Mieheni on hoitanut lapsia koti-isänä. Joudunko maksamaan hänelle elatustukea?

Minulla ja miehelläni on 3- ja 12-vuotiaat lapset. Mieheni on hoitanut lapsia koti-isänä siitä lähtien, kun esikoisemme täytti vuoden. Nyt olemme eroamassa. Olemme sopineet yhteishuoltajuudesta ja siitä, että lapset ovat vuoroviikoin isän ja äidin luona. Mieheni mielestä minä olen velvollinen maksamaan hänelle elatustukea, sillä hän ei ole koti-isänä olon vuoksi voinut olla kehittämässä siviiliammattitaitoaan. Lisäksi hänen alallaan on nyt kova työttömyys. Miten miehen ja lasten elatus olisi hoidettavissa tulevassa erotilanteessa?

Asianajaja Ulla-Riitta Harju: Huolimatta asumisjärjestelystänne ja yhteishuoltajuudesta laki lähtee siitä, että jompikumpi vanhempi kirjataan aina niin sanotuksi lähihuoltajaksi, jonka luona lapsi asuu. Lapsella voi lainsäädännön mukaan olla vain yksi koti. Toinen vanhemmista on tällöin etähuoltaja eli käytännössä tapaava vanhempi ja elatusvelvollinen.

Yhteishuoltotilanteessa, jossa lapset ovat yhtä paljon kummankin vanhemman luona, vanhemmilla on usein käsitys, että kumpikaan vanhempi ei tällöin maksa elatusapua lapsista toiselle vanhemmalle. Käsitys on väärä, koska elatusavun määrä muodostuu aina lapsen elatuksen tarpeesta ja vanhempien elatuskyvystä. Elatuksen tarve kasvaa lapsen varttuessa. Vanhempien elatuskyky saattaa poiketa paljonkin vanhempien kesken, koska se on sidoksissa vanhempien nettotuloihin ja pakollisiin menoihin.

Sinun tapauksessasi näyttäisi siltä, että isän elatuskyky on 0 euroa, koska hän ei ole työelämässä mukana.

Oikeusministeriö on vuonna 2007 antanut ohjeet lapsen elatuksen tarpeen laskennasta ja siitä, miten määritetään kummankin vanhemman elatuskyky. Laskutapa on kuitenkin suuntaa antava, ei ehdottomasti sitova.

Lapsen elatuksen tarpeesta vähennetään lapsilisä, joka maksetaan lähihuoltajalle. Lapsilisään liittyvä yksinhuoltajakorotus taas lisätään lähivanhemman tuloihin elatuskykyä laskettaessa. Jäljelle jää lapsilisän vähentämisen jälkeen se lapsen elatuksen tarve, joka vanhempien on katettava kummankin elatuskyvyn suhteessa.

Laskentatapa perustuu erityiseen oikeusministeriön ohjeistamaan kaavaan. Se vanhemmista, joka jää ns. etähuoltajaksi maksaa lapsista elatuskykynsä mukaista elatusapua vanhemmalle, joka on lähihuoltaja.
Kun miehesi on nyt vaatimassa sinulta omien sanojensa mukaan elatustukea itselleen, hän tarkoittanee puolison elatusapua. Kysymyksestäsi ei ilmene, oletteko olleet avioliitossa vai avoliitossa, mutta oletan teidän olevan avioliitossa. Avoliitto ei mahdollista minkään elatusavun tuomitsemista avopuolisolle. Vanhemmilla on sen sijaan elatusvelvollisuus lapsiaan kohtaan aina riippumatta siitä, onko kyseessä avioliitto tai avoliitto.

Avioliittolain mukaan puolisot ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan avioliitossa, mutta eivät enää avioliiton purkauduttua. Lähtökohtana on, että kummankin puolison tulee eron jälkeen vastata itse omasta elatuksestaan.
Laki antaa kuitenkin mahdollisuuden elatusavun määräämiseen myös puolisolle, mikäli tämä on elatuksen tarpeessa, toinen puoliso kykenee elatusapua maksamaan ja jos se harkitaan muihin seikkoihin nähden kohtuulliseksi.

Elatusapua voidaan tuomioistuimessa määrätä toistuvasti maksettavaksi tai määräajaksi.

Määräaikaisia elatusapuja saatetaan joissain erityisissä ja harvinaisissa tapauksissa tuomita maksettavaksi, jolloin toiselle puolisolle annetaan esimerkiksi kuusi kuukautta aikaa asioidensa järjestämiseen elatusavun turvin.
Kertomasi perusteella olosuhteet miehesi kohdalla eivät vaikuta sellaisilta, että hän olisi oikeutettu puolison elatusapuun.

Yhteiskunnan tuet pitävät huolen siitä, että miehesi ei eron jälkeenkään jää elatusta vaille.
Vauva 2/2010

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Pienet arjen teot pitävät parisuhteen virkeänä, Anneli Komi uskoo. Siksi rakkauskalenteri toimii niin hyvin.

Sipoolaisen Anneli Komin, 36, perheessä elettiin vuosi sitten kiireistä pikkulapsiarkea. Anneli oli kotona kahden alle kaksivuotiaan kanssa ja suutarimiehen päivät venyivät pitkiksi.

Annelista oli tuntunut jo pitkään siltä, että rakkaus puolisoa kohtaan oli hiipumassa. Tuntui vaikealta pyörittää perheen arkea ja hoitaa samalla parisuhdetta. 

– Kaipasin hellyyttä ja kosketusta sekä tukea. Sitä tunnetta, että olemme tiimi, Anneli kertoo.

Joulu lähestyi, ja Anneli ripusti joulukoristeita paikoilleen. Samalla hän keksi tehdä itselleen ja miehelleen yhteisen rakkauskalenterin. Sen tavoitteena oli, että puolisot muistaisivat toisiaan pienin sanoin ja teoin joulukuun jokaisena päivänä.

Joka toinen päivä viestin kirjoitti Anneli, joka toinen päivä mies.

Ihania viestejä päivittäin

Anneli laittoi joulukuun ensimmäisenä päivänä seinälle A4-kokoisen julisteen, johon oli kirjoittanut oman teeman kuukauden jokaiselle viikolle.

Ensimmäisellä viikolla puolisot kertoivat toisilleen, miksi toinen on hyvä vanhempi. Toisella viikolla he kirjoittivat, miksi rakastavat toisiaan. Kolmas viikko oli huumoriviikko, ja neljännellä viikolla puolisot kertoivat, miten voisivat tukea toisiaan paremmin arjessa.

Joka toinen päivä viestin kirjoitti Anneli, joka toinen päivä mies.

Julisteen alapuolella oli purkki, jossa oli kyniä ja pieniä paperinpalasia, jotta kirjoittaminen olisi mahdollisimman helppoa.

Onnenhetkiä on edelleen

Rakkauskalenterista tuli menestys.

– Oli ihana avata illalla miehen kirjoittama lappu ja katsoa, mitä hän minulle sanoi, Anneli kertoo.

Yhtenä iltana lapussa luki ”rakastuin sinuun heti ensikohtaamisella” ja toisena siellä oli linkki Ressu Redfordin Saturnuksen renkaat -videoon, johon liittyi hauskoja yhteisiä muistoja.

"Arkeemme tuli lisää hellyyttä ja huomioimme enemmän toisiamme. "

Mies oli aluksi suhtautunut epäilevästi kalenteriin mutta myönsi, että viestejä oli mukava saada ja kirjoittaa.

– Arkeemme tuli lisää hellyyttä ja huomioimme enemmän toisiamme. 

Yhteiset onnenhetket eivät loppuneet joulukuuhun, vaan niitä on arjessa edelleenkin.

– Puhumme ja halailemme enemmän ja laitamme jatkuvasti toisillemme kivoja tekstiviestejä, Anneli kertoo.

Kalenteri myynnissä, rakkausvinkkejä saa ilmaiseksi

Anneli mainitsi joulun jälkeen kalenterista ystävilleen, jotka kehottivat häntä julkistamaan idean.

Hän osallistui äitien keskusteluryhmään, jonka ohjaaja kiinnostui kalenterista. Yhdessä naiset kehittelivät ideaa edelleen ja ottivat yhteyttä tuttuun painotaloon.

Rakkauskalenteri julkaistiin tämän vuoden syyskuussa, ja nyt sen voi tilata täältä.

"Jokaisessa päivässä voi olla ripaus onnellisuutta, jos itse päätämme niin."

Naiskaksikko rakensi myös love365-nettisivuston, josta voi tilata sähköpostiinsa ilmaiseksi pienen päivittäisen hyvän mielen rakkausvinkin.

Anneli uskoo, että pienet arjen teot pitävät parisuhteen virkeänä. Rakkauden tekoja voi keksiä myös itse – tärkeintä on, että saa aikaiseksi.

– Jokaisessa päivässä voi olla ripaus onnellisuutta, jos itse päätämme niin. Siihen ei tarvita kauheasti rahaa eikä aikaa.

Kiinnostuitko?

Anneli Komi bloggaa vauva.fissä ja kertoo, miten soveltaa rakkausvinkkejä käytäntöön omassa arjessaan. Lue Annelin love365-blogia täältä! Rakkauskalenterin voit ostaa www.love365.fi-nettisivuilta tai Aatma-kirjakaupasta Helsingin Kampista ja HyvinVointiPortti Kaneliasta Helsingin Oulunkylästä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä toisessa vetää puoleensa, kun rakastutaan? Miten suhde muuttuu, kun tulee lapsia? Keräsimme Meidän Perheen suuresta rakkaustutkimuksesta 30 avointa, ihanaa vastausta.

Lasten saaminen vain lisää rakkautta kumppania kohtaan, selviää Meidän Perheen suuresta rakkaustutkimuksesta. Tutkimukseen vastanneet lasten vanhemmat ovat myös sitoutuneita parisuhteeseen: useampi kuin neljä viidestä uskoo joko varmasti tai melko varmasti, että nykyinen kumppani on se oikea.

10 x tähän hänessä rakastuin

Rakastin (ja rakastan yhä) hänen isoa, nallekarhumaista olemustaan. Lisäksi hänellä oli parta, nahkatakki ja moottoripyörä. Mitä muuta voi kaivata? Hän on hyväkäytöksinen, ystävällinen kaikille ja rakastava. Hän kohteli minua niin hyvin heti alusta alkaen. Nainen, 27, 3 lasta. 9 vuotta yhdessä.

Ensin rakastuin hänen ääneensä ja rauhalliseen olemukseen. Sitten hänen ajattelunsa kypsyyteen ja tapaansa olla hyvä isä pojilleen. Aloin nähdä hänet kauniina ja seksikkäänä. Etenkin kädet, ihanat karvaiset kädet. Ja siihen, miten hän piteli minua lujilla käsillään. Hän oli minulle hellä, teki hyvää ruokaa ja antoi levätä, kun olin työstä väsynyt. Nainen, 60, 5 lasta. 29 vuotta yhdessä.

Koko pakettiin, vaimo on pala, joka minusta puuttui. Mies, 37, 1 lapsi. 10 vuotta yhdessä.

Eloisuuteen ja älyyn, puhumisen taitoon. Avoimuuteen. (Sivuhuomautuksena mainitsen silmät, tukan ja perseen.) Mies, 34, 2 lasta. 4 vuotta yhdessä.

En edelleenkään tiedä. Jokin veti selittämättömästi puoleensa. Hän kosi kuuden viikon tuntemisen jälkeen. Nainen 33, 3 lasta. 7 vuotta yhdessä.

Rakastuin hänen nauruunsa. Siihen, miten silmät menevät sikkuralle ja nauru tulee vatsasta asti. Toisen huomioon ottaminen ja kiltteys ovat aitoja asioita. Nainen 26, 2 lasta. 1 vuosi yhdessä.

Kumppanini oli hauska ja huomaavainen, on edelleen. Julmetun komeakin! Kaksimetrinen mies on näky jo itsessään, mutta raamien lisäksi sisältö on mahtava. Nainen, 30, 2 lasta. 14 vuotta yhdessä.

Hän näyttää tunteensa. Avoimuutta. Keskustelukykyä. Huumorintajua. Rakastan hänessä suoruutta mutta samalla hienotunteisuutta. Miehisyyttä ja rakastajaa hänessä. Nainen, 42, 3 lasta. Alle 1 vuosi yhdessä.

Rakastuin hänen tapaansa ajatella. Puhuimme puhelimessa tuntikausia. Pitkään aikaan välillämme ei ollut mitään fyysistä, halusimme vain ahmia toistemme ajatuksia. Nainen, 38, 2 lasta. 8 vuotta yhdessä.

Ensin ihastuin leveisiin hartioihin, hassuun murteeseen ja hauskoihin juttuihin. Lopulta rakastuin (tietenkin kaikkiin edellisiin) sekä huolenpitoon ja turvallisuuden tunteeseen, jota hänen kanssaan koin. Meitä yhdisti huumori sekä samat arvot ja ajatukset. Nainen, 20, 1 lapsi. 2 vuotta yhdessä.

10 x tämä on parisuhteessa tärkeää juuri nyt

Ei jaksa enää riidellä turhista asioista. Tärkeintä on, että toinen kuuntelee ja on läsnä. Halaa ja tukee silloin kuin tarvitsee. Nainen, 27, 1 lapsi. 10 vuotta yhdessä.

Roihuava intohimo on muuttunut kunnioitukseksi. Alussa oli pelko, että kaikki saattaisi loppua. Nyt tiedän, että voin olla täysin oma itseni pelkäämättä rakkauden loppumista. Mieheni on myös paras ystäväni, tuki ja turva. Rakastan yhä niitä samoja asioita miehessäni, mitä alussakin. Ehkä jopa hieman enemmän. Nainen, 27, 2 lasta. 7 vuotta yhdessä.

Perheeseemme kuuluu 2- ja 4-vuotiaat lapset, elämme niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Rakkaus on ikään kuin taustalla. Rakastamme toisiamme, mutta aikaa tunteiden näyttämiselle on joskus perhearjessa vähän. Olemme tiimi, joka toimii perheen parhaaksi. Huumorintaju ja keskustelutaito ovat edelleen tärkeitä. Sekä se mieheni loputon itsevarmuus. Nainen, 34, 2 lasta. 9 vuotta yhdessä.

Nykyään rakkautta osaa arvostaa. Sitä pitää hoitaa, eikä sitä saa pitää itsestäänselvyytenä. Paljon on ympäriltä ystäviä eronnut. Tärkein piirre miehessäni on se, että tiedän hänen seisovan rinnallani, vaikka mitä tapahtuisi. Ihan pienistä ei jaksa riidellä. Nainen, 37, 3 lasta. 24 vuotta yhdessä.

Erityisesti vauvavuoden aikana mieheni kyky ymmärtää käytöstäni ja jaksamistani ja tukea minua rankimmilla hetkillä on ollut äärettömän hienoa. Lapsen kasvatukseen liittyvissä asioissa olen oppinut arvostamaan hänen rohkeuttaan ja taitoa unohtaa se, mitä muut ajattelisivat. Nainen, 27, 1 lapsi. 3 vuotta yhdessä.

Nykyään asumme erillään, mutta seurustelemme. Meidän on hyvä näin. Vuosien myötä arki muuttui raskaaksi ja kummallakin oli paha olla. Kun muutimme erilleen, löysimme jälleen toisemme ja huomasimme, kuinka paljon toisiamme rakastammekaan. Nainen, 31, 3 lasta. 17 vuotta yhdessä.

Edelleen hän on turvasatamani ja kallioni. Hän on loistava isä lapsillemme, ja arvostankin hänen rentoa asennettaan entistä enemmän. Nainen, 31, 2 lasta. 7 vuotta yhdessä.

Nyt kun meillä on parivuotias esikoinen ja toinen lapsi syntyy pian, arvostan suunnattomasti mieheni kodin- ja lapsenhoitokykyjä silloinkin, kun hän on väsynyt kolmivuorotyöstään. Hänen kärsivällisyytensä ja rauhallisuutensa ovat tarpeen, kun itse taistelen tulisieluisena uhmaikäisen tulisielun kanssa. Nainen, 25, 1 lapsi. 8 vuotta yhdessä.

Hän ei pelkää kotitöitä eikä arkea. Osaa olla onnellinen pienistä asioista, elää hetkessä – mutta silti unelmoida suuria. Nainen, 27, 3 lasta. 3 vuotta yhdessä.

10 x ihan tavallisena arkena rakkautta on

Huononkin päivän jälkeen nukumme samassa sängyssä. Nainen, 33, 2 lasta. 7 vuotta yhdessä.

Olemme käyneet parisuhdeterapiassa, ja tekisin sen epäröimättä uudelleen. Nainen, 39, 3 lasta. 16 vuotta yhdessä.

Koska emme asu samalla paikkakunnalla, kaikki yhdessä vietetty aika on edelleen ihanaa, vaikka olisikin arki. Nainen, 43, 2 lasta. Alle vuosi yhdessä.

Hän tankkaa autoni, koska itse en osaa. Ja tiedän, että minun ei tarvitse sitä koskaan opetellakaan. Nainen, 27, 4 lasta. 9 vuotta yhdessä.

Joka ilta ennen nukkumaanmenoa hän piirtää selkääni. Se tuntuu ihanalta. Itse näytän rakkauttani lämmittämällä saunan valmiiksi. Nainen, 27, 1 lapsi. 4 vuotta yhdessä.

Tietysti kotitöiden jakaminen. Aamiainen on aina valmis, kun herätän vaimon. Keittiö on minun valtakuntaani, samoin siivous. Vaimo hoitaa pyykit. Mies, 45, 1 lapsi. 14 vuotta yhdessä.

Kehumme toistemme ulkonäköä, keskustelemme, sanomme joka päivä "mää rakastan sua". Vaikka olisikin riidelty. Joskus sovimme salaisen tapaamisen kotiin ennen kuin haemme lapsemme hoidosta, että meillä olisi hetken aikaa vain toisillemme. Mies 32, 2 lasta. 10 vuotta yhdessä.

Rakkaus tuntuu parhaimmalta silloin, kun huomaan puhaltavamme yhteen hiileen. Teini-ikäiset lapsemme kiukuttelevat ja hakevat rajojaan. Katse toiselta antaa voimaa. Olemme tässä yhdessä. Jaksamme ja selviämme. Nainen, 37, 3 lasta. 24 vuotta yhdessä.

Rakastan tehdä pieniä yllätyksiä kuten kirjoittaa pihallemme katuliiduilla jotain ihanaa, jonka mies näkee ajaessaan töiden jälkeen pihaan. Mieheni antaa minulle puolitettavasta leivästä sen paremman eli päällimmäisen palan. Nainen, 27, 1 lapsi. 3 vuotta yhdessä.

Lue lisää Meidän Perheen ja tutkijaryhmän yhteisestä rakkaustutkimuksesta

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Meidän Perhe -lehden suuri rakkaustutkimus:

Lapset lisäävät vanhempiensa tyytyväisyyttä, selviää Meidän Perhe -lehden ja suomalaisten tutkijoiden suuresta rakkaustutkimuksesta.

Silmistä se alkaa. Karibianmerensinisistä tai suklaanruskeista tai sellaisista, joissa on pilkettä. Mutta se on vasta alkua, ihastumista. Sen jälkeen tulee rakastuminen, sitten rakastaminen – ja arki.

Onnellisia ovat ne, jotka pitävät silloinkin kiinni rakkauden rituaaleista ja tekevät rakkauden tekoja. Halaavat aamulla erotessa, ostavat kaupasta toisen lempijuustoa, keittävät kahvit valmiiksi ja antavat iltasuukon, vaikka eivät muuta jaksaisi.

– Näyttää siltä, että onnellisuutta kannattaa lähteä etsimään palveluasenteella. On parempi antaa kuin ottaa, se lisää myös omaa tyytyväisyyttä, sanoo onnellisuutta tutkinut dosentti Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta.

Hän on yksi neljästä suomalaistutkijasta, jotka tekivät yhdessä Meidän Perhe -lehden kanssa suuren tutkimuksen rakkaudesta ja pikkulapsiarjesta.

Tutkimuksen tulos on kiistaton: lapset lisäävät tyytyväisyyttä.

Yhdessä jaetusta vanhemmuudesta tulee yksi rakkauden peruskivistä.

Yhteisten vuosien jälkeenkin katse suuntautuu edelleen toisen silmiin, mutta yhä useammin muualle. Onnellisimmilla pareilla samaan suuntaan. Kaikkein onnellisimmilla yhteisiin lapsiin.

Yhdessä jaetusta vanhemmuudesta tulee yksi rakkauden peruskivistä.

Isämiehen ylistys – arjen supermiehet

Ruuhkavuosia elävälle naiselle suurinta rakkautta on mies, joka hoitaa yhteisiä lapsia, rakkaustutkimus osoittaa. Ja niitä miehiä on paljon.

Pyllynpyyhkijöitä, pallonpotkijoita ja pyykinpyörittäjiä ovat suomalaiset kodit pullollaan. Se kaikkein kovin supermies on isämies.

Jaettua vanhemmuutta on myös se, että pakkaa välillä lapset autoon ja antaa puolison jäädä kotiin.

– Oma aika on vähissä, kun lapset ovat pieniä. Siksi on rakkauden teko antaa puolison olla yksin, sanoo yliopistotutkija Niina Junttila Turun yliopistosta.

Kaikkein yleisimmin vanhemmat tuntevat rakkautta toisiaan kohtaan, kun nuorin lapsi on 4–7-vuotias.

Ruuhkavuosia ja rakkautta

Kaikkein yleisimmin vanhemmat tuntevat rakkautta toisiaan kohtaan, kun nuorin lapsi on 4–7-vuotias, rakkaustutkimus kertoo. Kaikista tutkimukseen vastanneista pienten lasten vanhemmista 80 prosenttia tuntee, että rakastaa puolisoaan ja saa yhtä paljon rakkautta.

Niin ikään 80 prosenttia vanhemmista tuntee, että puoliso on itselle se oikea.

– Kuinka voimallisesti rakkaus ja parisuhdetyytyväisyys rakentaakaan suomalaisten hyvinvointia, tutkimuksen tekoon osallistunut tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sanoo.

80 prosenttia vanhemmista tuntee, että puoliso on itselle se oikea.

Kiinnostuitko? Lue lisää rakkaustutkimuksesta lokakuun Meidän Perheestä.

Suuri tutkimus rakkaudesta

Meidän Perhe -lehti ja suomalaiset tutkijat tekivät yhdessä tutkimuksen rakkaudesta ja pikkulapsiarjesta. Tutkimuksen tekivät kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila Turun yliopistosta, dosentti ja erityisasiantuntija Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sekä Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari. Tutkimuksen kysymyksiin vastasi 3049 ihmistä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Etukäteen on mukava ajatella, ettei vauvavuoden kaoottisuus vaikuta parisuhteeseen. Lapsiperhearki yllättää kuin musta jää, Marja Hintikka kirjoittaa.

Mitenkäs parisuhde voi? neuvolantäti kysyi ja tapitti tiukasti silmiin. Menin ymmälleni. Olin juuri synnyttänyt ensimmäisen lapseni, elämä oli heittänyt täyskäännöksen, enkä ollut nukkunut ainakaan viikkoon.

”Öö, ihan hyvin, kai”, vastasi hölmistyneenä.

Nyt lapsia on jo kaksi, ja olen kuullut kysymyksen ainakin kymmeniä kertoja. Kanssaihmiset ovat huolissaan pikkulasten vanhempien rakkauselämästä.

Tämä on sympaattista ja samalla aiheellista. Pienten lasten vanhemmat komeilevat erotilastojen kärkipaikoilla.

Huoli tuntuu absurdilta: tässähän odotetaan rakkauden hedelmää!

Ennen lapsen syntymää vaikutukset parisuhteeseen sivuuttaa olankohautuksella. On mukavampi ajatella, ettei vauvavuoden kaoottisuus vaikuta minun elämääni. Koko huoli tuntuu absurdilta: tässähän odotetaan rakkauden hedelmää, joka syntyi suuresta lemmen hekumasta!

Mutta lapsiperhearki yllättää kuin marraskuinen musta jää autoilijan. Suhteen sivuluisuun ajautuu vaivihkaa valvottujen öiden, rutiinien junttapullan ja työtaakan kasautuessa. Parisuhteen arkisakka on kuin piripintaan täyttyvä mökkihuussi: jos sitä ei tyhjennä, sotku on kamala.

Tässä on muutama hyväksi havaittu periaate. Perhe-elämässä on kolmenlaista aikaa: koko perheen kanssa yhdessä olemista, yksin olemista ja pariskuntana olemista, jos pariskuntana on perheen perustanut. Mikäli joku näistä jää paitsioon, alkaa oireilu.

Perhe tarvitsee keskinäistä hassuttelua, ja jokainen vanhempi muistutuksen siitä, että on olemassa myös itsekseen.

Helpoimmin aikalajeista huomiotta jää pariskuntana hengailu. Siksi kannattaa sopia, että yhteistä aikaa otetaan. Joskus voi auttaa paluu perusasioiden äärelle: Laitetaan kalenteri jääkaapin oveen ja jokaisena sunnuntai-iltana pidetään perhepalaveri, jossa se käydään läpi. Millainen on seuraava viikko perheen aikalajien kannalta?

Vaipparoskiksen hajussa eläessä korostuu se, että rakkaus on tekoja.

Samalla voi katsoa, milloin viimeksi järjestettiin treffit. Ainakin kerran kuukaudessa – mielellään kerran viikossa tästä eteenpäin. Palaverin ja kalenterisulkeisten ansiosta kaikki tietävät, milloin on tiedossa omaa ja yhteistä aikaa.

Kuulostaako tylsältä? Se kuitenkin toimii.

Vaipparoskiksen hajussa eläessä korostuu se, että rakkaus on tekoja. Jos haluat rakkautta, sinun on tehtävä jotakin.

Pidä perhepalaveri jo ensi sunnuntaina.

Marja Hintikka, 37, on yhden tahtoikäisen ja yhden taaperon äiti, joka leikkii mieluiten leijonaa tai nukkuvaa jättiläistä ja syö miehensä kanssa salaa sipsejä lasten nukahdettua.

Ma me mo
Seuraa 
Liittynyt15.4.2016

Marja Hintikan kolumni: Kalenteri pelastaa rakkauden

Oiskait se ihanaa päästä miehen kanssa kahdestaan johonkin edes kerran kuussa. Isovanhemmat vaan asuu toisella paikkakunnalla, eikä olla hommattu ulkopuolista lastenhoitoapua, koska vaavilla on kova vierastus- ja eroahdistuskausi päällä. On ollu jo varmaan puoli vuotta. Vauvalla on ikää 11kk, ja ollaan kolmesti saatu viettää kahdenkeskeistä aikaa vauvavuoden aikana.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.