Tutkimuksen mukaan vakavat repeämät ovat harvinaisempia, jos äiti synnyttää pystyasennossa. Silti Suomessa suositaan yhä puoli-istuvaa asentoa.

Kun ajattelet synnytystä, näetkö mielessäsi sängyllä puoli-istuvan tai puolimakaavan naisen, joka painaa leuan rintaan, pidättää hengitystä ja työntää niin paljon kuin suinkin jaksaa? Et ole ainoa – ja juuri näin suurin osa alateitse syntyvistä suomalaisvauvoista edelleen syntyy. Siitäkin huolimatta, että tutkimusnäyttöjen mukaan se ei ole paras tapa äidille eikä vauvalle.

Pystyasennon on jo pitkään tiedetty edistävän synnytyksen kulkua ja ehkäisevän repeämiä. Esimerkiksi WHO on suositellut jo vuonna 1996, että makuuasentoa ei tulisi käyttää synnytysten hoidossa rutiinisti.

Helsingin Sanomat kertoi tällä viikolla tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan synnyttäminen pystyasennossa vähentää merkittävästi äidille aiheutuvia repeämiä. Kyse on STOMP-metodista, jonka vaikutuksia vakavien repeämien ennaltaehkäisyyn tutkittiin brittiläisessä tutkimuksessa. Tutkimuksen julkaisi European Journal of Obstetrics & Gynecology and Reproductive Biology.

Tutkimukseen osallistui 12 kuukauden aikana lähes 4000 alateitse synnyttänyttä naista. STOMP-metodin avulla kolmannen ja neljännen asteen repeämät vähenivät ajanjakson aikana 4,7 prosentista 2,2 prosenttiin.

STOMP-metodissa äitejä kannustetaan synnyttämään pystymmässä asennossa. Äiti voi synnyttää esimerkiksi synnytysjakkaralla tai -tuolissa istuen, kontallaan, polviseisonnassa tai seisaallaan. Lisäksi neuvotaan ponnistamaan rauhallisesti omien tuntemusten tahdissa.

Miksi Suomessa suositaan puoli-istuvaa asentoa?

Suomalaiskätilöt suosittelevat useimmiten puoli-istuvaa ponnistusasentoa, selviää Tarja Mietola-Koiviston viime vuonna julkaistusta väitöskirjatutkimuksesta. Keski-Suomen keskussairaalassa synnytysten, naistentautien ja lasten vastuualueen ylihoitajana työskentelevä Mietola-Koivisto tutki synnytyksen ponnistusvaiheen hoitoa Suomessa sekä hoitokäytäntöjen yhteyttä ensisynnyttäjän välilihan kuntoon synnytyksen jälkeen, synnytyskokemukseen, kipuun ja seksuaaliterveyteen.

Mietola-Koiviston mukaan puoli-istuva ponnistusasento on paitsi kätilöille tuttu ja turvallinen valinta, usein myös synnyttäjän itsensä toive.

– Synnyttäjät ovat ikävä kyllä taas itsekin hakeutuneet sänkyyn synnyttämään.

Mietola-Koivisto kertoo, että 1990-luvulla oli enemmän aktiivista synnytyskulttuuria, mutta sen jälkeen on alettu palata vanhoihin käytäntöihin. Siihen voi olla monia syitä.

Synnytykset ovat 2000-luvulla keskittyneet yhä enemmän isompiin synnytysyksiköihin. Kätilöt, jotka työskentelivät pienissä yksiöissä, kertoivat väitöstutkimuksessa muita useammin suosittelevansa muuta kuin puoli-istuvaa tai kylkiasentoa.

Samaan aikaan viime vuosina on vähennetty odottajien saamaa synnytysvalmennusta.

”Äidit tarvitsisivat selkeästi enemmän tietoa.”

– Äidit tarvitsisivat selkeästi enemmän tietoa synnytyksestä. Neuvoloiden valmennus on siirtynyt yhä enemmän perheiden hyvinvointiin, ja synnytysvalmennusta on vähennetty.

Kätilöt puolestaan oppivat synnytyksessä käytettyjä tapoja mallioppimisen kautta. Se tarkoittaa, että kun uusi kätilö tulee työskentelemään sairaalaan, jossa suositaan paljon makuulla synnyttämistä ja ohjattua ponnistamista, ja kohtaa synnyttäjiä, joille sängyssä oleminen on normi, hänkin omaksuu sen toimintatavaksi.

Ponnistaminen omaan tahtiin kannattaa

STOMP-metodiin kuuluu myös spontaani ponnistaminen. Sillä tarkoitetaan sitä, että äiti ponnistaa lyhyitä työntöjä supistuksen aikana ja hengittää omaan tahtiin. Vastakohta on ohjattu ponnistaminen eli tapa, jossa äitiä neuvotaan pidättämään hengitystä ja työntämään mahdollisimman pitkään.

Tutkimusten mukaan spontaani ponnistaminen voi lyhentää ponnistusvaiheen kestoa ja parantaa vauvan vointia, Mietola-Koivisto kertoo. Myös WHO suosittelee ohjatusta ponnistamisesta luopumista. 

– Pystyasennon lisäksi kevyempi ponnistaminen lisää istukan verenkiertoa ja vaikuttaa sitä kautta myös vauvan vointiin, Mietola-Koivisto sanoo.

Mietola-Koiviston tutkimuksessa suomalaiskätilöt kertoivat suosivansa ohjattua ponnistamista erityisesti ensisynnyttäjien kohdalla.

– Tärkeintä on tietysti se, että mennään vauvan ja äidin terveys edellä, ja kätilöt tekevät hienoa työtä sen eteen. Kun tulee tutkimusnäyttöä, tapoja täytyisi kuitenkin myös kriittisellä tavalla tarkastella. Se vaatii myös synnyttäjiltä valveutuneisuutta, että osaa etsiä ja pyytää vaihtoehtoja, Mietola-Koivisto tiivistää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Synnytyksessä elämän ääripäät pyörivät mielessä, kätilö Laura Kosonen kirjoittaa.

Kätilönurani ensimetreillä olin vaikeuksissa. Kyyneleet puskivat esiin vähän väliä, muulloinkin kuin tiukkojen tilanteiden jälkeen. Ne saattoivat tulla silloin, kun vastasyntynyt rauhoittui rinnalle. Silloin, kun isä kylvetti ensikertaa esikoistaan. Silloin, kun isompi sisarus tuli katsomaan vauvaa ja äitiä sairaalaan.

Pakahdutti. Elämän ääripäät pyörivät mielessä. Opettelin auttamaan syntymässä, mutta hyvin usein mietin myös kuolemaa.

Ympyrän alku ja päätepiste, ensimmäinen ja viimeinen hengenveto, välissä elämä.

Pikkuhiljaa ymmärsin, että kuolema tuli mieleen syntymän äärellä, koska ne ovat niin lähellä toisiaan. Ympyrän alku ja päätepiste, ensimmäinen ja viimeinen hengenveto, välissä elämä. Kyyneleet tulivat, koska minua ravisuttivat elämän perustavanlaatuisimmat kysymykset.

Kätilönä saan kulkea enimmäkseen valon puolta. Synnyttäminen on Suomessa turvallista. Monissa muissa maissa se on naisen elämän vaarallisin hetki. Silti meilläkin kuolema kulkee varjona perässä syntymän hetkellä.

Kun se astuu esiin, kyseessä on suruista suurin.

Kurkkua kuristaa silloin, kun yhdessä huoneessa ihastellaan pieniä varpaita ja viereisessä painetaan jalankuvaa muistoksi elämästä, joka ei alkanutkaan.

Syntymä, samalla tavalla kuin kuolemakin, on väkevä ja kahlitsematon. Ne hiljentävät ihmisen.

Folkloristiikassa käytetään termiä liminaalitila. Se tarkoittaa rajalla oloa. Liminaalitila on ”pyhä kaaos”, joka vapauttaa käyttäytymisnormeista.

Juuri sitä syntymä on. Sairaalan seinät ja rutiinit luovat järjestystä, mutta siellä se silti on, jokin ihmistä vahvempi.

Rajalla olo. Se kuuluu matalassa karjaisussa, jota synnyttäjä itsekään ei uskonut päästävänsä ilmoille. Se näkyy tuoreen äidin ilmeessä, kun hän katsoo päivän ikäistä lastaan, maito- ja kyyneltahroja sairaalan yöpaidassa. Tekisi mieli aloittaa keskustelu pyhästä kaaoksesta. Helpompi on kuitenkin kysyä, tarvitsetko särkylääkettä.

Enää en itke niin usein. Syntymän ja kuoleman läheisyyteenkin tottuu ja turtuu. On hetkiä, jolloin odotan enemmän mikron kilahdusta lounaan merkiksi kuin vastasyntyneen ensirääkäisyä.

Toivottavasti en totu liikaa. Toivottavasti en kadota ihmettä.

Toivottavasti en kuitenkaan koskaan totu liikaa. Toivottavasti en kadota ihmettä.

Viime jouluaattona minua harmitti lähteä illaksi töihin oman perheeni luota. Sain kuitenkin todistaa erään perheen esikoislapsen syntymää. Kun lapsi lepäsi syntymänsä jälkeen äitinsä rinnalla aattoillan hämärässä, lauloimme hänelle yhdessä vanhempien kanssa ”Heinillä härkien kaukalon”.

Siinä se jälleen oli. Rakkautta suurinta katsomaan.

Laura Kosonen on kätilö, toimittaja ja kahden koululaisen äiti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomessa swabbaus on synnyttäjän ja hänen tukihenkilönsä vastuulla. 

Keisarileikattujen vauvojen swabbaus on noussut puheenaiheeksi odottavien äitien blogeissa sekä allergialasten keskustelupalstoilla.

Swabbaus tarkoittaa sitä, että sektiossa syntynyt vauva sivellään äidin synnytyskanavan eritteillä heti syntymän jälkeen. Käytännössä se tehdään niin, että emättimeen laitetaan sideharsotaitos noin tunnin ajaksi ennen suunniteltuun sektioon menoa, ja vastasyntynyt vauva pyyhitään tällä taitoksella ensimmäisten minuuttien aikana.

Swabbauksella on tarkoitus jäljitellä alatiesynnytyksessä tapahtuvaa vauvan altistumista äidin emättimen bakteereille. Taustalla on ajatus siitä, että keisarileikkauksella syntyvä lapsi saa äidiltä siirtyviä hyödyllisiä bakteereja vähemmän ja vasta viiveellä ja on samalla alttiimpi ympäristön bakteereille.

Suomalaissairaaloissa swabbausta ei rutiinisti tehdä. Jos synnyttäjä haluaa swabbauksen, on se hänen itsensä ja tukihenkilön vastuulla.

Onko swabbauksesta hyötyä?

– Tällä hetkellä on epäselvää, mitä hyötyjä ja haittoja alatiesynnytyksessä tapahtuvan bakteerikylvyn keinotekoisella korvaamisella on. Aiheesta ei ole tutkimusnäyttöä, kertoo dosentti Anne Salonen.

Salonen luotsaa Helsingin yliopiston HELMi-suolistobakteeritutkimusta, jossa seurataan lasten bakteeriston kehittymistä kahden ensimmäisen elinvuoden aikana.

”Suunnitellussa sektiossa eritteiden koostumus on erilainen kuin silloin, kun synnytys on fysiologisesti käynnissä.”

– Alatiesynnytyksen yhteydessä lapsi saa äidiltä myös ulosteperäisiä bakteereja, jotka edustavat vastasyntyneenkin suolistobakteeristossa merkittävästi suurempaa osuutta kuin emätinperäiset laktobasillit, toteaa Salonen.

On siis epäselvää, edistääkö swabbaus lainkaan lapsen suolistobakteeriston normaalia kehitystä, ja mitä muita mahdollisia vaikutuksia sillä on lapseen.

– Swabbauksen ”luonnollisuutta” punnitessa on myös huomioitava, että suunnitellussa sektiossa emättimen eritteiden koostumus on erilainen kuin silloin, kun synnytys on fysiologisesti käynnissä, lisää Salonen.

Voiko swabbauksesta olla vauvalle haittaa?

Swabbausta ei suositella, jos äidillä on positiivinen näyte B-streptokokki- eli GBS-seulassa, emätintulehdus, herpesrakkula sukuelimissä, klamydia tai tippuri. Näissä tapauksissa swabbaus voi nostaa vastasyntyneen riskiä tulehduksille.

”Omatoimiswabbaaja ottaa riskin ja siirtää pahimmillaan hengenvaarallisen bakteerin vauvalleen.”

– Yleensä suunniteltuun sektioon meneville äideille ei tehdä GBS-seulontaa, joten omatoimiswabbaaja ottaa myös riskin ja siirtää pahimmillaan hengenvaarallisen tai pysyvästi vammauttavan infektion aiheuttavan bakteerin vauvalleen, kertoo Anne Salonen.

Koska swabbaukseen liittyy infektioriski, eikä toimenpiteen hyödyllisyydestä ole näyttöä, Salonen ei suosittele swabbausta tällä hetkellä missään tilanteessa.

Parhaiten ja turvallisimmin keisarileikkauksella syntynyt lapsi saa suojaavia bakteereja imetyksessä, ihokontaktissa ja mahdollisesti maitohappobakteerilisästä.

Asiantuntijoina Dosentti Anne Salonen ja FT Katri Korpela, Helsingin yliopisto. Lisätietoa: helmitutkimus.com ja facebook.com/HELMitutkimus

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tupakoinnin lopettamisen aiheuttama stressi ei ole likimainkaan verrattavissa tupakoinnin haittoihin, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Vierola.

Oletko kuullut väiteen, että jos raskaana oleva tupakoija lopettaa sauhuttelun, lopettamisen aiheuttama stressi voi olla vauvalle haitallisempaa kuin tupakointi itsessään? Ei pidä paikkaansa, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Vierola.

"On aivan täyttä pupua, että lopettamisstressi olisi verrattavissa tupakoinnin haittoihin. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina ehdottomasti."

Kun odottaja tupakoi, häkä ja muut tupakan kemikaalit kukeutuvat saman tien vauvaan. Yhden savukkeen häkä säilyy sikiön veressä seitsemän tuntia. Pelkästään yksi tupakka aamulla, yksi päivällä ja yksi illalla riittää siihen, että häkää on kohdussa vuorokauden ympäri.

Näin odottajan tupakointi vaikuttaa vauvaan

  1. Alkuraskaudessa tupakointi kaksinkertaistaa keskenmenon riskin.
  2. Kun äiti vetää tupakansavua sisäänsä, kohdussa reagoidaan heti: vauvan hengistys hidastuu ja sydämensyke nopeutuu.
  3. Tupakointi kutistaa verisuonia, jolloin ne eivät pysty kuljettamaan riittävästi ravintoa ja happea vauvalle.
  4. Ennenaikaisista synnytyksistä 15 prosenttia johtuu äidin tupakoinnista.
  5. Tupakoivien äitien vauva syntyvät keskimäärin 300-400 grammaa kevyempinä. Vaikeasti alipainoisista vauvoista neljä viidesosaa on tupakoivien äitien lapsia.
  6. Tupakoitsijoiden vauvoilla on usein tavallista pienempi päänympärys, koska sikiön aivot eivät ole pystyneet kehittymään normaalisti.
  7. Vauvalla on suurentunut riski saada epämuodostumia.
  8. Vauvan riski sairastua astmaan tuplaantuu.
  9. Joka viides kätkytkuolema aiheutuu tupakoinnista raskausaikana tai pelkästään siitä, että kotona tupakoidaan.
  10. Yli kymmenen savuketta päivässä polttaneiden äitien lapsista joka neljännellä havaitaan psykiatrinen sairaus.
  11. Tupakoiva äiti lopettaa imetyksen keskimääräistä herkemmin.
  12. Tupakoijan rinnat tuottavat kolmanneksen vähemmän maitoa kuin savuttoman naisen rinnat.

Parasta on lopettaa heti raskauden alussa, mutta lopettaminen kannattaa missä vaiheessa raskautta tahansa.

Lue koko juttu toukokuun Vauvasta.

 

Vierailija

Odottaja, tupakoitko? Näin se vahingoittaa vauvaasi

Mietin vain kirjoitti: En puolustele tupakointia raskausaikana, mutta jos kuitenkin tupakoi, on sitäkin tärkeämpää pitää muut elämäntavat kunnossa. Siis liikkua ja syödä terveellisesti. Esikoisen raskausaikana en polttanut, mutta halusin tupakoida joka päivä. En tehnyt sitä, koska en halunnut vahingoittaa lasta. Imetysaikana aloitin uudestaan ja mikä helpotus se oli. Tulin uudestaan raskaaksi, yritin lopettaa, mutta en pystynyt. Pelkäsin, että vahingoitan lasta, mutta en silti pystynyt...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomessa lähes joka kymmenes odottaja jatkaa tupakointia läpi raskauden.

Suomessa 15 prosenttia odottajista tupakoi. Osa lopettaa heti raskauden alussa, mutta peräti lähes joka kymmenes jatkaa tupakointia läpi raskauden.

Suomessa odottajien tupakointi ei ole vuosien varrella vähentynyt kuten muissa Pohjoismaissa. Osuus on edelleen yhtä suuri kuin 30 vuotta sitten.

Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, mutta on ainakin yksi merkittävä tekijä, joka auttaa: se, että puoliso tumppaa myös. Selvitysten mukaan puolet tupakoivista odottajista lopettaa sauhuttelun, jos lapsen isäkin lopettaa, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Vierola.

"Mikäli isä jatkaa sauhuttelua, jäävät äidin onnistumismahdollisuudet alle kymmenen prosentin."

Neuvolassa on tarjolla tupakoiville odottajille toki muitakin keinoja. Neuvolat tarjoavat lopettamisen tueksi keskusteluapua asiantuntijan kanssa, tukiryhmiä ja korvaushoitoa. Korvaushoitona on nikotiinipurukumi, -tabletti tai -suusuihke. Korvaushoidoissa nikotiinipitoisuus veressä ei nouse yhtä korkeaksi kuin tupakoidessa. Pitkään vaikuttavaa nikotiinilaastaria ei Suomessa odottajille suositella.

Myöskään sähkötupakkaan vaihtaminen ei kannata, Vierola sanoo, Sekin sisältää nikotiinia, eikä tutkimuksia sähkötupakan metallihiukkasten vaikutuksista sikiöön ole tehty.

Lue koko juttu toukokuun Vauvasta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.