Vauva ei tarvitse kliinistä, viimeisen päälle putsattua kotia – mutta tietyt vinkit on hyvä pitää siivotessa mielessä.

1. Vauva syntyy pian. Kuinka siistiä kotona pitäisi olla?

Vauva ei tarvitse kliinistä, viimeisen päälle putsattua kotia. Jos kodin on jo aiemmin pitänyt kohtuullisen siistinä, tavalliset siivoukset riittävät jatkossakin.

Moni tuore vanhempi kuitenkin haluaa, ettei koti ole kuin sotkuinen, kun synnytyssairaalasta kotiutuu. On helpompi keskittyä vauvaan, kun koti on järjestyksessä eikä tarvitse ihan ensin ajatella vaikkapa imuroimista.

Mitä pienempi vauva on, sitä tarkempi hygienian kanssa pitää olla. Vastasyntyneen vastustuskyky ei ole vielä kehittynyt. Tärkeintä on, että vauvan hoitajat pitävät kätensä puhtaina. Käsidesiä ei yleensä tarvita.

Kyläilijöidenkin pitää pestä kädet, kun he tulevat katsomaan vauvaa.

Kun vauva oppii ryömimään, lattia on hyvä pitää suhteellisen puhtaana. Imurointi riittää, toki aina välillä lattiat on hyvä pyyhkiä nihkeällä mopilla.

Imurointia helpottaa, jos leluille on helpot säilytyspaikat.

2. Pitääkö vauvan pyykit pestä erillään muusta pyykistä?

Vauvan vaatteet voi pestä muun perheen pyykkien seassa, mieluiten 60 asteessa. Hellävaraiset, hajusteettomat pesuaineet sopivat herkälle iholle.

3. Vauva työntää kaiken suuhunsa. Pitääkö häntä estellä?

Tavaroiden suuhun laittaminen on vauvan tapa tutkia maailmaa. Turhaan häntä siis ei kannata rajoittaa. Kotona voi ottaa rennommin kuin paikoissa, joissa on paljon ihmisiä.

Vauvan suuhun päätyviä leluja voi pestä silloin tällöin käsitiskiaineella.

Jo leluja ostaessa kannattaa miettiä, kestävätkö ne vesipesun. Pehmolelut eivät usein kestä vesipesua, mutta niitä voi tuulettaa ja tomutella silloin tällöin. Talvella ne voi viedä pakkasilmaan raikastumaan.

4. Vauva syö sormin suoraan pöydältä. Voiko pöytää pyyhkiä puhdistusaineella?

Kun tahrat pyyhkii tuoreeltaan, pelkkä vesi ja tarvittaessa käsitiskiaine riittävät. Rätti pitää huuhdella ja kuivata hyvin.

Todennäköisesti vauva syö ruuanpalan joskus myös lattialta. Kotona tästä ei kannata huolestua.

5. Millaisia siivousaineita hankin?

Lapsiperhe pärjää samanlaisilla siivousaineilla kuin muutkin.

Perusterveet eivät tarvitse kotioloissa desinfioivia ja antibakteerisia siivousaineita. Pitkän päälle niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä liika hygieenisyys voi häiritä kasvavan lapsen immuunipuolustuksen kehittymistä.

Yleispuhdistusaineiksi riittää usein lievästi emäksinen tai neutraali pesuaine, kuten käsitiskiaine. Myös pelkällä vedellä ja mikrokuituliinalla pärjää pitkälle.

Vanhemman ei kannata väsyttää itseään siivoamisella. Käytä pahimman paikan taktiikkaa.

6. Mitkä ovat kodin bakteeripesiä, joiden putsaus usein unohtuu?

Ovien ja kaappien kahvojen, wc-pöntön vetimen, hanojen ja valokatkaisijoiden puhdistaminen jää helposti. Ne kannattaa pyyhkiä silloin tällöin.

Tiskirätti muuttuu likaa ja bakteereja muhivaksi, haisevaksi mytyksi, jos sitä ei käytön jälkeen huuhtele hyvin ja laita ilmavasti kuivumaan. Rätti on hyvä vaihtaa puhtaaseen noin viikon välein, tarpeen mukaan.

7. Vauvanhoito vie kaiken ajan. Entä jos en jaksa siivota?

Vauvan synnyttyä kotitöiden määrä kasvaa, ja samalla siivoamiselle jää vähemmän aikaa. Jos vauva vielä valvottaa öisin, tiskivuoriin tai rättiin tarttuminen voi tuntua ylivoimaiselta. Samalla sotku voi stressata, jos kodin on tottunut pitämään tiptop.

Jos kotiaskareita jaksaa tehdä vähän päivittäin, ei isoa kaaosta pääse niin helposti syntymään. Kannattaa myös miettiä, mitkä työt ovat välttämättömiä ja mitkä voi hoitaa sitten joskus. Vauva ei kaipaa kiiltävää kotia, eikä vanhemman kannata väsyttää itseään siivoamisella.

Siivotessa voi käyttää esimerkiksi pahimman paikan taktiikkaa. Jos ympäriinsä lojuvat vaatteet häiritsevät eniten, voi aloittaa niistä ja jatkaa samaan tyyliin niin kauan kuin aikaa on. Tällä tavoin siivoamisesta saa isoimman ilon.

Vauvanvaatteiden ja tavaroiden sijaan läheisiltä voi pyytää lahjaksi apua kotitöihin.

Haastateltavat ja lähteet: Kemikaalikimara-blogin kirjoittaja ja tietokirjailija Anja Nystén sekä Marttaliiton kehittämispäällikkö Teija Jerkku.

Vauva 10/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Perheelle keskenmeno on lapsen kuolema, mutta muut ihmiset eivät sitä aina ymmärrä, kirjoittaa Toisenlaiset äidit -ohjelman psykologi Leea Mattila.

Keskenmeno on yleinen, mutta siitä vaietaan. Keskenmenon raskauden varhaisessa vaiheessa kokee Suomessa noin 10 000 perhettä joka vuosi.

Perheelle keskenmeno on lapsen kuolema. Tätä ei aina huomioida.

Keskenmeno aiheuttaa usein monia vaikeita tunteita: surua, haikeutta, vihaa, syyllisyyttä, katkeruutta, häpeää ja pelkoa. Naisesta voi tuntua, että omassa kropassa on jotain vikaa, kun raskaus ei onnistu. Toiveet ja unelmat vauvasta ja omasta vanhemmuudesta tulevat äkkiä murskatuiksi ja menetys on aivan todellinen ja järkyttävä. On pakko kohdata vanha sanonta: Lapsia saadaan, ei tehdä.

Kiintymys alkaa jo varhain. Positiiviseen raskaustestiin mennessä vanhemmat ovat saattaneet jo pitkään haaveilla tulevasta.

Surun määrä ei riipu raskauden kestosta. On hyvin loukkaavaa, jos joku vähättelee tai mitätöi keskenmenon surua ja käskee piristyä. Surulla on merkitys: se auttaa sopeutumaan menetykseen ja raivaa tilaa uusille asioille elämässä.

Keskenmenon jälkeen uutta raskautta saattaa leimata huoli ja varuillaan olo. Pelko lapsen menettämisestä voi jäytää koko raskauden ajan. Se saattaa myös hidastaa tunnesuhteen luomista mahassa kasvavaan vauvaan.

Hoitamatta jäänyt, kapseloitunut menettämisen tuska voi tulla myöhemmin esiin masennuksena. Sen tiedetään altistavan alavireisyydelle, joka voi tutkimusten mukaan jatkua jopa vielä senkin jälkeen, kun on synnyttänyt terveen lapsen.

Keskenmenon kokeneelle toivon myötätunnon kokemuksia ja lohtua. Menetystä saa ja pitää surra.

Siksi kehotan sinua: puhu, pura, itke ja muistele. Kertomalla autat myös muita saman kokeneita. Toiveikkuus herää vähitellen, kun uusi raskaus alkaa. Tarkka raskauden seuranta ja ylimääräiset ultratutkimukset voivat olla avuksi herkälle mielelle.  

Käsittele tunteet ajoissa

  1. Hae tukea, toivut paremmin. Käy tunteitasi läpi puolison, ystävän tai asiantuntijan kanssa.
  2. Käänny vertaistuen piiriin. Suomessa toimivat Käpy- ja Simpukka-yhdistykset, joiden kautta voit löytää vertaistukea.
  3. Ota aikaa. Menetyksen kanssa oppii elämään vähitellen, ajan kuluessa.
  4. Anna myös puolisolle aikaa. Jokaisen suru ja siitä toipuminen on yksilöllistä. Puolisoilla voi olla eri keinot ja eri tahti käsitellä asiaa.

Lue lisää Leean kolumneja täältä.

Leea Mattila on lapsen ja vanhemman suhteeseen erikoistunut psykologi. Hän työskentelee omassa Psykologipalvelut MindLink -yrityksessään ja on asiantuntija Livin Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Liv ja vauva.fi kuuluvat Sanoma-konserniin.

Emmi1990

Leea Mattilan kolumni: Keskenmenon suru varjostaa seuraavaakin raskautta

Sain keskenmenon ensimmäisessä raskaudessa. Raskaaksi oli yritetty tulla jo piiiitkän aikaa joten ilo oli ylimmillään kun vihdoin onnistui. Vain muutama viikko positiivisen jälkeen, kesken työpäivän, alkoi hirveä selkäkipu ja verinen tiputtelu. Soitin paniikissa neuvolaan vaikka olikin aika iltapäiväksi. Sanoivat että on ihan normaalia vuotaa alkuraskaudessa mutta iltapäivällä tarkistetaan. Ultratessa ei sitten löytynyt ketään ja lähettivät kotiin, epäily kohdunulkoisesta ja seuraavalle...
Lue kommentti
Vierailija

Leea Mattilan kolumni: Keskenmenon suru varjostaa seuraavaakin raskautta

Kaksi keskenmenoa melko "myöhään", rv11+ ja rv12+. Vaikeita kokemuksia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaikka minulla on kaksi lasta nykyään, mietin näitä menetyksiä usein. Nuorimman lapsen raskaudessa sain lapsen menettämisen pelosta niin voimakkaita ahdistuskohtauksia, että jouduin kuukausien sairaslomalle. En nukkunut, sain itkukohtauksia, kävin psykiatrin juttusilla. En suostu voimakkaan pelon vuoksi kolmanteen lapseen, sillä en kestäisi yhtään menetystä enää. Sanovat että keskenmeno on...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nopeimmat nousijat ovat sukupuolettomuus ja Pokémonit.

Suosituimmat etunimet vuonna 2016

Jos haluat olla kansainvälisen aallon harjalla, anna tytölle nimeksi EmmaOliviaAvaSophia tai Mia. Nämä ovat Babycenter.comin mukaan suosituimmat tyttöjen etunimet vuonna 2016 – ja osa on viime vuosien suosikkeja myös Suomessa. Poikien listan viiden kärki on NoahLiamMasonEthan ja Lucas.

Kiinnostava on myös Parents.comin lista nimistä, jotka ovat kasvattaneet eniten suosiota tänä vuonna. Joukossa on kovasti skandinaavisen kuuloisia nimiä, monet käytössä myös Suomessa.

Tytönnimistä eniten ovat kivunneet AstridSadie, EliseIsabellaJulia, Thea, Eloise, Maya, Aria ja Audrey.

Pojannimistä eniten suosiota ovat kasvattaneet JohnAryanTobiasElijahDanielMaxwellXavierJulianGabriel ja Samuel.

Sukupuolineutraali kiinnostaa myös amerikkalaisia

Yhdysvalloissa ovat nyt yhä suositumpia nimet, jotka sopivat niin tytöille kuin pojillekin. New York Times listasi nimiä, joita on annettu sekä tytöille että pojille niin usein, että vähintään 35 prosenttia vauvoista oli toista sukupuolta. Jutussa huomautetaan, että perinteinen tytönnimi pojalla alkaa olla vihdoin yhtä cool kuin pojannimeä kantava tyttö.

Viime vuoden suosituimpia sukupuolineutraaleja nimiä olivat Hayden, Charlie, Emerson, Rowan ja Finley.

Myös Suomessa sukupuolineutraalit nimet ovat kasvattaneet viime vuosina suosiota.

Miten olisi Pokémon-vauva?

Kuulostaa vähän pöhköltä, mutta on ihan totta: amerikkalaisvauvoja nimetään myös Pokémon Go -hahmojen mukaan. Esimerkiksi tytönnimet Roselia, Onyx ja Eevee ovat nyt suositumpia kuin aiemmin, kertoo Babycenter. Pojannimistä nousussa on Ash, Pokémonien kouluttaja.

Muitakin nousijoita on, joissa voi nähdä Pokémon-vaikutteita, Buzzfeed.com huomauttaa: esimerkiksi tytönnimistä Star (kuten Starmie) ja pojannimistä Ivy (kuten Ivysaur).

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Se että huomaa tarvitsensa apua ja ottaa sen vastaan on hyvää vanhemmuutta, kirjoittaa Toisenlaiset äidit -ohjelman psykologi Leea Mattila.

Jo raskaana ollessa naisen mieli on haavoittuvainen. Synnytyksen jälkeinen aika taas on elämän altteinta aikaa sairastua mielenterveyden häiriöihin. Joka kymmenes vastasyntyneen äiti kokee merkittävää mielialan laskua.

Synnytyksen jälkeinen masennus voi puhjeta miehellekin mullistuneeseen elämään liittyen.

Lyhytaikainen baby blues on yleistä, masennus pitää tunnistaa.

Kaikki pelot, ahdistukset ja hätäännykset eivät kuitenkaan ole masennusta, vaan väliaikaista ja siksi normaalia. Lyhytaikainen baby blues on yleistä, ja liittyy hormoneihin ja unen puutteeseen.

Hälytysmerkkejä ovat välinpitämättömyyden tunne vauvaa tai pettymys omaa äidiksi tulemista kohtaan. Kun alavireisyys, vaihtelevat tunnetilat, hämmennys ja syyllisyyden tunteet alkavat vaivata jatkuvasti, on hyvä pysähtyä.

Vauvasta voi tulla itkuisempi ja passiivisempi. 

Äidin masennuksesta saattaa seurata puutteellinen kyky eläytyä vauvan tunteisiin. Ahdingossa leikillisyys hiipuu ja eloisat katsekontaktit sammuvat.  Jos yhteys katkeaa, vauvakin vetäytyy hanakammin kontaktista. Vauvasta voi tulla itkuisempi ja passiivisempi. 

Tähän on apua. Masentunut äiti saa konkreettista apua siinä miten suuntautua vauvaan, tuntea kiintymystä ja löytää oma uusi rooli. Vauvan tunnetiloja, eleitä ja viestejä voidaan havainnoida yhdessä ammattilaisen kanssa. Vauvan tunteisiin eläytyminen ja huomion kiinnittäminen myönteisiin hetkiin voimistaa. Ajoissa saatu apu ehkäisee hyvin myöhempiä vanhemman ja lapsen suhteen pulmia.

Usko pois: Syyllistämisen sijaan saat ymmärrystä.

Se, että huomaa tarvitsevansa apua ja hakee sitä, on hyvää vanhemmuutta. Ei ole pakko pärjätä yksin. Usko pois: Syyllistämisen sijaan saat ymmärrystä.

Lopulta hyvä suhde omaan lapseen on vahva voima vanhemman mielen terveydelle. Koko elämän.

Rohkaisu etenkin muilta saman kokeneilta tuo toivoa. Tästä toipuu kyllä.

Epäiletkö synnytyksen jälkeistä masennusta? Tee näin

  1. Kerro, sekä läheisillesi että neuvolassa. Älä jää yksin, vaan hae aktiivisesti apua. Tämän asian kanssa on oltava rohkea.
  2. Ota vastaan keskusteluapua, kodinhoitoapua ja vertaistukea. Ne kaikki auttavat tehokkaasti.
  3. Keskity vuorovaikutukseen vauvan kanssa. Saat iloa.
  4. Salli myötätunto itseäsi kohtaan. Älä yritä pärjätä yksin.

Lue lisää Leean kolumneja täältä.

Leea Mattila on lapsen ja vanhemman suhteeseen erikoistunut psykologi. Hän työskentelee omassa Psykologipalvelut MindLink -yrityksessään ja on asiantuntija Livin Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Liv ja vauva.fi kuuluvat Sanoma-konserniin.

Vierailija

Leea Mattilan kolumni: Synnytyksen jälkeen masennus on yleisempää kuin uskot. Tunnistathan merkit?

Kodinhoitoapua ei saa mistään. Tietysti maksamalla esim. siivousfirmoille saa mitä vain, mutta se ei ole kaikille mahdollista, vaikka siitä saa kotitalousvähennyksen. Lastenhoitoapua voi paikkakunnallani ostaa MLL:sta arkipäivisin, kun tilaa hoidon edellisenä päivänä klo 12 mennessä. Ei siis auta äkillisiin sairastumisiin. Vertaistuki puuttuu, kun ei ole ystäviä, eikä lapsen saaminen pätevöitä kenenkään ystäväksi. Mutta selvittiin, vauva oli ihana, ja nyt jo iloinen 3-vuotias.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Raskaus ja synnytys ovat suurinta, mitä naisen keho tekee. Se näkyy odotusajan ja jättää jälkiä. Miksi se ei saisi? kirjoittaa päätoimittaja Anna Ruohonen.

Minä ja kiloni, tulivat sitten jäädäkseen, nainen kirjoittaa netin äitipalstalle ja julkaisee kuvan. Hän on kaksikymppinen, hyvin kaunis ja hyvin hoikka. Silti hänestä tuntuu, että kiloja on liikaa. Vauva on syntynyt kolme kuukautta sitten.

Syttyy keskustelu: Mitkä kilot? Tahdotko huomiota, että kyllä olet hoikka? Mitä, miksei saisi murehtia, jos keho ja olo ei tunnu enää hyvältä?

Luen keskustelua ja ajattelen yhtä sanaa: armo.

Raskausaikana äidin paino nousee tavallisesti 10 kiloa, mutta kaikki 5 ja 20 kilon välillä on ihan normaalia. Onhan siinä vauva, istukka, lapsivesi ja äidin lisääntyvä verimääräkin. Luontoäiti lisää äidin lantiolle rasvakudostakin, imetystä varten.

Sen kuuluu tulla. Antakaa sen tulla. Se lähtee kyllä aikanaan, jos tahdot niin.

Raskaus ja synnytys ovat suurinta mitä naisen keho tekee. Se näkyy odotusajan ja jättää jälkiä, miksi se ei saisi.

Vauva.fissä Tiitukatriina-blogia pitävä Tiia julkaisi kuvan raskausarvistaan. Syttyi keskustelu: Sanon niitä rakkausarviksi, yksi kirjoitti.

Ne muistuttavat siitä, mikä on tärkeintä. Se on armollinen ajatus.

Vauva-lehden pääkirjoitus 11/16

Nimppe
Seuraa 
Liittynyt11.10.2016

Vauva-lehden pääkirjoitus: Rakkaus, joka jättää jäljen

Ajatuksia herättävä kirjoitus! Luin myös Tiian blogitekstin! Ihanaa, jos joku osaa olla ylpeä raskausarvistaan! Ehkä pinnallista, mutta mä olen tyytyväinen ettei raskausarpia tullut ja että kroppa on muutenkin palautunut raskaudesta hyvin! Mulle riittää, että Nyytistä on jälki mun sydämessä, sen ei tarvitse näkyä mun kropassa... ❤️
Lue kommentti
Vierailija

Vauva-lehden pääkirjoitus: Rakkaus, joka jättää jäljen

Kiva jos toisia raskausarvet muistuttavat siitä mikä on tärkeintä. Lapsi on minulle tärkein, mutta arvet muistuttavat joka päivä siitä, etten mene enää rannalle, en vietä ystävien kanssa saunailtoja, en harrasta vapautunutta seksiä tai montaa muutakaan ennen minulle hyvin tärkeää asiaa. Eikä kyse ole siitä, mitä muut ovat arvista mieltä, vaan minä en tunne enää kuuluvani kehooni. Kohta 20 vuotta mennyt, eikä asia siitä muutu.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.