iStockphoto

Tupakointi laskee mahdollisuutta tärpätä.

Tupakointi heikentää terveyden lisäksi hedelmällisyyttä: jopa 10–13 prosenttia lapsettomuustapauksista johtuu säännöllisestä tupakoinnista. Tupakansavu heikentää naisilla muun muassa munarakkuloiden kehittymistä ja miehillä siittiöiden laatua. Tämä näkyy myös lapsettomuushoidoissa, joissa tupakoimattomilla on selvästi paremmat mahdollisuudet onnistua.

Tupakointi lisää keskenmenoja, kohdun ulkopuolisia raskauksia, vauvan pienipainoisuutta ja kätkytkuolemia. Raskaudenaikainen tupakointi vaikuttaa myös sikiön sukusolujen määrään ja siten tulevienkin polvien hedelmällisyyteen.

Lähde: Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2011, THL, sekä  professori Aarne I. Koskimies, Felicitas-Klinikka.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yhä useampi naisista saa esikoisensa 35-vuotiaana tai vanhempana. Miksi?

Kun puhutaan syntyvyydestä ja sen alenemisesta, melkein väistämättä puhutaan myös naisten lastentekoiästä. Totta on, että äidin iän kasvaessa myös raskauteen ja synnytykseen liittyvät riskit kasvavat.

Silti ketään ei pidä patistella lastenhankintaan, kuten Reetta Räty huomauttaa Ylen kolumnissa.  

Vaikka hedelmälliset ikävuodet ovat ennallaan, moni muu asia on muuttunut. Kärjistäen: Aiemmin lapsia oli tapana saada, kun niitä tuli, suunniteltuina tai ei. Nyt lapsia saadaan yhä useammin vasta, kun niitä todella halutaan (jos onnellisesti käy).

Vanhemmaksi ryhtyminen on enemmän oma valinta kuin koskaan aiemmin. Ja yhä useampi lapsi saa syntyä toivottuna. Se ei ole uhka, se on hyvä asia.

Kysyimme äideiltä, missä iässä he saivat ensimmäisen lapsensa, ja mikä kaikki elämäntilanteessa vaikutti siihen, että lapsi sai tulla. Vastauksista erottuu kolme kriteeriä:

1. Kumppani, joka haluaa lapsia

Moni nainen toivoo perhettä, jossa on kaksi aikuista. Sopivan kumppanin löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Jos parisuhdetta ei ole tai kumppani ei halua lapsia, siirtyy usein myös lapsihaave.

”Avoliittoni ikävuosien 22–28 välillä päättyi siihen, ettei avomies halunnut lasta tai kokenut olevansa valmis isäksi.”

”Löysin vasta 39-vuotiaana sopivan kumppanin, joka myös halusi lapsen ja joka oli heti valmis yrittämään. Parin keskenmenon jälkeen saimme ihanan tyttären. Tyttären syntyessä olin melkein 41-vuotias.”

”Miehellä meni aikansa tottua ajatukseen lapsien hankkimisesta. Itse olisin ollut valmis jo 27-vuotiaana mutta jouduin odottamaan neljä vuotta, kunnes mies ilmoitti, että voimme yrittää lasta. Itse olin jo monta kertaa lähdössä suhteesta. Tuntui, että haaskaan omaa elämääni kun odotan, koska toinen on valmis isäksi.”

”Sain esikoiseni tänä vuonna, täytän elokuussa 40. Vauva olisi ollut tervetullut jo aiemminkin, ei vaan ollut sopivaa miestä, vaikka olen ollut pitkissä parisuhteissa, yli seitsemän ja kahdeksan vuotta. Kun vauva sai alkunsa olin opintovapaalla ja sinkku. Nyt olen sinkku ja äitiyslomalla. Nuorena ajattelin, että saan monta lasta nuorella iällä, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee.”

”Sain lapsen yksin 41-vuotiaana. En uskaltanut enää odottaa oikeaa ja tasapainoista parisuhdetta, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen yksin, tosin hyvän tukiverkoston avulla. Hetkeäkään en ole katunut – suloisin 1,5-vuotias poika, joka tekee elämästä aivan mahtavan.”

2. Puitteet kunnossa

Moni kertoo myös, että elämäntilanne tuntui lapselle sopivalta silloin, kun ns. ulkoiset puitteet olivat kunnossa. Vakityö ja hyvä asunto mainitaan monessa vastauksessa.

Ne eivät ole ihan turhia toiveita. Köyhyysriski on suurempi perheillä, joissa on pieniä lapsia. Huoli toimeentulosta vie aikuisten voimavaroja ja vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.

”Elämäntilanteeni oli 41- vuotiaana ensimmäistä kertaa otollinen lapselle. Hyvä, vakituinen parisuhde, vakituinen työ, oma (pankin) koti ja toisaalta myös vihoviimeinen aika tehdä lapsia, jos niitä meinaa tehdä.”

”Avioliitossa, vakituinen työsuhde, talo rakennettu 6 vuotta sitten. Kaikki olosuhteet kunnossa ja ikää alkoi olla sen verran, ettei enää lykätäkään voinut. Tunsin viimein olevani valmis lapseen. Myös raskaana olevat ystävät auttoivat (tietämättään) päätöksen teossa.”

Päätökseen voi vaikuttaa myös muutos työelämässä:

”Työpaikka meni firman konkurssin takia alta. Oli viimeinkin aikaa ajatella muutakin kuin työtä.”

”Olimme lasta halunneet jo pari vuotta, mutta odotimme että sain vakituisen työsopimuksen töistä. Tämä toi taloudellista turvaa, muuten olisi lapsen pelottanut, kun ei olisi tiennyt saako töitä äitiysloman jälkeen.”

3. Se tärkein: halu olla äiti

Lopulta tärkein on tunne: nyt. Osalle iskee kova vauvakuume, toisille hiipii vaivihkaa tunne siitä, että on seuraavan askeleen aika.

”Tuntui että olemme sopivassa vaiheessa, kun oltiin pidetty hauskaa tarpeeksi kahdestaan ja elämänmuutos tuntui sopivalta ja toivotulta ajatukselta. Lisäksi 30v täytettyämme todettiin, ettei tässä ainakaan nuoremmaksi enää tulla. Lähipiirissä oli myös lapsettomuutta, mikä sai tajuamaan ettei ehkä kannata liikaa odotellakaan.”

”Tuli se tunne, että nyt oon valmis äidiksi. Kiinnitin kaupungilla huomiota vaunuihin ja vauvamahoihin eri tavalla kuin ennen.”

”Lapsen 'hankinta' on tunneasia. Me halusimme lapsen tuolloin ja olimme onnekkaita kun raskaus onnistui helposti ja sujui hyvin loppuun saakka.”

”Kiireisina yksityisyrittajinä aika ei ikinä tuntunut sopivalta, kunnes päätimme, että sellaista aikaa ei varmasti firmaan tulekaan. Uskoimme, että vauva automaattisesti kyllä tekee tilaa, niin tekikin.”

”Olen vuosia hokenut, ettei minulla ole aikaa, rahaa, eikä hermoja tehdä vielä lapsia. 35-vuotiaana olin valmis tulemaan äidiksi.”

”Se tuntui oikealta silloin. Tuntuu edelleen oikealta.”

Sitaatit ovat lainauksia vauva.fin kyselyyn tulleista vastauksista. Vastauksia oli 3.5. mennessä yhteensä 368.

Vierailija

Ei syyllistytä lastensaannin lykkäämisestä – äidit kertovat, mikä päätökseen vaikutti

Minä sain lapseni jo neljänkympin päälle päästyäni. Olin parikymppisestä asti suhteessa, jossa oli sairautta ja monen moista ongelmaa. Se päättyi kun olin 36. Leskirouvaa sitten kumminkin vielä lykästi ja löysin uuden suhteen ja sen vakiinnuttua tuli lapsikin puheisiin. Vielä ennätti. Toista ei kylläkään ole enää kuulunut.
Lue kommentti
Vierailija

Ei syyllistytä lastensaannin lykkäämisestä – äidit kertovat, mikä päätökseen vaikutti

Miksi aina luullaan, että ura olisi ainoa syy, miksi lastentekeminen siirtyy? Olen joskus puoleksi vitsillä itsekin erehtynyt sanomaan, että olisi pitänyt tehdä lapset nuorempana. Mutta olisinko oikeasti ollut sellaisessa elämäntilanteessa, missä lapset oli hyvä vaihtoehto? En. Ensimmäinen suhde ~18v meni nurin. Exä halusi erota, kun kaverit, baarit ja kaikki muu kiinnosti enemmän kuin elämä mun kanssa. Siinä meni aikansa erosta toipumiseen, sydänkin kun särkyi. Sen jälkeen kyllä kävin...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Syntyvyys laski jo kuudetta vuotta peräkkäin

Vuonna 2016 syntyi 52 814 lasta. Syntyneiden määrä on pienentynyt kuutena vuonna peräkkäin.

Syntyvyys on laskenut Suomessa jo kuusi vuotta peräkkäin. Vuonna 2016 syntyi 2 658 lasta eli 4,8 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2015.

Vuonna 2016 ensisynnyttäjät olivat noin 29 vuotta ja hedelmällisyysluku eli kuinka monta lasta nainen keskimäärin synnyttäisi oli 1,57 lasta. Edellisen vuoden kokonaishedelmällisyysluku oli 1,65 lasta naista kohti. Edelliseen vuoteen verrattuna syntyvyys aleni lähinnä alle 38-vuotiailla naisilla, selvimmin 30-vuotiailla. 

Minkä ikäisenä sait esikoisesi? Miksi vauva oli tervetullut silloin? Vauva.fi kysyy lukijoiden ajatuksia lapsiluvusta ja ensisynnyttäjien iästä.

Lähde: Tilastokeskus

 

 

Kysely

Minkä ikäisenä sait esikoisesi?

25 - 29 vuotta
25 - 29 vuotta
44.8%
30 - 35 vuotta
30 - 35 vuotta
20.3%
alle 20 vuotta
alle 20 vuotta
15.2%
20 - 24 vuotta
20 - 24 vuotta
11.1%
36 - 40 vuotta
36 - 40 vuotta
6.5%
yli 40 vuotta
yli 40 vuotta
1.8%
Ääniä yhteensä: 1220
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

"Ajattelen: kiitos, Rohkea. Ja toivon hänen puolestaan niin että sattuu", Anna Ruohonen kirjoittaa.

Tunnen rohkean naisen. Hän kertoo, mitä moni ei. Hän purkaa suruaan, mutta tulee samalla lohduttaneeksi muita, jotka ovat salaa samassa tilanteessa.

Se on lapsettomuuden surua, yrittämisen surua, menettämisen surua. Ja se kerää ympärilleen myötäelämisen piirin, koskettaa meissä muissa naisissa piiloon pantuja tunteita, joista me emme ole osanneet puhua.

Ajattelen: kiitos, Rohkea. Ja toivon hänen puolestaan niin että sattuu.

Kun kertoo, että yrittää raskautta, asettuu alttiiksi. On pakko kertoa myös, kun raskaus ei onnistu. Onnen sijaan voi joutua kertomaan menetyksestä ja epätoivosta.

Vaikka lapsettomuudesta kärsii noin joka viides, ja joka kuudes raskaus päättyy keskenmenoon ja suruun, nämä surraan yleensä yksin.

Kysyin Rohkealta, mikä häntä lohduttaa. Luottamus ja rakkaus, hän vastasi. Muiden luottamus siihen, että hän on ja olisi hyvä äiti.

Sitä luottamusta tarvitsemme kaikki. Ja sitä me voimme toisillemme antaa.

Vauva-lehden pääkirjoitus 9/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusi raskaus on turvallinen, kun kohtu on palautunut edellisestä. Sektion jälkeen toipumisaika on pidempi.

Asiantuntijana naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sirpa Eviö, Mehiläinen Felicitas.

Kohtu kasvaa hurjasti

Kohtu suurentuu raskausaikana valtavasti, etenkin alkuraskaudessa. Hormonitoiminta saa kohtulihaksessa sekä lihassolut että niiden määrän kasvamaan. Myös sikiö venyttää kohtulihasta. Kohtu kasvaa raskausaikana satakertaiseksi.

Ennen raskautta kohtu painaa 50–70 grammaa ja loppuraskaudessa noin 1 200 grammaa.

Synnytyksen jälkeen kohtu supistuu hyvin nopeasti. Lääkärit kuvailevat, että esimerkiksi sektion aikana kohdun näkee supistuvan isosta pussista parin nyrkin kokoiseksi.

Tämä supistuminen on tärkeää. Se estää verenvuodon.

Jälkitarkastuksessa viiden viikon päästä synnytyksestä kohtu on yleensä jo aikalailla palautunut.

Odota ainakin puoli vuotta

Jos raskauksia on monta peräkkäin, kohtu ei ehdi täysin palautua. Joidenkin tutkimusten mukaan kohdun olisi hyvä palautua vähintään puoli vuotta raskauksien välillä. Joskus uusi raskaus alkaa nopeammin, mutta yleensä kaikki menee silti hyvin.

Parhaiten kohtu palautuu normaalisti sujuneesta täysiaikaisesta raskaudesta. Komplikaatiot taas pidentävät toipumisaikaa.

Sen pitää jaksaa supistua

Jos raskauksia on monta lähekkäin tai synnytyksissä on komplikaatioita, kasvaa riski atonialle. Tämä tarkoittaa, ettei kohtu enää supistu tarpeeksi voimakkaasti synnytyksen jälkeen, ja riski verenvuotoihin synnytyksessä kasvaa. Jos voit valita, kannattaa siis antaa kohdulle aikaa toipua.

Myös keskenmenon jälkeen kohtu tarvitsee aikaa palautua. On tärkeää, että kohtu tyhjenee kokonaan. Hyvin hoidettu keskenmeno ei haittaa seuraavan raskauden alkamista.

Sektion jälkeen pidempään

Sektion jälkeen toipumisaikaa pitäisi olla vuosi. Myös kohdussa olevan arven pitäisi ehtiä tulla tarpeeksi vahvaksi kestämään uusi raskaus ja synnytyssupistukset.

Yksi sektio ei yleensä ole este alatiesynnytykselle. Kahden sektion jälkeen seuraava lapsi syntyy yleensä suunnitellulla sektiolla. On vaikea arvioida, miten arvet kestävät supistukset, ja yleensä tässä otetaan varman päälle.

Pulma voisi tulla myös siitä, jos istukka on kiinnittynyt juuri sektioarven kohdalle.

Toipuminen sektiosta on myös yksilöllistä.

Sektion tekevä lääkäri arvioi kohdun leikkauksen aikana, ja yleensä arvio on kirjattuna leikkauskertomukseen. Muutkin toimenpiteet, esimerkiksi kaavinnat, voivat joskus heikentää kohtua ja ohentaa kohtulihasta.

Jos sektion jälkeisessä raskaudessa tuntuu kipua, kannattaa käydä lääkärissä.

Vauva 8/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.