Vastaa ainakin näihin kysymyksiin ensin.

Eroa harkitseva ihminen on kolmen tien risteyksessä. Vaihtoehtoina ovat ero, suhteen jatkaminen samaan malliin tai suhteen jatkaminen uusin ehdoin. Mieti, millaista avioliittonne on tähän saakka ollut. Kuvittele, millaiseen tilanteeseen nykyinen tie vie viiden vuoden päästä. Jos mielikuvasi miellyttää, miksi eroaisit? Ellei, pohdi, mitä tarvitset voidaksesi jatkaa yhteiselämää toisen kanssa.

1. Mitä itse olet valmis tekemään suhteen pelastamiseksi?

Puolisossani ei ollut mitään vikaa. Hän oli ulkoisesti miellyttävä, hyvin toimeentuleva, älykäs. Hyvä mies. Pakotin itseni kuvittelemaan avioliittoani viiden vuoden päähän. Aina tuli seinä vastaan. Yritin viimeiseen saakka, lapsenkin vuoksi, ettei olisi tarvinnut luovuttaa. Harkitsin jopa parisuhdeterapiaa. Lopulta oli pakko karata, sillä happi loppui. Otin tavarani ja lapsen, ja lähdin salaa. Ei mitään keskustelua, vain syyllisyyttä ja hätää. Vaikea jälkeen päin kuvitella, että olisin voinut toimia toisin.”

2. Mikä meidät etäännytti?

Viimeistään eron kynnyksellä on aika ottaa vastuuta parisuhteen hoitamisesta. Jos ei ole vuosikymmeniin tehnyt mitään yhdessä puolison kanssa, kriisi tulee melko varmasti. Parisuhde on kuin kasvi, joka lakastuu ilman hoitoa. Mieti, eikö läheisyydelle ollut aikaa. Päästitkö toisen lähelle? Jos puoliso loukkasi ja alisti, mikset puolustautunut, miksi annoit sen jatkua? Kuinka itse hoidit suhdetta? Ilmaisitko tarpeesi, otitko oman tilasi?

”Meillä oli ihan kivaa, olimme hyvä työpari. Mutta seksi ei toiminut. Meidän ihmisyytemme ei toiminut yhteen. Siinä ei ollut sitä liekkiä, joka suhteessa kuuluu olla. Jos sitä ei alun perinkään ole, en usko, että sitä voi millään poppaskonstilla loihtia. En tiennyt odottavani ensimmäistä lastani, kun tapasin toisen. Tajusin humahduksessa: tuo ihminen on se, jonka kanssa haluan olla. Älyllisellä tasolla en tajunnut mitään, tunne oli niin syvällä. Ymmärsimme toisiamme ilman sanoja, ja yhdessäolossamme oli jotakin mystistä. Yritin silti jatkaa avioliittoani, sillä ero ei olisi ollut oikein miestäni kohtaan.”

3. Miksi valitsit juuri hänet?

Vakka kantensa valitsee, sanotaan. Kun on valinnut puolisonsa, on sillä hetkellä tarvinnut juuri hänenlaistaan ihmistä. Esimerkiksi väkivaltainen tai itsekäs puoliso valitaan usein tiedostamatta kasvuhaasteeksi. Kun sitten kasvaa puolustamaan itseään, haastaa toisen muuttumaan. Ellei toinen ole siihen valmis, ei rytinältä voi välttyä.
Usein tarvitaan puolueetonta peiliä, mahdollisesti terapeuttia, jonka avulla selvittää, miksi on tarvinnut sellaista
ihmistä elämäänsä. Ellei tätä tiedosta, ei avioerokaan auta, sillä yhä uudelleen ottaa elämäänsä väärän ihmisen.

”En silloin tiennyt, mitä rakkaus on. Minulla oli aina ollut vääriä miehiä, ja aina yritin miellyttää äitiäni. Kun tapasin ex-mieheni, halusin näyttää, että olen kunnon tyttö: en enää bailaa ja vaihda miehiä. Halusin naimisiin,
halusin lapsen. Tein valinnan järjellä, mutta sydän ei pannut vastaan. Kesti pitkään myöntää itselleen, että olin tehnyt valintani väärin perustein. Tunsin itseni niin huonoksi ihmiseksi. Se oli hirveä teko ex-miestäni kohtaan.”

4. Mistä haluat eroon?

Ajatus erosta havahduttaa. On syytäkin pysähtyä miettimään, miksi ajatus tuli mieleen. Määrittele itsellesi, mikä se on, josta haluat eroon. Oletko valmis luopumaan kaikesta entisestä, jotta saisit jotakin tilalle? Mitä haluat tilalle? Pohdiskele rohkeasti kaikkia vaihtoehtoja. Mitä ne tarkoittavat käytännössä? Kuinka ne vaikuttavat sinun,
lastesi ja puolisosi elämään sekä talouteen?

”Ulkoisesti ratkaisuni näytti täysin järjettömältä. Vaihdoin hyvältä näyttävän avioliiton vaikeisiin uusperhekuvioihin. Ei mitään, mikä olisi ennustanut hyvää tai ollut paremmin. Kuitenkin minulla oli täydellinen rauha. Tiesin sisälläni, että näin sen kuuluu mennä. Vaikka siitä pitikin maksaa helvetin tulet.”

5. Mitä etsit?

Eron partaalle ajautunut pari on eksynyt toisistaan. Rakkaus on hukassa. Kadonnutta tunnetta on turha yrittää etsiä, se pitää houkuttaa kotiin. Luokaa yhdessä pohja, jonka päälle rakkaus voisi taas rakentaa pesänsä. Kunnioitus ja keskusteleminen ovat hyvä alku.

”Suhteessa on erilaisia vaiheita, mutta romanttisena ihmisenä en usko rakkauden koskaan katoavan. Ei näitä asioita voi järjellä hallita. Ihminen on sillä tavalla pohjimmiltaan eläin. Rakkaus toiseen oli kuin luonnonvoima, jolle ei voinut mitään. Hänen ihonsa tuoksu ja tuntu, hänen hyvyytensä vetivät vastustamattomasti puoleensa. Vasta tässä uudessa suhteessa tiedän, mitä rakkaus on.”

6. Mitä olisit toivonut?

Äkillinen eron uhka satuttaa ja ravistaa juuria myöten. Se suistaa tunteiden pyörteeseen, jonka keskellä on vaikea ajatella järkevästi. Jonkin aikaa erillään asuminen antaa tilaisuuden rauhassa pohtia, mistä kriisissä on kysymys. Onko liitossa esimerkiksi kummallakin ollut tilaa olla oma itsensä. Lähtevältä voi kysyä hänen toiveistaan. Millaisia muutoksia hän haluaisi voidakseen jäädä.

”Vasta tässä toisessa liitossani uskallan olla oma itseni. Voihan olla, että juuri se olisi pelastanut avioerolta, jos olisin uskaltanut olla oma itseni. Silloin, siinä tilanteessa, mieheni tuskin olisi voinut tehdä mitään. Eron jälkeen kesti monta vuotta ennen kuin saatoin antaa itselleni anteeksi sen, että olin eronnut ilman näkyvää syytä. Ihan vain siksi, ettei suhteemme tuntunut oikealta. Syitä piti kyllä aina keksiä muille, kuten sukulaisille. Syyllisyys oli niin hirveä, että luulin sydämeni palavan siihen.”

7. Mitä meille jää?

Eron uhka pakottaa puhumaan asioista, antaa tilaisuuden setviä komeroihin vuosien varrella kertyneen roinan. Tutki suhteen juuria. Jos ruusupensaalla on vahvat juuret, sen voi leikata maahan saakka, silti se alkaa versoa uutta. Sen sijaan, että ruotisit kaikkea sitä, mikä on pielessä, pöyhi mullan seasta yhdistäviä juuria, mukavia muistoja.

”Ongelmista en pystynyt puhumaan miehelleni mitään, se oli liian kipeää. Puhumisen aika tuli vasta eron jälkeen. Paljon mukavia muistoja jäi, ja muistelen häntä lämmöllä. Olen monesti miettinyt, mitä olisi tapahtunut, ellen olisi rakastunut toiseen. Ehkä en olisi eronnut. Mutta kolhut ovat kasvattaneet minusta aivan toisenlaisen ihmisen.”

8. Miten erosta tekisi mahdollisimman hyvän?

Harkitse eroa tarpeeksi pitkään, jotta olet varma siitä, miksi haluat erota. Usein siihen kuluu jopa vuosi. Vaihtoehdoista rankin on huono ero. Helpoimmalla pääsee, kun jättää syyllisyyden, kaunan ja katkeruuden mahdollisimman pian taakseen. On yritettävä nähdä kivun ja pahan olon sumun läpi oleellisin: kuinka suojella lapsia ristitulelta, kuinka tukea toisen vanhemmuutta, kuinka purkaisi katkeruutensa muualle kuin läheisiinsä.
Älä suostu syyllisen osaan. Monesti se, joka kokee itsensä syylliseksi eroon, suostuu taloudellisesti tai lastenhoidossa epäreiluihin ehtoihin. Tiedosta eroon liittyvät häpeän ja epäonnistumisen tunteet, ja puhu niistä jonkun kanssa.

”Harkitsin eroa vuoden. Jälkeen päin se tuntuu lyhyeltä ajalta. Jos erossa ei kykene tekemään mitään hyvin ja oikein, siitä kärsii seuraavat kymmenen vuotta. Minäkin masennuin, ja vasta noin vuosi sitten vapauduin lopullisesti syyllisyydestä. Vaikeinta oli selittää lapselle, miksi erosin isästä. Lapsesta olisi musertavaa kuulla, että olen tehnyt väärin hänen isäänsä kohtaan. Siksi kerron aina, että tapasin toisen vasta eron jälkeen. Eron muodollisuudet sujuivat sovussa, olimme kilttejä ja reiluja toisiamme kohtaan. Lapsi asuu puolet ajasta isänsä luona. Vähän eron jälkeen ex-mieheni tuli kiittämään minua rohkeudestani, sillä hänkin oli vasta eron jälkeen tavannut sen oikean.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Etukäteen on mukava ajatella, ettei vauvavuoden kaoottisuus vaikuta parisuhteeseen. Lapsiperhearki yllättää kuin musta jää, Marja Hintikka kirjoittaa.

Mitenkäs parisuhde voi? neuvolantäti kysyi ja tapitti tiukasti silmiin. Menin ymmälleni. Olin juuri synnyttänyt ensimmäisen lapseni, elämä oli heittänyt täyskäännöksen, enkä ollut nukkunut ainakaan viikkoon.

”Öö, ihan hyvin, kai”, vastasi hölmistyneenä.

Nyt lapsia on jo kaksi, ja olen kuullut kysymyksen ainakin kymmeniä kertoja. Kanssaihmiset ovat huolissaan pikkulasten vanhempien rakkauselämästä.

Tämä on sympaattista ja samalla aiheellista. Pienten lasten vanhemmat komeilevat erotilastojen kärkipaikoilla.

Huoli tuntuu absurdilta: tässähän odotetaan rakkauden hedelmää!

Ennen lapsen syntymää vaikutukset parisuhteeseen sivuuttaa olankohautuksella. On mukavampi ajatella, ettei vauvavuoden kaoottisuus vaikuta minun elämääni. Koko huoli tuntuu absurdilta: tässähän odotetaan rakkauden hedelmää, joka syntyi suuresta lemmen hekumasta!

Mutta lapsiperhearki yllättää kuin marraskuinen musta jää autoilijan. Suhteen sivuluisuun ajautuu vaivihkaa valvottujen öiden, rutiinien junttapullan ja työtaakan kasautuessa. Parisuhteen arkisakka on kuin piripintaan täyttyvä mökkihuussi: jos sitä ei tyhjennä, sotku on kamala.

Tässä on muutama hyväksi havaittu periaate. Perhe-elämässä on kolmenlaista aikaa: koko perheen kanssa yhdessä olemista, yksin olemista ja pariskuntana olemista, jos pariskuntana on perheen perustanut. Mikäli joku näistä jää paitsioon, alkaa oireilu.

Perhe tarvitsee keskinäistä hassuttelua, ja jokainen vanhempi muistutuksen siitä, että on olemassa myös itsekseen.

Helpoimmin aikalajeista huomiotta jää pariskuntana hengailu. Siksi kannattaa sopia, että yhteistä aikaa otetaan. Joskus voi auttaa paluu perusasioiden äärelle: Laitetaan kalenteri jääkaapin oveen ja jokaisena sunnuntai-iltana pidetään perhepalaveri, jossa se käydään läpi. Millainen on seuraava viikko perheen aikalajien kannalta?

Vaipparoskiksen hajussa eläessä korostuu se, että rakkaus on tekoja.

Samalla voi katsoa, milloin viimeksi järjestettiin treffit. Ainakin kerran kuukaudessa – mielellään kerran viikossa tästä eteenpäin. Palaverin ja kalenterisulkeisten ansiosta kaikki tietävät, milloin on tiedossa omaa ja yhteistä aikaa.

Kuulostaako tylsältä? Se kuitenkin toimii.

Vaipparoskiksen hajussa eläessä korostuu se, että rakkaus on tekoja. Jos haluat rakkautta, sinun on tehtävä jotakin.

Pidä perhepalaveri jo ensi sunnuntaina.

Marja Hintikka, 37, on yhden tahtoikäisen ja yhden taaperon äiti, joka leikkii mieluiten leijonaa tai nukkuvaa jättiläistä ja syö miehensä kanssa salaa sipsejä lasten nukahdettua.

Ma me mo
Seuraa 
Liittynyt15.4.2016

Oiskait se ihanaa päästä miehen kanssa kahdestaan johonkin edes kerran kuussa. Isovanhemmat vaan asuu toisella paikkakunnalla, eikä olla hommattu ulkopuolista lastenhoitoapua, koska vaavilla on kova vierastus- ja eroahdistuskausi päällä. On ollu jo varmaan puoli vuotta. Vauvalla on ikää 11kk, ja ollaan kolmesti saatu viettää kahdenkeskeistä aikaa vauvavuoden aikana.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miltä näytän? Miltä kuulostan? Voinko olla yhtä aikaa äiti ja nainen? Näitä kysymyksiä moni nainen pohtii seksin aikana. Ihan turhaan!

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, kliininen seksologi Leena Väisälä ja erityistason seksuaaliterapeutti, vauva.fin Puhu muru -bloggari Marja Kihlström kertovat, miksi viisi seksuaalisuuteen liittyvää harhaluuloa kannattaa unohtaa.

1. Itsetyydytys ei kuulu parisuhteeseen

Itsetyydytys on keino tutustua omaan vartaloonsa ja seksuaalisuuteensa. Itsetyydytyksestä nauttiminen ei tarkoita, että kumppani ei olisi tyytyväinen seksielämään. Päinvastoin – hienoa, että seksuaalisuus kiinnostaa häntä.

Suosittelemme itsetyydytystä naiselle etenkin synnytyksen jälkeen. Sitä kautta voi lempeästi opetella uudelleen hyväksymään oman kehonsa. Itsetyydytys ja orgasmit auttavat myös lantionpohjanlihaksia pysymään kunnossa ja vähentävät stressiä.

Itsetyydytykselle kannattaa varata rauhallinen hetki ja varmistaa, että kumppani ja lapset eivät keskeytä.

Kiihottumisen avuksi voi lukea netistä eroottista kirjallisuutta, jota löytyy esimerkiksi hakusanoilla seksinovellit ja eroottiset tarinat naisille.

2. Kunnon naiset eivät riehaannu seksistä

Monet naiset kertovat, että seksin aikana on vaikea päästää irti kontrollin tunteesta. Miltä näytän? Miltä kuulostan?

Kuitenkin: mitä vähemmän seksin aikana pohtii omaa käyttäytymistään, sitä enemmän voi nauttia ja olla kontaktissa toiseen. Seksissä pitää olla korostetun itsekäs ja etsiä omaa tapaansa nauttia. Tätä etenkin naisten pitää opetella pitkään.

Harjoitus tekee kuitenkin mestarin. Itsetyydytys on hyvä tapa kokeilla asioita, joista ei aluksi ehkä uskalla kertoa kumppanille. 

Kumppanillekin kannattaa kuitenkin kertoa, että haluaa kokeilla jotain uutta. Lapsiperheessä vanhempien kannattaa asentaa makuuhuoneen oveen lukko, jotta lapset eivät pääse keskeyttämään lemmenhetkiä. Lapsille voi myös hyvin sanoa, että vanhemmat pitävät nyt hetken toisiaan hyvänä eikä heitä saa keskeyttää.

3. Miehen tehtävä on hoitaa hommat

Jokainen on vastuussa omasta orgasmistaan. Sekä naisten että miesten on siis seksin aikana pidettävä huolta itsestään ja kerrottava myös toiselle, mistä nauttii.

Kannattaa muistaa, ettei yhdyntä välttämättä ole paras nautinnon lähde. Klitoris on naisen sukupuolielin ja seksin aikana sen pitää saada ärsykettä tavalla tai toisella. Jokainen nainen voi opetella tunnistamaan, kuinka paljon hyväilyä kaipaa ja pyytää sitä kumppanilta tai huolehtia asiasta itse.

4. Mies haluaa aina seksiä

Seksihalut ovat yksilöllisiä, eivätkä liity sukupuoleen. Joissain suhteissa halukkaampi osapuoli on nainen, joissain mies.

Naisen seksuaalisia haluja on pitkään pidetty väärinä – nämä uskomukset voi kuitenkin unohtaa. Toisaalta monelle miehellekin on raskas taakka, jos hänen pitää olla jatkuvasti halukas ja aloitteellinen.

On hyvin epätavallista, että suhteen alun jälkeen kumppanien halut ovat samanlaisia. Esimerkiksi lasten syntymän jälkeen on tavallista, ettei nainen pitkään aikaan kaipaa seksiä. Valvominen ja pikkulapsiarki voi uuvuttaa yhtä lailla miehen eikä seksi huvita.

Kannattaa myös tehdä ero haluttomuuden ja erilaisten halujen välillä. Tästä on monesti kyse, kun parit hakeutuvat terapeutin vastaanotolle ja kertovat, että toinen heistä haluaa enemmän seksiä kuin toinen.

5. Nainen ei voi olla samaan aikaan seksuaalinen olento ja äiti

Naisen on lupa nauttia seksistä läpi elämänsä. Äidiksi tulo ei muuta tätä. Päinvastoin – vanhemmiten seksuaalinen halu voi lisääntyä.

Monet naiset kertovat, että seksi paranee synnytyksen jälkeen. Parhaimmillaan synnytys onkin voimaannuttava kokemus, joka auttaa naista löytämään oman kehon voiman ja parantaa itsetuntoa.

Tärkeää on, että kumppani huomioi tuoreen äidin myös seksuaalisessa mielessä. Nainen ei ole jatkossa pelkkä äiti, vaan kumppanilleen edelleen muru tai rakas, ihan kuin ennenkin.

Leena Väisälä on Suomen seksologisen seuran puheenjohtaja ja Marja Kihlström hallituksen jäsen.

Ajankohtaista

4. syyskuuta vietetään Maailman seksuaaliterveyspäivää. Tänä vuonna teemana on seksuaalisuuteen liittyvien myyttien purkaminen. Kansainvälisen Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö WAS:n lanseeraamaa teemapäivää on juhlittu ympäri maailmaa vuodesta 2010.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lapsi kaipaa pysyvyyttä ja rakkautta – ei sitä, että vanhemmat rakastavat toisiaan, vanhemmuusliittojen kannattajat sanovat.

Erota vai eikö? Tätä monet pikkulasten vanhemmat miettivät etenkin loman jälkeen, jolloin eropapereita jätetään eniten.  

Yhdysvalloissa terapeutit suosittelevat nyt eroaville vanhemmille eroamisen ja yhdessä pysymisen yhdistelmää: vanhemmuusliittoa, parenting marriage.

Tällöin vanhemmat, jotka eivät enää rakasta toisiaan, jatkavat yhteistä arkea, koska haluavat kumpikin olla läsnä lasten elämässä. He eivät kuitenkaan ole parisuhteessa, vaan saattavat etsiä romanttisen rakkauden ja seksin muualta.

– Ihmiset voivat jo valita, minkä makuisia muroja syövät aamiaiseksi ja mitä katsovat televisiosta. On erikoista, että niinkin tärkeässä asiassa kuin onnettomassa avioliitossa vaihtoehtoja on vain kaksi: jäädä ja kärsiä tai erota, terapeutti Susan Pease Gadoua sanoo psychologytoday.comissa

Lapsen arki voi jatkua ennallaan

Vanhemmuusliitot eivät kuitenkaan sovi kaikille, puoltajat muistuttavat. Vanhemmilla täytyy kohtuullisen hyvät välit keskenään ja kunnioitusta toiseen vanhempana.

Lapselle perheen arki voi näyttäytyä lähes samana kuin aiemminkin. Vanhemmusliitoissa elävät saattavat asua edelleen samassa kodissa ja osallistua yhdessä lapsen vanhempainiltoihin ja synttärijuhliin.

Kannattajien mukaan vanhempien ei tarvitse olla parisuhteessa keskenään, jotta he voisivat kasvattaa onnellisia lapsia. Lapsille tärkeintä on pysyvyys ja tunne siitä, että heitä rakastetaan.

Vierailija

Olen ehdottomasti vanhemmuusliiton kannattaja silloin kun se tuntuu hyvältä ratkaisulta molempien vanhempien taholta.

Me pohdimme lasten isän kanssa erotessa mallia, jossa olisimme hankkineet toisen asunnon ja vuorotelleet vanhassa kodissa ja vanhempien kimppakämpässä. Meidän kohdalla arjen pyörittämiseen liittyvät erot olisivat tehneet järjestelyn mahdottomaksi ja toisaalta pelkäsimme, että "lasten koti" olisi lopulta ollut vain lasten koti eikä oikea koti kaikille perheenjäsenille. Oman tilan ja tavan tarve arjessa oli suuri.

Meillä on edelleen lasten isän kanssa erittäin vahva vanhemmuuskumppanuus ja asumme naapureina. Silloin on helppo jakaa lapsiarkea joustavasti. Lapset tykkäävät kun molempia vanhempia voi nähdä joka päivä ja toinen vanhempi on aina tervetullut lapsia tapaamaan toiseen kotiin. Teemme edelleen asioita yhdessä perheenä kuten yhteisiä lomareissuja. Viimeksi matkalla oli mukana lasten isän uusi kumppanikin.

Mielestäni olemme pystyneet pitämään perheen ehjänä siitä huolimatta, että parisuhde kariutui. Kaikki perheenjäsenet voivat paremmin kun suhteet ovat toimivat eikä huono parisuhde kuormita arkea tai heijastu lapsiin. Omat haasteensa tähänkin elämään kuuluvat kuten elämään yleensäkin.

Vierailija

Yksi asia, joka näissä keskusteluissa usein jää ääneen lausumatta, on se että lapset kaikessa ihanuudessaan usein nakertavat parisuhdetta. Eivät kuitenkaan välttämättä lopullisesti.

Omilla vanhemmillani oli välillä aika kylmät välit. Jopa odotin, että he eroaisivat lasten muutettua kotoa. Mutta menivätkin rakastumaan uudelleen toisiinsa.

Eli vanhemmuusliittokin oli vain vaihe.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Näistä omista haaveista ja peloista luopuminen ei ole helppoa. Se on silti välttämätöntä, m2woman.co.nz neuvoo.

1. Kaikki ovat kuin yhtä perhettä

Sinä rakastat puolisoasi ja hän sinua. Se ei kuitenkaan tarkoita, että rakastaisitte automaattisesti kaikkia toistenne perheenjäseniä ja sukulaisia.

Omat vanhempanne ja sisaruksenne saattavat olla hyvin erilaisia ettekä te kaikki välttämättä tule keskenään niin hyvin toimeen kuin toivoisit.

Ei haittaa, vaikka ette ole kaikki ylimpiä ystäviä keskenänne. Teidän ei tarvitsekaan. Aluksi se voi harmittaa mutta ei ole parisuhteenne kannalta ratkaisevan tärkeä asia.

2. Vain täydellinen kelpaa

Kaikilla on mielessään ajatus siitä, millainen täydellinen parisuhde on. Totuus on, ettei mikään parisuhde ole täydellinen, ei ainakaan kaiken aikaa.

Parisuhteet muuttuvat ja kehittyvät ja jotkut hetket ovat parempia kuin toiset. Esimerkiksi lasten syntymä muuttaa parisuhdetta väistämättä, kun perhe kasvaa ja puolisoista tulee myös vanhempia.

Päästä siis irti ajatuksesta, että kaikki säilyy aina ennallaan. Käsi sydämelle – haluaisitko edes sitä?

3. Kerran pettynyt, aina pettynyt

Toiseen sitoutuminen on myös pelottavaa. Kumppaniin ei ole välttämättä ole helppo luottaa varsinkaan, jos on aiemmin joutunut pettymään.  

Omista kokemuksista ja peloista kannattaa puhua puolison kanssa, sillä se yleensä helpottaa omaa oloa. Menneisyyttään ei voi muuttaa mutta sen voi päättää, kuinka paljon menneisyys vaikuttaa nykyhetkeen ja tulevaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.