Vauva ei tarvitse kliinistä, viimeisen päälle putsattua kotia – mutta tietyt vinkit on hyvä pitää siivotessa mielessä.

1. Vauva syntyy pian. Kuinka siistiä kotona pitäisi olla?

Vauva ei tarvitse kliinistä, viimeisen päälle putsattua kotia. Jos kodin on jo aiemmin pitänyt kohtuullisen siistinä, tavalliset siivoukset riittävät jatkossakin.

Moni tuore vanhempi kuitenkin haluaa, ettei koti ole kuin sotkuinen, kun synnytyssairaalasta kotiutuu. On helpompi keskittyä vauvaan, kun koti on järjestyksessä eikä tarvitse ihan ensin ajatella vaikkapa imuroimista.

Mitä pienempi vauva on, sitä tarkempi hygienian kanssa pitää olla. Vastasyntyneen vastustuskyky ei ole vielä kehittynyt. Tärkeintä on, että vauvan hoitajat pitävät kätensä puhtaina. Käsidesiä ei yleensä tarvita.

Kyläilijöidenkin pitää pestä kädet, kun he tulevat katsomaan vauvaa.

Kun vauva oppii ryömimään, lattia on hyvä pitää suhteellisen puhtaana. Imurointi riittää, toki aina välillä lattiat on hyvä pyyhkiä nihkeällä mopilla.

Imurointia helpottaa, jos leluille on helpot säilytyspaikat.

2. Pitääkö vauvan pyykit pestä erillään muusta pyykistä?

Vauvan vaatteet voi pestä muun perheen pyykkien seassa, mieluiten 60 asteessa. Hellävaraiset, hajusteettomat pesuaineet sopivat herkälle iholle.

3. Vauva työntää kaiken suuhunsa. Pitääkö häntä estellä?

Tavaroiden suuhun laittaminen on vauvan tapa tutkia maailmaa. Turhaan häntä siis ei kannata rajoittaa. Kotona voi ottaa rennommin kuin paikoissa, joissa on paljon ihmisiä.

Vauvan suuhun päätyviä leluja voi pestä silloin tällöin käsitiskiaineella.

Jo leluja ostaessa kannattaa miettiä, kestävätkö ne vesipesun. Pehmolelut eivät usein kestä vesipesua, mutta niitä voi tuulettaa ja tomutella silloin tällöin. Talvella ne voi viedä pakkasilmaan raikastumaan.

4. Vauva syö sormin suoraan pöydältä. Voiko pöytää pyyhkiä puhdistusaineella?

Kun tahrat pyyhkii tuoreeltaan, pelkkä vesi ja tarvittaessa käsitiskiaine riittävät. Rätti pitää huuhdella ja kuivata hyvin.

Todennäköisesti vauva syö ruuanpalan joskus myös lattialta. Kotona tästä ei kannata huolestua.

5. Millaisia siivousaineita hankin?

Lapsiperhe pärjää samanlaisilla siivousaineilla kuin muutkin.

Perusterveet eivät tarvitse kotioloissa desinfioivia ja antibakteerisia siivousaineita. Pitkän päälle niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä liika hygieenisyys voi häiritä kasvavan lapsen immuunipuolustuksen kehittymistä.

Yleispuhdistusaineiksi riittää usein lievästi emäksinen tai neutraali pesuaine, kuten käsitiskiaine. Myös pelkällä vedellä ja mikrokuituliinalla pärjää pitkälle.

Vanhemman ei kannata väsyttää itseään siivoamisella. Käytä pahimman paikan taktiikkaa.

6. Mitkä ovat kodin bakteeripesiä, joiden putsaus usein unohtuu?

Ovien ja kaappien kahvojen, wc-pöntön vetimen, hanojen ja valokatkaisijoiden puhdistaminen jää helposti. Ne kannattaa pyyhkiä silloin tällöin.

Tiskirätti muuttuu likaa ja bakteereja muhivaksi, haisevaksi mytyksi, jos sitä ei käytön jälkeen huuhtele hyvin ja laita ilmavasti kuivumaan. Rätti on hyvä vaihtaa puhtaaseen noin viikon välein, tarpeen mukaan.

7. Vauvanhoito vie kaiken ajan. Entä jos en jaksa siivota?

Vauvan synnyttyä kotitöiden määrä kasvaa, ja samalla siivoamiselle jää vähemmän aikaa. Jos vauva vielä valvottaa öisin, tiskivuoriin tai rättiin tarttuminen voi tuntua ylivoimaiselta. Samalla sotku voi stressata, jos kodin on tottunut pitämään tiptop.

Jos kotiaskareita jaksaa tehdä vähän päivittäin, ei isoa kaaosta pääse niin helposti syntymään. Kannattaa myös miettiä, mitkä työt ovat välttämättömiä ja mitkä voi hoitaa sitten joskus. Vauva ei kaipaa kiiltävää kotia, eikä vanhemman kannata väsyttää itseään siivoamisella.

Siivotessa voi käyttää esimerkiksi pahimman paikan taktiikkaa. Jos ympäriinsä lojuvat vaatteet häiritsevät eniten, voi aloittaa niistä ja jatkaa samaan tyyliin niin kauan kuin aikaa on. Tällä tavoin siivoamisesta saa isoimman ilon.

Vauvanvaatteiden ja tavaroiden sijaan läheisiltä voi pyytää lahjaksi apua kotitöihin.

Haastateltavat ja lähteet: Kemikaalikimara-blogin kirjoittaja ja tietokirjailija Anja Nystén sekä Marttaliiton kehittämispäällikkö Teija Jerkku.

Vauva 10/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Helsingin Sanomien kehittämä sovellus etsii sinun ja puolisosi yhteiset nimisuosikit.

Kun toinen tykkää Jimistä ja toinen Reijosta, voi yhteisen nimisuosikin löytäminen ottaa aikansa. Helsingin Sanomien nimisovellus auttaa löytämään nimiä, jotka ovat sekä äidin että isän mieleen. Voit tietysti testata mieltymystä myös vaikka kaverin tai isovanhemman kanssa.

Kone pyörittää alkuun listan, jossa on 50 viime vuoden suosituinta tytön- tai pojannimeä. Jos haluat mukaan lisää nimiä, jatka testiä pidemmälle. Kun jaat tuloksen puolisolle Faceobookissa, hän pääsee täyttämään omat vastauksensa ja näette, syntyykö matcheja.

Siirry HS:n vauvannimikoneeseen tästä!

Helsingin Sanomat ja vauva.fi kuuluvat molemmat Sanoma-konserniin.

Jo joka kymmenes nainen kärsii synnytykseen liittyvistä kovista peloista. Synnytyspelon ei kannata antaa lamauttaa, sillä sen hoidolla on erittäin hyvä ennuste.

Sari makaa synnytyssalissa. Kätilöt ja lääkäri pyörivät hänen ympärillään. He eivät pysähdy, vaikka Sari yrittää kysyä, miksi vauva ei jo tule. Sari aistii ympärillä olevien ihmisten hädän. Hän ponnistaa, mutta mitään ei tapahdu. Yhtäkkiä Sari tajuaa: vatsassa ei olekaan mitään.

Silloin Sari, 31, herää. On yö, ja hän makaa puolisonsa Lauri, 31, vieressä pariskunnan makuuhuoneessa Espoossa. Sari panee käden vatsalleen ja vauva potkaisee vastaan: täällä ollaan.

– Painajaiset alkoivat puolivälissä raskautta. Päivisin yritin olla ajattelematta lähestyvää synnytystä, mutta se pyöri mielessä koko ajan, Sari kertoo.

Sarista alkoi tuntua, ettei hän pysty synnyttämään.

Pelko haittaa normaalia elämää ja vaikuttaa odottajan terveyteen.

Joka kymmenes nainen kärsii synnytykseen liittyvistä kovista peloista. Jokainen jännittää synnytystä, mutta elämää hallitseva pelko on eri asia.

– Pelko haittaa normaalia elämää ja vaikuttaa odottajan terveyteen. Pelko voi laukaista ahdistusta tai paniikkikohtauksia, lääkäri Hanna Rouhe selittää.

Osalla pelko näkyy pelkästään fyysisinä oireina, kuten päänsärkynä ja selkäkipuina. Kun odottaja tulee päivystykseen viidettä kertaa saman selkävaivan kanssa, pitäisi terveyskeskuslääkärillä alkaa hälytyskellojen soida. Silloin on tajuttava kysyä, miltä lähestyvä synnytys tuntuu.

– Siinä voi purkautua pato. Moni odottaja ei pysty kertomaan kenellekään pelostaan, koska se hävettää: eihän kukaan muukaan tällä tavalla mene paniikkiin synnytyksen ajattelusta,

Moni odottaja sanoo pelkäävänsä kipua tai sitä, että synnytyksen aikana tapahtuu jotain kamalaa.

– Äidit epäilevät, osaavatko he synnyttää, tai pelkäävät, etteivät ymmärrä oikein kätilön ohjeita, ja siten saattavat vauvan vaaraan, Rouhe kertoo.

”Pelkäävä äiti haluaisi päästä etukäteen juttelemaan kätilön kanssa.”

Terveystieteiden tohtori Sari Haapio uskoo vaikean synnytyspelon yleistyvän, koska se on äideille ainoa tapa saada todella kuulla, mitä heille synnytyksessä tapahtuu. Nykyisin trendinä on siirtää synnytysvalmennukset nettiin, ja silloin esimerkiksi synnytyspaikka jää helposti vieraaksi.

– Pelkäävä äiti haluaisi päästä etukäteen juttelemaan kätilön kanssa. Jos hän sanoo pelon hallitsevan elämää, hän saa diagnoosin ja pääsee käymään synnytysosastolla, Haapio sanoo.

Maailmalla äidin toiveesta tehdyt sektiot yleistyvät, ja monissa maissa jopa puolet lapsista syntyy sektiolla. Toiveen taustalla on usein synnyttämisen pelko. Suomessa sektioiden määrä ei ole nousussa, sillä sektion saa vain lääketieteellisistä syistä. Joka kolmannen keisarileikkauksen perusteena on äidin pelkodiagnoosi.

Rouhe tyrmää väitteet, joiden mukaan synnytyspelkoiset liioittelevat pelkojaan vain saadakseen itseä miellyttävän synnytystavan.

– Moni synnytyspelkoinen pelkää sekä alatiesynnytystä että sektiota, Rouhe sanoo.

Vielä vuosikymmen sitten synnytyspelosta ei paljon puhuttu. Pelokkaimmat luopuivat lapsihaaveistaan tai vaativat keisarileikkauksen. Pelon sijaan sektiota perusteltiin tavallisesti puhumalla odottajan ahtaasta lantiosta.

Sarin oli vaikea keskittyä, työt jäivät levälleen. Lopulta Sari kertoi neuvolassa, että synnyttäminen hirvitti häntä. Terveydenhoitaja otti asian tosissaan. Hän kysyi, haluaisiko Sari lähetteen pelkopoliklinikalle.

Sari aloitti psykoterapeutti Riikka Toivasen ohjaamassa Nyytti-ryhmässä. Kahdeksan ensisynnyttäjän ryhmä kokoontui kuusi kertaa. Moni ryhmäläisistä kertoi pelkäävänsä kipua ja tilanteen hallinnan menettämistä.

– Minä huomasin, että omat pelkoni kohdistuivat sairaalan henkilökuntaan. Mitä jos olisin niin kovissa kivuissa, etten pystyisi sanomaan heille, mitä haluan? Tai mitä jos kätilöt tai lääkäri jyräävät toiveeni, kun makaan siinä täysin avuttomana, Sari kertaa ajatuksiaan.

Pelko muuttuu fobiaksi, kun erilaiset syyt kietoutuvat möykyksi. Noin puolella pelkäävistä on taustalla mielenterveyden ongelmia, masennusta tai paniikkihäiriötä. Myös tietyt ihmistyypit ovat alttiimpia kuin toiset.

– Jos on vahva kontrollin tarve ja tarvitsee tiukat suunnitelmat elämässä, niin ajatus siitä, että synnytyksessä ei pystykään hallitsemaan tilannetta, voi olla liikaa. Tällaiset ihmiset ovat jännittäjiä ja ankaria itselleen, Hanna Rouhe kuvailee.

Monesti synnytyspelon taustalta paljastuu rajuja kokemuksia: odottaja on voinut kokea lapsuudessaan hyväksikäyttöä tai hänet on saatettu raiskata.

Monesti synnytyspelon taustalta paljastuu rajuja kokemuksia: odottaja on voinut kokea lapsuudessaan hyväksikäyttöä tai hänet on saatettu raiskata. Mikä tahansa mieltä pysyvästi haavoittanut kokemus voi luoda maaperän synnytyspelon kasvulle.

Odottajan lähipiirillä on suuri merkitys. Synnytystä pelkäävät muita useammin ne, jotka eivät saa tukea puolisoltaan tai ystäviltään.

Toisaalta tuen puute voi johtua siitä, ettei odottaja ole uskaltanut sanoa kenellekään siitä, miten pahalta hänestä itse asiassa tuntuu. Rouhe kertoo, että viimeisimmän tutkimuksen mukaan vain joka kolmannes vaikeasta pelosta kärsivä ensisynnyttäjä tuli lähetteellä äitiyspoliklinikalle. Pääkaupunkiseudulla on tästä syystä aloitettu synnytyspelkoseulonnat, joilla yritetään löytää ajoissa ne äidit, joiden mielessä synnytys kasvaa yhä mustemmaksi pilveksi.

”Uskon, että doula lopulta oli avain, joka lähti avaamaan pelkojani.”

Espoolainen Corinne, 34, oli aina vältellyt ajatusta synnyttämisestä. Keisarileikkaus, ehdottomasti, hän mietti, kun joskus päästi kuvitelmansa synnytyssaliin asti. Neuvolassa Corinne ohjattiin Nyytti-ryhmään.

– Siellä sain kiinni siitä, mikä minua pelotti. Pelkäsin, että jään synnytyksessä yksin, eikä ketään ole auttamassa, jos tulee paha tilanne.

Corinnen mies oli luvannut olla synnytyksessä puolisonsa tukena. Lisäksi Corinne pyysi mukaan myös oman äitinsä. Hän oli aina ollut ihminen, joka osasi lohduttaa ja pystyi ratkaisemaan ongelman kuin ongelman. Silti Corinnesta tuntui, että synnytyssalissa olisi vielä tilaa.

Sitten raskaana oleva ystävä mainitsi, että harkitsi doulaa omaan synnytykseensä. Corinne tarttui välittömästi ajatukseen. Hän soitti Folkhälsenin doulakoordinaattorille, joka lupasi etsiä juuri Corinnelle sopivan ihmisen.

Heti ensi tapaamisesta lähtien doula tuntui hyvältä ystävältä. Suurimman vaikutuksen Corinneen teki naisen valtava tietomäärä.

– Minulle tuli sellainen olo, että kyllä kaikki järjestyy, Corinne kertoo.

– Uskon, että doula lopulta oli avain, joka lähti avaamaan pelkojani.

Ennen valmennusta vakavia pelkoja oli joka seitsemännellä tutkimukseen osallistuneella naisella. Valmennuksen jälkeen enää kolmella prosentilla.

Seuraavalla kerralla Corinne teki doulan kanssa synnytystoivelistansa. Ennen Corinne oli ajatellut, että haluaa kaiken mahdollisen kivunlievityksen.

– En halunnut tuntea mitään.

Nyt toivelistassa luki, että kivunlievitystä voidaan antaa tarpeen mukaan. Kätilöiden papereihin oli jo aiemmin kirjoitettu: tarkoitus synnyttää alateitse. Se tuntui ihmeelliseltä.

Doula oli tutustunut homeopatiaan ja akupuntioon kivunlievityksessä. Hän näytti tarkasti Corinnen miehelle, miten tämä voisi helpottaa vaimonsa oloa synnytyksen aikana.

– He työskentelivätkin synnytyssalissa yhdessä. Doula näytti mitä tehdä, jotta mieheni löysi oikeat kipupisteet. Uskon, että doulasta oli tukea myös miehelleni, Corinne sanoo.

Corinne toivoo saavansa vielä joskus toisen lapsen. Hän uskoo, että osa peloista on käytävä silloin jälleen uudestaan läpi.

– Tuntuu järjettömältä, että odottajalle täytyy muodostua vakava pelko, ennen kuin hän saa tietoa ja apua, Corinne miettii.

Pelon ei kannata antaa lamauttaa, sillä sen hoidolla on erittäin hyvä ennuste. Haapio luotsasi Jorvin sairaalassa kokeilun, jolla testattiin synnytysvalmennuksen vaikutuksia ensisynnyttäjien pelon kokemuksiin. Odottajat pääsivät tutustumaan synnytyssaliin ja puhumaan kätilön kanssa.

– Ennen valmennusta vakavia pelkoja oli joka seitsemännellä tutkimukseen osallistuneella naisella. Valmennuksen jälkeen enää kolmella prosentilla, Haapio kertoo.

Hanna Rouhe on auttanut synnytystä kammoavia odottajia kymmenen vuoden ajan. Hän kertoo, että usein jo ensimmäisen käynnin jälkeen äiti on kuin eri ihminen.

– Heti alkuun sanon aina, että ketään ei pakotetan synnyttämään alateitse. Se ei ole tämän hoidon päämäärä, Rouhe painottaa.

”Tajusin, että minun pitää tehdä sama kuin hammaslääkärissä käydessäni. Sanon aina hammaslääkärin tuolissa, että kertokaa mulle ihan koko ajan, mitä teette.”

Pitkä kokemus auttaa tunnistamaan, mistä kannattaa lähteä avaamaan ahdistuksen kerää. Odottajalle tärkeintä on tunne, että häntä kuunnellaan aidosti.

– Turvallisessa ilmapiirissä pääsemme yleensä tilanteeseen, jossa odottaja pystyy ottamaan vastaan tietoa ja ymmärtämään sen. Silloin kerä alkaa aueta, Rouhe sanoo.

Nyytti-ryhmän tapaamisten aikana Sarillekin kirkastui, mikä helpottaisi oloa: Hän halusi koko ajan tietää, mitä oli tapahtumassa. Hän halusi, että joku osaisi pitää hänen puoliaan.

– Tajusin, että minun pitää tehdä sama kuin hammaslääkärissä käydessäni. Sanon aina hammaslääkärin tuolissa, että kertokaa mulle ihan koko ajan, mitä teette, Sari nauraa.

– Miehelle sanoin, että ole sinä minun korvani ja ääneni. Kuuntelet mitä tapahtuu ja pidät minun puoliani.

Vaikeasta synnytyspelosta kärsineet äidit ovat muita alttiimpia sairastumaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Sarin synnytys alkoi aamuyöllä. Olo oli ollut vaikea koko illan, ja Sari oli nukahtanut vasta kahdelta yöllä. Neljältä hän heräsi supistuksiin. Sari kompuroi olohuoneeseen ja laittoi television päälle. Hetken hän katseli Rion olympialaisia ja pohti, tarkoittiko tämä nyt sitä, että kohta synnytetään.

– Yllättäen en ollut kauhuissani. En pystynyt miettimään muuta kuin jokaista tulevaa supistusta, Sari kertoo.

Kuudelta aamulla Sari ja Lauri olivat jo taksissa. Sairaalassa Sari sai kivunlievitystä, joka toimi hyvin. Kätilö oli mukava: ei ylipirteä tsemppari eikä toisaalta käskevää kenraalityyppiä. Muutaman tunnin kuluttua kätilö nosti punaisena huutavan Patrikin Sarin rinnalle. Kukas sinä olet, ja mitä minä sinun kanssasi teen, Sari huomasi pohtivansa.

– Olin oikeastaan miettinyt asioita kunnolla vain synnytykseen asti. Kun vauva vihdoin oli maailmassa, tuli epäuskoinen olo. Vauva tuntui vieraalta, Sari kertoo.

Vaikeasta synnytyspelosta kärsineet äidit ovat muita alttiimpia sairastumaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Vauvan ja äidin välinen suhde alkaa rakentua jo odotusaikana, mutta synnytystä rajusti pelkäävillä suhteen kehittymiselle ei jää tilaa. Jos kaikki ajatukset pyörivät synnytyksen ympärillä, ei äiti kykene miettimään, millaista elämä on synnytyksen jälkeen. Niin kävi myös Sarille.

Kun sairaalassa sanottiin, että Sari voi lähteä vauvan kanssa kotiin, hän ei voinut uskoa kuulemaansa. Minäkö pärjäisin kahdestaan tämän kanssa, Sari mietti ja tuijotti tyrmistyneenä sairaanhoitajaa.

– Kotona olo oli ahdistunut. Toivoin, että joku tulisi ja ottaisi vauvan minulta edes hetkeksi, Sari sanoo.

Onneksi Sarin äiti kävi usein ja otti mielellään Patrikin hoitoonsa.

”Olen aina ollut stressaaja ja huolehtija. Ajattelen asioita liian pitkälle, ja isot muutokset elämässä ahdistavat.”

Sari on pohtinut paljon, miksi hän koki sekä synnytyspelon että synnytyksen jälkeisen masennuksen.

– Olen aina ollut stressaaja ja huolehtija. Ajattelen asioita liian pitkälle, ja isot muutokset elämässä ahdistavat.

Nyt Patrik on 10 kuukauden ikäinen, ja Sarista tuntuu valoisammalta. Hän käy paljon vauvakerhoissa ja muskarissa, joissa tapaa muita äitejä. Myös Sarin oma äiti auttaa edelleen paljon arjessa.

– Aamuisin Patrik herää iloisena ja alkaa heti hymyillä ja äännellä.

Silloin on vaikea olla hymyilemättä takaisin.

Usein pelottaa kipu

Voimakas synnytyspelko on haitallinen sekä naiselle itselleen että raskauden kululle. Noin 6–10 % raskaana olevista kärsii vaikeasta synnytyspelosta.

Ensisynnyttäjien pelot liittyvät yleensä kipuun ja siihen, että ei etukäteen tiedä, miltä supistukset ja ponnistaminen tuntuvat. Uudelleensynnyttäjien pelot liittyvät usein aiempiin huonoihin synnytyskokemuksiin. Synnytyksen arvaamattomuus ja se, ettei synnytyksen kulkuun ehkä pysty itse vaikuttamaan, voivat ahdistaa.

 

Tupunavaissi

Synnytyspelko yleistyy hurjaa vauhtia – ”En halunnut tuntea mitään”

Kiva jos joskus etsisitte juttuihinne myös ratkaisukeskeinen psykologian edustajia, ei näitä freudilaisia psykoanalyytikkohahmoja. Mitenkään vähättelemättä ikäviä kokemuksia, niin on melko leimaavaa julistaa, että monella (epämääräinen arvio) on takananaan traumaattisia kokemuksia. Minkä takia näitä synnytyasioita psykopatologisoidaan herkemmin kuin esim. hammaslääkäripelkoa. Ei siitäkään aleta heti miettiä, että öööh, onko taustalla kuristamista tai tukahduttamista. On luonnollista jännittää,...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oletko saanut apua synnytyspelkoon äitiyspoliknikalta, ystävältä, doulalta, synnytysvalmennuksesta tai jotenkin muuten?

Yhä useampi äiti kärsii synnytyspelosta. Keräämme juttuun äitien kokemuksia aiheesta. Osallistu jutuntekoon ja vastaa kysymyksiin alla. Kerätään yhdessä ylös parhaat käytännöt ja neuvot muille samassa tilanteessa oleville.

Vastauksia käytetään nimettöminä. Mahdolliset yhteystiedot tulevat vain toimituksen tietoon.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.