Salamaraskaus, häät, keskosvauva, avioerohakemus – ja uusi alku kaiken jälkeen.

Avioerohakemus mahtuu yhdelle A4-arkille. Rasti kohtaan: pyydän, että meidät tuomitaan avioeroon harkinta-ajan jälkeen. Nimet, päiväys ja vielä allekirjoitukset. Valmista.

Kun Joona Heikinheimo vie joulukuussa 2013 kirjekuoreen taitellun hakemuksen Turun käräjäoikeuteen, olo tuntuu helpottuneelta. Ei erityisen surulliselta. Eniten stressittömältä.

Linda ja Joona ovat puhuneet erosta pitkään. Kumpikin on ottanut ajatuksen esiin vuorotellen, riidellessä ja riitojen välissä. Toisinaan on uhkailtu, toisinaan juteltu järkevästi.

Enää ei tarvitse jossitella. Harkinta-aika kestää kuusi kuukautta. Sen jälkeen ero astuu voimaan.

Lindalla ja Joonalla on puoli vuotta aikaa selvittää, haluavatko he pysyä yhdessä. Tai miettiä, kuinka vuoden ikäisen Pessin huoltajuus järjestetään.

Äidille vai isälle? Mikä olisi Pessille parasta?

Avioliittoa on kestänyt vuoden ja neljä kuukautta. Enää Lindan ja Joonan ei tarvitse pelätä pikkukeskosena syntyneen Pessin puolesta.

Kaiken pitäisi olla hienosti. Mutta ei ole.

Täydellinen hullaantuminen

Onpa ärsyttävä tyyppi, Linda ajattelee syksyllä 2011 nähdessään mustaan paitaan pukeutuneen pitkän miehen, joka puhuu itsevarmasti filosofiasta. Tyyppi on Joona, joka on aloittamassa samaa seminaaria yliopistolla.

Parin viikon kuluttua he istuvat seminaarin jälkeen oluella. Puhuvat opinnoista, ei paljon muusta. Mutta Lindan­ sydän hakkaa.

– Suusta meinasi koko ajan lipsahtaa, että ”mä rakastan sua”. Se oli siinä. Täydellinen hullaantuminen. Ikinä ei ole ollut sellaista, Linda sanoo.

Millaista? Tunnetta on vaikea selittää. Linda ja Joona yrittävät. Se oli napsahdus. Ymmärsimme toisiamme. Täydensimme toisiamme. Tuntui, että toinen näkee ja hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen.

Kuukauden kuluttua Linda ja Joona suutelevat ensimmäisen kerran. Viiden kuukauden kuluttua he muuttavat yhteiseen kaksioon.

Toukokuisessa Turussa on kaunista, mutta Linda ja Joona viihtyvät parhaiten kotona. On paljon puhuttavaa, oma salaperäinen maailma. Molemmilla on pitkä lista suosikkielokuvia: Etkö ole nähnyt sitä, sehän on klassikko! Keskustelut jatkuvat aamuun asti.

– En ole koskaan haaveillut avioliitosta, mutta Joonan kanssa tuli nopeasti halu sitoutua. Liittymisen tarve oli valtava, tarve olla samaa perhettä.

Häät ovat elokuussa. Maistraatissa ovat vieraina ainoastaan Joonan isä ja Lindan äiti.

Ja eräs kolmas. Linda on tehnyt pari kuukautta ennen häitä positiivisen raskaustestin.

Yllätysraskaus

Nytkö jo, voihan apua. Ne ovat ensimmäiset ajatukset, jotka juolahtavat mieleen.

Raskaus ei ole vahinko, mutta Linda ja Joona ovat kuvitelleet sen alkavan vähän myöhemmin.

– Pessi sai alkunsa heti. Ensireaktio ei ollut älytön onni, vaan sokki. Minulla oli uusi työ, Lindalla opinnot kesken.

Kuluu pari viikkoa. Sitten Linda alkaa oksentaa. Sitten alkavat riidat.

Kun Linda saapuu töistä kotiin, hän hermostuu: voisitko joskus laittaa ruokaa raskaana olevalle puolisollesi?

Joona hämmentyy. Hän on tottunut huolehtimaan vain itsestään. Eikä kukaan ole ennen tölväissyt ikäviä asioita näin suoraan. Hämmennys muuttuu kiukuksi. On tässä vaikeaa muillakin.

Suurin osa arjesta on yhä ihanaa, viikonloppuisin käydään brunssilla. Mutta Linda ei saa nukuttua. Syksyn kuluessa päivät alkavat päättyä riitoihin.
Kun äiti kysyy Lindan vointia, tämä purskahtaa itkuun. Väsymys, supistelut ja pahoinvointi jatkuvat, vaikka raskaus on jo reilusti yli ensimmäisen kolmanneksen.

– Vaikeimpina päivinä mietin, kuinka kestän huonon oloni kanssa iltaan asti, Linda sanoo.

Illalla Linda ja Joona makaavat usein vierekkäin sängyssä ja silittelevät Lindan vatsaa. He juttelevat ja keksivät vauvalle nimen. Ne ovat hyviä hetkiä.

Seuraava riita kuitenkin syttyy ja taas kiristää. Sinä et koskaan... Sinä aina... Mikset voi...

Pessi, keskosvauva

Pessi syntyy raskausviikolla 27+5. Hän painaa tasan kilon ja on sairaalassa kaksi ensimmäistä kuukauttaan.

Poika ei tunnu omalta. Häntä ei voi imettää. Hän makaa johtojen peittämänä. Linda ja Joona kertovat vain harvoille, että vauva on syntynyt. Kaikki voimat menevät lapsesta huolehtimiseen.

Vanhemmat istuvat Pessin luona vuorotellen. Kun Lindaa­ itkettää, hän lähettää Joonan toiseen huoneeseen. Pelko­ tuntuu niin suurelta, ettei Linda usko Joonan jaksavan kantaa taakkaa.

Kotona voimattomuus purkautuu riitelynä. Kerran, kun riita on iso, Joona joutuu viemään hyperventiloivan Lindan päivystykseen.

– En osannut parkua Joonaa vasten. Vanhemmuus ei yhdistänyt meitä. Emme osanneet jakaa keskenämme sitä, mitä oli tapahtunut, Linda sanoo.

Tammikuussa 2013 Pessi pääsee vihdoin kotiin. Nyt kaikki muuttuu hyväksi, saamme hoitaa lasta itse, Joona­ ja Linda ajattelevat.

Ensimmäiset päivät kuluvat ihmetellessä. Pessi nukkuu Lindan äidin ompeleman kirjaillun peiton alla.

Mutta riidat jatkuvat. Lähes kaikki, mitä toinen sanoo tai tekee – tai jättää sanomatta tai tekemättä – ärsyttää. Kumpi tahansa saattaa räjähtää mistä tahansa. 

– Sillä, mitä toiselle sanoimme, ei ollut enää rajoja. Huusimme hirveitä asioita ja itkimme molemmat. Mutta kumpikaan ei sanonut, että nyt stoppi, nyt tuntuu liian pahalta, Joona sanoo.

Kun Linda ja Joona huutavat toisilleen, Pessi juo Joonan sylissä sohvalla maitoa tuttipullosta. Lapsi ymmärtää kodin turvattoman ilmapiirin ja kaiken negatiivisuuden, vanhemmat surevat.

Pettymys hiipii mieleen vähitellen. Tätä hetkeä on odotettu niin pitkään. Pessi on päässyt kotiin, perhe on kasassa. Mutta ongelmat pysyvät.

– Me molemmat väsyimme, ei sellaista arkea jaksa. Tsemppasimme kovasti ja puhuimme siitä, miten hyvin Pessi pärjää. Mutta tsemppauksen alla kyti uupumus, Linda sanoo.

Pystymmekö olemaan yhdessä? Onko tässä parisuhteessa mitään tolkkua? Meidän täytyy muuttua tai erota.

Joona miettii: Pessi on niin pieni. Hän ehtii tottua siihen, että äiti ja isä eivät asu yhdessä.

Linda miettii: Tämä on surullista. Mutta lapsi ei voi kasvaa tällaisessa kodissa onnelliseksi.

Myös ilo pilkahtaa. Pessi oppii kohdistamaan katseensa, hymyilemään ja kääntymään. Joona ja Linda ihailevat lasta yhdessä.

Huhtikuussa Joona jää vanhempainvapaalle ja perhe viettää ihanan kesän. Pessi saa lääkäreiltä luvan olla ulkona ja ihmisten keskellä. Hän pääsee Kuopioon mökille ja uimaan rantaveteen. Linda ottaa paljon valokuvia.

Kun Joona syyskuussa palaa töihin, arki muuttuu ryminällä. Stressi palaa.

– Riita tuli aina jostakin takavasemmalta. Ja sitten pettymys: olemme ihan samassa jamassa kuin ennenkin, Joona sanoo.

Lähipiiri tietää, etteivät asiat ole hyvin. Linda ja Joona eivät silti halua avautua, sillä monen tutun puheet ovat loukanneet: Kyllä olette itsenne aika jamaan saattaneet. Yrittäkää nyt vähän enemmän.

Kun Joona kyläilee Pessin kanssa papan luona, Linda­ menee äitinsä luokse tulostamaan avioerohakemuspaperit netistä.

Paljon puhetta

Jokin muuttuu hakemuksen jättämisen jälkeen.

– Kun avioerosta oli mustaa valkoisella, aloimme katsoa suhdetta eri tavalla. Mietimme, mitä haluamme oikeasti. Eropuhe ei enää ollut minkään tärkeän asian tiellä, Joona muistelee.

Olet pettänyt luottamukseni, Linda uskaltaa sanoa. Olet huutanut kamalia asioita. Et ole ollut tukena, vaikka uskoin niin. Mutta ehkä en antanut tilaa, vaadin vain.

Tämä on ollut yhtä sumua ja selviytymistä, on tuntunut yksinäiseltä, Joona vastaa.

Öisin Joona ja Linda puhuvat paljon, tuntikausia.

Kaksinoloaika jäi lyhyeksi, sitten Pessi jo tulikin. Tutustumiselle ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Jompikumpi myöntää sen ääneen ensin. Toinen nyökkää.

– Meillä on tosi erilaiset taustat. Lapsuuskodissani kerrottiin tunteista ja jaettiin arjen työt ihan toisin kuin Joonan perheessä. Se tuli yllätyksenä, Linda sanoo.
Kun vanhemmat puhuvat, Pessi nukkuu pinnasängyssään. Hän on terve ja painaa jo 11 kiloa.

– Tajusimme, miten suuri huoli meillä on ollut Pessistä. Vasta jälkikäteen huomasimme, että olipa raskas tuokin kuukausi. Ja tuo. Ja tuo. Keskussairaalan pääovelle vievä ylämäki tuntui vuorelle kapuamiselta, Linda sanoo.

Linda myöntää Joonalle: Jos olisin suhteessa kenen tahansa muun kanssa, olisin lähtenyt jo ajat sitten. Mutta tämä on katsottava loppuun.

– Usko siihen, että selviämme vaikeuksista, kasvoi koko ajan, kun riidat eivät enää vetäneet mattoa ihanien hetkien alta, Linda sanoo.

Helmikuussa 2014 molemmat ovat samaa mieltä. Eropaperit jääkööt viraston mappiin.

Sisäpiirivitsejä

Linda ja Joona riitelevät yhä, mutta riidat ovat vähentyneet. Ennen kaikkea ne ovat muuttuneet.

– Olemme sopineet, ettei kumpikaan lähde huoneesta kesken riidan. Sen sijaan puhutaan, vaikka aamuneljään. Yritämme sanoa riidellessäkin lauseita, jotka helpottavat tilannetta, Joona sanoo.

En ole sinua vastaan.

Olen sinun puolellasi.

En ole hyökkäämässä kimppuusi.

En syytä sinua.

– Rautalangasta vääntämistä, mutta yllättävän tehokasta.

Kun Linda ja Joona istuvat syömään yhdessä laitettua uunilohta, ajatus humahtaa mieleen: me olemme onnellisia. Joona kertoo vitsin. Se ei aukea muille kuin Lindalle.

– Jostain on löytynyt sama olo kuin ensimmäisillä treffeillä. Että ymmärrämme toisiamme jollain tosi syvällä tavalla. Emmekä halua päästää irti, Joona sanoo.
Linda leipoo banaanikakun. Pessi syö kolme palaa. Lapsi ei enää ole vauva, hän täytti juuri kaksi. Aamulla Joona vie hänet päiväkotiin pyöräntarakalla.

Kun Linda vilkuttaa heille, hän näkee tutut kasvot, turvalliset ilmeet, oman pienen perheensä.

Rakkaus, joka palasi

Kriisi vahvistaa. Nyt kestätte mitä tahansa. Olette hilautuneet yhteen entistä tiukemmin.

Näitä lauseita Linda ja Joona saavat joskus kuulla tutuilta. Ei pidä paikkaansa, he ajattelevat. 

– Se, mitä olemme käyneet läpi, tulee vaikuttamaan pitkään. Hyvässä ja pahassa, Joona sanoo.

– Luottamus on mennyt rikki. Se on osa meidän historiaamme, vaikka olemmekin rakentaneet luottamuksen uudelleen. Ei tällaisista asioista selvitä hetkessä, Linda jatkaa.

Mutta rakkaus on palannut. Oikeastaan se oli koko ajan läsnä, katosi vain kaiken pahan alle.

Syksyllä 2014 Linda ja Joona kävelevät iltamyöhään hotellin viereisellä golfkentällä. Kengänpohjat ovat paksussa ruohopeitteessä. He ovat elämänsä ensimmäisellä parisuhdeleirillä. Ajatus leiristä on jännittänyt, ainakin Lindaa.

Enää ei jännitä.

Pessi on mummin hoidossa. Linda ja Joona ovat saaneet tehtäväksi listata asioita, joista pitävät toisessa.

Joona on aina valmis oppimaan uutta. Hän saa minut nauramaan vedet silmissä ja kannustaa kaikessa, Linda kirjoittaa.

Lindassa rakastan eniten hymyä ja mustaa huumoria sekä sitä, kun Linda innostuu tutkimaan asioita perinpohjaisesti, Joona kirjoittaa.

Kumpikin ajattelee: tuossa on sama ihminen, jonka kanssa ensisuudelmaa ei malttanut millään lopettaa.

Listoista tulee pitkät.

Anna Pihlajaniemi, Yhä yhdessä, Meidän Perhe 12/2014

Kuva: Lilli Haapala

Tietoa parisuhdeterapiasta ja -kursseista:

Väestöliitto
Kataja ry
Kirkon perheneuvonta

Lue lisää

16 vinkkiä parisuhdekriisin selvittämiseen

Tunnista nämä lähestyvän eron 6 merkkiä

Avioero käynnisti vuosien piinan: "Elin varpaillani"

Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Riittävän hyvä on uusi täydellinen. Meidän Perhe selvitti, miten parisuhteen käy, kun perhe kasvaa.

Rakkaus syvenee, ja arvostus toista kohtaan kasvaa. Samalla: kahdenkeskinen aika on muisto vain, riidat lisääntyvät ja seksi kaikkoaa kuin sukka pyykkikoneeseen.

Näin kertovat pikkulasten vanhemmat Meidän Perheen verkkokyselyssä. Lasten saaminen muuttaa parisuhdetta sekä hyvässä että pahassa.

Väestöliiton erikoispsykologi Lotta Heiskasen mukaan vanhemmuus on parisuhteelle ristiriitainen muutos. Samalla kun lapsi tuo onnea elämään ja sitoo kumppanit tiukemmin toisiinsa, yleinen tyytyväisyys parisuhteeseen usein laskee.

– Kun elämän tärkeysjärjestys muuttuu, parisuhde painuu helposti taka-alalle. Arkinen suorittaminen voi herättää tunteen siitä, että toinen on muuttunut vain kaveriksi.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoo miettineensä eroa lasten ollessa pieniä. Jos suhteen päättämistä punnitsee jatkuvasti, on syytä keskustella asiasta toisen kanssa.

Eron pohtiminen ei välttämättä ole merkki siitä, että kaikki on vialla.

– On ihan normaalia miettiä joskus eroa. Pitkään suhteeseen mahtuu monia vaiheita ja ajatuksia, Heiskanen sanoo.

Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta.

Vaikeuksien keskellä lohtua voi tuoda ymmärrys siitä, ettei yksikään suhde ole täydellinen. Heiskasen mielestä parisuhteessa kannattaisi pyrkiä riittävän hyvään.

– Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta, joten on tärkeää sietää jonkin verran epätäydellisyyttä ja pettymyksiä. Samalla pitää muistaa, että jokaisella on oikeus riittävän tyydyttävään ja turvalliseen suhteeseen.

Vauva-ajan univajeessa sitkeys voi olla suhteen pelastus. Pidemmän päälle kannattaa muistaa, että lapset haluavat vanhemmilleen hyvää.

– Monilla vanhemmilla on huoli, että parisuhdeajan ottaminen on lapsilta pois. Oikeasti asia on päinvastoin. Lasten hyvinvointi on vanhempien hyvinvoinnin varassa. Lapset haluavat nähdä, että heidän vanhemmillaan menee yhdessä hyvin.

Mikä kaikki muuttui?

Näin pikkulasten vanhemmat kertovat:

Lasten saamisen jälkeen suhteemme on…

38 % muuttunut huonommaksi

”Riitelemme enemmän. Elämässä ei ole yhtä kivaa hupsuttelua kuin ennen lasta. Puramme lapsen tuottamaa ärsytystä helposti toisiimme.”

”Yhteistä aikaa ei juuri ole. Hoidamme kommunikoinnin WhatsAppilla tai soittamalla. Lapset keskeyttävät joka lauseen, kun näemme kasvotusten.”

32 % pysynyt ihan samanlaisena

”Lapsi ei muuttanut suhdettamme juurikaan. Odottelimme vuosia lapsen saamista, joten ehdimme valmistautua.”

”Intohimo on jäänyt viikonlopuille, mutta kiusoittelu näkyy vieläkin.”

30 % muuttunut paremmaksi

”Elämämme on rauhallisempaa ja tasapuolisempaa. Olemme enemmän kotona. Päivien rytmi on aiempaa paremmassa kunnossa.”

”Kunnioitus toista kohtaan on syventynyt. Rakkautta on lisännyt se, että olemme saaneet yhdessä aikaan jotain niin ihmeellistä ja ihanaa.”

Pienet rakkauden teot

Näin kyselyyn vastanneet näyttävät rakkauttaan arjessa:

”Ostan toiselle lempparijugurttia kaupasta.”

”Laitan pyytämättä ohjelman tallennukseen ja oluen kylmään.”

”Menemme samaan aikaan nukkumaan ja halailemme.”

”Kumppanini antaa minun nukkua päiväunet.”

”Suukot tullessa ja lähtiessä – välillä ohimennenkin.”

”Mies hieroo jalkojani sohvalla.”

”Toinen antaa minun maata hänen kainalossa ilman, että pelaa iPadilla.”

”Käyn tankkaamassa auton ihan sen takia, ettei toisen tarvitse.”

”Pepusta puristaminen ohimennen, kun toinen kokkaa.”

 

46 prosenttia kyselyyn vastanneista on joskus harkinnut eroa puolisostaan.

Meidän Perhe selvitti nettikyselyssä, mistä pikkulapsiperheissä riidellään yleisimmin. Näyttääkö lista tutulta?

1. Väsymys

”Kun molemmat ovat uupuneita, kina voi syttyä vaikka väärästä sanavalinnasta."

2. Raha

”Olen erittäin kova stressaamaan pärjäämisestämme. Mieheni ajattelee aina, että kyllä asiat järjestyvät, ei paniikkia. Välinpitämättömyys rasittaa ja aiheuttaa riitaa.”

3. Kotityöt

”Minä teen enemmän. Jos odottaisin, että toinen pesisi pyykit, meillä ei olisi vaatteita. Jos odottaisin tiskikoneen laittoa, meiltä loppuisi astiat.”

4. Seksi

”Viime aikoina olemme riidelleet intohimosta lähes päivittäin. Minä haluaisin seksiä, toinen ei. Hän ei suostu hakemaan apua vaivaansa.”

5. Lasten kasvatus

”En haluaisi puuttua toisen tapaan olla vanhempi. Mutta on mahdotonta pysyä hiljaa, kun toinen väsyneenä kiukuttelee lapsille kuin kakara.”

Olisiko erillään sittenkin parempi?

46 prosenttia kyselyyn vastanneista oli ainakin joskus harkinnut eroa kumppanistaan.

”Väsymyksen pahimpina hetkinä ajattelin usein pakkaavani laukut ja muuttavani pois.”

”Kun vauva oli pieni, koin olevani hänen kanssaan yksin ja neuvoton. Väsymyksen pahimpina hetkinä ajattelin usein pakkaavani laukut ja muuttavani pois. Nyt ymmärrän, etten halua erota. En halua rikkoa perhettämme. Rakastan puolisoani, ja suhteessamme on paljon hyvää.”

”Miksi heittäisin hyvän suhteen pois?”

”Välillä kaikki suhteessamme tuntuu hankalalta ja läheisyyden katoaminen harmittaa. Toisaalta ajattelen, että toinen on valittuni. Miksi heittäisin hyvän suhteen pois? Toista samanlaista en kuitenkaan saa.”

”Perhe tuntui jäävän minun käsiini.” 

”Lasten ollessa pieniä halusin eroa, koska perhe tuntui jäävän minun käsiini. Pääsimme tilanteesta eteenpäin, kun keskustelimme omista lapsuuden traumoistamme. Sen avulla löysimme uusia keinoja käsitellä esimerkiksi riitoja.”  

”Enemmän surua toisi äidin ja isän ero.”   

”En tunne yhteenkuuluvuutta mieheni kanssa. Monet hänen mielipiteensä tuntuvat vierailta ja ärsyttävät. Myös alkoholinkäyttö on välillä huolestuttavaa. Yhdessä on kuitenkin pysytty, koska tilanne ei vahingoitta lapsia. Enemmän surua toisi äidin ja isän ero.”

 

Kumppanilla on oikeus tietää eroajatuksista mahdollisimman pian. Se ennustaa parempaa yhteistyötä myös silloin, jos erosta tulee totta.

Eron pohtiminen on merkki siitä, että haluaa muutosta. Se kannattaa ottaa tosissaan, vaikka asia ei olisi vielä konkretisoitumassa, neuvoo Ensi- ja turvakotien liiton Ero lapsiperheessä -työn suunnittelija Päivi Hietanen.

– Kun mieleen tulee ajatus eroamisesta, olisi hyvä ottaa asia esille kumppanin kanssa. Voi sanoa vaikka, että minulla on tällainen ajatus mielessä, voitaisiinko hakea apua? Avun hakeminen on vastuullista vanhemmuutta.

Yhteisen tulevaisuuden mahdollisuutta voi pohtia vielä esimerkiksi pariterapiassa, kuntien perheneuvolan tai seurakuntien perheneuvonnan avulla. Avun hakeminen yhdessä voi ennustaa sujuvampaa yhteistyötä myös jatkossa, vaikka eroon päädyttäisiinkin, Hietanen kertoo.

Päätös eroamisesta on hyvä tehdä tietoisen työskentelyn kautta, ei vain tunteen pohjalta. Ulkopuolinen apu auttaa katsomaan tilannetta eri näkökulmista ja pohtimaan, mitä asioita erolla voi ratkaista ja mitä ei.

Erityisen tärkeää tämä on pareille, joilla on lapsia. Yhteistyökykyä tarvitaan myös eron jälkeen, kun eletään uudenlaista arkea lasten kanssa.

”Tuleva yhteistyö sujuu usein sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa ero on otettu puheeksi.”

– Tuleva yhteistyö sujuu usein sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa mahdollinen eroratkaisu on otettu puheeksi. Silloin ero ei tule toisellekaan yllätyksenä, vaan molemmat ovat ikään kuin samalla kartalla ja ehtineet varautua asiaan, Hietanen sanoo.

Tätä voi ajatella hyvän erosuhteen rakentamisena. Ihannetilanteessa se alkaa yhdessä jo silloin, kun vielä asutaan saman katon alla. Hyvissä ajoin on hyvä ottaa puheeksi myös lapsiin liittyvät asiat ja miettiä yhdessä, miten ne voisi parhaiten hoitaa yhdessä eron jälkeen.

Ero on aina kipeä ja vaikea ratkaisu ja herättää myös syyllisyyttä. Jos se tulee puolisolle yllätyksenä, lähtötilanteessa on vielä enemmän katkeruutta, pettymystä ja epäluottamusta. Miten voisi luottaa toiseen pystyvänä vanhempana, jos hän ei ole puolisona ollut luottamuksen arvoinen?

3 neuvoa yhteistyön rakentamiseen erotilanteessa

Tukekaa toistenne suhdetta lapseen. Miettikää yhdessä, millä tavalla voitte ylläpitää ja auttaa sitä, että lapsi ei menetä yhteyttä kumpaankaan vanhempaansa. Kunnioittakaa sitä, että kumpikin on edelleen lapselle tärkeä ja ainutkertainen vanhempi.

Sopikaa asiallisen käytöksen periaatteesta. Tästä säännöstä kannattaa yrittää pitää kiinni kipakoissakin tilanteissa: jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi asiallisesti. Se tarkoittaa, että kumpikaan ei solvaa tai vähättele toista, varsinkaan lapsen kuullen.

Hae oman tunnekuormasi purkamiseen apua. Hakeudu eroryhmiin, eroneuvoiltoihin tai vanhemman neuvo -ryhmään. Saat työstettyä katkeruuden tunteita ja saat apua yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa. Lapsen ei kuulu toimia aikuisten pahan olon tasoittajana.

Löydät tukea, neuvoja ja tietoa ryhmistä esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton apueroon.fi-sivustolta sekä Vanhemman oppaasta.

Vierailija

Onko ero käynyt mielessä? Kerro siitä puolisolle

Puolison erosta puhumiset aikoinaan ovat aiheuttaneet sen että minusta hän ei ole kovinkaan sitoutunut parisuhteeseemme, joka taas johti siihen että ryhdyin välinpitämättömäksi parisuhdeasioissa. Mitä väliä jos toinen haluaa erota? Emme ole eronneet, mutta jos puoliso sitä ehdottaa, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan. Olemme nykyään ehkä enemmänkin asuinkumppanit, kuin pariskunta. t. Mies
Lue kommentti

Imetyksen aikana seksi saattaa tuntua yhtä houkuttelevalta kuin märkä tiskirätti naamalla. Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström avaa imetyshaluttomuuden aiheuttamia tunteita.

Haluttomuuden tunteet ovat aina yksilöllisiä. Osa lapsen saaneista pareista harrastaa intohimoisesti seksiä heti synnytyksen jälkeen, osalle halut palautuvat vasta imetyksen loputtua. Noin 80 prosenttia pareista on ollut yhdynnässä kolmen kuukauden päästä synnytyksestä, mutta tieto ei kerro mitään haluista. Seksiä voi harrastaa, vaikka siitä ei nauttisi tai sitä haluaisi.

Synnytyksen jälkeen naisen estrogeeni- ja testosteronitasot romahtavat ja munasarjat lamaantuvat hetkeksi. Imetys mullistaa naisen hormonitasoja entisestään ja saattaa aiheuttaa haluttomuutta. Usein hormonitaso normalisoituu vasta, kun kuukautiset alkavat. Ja imetys luonnollisesti saattaa siirtää kuukautisten alkua.

Kuuluko halu äideille?

Fysiologisten syiden lisäksi haluttomuuteen vaikuttaa myös stressi, väsymys sekä vauvan tuoma iso elämänmuutos. Lisäksi vauvan kanssa on koko ajan vähän varpaillaan: Osaanko hoitaa häntä oikein? Ymmärränkö vauvan viestit? Heräänkö vauvan itkuun? Äiti saattaa olla niin rasittunut, että seksihalut vain jäävät pois, koska energia menee väsymyksen kanssa taisteluun ja uuden opetteluun.

Seksuaaliteraputti Marja Kihlström painottaa, että haluttomuus vaikuttaa automaattisesti omaan seksuaaliseen identiteettiin. Haluttomuuden mukana tulee helposti myös tunne, että en ole haluttava, seksikäs tai muiden halun arvoinen.

Nainen saattaa ajatella, että hänen uusi roolinsa äitinä pitää sisältään haluttomuuden tai jopa, että seksuaalisuus ja halu eivät kuulu äideille. Mieleen saattaa hiipiä, että ehkä äidin ei kuulukaan haluta.

Syyllisyyttä ja pelkoa

Äidit saattavat kokea syyllisyyttä myös puolison tähden. Olenko huono puoliso, koska minua ei haluta? En voi antaa rakkaalleni sitä läheisyyttä, joka parisuhteisiin kuuluu. Pelko siitä, että tuottaa puolisolle pettymyksen jatkuvalla kieltäytymisellä, ja puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Pelko siitä, että puoliso löytää jonkun muun tyydyttämään seksuaaliset tarpeet, on myös läsnä.

Kihlström huomauttaa, että imetystä ei välttämättä kannata lopettaa vain siksi, että se aiheuttaa haluttomuutta, mutta toisinaan se voi olla oikea vaihtoehto. Vaikka imetyksestä aiheutuva haluttomuus tuntuisikin sillä hetkellä pitkältä ajalta, se on lopuksi vain lyhyt vaihe. Silti sitä ei pidä lakaista maton alle, vaan parisuhteen molempien osapuolien on tiedostaa, missä mennään.

Neuvolalla on suuri vastuu ottaa imettävien äitien haluttomuus rohkeasti puheeksi. Koska pienten lasten vanhemmat eroavat helposti stressaavan elämäntilanteen takia, olisi heidän hyvä  tietää, ettei haluttomuus ole lopullista, ja että se menee ohi.

Kosketuksen uudet säännöt

Haluttomuus aiheuttaa huolta myös pariskunnan ei-imettävälle osapuolelle. Aina sanotaan, että kosketus ja läheisyys ovat parisuhteen peruskiviä. Viesti voi tuntua pelottavalta, jos olet parisuhteessa, jossa haluttomuutta esiintyy.

Puoliso on saattanut kokeilla kaikkea: hellyyttä, esileikkejä, liukuvoiteita ja vaikka toista yleensä kiihottavaa pornoa, mutta ei saa haluttomuudesta kärsivää syttymään. Jatkuva torjutuksi tuleminen saattaa aiheuttaa tunteen, että on epäonnistunut rakastajana. Toisaalta, vaikka olisi hyväksynyt, että seksiä ei nyt ole, on silti jäljellä halu olla toisen lähellä, halia tai silittää ohimennen. Voi olla tuskatuttavan vaikeaa yrittää päästä lähelle, jos haluton osapuoli kokee pepulle taputtelunkin syyllistävänä kutsuna seksiin.

Haluttomallekin osapuolelle on helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin. 

Imetykseen liittyvästä haluttomuudesta ei ole aina helppo puhua. Marja Kihlström kertoo tavanneensa pareja, joiden parisuhteeseen seksi ei ole kuulunut vuosiin, mutta asiasta ei ole koskaan puhuttu. Ei näin, Marja painottaa, ja kertookin Puhu Muru -blogissaan ohjeet, joilla imetyshaluttomuus nostetaan parisuhteen keittiönpöydälle.

Haluttomuudesta kärsivien on tärkeää käydä läpi molempien toiveet molempien ja luoda kosketukselle uudet säännöt. Haluttomallekin osapuolelle voi olla helpottavaa tietää, ettei toinen ajattele kaiken kosketuksen olevan vihjaus seksiin, ja toisaalta puolisokin voi rauhassa halata tai suukottaa, eikä vastassa ole syyllisyyden kiristämää puolisota.

Sexpo tarjoaa seksuaalineuvontaa sekä tukea ihmissuhteisiin kaikenikäisille. Puhelimeen vastaa koulutettu seksuaalineuvoja tai -terapeutti. Soittaminen on ilmaista.