noin kolmannes ihmisistä kokee parisuhteensa erittäin onnelliseksi. Vähintään melko onnellisia suhteessaan on kahdeksan ihmistä kymmenestä. Se on paljon! Rakkaus kantaa.

–Kuinka voimallisesti rakkaus ja parisuhdetyytyväisyys rakentaakaan suomalaisten hyvinvointia, Osmo Kontula toteaa.

Tutkimuksen mukaan parisuhde on merkittävin onnellisuutta lisäävä tekijä. Rakkauden luonne on vastavuoroinen. Onnellisimmat parit kokevat rakastavansa toisiaan yhtä paljon.

Hän sinun vieressäsi aamukahvipöydässä. Sinä hänen tutuntuoksuisessa kainalossaan pimeässä makuuhuoneessa. Te yhdessä.

”Rakkaus muutti yksinäisyyden yhteydeksi, antoi päämäärän ja uusia ystäviä, toi iloa ja jännitystä elämään, samoin turvaa ja lohdutusta.”

”Rakkaus on muuttanut kaiken. Tunnen olevani satamassa.”

Juttua varten haastateltavina ovat olleet tutkijat Niina Junttila, Sakari Kainulainen ja Osmo Kontula. He ovat myös analysoineet rakkauskyselyn tuloksia.

Teksti on osa juttukokonaisuutta, joka valittiin ehdolle Aikakausmedian Vuoden juttu yleisölehdessä -palkinnon saajaksi.
Juttukokonaisuus on julkaistu Meidän Perhe -lehdessä 10/16.

"Rakastan ja arvostan Vesassa eniten sitä, miten vastuuntuntoinen isä hän on ja kuinka hyvin jaamme arkea", Elina Koivisto kertoo.
"Rakastan ja arvostan Vesassa eniten sitä, miten vastuuntuntoinen isä hän on ja kuinka hyvin jaamme arkea", Elina Koivisto kertoo.

Hyvin jaettu arki

Elina: ”Tapasimme ensimmäisen kerran elokuussa 1994 Suomenlinnassa. Samana iltana kerroin ystävälleni tavanneeni tumman, pitkän ja ihanan miehen, joka on parasta unohtaa, koska hän ei voisi koskaan ihastua minuun. Itsenäisyyspäivänä aloimme kuitenkin seurustella.

Olin 19-vuotias, ja Vesa oli ensimmäinen poikaystäväni. Elokuussa 1996 menimme naimisiin.

Tämän vuoden elokuussa 20-vuotishääpäivänämme uusimme vihkivalamme Suomenlinnan kirkossa. 20 vuoden ja neljän lapsen jälkeen rakastan ja arvostan Vesassa eniten sitä, miten vastuuntuntoinen isä hän on ja kuinka hyvin jaamme arkea. Vesa hoitaa lasten urheiluharrastukset, minä musiikkiharrastukset, Vesa hoitaa kodin huoltotyöt, minä pyykit.

Joka aamu Vesa keittää perheelle aamupuuron. Kun minä tulen työpäivän jälkeen kotiin ja alan siinä vaiheessa miettiä, mitä syötäisiin, Vesa on jo aamulla ottanut broileripihvit pakastimesta sulamaan. Seitsemän vuotta sitten Vesa opetteli juomaan kahvia, jotta voi ruuan jälkeen juoda kanssani päiväkahvit.”

Elina Koivisto, 41, on seurakuntapastori, puoliso Vesa Koivisto, 43, Järvenpään kirkkoherra. Lapset Antton, 17, Laura, 15, Mikael, 11, ja Luukas, 6.

Suuri tutkimus rakkaudesta

Meidän Perhe -lehti ja suomalaiset tutkijat tekivät yhdessä tutkimuksen rakkaudesta ja pikkulapsiarjesta. Tutkimuksen tekivät kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila Turun yliopistosta, dosentti ja erityisasiantuntija Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sekä Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari. Tutkimuksen kysymyksiin vastasi 3 049 ihmistä.

Vierailija

Minä sinua vain – rakkaus alkaa silmistä ja huipentuu lapsiperhearkeen

Vierailija kirjoitti: Lapset lisäävät tyytyväisyyttä, mutta silti eroja on ylivoimaisesti eniten kun lapset ovat pieniä. Hmmm... Ei nyt kuulosta kovin uskottavalta! Ja kun erot voi tarkistaa tilastoista, niin silloin ensimmäinen väite ei voi pitää paikkaansa. Ihmisillä ei nykyään ole ilmeisesti mitään kärsivällisyyttä. Luullaan että kaikki pitää olla helppoa. Sitten erotaan ja luovutetaan heti kun ei jakseta yrittää. Kannattaa hakea apua.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Riittävän hyvä on uusi täydellinen. Meidän Perhe selvitti, miten parisuhteen käy, kun perhe kasvaa.

Rakkaus syvenee, ja arvostus toista kohtaan kasvaa. Samalla: kahdenkeskinen aika on muisto vain, riidat lisääntyvät ja seksi kaikkoaa kuin sukka pyykkikoneeseen.

Näin kertovat pikkulasten vanhemmat Meidän Perheen verkkokyselyssä. Lasten saaminen muuttaa parisuhdetta sekä hyvässä että pahassa.

Väestöliiton erikoispsykologi Lotta Heiskasen mukaan vanhemmuus on parisuhteelle ristiriitainen muutos. Samalla kun lapsi tuo onnea elämään ja sitoo kumppanit tiukemmin toisiinsa, yleinen tyytyväisyys parisuhteeseen usein laskee.

– Kun elämän tärkeysjärjestys muuttuu, parisuhde painuu helposti taka-alalle. Arkinen suorittaminen voi herättää tunteen siitä, että toinen on muuttunut vain kaveriksi.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoo miettineensä eroa lasten ollessa pieniä. Jos suhteen päättämistä punnitsee jatkuvasti, on syytä keskustella asiasta toisen kanssa.

Eron pohtiminen ei välttämättä ole merkki siitä, että kaikki on vialla.

– On ihan normaalia miettiä joskus eroa. Pitkään suhteeseen mahtuu monia vaiheita ja ajatuksia, Heiskanen sanoo.

Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta.

Vaikeuksien keskellä lohtua voi tuoda ymmärrys siitä, ettei yksikään suhde ole täydellinen. Heiskasen mielestä parisuhteessa kannattaisi pyrkiä riittävän hyvään.

– Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta, joten on tärkeää sietää jonkin verran epätäydellisyyttä ja pettymyksiä. Samalla pitää muistaa, että jokaisella on oikeus riittävän tyydyttävään ja turvalliseen suhteeseen.

Vauva-ajan univajeessa sitkeys voi olla suhteen pelastus. Pidemmän päälle kannattaa muistaa, että lapset haluavat vanhemmilleen hyvää.

– Monilla vanhemmilla on huoli, että parisuhdeajan ottaminen on lapsilta pois. Oikeasti asia on päinvastoin. Lasten hyvinvointi on vanhempien hyvinvoinnin varassa. Lapset haluavat nähdä, että heidän vanhemmillaan menee yhdessä hyvin.

Mikä kaikki muuttui?

Näin pikkulasten vanhemmat kertovat:

Lasten saamisen jälkeen suhteemme on…

38 % muuttunut huonommaksi

”Riitelemme enemmän. Elämässä ei ole yhtä kivaa hupsuttelua kuin ennen lasta. Puramme lapsen tuottamaa ärsytystä helposti toisiimme.”

”Yhteistä aikaa ei juuri ole. Hoidamme kommunikoinnin WhatsAppilla tai soittamalla. Lapset keskeyttävät joka lauseen, kun näemme kasvotusten.”

32 % pysynyt ihan samanlaisena

”Lapsi ei muuttanut suhdettamme juurikaan. Odottelimme vuosia lapsen saamista, joten ehdimme valmistautua.”

”Intohimo on jäänyt viikonlopuille, mutta kiusoittelu näkyy vieläkin.”

30 % muuttunut paremmaksi

”Elämämme on rauhallisempaa ja tasapuolisempaa. Olemme enemmän kotona. Päivien rytmi on aiempaa paremmassa kunnossa.”

”Kunnioitus toista kohtaan on syventynyt. Rakkautta on lisännyt se, että olemme saaneet yhdessä aikaan jotain niin ihmeellistä ja ihanaa.”

Pienet rakkauden teot

Näin kyselyyn vastanneet näyttävät rakkauttaan arjessa:

”Ostan toiselle lempparijugurttia kaupasta.”

”Laitan pyytämättä ohjelman tallennukseen ja oluen kylmään.”

”Menemme samaan aikaan nukkumaan ja halailemme.”

”Kumppanini antaa minun nukkua päiväunet.”

”Suukot tullessa ja lähtiessä – välillä ohimennenkin.”

”Mies hieroo jalkojani sohvalla.”

”Toinen antaa minun maata hänen kainalossa ilman, että pelaa iPadilla.”

”Käyn tankkaamassa auton ihan sen takia, ettei toisen tarvitse.”

”Pepusta puristaminen ohimennen, kun toinen kokkaa.”

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

46 prosenttia kyselyyn vastanneista on joskus harkinnut eroa puolisostaan.

Meidän Perhe selvitti nettikyselyssä, mistä pikkulapsiperheissä riidellään yleisimmin. Näyttääkö lista tutulta?

1. Väsymys

”Kun molemmat ovat uupuneita, kina voi syttyä vaikka väärästä sanavalinnasta."

2. Raha

”Olen erittäin kova stressaamaan pärjäämisestämme. Mieheni ajattelee aina, että kyllä asiat järjestyvät, ei paniikkia. Välinpitämättömyys rasittaa ja aiheuttaa riitaa.”

3. Kotityöt

”Minä teen enemmän. Jos odottaisin, että toinen pesisi pyykit, meillä ei olisi vaatteita. Jos odottaisin tiskikoneen laittoa, meiltä loppuisi astiat.”

4. Seksi

”Viime aikoina olemme riidelleet intohimosta lähes päivittäin. Minä haluaisin seksiä, toinen ei. Hän ei suostu hakemaan apua vaivaansa.”

5. Lasten kasvatus

”En haluaisi puuttua toisen tapaan olla vanhempi. Mutta on mahdotonta pysyä hiljaa, kun toinen väsyneenä kiukuttelee lapsille kuin kakara.”

Olisiko erillään sittenkin parempi?

46 prosenttia kyselyyn vastanneista oli ainakin joskus harkinnut eroa kumppanistaan.

”Väsymyksen pahimpina hetkinä ajattelin usein pakkaavani laukut ja muuttavani pois.”

”Kun vauva oli pieni, koin olevani hänen kanssaan yksin ja neuvoton. Väsymyksen pahimpina hetkinä ajattelin usein pakkaavani laukut ja muuttavani pois. Nyt ymmärrän, etten halua erota. En halua rikkoa perhettämme. Rakastan puolisoani, ja suhteessamme on paljon hyvää.”

”Miksi heittäisin hyvän suhteen pois?”

”Välillä kaikki suhteessamme tuntuu hankalalta ja läheisyyden katoaminen harmittaa. Toisaalta ajattelen, että toinen on valittuni. Miksi heittäisin hyvän suhteen pois? Toista samanlaista en kuitenkaan saa.”

”Perhe tuntui jäävän minun käsiini.” 

”Lasten ollessa pieniä halusin eroa, koska perhe tuntui jäävän minun käsiini. Pääsimme tilanteesta eteenpäin, kun keskustelimme omista lapsuuden traumoistamme. Sen avulla löysimme uusia keinoja käsitellä esimerkiksi riitoja.”  

”Enemmän surua toisi äidin ja isän ero.”   

”En tunne yhteenkuuluvuutta mieheni kanssa. Monet hänen mielipiteensä tuntuvat vierailta ja ärsyttävät. Myös alkoholinkäyttö on välillä huolestuttavaa. Yhdessä on kuitenkin pysytty, koska tilanne ei vahingoitta lapsia. Enemmän surua toisi äidin ja isän ero.”

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kumppanilla on oikeus tietää eroajatuksista mahdollisimman pian. Se ennustaa parempaa yhteistyötä myös silloin, jos erosta tulee totta.

Eron pohtiminen on merkki siitä, että haluaa muutosta. Se kannattaa ottaa tosissaan, vaikka asia ei olisi vielä konkretisoitumassa, neuvoo Ensi- ja turvakotien liiton Ero lapsiperheessä -työn suunnittelija Päivi Hietanen.

– Kun mieleen tulee ajatus eroamisesta, olisi hyvä ottaa asia esille kumppanin kanssa. Voi sanoa vaikka, että minulla on tällainen ajatus mielessä, voitaisiinko hakea apua? Avun hakeminen on vastuullista vanhemmuutta.

Yhteisen tulevaisuuden mahdollisuutta voi pohtia vielä esimerkiksi pariterapiassa, kuntien perheneuvolan tai seurakuntien perheneuvonnan avulla. Avun hakeminen yhdessä voi ennustaa sujuvampaa yhteistyötä myös jatkossa, vaikka eroon päädyttäisiinkin, Hietanen kertoo.

Päätös eroamisesta on hyvä tehdä tietoisen työskentelyn kautta, ei vain tunteen pohjalta. Ulkopuolinen apu auttaa katsomaan tilannetta eri näkökulmista ja pohtimaan, mitä asioita erolla voi ratkaista ja mitä ei.

Erityisen tärkeää tämä on pareille, joilla on lapsia. Yhteistyökykyä tarvitaan myös eron jälkeen, kun eletään uudenlaista arkea lasten kanssa.

”Tuleva yhteistyö sujuu usein sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa ero on otettu puheeksi.”

– Tuleva yhteistyö sujuu usein sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa mahdollinen eroratkaisu on otettu puheeksi. Silloin ero ei tule toisellekaan yllätyksenä, vaan molemmat ovat ikään kuin samalla kartalla ja ehtineet varautua asiaan, Hietanen sanoo.

Tätä voi ajatella hyvän erosuhteen rakentamisena. Ihannetilanteessa se alkaa yhdessä jo silloin, kun vielä asutaan saman katon alla. Hyvissä ajoin on hyvä ottaa puheeksi myös lapsiin liittyvät asiat ja miettiä yhdessä, miten ne voisi parhaiten hoitaa yhdessä eron jälkeen.

Ero on aina kipeä ja vaikea ratkaisu ja herättää myös syyllisyyttä. Jos se tulee puolisolle yllätyksenä, lähtötilanteessa on vielä enemmän katkeruutta, pettymystä ja epäluottamusta. Miten voisi luottaa toiseen pystyvänä vanhempana, jos hän ei ole puolisona ollut luottamuksen arvoinen?

3 neuvoa yhteistyön rakentamiseen erotilanteessa

Tukekaa toistenne suhdetta lapseen. Miettikää yhdessä, millä tavalla voitte ylläpitää ja auttaa sitä, että lapsi ei menetä yhteyttä kumpaankaan vanhempaansa. Kunnioittakaa sitä, että kumpikin on edelleen lapselle tärkeä ja ainutkertainen vanhempi.

Sopikaa asiallisen käytöksen periaatteesta. Tästä säännöstä kannattaa yrittää pitää kiinni kipakoissakin tilanteissa: jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi asiallisesti. Se tarkoittaa, että kumpikaan ei solvaa tai vähättele toista, varsinkaan lapsen kuullen.

Hae oman tunnekuormasi purkamiseen apua. Hakeudu eroryhmiin, eroneuvoiltoihin tai vanhemman neuvo -ryhmään. Saat työstettyä katkeruuden tunteita ja saat apua yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa. Lapsen ei kuulu toimia aikuisten pahan olon tasoittajana.

Löydät tukea, neuvoja ja tietoa ryhmistä esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton apueroon.fi-sivustolta sekä Vanhemman oppaasta.

Vierailija

Onko ero käynyt mielessä? Kerro siitä puolisolle

Puolison erosta puhumiset aikoinaan ovat aiheuttaneet sen että minusta hän ei ole kovinkaan sitoutunut parisuhteeseemme, joka taas johti siihen että ryhdyin välinpitämättömäksi parisuhdeasioissa. Mitä väliä jos toinen haluaa erota? Emme ole eronneet, mutta jos puoliso sitä ehdottaa, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan. Olemme nykyään ehkä enemmänkin asuinkumppanit, kuin pariskunta. t. Mies
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Imetyksen aikana seksi saattaa tuntua yhtä houkuttelevalta kuin märkä tiskirätti naamalla. Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström avaa imetyshaluttomuuden aiheuttamia tunteita.

Haluttomuuden tunteet ovat aina yksilöllisiä. Osa lapsen saaneista pareista harrastaa intohimoisesti seksiä heti synnytyksen jälkeen, osalle halut palautuvat vasta imetyksen loputtua. Noin 80 prosenttia pareista on ollut yhdynnässä kolmen kuukauden päästä synnytyksestä, mutta tieto ei kerro mitään haluista. Seksiä voi harrastaa, vaikka siitä ei nauttisi tai sitä haluaisi.

Synnytyksen jälkeen naisen estrogeeni- ja testosteronitasot romahtavat ja munasarjat lamaantuvat hetkeksi. Imetys mullistaa naisen hormonitasoja entisestään ja saattaa aiheuttaa haluttomuutta. Usein hormonitaso normalisoituu vasta, kun kuukautiset alkavat. Ja imetys luonnollisesti saattaa siirtää kuukautisten alkua.

Kuuluko halu äideille?

Fysiologisten syiden lisäksi haluttomuuteen vaikuttaa myös stressi, väsymys sekä vauvan tuoma iso elämänmuutos. Lisäksi vauvan kanssa on koko ajan vähän varpaillaan: Osaanko hoitaa häntä oikein? Ymmärränkö vauvan viestit? Heräänkö vauvan itkuun? Äiti saattaa olla niin rasittunut, että seksihalut vain jäävät pois, koska energia menee väsymyksen kanssa taisteluun ja uuden opetteluun.

Seksuaaliteraputti Marja Kihlström painottaa, että haluttomuus vaikuttaa automaattisesti omaan seksuaaliseen identiteettiin. Haluttomuuden mukana tulee helposti myös tunne, että en ole haluttava, seksikäs tai muiden halun arvoinen.

Nainen saattaa ajatella, että hänen uusi roolinsa äitinä pitää sisältään haluttomuuden tai jopa, että seksuaalisuus ja halu eivät kuulu äideille. Mieleen saattaa hiipiä, että ehkä äidin ei kuulukaan haluta.

Syyllisyyttä ja pelkoa

Äidit saattavat kokea syyllisyyttä myös puolison tähden. Olenko huono puoliso, koska minua ei haluta? En voi antaa rakkaalleni sitä läheisyyttä, joka parisuhteisiin kuuluu. Pelko siitä, että tuottaa puolisolle pettymyksen jatkuvalla kieltäytymisellä, ja puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Pelko siitä, että puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Kihlström huomauttaa, että imetystä ei välttämättä kannata lopettaa vain siksi, että se aiheuttaa haluttomuutta, mutta toisinaan se voi olla oikea vaihtoehto. Vaikka imetyksestä aiheutuva haluttomuus tuntuisikin sillä hetkellä pitkältä ajalta, se on lopuksi vain lyhyt vaihe. Silti sitä ei pidä lakaista maton alle, vaan parisuhteen molempien osapuolien on tiedostaa, missä mennään.

Neuvolalla on suuri vastuu ottaa imettävien äitien haluttomuus rohkeasti puheeksi. Koska pienten lasten vanhemmat eroavat helposti stressaavan elämäntilanteen takia, olisi heidän hyvä  tietää, ettei haluttomuus ole lopullista, ja että se menee ohi.

Kosketuksen uudet säännöt

Haluttomuus aiheuttaa huolta myös pariskunnan ei-imettävälle osapuolelle. Aina sanotaan, että kosketus ja läheisyys ovat parisuhteen peruskiviä. Viesti voi tuntua pelottavalta, jos olet parisuhteessa, jossa haluttomuutta esiintyy.

Puoliso on saattanut kokeilla kaikkea: hellyyttä, esileikkejä, liukuvoiteita ja vaikka toista yleensä kiihottavaa pornoa, mutta ei saa haluttomuudesta kärsivää syttymään. Jatkuva torjutuksi tuleminen saattaa aiheuttaa tunteen, että on epäonnistunut rakastajana. Toisaalta, vaikka olisi hyväksynyt, että seksiä ei nyt ole, on silti jäljellä halu olla toisen lähellä, halia tai silittää ohimennen. Voi olla tuskatuttavan vaikeaa yrittää päästä lähelle, jos haluton osapuoli kokee pepulle taputtelunkin syyllistävänä kutsuna seksiin.

Haluttomallekin osapuolelle on helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin. 

Imetykseen liittyvästä haluttomuudesta ei ole aina helppo puhua. Marja Kihlström kertoo tavanneensa pareja, joiden parisuhteeseen seksi ei ole kuulunut vuosiin, mutta asiasta ei ole koskaan puhuttu. Ei näin, Marja painottaa, ja kertookin Puhu Muru -blogissaan ohjeet, joilla imetyshaluttomuus nostetaan parisuhteen keittiönpöydälle.

Haluttomuudesta kärsivien on tärkeää käydä läpi molempien toiveet molempien ja luoda kosketukselle uudet säännöt. Haluttomallekin osapuolelle voi olla helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin, ja toisaalta puolisokin voi rauhassa halata tai suukottaa, eikä vastassa ole syyllisyyden kiristämää puolisota.

Sexpo tarjoaa seksuaalineuvontaa sekä tukea ihmissuhteisiin kaikenikäisille. Puhelimeen vastaa koulutettu seksuaalineuvoja tai -terapeutti. Soittaminen on ilmaista.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.