Kuva: Johanna Kokkola
Kuva: Johanna Kokkola

Kuivaharjoittelu kannattaa, mutta synnytyssalissa on aika heittäytyä, kirjoittaa Laura Kosonen.

Synnytys on yksi suuri paradoksi. Suurin onni ja kovin kipu samassa paketissa. Sydänääniä ja suolentoimintaa vuoronperään. Kliinistä kuin lääketiede ja intiimiä kuin seksi. Arkipäiväinen tapahtuma kaikkialla maailmassa jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Ja joka kerta ihme.

Paradoksi on myös synnytykseen valmistautuminen. Valmennat kehoa ja mieltä huippu-urheilijan päättäväisyydellä, mutta et tiedä mihin. Suunnittelet sellaista, mitä et voi käsikirjoittaa.

Valmistautumalla monipuolisesti pysyt paremmin itse puikoissa yhdessä elämäsi tärkeimmistä käännekohdista.

Niin kuitenkin kannattaa tehdä. Valmistautumalla monipuolisesti pysyt paremmin itse puikoissa yhdessä elämäsi tärkeimmistä käännekohdista. Suunnittelemalla synnytyksestä tulee enemmän oma ja vähemmän meidän sairaalassa työskentelevien ohjaama kokemus.

Synnytysmatkaa voi suunnitella vähän niin kuin unelmiensa reissua: Mitä haluan reissultani? Kenen kanssa lähden matkaan? Mitä odotan matkakumppaneilta? Mitkä ovat reissun teemat ja tärkeimmät varusteet? Entä mikä on varasuunnitelma, jos sellaista tarvitaan?

Perillä kohteessa matkaoppaasi (lue: kätilösi) kuuntelee toiveitasi, antaa parhaat viime hetken vinkit ja opastaa, jos suunnitelmia täytyy muuttaa. Ja niin kuin reissussa yleensä, liikkeellä kannattaa olla avoimin mielin.

Hyvin valmistautunut sankarimatkailija saa seikkailusta enemmän irti kuin valtameren tyrskyistä tietämätön löytöretkeilijä. Hyviä synnytyskokemuksia yhdistää hallinnan tunteen säilyminen – menipä synnytys lopulta miten tahansa.

Ja sitten seuraava paradoksi: kun synnytys on kuivaharjoiteltu ja hallinnassa, on aika päästää irti kontrollista. Sillä hallinnan lisäksi synnyttäminen on heittäytymistä.

Kontrollista luopuminen ei ole ihan helppoa nykynaiselle, joka on tottunut aikatauluttamaan koko elämänsä. Mutta heittäytymistäkin voi treenata. Rentoutus- ja mielikuvaharjoitukset ennen synnytystä voivat auttaa tositoimissakin pääsemään tilaan, jossa voi vapaasti surffata supistusaalloilla juuri niin kuin parhaalta tuntuu.

Pyllistele, puhise ja päästele ärräpäitä. Kätilöäsi et saa hämilleen.

Synnytyksessä on liikkeellä voimista vahvimmat. Ne vievät kehon ja mielen äärirajoille, eikä vastaan auta pullikoida. Anna mennä! Pyllistele ja puhise oudoissa asennoissa, päästele ärräpäitä, jos siltä tuntuu. Kätilöäsi et saa hämilleen, teitpä mitä tahansa.

Asiointi synnytyssalissa on erilaista kuin lähikaupassa. Toisessa pidetään täysin normaalina, jos itket, muriset, karjaiset, hihkut, pieraiset tai kakit housuun.

Usko pois, koettu on, ja myös kokeiltu itse.

Laura Kosonen on kätilö ja toimittaja sekä asiapentti, joka haaveilee stand up -koomikon urasta. Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollilan kanssa.

oleva ja tuleva äiti

Kolumni: Kätilöäsi et saa hämilleen, teitpä mitä tahansa

Lohdullista luettavaa. Ylenltä tuli jossain vaiheessa pätkä jossa kätilöt puhuvat suunsa puhtaaksi ja ihan suoraan sanottuna olen siitä asti potenut pientä ahdistusta. Olenko nyt varmasti pessyt alapääni tarpeeksi hyvin ettei vaan haise niin kuin en olisi viikkoon käynyt suihkussa? Ehdinkö pestä itseni vielä ennen kotoalähtöä ja jos synnytys venyy niin pitäisikö käydä vielä ylimääräisellä pesulla ihan kaiken varalta ettei siitä tule puheita? Karvoitustakin videossa arvosteltiin ja oltiin...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kolmatta lastaan odottava 24-vuotias Liisa toivoo kotisynnytystä.

Toisenlaiset äidit -ohjelmassa starttaa tänään jo neljäs tuotantokausi. Kauden aikana tavataan kymmenen perhettä, joiden arkea seurataan raskauden ja vauvan ensimmäisten viikkojen aikana.

Tämän päivän jakso keskittyy Liisaan, 24, ja Leeviin, 20, joiden uusperheeseen on syntymässä kolmas lapsi. Kotiäitinä olevalla Liisalla ja ammattikoulua käyvällä Leevillä on ennestään 1-vuotias tytär sekä Liisan 5-vuotias esikoistyttö.

Jaksossa jännitetään, toteutuuko pariskunnan toive siitä, että vauva voisi syntyä kotona. Onko Liisan ja vauvan vointi niin hyvä, että kotisynnytystä uskalletaan suunnitella?

Liisa haluaa pyrkiä lapsentahtisuuteen myös syntymän jälkeen. Hän suunnittelee imettävänsä vauvaa ja taaperoa yhtäaikaisesti.

Vanhempia mietityttää etukäteen kahden nuoremman pieni ikäero.

–Olen varautunut huutokonserttiin. Minea tulee varmasti ihmettelemään, että mikä tolla äidillä on sylissä, Leevi myöntää.

Juontaja Sami Kuronen ja ensimmäisen jakson perhe Liisa ja Leevi sekä Minea, Alina ja tyttövauva.
Juontaja Sami Kuronen ja ensimmäisen jakson perhe Liisa ja Leevi sekä Minea, Alina ja tyttövauva.

Ohjelmaa juontaa edelliskauden tapaan Sami Kuronen. Perheitä tapaa myös psykologi ja Theraplay-vuorovaikutusterapeutti Leea Mattila, jolla on vuosien kokemus lapsiperheiden kanssa työskentelystä. Leea Mattila kirjoittaa ohjelman teemoista myös kolumneja vauva.fihin.

Toisenlaisten äitien 4. kauden ensimmäinen jakso Livillä ja Ruudussa 19.9. kello 21.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Iinan ja Anssin kuopus syntyi raskausviikolla 41+0. Lapsivettä oli tihkunut jo ennen sairaalaan menoa, joten vauvalle jouduttiin syntymään jälkeen antamaan antibioottihoito.

”Epäilin tiistaiaamuna, että minulta olisi mennyt hieman lapsivettä. Kävin päivällä neuvolassa, ja minulta otettu lapsivesinäyte oli negatiivinen.

Illalla kuuden aikoihin aloin tuntea supistuksia muutaman kerran tunnissa. Ne tuntuivat vihdoin siltä, että synnytys alkaisi. Soitin lapsenvahdiksi tulevalle ystävällämme tiedon asiasta.

Sain nukuttua muutaman tunnin, heräsin ja kävin vessassa. Nukuin vielä tunnin, ja nousin kahden ja kolmen välillä ylös. En pystynyt kipujen vuoksi enää olemaan makuulla.

Pohdiskelin jälleen, oliko minulla mennyt aiemmin lapsivettä vai ei. Soitin sairaalaan, ja minulle sanottiin, että voisimme lähteä tulemaan sinne aamupalan jälkeen.

Olimme sairaalan pihassa kuudelta. Alkutarkastuksessa kävi ilmi, että lapsivettäni oli jo mennyt ja sain antibioottitipan.

Epiduraalin jälkeen pärjäsin kipujen kanssa hyvin.

Pääsimme synnytyssaliin, joka oli sattumalta sama kuin missä olimme olleet esikoiseni kanssa. Supistukset tulivat jo muutaman minuutin välein ja kivut olivat kovia. Pidin hetken lämpöpussia, ja siirryin sitten ilokaasuun. Se ei kuitenkaan auttanut kauaa, ja aloimme puhua epiduraalista. Sain puudutteen yhdeksän aikoihin.

Epiduraalin jälkeen pärjäsin kipujen kanssa hyvin. Tunnin kuluttua aloin tuntea tarvetta ponnistaa, ja kahdeksan minuutin ponnistamisen jälkeen vauva syntyi.

Vauva oli muutama sata grammaa painavampi kuin mitä isoveli oli syntyessään ollut. Helpotuksekseni hän osasi syödä heti.

Vauvan tulehdusarvot olivat kohollaan ja siirryimme vastasyntyneiden akuuttikeskukseen

Torstaina kätilö katsoi, että vauva oli kosketettaessa vähän jäykkä. Vauvan tulehdusarvot olivat kohollaan ja siirryimme vastasyntyneiden akuuttikeskukseen, jossa aloitettiin antibioottihoito. Minua huolestutti ja itketti, vaikka samalla tiesin, että kaikki tulee sujumaan hyvin. Luultavasti vauva oli saanut infektion, koska lapsivettä oli mennyt niin pitkään ennen synnytystä.

Lääke tepsi nopeasti, mutta jäimme antibioottihoidon loppupäiviksikin akuuttiosastolle. Saimme siellä perheelle oman huoneen ja synnytysosastolla oli puolestaan ruuhkaa.

Sunnuntaina kävi ilmi, että olin saanut vatsapöpön ja jouduin lähtemään kotiin. Vauva jäi sairaalaan isänsä kanssa. Minua harmitti älyttömästi. Onneksi vauva ja isä pääsivät kotiin jo seuraavana päivänä.

Isoveljellä oli ollut mummojen kanssa hauskaa, mutta nyt alkaa näkyä kiukuttelua pitkän poissaolon vuoksi. Hän on hirveän kiinnostunut vauvasta ja osaa hienosti silitellä pikkuveljeä.”


Ja kuusi viikkoa myöhemmin.
Raskausviikolla 36...
 

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.