Ero on vihoviimeinen vastamäki. Oli se sitten helpotus tai sokki, erovaiheessa pää kannattaa pitää kylmänä.

Eron alkuvaiheen 5 käskyä

  1. Muista: sinä selviät erosta, ja elämäsi voi sen jälkeen muuttua jopa paremmaksi. Ihan varmasti!
  2. Rupea määräaikaiseksi absolutistiksi. Alkoholin ottaminen murheeseen moninkertaistaa ongelmasi, ja sitä et nyt kaipaa.
  3. Etsi kuuntelija, mieluummin useampia. Heti!
  4. Etsi tietoa. Kun tiedät, millainen tunnemyllerrys ero on ihmiselle, pahat fiilikset eivät pelästytä yhtä pahasti.
  5. Opettele käsittelemään tunteita. Se ei ole välttämättä helppoa, joten hae asiantuntija-apua, jos et kykene siihen yksin.

Vertaistukea ja apua : www.eroperhe.net

Erovaiheesta toipumisen alkuun

Meni ero niin tai näin, uudenlaiseen elämään on sopeuduttava.

Eroaminen jakautuu erovaiheeseen ja toipumisvaiheeseen. Erovaiheessa julkistetaan uutinen, sovitaan lasten asioista ja muutetaan konkreettisesti erilleen. Vaihe kestää muutamasta viikosta pariin kuukauteen riippuen siitä, kuinka nopeasti eroavat hyväksyvät tilanteen ja saavat käytännön asiat järjestykseen.

Erovaiheessa pää kannattaa pitää kylmänä. Myrskyn silmässä helpottaa, jos voi keskittyä tunnepuolen sijasta käytännön asioihin.

Parasta mahdollista asumisjärjestelyä miettiessä ei kannata muistella puolison pahimpia loukkauksia vuosien varrelta. Ylipäätään ei kannata pohtia parisuhteen virheitä enää siinä vaiheessa, kun etsitään asuntoja, jaetaan tavaroita ja pohditaan huoltajuusjärjestelyjä. Asia kerrallaan.

- Erosta selviäminen vie paljon energiaa. Sen on todettu vastaavan yhtä vaativaa työtä, joka ei jätä yölläkään rauhaan, sanoo eroryhmiä vetävä psykologi Kaija Kanninen.

Ero on raskas asia myös lapsille. Kanninen sanoo lasten olevan erossa jätetyn osapuolen asemassa:

- He pyrkivät toimimaan niin, että vanhemmat palaisivat uudelleen yhteen.

Lapsilla ei ole mahdollisuutta työstää omaa kriisiään kotona samaan aikaan, kun vanhemmat surevat eroa. Tämän vuoksi lapset alkavat usein oireilla vasta, kun vanhemmat ovat selvinneet jaloilleen.

Kannisen mukaan olisi hyvä, jos lapsilla olisi mahdollisuus työstää eroon liittyviä tunteitaan turvallisessa seurassa heti eron alkumetreiltä.

-Hyvä eroajan tsemppari lapselle voi olla joku muu läheinen ihminen, vaikka mummi tai kummi. Myös lapsille järjestetään eroseminaareja.

 

Älä pakene laastarisuhteeseen

Erilleen muuttamisen jälkeen tulee enemmän tilaa käsitellä eroa myös tunnetasolla. Ellei ole tehnyt yleistä - ja huonoa - ratkaisua paeta yksinäisyyttä toiseen parisuhteeseen.

Amerikkalainen tohtori ja eroseminaarin kehittäjä Bruce Fisher kutsuu eron jälkeisiä suhteita toipumissuhteiksi. Kanninen vertaa erokivuissa solmittuja suhteita laastariin.

- Suhde vaikuttaa aluksi suurelta rakkaudelta mutta ei useinkaan kestä kahta vuotta pidempään. Se ei ole todellista rakkautta, vaan pika-apua haavoittuneisuuden lievittämiseen.

Kanninen painottaa, että on hyvin tärkeää käydä läpi eroon liittyvät tunteet ennen uuteen suhteeseen sitoutumista. On opeteltava kuuntelemaan itseään ja antamaan tilaa sille, mitä aidosti sisimmässään haluaa.

Myös kohtalotoverien tuki on tärkeää. Samaa vaihetta elävä voi osoittautua kärsivällisimmäksi ja kiinnostuneimmaksi kuuntelijaksi.

Eroa kun täytyy pohtia juuri niin kauan kuin täytyy. Sitä ei voi suorittaa pois päiväjärjestyksestä tahdonvoimalla, nopeasti.

 

Viha kestää vuosia

Kanninen ei usko helppoihin eroihin, jotka eivät tunnu missään. Sopuisa ero, jossa käytännön asiat saadaan helposti sovittua, on mahdollinen, mutta nekin erot voivat olla tunnetasolla kivuliaita.

- Julkkikset tilittävät lehdissä eronneensa ystävinä. Monet lukijat uskovat näitä eronäytelmiä ja kauhistuvat omien negatiivisten tunteidensa voimakkuutta, kun ovat kuvitelleet selviävänsä omasta erostaan yhtä helpolla. Erossa jylläävät pahan olon tunteet ovat monelle ennen kokemattoman pahoja.

Erityisesti vihan käsitteleminen on Kannisen mukaan haastavaa.

- Vihan voimakkuus ja sen kesto yllättävät useimmat. Vaikka vihan tunnetta työstää, se saattaa silti kestää useita vuosia. Käsittelemättömänä se voi jäädä päälle vaikka koko loppuelämäksi. Tämä näkyy ikuisissa nais- tai miesvihaajissa, tai katkerissa eronneissa, jotka eivät kykene olemaan läsnä yhtäaikaa edes lapsenlapsensa ristiäisissä.

Vihan ohella eroon liittyy surua ja vanhan elämän kaipausta. Erosta ja loukkauksista huolimatta on oikeutettua surra kaikkea sitä, minkä on menettänyt.

 

Miten se nyt selviää?

Naimisissa ollessaan sitä tottuu omaan intimiteettiin. Omat asiat ovat omia asioita, eivätkä ne kuulu muille. Eroava voi moisen luksuksen unohtaa. Hänen elämänsä on yhtäkkiä kaikkien mielenkiinnon ja tarkkailun kohteena, mikä voi olla erityisesti epävarmemmalle tyypille musertava kokemus.

Eroava vainuaa itsessään muiden vaanivat katseet: miten tuo oikein selviää? Erityisesti naimisissa olevilla tuttavilla on kumma tyyli puuttua eronneen asioihin. Ehkä taustalla on kauhu eroaallon tarttumisesta omaan perheeseen.

Paheksuntaa sataa, jos eronnut erehtyy jonain päivänä olemaan ihan pärjäävän, jopa iloisen oloinen. Myös lasten kohtalon säälitteleminen menee joillakuilla hieman liian pitkälle. Eronnut ei aluksi tiedä, saako hän ympäristön mielestä edes selvitä erostaan.

Erotilanteessa oivaltaa usein vasta pettymyksien jälkeen, ketkä olivat todellisia ystäviä. Yhteisten perhetututtujen liittoutuessa eri puolille monen ystäväpiiri harvenee radikaalisti. On luotava uusia ystävyyssuhteita ja uudet verkostot.

 

Hylkää ihminen, joka olit

Työnarkomania, lisääntynyt tissuttelu tai baarihyppely ovat tavanomaisia keinoja pahan olon ja yksinäisyyden torjuntaan. Kanninen kannustaa tekemään mieluummin sellaisia asioita, jotka tuovat eronneelle aitoa iloa.

Joka sekunnin ei tarvitse olla kärsimystä, ja eroprosessoinnistakin saa ottaa välillä vapaata. Suru ottaa oman tilansa kuitenkin.

- Jos voi niin hyvin, että jaksaa lähteä johonkin, on järkevääkin lähteä mukaan kaikkiin mielenkiintoisiin juttuihin. Niitä kannattaa myös ihan tietoisesti varata kalenteriin. Murheeseen on tärkeää saada katkaisuja.

Harvoin puhutaan eron positiivisista puolista, mutta niitäkin on. Kaikki ilo kannattaa repiä irti esimerkiksi siitä, että saa ehkä ensimmäistä kertaa elämässään sisustaa kotinsa mieleisekseen. Toisen sotkuisuudesta tai erilaisesta vuorokausirytmistäkään ei tarvitse enää ärsyyntyä.

Yhteiselämän kompromissien, neuvottelujen ja joustamisien jälkeen voi olla huumaavaa elää juuri niin kuin on itse aina halunnut.

Moni eronnut hämmästyy iloisesti sitä, että oman ajan määrä kasvaa. Iltoja kun ei tarvitse enää omistaa parisuhteen hoidolle (lue: riitelylle).

Kanninen kuvaa eroprosessin etenevän sykäyksittäin.

- Välillä tuntuu siltä, että pahan olon tuntemukset ovat jo ohi, sitten tulee romahdus. Kerta kerralta romahdukset kestävät vähemmän aikaa ja niistä pääsee nopeammin selville vesille. Eräänä päivänä huomaa selvinneensä erosta ja olevansa aivan eri ihminen kuin ennen eroa. Huomaa kasvaneensa niin paljon, ettei ottaisi enää mistään hinnasta takaisin sitä ihmistä, joka itse oli ennen eroa.

Näihin paheisiin naiset antautuvat, kun kumppani ei ole näkemässä.

Lapsiperheen arki vaatii vanhemmilta muiden toiveiden ja tarpeiden laittamista omien edelle. Vauva.fin keskustelijat tunnustavat, millä he irrottelevat salaa.

1. Kielletyt herkut

"Ollaan omaksuttu kotona terveelliset elämäntavat. Syön karkkia töissä."

"Hemmottelen itseäni piccolo-pullolla punkkua, kun mies työmatkalla. Terveelliset elämäntavat täälläkin!"

"Ostin kerran kaksi munkkia tarkoituksena antaa toinen puolisolleni, mutta söinkin molemmat. En osaa katua, oli pirun hyviä."

"Olen polttanut tupakkaa."

"Kun mies päivystää, syön kotona einesruokaa. Eineksistä on jäänyt lapsuudesta ja nuoruudesta juhlava olo: kun vanhemmat olivat viikonlopun pois, ostettiin siskon kanssa einesruokia. En kehtaa sanoa kulinaristimiehelleni, miten niitä himoitsen."

2. Salaiset viihteet

"Katsoin himoissani kaikki tv-sarjan jaksot, mitkä meidän piti yhdessä seurata. Katsoin ne miehen kanssa uudestaan ja esitin yllättynyttä."

"Olen mennyt saunaan piiloon lukemaan hömppälehtiä. Mies pitää minua syvällisenä älykkönä."

"Exä ei sietänyt sitä, että musiikkimakuni muuttui yhdessäoloaikanamme. Kuuntelin sitten salaa musiikkia, josta ex ei tykännyt."

"En ikinä kehtaisi kertoa miehelle, että katson yksin ollessani kaikkia aivottomia ohjelmia ja elokuvia. Esim. Temptation Island Suomi, Bimbo Oy, BB, amerikkalaisia high school -komedioita."

"Röhnötän yöpaita päällä villasukat jalassa tukka pörrössä koko päivän ja katson leffoja sängyssä syöden, mitä mies ei voi sietää. Leffat on scifiä, fantasiaa ja kauhua, jotka ovat miehen mielestä höpöhöpöleffoja."

3. Vilkas virtuaalielämä

"Olen roikkunut av:lla, mutta väittänyt opiskelevani. Kerran jäin kiinni. Mies luuli, että kirjoitan näppäimistö sauhuten esseetä. Mies käveli yllättäen selkäni takaa ja näki, että olinkin koko ajan vain muotoillut pitkää vastausta erääseen ketjuun."

"Mies ei tiedä, kuinka paljon roikun netissä, kun hän ei ole paikalla. Varsinkaan sitä en todellakaan kerro, että kommentoin ketjuja eri foorumeilla ja jopa availen omia. Siistin sivuhistorian aina tarkkaan. Kuolisin varmaan häpeään, jos mies näkisi, mitä olen avannut. Kaikkea tyyliin Mahtuuko tissisi kokonaan miehesi suuhun. Muuten olen ihan fiksu."

"Pelaan enemmän tietokonepelejä kuin mitä hän tietää. En paljon tai liikaa, mutta mies on vähän vanhanaikainen eikä ihan ymmärrä tietokonepelaamista."

4. Likaiset jutut

"Teen joskus uusiksi miehen tekemiä kotitöitä hänen selkänsä takana. Ei sen pahempaa, mutta häiriintynyttä kuitenkin."

"Olen nostanut lattialle pudonneen esineen takaisin pesemättä sitä, ja kertomatta että kävi lattialla. Puoliso on bakteerikammoinen."

"Olen kaivanut nenää ja kiinnittänyt räkäpalloja mieheni selkäkarvoihin, kun en ole jaksanut hakea nenäliinaa."

"Annan kissan joskus pötkötellä sängyllä tai sohvalla, vaikka mies on sen jyrkästi kieltänyt."

"Kun mies on yön yli työmatkalla, en käy illalla suihkussa. Muulloinkin jätän usein vessakäynnit jälkeen kädet pesemättä ja lasken vain vettä lavuaariin, että mies luulisi minun pesevät kädet. En vai jaksa kastella ja kuivata."

"Yksin ollessa olen ihan tajuttoman sotkuinen. Jos vaikka jotain kaatuu lattialle, niin en varmasti pyyhi sitä heti. Meillä mies on hyvin pikkutarkka siivousintoilija. Että tämmöstä irrottelua."

5. Villit shoppailut

"Ostan tarjousastioita Iittalan myymälästä."

"Olen ostellut milloin mitäkin, omalla palkalla siis, en tuhlaten viimeisiä ruokarahoja. Lentolippuja, hotelleja. Exällä oli joku angsti matkustelua kohtaan."

"Tilailen tavaroita ja piilottelen niitä sekä niistä tulleita laskuja."

"Olen ostellut kankaita, joita en ole saanut ommelluksi, vaikka kangaskauppaan mennessä visio tuotteesta on ollut mielessä."

6. Uteliaisuus voittaa

"Olen lukenut miehen facea. En kyllä pitänyt kaikesta mitä löysin, mutta enpä voi niistä alkaa kiukuttelemaankaan."

"Olen lukenut hänen tekstiviestinsä, selvittänyt salasanan ja murtautunut hänen puhelimeen ja tablettiin. Olen katsellut hänen eksästä säästämiään mallikuvia."

"Käyn säännöllisesti nettideittisivustolla katsomassa, vieläkö exäni siellä. Elän onnellisesti avioliitossa ja mieheni on täydellinen minulle. Ex satutti minua teoillaan ja jotenkin nautin siitä, että näen hänen edelleen roikkuvan sinkkuna nettideitissä."

"Stalkkaan exääni välillä netissä. Käyn välillä myös katsomassa mieheni exien profiileja, ihan vaan koska olen utelias."

"Olen kyttäillyt, kuka tykkää mieheni päivityksistä."

7. Vähän oudompi osasto

"Meillä meni vähän heikosti, joten en kertonut että töissä oli yyteet ja arpa osui kohdalle. Esitin lähteväni aamulla töihin, vein lapset tarhaan ja tein pienen lenkin ennen kuin palasin takaisin kotiin. Nyt olemme eronneet."

"Kävin luovuttamassa munasolujani salaa mieheltä."

"Olen heivannut useita jätesäkillisiä mieheni vanhoja vaatteita kierrätykseen ja ostanut tilalle uusia. Mies ei edes huomannut."

Saara Tähtinen aloitti pilateksen viisi viikkoa synnytyksen jälkeen. Tällä tunnilla mukana ovat myös vauvat.

Saara Tähtinen keskittyy, sulkee silmänsä ja hengittää syvään sisään. Hän nostaa kätensä ylös ja kaartaa ne sitten alas. Sitten hän rullaa selkänsä nikama nikamalta alas, huoahtaa ja kutittaa jumppakaverinsa varpaita.

Helsingin Hakaniemessä alkaa Kirppanoiden järjestämä Babypilates-tunti. Tunnilla äidit aloittavat liikunnan lempeästi raskauden ja synnytyksen jälkeen.

He ovat uskaltautuneet kotoa harrastuksiin ja ulkoilemaan, mukanaan vastasyntynyt vauva.

 

Nenät yhteen jumppakaverin kanssa, tunnin ohjaaja Miia neuvoo.

Eturivissä Saara punnertaa helpon näköisesti niin alas, että saa kosketettua kahdeksanviikkoisen Caseyn pientä nenänpäätä. Vauva makaa jumppamaton päällä ja katselee äitiään vakavana. Äitien ja vauvojen pareja on jumpassa tänään kaksitoista. Saara, 27, on kolmatta kertaa Babypilateksessa. Hän kävi odottajien pilateksessa jo raskausaikana ja päätti jatkaa myös vauvan synnyttyä.

Ennen raskautta hän ei ole pilatesta harrastanut. Sen sijaan hän on kuntonyrkkeillyt, käynyt jumpassa ja lenkkeillyt.

Moni pikkuvauvan äiti jännittää, että vauva itkee – tällä tunnilla se ei haittaa.

Tunnin ajatus on se, että liikkeelle voi lähteä vauvan kanssa. Keskellä päivää pidettävä tunti rohkaisee pienten vauvojen äitejä harrastamaan liikuntaa pian synnytyksen jälkeen. Kun voimat vain riittävät. Ja kun uskallus riittää. Moni pikkuvauvan äiti jännittää sitä, että vauva itkee – mutta tällä tunnilla se ei haittaa.

Saarakin jännitti, etenkin matkaa tunnille. Entä jos vauva itkee bussissa. Tai säikähtää metron sihahduksia. Itkee, enkä saa häntä rauhoittumaan. Jos muut matkustajat katsovat pahasti.

Pelko oli turha. Saara on oppinut, mistä syystä Casey itkee ja miten häntä kannattaa rauhoitella.

Ja oikeastaan Casey viihtyy vaunuissa.

 

Ihan spagettia. Siltä Saarasta synnytyksen jälkeen tuntui.

– Olin aika romuna, vaikka se olikin ihan tavallinen, hyvin sujunut synnytys.

Vartalosta puuttui syvien lihaksien tuoma tuki, ja selkäranka tuntui spagetilta. Koko kropassa oli löysä olo, hän sanoo.

Olo on parantunut, kun nivelsiteet ovat kiristyneet ja lantionpohjakin alkanut palautua harjoittelun myötä.

Lempeän pilateksen Saara pystyi aloittamaan jo viisi viikkoa synnytyksen jälkeen. Ensimmäisellä tunnilla rasitus tuntui vatsalihaksissa nopeasti.

– Hyvä aika aloittaa harjoittelu on jälkitarkastuksen jälkeen sitten, kun vointi sallii, ohjaaja Miia sanoo.

Synnyttäneiden pilateksessa keskitytään lantionpohjaan, syvään poikittaiseen vatsalihakseen ja muihin syviin tukilihaksiin, jotka ovat usein heikkoja raskauden ja synnytyksen jälkeen. Harjoittelu alkaa rauhallisesti. Yksi tavoite on hyvä ryhti.

Miia ohjaa: nyt supistetaan lantionpohjan lihaksia nopeasti, yks-kaks-kolme-neljä...

– Nämä liikkeet auttavat, kun aivastatte, yskitte tai pompitte.

Ja vielä: kymmenen-yksitoista-kaksitoista... Yhteensä kaksikymmentä kertaa.

 

Kitinää, ähinää, itkua. Yksi vauvoista kyllästyy lattialla köllimiseen ja parahtaa itkuun. Miia ottaa vauvan syliinsä, ja vauva rauhoittuu päästessään liikkeelle.

Tunti jolla vauvat ovat mukana, sopii alle puolivuotiaiden vauvojen äideille. Kun vauvat oppivat ryömimään, äitien keskittyminen harjoitteluun ei oikein enää onnistu.

Tämän säännön tuntevat kaikki äidit: nukkuvaa vauvaa ei herätetä käsipainoiksi.

Välillä vauva on liikkeen aikana äidin sylissä. Paitsi jos vauva nukkuu, äiti ottaa käsipainot. Sen säännön tuntevat kaikki äidit: nukkuvaa vauvaa ei herätetä.

Saara suukottaa vauvaa ja painautuu sitten piiloon. Sitten hän nousee konttausasentoon ja kurkkaa vauvaa.

Saara saa tehdä jokaisen liikkeensä rauhassa, sillä Casey viihtyy jumppamatolla äitiään katsellen. Vauvat ja päivät ovat erilaisia: tänään yksi vauva haluaa olla äidin sylissä koko tunnin, toiselle tulee nälkä. Jotkut vauvat nukkuvat koko tunnin ja yksi kikattaa riemusta.

Tunnin lopulla moni vauva on nälkäinen. Alkaa kärsimätön kitinä.

Itkemään parahtanut vauva saa olla Miian sylissä lopputunnin. Äiti keskittyy harjoitukseen.

 

Miia ohjaa käsillään Saaran selkää hieman alemmaksi. Hän kiertää katsomassa, että äidit tekevät liikkeet oikein, sillä se on pilateksessa tärkeää.

Casey keksii, että äidin paidasta voisi yrittää napata kiinni. Pieni käsi vain ei menekään Caseyn toivomaan suuntaan.

Lopuksi Miia ohjaa äidit vielä toispolviseisontaan.

He nostavat vauvat syliin ja isommat vauvat polvelle. Kaksikuinen Casey on vielä niin pieni, ettei pystyasento sylissä oikein onnistu.

– Antakaa jumppakaverille vielä suukot ja kiitokset, Miia lopettaa.

Saara suukottaa Caseya ja laskee hänet sitten jumppamaton vieressä odottavaan kantokoppaan. Sitten kohti pukuhuonetta.

 

Miten kirkasta! Loppusyksyn aurinko saa Caseyn puristamaan silmänsä viiruiksi. Hakaniemen torin alla, ikkunattomassa jumppasalissa vietetyn tunnin jälkeen päivä tuntuu kirkkaalta.

Casey oli koko tunnin hereillä, ja Saara epäilee, että vauva nukkuu koko matkan kotiin.

– Oli vaikeampi keskittyä liikkeisiin, kun Casey on hereillä. Toisaalta on hauskaa seurata, mitä hän tuumii tunnista ja liikkeistä, joissa hän oli mukana.

”Kun liikun, jaksan innostua arjesta.”

Saara lähtee mielellään Caseyn kanssa kaupungille ja tapaa muita äitejä, sillä hänen lähellä asuvilla ystävillään ei ole vauvoja. Tämä on myös hetki tavata muita äitejä.

– Vanhojen ystävieni kanssa puhun mielelläni muista asioista kuin vauvanhoidosta. Olisi kiva, että olisi myös äitikavereita, joiden kanssa jakaa vauvajuttuja.

Tärkeintä on kuitenkin se, että liikunta saa voimaan hyvin.

– Kun liikun, jaksan innostua asioista, eivätkä kotityötkään maistu puulta. Hyvässä kunnossa jaksan vauva-arkea varmasti paremmin.

Kun Saara oli lapsi, hänen perheessään liikuttiin paljon.

– Me lapset potkimme isän kanssa jalkapalloa pihalla. Perjantaisin kävimme uimassa ja teimme paljon pyöräretkiä. Toivon, että Casey löytää liikunnan ilon, eikä vain istu pelaamassa.

Saara haaveilee jo uimakoulusta ja taaperojumpasta Caseyn kanssa.

Mutta nyt köllöttely äidin kanssa riittää Caseylle aivan hyvin.

Vauva 11/2014

Tärkeät lihakset

Synnytyksen jälkeen lantionpohjan toimintahäiriöt ovat yleisiä. Harjoituksilla tuntuma lihaksiin löytyy uudestaan ja toiminta palautuu. Lihaksia kannattaa vahvistaa myös sektion jälkeen, sillä raskauskin rasittaa lantionpohjaa.

Lantionpohjan lihasten ja keskivartalon syvien vatsalihasten harjoittelu vähentää synnytyksen jälkeistä virtsankarkailua esimerkiksi yskiessä tai hyppiessä. Lisäksi se kehittää keskivartalon syviä vatsalihaksia. Myös pakaralihasten vahvistaminen on hyödyllistä, sillä lantio venyy raskauden lopussa ja synnytyksessä. Pakaralihaksista lantion liitokset saavat tukea ja palautuvat nopeammin.

Liikunta lisää myös henkistä hyvinvointia. Tekee hyvää lähteä kotoa ja tavata muita vanhempia.