Kuva: Tuomas Kolehmainen

Etukäteen on mukava ajatella, ettei vauvavuoden kaoottisuus vaikuta parisuhteeseen. Lapsiperhearki yllättää kuin musta jää, Marja Hintikka kirjoittaa.

Mitenkäs parisuhde voi? neuvolantäti kysyi ja tapitti tiukasti silmiin. Menin ymmälleni. Olin juuri synnyttänyt ensimmäisen lapseni, elämä oli heittänyt täyskäännöksen, enkä ollut nukkunut ainakaan viikkoon.

”Öö, ihan hyvin, kai”, vastasi hölmistyneenä.

Nyt lapsia on jo kaksi, ja olen kuullut kysymyksen ainakin kymmeniä kertoja. Kanssaihmiset ovat huolissaan pikkulasten vanhempien rakkauselämästä.

Tämä on sympaattista ja samalla aiheellista. Pienten lasten vanhemmat komeilevat erotilastojen kärkipaikoilla.

Huoli tuntuu absurdilta: tässähän odotetaan rakkauden hedelmää!

Ennen lapsen syntymää vaikutukset parisuhteeseen sivuuttaa olankohautuksella. On mukavampi ajatella, ettei vauvavuoden kaoottisuus vaikuta minun elämääni. Koko huoli tuntuu absurdilta: tässähän odotetaan rakkauden hedelmää, joka syntyi suuresta lemmen hekumasta!

Mutta lapsiperhearki yllättää kuin marraskuinen musta jää autoilijan. Suhteen sivuluisuun ajautuu vaivihkaa valvottujen öiden, rutiinien junttapullan ja työtaakan kasautuessa. Parisuhteen arkisakka on kuin piripintaan täyttyvä mökkihuussi: jos sitä ei tyhjennä, sotku on kamala.

Tässä on muutama hyväksi havaittu periaate. Perhe-elämässä on kolmenlaista aikaa: koko perheen kanssa yhdessä olemista, yksin olemista ja pariskuntana olemista, jos pariskuntana on perheen perustanut. Mikäli joku näistä jää paitsioon, alkaa oireilu.

Perhe tarvitsee keskinäistä hassuttelua, ja jokainen vanhempi muistutuksen siitä, että on olemassa myös itsekseen.

Helpoimmin aikalajeista huomiotta jää pariskuntana hengailu. Siksi kannattaa sopia, että yhteistä aikaa otetaan. Joskus voi auttaa paluu perusasioiden äärelle: Laitetaan kalenteri jääkaapin oveen ja jokaisena sunnuntai-iltana pidetään perhepalaveri, jossa se käydään läpi. Millainen on seuraava viikko perheen aikalajien kannalta?

Vaipparoskiksen hajussa eläessä korostuu se, että rakkaus on tekoja.

Samalla voi katsoa, milloin viimeksi järjestettiin treffit. Ainakin kerran kuukaudessa – mielellään kerran viikossa tästä eteenpäin. Palaverin ja kalenterisulkeisten ansiosta kaikki tietävät, milloin on tiedossa omaa ja yhteistä aikaa.

Kuulostaako tylsältä? Se kuitenkin toimii.

Vaipparoskiksen hajussa eläessä korostuu se, että rakkaus on tekoja. Jos haluat rakkautta, sinun on tehtävä jotakin.

Pidä perhepalaveri jo ensi sunnuntaina.

Marja Hintikka, 37, on yhden tahtoikäisen ja yhden taaperon äiti, joka leikkii mieluiten leijonaa tai nukkuvaa jättiläistä ja syö miehensä kanssa salaa sipsejä lasten nukahdettua.

Ma me mo
Seuraa 
Liittynyt15.4.2016

Marja Hintikan kolumni: Kalenteri pelastaa rakkauden

Oiskait se ihanaa päästä miehen kanssa kahdestaan johonkin edes kerran kuussa. Isovanhemmat vaan asuu toisella paikkakunnalla, eikä olla hommattu ulkopuolista lastenhoitoapua, koska vaavilla on kova vierastus- ja eroahdistuskausi päällä. On ollu jo varmaan puoli vuotta. Vauvalla on ikää 11kk, ja ollaan kolmesti saatu viettää kahdenkeskeistä aikaa vauvavuoden aikana.
Lue kommentti

46 prosenttia kyselyyn vastanneista on joskus harkinnut eroa puolisostaan.

Meidän Perhe selvitti nettikyselyssä, mistä pikkulapsiperheissä riidellään yleisimmin. Näyttääkö lista tutulta?

1. Väsymys

”Kun molemmat ovat uupuneita, kina voi syttyä vaikka väärästä sanavalinnasta."

2. Raha

”Olen erittäin kova stressaamaan pärjäämisestämme. Mieheni ajattelee aina, että kyllä asiat järjestyvät, ei paniikkia. Välinpitämättömyys rasittaa ja aiheuttaa riitaa.”

3. Kotityöt

”Minä teen enemmän. Jos odottaisin, että toinen pesisi pyykit, meillä ei olisi vaatteita. Jos odottaisin tiskikoneen laittoa, meiltä loppuisi astiat.”

4. Seksi

”Viime aikoina olemme riidelleet intohimosta lähes päivittäin. Minä haluaisin seksiä, toinen ei. Hän ei suostu hakemaan apua vaivaansa.”

5. Lasten kasvatus

”En haluaisi puuttua toisen tapaan olla vanhempi. Mutta on mahdotonta pysyä hiljaa, kun toinen väsyneenä kiukuttelee lapsille kuin kakara.”

Olisiko erillään sittenkin parempi?

46 prosenttia kyselyyn vastanneista oli ainakin joskus harkinnut eroa kumppanistaan.

”Väsymyksen pahimpina hetkinä ajattelin usein pakkaavani laukut ja muuttavani pois.”

”Kun vauva oli pieni, koin olevani hänen kanssaan yksin ja neuvoton. Väsymyksen pahimpina hetkinä ajattelin usein pakkaavani laukut ja muuttavani pois. Nyt ymmärrän, etten halua erota. En halua rikkoa perhettämme. Rakastan puolisoani, ja suhteessamme on paljon hyvää.”

”Miksi heittäisin hyvän suhteen pois?”

”Välillä kaikki suhteessamme tuntuu hankalalta ja läheisyyden katoaminen harmittaa. Toisaalta ajattelen, että toinen on valittuni. Miksi heittäisin hyvän suhteen pois? Toista samanlaista en kuitenkaan saa.”

”Perhe tuntui jäävän minun käsiini.” 

”Lasten ollessa pieniä halusin eroa, koska perhe tuntui jäävän minun käsiini. Pääsimme tilanteesta eteenpäin, kun keskustelimme omista lapsuuden traumoistamme. Sen avulla löysimme uusia keinoja käsitellä esimerkiksi riitoja.”  

”Enemmän surua toisi äidin ja isän ero.”   

”En tunne yhteenkuuluvuutta mieheni kanssa. Monet hänen mielipiteensä tuntuvat vierailta ja ärsyttävät. Myös alkoholinkäyttö on välillä huolestuttavaa. Yhdessä on kuitenkin pysytty, koska tilanne ei vahingoitta lapsia. Enemmän surua toisi äidin ja isän ero.”

 

Kumppanilla on oikeus tietää eroajatuksista mahdollisimman pian. Se ennustaa parempaa yhteistyötä myös silloin, jos erosta tulee totta.

Eron pohtiminen on merkki siitä, että haluaa muutosta. Se kannattaa ottaa tosissaan, vaikka asia ei olisi vielä konkretisoitumassa, neuvoo Ensi- ja turvakotien liiton Ero lapsiperheessä -työn suunnittelija Päivi Hietanen.

– Kun mieleen tulee ajatus eroamisesta, olisi hyvä ottaa asia esille kumppanin kanssa. Voi sanoa vaikka, että minulla on tällainen ajatus mielessä, voitaisiinko hakea apua? Avun hakeminen on vastuullista vanhemmuutta.

Yhteisen tulevaisuuden mahdollisuutta voi pohtia vielä esimerkiksi pariterapiassa, kuntien perheneuvolan tai seurakuntien perheneuvonnan avulla. Avun hakeminen yhdessä voi ennustaa sujuvampaa yhteistyötä myös jatkossa, vaikka eroon päädyttäisiinkin, Hietanen kertoo.

Päätös eroamisesta on hyvä tehdä tietoisen työskentelyn kautta, ei vain tunteen pohjalta. Ulkopuolinen apu auttaa katsomaan tilannetta eri näkökulmista ja pohtimaan, mitä asioita erolla voi ratkaista ja mitä ei.

Erityisen tärkeää tämä on pareille, joilla on lapsia. Yhteistyökykyä tarvitaan myös eron jälkeen, kun eletään uudenlaista arkea lasten kanssa.

”Tuleva yhteistyö sujuu usein sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa ero on otettu puheeksi.”

– Tuleva yhteistyö sujuu usein sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa mahdollinen eroratkaisu on otettu puheeksi. Silloin ero ei tule toisellekaan yllätyksenä, vaan molemmat ovat ikään kuin samalla kartalla ja ehtineet varautua asiaan, Hietanen sanoo.

Tätä voi ajatella hyvän erosuhteen rakentamisena. Ihannetilanteessa se alkaa yhdessä jo silloin, kun vielä asutaan saman katon alla. Hyvissä ajoin on hyvä ottaa puheeksi myös lapsiin liittyvät asiat ja miettiä yhdessä, miten ne voisi parhaiten hoitaa yhdessä eron jälkeen.

Ero on aina kipeä ja vaikea ratkaisu ja herättää myös syyllisyyttä. Jos se tulee puolisolle yllätyksenä, lähtötilanteessa on vielä enemmän katkeruutta, pettymystä ja epäluottamusta. Miten voisi luottaa toiseen pystyvänä vanhempana, jos hän ei ole puolisona ollut luottamuksen arvoinen?

3 neuvoa yhteistyön rakentamiseen erotilanteessa

Tukekaa toistenne suhdetta lapseen. Miettikää yhdessä, millä tavalla voitte ylläpitää ja auttaa sitä, että lapsi ei menetä yhteyttä kumpaankaan vanhempaansa. Kunnioittakaa sitä, että kumpikin on edelleen lapselle tärkeä ja ainutkertainen vanhempi.

Sopikaa asiallisen käytöksen periaatteesta. Tästä säännöstä kannattaa yrittää pitää kiinni kipakoissakin tilanteissa: jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi asiallisesti. Se tarkoittaa, että kumpikaan ei solvaa tai vähättele toista, varsinkaan lapsen kuullen.

Hae oman tunnekuormasi purkamiseen apua. Hakeudu eroryhmiin, eroneuvoiltoihin tai vanhemman neuvo -ryhmään. Saat työstettyä katkeruuden tunteita ja saat apua yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa. Lapsen ei kuulu toimia aikuisten pahan olon tasoittajana.

Löydät tukea, neuvoja ja tietoa ryhmistä esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton apueroon.fi-sivustolta sekä Vanhemman oppaasta.

Vierailija

Onko ero käynyt mielessä? Kerro siitä puolisolle

Puolison erosta puhumiset aikoinaan ovat aiheuttaneet sen että minusta hän ei ole kovinkaan sitoutunut parisuhteeseemme, joka taas johti siihen että ryhdyin välinpitämättömäksi parisuhdeasioissa. Mitä väliä jos toinen haluaa erota? Emme ole eronneet, mutta jos puoliso sitä ehdottaa, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan. Olemme nykyään ehkä enemmänkin asuinkumppanit, kuin pariskunta. t. Mies
Lue kommentti

Imetyksen aikana seksi saattaa tuntua yhtä houkuttelevalta kuin märkä tiskirätti naamalla. Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström avaa imetyshaluttomuuden aiheuttamia tunteita.

Haluttomuuden tunteet ovat aina yksilöllisiä. Osa lapsen saaneista pareista harrastaa intohimoisesti seksiä heti synnytyksen jälkeen, osalle halut palautuvat vasta imetyksen loputtua. Noin 80 prosenttia pareista on ollut yhdynnässä kolmen kuukauden päästä synnytyksestä, mutta tieto ei kerro mitään haluista. Seksiä voi harrastaa, vaikka siitä ei nauttisi tai sitä haluaisi.

Synnytyksen jälkeen naisen estrogeeni- ja testosteronitasot romahtavat ja munasarjat lamaantuvat hetkeksi. Imetys mullistaa naisen hormonitasoja entisestään ja saattaa aiheuttaa haluttomuutta. Usein hormonitaso normalisoituu vasta, kun kuukautiset alkavat. Ja imetys luonnollisesti saattaa siirtää kuukautisten alkua.

Kuuluko halu äideille?

Fysiologisten syiden lisäksi haluttomuuteen vaikuttaa myös stressi, väsymys sekä vauvan tuoma iso elämänmuutos. Lisäksi vauvan kanssa on koko ajan vähän varpaillaan: Osaanko hoitaa häntä oikein? Ymmärränkö vauvan viestit? Heräänkö vauvan itkuun? Äiti saattaa olla niin rasittunut, että seksihalut vain jäävät pois, koska energia menee väsymyksen kanssa taisteluun ja uuden opetteluun.

Seksuaaliteraputti Marja Kihlström painottaa, että haluttomuus vaikuttaa automaattisesti omaan seksuaaliseen identiteettiin. Haluttomuuden mukana tulee helposti myös tunne, että en ole haluttava, seksikäs tai muiden halun arvoinen.

Nainen saattaa ajatella, että hänen uusi roolinsa äitinä pitää sisältään haluttomuuden tai jopa, että seksuaalisuus ja halu eivät kuulu äideille. Mieleen saattaa hiipiä, että ehkä äidin ei kuulukaan haluta.

Syyllisyyttä ja pelkoa

Äidit saattavat kokea syyllisyyttä myös puolison tähden. Olenko huono puoliso, koska minua ei haluta? En voi antaa rakkaalleni sitä läheisyyttä, joka parisuhteisiin kuuluu. Pelko siitä, että tuottaa puolisolle pettymyksen jatkuvalla kieltäytymisellä, ja puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Pelko siitä, että puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Kihlström huomauttaa, että imetystä ei välttämättä kannata lopettaa vain siksi, että se aiheuttaa haluttomuutta, mutta toisinaan se voi olla oikea vaihtoehto. Vaikka imetyksestä aiheutuva haluttomuus tuntuisikin sillä hetkellä pitkältä ajalta, se on lopuksi vain lyhyt vaihe. Silti sitä ei pidä lakaista maton alle, vaan parisuhteen molempien osapuolien on tiedostaa, missä mennään.

Neuvolalla on suuri vastuu ottaa imettävien äitien haluttomuus rohkeasti puheeksi. Koska pienten lasten vanhemmat eroavat helposti stressaavan elämäntilanteen takia, olisi heidän hyvä  tietää, ettei haluttomuus ole lopullista, ja että se menee ohi.

Kosketuksen uudet säännöt

Haluttomuus aiheuttaa huolta myös pariskunnan ei-imettävälle osapuolelle. Aina sanotaan, että kosketus ja läheisyys ovat parisuhteen peruskiviä. Viesti voi tuntua pelottavalta, jos olet parisuhteessa, jossa haluttomuutta esiintyy.

Puoliso on saattanut kokeilla kaikkea: hellyyttä, esileikkejä, liukuvoiteita ja vaikka toista yleensä kiihottavaa pornoa, mutta ei saa haluttomuudesta kärsivää syttymään. Jatkuva torjutuksi tuleminen saattaa aiheuttaa tunteen, että on epäonnistunut rakastajana. Toisaalta, vaikka olisi hyväksynyt, että seksiä ei nyt ole, on silti jäljellä halu olla toisen lähellä, halia tai silittää ohimennen. Voi olla tuskatuttavan vaikeaa yrittää päästä lähelle, jos haluton osapuoli kokee pepulle taputtelunkin syyllistävänä kutsuna seksiin.

Haluttomallekin osapuolelle on helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin. 

Imetykseen liittyvästä haluttomuudesta ei ole aina helppo puhua. Marja Kihlström kertoo tavanneensa pareja, joiden parisuhteeseen seksi ei ole kuulunut vuosiin, mutta asiasta ei ole koskaan puhuttu. Ei näin, Marja painottaa, ja kertookin Puhu Muru -blogissaan ohjeet, joilla imetyshaluttomuus nostetaan parisuhteen keittiönpöydälle.

Haluttomuudesta kärsivien on tärkeää käydä läpi molempien toiveet molempien ja luoda kosketukselle uudet säännöt. Haluttomallekin osapuolelle voi olla helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin, ja toisaalta puolisokin voi rauhassa halata tai suukottaa, eikä vastassa ole syyllisyyden kiristämää puolisota.

Sexpo tarjoaa seksuaalineuvontaa sekä tukea ihmissuhteisiin kaikenikäisille. Puhelimeen vastaa koulutettu seksuaalineuvoja tai -terapeutti. Soittaminen on ilmaista.

Moni mies etsii parikseen naista, jolla on jo lapsia, deittiasiantuntija Anna Uusiheimala kertoo.

Kun sinkku treffailee uutta kumppania, puhe käntyy usein lapsiin: Onko sinulla lapsia? Kuinka monta? Haluaisitko lisää? Vai ovatko lapset ehdoton ei? Osa uutta kumppania etsivistä jopa salaa omat lapsensa paremman treffisuosion saadakseen.

Anna Uusiheimala perusti pikatreffejä järjestävän yrityksen Deittisirkuksen vuonna 2013. Siitä asti hän on toiminut parinmuodostuksen asiantuntijana.

Pikadeiteillä käyvät ihmiset esittävät erilaisia toiveita suhteessa tavattaviin treffikumppaneihin. Anna kertoo, että lapset ja lapsettomuus näyttelevät suurta roolia parinhankinnassa, ja lapsista puhutaan usein jo ensikohtaamisella.

Lapset, niiden mahdollinen hankkiminen tai ehdoton lapsettomuus ovat avainkysymyksiä, joista treffeillä käyvät jättävät palautetta. Erityisen tärkeä asia lapset ovat Annan kokemuksen mukaan miehille.

Usein vanhemmat miehet, joilla omat lapset ovat jo teini-iässä tai aikuisia, toivovat, että naisella olisi omia lapsia, jotta tämä ei halua enää hankkiutua raskaaksi.

Mutta kyllä lisääntymishalua esiintyy myös miesten maailmassa: Annan mukaan nuoremmat miehet toivovat usein tapaavansa naisen, jolla on vielä halua lisääntyä. Varsinkin miehet, joilla jo on lapsia, haluavat tavata mieluummin naisen, jolla myös on lapsia aikaisemmasta suhteesta.

– Omat lapset saattavat toimia takeena kiinnostuksesta muiden tai tulevia lapsia kohtaan. Saatetaan ajatella, että joku muu mieskin on ajatellut naisen hyväksi vanhemmaksi, vaikka parisuhde ei  sitten toiminutkaan, Anna pohtii.

– Ehkä miehet ajattelevat lapsellisen naisen hoivaavan myös muita, kuten miehen omia lapsia.

”Ehkä miehet ajattelevat lapsellisen naisen hoivaavan myös muita, kuten miehen omia lapsia.”

Anna on huomannut, että miehet saattavat jopa karttaa yli kolmikymppisiä naisia, joilla ei ole lapsia. Heidät saatetaan mieltää itsekkäiksi tai hankaliksi tyypeiksi.

Naisten toiveissa ei miehen lapsellisuus tai lapsettomuus näy juuri koskaan. Annan kokemuksen mukaan osa naisista haluaa silti olla se, joka tekee miehelle sen ensimmäisen lapsen.

– Ja yh-äidit, joiden lapsilta puuttuu aktiivinen isä, etsivät kumppanin lisäksi myös isäpuolta lapselleen.

Deittisirkus järjestää tavallisten pikadeittien lisäksi myös erityisesti sinkkuvanhemmille ja lapsimyönteisille sinkuille tarkoitettuja pikatreffejä: Helpottaa, kun treffeillä ei tarvitse huolehtia, ovatko omat lapset toiselle taakka tai haluaako vastapuoli tutustua lasta haluavaan ihmiseen.

Kysely

Saako treffikumppanilla olla lapsia?

Kyllä
Kyllä
70.1%
Ei
Ei
29.8%
Ääniä yhteensä: 767