Stressi vaikuttaa hengitykseen. Tässä helppo keino, jolla löydät oikean hengitystekniikan.

Töissä on meneillään monta uutta ja hienoa projektia, joissa saan ilokseni olla mukana. Uusi innostaa, mutta sillä on myös kääntöpuolensa: kaiken uuden tiedon omaksuminen ja uusien haasteiden läpi vieminen aiheuttaa väistämättäkin stressiä.

Stressi ei ole yksinomaan työssäkäyvien etuoikeus – yhtä hyvin se voi iskeä pikkulapsiarjen väsyttämään kotiäitiin tai lopputyönsä kanssa painivaan opiskelijaan.

Stressin oireet ovat moninaiset. Minä reagoin stressiin muun muassa hengitykselläni. Olen huomannut stressin vaikuttavan tapaan ja tahtiin, jolla hengitän.

Stressaantunut ihminen hengittää yleensä tiheämmin ja pinnallisemmin kuin ihminen, joka on levollinen.

Kun oikein tiheästi hengittää, alkaa pian hyperventiloida. Hyperventilaation oireita ovat muun muassa käsien pistely ja huimaus.

Hyvä hengitys lähtee palleasta. Palleahengityksessä pallea laskeutuu ja vatsa pullistuu, kun hengitetään sisään. Myös keuhkojen alaosa täyttyy ilmasta. Uloshengitysvaiheessa pallea ja rintakehä rentoutuu, vatsa painuu sisään ja ilma virtaa ulos.

Näin testaat helposti, hengitätkö pallealla vai pelkästään keuhkojen yläosalla sekä löydät oikean hengitystekniikan.

Miten hengität?

  • Makaa selälläsi lattialla.
  • Pane toinen käsi rintalastan, toinen vatsan päälle.
  • Sulje silmäsi ja tarkkaile rintakehän ja vatsan liikkeitä kun hengität sisään ja ulos.
  • Jos vatsasi liikkuu ylös–alas hengityksen tahdissa, hengität palleahengitystä. Jos vain rintakehäsi liikkuu, tee seuraava harjoitus.

Hengitysharjoitus: Palleahengitys

  • Makaa vatsallasi lattialla.
  • Nosta ylävartalosi kyynärpäiden varaan.
  • Hengitä normaalisti. Tämä asento lukitsee rintakehäsi, jolloin vatsa alkaa itsestään liikkua ylös–alas.

Toisen palleahengitysharjoituksen löydät Terveyskirjaston sivuilta.

Lue lisää Hyvää päivää -palstan juttuja:

Mikä auttaa, jos uni ei tule?

Kokemuksia hampaiden narskuttelun hoidosta

Marianne Rautanen on Meidän Perhe -lehden toimitussihteeri, jolla on keittiönkaapissa seitsemän pussia pähkinöitä ja joka yrittää sinnikkäästi löytää kosmeettisen avun mustiin silmänalusiin.

Hyvää päivää -palsta päivittyy torstaisin.

 

Varsinkin paljon liikkuva lapsi kärsii kasvukivuista. Lämpö ja hieronta auttavat, ja juomisestakin voi olla apua.

Mistä kasvukivut johtuvat?

Kasvukipu on hiukan harhaanjohtava termi. Kipu ei liity murrosikäisen kasvuspurttiin vaan tarkoittaa särkyä, jota esiintyy jaksoittain 3–5-vuotiailla sekä 8–10-vuotiailla lapsilla. Kyse on lihassärystä säärissä, pohkeissa ja pohkeiden ja polvien takaosissa. Kipua ilmenee ilmenee iltaisin ja alkuyöstä.

Kasvukipujen selvää syytä ei tiedetä. Hyvin usein sitä esiintyy lapsella, joka liikkuu kokoonsa nähden paljon, pomppii, kiipeää ja touhuaa koko päivän.

Tuleeko kipuja kaikille lapsille?

Ei tule. Amerikkalaistutkimusten mukaan 25–40 prosenttia alle 10-vuotiaista oireilee kasvukivuilla. Kipuilun periytyvyyttä on tutkittu, sillä usein vanhemmat kertovat kärsineensä kasvukivuista itsekin.

On normaalia, ettei kasvukipuja tule lainkaan. Niin voi käydä myös liikunnalliselle lapselle.

Millainen kipu on normaalia?

Sellainen, joka tulee ja menee. Normaali kasvukipu ei ole pysyvää eikä toistu joka päivä. Myös ajankohta on oleellinen: kipuilu alkaa päivän päätteeksi, kun rauhoitutaan iltatoimiin tai ollaan käymässä nukkumaan. Aamulla kipu on poissa.

Miksi kipu alkaa iltaisin?

Ajankohta liittyy mahdollisesti siihen, että illalla lihakset pääsevät rentoutumaan, kun lapsi on ollut liikkeellä koko päivän ja malttaa viimein levähtää.

Miten kipua voi hoitaa?

Lihaksen kevyt hierominen helpottaa. Hieronta auttaa lasta rentoutumaan ja tekee olon hyväksi. Lihasta voi myös venytellä leikin varjolla. Kolmas varma apu on lämpö: lämmin haude tehoaa yleensä hyvin kipuun.

Kannattaa miettiä myös, saako paljon touhuava lapsi riittävästi juotavaa päivän aikana. Onko hän saanut sopivasti suoloja sekä magnesiumia? Pähkinät ja vihreät kasvikset ovat erinomainen magnesiumin lähde.

Jos muut keinot eivät auta, kipua voi lääkitä parasetamolilla tai ibuprofeiinilla.

Auttaako lepo kipuun?

Terveen lapsen liikkumista ei pidä missään nimessä rajoittaa. Kasvukipu on hyvälaatuinen ilmiö, enkä koskaan kieltäisi lapseltani liikunnan iloa.

Milloin kivusta on syytä huolestua?

Kasvukipu tuntuu aina lihasalueella. Esimerkiksi reumassa nivel on kuumottava ja turvonnut. Ajankohta on tärkeä: kasvukivut iskevät iltaisin tai alkuyöstä. Jos lapsi valittaa kipua, ontuu tai kävelee vaikeasti aamusta alkaen, kyse on jostakin muusta.

Myös silloin, jos kipu on vain toisessa jalassa eikä vuorottele koskaan tai jos lapsella on kuumetta, huonovointisuutta tai muita yleisoireita, syy pitää selvittää lääkärissä.

Asiantuntija Hanna Säilä, lastenreumatologian erikoislääkäri, Terveystalo.

Yleensä kuukautiset muuttuvat synnytyksen jälkeen helpommiksi kuin ne olivat ennen raskautta.

Imetys pitää kuukautiset poissa – yleensä

Kuukautisten palautuminen synnytyksen jälkeen on yksilöllistä. Jälkivuoto kestää noin 4–6 viikkoa, joillakin jopa kahdeksan viikkoa. Jos äiti ei imetä, voivat kuukautiset palata nopeastikin jälkivuodon päättymisen jälkeen. Toisaalta palautuminen voi kestää joskus vuodenkin.

Imetys saattaa pitää kuukautiset poissa, mutta kuukautiset voivat palautua myös imetyksen aikana. Yleensä kuukautiset palautuvat muutaman kuukauden sisällä imetyksen lopettamisesta.

Synnytyksen jälkeen kuukautiskierto, vuodon määrä tai kivut voivat muuttua. Yleensä ne muuttuvat helpommiksi, mutta kaikilla näin ei käy. Jos nainen kärsii endometrioosista eli kohdun limakalvon sirottumataudista, raskaus saattaa helpottaa oireita pitkäksikin aikaa.

Huolehdi ehkäisystä, vaikka imetät

Täysimetys suojaa kokemukseni mukaan uudelta raskaudelta melko tehokkaasti. Varma keino se ei ole, joten lisäehkäisyksi suositellaan minipillereitä tai kondomia.

Voit tulla uudelleen raskaaksi, vaikka kuukautiset eivät olisi vielä alkaneet.

Ovulaatio käynnistyy jo ennen kuin ensimmäiset kuukautiset synnytyksen jälkeen alkavat, joten uusi raskaus on mahdollinen, vaikka kuukautisia ei olisikaan kuulunut. Tämä kannattaa muistaa, jos lapsiluku on täynnä tai perhe ei toivo pientä ikäeroa lasten välille.

Jos pikkusisarus ei kuulu lähiaikojen suunnitelmiin, pitkäaikainen ehkäisy eli hormoni- tai kuparikierukka on hyvä vaihtoehto. Niistä ei ole haittaa imetykselle. Hormoni- tai kuparikierukka voidaan asentaa, vaikka kuukautiset eivät olisi vielä palautuneet synnytyksen jälkeen, mutta kuitenkin aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä.

Imetyksen päätyttyä sopii myös yhdistelmäehkäisy, kuten pilleri ja laastari.

Tamponit ja kuppi eivät välttämättä käy heti

Jälkivuodon aikana ei tule käyttää emättimen sisäisiä vuotosuojia, kuten tamponeja tai kuukautiskuppia. Kun kuukautiset palautuvat, voi siirtyä itselle mieluiseen kuukautissuojaan.

Raskaus ja synnytys muuttavat naisen synnytyselimiä, joten emättimen sisäisten suojien käyttö voi olla erilaista kuin ennen raskautta. Kohdunsuu voi olla alempana tai emätin voi olla vähemmän napakka kuin aikaisemmin lantionpohjan lihasten venymisen vuoksi. Siksi esimerkiksi kuukautiskupin kanssa voi joutua etsimään uudenlaisen tavan asettaa kuppi emättimeen.

Jos tamponit tai kuukautiskuppi aiheuttavat kipua, kannattaa käyttää vain siteitä. Emättimen sisäisiä kuukautissuojia voi kokeilla jonkin ajan kuluttua uudelleen.

Mia Astikainen on terveydenhoitaja, joka on työskennellyt äitiys-, lasten- ja perhesuunnitteluneuvoloissa. Lähetä kysymyksesi Mialle osoitteeseen vauva@sanoma.com otsikolla ”Mia vastaa”.

3 pkt siteitä /kk

Miten kuukautiset jatkuvat synnytyksen jälkeen?

Kuparikierukkaa ei kannata laittaa jos vuotaa vähänkin enemmän. Enemmin hormoonikierukka ! Itselläni Kuparikierukkaa vei sairaalaan . Ja veritiputus kehiin . Ei siinä en kuuluu mihinkään lahkoihin. Kaikki apu otetaan vastaan....... Lääkäri ihmetteli vuotamistani ja ei meinannut uskoa , kun sanoin että se kierukan vikaa . Sitten kyllästyin ja menin yksityiselle . Ja nyt hormoonikierukka on ollut 6 kk . Ja ei mitään murheita . Tuohon kirjoitukseen olisi voinut laittaa myös sen . Että jos olet...
Lue kommentti

Ei, älä houkuttele jälkiruualla. Tuo sen sijaan ruokahetkiin yhdessäolon iloa, kannustaa ravitsemusterapeutti Henna Jalkanen.

Lapsi syö todella vähän. Milloin siitä pitää huolestua?

Pieniruokaisuus ei välttämättä ole ongelma. Lapsi, joka syö vähän, voi syödä ravitsemussuositusten mukaan monipuolisesti, ottaa ruuasta kaiken tarvitsemansa ja kasvaa aivan normaalisti.

Vanhempien huoli lapsen ruokavaliosta on kuitenkin ymmärrettävää. Suomessa lapsella ei ole riskiä nälkiintyä, kun kasvua ja kehitystä seurataan neuvolassa. Terve lapsi osaa myös säädellä ruuantarvettaan. Jo vauva osaa itkeä nälkäänsä ja lopettaa imemisen ollessaan kylläinen. Se taito ei katoa silloinkaan, kun lapsi alkaa syödä kiinteää ruokaa. Siksi vanhemman kannattaa yleensä luottaa lapseensa.

Jos vanhemmat ovat huolissaan lapsen ruokavaliosta, se kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa.

Lapsi ei syö juuri lainkaan kasviksia. Mikä olisi tarpeeksi?

Suositusten mukainen ruoka riittää. Sopiva määrä kasviksia on viisi lapsen omaa kourallista päivässä. Aina siihen ei päästä, mutta tärkeintä on pitää kasviksia tarjolla jokaisella aterialla. Silloin on todennäköistä, että jotakin menee suuhunkin.

On normaalia, että lapsi karsastaa uusia makuja ja kieltäytyy joistakin ruuista kausittain. Sekin on normaalia, että lapsi tuntuu elävän jonkin aikaa ”pyhällä hengellä” ja syökin hetken päästä todella paljon. Jokin ateria voi jäädä väliin, mutta yleensä seuraava maistuu kyllä.

Voiko lasta houkutella syömään lupaamalla jälkiruokaa?

Se ei kannata. Lapselle voi muodostua ajatus, että ruokailu on rangaistus ja jälkiruoka palkinto, ja palkitseminen vie ilon ruokapöydästä.

Jos lapsi tietää aina saavansa jälkiruokaa, voi se olla tuoreita hedelmiä sokerisen suklaavanukkaan sijasta. Totta kai vanhempaa harmittaa, kun lapsi sanoo ruokaa pahaksi, mutta kyllä lapsen kiukkua pitää kestää monella tavalla.

Mistä johtuu se, että syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta?

Lapset ovat yksilöitä kuten aikuisetkin, ja toisia syöminen kiinnostaa enemmän kuin toisia. Jotkut ihmiset nauttivat ruokailusta enemmän kuin toiset, jotka käyvät vain tankkaamassa. Myös nälän ja kylläisyyden kukin tuntee eri tavalla.

Hyvä suhde ruokaan syntyy ilosta. Siksi kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Jos syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta, miettisin, mistä se johtuu. Onko ruokahetki ikävä kokemus? Tuleeko siitä olo, ettei viihdy pöydässä? Tai että vanhemmat tuputtavat ruokaa?

Lapsi ottaa mallia aikuisesta kaikessa. Hyvä ja terveellinen suhde ruokaan syntyy ilosta, ja siksi vanhempien kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Mitkä konstit auttavat, kun lapsi nirsoilee ruuan kanssa?

Toisto auttaa. Lapsi voi tarvita yli 15 kertaa ennen kuin oppii pitämään uudesta mausta. Myös ateriarytmi auttaa: että lapsi on varmasti, mutta ei liian nälkäinen. Napostelu johtaa siihen, ettei ole nälkä. Ruoka yleensä maistuu paremmin myös liikunnan ja ulkoilun jälkeen. Jotkut lapset vaativat aikuisilta enemmän työtä kuin toiset.

Ruokaa kannattaa myös ihan vauvasta saakka tutkia kaikin aistein. Miltä se tuntuu, mitä ääntä se pitää? On aivan eri asia pyytää lasta maistamaan porkkanaa kuin tutkimaan sitä. Tässäkin vanhemman kannattaa muistaa ilo: kiva, kun tutkit porkkanaa!

Ennen kaikkea ruokailusta kannattaa tehdä mukava ja rento hetki. Pienikin lapsi kannattaa ottaa mukaan ruuanlaittoon ja kattamiseen. Yksivuotias voi repiä salaattia, ja viisivuotias jo tehdä itse koko kulhollisen. Isommatkin lapset tykkäävät siitä, että perhe syö yhdessä pöydän ääressä eikä yksin olohuoneessa.

Lapsi huomaa, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Vanhemman on tärkeintä olla myönteinen roolimalli. Lasta ei ole tarpeen kehua isosta syödystä annoksesta, koska sehän ei kerro siitä, oliko ruokamäärä juuri siihen hetkeen sopiva. Silloin lapsi voi kokea, että juuri iso ruokamäärä on se, mikä pitää syödä, jotta saa kiitosta. Mieluummin voi kehua vaikkapa siitä, että lapsi osasi kertoa milloin on vielä nälkä ja milloin masu on täynnä. Hänelle voi myös kertoa, miten kivaa oli istua yhdessä ruokapöydässä.

Kertooko lapsen pieniruokaisuus alttiudesta sairastua syömishäiriöön myöhemmin?

Pieniruokaisuus on harvoin ongelma, mutta kielteinen suhde ruokaan voi olla suuri pulma. Jos ruokahetki ahdistaa, vanhemmat tuputtavat tai ovat muuten ahdistuneita lapsen pieniruokaisuudesta, se voi vaikuttaa elämässä pitkään. Siksi vanhemman kannattaa tarkastella omaa suhdettaan ruokaan ja kehoonsa. Lapsi huomaa, jos vanhemmalla on lista kielletyistä ruuista tai hän huolehtii koko ajan painostaan. Hän huomaa myös sen, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen Henna Jalkanen.