En muista, milloin olisin viimeksi ollut sängynpohjalla. Uskon, että siihen on kolme pääsyytä.

Siitä on kauan, kun olen ollut viimeksi flunssassa, oksennustaudissa tai muussa tarttuvassa taudissa.

Toivottavasti en vaikuta pahasti omahyväiseltä ja ylimieliseltä, kun otan osan kunniasta itselleni. Tiedän toki, että ihmisen terveys on korkeammas käres eikä sairastaminen ole kenenkään omaa syytä, mutta siitä olen varma, että tartuntatauteja pystyy ehkäisemään omalla toiminnalla.

Ennen nimittäin sairastelin paljon enemmän. Sitten tein kolme elämäntapamuutosta, joiden uskon vaikuttaneen siihen, että nykyään perheessämme sairastellaan harvoin.

1. D-vitamiini

Muutamia vuosia sitten alettiin kohista d-vitamiinin merkityksestä terveydelle. Siitä lähtien olen ottanut muutaman kymmenen mikrogrammaa d-vitamiinivalmistetta lähes joka päivä.

Kesälomalla kun d-vitamiinia saa auringosta, otan vitamiinilisää harvoin, mutta aloitan taas, kun työt alkavat.

Olen kirjoittanut aiemmin käynnistäni d-vitamiinitasotestissä.

Uskon – ja on siitä ihan tieteellistä näyttöäkin – että d-vitamiini ehkäisee muun muassa hengitystietulehduksia.

2. Ilmankostutus

Flunssat lisääntyvät, kun keskuslämmityskausi alkaa. Lämmitys kuivattaa huoneilmaa ja samalla nenän limakalvoja. Kuivat limakalvot eivät pidä pöpöjä loitolla yhtä hyvin kuin kosteat. Lisäksi tutkimusten mukaan virusten määrä huoneilmassa laskee sitä mukaa kuin ilmankosteus nousee.

Työpaikan huoneilmaan en pysty vaikuttamaan, mutta kotona meillä jyllää ilmankostutin talvella yöt päivät läpeensä. Laite tuuttaa huoneilmaan 5 litraa vettä vuorokaudessa.

Meillä on muutenkin suhteellisen kostea huoneilma, mikä johtuu siitä, että huoneiden lämpötila pidetään melko viileänä.

3. Käsienpesu

Muistatte varmasti muutama vuosi sitten vallinneen sikainfluenssapaniikin. Muistatte varmaan senkin, miten ruokaloiden oville ja julkisten tilojen auloihin ilmestyivät desinfiointipönikät ja naiset nakkasivat käsilaukkuihinsa pienet käsidesipullot.

Minäkin aloin sikaflunssan pelossa lutrata käsidesillä ja pestä käsiäni tuhkatiuhaan. Sairasteluni väheni aika tarkkaan samaan aikaan, kun aloin kiinnittää käsihygieniaan entistä enemmän huomiota.

Uskon että juuri tämä on kaikkein paras keino välttää flunssia ja vatsapöpöjä: pese kädet huolellisesti saippualla aina käytyäsi julkisissa vessoissa, aina ennen ruokailua ja myös ruokailun jälkeen sekä ensimmäisenä kotiin tultuasi. Pelkkä vesihanan alla hutaisu ei riitä.

Opeta tapa myös lapsille ja miehelle ja käytä lavuaarin kautta myös kaikki kylään tulevat pikkuvieraat (ja aikuisetkin, jos kehtaat).

Takaan että tepsii.

Lue lisää Hyvää päivää- palstan juttuja:

D-vitamiinitaso testissä

Voiko masennusta ja ylipainoa hoitaa probiooteilla?

Marianne Rautanen on Vauva-lehden tuottaja, jolla on keittiönkaapissa seitsemän pussia pähkinöitä ja joka yrittää sinnikkäästi löytää kosmeettisen avun mustiin silmänalusiin.

Vierailija

3 syytä, jotka vähensivät flunssiani dramaattisesti

Lapseni flunssat loppuivat kun aloitti puhallininstrumentin soiton. Aiemmin oli noin viikon kuukaudessa kovassa flunssassa. Nyt on kerran puolessa vuodessa, mikä aika normi. Ja muutos oli nopea ja dramaattinen, ei siis mikään "kasvaminen". Pulloon letkulla puhaltaminen on kuntoutusmuoto esim. keuhkokuumeen jälken. Kymmenen puhallusta kolme kertaa päivässä. Joku yhteys tässä puhaltelussa on.
Lue kommentti

Jos lemmikki aiheuttaa vain lieviä allergiaoireita, ei siitä välttämättä tarvitse luopua. Vähäisiäkin oireita kannattaa kuitenkin hoitaa, neuvoo asiantuntija.

Allergisoivatko jotkut lemmikit enemmän kuin toiset?

Jostakin syystä kissat allergisoivat enemmän kuin muut. On sen sijaan myytti, että jokin koirarotu olisi allergiaystävällisempi kuin toinen.

Tutkimusten mukaan eroavaisuuksia on kyllä eri yksilöiden välillä. Hilse on eläinten merkittävin allergeeni, ja joidenkin yksilöiden iho hilseilee enemmän kuin toisten. Myös karvattomat kissat ja koirat voivat allergisoida.

Voiko ottaa marsun, jos on allerginen koirille?

Taipumus allergiaan on suurempi, jos on allerginen muille eläimille. On harhaluulo, että pienikokoiset eläimet eivät allergisoisi niin herkästi. Asia on päinvastoin: usein pienet lemmikit aiheuttavat oireita vielä helpommin kuin kissat ja koirat. Se johtuu luultavasti siitä, että niiden hilse on ikään kuin ärhäkämpää.

Myös kanien ja marsujen häkeissä käytettävät kuivikkeet ovat voivat aiheuttaa oireita. Matelijoistakin lähtee jonkin verran hilsettä. Turvallisin vaihtoehto on akvaario.

Voiko omalle lemmikille siedättyä?

Kyllä voi. Omasta lemmikistä ei välttämättä saa oireita, vaikka muista saisikin. Syytä tähän ei tiedetä.

Allergialääkkeiden käyttäminen ei vähennä siedättämisen vaikutusta. 

Jos allergiaoireet ovat lieviä ja ajoittaisia, niiden kanssa voi elää. Vähäisiäkin oireita täytyy kuitenkin hoitaa, koska hoitamaton allerginen nuha kasvattaa astmariskiä. Allergialääkkeiden käyttäminen ei vähennä siedättämisen vaikutusta. Jos onnellisesti käy, voidaan lääkitys jättää pois.

Lasten kohdalla siedättämistä harkitaan aina tapauskohtaisesti lääkärin kanssa. Alle kuusivuotiaan lääkitykseen tarvitaan resepti.

Jos lapsella on muitakin allergioita, onko myös lemmikkiallergia todennäköisempi?

Riski on suurempi, mutta lemmikin ottamista ei voi suoraan kieltääkään. Siitepölyallergikon kannattaa siirtää lemmikin hankkiminen syksylle, kun siitepölykausi on ohi. Silloin on pienempi riski saada oireita.

Voiko mahdollista allergiaa testata lainalemmikillä?

Lainalemmikki antaa ainakin viitteitä. Jos oireita tulee heti, viesti on selvä: lemmikkiä ei kannata ottaa.

Allergiatestin tulos kertoo, löytyykö verestä vasta-aineita. Varmasta allergiasta on kyse silloin, kun eläi­mestä saa oireita.

Onko astma este lemmikin hankinnalle?

Kyllä. Etenkin silloin, jos astmaa ei saada hallintaan normaalisti määrättävillä hengitettävillä lääkkeillä, ei lemmikkiä kannata ottaa. Jatkuvasti oireileva astma vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi.

Kun yksi on allerginen, koko perhe joutuu luopumaan lemmikistä. Mikä auttaa?

Siitä täytyy jutella perheen kesken. Lähes kaikki vanhemmat ymmärtävät kyllä, että lapsen terveys on lemmikkiä tärkeämpi. Sisarukset voivat olla kinkkisempiä.

Asiantuntija Anne Vuorenmaa Allergia-, iho- ja astma­liitosta.

Vierailija

Allergiaturvallisia koirarotuja ei ole, mutta omalle lemmikille voi siedättyä

Mutta siinä on vaan se, jos alkaa ottaa lääkkeitä niihin alkuoireisiin, ei siedäty. Jos siis siedättymistä haluaa yrittää, kannattaa vaan sietää oireet. Itse saan aina uudesta koirasta allergiaoireita, mutta muutamassa kuukaudessa siedätyn. Oireet ja siedättyminen on ihan samanlaisia riippumatta siitä onko rotu paljon vai vähän allergisoivana pidetty.
Lue kommentti
Vierailija

Allergiaturvallisia koirarotuja ei ole, mutta omalle lemmikille voi siedättyä

Olen siedättynyt jo kolmelle eri koiralle, kaikki eri rotua. Nykyinen koira on piikkiturkkinen ja pistelevät karvat saavat aikaan komeaa nokkosihottumaa monta kertaa päivässä. Se onkin ainoa oire, hengitysoireet ja vuotavat silmät ja nenä helpottivat ensimmäisen kuukauden aikana. En todellakaan ota lääkkeitä useaa kertaa päivässä vuosia putkeen. -astmaatikko
Lue kommentti

Varsinkin paljon liikkuva lapsi kärsii kasvukivuista. Lämpö ja hieronta auttavat, ja juomisestakin voi olla apua.

Mistä kasvukivut johtuvat?

Kasvukipu on hiukan harhaanjohtava termi. Kipu ei liity murrosikäisen kasvuspurttiin vaan tarkoittaa särkyä, jota esiintyy jaksoittain 3–5-vuotiailla sekä 8–10-vuotiailla lapsilla. Kyse on lihassärystä säärissä, pohkeissa ja pohkeiden ja polvien takaosissa. Kipua ilmenee ilmenee iltaisin ja alkuyöstä.

Kasvukipujen selvää syytä ei tiedetä. Hyvin usein sitä esiintyy lapsella, joka liikkuu kokoonsa nähden paljon, pomppii, kiipeää ja touhuaa koko päivän.

Tuleeko kipuja kaikille lapsille?

Ei tule. Amerikkalaistutkimusten mukaan 25–40 prosenttia alle 10-vuotiaista oireilee kasvukivuilla. Kipuilun periytyvyyttä on tutkittu, sillä usein vanhemmat kertovat kärsineensä kasvukivuista itsekin.

On normaalia, ettei kasvukipuja tule lainkaan. Niin voi käydä myös liikunnalliselle lapselle.

Millainen kipu on normaalia?

Sellainen, joka tulee ja menee. Normaali kasvukipu ei ole pysyvää eikä toistu joka päivä. Myös ajankohta on oleellinen: kipuilu alkaa päivän päätteeksi, kun rauhoitutaan iltatoimiin tai ollaan käymässä nukkumaan. Aamulla kipu on poissa.

Miksi kipu alkaa iltaisin?

Ajankohta liittyy mahdollisesti siihen, että illalla lihakset pääsevät rentoutumaan, kun lapsi on ollut liikkeellä koko päivän ja malttaa viimein levähtää.

Miten kipua voi hoitaa?

Lihaksen kevyt hierominen helpottaa. Hieronta auttaa lasta rentoutumaan ja tekee olon hyväksi. Lihasta voi myös venytellä leikin varjolla. Kolmas varma apu on lämpö: lämmin haude tehoaa yleensä hyvin kipuun.

Kannattaa miettiä myös, saako paljon touhuava lapsi riittävästi juotavaa päivän aikana. Onko hän saanut sopivasti suoloja sekä magnesiumia? Pähkinät ja vihreät kasvikset ovat erinomainen magnesiumin lähde.

Jos muut keinot eivät auta, kipua voi lääkitä parasetamolilla tai ibuprofeiinilla.

Auttaako lepo kipuun?

Terveen lapsen liikkumista ei pidä missään nimessä rajoittaa. Kasvukipu on hyvälaatuinen ilmiö, enkä koskaan kieltäisi lapseltani liikunnan iloa.

Milloin kivusta on syytä huolestua?

Kasvukipu tuntuu aina lihasalueella. Esimerkiksi reumassa nivel on kuumottava ja turvonnut. Ajankohta on tärkeä: kasvukivut iskevät iltaisin tai alkuyöstä. Jos lapsi valittaa kipua, ontuu tai kävelee vaikeasti aamusta alkaen, kyse on jostakin muusta.

Myös silloin, jos kipu on vain toisessa jalassa eikä vuorottele koskaan tai jos lapsella on kuumetta, huonovointisuutta tai muita yleisoireita, syy pitää selvittää lääkärissä.

Asiantuntija Hanna Säilä, lastenreumatologian erikoislääkäri, Terveystalo.

Yleensä kuukautiset muuttuvat synnytyksen jälkeen helpommiksi kuin ne olivat ennen raskautta.

Imetys pitää kuukautiset poissa – yleensä

Kuukautisten palautuminen synnytyksen jälkeen on yksilöllistä. Jälkivuoto kestää noin 4–6 viikkoa, joillakin jopa kahdeksan viikkoa. Jos äiti ei imetä, voivat kuukautiset palata nopeastikin jälkivuodon päättymisen jälkeen. Toisaalta palautuminen voi kestää joskus vuodenkin.

Imetys saattaa pitää kuukautiset poissa, mutta kuukautiset voivat palautua myös imetyksen aikana. Yleensä kuukautiset palautuvat muutaman kuukauden sisällä imetyksen lopettamisesta.

Synnytyksen jälkeen kuukautiskierto, vuodon määrä tai kivut voivat muuttua. Yleensä ne muuttuvat helpommiksi, mutta kaikilla näin ei käy. Jos nainen kärsii endometrioosista eli kohdun limakalvon sirottumataudista, raskaus saattaa helpottaa oireita pitkäksikin aikaa.

Huolehdi ehkäisystä, vaikka imetät

Täysimetys suojaa kokemukseni mukaan uudelta raskaudelta melko tehokkaasti. Varma keino se ei ole, joten lisäehkäisyksi suositellaan minipillereitä tai kondomia.

Voit tulla uudelleen raskaaksi, vaikka kuukautiset eivät olisi vielä alkaneet.

Ovulaatio käynnistyy jo ennen kuin ensimmäiset kuukautiset synnytyksen jälkeen alkavat, joten uusi raskaus on mahdollinen, vaikka kuukautisia ei olisikaan kuulunut. Tämä kannattaa muistaa, jos lapsiluku on täynnä tai perhe ei toivo pientä ikäeroa lasten välille.

Jos pikkusisarus ei kuulu lähiaikojen suunnitelmiin, pitkäaikainen ehkäisy eli hormoni- tai kuparikierukka on hyvä vaihtoehto. Niistä ei ole haittaa imetykselle. Hormoni- tai kuparikierukka voidaan asentaa, vaikka kuukautiset eivät olisi vielä palautuneet synnytyksen jälkeen, mutta kuitenkin aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä.

Imetyksen päätyttyä sopii myös yhdistelmäehkäisy, kuten pilleri ja laastari.

Tamponit ja kuppi eivät välttämättä käy heti

Jälkivuodon aikana ei tule käyttää emättimen sisäisiä vuotosuojia, kuten tamponeja tai kuukautiskuppia. Kun kuukautiset palautuvat, voi siirtyä itselle mieluiseen kuukautissuojaan.

Raskaus ja synnytys muuttavat naisen synnytyselimiä, joten emättimen sisäisten suojien käyttö voi olla erilaista kuin ennen raskautta. Kohdunsuu voi olla alempana tai emätin voi olla vähemmän napakka kuin aikaisemmin lantionpohjan lihasten venymisen vuoksi. Siksi esimerkiksi kuukautiskupin kanssa voi joutua etsimään uudenlaisen tavan asettaa kuppi emättimeen.

Jos tamponit tai kuukautiskuppi aiheuttavat kipua, kannattaa käyttää vain siteitä. Emättimen sisäisiä kuukautissuojia voi kokeilla jonkin ajan kuluttua uudelleen.

Mia Astikainen on terveydenhoitaja, joka on työskennellyt äitiys-, lasten- ja perhesuunnitteluneuvoloissa. Lähetä kysymyksesi Mialle osoitteeseen vauva@sanoma.com otsikolla ”Mia vastaa”.

Helmi

Miten kuukautiset jatkuvat synnytyksen jälkeen?

Jälkivuoto kesti kolmisen viikkoa, sitten oli viikon väli ja alko uus vuoto. Kesti vajaan viikon ja hitto, menkat ne jo sitten oli tuttuine kipuineen! Ihan alko niinku ei ois synnyttänytkään, raskausajan sentäs oli pois. Puoli vuotta imetin ja olin pettyny kun en saanu nauttia menkattomuudesta mistä muut hehkutti. Näin sitä ollaan erilaisia. Nyt on hormonikierukka, ei oo menkkoja eikä oo ikävä ☺.
Lue kommentti

Ei, älä houkuttele jälkiruualla. Tuo sen sijaan ruokahetkiin yhdessäolon iloa, kannustaa ravitsemusterapeutti Henna Jalkanen.

Lapsi syö todella vähän. Milloin siitä pitää huolestua?

Pieniruokaisuus ei välttämättä ole ongelma. Lapsi, joka syö vähän, voi syödä ravitsemussuositusten mukaan monipuolisesti, ottaa ruuasta kaiken tarvitsemansa ja kasvaa aivan normaalisti.

Vanhempien huoli lapsen ruokavaliosta on kuitenkin ymmärrettävää. Suomessa lapsella ei ole riskiä nälkiintyä, kun kasvua ja kehitystä seurataan neuvolassa. Terve lapsi osaa myös säädellä ruuantarvettaan. Jo vauva osaa itkeä nälkäänsä ja lopettaa imemisen ollessaan kylläinen. Se taito ei katoa silloinkaan, kun lapsi alkaa syödä kiinteää ruokaa. Siksi vanhemman kannattaa yleensä luottaa lapseensa.

Jos vanhemmat ovat huolissaan lapsen ruokavaliosta, se kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa.

Lapsi ei syö juuri lainkaan kasviksia. Mikä olisi tarpeeksi?

Suositusten mukainen ruoka riittää. Sopiva määrä kasviksia on viisi lapsen omaa kourallista päivässä. Aina siihen ei päästä, mutta tärkeintä on pitää kasviksia tarjolla jokaisella aterialla. Silloin on todennäköistä, että jotakin menee suuhunkin.

On normaalia, että lapsi karsastaa uusia makuja ja kieltäytyy joistakin ruuista kausittain. Sekin on normaalia, että lapsi tuntuu elävän jonkin aikaa ”pyhällä hengellä” ja syökin hetken päästä todella paljon. Jokin ateria voi jäädä väliin, mutta yleensä seuraava maistuu kyllä.

Voiko lasta houkutella syömään lupaamalla jälkiruokaa?

Se ei kannata. Lapselle voi muodostua ajatus, että ruokailu on rangaistus ja jälkiruoka palkinto, ja palkitseminen vie ilon ruokapöydästä.

Jos lapsi tietää aina saavansa jälkiruokaa, voi se olla tuoreita hedelmiä sokerisen suklaavanukkaan sijasta. Totta kai vanhempaa harmittaa, kun lapsi sanoo ruokaa pahaksi, mutta kyllä lapsen kiukkua pitää kestää monella tavalla.

Mistä johtuu se, että syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta?

Lapset ovat yksilöitä kuten aikuisetkin, ja toisia syöminen kiinnostaa enemmän kuin toisia. Jotkut ihmiset nauttivat ruokailusta enemmän kuin toiset, jotka käyvät vain tankkaamassa. Myös nälän ja kylläisyyden kukin tuntee eri tavalla.

Hyvä suhde ruokaan syntyy ilosta. Siksi kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Jos syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta, miettisin, mistä se johtuu. Onko ruokahetki ikävä kokemus? Tuleeko siitä olo, ettei viihdy pöydässä? Tai että vanhemmat tuputtavat ruokaa?

Lapsi ottaa mallia aikuisesta kaikessa. Hyvä ja terveellinen suhde ruokaan syntyy ilosta, ja siksi vanhempien kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Mitkä konstit auttavat, kun lapsi nirsoilee ruuan kanssa?

Toisto auttaa. Lapsi voi tarvita yli 15 kertaa ennen kuin oppii pitämään uudesta mausta. Myös ateriarytmi auttaa: että lapsi on varmasti, mutta ei liian nälkäinen. Napostelu johtaa siihen, ettei ole nälkä. Ruoka yleensä maistuu paremmin myös liikunnan ja ulkoilun jälkeen. Jotkut lapset vaativat aikuisilta enemmän työtä kuin toiset.

Ruokaa kannattaa myös ihan vauvasta saakka tutkia kaikin aistein. Miltä se tuntuu, mitä ääntä se pitää? On aivan eri asia pyytää lasta maistamaan porkkanaa kuin tutkimaan sitä. Tässäkin vanhemman kannattaa muistaa ilo: kiva, kun tutkit porkkanaa!

Ennen kaikkea ruokailusta kannattaa tehdä mukava ja rento hetki. Pienikin lapsi kannattaa ottaa mukaan ruuanlaittoon ja kattamiseen. Yksivuotias voi repiä salaattia, ja viisivuotias jo tehdä itse koko kulhollisen. Isommatkin lapset tykkäävät siitä, että perhe syö yhdessä pöydän ääressä eikä yksin olohuoneessa.

Lapsi huomaa, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Vanhemman on tärkeintä olla myönteinen roolimalli. Lasta ei ole tarpeen kehua isosta syödystä annoksesta, koska sehän ei kerro siitä, oliko ruokamäärä juuri siihen hetkeen sopiva. Silloin lapsi voi kokea, että juuri iso ruokamäärä on se, mikä pitää syödä, jotta saa kiitosta. Mieluummin voi kehua vaikkapa siitä, että lapsi osasi kertoa milloin on vielä nälkä ja milloin masu on täynnä. Hänelle voi myös kertoa, miten kivaa oli istua yhdessä ruokapöydässä.

Kertooko lapsen pieniruokaisuus alttiudesta sairastua syömishäiriöön myöhemmin?

Pieniruokaisuus on harvoin ongelma, mutta kielteinen suhde ruokaan voi olla suuri pulma. Jos ruokahetki ahdistaa, vanhemmat tuputtavat tai ovat muuten ahdistuneita lapsen pieniruokaisuudesta, se voi vaikuttaa elämässä pitkään. Siksi vanhemman kannattaa tarkastella omaa suhdettaan ruokaan ja kehoonsa. Lapsi huomaa, jos vanhemmalla on lista kielletyistä ruuista tai hän huolehtii koko ajan painostaan. Hän huomaa myös sen, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen Henna Jalkanen.