Mietin, mitkä asiat määrittelevät sen, minkä kokoinen vauva on syntyessään. Vaikuttaako esimerkiksi äidin ruokavalio vauvan kokoon?

Terveydenhoitaja Mia Astikainen:

Vauvat painavat syntyessään keskimäärin 3 500 grammaa ja ovat noin 50 senttimetriä pitkiä. Normaalipaino vaihtelee kuitenkin 2 700–4 500 gramman välillä. Poikavauvat painavat keskimäärin enemmän kuin tyttövauvat.

Jos vauva painaa alle 2 500 grammaa, puhutaan keskosesta, ja jos vauva painaa yli 4 500 grammaa, on hän poikkeuksellisen kookas. Vuonna 2010 yli neljän kilon painoisia vauvoja oli kaikista Suomessa syntyneistä hiukan alle 17 prosenttia ja alle 2 500 gramman painoisia alle viisi prosenttia.

Jos äiti tupakoi, on vauva todennäköisemmin pienipainoinen. Myös äidin ruokavalio vaikuttaa vauvan kokoon. Suurikokoisia vauvoja synnyttävät yleensä äidit, joilla on ylipainoa raskauden alkaessa tai joiden paino nousee huomattavasti raskauden aikana sekä äidit, joilla on raskausdiabetes.

Raskausdiabetesta hoidetaan yleisimmin ruokavaliolla ja elämäntapamuutoksilla. Silti vauvan kasvamista isokokoiseksi ei aina voida estää.

Ennen raskausviikkoa 30 tehdyillä painoarvioilla ei ole juurikaan merkitystä vauvan lopullisen syntymäpainon arvioinnissa. Vauva kerryttää puolet syntymäpainostaan kohdussa viimeisten 8–10 raskausviikon aikana. Raskausviikosta 32 eteenpäin vauvan paino nousee noin 250 grammaa viikossa.

Jos neuvolassa herää epäilys vauvan epätavallisen isosta koosta, äiti saa lähetteen äitiyspoliklinikalle synnytyksen suunnittelua varten.

Vauva 5/2015

Kysy lisää!

Voit kysyä Mialta myös Vauvan nettisivuilla, ja saat nopean vastauksen. Katso vauva.fi/terveydenhoitaja.

Tiesitkö, että vauva harjoittelee itkemistä jo vatsassa?

1. Kohtu laajenee 14 kertaa suuremmaksi.

Vauvan ensimmäinen asuinpaikka kasvaa yhdeksässä kuukaudessa päärynänkokoisesta kolosta vesimeloninkokoiseksi pesäksi.

2. Äidin sydän pumppaa jopa 50 prosenttia enemmän verta kuin aiemmin.

Lisäksi syke nousee 10–20 lyöntiä. Ylimääräinen veri virtaa istukkaan ja valmistelee kehoa synnytystä varten. Mitä kaikkea raskausneuvolassa mitataan? Lue lisää täältä.

3. Vauva kuuntelee ympäristöään.

18 raskausviikolla pienen korvat ovat täysin kehittyneet. Aivotutkimuksissa on huomattu, että vauva tunnistaa sikiöaikana kuulemansa laulun vielä neljän kuukauden iässä. Moni vauva rauhoittuukin kuullessaan äidin lempimusiikkia, joka on tullut tutuksi jo ennen syntymää.

4. Poikavauva voi saada erektioita.

Ihmisen sukupuolielimet kehittyvät kohdussa, ja poikalapsen elimistö alkaa tuottaa spermaa jo 20–23-viikkoisena. Tytön kohtu, munasarjat ja elinikäinen varasto munasoluja kehittyvät samaan aikaan.

5. Istukka tuo tärkeitä ja vie tarpeettomia aineita.

Istukka kuljettaa happea ja ravintoaineita äidin elimistöstä lapselle ja kuona-aineita vastakkaiseen suuntaan. Lue lisää ainoasta kahden ihmisen yhteisestä elimestä täältä.

6. Makuaisti kehittyy 25 raskausviikon kohdalla.

Pienokainen oppii kohdussa pitämään niistä ruuista, joita äiti syö. Tästä syystä jotkut asiantuntijatkin kehottavat äitiä syömään monipuolisesti erilaisia ruokia. Mitä muuta raskausviikolla 25 tapahtuu? Lue lisää täältä.

7. Rinnat alkavat tuottaa maitoa.

Naisen kehon valmistautuu imetykseen jo pian hedelmöitymisen jälkeen. 20 raskausviikon tienoolla rinnat alkavat ensimmäisen kerran tuottaa kellertävää ja runsasproteiinista ternimaitoa. Viimeisellä kolmanneksella maitoa voi alkaa jo tihkua.

8. Vauvan keho alkaa tuottaa kakkaa.

Lapsenpihkaksi kutsuttu ensimmäinen uloste on vihreää ja tahmeaa. Se tulee yleensä vasta syntymän jälkeen. Joskus lapsenpihkaa erittyy jo kohdussa. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, jos raskaus pitkittyy. Tilanne voi olla vauvalle vaarallinen, koska lapsenpihka saattaa kulkeutua keuhkoihin.

9. Vauva voi aistia valonsäteitä.

Näköaisti kehittyy aisteista viimeisenä, raskausviikosta 24 eteenpäin. Vauva pystyy kohdussakin aistimaan valoa, liikuttelemaan silmiään ja avaamaan ne. 30 raskausviikolla iirikset ovat kehittyneet, eli vauva on valmistautunut näkemään ympäröivän maailman. Jos kirkas valo kohdistuu suoraan vatsaan, lapsi havaitsee sen. Mitä kaikkea vauva oppii jo kohdussa? Lue lisää täältä.

10. Vauva kokeilee itkemistä.

Ensimmäistä parkaisu vaatii harjoittelua! Vauva opettelee vaikuttavaa ulostuloa testaamalla ”itkunaamaansa” jo mahassa. Ei kuitenkaan syytä huoleen, vaikka ultraäänessä näkyisi itkuinen nassu. Itkeminen on vauvalle tärkeä kommunikointikeino, jonka opetteleminen on osa kehitystä.

 

Haluatko vauvanvaunuiksi ketterät kaupunkikärryt vai tukevat maastovankkurit? Esittelemme 12 kelpo vaihtoehtoa eri hintaluokissa.

Valitse kuva alta, niin pääset selaamaan lisätietoja vaunuista. Voit myös arvioida vaunuja tähdillä tai kommentoimalla.

Kuivaharjoittelu kannattaa, mutta synnytyssalissa on aika heittäytyä, kirjoittaa Laura Kosonen.

Synnytys on yksi suuri paradoksi. Suurin onni ja kovin kipu samassa paketissa. Sydänääniä ja suolentoimintaa vuoronperään. Kliinistä kuin lääketiede ja intiimiä kuin seksi. Arkipäiväinen tapahtuma kaikkialla maailmassa jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Ja joka kerta ihme.

Paradoksi on myös synnytykseen valmistautuminen. Valmennat kehoa ja mieltä huippu-urheilijan päättäväisyydellä, mutta et tiedä mihin. Suunnittelet sellaista, mitä et voi käsikirjoittaa.

Valmistautumalla monipuolisesti pysyt paremmin itse puikoissa yhdessä elämäsi tärkeimmistä käännekohdista.

Niin kuitenkin kannattaa tehdä. Valmistautumalla monipuolisesti pysyt paremmin itse puikoissa yhdessä elämäsi tärkeimmistä käännekohdista. Suunnittelemalla synnytyksestä tulee enemmän oma ja vähemmän meidän sairaalassa työskentelevien ohjaama kokemus.

Synnytysmatkaa voi suunnitella vähän niin kuin unelmiensa reissua: Mitä haluan reissultani? Kenen kanssa lähden matkaan? Mitä odotan matkakumppaneilta? Mitkä ovat reissun teemat ja tärkeimmät varusteet? Entä mikä on varasuunnitelma, jos sellaista tarvitaan?

Perillä kohteessa matkaoppaasi (lue: kätilösi) kuuntelee toiveitasi, antaa parhaat viime hetken vinkit ja opastaa, jos suunnitelmia täytyy muuttaa. Ja niin kuin reissussa yleensä, liikkeellä kannattaa olla avoimin mielin.

Hyvin valmistautunut sankarimatkailija saa seikkailusta enemmän irti kuin valtameren tyrskyistä tietämätön löytöretkeilijä. Hyviä synnytyskokemuksia yhdistää hallinnan tunteen säilyminen – menipä synnytys lopulta miten tahansa.

Ja sitten seuraava paradoksi: kun synnytys on kuivaharjoiteltu ja hallinnassa, on aika päästää irti kontrollista. Sillä hallinnan lisäksi synnyttäminen on heittäytymistä.

Kontrollista luopuminen ei ole ihan helppoa nykynaiselle, joka on tottunut aikatauluttamaan koko elämänsä. Mutta heittäytymistäkin voi treenata. Rentoutus- ja mielikuvaharjoitukset ennen synnytystä voivat auttaa tositoimissakin pääsemään tilaan, jossa voi vapaasti surffata supistusaalloilla juuri niin kuin parhaalta tuntuu.

Pyllistele, puhise ja päästele ärräpäitä. Kätilöäsi et saa hämilleen.

Synnytyksessä on liikkeellä voimista vahvimmat. Ne vievät kehon ja mielen äärirajoille, eikä vastaan auta pullikoida. Anna mennä! Pyllistele ja puhise oudoissa asennoissa, päästele ärräpäitä, jos siltä tuntuu. Kätilöäsi et saa hämilleen, teitpä mitä tahansa.

Asiointi synnytyssalissa on erilaista kuin lähikaupassa. Toisessa pidetään täysin normaalina, jos itket, muriset, karjaiset, hihkut, pieraiset tai kakit housuun.

Usko pois, koettu on, ja myös kokeiltu itse.

Laura Kosonen on kätilö ja toimittaja sekä asiapentti, joka haaveilee stand up -koomikon urasta. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollilan kanssa.

oleva ja tuleva äiti

Kolumni: Kätilöäsi et saa hämilleen, teitpä mitä tahansa

Lohdullista luettavaa. Ylenltä tuli jossain vaiheessa pätkä jossa kätilöt puhuvat suunsa puhtaaksi ja ihan suoraan sanottuna olen siitä asti potenut pientä ahdistusta. Olenko nyt varmasti pessyt alapääni tarpeeksi hyvin ettei vaan haise niin kuin en olisi viikkoon käynyt suihkussa? Ehdinkö pestä itseni vielä ennen kotoalähtöä ja jos synnytys venyy niin pitäisikö käydä vielä ylimääräisellä pesulla ihan kaiken varalta ettei siitä tule puheita? Karvoitustakin videossa arvosteltiin ja oltiin...
Lue kommentti

Teininä en riemuinnut ”synnyttäjän lantiosta”. Silti lohkaisusta oli apua, kun paljon myöhemmin valmistauduin synnyttämään vauvaani, tuottaja Marianne Rautanen kirjoittaa.

Olin silloin teini, ja niin epävarma ulkonäöstäni kuin vain teini voi olla. Kiskoin farkkuja jalkaani ja nurisin samalla äidilleni, miten lantioni on niin leveä, että mikään ei näytä hyvältä päälläni.

”Meidän suvun naisilla on synnyttäjän lantio”, äiti vastasi. ”Olet siitä vielä joskus onnellinen.”

Farkkuja jalkaansa repivä teini ei jaksa riemuita ”synnyttäjän lantiosta”, mutta äitini sanoista oli – pakko myöntää – apua, kun paljon myöhemmin valmistauduin synnyttämään vauvaani.

Hullusta jännityksestä huolimatta luotin siihen, että kroppani hoitaa homman.

Siinä vaiheessa jo tiesin, ettei kenenkään lantiosta näe päällepäin, miten helppo tai vaikea synnytyksestä tulee. Mutta äitini sanat olivat painuneet selkäytimeeni, ja hullusta jännityksestä huolimatta luotin siihen, että kroppani hoitaa homman. Olihan minulla sukuni naisten tapaan ”synnyttäjän lantio”.

Enemmän kuin lantion muodosta synnytyksessä on kyse kuitenkin uskosta ja luottamuksesta siihen, että kaikki sujuu. Luottamus lisää hallinnan tunnetta, ja juuri hallinnan tunteen säilyminen yhdistää onnistuneita synnytyskokemuksia, kirjoittaa uusi kolumnistimme, kätilö Laura Kosonen.

Usko ja luottamus auttavat myös päästämään irti liiasta kontrollista sitten, kun on sen hetki. On vain heittäydyttävä ja antauduttava omalle keholleen. Ammattitaitoiset kätilöt ja tarvittaessa lääkärit ovat apunasi. Anna mennä, palkinto on maailman ihanin!

Vauva-lehden pääkirjoitus 3/17