Mieheni on hoitanut lapsia koti-isänä. Joudunko maksamaan hänelle elatustukea?

Minulla ja miehelläni on 3- ja 12-vuotiaat lapset. Mieheni on hoitanut lapsia koti-isänä siitä lähtien, kun esikoisemme täytti vuoden. Nyt olemme eroamassa. Olemme sopineet yhteishuoltajuudesta ja siitä, että lapset ovat vuoroviikoin isän ja äidin luona. Mieheni mielestä minä olen velvollinen maksamaan hänelle elatustukea, sillä hän ei ole koti-isänä olon vuoksi voinut olla kehittämässä siviiliammattitaitoaan. Lisäksi hänen alallaan on nyt kova työttömyys. Miten miehen ja lasten elatus olisi hoidettavissa tulevassa erotilanteessa?

Asianajaja Ulla-Riitta Harju: Huolimatta asumisjärjestelystänne ja yhteishuoltajuudesta laki lähtee siitä, että jompikumpi vanhempi kirjataan aina niin sanotuksi lähihuoltajaksi, jonka luona lapsi asuu. Lapsella voi lainsäädännön mukaan olla vain yksi koti. Toinen vanhemmista on tällöin etähuoltaja eli käytännössä tapaava vanhempi ja elatusvelvollinen.

Yhteishuoltotilanteessa, jossa lapset ovat yhtä paljon kummankin vanhemman luona, vanhemmilla on usein käsitys, että kumpikaan vanhempi ei tällöin maksa elatusapua lapsista toiselle vanhemmalle. Käsitys on väärä, koska elatusavun määrä muodostuu aina lapsen elatuksen tarpeesta ja vanhempien elatuskyvystä. Elatuksen tarve kasvaa lapsen varttuessa. Vanhempien elatuskyky saattaa poiketa paljonkin vanhempien kesken, koska se on sidoksissa vanhempien nettotuloihin ja pakollisiin menoihin.

Sinun tapauksessasi näyttäisi siltä, että isän elatuskyky on 0 euroa, koska hän ei ole työelämässä mukana.

Oikeusministeriö on vuonna 2007 antanut ohjeet lapsen elatuksen tarpeen laskennasta ja siitä, miten määritetään kummankin vanhemman elatuskyky. Laskutapa on kuitenkin suuntaa antava, ei ehdottomasti sitova.

Lapsen elatuksen tarpeesta vähennetään lapsilisä, joka maksetaan lähihuoltajalle. Lapsilisään liittyvä yksinhuoltajakorotus taas lisätään lähivanhemman tuloihin elatuskykyä laskettaessa. Jäljelle jää lapsilisän vähentämisen jälkeen se lapsen elatuksen tarve, joka vanhempien on katettava kummankin elatuskyvyn suhteessa.

Laskentatapa perustuu erityiseen oikeusministeriön ohjeistamaan kaavaan. Se vanhemmista, joka jää ns. etähuoltajaksi maksaa lapsista elatuskykynsä mukaista elatusapua vanhemmalle, joka on lähihuoltaja.
Kun miehesi on nyt vaatimassa sinulta omien sanojensa mukaan elatustukea itselleen, hän tarkoittanee puolison elatusapua. Kysymyksestäsi ei ilmene, oletteko olleet avioliitossa vai avoliitossa, mutta oletan teidän olevan avioliitossa. Avoliitto ei mahdollista minkään elatusavun tuomitsemista avopuolisolle. Vanhemmilla on sen sijaan elatusvelvollisuus lapsiaan kohtaan aina riippumatta siitä, onko kyseessä avioliitto tai avoliitto.

Avioliittolain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan avioliitossa, mutta eivät enää avioliiton purkauduttua. Lähtökohtana on, että kummankin puolison tulee eron jälkeen vastata itse omasta elatuksestaan.
Laki antaa kuitenkin mahdollisuuden elatusavun määräämiseen myös puolisolle, mikäli tämä on elatuksen tarpeessa, toinen puoliso kykenee elatusapua maksamaan ja jos se harkitaan muihin seikkoihin nähden kohtuulliseksi.

Elatusapua voidaan tuomioistuimessa määrätä toistuvasti maksettavaksi tai määräajaksi.

Määräaikaisia elatusapuja saatetaan joissain erityisissä ja harvinaisissa tapauksissa tuomita maksettavaksi, jolloin toiselle puolisolle annetaan esimerkiksi kuusi kuukautta aikaa asioidensa järjestämiseen elatusavun turvin.
Kertomasi perusteella olosuhteet miehesi kohdalla eivät vaikuta sellaisilta, että hän olisi oikeutettu puolison elatusapuun.

Yhteiskunnan tuet pitävät huolen siitä, että miehesi ei eron jälkeenkään jää elatusta vaille.
Vauva 2/2010

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Kommentit (0)

Onko parisuhteesi hyvä? Onnea! Pienellä vaivalla teet siitä vielä paremman.

Hyvä parisuhde rakentuu rakkauden, luottamuksen, turvallisuuden tunteen ja kunnioituksen varaan. Samat tukipilarit kannattelevat myös erinomaista liittoa, mutta niiden päälle rakennetaan lisää.

Psychcentral.com listaa kolme yksinkertaista neuvoa, joilla saatte tehtyä hyvästä parisuhteesta erinomaisen. Älkää antako helppouden hämätä: jotta neuvot toimisivat, niitä pitää käyttää säännöllisesti.     

1. Haastakaa toinen toisenne

Hyvässä parisuhteessa kumppanit kohtelevat toisiaan ystävällisesti ja kunnioittavasti.

Erinomaisessa parisuhteessa puolisoa kohdellaan hyvin, mutta lisäksi hänet haastetaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Jos toinen käyttäytyy hyökkäävästi tai vetäytyy toistuvasti keskustelun ulkopuolelle, puoliso ottaa sen puheeksi. Myötäeläen ja rakkaudella, ei kritisoiden, syyttäen tai häpäisten. Puoliso voi sanoa vaikkapa: ”Tuntuu pahalta, kun et halua puhua kanssani asiasta. Voitko kertoa, mikset?”

Näin kumppanukset hoitavat ja vaalivat paitsi parisuhdettaan myös toisiaan, itseään ja koko perhettä.

He antavat toisilleen mahdollisuuden kohdata heikkouksiaan ja oppia uusia tapoja toimia.

2. Vaatikaa vastuunottoa

Kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, hyvässä parisuhteessa kumppanukset ymmärtävät ja hyväksyvät tilanteen.

Erinomaisessa parisuhteessa pari vaatii toisiltaan vastuunottoa: asioille tehdään jotain eikä niitä jätetä ratkaisematta.

Jotta tähän päästään, parin pitää viettää riittävästi aikaa kaksin, myös ilman lapsia. Yhteiset hetket kannattaa sopia jo etukäteen ja merkitä molempien kalentereihin, jotta ne eivät unohdu.

Suositeltavaa on viettää aikaa yhdessä kasvokkain, ei vain vierekkäin. Menkää haukkaamaan jotain lähiravintolaan, älkää elokuviin. Tehkää yhteinen kävelylenkki, älkää pelkästään viettäkö aikaa ystävien kanssa.

Myös seksitreffit kannattaa merkitä kalenteriin, jos arjesta ei muuten löydy seksille hyviä hetkiä. 

3. Unelmoikaa – ja toteuttakaa unelmia

Hyvässä parisuhteessa hyväksytään tila, jossa suhde sillä hetkellä on. Erinomaisessa liitossakin ollaan siitä kiitollisia mutta molemmat myös rohkaisevat toisiaan unelmoimaan sekä omia että yhteisiä unelmia.

Keskustelkaa siis muustakin kuin arjen asioista. Puhukaa unelmistanne.

Kysykää toisiltanne: mistä sinä tällä hetkellä haaveilet? Työpaikasta, uudesta kodista vai vielä yhdestä lapsesta? Mitä haluaisit eniten tehdä lomalla? Haluatko aloittaa uuden harrastuksen tai elvyttää vanhan? Ja ennen kaikkea – miten voin auttaa, jotta unelmasi toteutuisi?

Unelmia voi toteuttaa pala palalta. Pienikin askel voi tuntua suurelta, kun sen ottaa oikeaan suuntaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Väsyneenä ei näe, johtuuko paha olo parisuhteesta vai elämäntilanteesta, parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow sanoo.

"Aikuisella voi olla elämän varrella monta parisuhdetta, mutta lapsella on vain yksi lapsuus. Lapsuuskodin parisuhteesta hän oppii, mitä rakkaussuhteelta on lupa odottaa. Onko hellyys tärkeää? Pitääkö erimielisyyksiä pelätä?

Vaikka lapset ovat tässä maassa katselleet liikaakin huonoja liittoja, ero ei aina ole paras ratkaisu. Usein toivon, että vanhemmat harkitsisivat eroa vasta pikkulapsivaiheen jälkeen, jos ei ole aivan pakko erota heti. En kehota ketään sinnittelemään väkivaltaisessa liitossa, mutta usein kyse on muusta.

Parisuhteessa saa olla välillä myös tylsää, harmaata ja seksitöntä. Se ei ole oire mistään.

Väsyneenä ei näe, johtuuko paha olo parisuhteesta vai elämäntilanteesta. Lisäksi kannattaa miettiä, haluaako jättää lapsille mallin, että ongelmien ilmaantuessa perhe hajoaa.

Romanttisen idyllin rakentamisesta ei silti pidä tehdä vanhemmille uutta suorituskenttää. Älä mieti otsa rypyssä, onko kynttiläillallisia tarpeeksi. Parisuhteessa saa olla välillä myös tylsää, harmaata ja seksitöntä. Se ei välttämättä ole oire mistään.

Lapsista puhutaan harmittavan usein parisuhteen riippakivinä. Helposti unohtuu, että ruuhkavuosiin sisältyy väsymyksen lisäksi myös valtava määrä naurua, hyvää mieltä, syliin kiipeämistä ja mainioita möläytyksiä. Lapset yhdistävät meitä vahvasti toiseen aikuiseen rinnallamme.

Kynttiläillallisia tärkeämpää on se, että vanhemmat osaavat riidellä ja sopia reilusti. Jos lapsi ei opi riitelytaitoja kotoa, hän on myöhemmin hukassa niin kaverisuhteissa kuin aikanaan parisuhteessakin.

Jos lapset eivät koskaan näe vanhempien olevan avoimesti eri mieltä keskenään, he kokevat kiistat uhkaavina ja väärinä. Silloin ei opi sopimaankaan. Toisaalta pelottavien riitojen seuraaminen saa lapsen vaikenemaan, eikä hän ehkä aikuisenakaan opi pitämään rajojaan ja puolustamaan näkemyksiään.

Ristiriitojen ei kuulu herättää pelkoja. Ne kuuluvat perheeseen, eikä niiden pidä olla uhka kenellekään.

Toivon, että jokainen lapsi voisi saada kotoa perinnöksi pelottoman suhteen mallin.

Jos vanhemmat kuitenkin päätyvät eroon, sitä pitää käsitellä lasten kanssa oikein. Mikäli aikuisten ristiriidat on eroon saakka salattu lapselta, hän voi kokea, että mikä tahansa voi koska tahansa hajota alta.

Siksi on tärkeää selittää lapselle, että molemmat vanhemmista vaikuttivat eroon ja että elämä voi siitä huolimatta olla hyvää. Ex-kumppanit jakavat paljon myös jatkossa. Lasten toinen vanhempi on ainoa ihminen, joka tuntee lapsesi kuten sinä.

Vastus maailman myrskyihin kerätään vanhempien kehuista ja ehdottomasta rakkaudesta.

Toivon, että jokainen lapsi voisi saada kotoa perinnöksi pelottoman suhteen mallin. Pelko ei tarkoita vain fyysistä pelkoa, vaan pelkoa olla oma itsensä, koska kelpaa perheessä vain tietynlaisena.

Vastus maailman myrskyihin kerätään vanhempien kehuista ja ehdottomasta rakkaudesta. Niiden voimin lapsi oppii arvostamaan itseään eikä kulje loppuelämäänsä polvet ruvella hakemassa ulkopuolista hyväksyntää."

Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow käsittelee parisuhde­mallin periytymistä kirjassaan Vanhempieni kaltainen.

Meidän Perhe 5/2016

Vierailija
Viesti

Oon kyllä tosiaankin huomannu omassa suhteessani, että mies on saanu mallin asioiden käsittelyyn kotoaan. Kun pitää kohdata oma virhe tai keskustella jostain, yrittää paeta. Mä koen sen hylkäämisenä. Mies on sitä mieltä, että se on aikalisä. En kyllä ymmärrä, miten ku asia jää silloin kokonaan käsittelemättä.

Vähän aikaa sitten kävi niin, että imetin vauvaa, mies joi kahvia ja mä huomasin, ettei 2v olekaan näkösällä. Kysyin sitä, mies kävi kurkkaa ulko-oven raosta ulos ja sano: "ei näy." Ja palas juomaan kahvia. Kun sitten sanoin, että tuntuu, että mun tekemiset on aina niin vähäarvoisia, että ne voi keskeyttää, olipa kyseessä mikä tahansa tekeminen, ni syytin, vaadin juoksemaan boksereissa pihalle etsimään lasta jnejne. En edes vaatinu vaan menin ite.

Mutta ku tuota selviteltiin, mies yritti paeta ulos. Ja se on kotoa opittu malli. Isänsä on samanlainen, ku ei se kuulemma mitään auta, jos ollaan erimieltä ja yritetään löytää yhteinen linja.. ku siinä saattaa sanoa pahasti toiselle...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Meidän Perhe, Vauva ja suomalainen tutkimusryhmä tutkivat yhdessä rakkautta. Vastaa lomakkeen kysymyksiin, voit voittaa huippupalkinnon.

Meidän Perhe ja Vauva selvittävät, miten rakkaus alkaa – ja miten vuodet sitä muuttavat. Mihin hänessä rakastuit, mitä rakastat hänessä nyt? Entä miten rakkaus säilyy lapsiperhevuosina?

Kokosimme kysymyksemme rakkaudesta lomakkeeseen, ja vastauksista syntyy juttu Meidän Perhe -lehteen. Lomakkeeseen pääset tästä.

Vastauksia voidaan käyttää myös tutkimuksessa, joka selvittää rakkauden ja elämään tyytyväisyyden yhteyttä. Tutkimuksen tekevät tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta, hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta, kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila Turun yliopistosta sekä dosentti ja erityisasiantuntija Sakari Kainulainen Diakonia Ammattikorkeakoulusta.

Vastaukset käsitellään nimettöminä, eikä niitä yhdistetä yksittäisiin vastaajiin.

Vastaajien kesken arvomme Huvipuisto Linnanmäen lippupaketin. Paketti sisältää rannekkeet koko perheelle (5 kappaletta, arvo yhteensä noin 200 e). Tule mukaan osallistumaan!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Paulina uskoo, että rakkaus voi parantaa sairaan. Johan rakasti Paulinan terveeksi antamalla tämän olla sellainen kuin on.

Kahdeksan vuotta sitten helmikuussa Johan Westin sai työpaikalleen uuden kollegan. Johan kiinnitti naiseen heti huomiota. Nainen oli Johanin mielestä kaunis, mutta myös todella laiha. Nuori nainen esitteli itsensä Paulinaksi.

Kun Johan jäi kesälomalle työstään kehitysvammaisten asumisyksiköstä, hän ei ollut varma, olisiko Paulina enää töissä, kun hän palaisi takaisin.

– Hän oli niin huonossa kunnossa, että mietin miten hän jaksaa, Johan sanoo nyt vuosia myöhemmin parin yhteisessä keittiössä.

Työkaverin painosta ei oikein uskaltanut kysellä, mutta Johanin teki mieli halata Paulinaa. Hän halusi näyttää, että välitti.

Johan oli aavistanut oikein. Kun hän palasi lomalta, Paulina ei ollut enää töissä. Johan kuuli, että Paulina oli vihdoin hakeutunut sairaalahoitoon syömishäiriönsä takia. Paulina oli sairastanut anoreksiaa jo pitkään ja ollut aiemmin polikliinisessä hoidossa. Se ei kuitenkaan ollut riittänyt, ja nyt Paulina tarvitsi ympärivuorokautista sairaalahoitoa.

Sairaalassa ollessaan Paulina sai yllättäen viestin vanhalta työkaverilta: ”Kuinka voit?”

Sairaalassa päivät lipuivat ohi samanlaisina yksi toisensa jälkeen. Se oli kuitenkin juuri sitä, mitä Paulina kaipasi. Sairaalaan rutiinit tuntuivat hyviltä ja turvallisilta.

Paulina jakoi huoneen toisen syömishäiriöstä toipuvan kanssa. Oli paljon aikaa vain olla, jutella ja katsella ikkunasta ulos puistoon. Joskus Paulinalla oli tunnin mittaisia päivälomia, jotka vähitellen pitenivät tunteihin. Pisimmillään hän oli sairaalasta poissa kaksi päivää.

Paulina vietti paljon aikaa huoneessaan läppäri sylissään. Yllättäen eräänä päivänä puoli vuotta osastolle saapumisensa jälkeen hän sai Facebookiin viestin vanhalta työkaveriltaan. ”Kuinka voit?” Johan kysyi viestissä.

– En miettinyt treffejä tai suhdetta kun otin yhteyttä. Paulina vain oli ajatuksissani ja ihan aidosti mietin, miten hän mahtoi voida, Johan sanoo.

Johan myös kehui viestissä Paulinan ruuanlaittotaitoa.

Paulina oli jo vastaamassa, mutta pyyhki viestin pois. Hän ei tiennyt mitä kirjoittaa. Ruuanlaiton mainitseminen viestissä ärsytti, vaikka se oli tarkoitettu kehuksi. Paulina halusi, että häneen liitettäisiin muitakin ajatuksia kuin hänen suhteensa ruokaan. Paulina mietti viikon ennen kuin vastasi.

Onneksi vastasi, koska siitä alkoi ystävyys.

 

Kun Paulina pääsi sairaalasta lomalle, hän ja Johan alkoivat käydä elokuvissa, keilaamassa ja syömässä. Paulina voi pikkuhiljaa paremmin.

Moni läheinen teki syömisestä kuitenkin edelleen ongelman. Paulina huomasi, että Johan oli erilainen, hän ei tehnyt ruokailusta isoa numeroa eikä vahtinut hänen syömistään. Johanin seurassa Paulina tunsi itsensä vapaammaksi.

Kesällä Paulina pääsi sairaalasta. Kuukausien mittaan Paulinan ja Johanin välille oli syntynyt muutakin kuin ystävyyttä. Heistä oli tullut pari. Tuntui, että suhde oli rakentunut hyvälle pohjalle, koska ensin oli syntynyt luottamus ja tunne kumppanuudesta.

– Meillä ei ollut rakastuneiden alkuhuumaa, koska heti aluksi meidän piti selvitä monista vaikeuksista, Paulina kertoo.

– Myöhemmin eteen tulleista ongelmista on ollut helpompi selvitä, kun ne eivät ole tulleet yllätyksinä, Johan sanoo.

Viikko sen jälkeen, kun he olivat sopineet seurustelevansa, Johan vei Paulinan moottoripyöräretkelle. He ajoivat Pohjanmaalle Johanin sukulaisten luo.

Myöhemmin retkiä on tullut paljon lisää. Kymmenien ja taas kymmenien tuhansien kilometrien ajan Paulina on painautunut tiukasti kiinni Johanin selkään. Kesäisin he ovat ajaneet Euroopan halki, kerran Portugaliin asti. Matkoillaan he eivät ole tehneet tarkkoja suunnitelmia. Aina edes yöpymispaikka ei ole selvillä, kun päivän ajomatka alkaa.

Johanin seikkailuhenkisyys on tarttunut Paulinaan. Se on ollut Paulinalle iso muutos.

Kuten syömishäiriöisillä usein, Paulinallakin oli aiemmin tarve suunnitella asiat pilkuntarkasti. Joka aamu hän halusi tietää, mitä edessä oleva päivä tuo tullessaan. Matkoilla Johanin kanssa Paulina on pystynyt hellittämään kontrollintarpeestaan.

 

Paraneminen syömishäiriöstä ei kuitenkaan edennyt helposti. Samana vuonna, kun pari muutti yhteen, toipuminen otti takapakkia. Oli kertoja, jolloin Paulinan olo kävi niin sietämättömäksi, että hän kävi oksentamassa vessassa. Joka kerran jälkeen Johan lohdutti tapahtuneen olevan vain yksi epäonnistuminen.

– Sanoin, että suurin osa päivistä on mennyt hyvin ja että tästä päästään yli.

Paulinasta tuntui taas kerran hyvältä, ettei Johan tehnyt tapahtuneesta isoa ongelmaa.

Paulina kertoo saaneensa myös psykoterapiasta paljon apua toipumisensa aikana.

"Johanin rakkaus on tehnyt minusta ehjän."

– Syömishäiriöstä paranemiseen tarvitaan suunnattomasti rohkeutta. Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa. Suurin apu on kuitenkin tullut Johanilta. Koen, että hänen rakkautensa on tehnyt minusta ehjän.

Johan on perusluonteeltaan optimisti, joka uskoo, että asiat selviävät. Paulina on opetellut mieheltään myönteistä ajattelua. Johan taas on oppinut Paulinalta, kuinka parisuhteessa pitää aina välillä istua alas ja puhua.

Paulina ja Johan uskovat selvinneensä ongelmista, koska he ovat tietoisesti asettaneet parisuhteen kaiken muun edelle. Kauniit pienet teot kantavat taas hetken eteenpäin, kun arki tuntuu kaatuvan päälle.

Paulina rakastaa Johanin huomaavaisuutta. Johan taas Paulinan vahvoja tunteita.

– Kun Paulina on iloinen, on hän todella iloinen, Johan sanoo.

Myös huumori on tärkeää ja kesyttää monta alkavaa riitaa.

 

Naimisiin Paulina ja Johan menivät talvella kaksi vuotta sitten Snappertunan tunnelmallisessa keltaisessa puukirkossa. Häiden jälkeen pari alkoi toivoa lasta. Mutta kuukaudet kuluivat eikä vauvaa kuulunut.

Johan luotti luonteelleen uskollisesti, että jos vauva on tullakseen, se tulee.

Aluksi Paulina ei ollut erityisen huolissaan. Sairastaessaan hän oli tutustunut naisiin, joilla oli syömishäiriö ja jotka olivat siitä huolimatta saaneet lapsia. Vähitellen hän alkoi kuitenkin huolestua enemmän: voisiko syy olla sittenkin hänessä ja hänen sairaudessaan. Paulina varasi lääkäriajan.

Selvisi, että Paulinalla oli monirakkulaiset munasarjat, jotka heikentävät raskaaksi tulon mahdollisuutta.

Johan luotti luonteelleen uskollisesti, että jos lapsi on tullakseen, se tulee.

Ja näin tapahtui. Paulina muistaa illan toissa vuonna joulun alla. Hänen olisi pitänyt opiskella, mutta ajatus ei kulkenut. Olo tuntui oudolta, oikeastaan etovalta.

Hän oli ostanut kaksi raskaustestiä ja päätti tehdä niistä toisen. Testiin ilmestyi kaksi viivaa. Oli kulunut kymmenen kuukautta ensimmäisestä yrityksestä, ja nyt hän oli raskaana, viimein.

 

Odotusaikaa anoreksia ei varjostanut.

– Olin päässyt syömishäiriöstä niin hyvin yli, ettei muuttuva kehoni vaivannut minua lainkaan, Paulina sanoo.

Sen sijaan Paulinan olo oli epävarma suuren elämänmuutoksen äärellä. Vaikka raskaus oli toivottu ja kaivattu, hän pohti mihin oli ryhtynyt ja miten elämä ja parisuhde nyt muuttuvat.

– Isot muutokset ovat minulle vaikeita. Mietin miten selviän, jos lapsi on sairas, Paulina kertoo.

Raskaus meni kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Viikot tuntuivat pitemmiltä kuin edeltävät yhdeksän kuukautta yhteensä. Päivänä, jolloin synnytys oli määrä käynnistää, heidän tyttärensä Alma päätti kuitenkin syntyä.

Synnytys kesti kymmenen tuntia. Vauva oli vaikeassa tarjonnassa, ja Paulinan oli vaikea tuntea, koska hänen pitäisi ponnistaa.

Kesken ponnistusvaiheen vauvan sydänäänet katosivat hetkeksi, ja lapsen tuloa piti auttaa imukupilla. Kun lääkäri alkoi puhua sektion mahdollisuudesta, Paulina sai kaivettua viimeiset voimansa ja ponnistettua vauvan maailmaan.

Vaikka Paulina menetti paljon verta ja hemoglobiini tippui alas, hän toipui synnytyksestä nopeasti.

 

Aluksi vauva valvotti, ja vauvaperheen rutiinien omaksuminen vei aikaa. Nyt Almasta on kasvanut hyvin nukkuva, rauhallinen vauva, ja Paulina ja Johan ovat sopeutuneet tyynesti soljuvaan vauvaperhe-elämään.

He kuitenkin myöntävät, että lapsen saaminen on ollut stressaavaa parisuhteelle – vastasyntynyt kun varaa vanhemmat käyttöönsä kokonaan.

– Olemme tottuneet olemaan yhdessä ehkä enemmän kuin moni muu pari, ja meille on ollut iso muutos se, että toiselle ei ole ollut niin paljon aikaa, Paulina sanoo.

Parisuhdettaan Johan ja Paulina ovat hoitaneet hankkimalla lapsenvahdin ja käymällä Alman ollessa hoidossa yhdessä salilla ja kävelemässä. Ensi kesänä he aikovat taas hypätä yhdessä moottoripyörän selkään ja tehdä kahdestaan reissun, vähän lyhyemmän kuin ennen vauvaa.

Paulina on saanut kuulla Johanilta: Sinä olet hyvä äiti.

Alman syntymän jälkeen pari on saanut nähdä toisistaan myös uuden puolen: sen minkälainen oma kumppani on vanhempana.

Paulina sanoo Johanin olevan huolehtiva isä, joka tykkää pelleillä ja leikkiä tyttärensä kanssa.

Johan taas on sanonut Paulinalle sen, minkä jokainen äiti haluaa kuulla – varsinkin niinä iltoina, jotka ovat täynnä vauvan itkua ja valvomista. Sinä olet hyvä äiti.

Vauva 2/2016

Perhe

Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja Johan Westin, 35, sairaanhoitajaopiskelija Paulina Westin, 26, ja Alma Westin, 4 kk, asuvat Espoossa.