Paha raskauspahoinvointi vei Niina Kitusen epätoivon partaalle. Nyt Niina on aurinkoisen Aatu-pojan äiti.

Perhe: Äitiyslomalla oleva lähihoitaja Niina Kitunen, 19, myyjä Samu Pulli, 20, ja Aatu, 8 kk, asuvat Lappeenrannassa.

Nakkikastike lentää vessanpönttöön. Samu pitelee Niinan hiuksia, kun Niina yökkäilee vatsaa tyhjäksi. Kun muuta ei enää ole jäljellä, suusta valuu keltaista mahahappoa.

Tuskan hiki kohoaa Niinan iholle ja häntä puistattaa. Hän kampeaa Samun avulla itsensä ylös vessan lattialta, ottaa hammasmukin ja purskuttaa raikasta vettä.

Raskaus on edennyt toiselle kuukaudelle, eikä mikään pysy Niinan sisällä. Hän on heikko, kalpea ja joka paikasta kipeä. Olo on niin tuskainen, että hän olisi valmis laittamaan kaikelle stopin.

 

Meille tulee vauva! Niina Kitunen kiljui maaliskuisena aamuna ja hyppäsi takaisin sänkyyn avomiehensä Samu Pullin viereen.

Hetkeä aiemmin Niina oli tehnyt raskaustestin vessassa, katsellut odottaessaan pitkin seiniä ja lopulta kääntänyt katseensa tikkuun.

Sen näyttöön oli ilmestynyt sana ”raskaana”. Hän sulatteli tietoa ihan hiljaa. Olo oli epätodellinen. Sitten hän ryntäsi kiljuen juuri heränneen Samun luokse ja alkoi itkeä liikutuksesta.

Uutinen oli iloinen molemmille. Niinalle oli yläasteelta asti ollut selvää, että hän haluaa lapsia nuorena. Kun isosiskosta tuli äiti 19-vuotiaana, se vahvisti Niinan toivetta. Samu innostui lapsiajatuksesta Niinan vanavedessä.

Raskaus oli alkanut, mutta fyysisesti ei aluksi tuntunut miltään.

Kun etova olo sitten tuli, Niina oli lähihoitajaopintojensa viimeisellä työharjoittelujaksolla vanhusten palvelutalossa. Hän oli iloinen, vaikka pahoinvointi oli viedä huomion työtehtävistä. Raskaus tuntui nyt todemmalta.

 

Alkuraskauden pahoinvointi. Niin luki Niinan sairauslomatodistuksessa. Työharjoittelu oli pakko keskeyttää, vaikka Niina oli ehdottomasti päättänyt, että haluaa valmistua alkuperäisen suunnitelman mukaan kesäkuussa.

Alussa oli etovaa oloa aamuisin, oksentelua silloin tällöin, pientä ruokahaluttomuutta ja päänsärkyä. Oireet kuitenkin pahenivat päivä päivältä. Kohta Niina jo oksensi useita kertoja päivässä. Oksennusämpäristä tuli vakiovaruste.

– Ensin minua etoivat mausteiset ruoat. Sitten alkoivat yököttää kaikki lämpimät ruoat. Enää sisällä ei pysynyt edes lempparini, Samun tekemä nakkikastike.

Kerran hän yritti syödä kohteliaasti Samun vanhemmilla tortilloja. Pahoinvoinnin takia syöminen oli hidasta, tortillan pureskeluun ja nielemiseen kului puoli tuntia. Hän sai pidettyä ruoan sisällään vaivoin siihen asti, että Samu ehti kiikuttaa eteen ämpärin.

Kylmiä ruokia – kuten pakastemustikoita, jogurttia ja jäätelöä – Niina pystyi syömään ilman, että ajatus ällötti. Tosin nekin hän oksensi.

Shampoot ja voiteet oli vaihdettava hajuttomiin, mutta nekin etoivat. Kerran Niina oksensi suihkussa. Siitä lähtien hän pyysi Samun kanssaan suihkuun – Samu piteli Niinaa nenästä, kun tämä pesi hiuksiaan.

– Jopa Samun ominaishaju oli liikaa. Kolme kuukautta istuimme sohvan vastakkaisilla laidoilla. Nopea halaus oli ainut, mihin kykenin, Niina kertoo.

Neuvolasta Niina sai reseptin pahoinvointilääkkeisiin. Hän kokeili myös pahoinvointiranneketta, joka painaa ranteen akupisteitä. Turhaan.

– Neuvolassakaan ei voitu paljon muuta tehdä kuin tsempata, että koeta nyt vain jaksaa. Terveydenhoitaja rauhoitteli, että vauvasta ei tarvitse olla huolissaan. Vauva kyllä ottaisi omansa.

 

Sairausloma venyi kolmanteen viikkoon. Niina makasi päivät sohvalla ja soitti itkuisia puheluja Samulle ja äidilleen.

Samulle tilanne oli raastava:

– En voinut lähteä töistä kesken pois. Aina en voinut edes vastata Niinan puheluihin, hän sanoo.

Niinan mieli matoi maassa, koska hän ei voinut huonon ja heikon olon takia käydä missään. Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut vanki omassa kodissaan. Kaikki läheiset ja ystävät olivat töissä tai opiskelemassa, eikä Niina onnistunut pyytämään ketään seurakseen.

Hän turhautui ostoskanaviin, katseli ikkunasta kauniiseen kevääseen ja piipahti joskus parvekkeella haukkaamassa happea. Lohtua hän sai lukemalla Mutsis on -blogia, jonka kirjoittaja oli myös kärsinyt rankasta raskauspahoinvoinnista.

Kolmen viikon aikana Niina kävi ulkona kerran. Samu auttoi Niinaa pukemaan, ja he istuivat 15 minuuttia takapihan penkillä.

– Aloin vaipua epätoivoon. Olin joka paikasta kipeä. Päähän särki, ja silmiin koski. Särkylääkkeet eivät auttaneet, koska oksensin ne heti ulos. Iholla oli kylmä hiki, enkä kyennyt nukkumaan öisin.

Sitten tuli se musta hetki, jolloin Niina halusi luovuttaa ja keskeyttää raskauden. Hän aneli Samulta lupaa, mutta Samu ei myöntynyt.

– Oli kauheaa sanoa se ääneen. Mutta olin niin epätoivoinen, että en keksinyt siinä vaiheessa enää muuta.

Niina puhui asiasta myös äidilleen ja Samun äidille. Kun tilanteen vakavuus tuli kaikkien tietoon, äiti ja anoppi alkoivat soitella ja poiketa kylässä useammin.

 

Pahoinvointi hellitti sen verran, että Niina pystyi aloittamaan työharjoittelunsa viime tingassa. Hän pidätti hengitystään, kun pahat hajut saivat yökkimään. Hän nojaili seiniin, kun pyörrytti. Joskus hän joutui juoksemaan vessaan kesken kaiken, kun oli vaihtamassa vaippaa tai pesemässä vanhusta.

Välillä Niina oli yksittäisillä sairauspäivillä. Poissaolot herättivät puheita.

– Tuntui pahalta, kun monet työkaverini hokivat, että raskaus ei ole sairaus. Eiväthän he voineet tietää, mitä minä kävin läpi.

Niina ehti olla kaksi viikkoa työharjoittelussa, kun vointi taas paheni. Kahteen päivään hän ei voinut syödä mitään, edes neste ei pysynyt sisällä. Kuumekin nousi. Silloin Niina soitti päivystykseen ja itki puhelimeen, ettei jaksa enää. Kun Samu tuli töistä, he lähtivät sairaalaan.

Laboratoriokokeet kertoivat kuivumisesta. Niina joutui suonensisäiseen nesteytykseen, ja sairaalassa vierähti kolme päivää. Ensimmäisenä yönä Samu ei lähtenyt pois ennen kuin oli paijannut Niinan uneen.

– Sairaalassa oli parempi olla kuin yksin kotona. Jos iski epätoivoinen olo, painoin nappia, ja aina joku tuli luokseni. Eräänä yönä, kun en saanut unta, juttelin pitkään hoitajan kanssa.

Sairaalassa Niina pääsi myös ensimmäiseen ultraan. Oli ihmeellistä nähdä pieni elämänalku. Se antoi toivoa.

Sairaalasta kotiuduttuaan Niina kykeni jatkamaan työharjoittelua. Pahoinvointi lieveni, mutta ei loppunut. Niina painoi pitkää päivää, että saisi käytyä harjoittelun loppuun.

 

Raskausviikon 15 alussa Niina havahtui siihen, että hänen ei tarvinnutkaan pidättää hengitystä suihkussa. Hajuttoman shampoon haju ei enää etonut. Sitten hän huomasi, että Samun keittämän aamukahvin tuoksu ei ällöttänyt.

Ensin Niina ei uskaltanut uskoa, että pahoinvointi olisi oikeasti loppu.

– Oli ihmeellistä kyykistyä sitomaan kengännauhat ilman oksetuksen tunnetta. Oli taivaallista, kun sai syödä Samun tekemää nakkikastiketta yökkäämättä. Tuntui kuin olisin tehnyt monia asioita ensimmäistä kertaa elämässäni.

Alkuraskauden aikana Niinan paino oli pudonnut kolme kiloa. Vihdoin paino alkoi nousta ja vatsa kasvaa. Alkoi kauan toivottu ihana odotus.

Niina valmistui lähihoitajaksi kiitettävin arvosanoin ja ajallaan. Kesätöihin hän pääsi samaan paikkaan, jossa oli suorittanut viimeisen työharjoittelun.

– Tein siis ilmeisesti muutakin hyvin kuin juoksin vessassa, Niina naurahtaa.

Niina sanoo, että ilman Samua hän ei olisi selvinnyt.

– Samu kuunteli itkut, heräsi keskellä yötä pitelemään hiuksiani, juoksi kauppaan hakemaan jäätelöä, otti vastaan kiukutteluni, hoiti kotia. Silloin ajattelin, että jos tästä selviämme yhdessä, selviämme mistä vain.

Silloin Niina myös tiesi, että oli saamassa lapsen juuri oikean ihmisen kanssa.

 

Aatu, 8 kk, istuu pöydän päässä syöttösitterissä ja katselee kuulaansinisillä silmillään tarkkaavaisesti ympärilleen. Vatsa on täynnä kasvissosetta, banaania ja maitoa ja olo huoleton. Kohta on päiväunien aika.

Perheen vauva-arki on sujunut hienosti. Aatu on iloinen ja nauravainen lapsi, joka nukkuu ja syö hyvin.

– Olen niin onnellinen siitä, että en keskeyttänyt raskautta, Niina sanoo kahteen kertaan.

Aatua odottaessaan hän vannoi, ettei enää koskaan tätä. Enää hän ei ole aivan niin ehdoton.

– Ehkä uuden raskauden aika on sitten, kun olen vähän unohtanut, miltä se aluksi tuntui.

Mutta kaikki ajallaan. Juuri nyt elämä on täydellistä.

Vauva 9/2015

Syysvauvoja on nyt rutkasti tilauksessa. Viimeisimpänä raskauspommin pudotti näyttelijä Jessica Alba mainiolla tavalla.

Näyttelijä Jessica Alba, 36, ja hänen elokuvatuottajamiehensä Cash Warren, 38, odottavat kolmatta lastaan. Parilla on entuudestaan 5-vuotias Haven ja 9-vuotias Honor. Alba julkisti iloisen perheuutisen GIF-kuvalla oman Instagram-tilinsä kautta. 

 

@cash_warren and I are officially going to be outnumbered #babyonboard #herewegoagain 👶🏼🤰🏽#blessed🙏

Henkilön Jessica Alba (@jessicaalba) jakama julkaisu

Myös näyttelijä Julia Stiles, 36, ja hänen sulhasensa Preston J Cook odottavat esikoistaan, jonka laskettu aika on loppusyksystä. 

Rillit huurussa -sarjasta tuttu Melissa Rauch, 37, ja hänen puolisonsa Winston odottavat esikoistaan, jonka on määrä syntyä syksyllä.
 

Have some news I'd like to share...Please click the link in bio. Thank you all, as always, for your love and support. xoxo

Henkilön Melissa Rauch (@themelissarauch) jakama julkaisu

 

 
Tennistähti Andy Murrayn, 30, vaimo Kim, 29, on raskaana. Parilla on ennestään viime vuoden helmikuussa syntynyt tytär.
Parille syntyy vauva 10 vuoden yrityksen jälkeen!
Myös Sdp:n kansanedustaja Antti Lindtmanin, 34, ja hänen vaimonsa Kaija Stormbomin, 54, haave on toteutumassa syksyllä, kun parille syntyy vauva 10 vuoden yrityksen jälkeen.
 
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suurin osa suomalaisnaisista ponnistaa vauvansa maailmaan puoli-istuen tai kylkimakuulla. Muitakin vaihtoehtoja on.

Oikaistaan ensin yksi yleinen harha: puudutteiden käyttäminen ei tarkoita sitä, että äidin on pakko synnyttää sängyssä maaten, kertoo kätilötyön asiantuntija Tarja Mietola-Koivisto.

Epiduraali- tai spinaalipuudutuksen laittamisen jälkeen sikiön sykkeitä ja synnyttäjän vointia ja verenpaineita seurataan makuulla noin puolen tunnin ajan. Sen jälkeen voi yleensä liikkua, kunhan sikiön vointi ja äidin jalkojen kantavuus on varmistettu.

Mietola-Koivisto työskentelee Keski-Suomen keskussairaalassa synnytysten, naistentautien ja lasten vastuualueen ylihoitajana ja on tutkinut väitöskirjatutkimuksessaan synnytyksen ponnistusvaiheen hoitoa Suomessa. Suomalaisnaiset synnyttävät yhä enimmäkseen puoli-istuvassa asennossa, vaikka pystympi synnytyasento olisi eduksi sekä äidille että vauvalle.

– Puoli-istuva asento on joissakin tilanteissa hyvä, mutta rutiininomaisesti kätilöiden ei pitäisi sitä sitä suositella. Myös synnyttäjät tarvitsevat lisää tietoa ponnistusasennoista, Mietola-Koivisto sanoo.

Vauvan sykkeen seuraaminen tai tippaletku äidin kädessä eivät myöskään määrää ponnistusasentoa. Paikalliset puudutteet kuten kohdunkaulan tai häpyhermon puudutus laitetaan sängyssä, mutta sen jälkeen voi liikkua haluamaansa asentoon.

Sairaalasängyssäkään ei ole pakko olla puolimakuulla.

Sitä paitsi sängyssäkään ei ole pakko olla puolimakuulla, Mietola-Koivisto vinkkaa. Sairaalasängyn säätöjä kannattaa käyttää, päätyjä ja jalkoja saa säädettyä melkein jakkaraksi asti.

Asennon vaihtaminen voi auttaa synnytystä edistymään

Ponnistusvaiheen alettua ei tarvitse olla samassa asennossa koko ajan. Asentoa voi ja kannattaakin vaihtaa omien tuntemusten mukaan. Kätilöä voi myös pyytää ohjaamaan erilaiseen asentoon.

– Jos synnyttäjän lantiossa on ahtautta, lantio voi aueta hieman eri tavalla tai eri kulmasta aina sen mukaan, miten synnyttäjä liikkuu. Näin vauva pääsee etenemään synnytyskanavassa ja synnytys edistyy, Mietola-Koivisto kertoo.

Aina synnytysasentoa ei voi valita. Jos synnyttäjällä on esimerkiksi korkea verenpaine, häntä saatetaan neuvoa synnyttämään makuulla. Mutta jos raskaus on mennyt hyvin ja äiti ja vauva ovat terveitä, erilaisille ponnitusasennoille ei yleensä ole juurikaan esteitä.

"Se, mikä on paras asento, riippuu sikiön voinnista ja paljon myös äidin jaksamisesta ja toiveista."

– Aina lähdetään tietysti vauvan ja synnyttäjän vointi edellä. Se, mikä on paras asento, riippuu sikiön voinnista ja paljon myös äidin jaksamisesta ja toiveista.

Mietola-Koivisto neuvoo seitsemän erilaista synnytysasentoa. Ne eivät ole paremmuus- tai muussakaan järjestyksessä.

Puoli-istuvassa asennossa on etunsa, mutta sitä ei tulisi suositella rutiininomaisesti, Tarja Mietola-Koivisto sanoo.
Puoli-istuvassa asennossa on etunsa, mutta sitä ei tulisi suositella rutiininomaisesti, Tarja Mietola-Koivisto sanoo.

1. Puoli-istuva asento

Tämä on se tv:stä tutuin: nainen on sängyllä, jonka päätyä on nostettu ja ylävartalo on tuettu puoli-istuvaan tai puolimakaavaan asentoon. Näin synnyttää suurin osa suomalaisnaisista, ja juuri tätä asentoa on perinteisesti suosittu myös kätilöiden koulutuksessa 1990-luvulle asti, jolloin alettiin puhua myös pystyasentojen eduista.

Mietola-Koiviston mukaan puoli-istuvassa asennossa on etunsa. Siinä kätilön on helppo tarkkailla välilihan venyvyyttä ja tukea sitä tarvittaessa.

Välilihan leikkaukseen näkyvyys on hyvä, ja syntyvän vauvan hartiat on helppo auttaa ulos. Myös imukuppi- ja perätilasynnytykset sekä kaksossynnytykset hoidetaan tässä asennossa.

Puoli-istuva asento on hyvä myös silloin, jos ponnistaja on erityisen väsynyt tai kovin puudutettu.

Toisaalta nainen istuu häntäluunsa päällä, jolloin lantion läpimitta pienenee – ja puhutaan juuri siitä ahtaasta väylästä, jonka läpi vauva kulkee.

Mietola-Koivisto kertoo, että puolimakuulla lantion tilavuus on pienempi. Esimerkiksi kyykyssä lantion tilavuus laajenee lähes kolmanneksen verrattuna makuuasentoon. Lisäksi lantion muoto on sellainen, että puoli-istuallaan nainen joutuu ponnistamaan vauvan ulos ikään kuin pieneen ylämäkeen.

– Erityisesti, jos nainen synnyttää niin, että jalat on tuettu ylös telineisiin, välilihaan kohdistuu ponnistaessa paljon painetta ja se on todella pinkeä. Välilihan repeämisriskin kannalta tämä asento on kaikkein huonoin, Mietola-Koivisto sanoo.

Tukihenkilö voi auttaa kannattelemalla synnyttäjän jalkaa.
Tukihenkilö voi auttaa kannattelemalla synnyttäjän jalkaa.

2. Kylkiasento

Kylkiasennossa synnyttäjä makaa sängyllä jommalla kummalla kyljellään. Ponnistaessa hän voi tukea ylempää jalkaa itse ottamalla polvitaipeesta kiinni tai nostaa jalan tukihenkilön tai telineen varaan. Ponnistusten välissä jalan voi laskea alas.

– Välilihan venyvyyden kannalta kylkiasento on ehkä kaikkein paras. Näin ponnistaessa tulee vähemmän repeämiä kuin puoli-istuvassa asennossa. Myös häntäluu pääsee joustamaan, Mietola-Koivisto sanoo.

Syntyvälle vauvalle kylkiasento on usein puoli-istuvaa parempi. Sikiön hapensaanti on tehokkaampaa, koska kohtu ei paina kohdun takaosan isoja verisuonia. Hapensaantiin voi vaikuttaa myös vaihtelemalla asentoa puolelta toiselle.

Kylkiasento sopii myös vahvasti puudutetulle tai väsyneelle synnyttäjälle.

Kylkiasento sopii myös vahvasti puudutetulle tai väsyneelle synnyttäjälle. Mietola-Koivisto kertoo, että ponnistusvaihe aloitetaan usein sängyllä kylkimakuulla, mutta siitä saatetaan kääntyä esimerkiksi kontalleen tai puoli-istuvaan asentoon synnytyksen edetessä.

Ponnistuksen oikea suunta löytyy tässä asennossa usein helposti.
Ponnistuksen oikea suunta löytyy tässä asennossa usein helposti.

3. Konttausasento

Synnyttäjä voi olla kontallaan joko tukien ylävartaloa käsillään tai niin, että ylävartalo lepää esimerkiksi tyynyillä tai säkkituolin päällä.

Tällä asennolla on paljon etuja, Mietola-Koivisto kertoo: Kontallaan ollessaan äiti voi olla halutessaan sängyllä, ja asennossa voi olla puudutettunakin. Häntäluu ja väliliha pääsevät ponnistaessa myötäämään ja tekemään tilaa syntyvälle vauvalle.

– Ponnistuksen oikea suunta löytyy tässä asennossa usein helposti. Kontallaan oleminen voi auttaa myös selän kipuihin synnyttäjillä, joilla supistukset tuntuvat selässä. Tukihenkilö voi hieroa synnyttäjän selkää, ja synnyttäjä voi itse ottaa maskista ilokaasua.

Äiti ohjataan usein kontalleen myös, jos vauvan hapensaannissa on ongelmia tai napanuora on puristuksissa.

Osalla synnyttäjistä polvet tai jalat väsyvät. Verenkierto jalkoihin voi huonontua, jos asennossa ollaan pitkään.

Tukihenkilö voi toimia roikkumistelineenä kuten kuvassa tai tukea synnyttäjää vaikka kainaloiden alta.
Tukihenkilö voi toimia roikkumistelineenä kuten kuvassa tai tukea synnyttäjää vaikka kainaloiden alta.

4. Kyykkyasento

Kyykyssä voi ponnistaa joko molemmat jalat koukussa tai niin, että toinen jalka on polviasennossa.

Tämä ei ole asennoista helpoin, mutta sillä on hyvät puolensa: lantion tilavuus on hyvä, ja pysty asento voi nopeuttaa ja helpottaa ponnistusvaiheen etenemistä sekä parantaa vauvan hapensaantia. Syvässä kyykyssä voi kuitenkin olla välilihan repeämisen vaara sen takia, että vauva syntyy liiankin nopeasti.

Kyykky vaatii äidiltä jaksamista. Jalat väsyvät nopeasti ja verenkierto jalkoihin voi olla huono. Kyykyssä oloa helpottaa, jos koko paino ei ole jaloilla vaan synnyttäjä nojaa tukihenkilöön tai roikkuu vaikkapa katossa olevista liinoista.

"Jos ihan kunnon kyykyssä haluaa synnyttää, sitä asentoa kannattaa jo vähän treenatakin." 

– On tietysti niin, että aika harva synnyttäjä jaksaa olla kauan kyykkyasennossa. Jos ihan kunnon kyykyssä haluaa synnyttää, sitä asentoa kannattaa jo vähän treenatakin. Enemmänkin tätä käytetään niin, että esimerkiksi konttausasennosta tai seisomasta voi siirtyä kyykkyyn viimeiseen loppurutistukseen vauvan syntyessä, Mietola-Koivisto sanoo.

Tukihenkilö voi auttaa jakkaralla ponnistavaa äitiä tukemalla asentoa takaa.
Tukihenkilö voi auttaa jakkaralla ponnistavaa äitiä tukemalla asentoa takaa.

5. Synnytysjakkaralla ponnistaminen

Tätä asentoa Mietola-Koivisto suosittelee kokeilemaan. Synnytysjakkaroita on hieman erimallisia, mutta periaate on sama: jakkara on keskeltä avonainen, ja synnyttäjä istuu sen päälle ponnistamaan.

Jakkaralla ponnistaessa hyötyy pystyasennon eduista, mutta asennossa jaksaa olla paremmin kuin seisaallaan tai kyykyssä. Tukihenkilö voi auttaa tukemalla synnyttäjää takaa tai hieromalla selkää.

– Jakkaralla synnyttäjä kokee usein myös hallitsevansa tilannetta ja olevansa ikään kuin tilanteen päällä paremmin kuin vaikkapa makuulla, Mietola-Koivisto sanoo.

Pitkä istuminen voi puuduttaa jalkoja ja turvottaa välilihaa. Sitä voi estää nousemalla supistusten välissä ylös, oikomalla jalkoja tai nojautumalla jakkaraan hieman eri asennossa, jolloin lantion kulma muuttuu.

Usko pois: tämä asento voi olla tosi hyvä uudelleensynnyttäjälle. Kätilö ottaa käsillään vauvan vastaan.
Usko pois: tämä asento voi olla tosi hyvä uudelleensynnyttäjälle. Kätilö ottaa käsillään vauvan vastaan.

6. Seisaallaan synnyttäminen

Näinkin voi synnyttää: nainen seisoo pienessä haara-asennossa ja nojaa käsillään vaikkapa sänkyyn, pöytään, tuoliin, kävelytukeen tai tukihenkilöön tai roikkuu liinoissa. Seisaallaan ollessa voi heiluttaa ja pyörittää lantiota tai ottaa askelia paikallaan.

Verenkierto omiin jalkoihin on hyvä, ja pysty asento voi helpottaa synnytyksen edistymistä. 

– Melko vähän nykyään hoidetaan synnytyksiä loppuun asti seisaallaan. Asento voi kuitenkin olla tosi hyvä esimerkiksi uudelleensynnyttäjälle, jonka ponnistusvaihe ei ole kovin pitkä, Mietola-Koivisto sanoo.

Vesi toimii tutkimusten mukaan myös kivunlievittäjänä.
Vesi toimii tutkimusten mukaan myös kivunlievittäjänä.

7. Vesisynnytys

Tämä vaihtoehto ei oikeastaan ole asento, vaan elementti. Synnytysammeessa synnyttäjällä on paljon mahdollisuuksia liikkua ja vaihdella asentoja. Yleisintä on ponnistaa veteen puoli-istuen tai kontallaan.

Vedessä puoli-istuvan asennon huonot puolet jäävät pois, koska vesi kannattelee lantiota.

Vedessä väliliha venyy hyvin, eikä repeämiä yleensä tule. Vesi toimii myös kivunlievityksenä ja auttaa synnyttäjää rentoutumaan. Esimerkiksi puoli-istuvan asennon huonot puolet jäävät pois, koska vesi kannattelee lantiota.

Veteen ei kuitenkaan voi mennä, jos on saanut lääkkeitä tai puudutuksia. Lääkkeelliseksi kivunlievitykseksi vesisynnytyksissä sopii ainoastaan ilokaasu. 

Oletko jo synnyttänyt? Kerro kokemuksesi alla!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Odottavan äidin juoma alkoholi vaikuttaa kohdussa kehittyvän vauvan silmien, nenän ja suun muotoon, australialaistutkimuksessa selvisi.

Tuoreen tutkimuksen mukaan melko maltillinenkin alkoholinkäyttö raskauden aikana voi näkyä syntyvän vauvan kasvonpiirteissä. Australiassa tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 1570 naista, joista 27 prosenttia kertoi käyttäneensä alkoholia edes vähän raskauden aikana.

Vauvojen ollessa vuoden ikäisiä heidän kasvojaan kuvattiin ja mitattiin teknisten laitteiden avulla. Tuloksissa näkyi eroja sen mukaan, oliko äiti käyttänyt alkoholia vai ei. Alkoholille altistuneilla lapsilla oli esimerkiksi hieman lyhyempi ja ylöspäin kääntyneempi nenä. Kasvonpiirretutkimukseen osallistui 451 vauvaa.

Erot lasten ulkonäössä olivat kuitenkin niin pieniä, että pelkällä silmällä niitä ei pysty havaitsemaaan. Sitä ei myöskään tiedetä, ovatko erot pysyviä ja viittaavatko ne siihen, että lapsilla olisi muita alkoholista johtuvia ongelmia, tutkijatiimin vetäjä tohtori Jane Halliday sanoo New Scientist -sivuston jutussa.

Tutkimus julkaistiin Jama Pediatrics -verkkojulkaisussa.

Sama määrä alkoholia aiheuttaa osalle vaurioita, osalle ei

Jo aiemmin on tiedetty, että runsas alkoholinkäyttö raskausaikana altistaa FAS-oireyhtymälle. FAS-lasten yksi tyypillinen piirre on leimalliset kasvonpiirteet: lyhyet luomiraot, ohut ylähuuli ja litteät keskikasvot.

Australialaistutkimuksessa alkoholi näkyi lapsen kasvonpiirteissä sellaisillakin äideillä, jotka kertoivat käyttäneensä alkoholia alle kaksi annosta kerrallaan ja enintään seitsemän annosta viikossa. Määrä vastaa esimerkiksi yhtä olutta kerran päivässä.

Australian lisäksi esimerkiksi Britanniassa ja Irlannissa alkoholinkäyttö raskauden aikana on melko yleistä.

Turvallista rajaa alkoholinkäytölle odotusaikana ei pystytä määrittämään. Siksi varminta on olla kokonaan ilman. Myös yksilölliset erot sikiön perimässä ja äidin aineenvaihdunnassa vaikuttavat siihen, kenelle ja miten herkästi alkoholivaurioita tulee.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Plussasitko? Onnea! Kirjaudu sivustolle ja tule mukaan ryhmään.

Shh... onko sinulla vauvasalaisuus? Liity suljettuun keskusteluryhmään ja ota ilo irti vertaistuesta!

Ryhmät ovat pienempiä yhteisöjä vauva.fin sisällä. Vain ryhmän jäsenet voivat lukea ryhmän viestejä ja osallistua keskusteluun ryhmässä. Avoimiin ryhmiin voivat liittyä kaikki rekisteröityneet käyttäjät, ja suljettuun ryhmään liittyminen vaatii ryhmän ylläpitäjän hyväksynnän.

Tule mukaan ryhmiin tästä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.