Uusperhe tarvitsee yhteen liimaavia tapoja ja asioita. Välttämättä se ei tarkoita parin yhteistä lasta, kirjoittaa Toisenlaiset äidit -ohjelman psykologi Leea Mattila.

Eroaminen voi olla elämän raskain tapahtuma. Joskus sen jälkeen uuden puolison löytäminen herättää toivon uudesta mahdollisuudesta: uusperheestä.

Uusperheen syntymisessä on monia haasteita, ehkä jopa vaikeuksia. Uusi perhe saattaa aiheuttaa myös ympäristössä kateutta. Onko eronneilla oikeus onneen?

Uusperheessä kahden perheen kulttuureista rakennetaan yksi.

Uusperheessä toisilleen vieraista ihmisistä kasvaa perheenjäseniä. Kahden perheen kulttuureista rakennetaan yksi. Perheeksi kasvaminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä.

Uudella perheellä voi olla uudenlaiset arvot ja kasvatusperiaatteet. Jokainen tarvitsee nahanluontia, rohkeutta irrottaa ja erkaantua entisestä.

Kaiken perusta on aikuisten parisuhde, jonka ympärille vanhemmuus rakentuu. Tasapuolisuutta luo se, että molemmilla on valtuus hoitaa kaikkia lapsia.

Jos uusi pari keskittyy liian voimakkaasti toisiinsa, voi se aiheuttaa lapsissa mustasukkaisuutta. Uusperheessä on hyvä viettää aikaa eri kokoonpanoissa.

Uusperhe tarvitsee jotain yhteistä, eikä sen tarvitse olla yhteinen lapsi.

Uusperhe tarvitsee jotain muutakin yhteistä, eikä sen tarvitse olla yhteinen lapsi. Se voi olla uusi yhteinen koti, yhteinen harrastus tai vaikka lemmikki. Jotain, mikä on tämän perheen.

Perheenä oleminen perustuu tunnesuhteisiin. Kiintymyksen syventyminen vaatii yhdessä jaettuja hyviä kokemuksia ja tunteita. Yhteinen jääkaappi ei sitä vielä tee: tärkeintä on me-henki ja tahto.

Ulkopuolisuuden kokemukset tekevät kipeää.  Ymmärretyksi ja hyväksytyksi tuleminen on sille vastavoima. Toisen tunteiden ymmärtäminen vaatii herkkyyttä, ponnistelua ja avoimuutta korjata, jos ymmärtää toisen väärin.

Perheeksi tulemisessa lasten kanssa auttaa leikkisä, hyväksyvä, myönteisen utelias ja empaattinen asenne.

Lapset selviävät muutoksesta, kun he eivät joudu huolen kantajiksi tai vanhempien lohduttajiksi, vaan pääsevät osaksi uutta elämää.

Parhaassa tapauksessa uusperhe on mahdollisuus toimivaan parisuhteeseen ja vanhemmuuteen, jonka jakavat monta lapsista välittävää tahoa.

 

Näin vahvistatte kiintymystä uusperheessä

  1. Keksikää rutiini tai tapa, joka on juuri tämän perheen oma. Se voi olla vaikkapa jokin erityinen tervehdys aina tavattaessa. 
  2. Pohtikaa, mistä kukin perheenjäsen tietää olevansa perheessänne rakastettu.
  3. Keskustelkaa ja kuunnelkaa. Ulkopuolisuuden tunne syntyy helposti, jos kokee ettei omia tarpeita kuunnella.

Lue lisää Leean kolumneja täältä.

Leea Mattila on lapsen ja vanhemman suhteeseen erikoistunut psykologi. Hän työskentelee omassa Psykologipalvelut MindLink -yrityksessään ja on asiantuntija Livin Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Liv ja vauva.fi kuuluvat Sanoma-konserniin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tiesitkö, että vauva harjoittelee itkemistä jo vatsassa?

1. Kohtu laajenee 14 kertaa suuremmaksi.

Vauvan ensimmäinen asuinpaikka kasvaa yhdeksässä kuukaudessa päärynänkokoisesta kolosta vesimeloninkokoiseksi pesäksi.

2. Äidin sydän pumppaa jopa 50 prosenttia enemmän verta kuin aiemmin.

Lisäksi syke nousee 10–20 lyöntiä. Ylimääräinen veri virtaa istukkaan ja valmistelee kehoa synnytystä varten. Mitä kaikkea raskausneuvolassa mitataan? Lue lisää täältä.

3. Vauva kuuntelee ympäristöään.

18 raskausviikolla pienen korvat ovat täysin kehittyneet. Aivotutkimuksissa on huomattu, että vauva tunnistaa sikiöaikana kuulemansa laulun vielä neljän kuukauden iässä. Moni vauva rauhoittuukin kuullessaan äidin lempimusiikkia, joka on tullut tutuksi jo ennen syntymää.

4. Poikavauva voi saada erektioita.

Ihmisen sukupuolielimet kehittyvät kohdussa, ja poikalapsen elimistö alkaa tuottaa spermaa jo 20–23-viikkoisena. Tytön kohtu, munasarjat ja elinikäinen varasto munasoluja kehittyvät samaan aikaan.

5. Istukka tuo tärkeitä ja vie tarpeettomia aineita.

Istukka kuljettaa happea ja ravintoaineita äidin elimistöstä lapselle ja kuona-aineita vastakkaiseen suuntaan. Lue lisää ainoasta kahden ihmisen yhteisestä elimestä täältä.

6. Makuaisti kehittyy 25 raskausviikon kohdalla.

Pienokainen oppii kohdussa pitämään niistä ruuista, joita äiti syö. Tästä syystä jotkut asiantuntijatkin kehottavat äitiä syömään monipuolisesti erilaisia ruokia. Mitä muuta raskausviikolla 25 tapahtuu? Lue lisää täältä.

7. Rinnat alkavat tuottaa maitoa.

Naisen kehon valmistautuu imetykseen jo pian hedelmöitymisen jälkeen. 20 raskausviikon tienoolla rinnat alkavat ensimmäisen kerran tuottaa kellertävää ja runsasproteiinista ternimaitoa. Viimeisellä kolmanneksella maitoa voi alkaa jo tihkua.

8. Vauvan keho alkaa tuottaa kakkaa.

Lapsenpihkaksi kutsuttu ensimmäinen uloste on vihreää ja tahmeaa. Se tulee yleensä vasta syntymän jälkeen. Joskus lapsenpihkaa erittyy jo kohdussa. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, jos raskaus pitkittyy. Tilanne voi olla vauvalle vaarallinen, koska lapsenpihka saattaa kulkeutua keuhkoihin.

9. Vauva voi aistia valonsäteitä.

Näköaisti kehittyy aisteista viimeisenä, raskausviikosta 24 eteenpäin. Vauva pystyy kohdussakin aistimaan valoa, liikuttelemaan silmiään ja avaamaan ne. 30 raskausviikolla iirikset ovat kehittyneet, eli vauva on valmistautunut näkemään ympäröivän maailman. Jos kirkas valo kohdistuu suoraan vatsaan, lapsi havaitsee sen. Mitä kaikkea vauva oppii jo kohdussa? Lue lisää täältä.

10. Vauva kokeilee itkemistä.

Ensimmäistä parkaisu vaatii harjoittelua! Vauva opettelee vaikuttavaa ulostuloa testaamalla ”itkunaamaansa” jo mahassa. Ei kuitenkaan syytä huoleen, vaikka ultraäänessä näkyisi itkuinen nassu. Itkeminen on vauvalle tärkeä kommunikointikeino, jonka opetteleminen on osa kehitystä.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Haluatko vauvanvaunuiksi ketterät kaupunkikärryt vai tukevat maastovankkurit? Esittelemme 12 kelpo vaihtoehtoa eri hintaluokissa.

Valitse kuva alta, niin pääset selaamaan lisätietoja vaunuista. Voit myös arvioida vaunuja tähdillä tai kommentoimalla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuivaharjoittelu kannattaa, mutta synnytyssalissa on aika heittäytyä, kirjoittaa Laura Kosonen.

Synnytys on yksi suuri paradoksi. Suurin onni ja kovin kipu samassa paketissa. Sydänääniä ja suolentoimintaa vuoronperään. Kliinistä kuin lääketiede ja intiimiä kuin seksi. Arkipäiväinen tapahtuma kaikkialla maailmassa jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Ja joka kerta ihme.

Paradoksi on myös synnytykseen valmistautuminen. Valmennat kehoa ja mieltä huippu-urheilijan päättäväisyydellä, mutta et tiedä mihin. Suunnittelet sellaista, mitä et voi käsikirjoittaa.

Valmistautumalla monipuolisesti pysyt paremmin itse puikoissa yhdessä elämäsi tärkeimmistä käännekohdista.

Niin kuitenkin kannattaa tehdä. Valmistautumalla monipuolisesti pysyt paremmin itse puikoissa yhdessä elämäsi tärkeimmistä käännekohdista. Suunnittelemalla synnytyksestä tulee enemmän oma ja vähemmän meidän sairaalassa työskentelevien ohjaama kokemus.

Synnytysmatkaa voi suunnitella vähän niin kuin unelmiensa reissua: Mitä haluan reissultani? Kenen kanssa lähden matkaan? Mitä odotan matkakumppaneilta? Mitkä ovat reissun teemat ja tärkeimmät varusteet? Entä mikä on varasuunnitelma, jos sellaista tarvitaan?

Perillä kohteessa matkaoppaasi (lue: kätilösi) kuuntelee toiveitasi, antaa parhaat viime hetken vinkit ja opastaa, jos suunnitelmia täytyy muuttaa. Ja niin kuin reissussa yleensä, liikkeellä kannattaa olla avoimin mielin.

Hyvin valmistautunut sankarimatkailija saa seikkailusta enemmän irti kuin valtameren tyrskyistä tietämätön löytöretkeilijä. Hyviä synnytyskokemuksia yhdistää hallinnan tunteen säilyminen – menipä synnytys lopulta miten tahansa.

Ja sitten seuraava paradoksi: kun synnytys on kuivaharjoiteltu ja hallinnassa, on aika päästää irti kontrollista. Sillä hallinnan lisäksi synnyttäminen on heittäytymistä.

Kontrollista luopuminen ei ole ihan helppoa nykynaiselle, joka on tottunut aikatauluttamaan koko elämänsä. Mutta heittäytymistäkin voi treenata. Rentoutus- ja mielikuvaharjoitukset ennen synnytystä voivat auttaa tositoimissakin pääsemään tilaan, jossa voi vapaasti surffata supistusaalloilla juuri niin kuin parhaalta tuntuu.

Pyllistele, puhise ja päästele ärräpäitä. Kätilöäsi et saa hämilleen.

Synnytyksessä on liikkeellä voimista vahvimmat. Ne vievät kehon ja mielen äärirajoille, eikä vastaan auta pullikoida. Anna mennä! Pyllistele ja puhise oudoissa asennoissa, päästele ärräpäitä, jos siltä tuntuu. Kätilöäsi et saa hämilleen, teitpä mitä tahansa.

Asiointi synnytyssalissa on erilaista kuin lähikaupassa. Toisessa pidetään täysin normaalina, jos itket, muriset, karjaiset, hihkut, pieraiset tai kakit housuun.

Usko pois, koettu on, ja myös kokeiltu itse.

Laura Kosonen on kätilö ja toimittaja sekä asiapentti, joka haaveilee stand up -koomikon urasta. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollilan kanssa.

oleva ja tuleva äiti

Kolumni: Kätilöäsi et saa hämilleen, teitpä mitä tahansa

Lohdullista luettavaa. Ylenltä tuli jossain vaiheessa pätkä jossa kätilöt puhuvat suunsa puhtaaksi ja ihan suoraan sanottuna olen siitä asti potenut pientä ahdistusta. Olenko nyt varmasti pessyt alapääni tarpeeksi hyvin ettei vaan haise niin kuin en olisi viikkoon käynyt suihkussa? Ehdinkö pestä itseni vielä ennen kotoalähtöä ja jos synnytys venyy niin pitäisikö käydä vielä ylimääräisellä pesulla ihan kaiken varalta ettei siitä tule puheita? Karvoitustakin videossa arvosteltiin ja oltiin...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Teininä en riemuinnut ”synnyttäjän lantiosta”. Silti lohkaisusta oli apua, kun paljon myöhemmin valmistauduin synnyttämään vauvaani, tuottaja Marianne Rautanen kirjoittaa.

Olin silloin teini, ja niin epävarma ulkonäöstäni kuin vain teini voi olla. Kiskoin farkkuja jalkaani ja nurisin samalla äidilleni, miten lantioni on niin leveä, että mikään ei näytä hyvältä päälläni.

”Meidän suvun naisilla on synnyttäjän lantio”, äiti vastasi. ”Olet siitä vielä joskus onnellinen.”

Farkkuja jalkaansa repivä teini ei jaksa riemuita ”synnyttäjän lantiosta”, mutta äitini sanoista oli – pakko myöntää – apua, kun paljon myöhemmin valmistauduin synnyttämään vauvaani.

Hullusta jännityksestä huolimatta luotin siihen, että kroppani hoitaa homman.

Siinä vaiheessa jo tiesin, ettei kenenkään lantiosta näe päällepäin, miten helppo tai vaikea synnytyksestä tulee. Mutta äitini sanat olivat painuneet selkäytimeeni, ja hullusta jännityksestä huolimatta luotin siihen, että kroppani hoitaa homman. Olihan minulla sukuni naisten tapaan ”synnyttäjän lantio”.

Enemmän kuin lantion muodosta synnytyksessä on kyse kuitenkin uskosta ja luottamuksesta siihen, että kaikki sujuu. Luottamus lisää hallinnan tunnetta, ja juuri hallinnan tunteen säilyminen yhdistää onnistuneita synnytyskokemuksia, kirjoittaa uusi kolumnistimme, kätilö Laura Kosonen.

Usko ja luottamus auttavat myös päästämään irti liiasta kontrollista sitten, kun on sen hetki. On vain heittäydyttävä ja antauduttava omalle keholleen. Ammattitaitoiset kätilöt ja tarvittaessa lääkärit ovat apunasi. Anna mennä, palkinto on maailman ihanin!

Vauva-lehden pääkirjoitus 3/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.