Mieheni on hoitanut lapsia koti-isänä. Joudunko maksamaan hänelle elatustukea?

Minulla ja miehelläni on 3- ja 12-vuotiaat lapset. Mieheni on hoitanut lapsia koti-isänä siitä lähtien, kun esikoisemme täytti vuoden. Nyt olemme eroamassa. Olemme sopineet yhteishuoltajuudesta ja siitä, että lapset ovat vuoroviikoin isän ja äidin luona. Mieheni mielestä minä olen velvollinen maksamaan hänelle elatustukea, sillä hän ei ole koti-isänä olon vuoksi voinut olla kehittämässä siviiliammattitaitoaan. Lisäksi hänen alallaan on nyt kova työttömyys. Miten miehen ja lasten elatus olisi hoidettavissa tulevassa erotilanteessa?

Asianajaja Ulla-Riitta Harju: Huolimatta asumisjärjestelystänne ja yhteishuoltajuudesta laki lähtee siitä, että jompikumpi vanhempi kirjataan aina niin sanotuksi lähihuoltajaksi, jonka luona lapsi asuu. Lapsella voi lainsäädännön mukaan olla vain yksi koti. Toinen vanhemmista on tällöin etähuoltaja eli käytännössä tapaava vanhempi ja elatusvelvollinen.

Yhteishuoltotilanteessa, jossa lapset ovat yhtä paljon kummankin vanhemman luona, vanhemmilla on usein käsitys, että kumpikaan vanhempi ei tällöin maksa elatusapua lapsista toiselle vanhemmalle. Käsitys on väärä, koska elatusavun määrä muodostuu aina lapsen elatuksen tarpeesta ja vanhempien elatuskyvystä. Elatuksen tarve kasvaa lapsen varttuessa. Vanhempien elatuskyky saattaa poiketa paljonkin vanhempien kesken, koska se on sidoksissa vanhempien nettotuloihin ja pakollisiin menoihin.

Sinun tapauksessasi näyttäisi siltä, että isän elatuskyky on 0 euroa, koska hän ei ole työelämässä mukana.

Oikeusministeriö on vuonna 2007 antanut ohjeet lapsen elatuksen tarpeen laskennasta ja siitä, miten määritetään kummankin vanhemman elatuskyky. Laskutapa on kuitenkin suuntaa antava, ei ehdottomasti sitova.

Lapsen elatuksen tarpeesta vähennetään lapsilisä, joka maksetaan lähihuoltajalle. Lapsilisään liittyvä yksinhuoltajakorotus taas lisätään lähivanhemman tuloihin elatuskykyä laskettaessa. Jäljelle jää lapsilisän vähentämisen jälkeen se lapsen elatuksen tarve, joka vanhempien on katettava kummankin elatuskyvyn suhteessa.

Laskentatapa perustuu erityiseen oikeusministeriön ohjeistamaan kaavaan. Se vanhemmista, joka jää ns. etähuoltajaksi maksaa lapsista elatuskykynsä mukaista elatusapua vanhemmalle, joka on lähihuoltaja.
Kun miehesi on nyt vaatimassa sinulta omien sanojensa mukaan elatustukea itselleen, hän tarkoittanee puolison elatusapua. Kysymyksestäsi ei ilmene, oletteko olleet avioliitossa vai avoliitossa, mutta oletan teidän olevan avioliitossa. Avoliitto ei mahdollista minkään elatusavun tuomitsemista avopuolisolle. Vanhemmilla on sen sijaan elatusvelvollisuus lapsiaan kohtaan aina riippumatta siitä, onko kyseessä avioliitto tai avoliitto.

Avioliittolain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan avioliitossa, mutta eivät enää avioliiton purkauduttua. Lähtökohtana on, että kummankin puolison tulee eron jälkeen vastata itse omasta elatuksestaan.
Laki antaa kuitenkin mahdollisuuden elatusavun määräämiseen myös puolisolle, mikäli tämä on elatuksen tarpeessa, toinen puoliso kykenee elatusapua maksamaan ja jos se harkitaan muihin seikkoihin nähden kohtuulliseksi.

Elatusapua voidaan tuomioistuimessa määrätä toistuvasti maksettavaksi tai määräajaksi.

Määräaikaisia elatusapuja saatetaan joissain erityisissä ja harvinaisissa tapauksissa tuomita maksettavaksi, jolloin toiselle puolisolle annetaan esimerkiksi kuusi kuukautta aikaa asioidensa järjestämiseen elatusavun turvin.
Kertomasi perusteella olosuhteet miehesi kohdalla eivät vaikuta sellaisilta, että hän olisi oikeutettu puolison elatusapuun.

Yhteiskunnan tuet pitävät huolen siitä, että miehesi ei eron jälkeenkään jää elatusta vaille.
Vauva 2/2010

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Ope on ihan paras puoliso varsinkin silloin, kun lapset ovat pieniä. Kumppanit kertovat, miksi.

1. Hänellä on vastaus kaikkeen

Opettajalla ei mene sormi suuhun. Hän tietää aina, miten pitää toimia. 

Open puolisolta säästyy aikaa ja päänvaivaa, kun hänen vakiovastauksensa lapselle on: Kulta, kysy isältä/äidiltä!

Kun lapset tulevat teini-ikään, tilanne muuttuu kinkkisemmäksi. Elämä monen besserwisserin kanssa ei ole helppoa. Onneksi teinit yleensä fiksumpana joustavat. 

2. Hän tuntee lapset

Opettajavanhempaa on vaikea vedättää. Lasten yritykset Kaikilla muillakin on iPhone6 tai Kaikki muutkin saavat valvoa viikonloppuna puoleen yöhön kaikuvat open perheessä kuuroille korville.

Toisaalta hän todellakin viettää vuorokauden ympäri muksujen kanssa. Vaikka koulussa lasten hyvät läpät vielä jaksavat naurattaa, kotona välttämättä enää eivät.

3. Hänellä on ohjat käsissään

Opettaja ei tykkää epämääräisestä haahuilusta, ei luokassa eikä kotona. Jos tilanne näyttää leviävän käsiin, ope ottaa nopeasti ohjat käsiinsä.

Hän on organisoinnin mestari: jokaiselle löytyy kykyjään vastaava tehtävä ja vastuu. Tästä on hyötyä lastenjuhlissa, joissa kymmenen vilkasta viskaria meinaa laittaa ranttaliksi. Tai suvun metsätyömaalla, joissa uhkana on kahden appiukon kukkotappelu.

4. Hänellä on (aina) aikaa

Open lapset ovat niitä onnekkaita, jotka haetaan päivähoidosta ensimmäisenä. Hän ehtii yleensä myös kuskata lapsia harrastuksiin jo alkuillasta.

Open työajat eivät kuitenkaan jousta, joten perheen aamuhärdelli ja lasten neuvolat saattavat jäädä puolison vastuulle.

Omien lasten vanhempainiltaan opepuolisot tulevat pitkin hampain, ja korkeintaan takariviin. Energisellä opella on iltaisin niin paljon muuta tekemistä: hän laulaa tai soittaa bändissä, valmentaa lapsensa käsipallojoukkuetta tai istuu järjestön johtokunnassa.

5. Hän osaa auttaa

Ope jaksaa neuvoa kärsivällisesti, miten sormivirkataan ja derivoidaan. Hän on mestari vääntämään asioita rautalangasta.

Näin ainakin koulussa. Kotona avun saamisen saattaa olla vähän niin ja näin. Ope tietää, että tärkeintä on oivaltaa itse.

Kun jälkikasvu kysyy neuvoa läksyjen tekemiseen, monen opevanhemman vakiovastaus on: Lue tarkemmin se tehtävänanto.

6. Hän on hyvää seuraa

Opettajan seurassa ei tule kiusallisia hiljaisia hetkiä. Hän puhuu paljon ja mielellään.

Jos porukan tunnelma ei ota noustakseen tai alkaa lässähtää, ope ottaa ohjakset käsiinsä. Hänellä on aina takataskussaan joku leikki, peli tai laulu, joilla ryhmähengen saa kohoamaan. 

Ope rakastaa esiintymistä ja on siinä hyvä. Hän on se, joka pitää hääjuhlissa puheet ja aloittaa onnittelulaulut.

Yksi opettaja per seurue kuitenkin yleensä riittää. Muuten voi olla vähän raskasta, sanovat nimettömät opettajien puolisot.

7. Hän tulee toimeen kaikkien kanssa

Opettaja tutustuu helposti uusiin ihmisiin, koska hänen on työssään pakko. Hän aistii, millaiset jutut uppoavat kehenkin. Hän huomaa heti, jos joku loukkaantuu tai pelästyy ja vaihtaa sujuvasti puheenaihetta.

Opettaja on hyvä verkostoitumaan, ja hän tuntee lastensa kaverit ja näiden vanhemmat. Pienellä paikkakunnalla hän tuntee kaikki lapset ja vanhemmat – mikä voi olla myös rasite. 

8. Hän on reipas

Opettajaa kutsuttiin ennen kansankynttiläksi, eikä tämä lempinimi ole tuulesta temmattu. Opettajat ovat yleensä reippaita ja hyvätapaisia ja heistä voi katsoa esimerkkiä, miten kuuluu elää ja olla.

Puolison tehtävänä on yrittää pysytellä perässä ja suurin piirtein kaidalla tiellä. Lapsilla voi olla vähän tukalammat oltavat varsinkin teini-iässä, kun tekisi mieli irrotella. Onneksi monet muksuista tulevat järkiinsä viimeistään lukion jälkeen ja alkavat tankata kasvatustieteiden pääsykoekirjoja.

9. Hän ei ole uraohjus

Wanhan kansan sanonnan mukaan opettajan leipä on pitkä mutta kapea. Näinä tuulisina aikoina etenkin tuo pituus lämmittää puolison mieltä.

Harva ope varsinaisesti panostaa uraansa, sillä ylenemismahdollisuuksia on vähän. Sen sijaan opet kyllä panostavat oppilaisiinsa ja kantavat heistä huolta päivin ja öin.

10. KESÄ!

Ja osittain myös syksy, talvi ja kevät. Koska silloin opettajalla on lomaa.

Plussaa: perheen omat lapset eivät tunne käsitettä varahoito. Miinusta: puolison jumalaton kateus varsinkin sitten, kun lapset kasvavat. Eihän niitä tarvitse enää edes hoitaa!

Lue myös kodinkuvalehti.fi: 10 syytä, joiden vuoksi insinööri on paras puoliso

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei juuri mikään pidä paikkaansa näistä ainakaan meillä.

Samaa ajattelin. Tekipä melkein mitä vaan työtä, niin harvempi jaksaa ottaa samaa roolia vapaa-ajallaankin. Mikäänhän noista ei ollut sellainen luonteenpiirre, joka olisi jotenkin ominainen erityisesti opettajille. Toisin kuin esim. tuossa insinööri-puoliso artikkelissa, josta tämäkin juttu oli kopioitu. Insinöörithän ovat tyypillisesti järjestelmällisiä ja analyyttisiä, koska näitä ominaisuuksia siinä työssä tosiaan vaaditaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Onko parisuhteesi hyvä? Onnea! Pienellä vaivalla teet siitä vielä paremman.

Hyvä parisuhde rakentuu rakkauden, luottamuksen, turvallisuuden tunteen ja kunnioituksen varaan. Samat tukipilarit kannattelevat myös erinomaista liittoa, mutta niiden päälle rakennetaan lisää.

Psychcentral.com listaa kolme yksinkertaista neuvoa, joilla saatte tehtyä hyvästä parisuhteesta erinomaisen. Älkää antako helppouden hämätä: jotta neuvot toimisivat, niitä pitää käyttää säännöllisesti.     

1. Haastakaa toinen toisenne

Hyvässä parisuhteessa kumppanit kohtelevat toisiaan ystävällisesti ja kunnioittavasti.

Erinomaisessa parisuhteessa puolisoa kohdellaan hyvin, mutta lisäksi hänet haastetaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Jos toinen käyttäytyy hyökkäävästi tai vetäytyy toistuvasti keskustelun ulkopuolelle, puoliso ottaa sen puheeksi. Myötäeläen ja rakkaudella, ei kritisoiden, syyttäen tai häpäisten. Puoliso voi sanoa vaikkapa: ”Tuntuu pahalta, kun et halua puhua kanssani asiasta. Voitko kertoa, mikset?”

Näin kumppanukset hoitavat ja vaalivat paitsi parisuhdettaan myös toisiaan, itseään ja koko perhettä.

He antavat toisilleen mahdollisuuden kohdata heikkouksiaan ja oppia uusia tapoja toimia.

2. Vaatikaa vastuunottoa

Kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, hyvässä parisuhteessa kumppanukset ymmärtävät ja hyväksyvät tilanteen.

Erinomaisessa parisuhteessa pari vaatii toisiltaan vastuunottoa: asioille tehdään jotain eikä niitä jätetä ratkaisematta.

Jotta tähän päästään, parin pitää viettää riittävästi aikaa kaksin, myös ilman lapsia. Yhteiset hetket kannattaa sopia jo etukäteen ja merkitä molempien kalentereihin, jotta ne eivät unohdu.

Suositeltavaa on viettää aikaa yhdessä kasvokkain, ei vain vierekkäin. Menkää haukkaamaan jotain lähiravintolaan, älkää elokuviin. Tehkää yhteinen kävelylenkki, älkää pelkästään viettäkö aikaa ystävien kanssa.

Myös seksitreffit kannattaa merkitä kalenteriin, jos arjesta ei muuten löydy seksille hyviä hetkiä. 

3. Unelmoikaa – ja toteuttakaa unelmia

Hyvässä parisuhteessa hyväksytään tila, jossa suhde sillä hetkellä on. Erinomaisessa liitossakin ollaan siitä kiitollisia mutta molemmat myös rohkaisevat toisiaan unelmoimaan sekä omia että yhteisiä unelmia.

Keskustelkaa siis muustakin kuin arjen asioista. Puhukaa unelmistanne.

Kysykää toisiltanne: mistä sinä tällä hetkellä haaveilet? Työpaikasta, uudesta kodista vai vielä yhdestä lapsesta? Mitä haluaisit eniten tehdä lomalla? Haluatko aloittaa uuden harrastuksen tai elvyttää vanhan? Ja ennen kaikkea – miten voin auttaa, jotta unelmasi toteutuisi?

Unelmia voi toteuttaa pala palalta. Pienikin askel voi tuntua suurelta, kun sen ottaa oikeaan suuntaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Väsyneenä ei näe, johtuuko paha olo parisuhteesta vai elämäntilanteesta, parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow sanoo.

"Aikuisella voi olla elämän varrella monta parisuhdetta, mutta lapsella on vain yksi lapsuus. Lapsuuskodin parisuhteesta hän oppii, mitä rakkaussuhteelta on lupa odottaa. Onko hellyys tärkeää? Pitääkö erimielisyyksiä pelätä?

Vaikka lapset ovat tässä maassa katselleet liikaakin huonoja liittoja, ero ei aina ole paras ratkaisu. Usein toivon, että vanhemmat harkitsisivat eroa vasta pikkulapsivaiheen jälkeen, jos ei ole aivan pakko erota heti. En kehota ketään sinnittelemään väkivaltaisessa liitossa, mutta usein kyse on muusta.

Parisuhteessa saa olla välillä myös tylsää, harmaata ja seksitöntä. Se ei ole oire mistään.

Väsyneenä ei näe, johtuuko paha olo parisuhteesta vai elämäntilanteesta. Lisäksi kannattaa miettiä, haluaako jättää lapsille mallin, että ongelmien ilmaantuessa perhe hajoaa.

Romanttisen idyllin rakentamisesta ei silti pidä tehdä vanhemmille uutta suorituskenttää. Älä mieti otsa rypyssä, onko kynttiläillallisia tarpeeksi. Parisuhteessa saa olla välillä myös tylsää, harmaata ja seksitöntä. Se ei välttämättä ole oire mistään.

Lapsista puhutaan harmittavan usein parisuhteen riippakivinä. Helposti unohtuu, että ruuhkavuosiin sisältyy väsymyksen lisäksi myös valtava määrä naurua, hyvää mieltä, syliin kiipeämistä ja mainioita möläytyksiä. Lapset yhdistävät meitä vahvasti toiseen aikuiseen rinnallamme.

Kynttiläillallisia tärkeämpää on se, että vanhemmat osaavat riidellä ja sopia reilusti. Jos lapsi ei opi riitelytaitoja kotoa, hän on myöhemmin hukassa niin kaverisuhteissa kuin aikanaan parisuhteessakin.

Jos lapset eivät koskaan näe vanhempien olevan avoimesti eri mieltä keskenään, he kokevat kiistat uhkaavina ja väärinä. Silloin ei opi sopimaankaan. Toisaalta pelottavien riitojen seuraaminen saa lapsen vaikenemaan, eikä hän ehkä aikuisenakaan opi pitämään rajojaan ja puolustamaan näkemyksiään.

Ristiriitojen ei kuulu herättää pelkoja. Ne kuuluvat perheeseen, eikä niiden pidä olla uhka kenellekään.

Toivon, että jokainen lapsi voisi saada kotoa perinnöksi pelottoman suhteen mallin.

Jos vanhemmat kuitenkin päätyvät eroon, sitä pitää käsitellä lasten kanssa oikein. Mikäli aikuisten ristiriidat on eroon saakka salattu lapselta, hän voi kokea, että mikä tahansa voi koska tahansa hajota alta.

Siksi on tärkeää selittää lapselle, että molemmat vanhemmista vaikuttivat eroon ja että elämä voi siitä huolimatta olla hyvää. Ex-kumppanit jakavat paljon myös jatkossa. Lasten toinen vanhempi on ainoa ihminen, joka tuntee lapsesi kuten sinä.

Vastus maailman myrskyihin kerätään vanhempien kehuista ja ehdottomasta rakkaudesta.

Toivon, että jokainen lapsi voisi saada kotoa perinnöksi pelottoman suhteen mallin. Pelko ei tarkoita vain fyysistä pelkoa, vaan pelkoa olla oma itsensä, koska kelpaa perheessä vain tietynlaisena.

Vastus maailman myrskyihin kerätään vanhempien kehuista ja ehdottomasta rakkaudesta. Niiden voimin lapsi oppii arvostamaan itseään eikä kulje loppuelämäänsä polvet ruvella hakemassa ulkopuolista hyväksyntää."

Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow käsittelee parisuhde­mallin periytymistä kirjassaan Vanhempieni kaltainen.

Meidän Perhe 5/2016

Vierailija

Oon kyllä tosiaankin huomannu omassa suhteessani, että mies on saanu mallin asioiden käsittelyyn kotoaan. Kun pitää kohdata oma virhe tai keskustella jostain, yrittää paeta. Mä koen sen hylkäämisenä. Mies on sitä mieltä, että se on aikalisä. En kyllä ymmärrä, miten ku asia jää silloin kokonaan käsittelemättä.

Vähän aikaa sitten kävi niin, että imetin vauvaa, mies joi kahvia ja mä huomasin, ettei 2v olekaan näkösällä. Kysyin sitä, mies kävi kurkkaa ulko-oven raosta ulos ja sano: "ei näy." Ja palas juomaan kahvia. Kun sitten sanoin, että tuntuu, että mun tekemiset on aina niin vähäarvoisia, että ne voi keskeyttää, olipa kyseessä mikä tahansa tekeminen, ni syytin, vaadin juoksemaan boksereissa pihalle etsimään lasta jnejne. En edes vaatinu vaan menin ite.

Mutta ku tuota selviteltiin, mies yritti paeta ulos. Ja se on kotoa opittu malli. Isänsä on samanlainen, ku ei se kuulemma mitään auta, jos ollaan erimieltä ja yritetään löytää yhteinen linja.. ku siinä saattaa sanoa pahasti toiselle...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Meidän Perhe, Vauva ja suomalainen tutkimusryhmä tutkivat yhdessä rakkautta. Vastaa lomakkeen kysymyksiin, voit voittaa huippupalkinnon.

Meidän Perhe ja Vauva selvittävät, miten rakkaus alkaa – ja miten vuodet sitä muuttavat. Mihin hänessä rakastuit, mitä rakastat hänessä nyt? Entä miten rakkaus säilyy lapsiperhevuosina?

Kokosimme kysymyksemme rakkaudesta lomakkeeseen, ja vastauksista syntyy juttu Meidän Perhe -lehteen. Lomakkeeseen pääset tästä.

Vastauksia voidaan käyttää myös tutkimuksessa, joka selvittää rakkauden ja elämään tyytyväisyyden yhteyttä. Tutkimuksen tekevät tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta, hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta, kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila Turun yliopistosta sekä dosentti ja erityisasiantuntija Sakari Kainulainen Diakonia Ammattikorkeakoulusta.

Vastaukset käsitellään nimettöminä, eikä niitä yhdistetä yksittäisiin vastaajiin.

Vastaajien kesken arvomme Huvipuisto Linnanmäen lippupaketin. Paketti sisältää rannekkeet koko perheelle (5 kappaletta, arvo yhteensä noin 200 e). Tule mukaan osallistumaan!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.