Uusi ihana äitiyspakkaus 2017 näyttää tältä. Hypsyttelemme koko pakkauksen läpi tuote tuotteelta.

Vuoden 2017 äitiyspakkaus tulee jakoon arviolta huhtikuun loppupuolella. Uutta pakkausta aletaan lähettää heti, kun edellisen vuoden pakkaukset on jaettu loppuun.

Lue lisää äitiyspakkauksen tuotteista.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Joka vuosi keisarileikkauksella syntyy 9 000 lasta eli noin 15% synnyttäjistä päätyy leikkaukseen syytä tai toisesta. Sektiolla synnyttävä voi tuntea olonsa isoksi urheilukassiksi tai päätyä keskelle leikkaushenkilökunnan lounassuunnitelmia.

1. Olen lentokone

”Olin leikkauspöydällä tosi oudossa asennossa, kädet levällään ja kallellaan alas vasemmalle. Mieheni oli takanani kameran kanssa valmiina. Miehelleni myös huomautettiin moneen kertaan, että ei ehkä kannata kurkata sermin taakse. Tunsimme alkuun molemmat olomme hieman hölmöiksi. ”

2. Porukkaa kuin pipoa

”Leikkaussalissa oli noin kymmenen ihmistä minun lisäkseni. Olin ajatellut, että leikkaus on vain pieni, rutiininomainen toimenpide: Aika paljon yleisöä yhden naisen showta varten, ajattelin. Mutta kyllä siellä jokaista tarvittiin.”

3. Leikkaushenkilökunnan normityöpäivä

”Leikkaushenkilökunta jutteli leikkauksen aikana kesälomasuunnitelmista ja Iltasanomien otsikoista. Minulle leikkaus oli elämäni jännittävin hetki, heille se oli tavallinen työpäivä.”

4. Tatuoituja naisia ja nuoria miehiä

”Olin ajatellut, ehkä amerikkalaisten tv-sarjojen takia, että leikkaavat kirurgit ovat vanhempia miehiä. Minut leikkasi itseäni 10 vuotta nuorempi nainen. Ja anestesialääkärillä oli tatuointeja ja pitkät rastat: vaikka en arvota ihmisiä ulkonäön perusteella, mietin aluksi, että osaako nainen hoitaa hommansa.”

5. Mitä siellä tapahtuu?

”Aluksi hoitajat selostivat tapahtumia, mutta leikkaus- ja kiinniompeluvaiheessa olisin kaivannut vähän enemmän tilannepäivitystä. Hoitajat juttelivat omiaan taustalla, joten huutelin leikkauspöydältä heidän juttujensa läpi, mitä nyt tapahtuu."

6. Se tuntuu vaikka ei satu!

”Vauvan vatsasta nostaminen ja vatsan kiinniompeleminen tuntui samalta kuin vatsa olisi suuri urheilukassi, josta etsitään tavaroita ja jonka vetoketjua yritetään saada kiinni.”

Lue: Onko äitiystävällinen sektio mahdollinen?

7. Vauva nostettiin kaulalle

Sain vauvan heti syliini leikkauksen jälkeen. Mutta koska "syliäni" ommeltiin juuri kiinni, vauva nostettiin rintojen ja kaulan väliin pötköttämään samalla kun olin itse makuullani. Tuntui hölmöltä: en oikein nähnyt vauvaa kunnolla: hän oli niin lähellä kasvojani, ja painoi kaulaani ikävästi. Pyysin, että joku ottaisi vauvan, koska pelkäsin hänen tippuvan kaulalta. Hoitajat naureskelivat, että olin hetki sitten tullut äidiksi, enkä jaksa enää pidellä vauvaa.”

8. Liikkeelle vaan!

”Leikkauksen jälkeen patistettiin liikkeelle todella nopeasti. Piti kävellä ja tehdä molemmat hädät, vaikka jalat eivät kantaneet ja tuntui, että minulla ei ole enää virtsa- tai peräaukkoa.”

9. Kohtu vatsanpeitteiden päälle

”Luin vasta myöhemmin leikkauskertomuksesta, että kohtuni oli nostettu vatsanpeitteiden päälle puhdistukseen. Se on rutiinitoimenpide, mutta tuntui jälkikäteen aika kamalalta mielikuvalta.”

10. Kylmä ja kutittaa

”Epämiellyttävintä leikkauksessa ja sen jälkeen oli hillitön palelu. Tuntui, ettei heräämön lämpöpussikaan saanut minua lämpenemään. Sain jonkin allergisen reaktion morfiinista, ja leikkauksen jälkeisinä päivinä olin aivan punaisen täplikäs ja joka paikkaa kutitti.”

11. Älä yritä heti uutta vauvaa

"Yllätyksenä tuli, että uutta vauvaa ei saakaan yrittää heti, vaan kohdun pitää antaa parantua ainakin puoli vuotta."
 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvakuume saattaa iskeä yhtäkkiä ja täysin yllättävässä tilanteessa, Hannele Lampela kirjoittaa. Oireet vain vahvistuvat, jos raskaus ei ota heti alkaakseen.

Miksi ihmeessä jotkut haluavat hankkia lapsia? Ne sotkevat, pitävät meteliä ja pilaavat lomarauhan. Maksavatkin tilastojen mukaan 18 vuodessa järkyttävät 130 000 euroa kappale ja ovat täynnä vaatimuksia, kinastelua ja soppatahroja.

Niinpä niin. Kun vanhemmuutta katsoo ulkopuolelta, haavetta äitiydestä onkin vaikeaa selittää järkisyillä. Se kuuluu sydämen asioihin. Tai oikeastaan olemme tässä(kin) asiassa hormonien armoilla.

– Kaikki tunteet ovat enemmän tai vähemmän hormonaalisia, ja on tutkittu, että myös vauvakuume on ainakin osittain hormonien aiheuttamaa, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch kertoo.

Rotkirchin mukaan yksi tyypillisimmistä kuumeilijoista on kolmeakymmentä ikävuotta lähestyvä nainen, jonka elämässä lapsi olisi mahdollinen, mutta joka on päättänyt odottaa vielä muutaman vuoden.

Istuin työpalaverissa, kun minut yhtäkkiä valtasi vahva mielikuva, jossa nostin lapsen syliini.

Tunnistan välittömästi itseni. Noin viisi vuotta sitten olin työlleni omistautunut 29-vuotias. Istuin pahaa-aavistamattomana palaverissa, kun minut yhtäkkiä valtasi mielikuva, jossa nostin lapsen syliini. Tunne oli vahva ja fyysinen, ja se yllätti minut täysin.

Olimme päättäneet mieheni kanssa lykätä lasten hankkimista vielä muutaman vuoden, sillä halusin keskittyä uraan ja rahaakin olisi ollut hyvä olla enemmän. Mutta kesken palaverin yllättänyt mielikuva lapsesta ei jättänyt minua rauhaan, ja lopulta huomasin googlaavani ilta toisensa jälkeen raskausoireita, ovulaatioajankohtaa ja sopivia nimiä lapsellemme.

Lisäksi fyysiset tuntemukset lisääntyivät, ja tunne sylin tyhjyydestä yllätti useamman kerran päivässä.

Kyllä vain, olin sairastunut vauvakuumeeseen.

Vauvakuumeesta puhutaan usein kevyesti ja vitsaillen, mutta Rotkirchin mukaan se on ihan todellinen, olemassa oleva ilmiö. Väestöliitto määrittelee sen vahvaksi kaipuuksi saada oma lapsi. Vahvimmillaan se voi aiheuttaa suurta surua, joka vaikuttaa elämään kokonaisvaltaisesti.

– Skaala alkaa kevyestä vaiheesta, jolloin esimerkiksi ajatellaan paljon vauvoja ja hypistellään pieniä vaatteita. Tämän jälkeen seuraavat päivä-unet – unelmoidaan omasta vauvasta, pohditaan millaista elämä lapsen kanssa olisi ja kuvitellaan, millaista häntä olisi pitää sylissä, Anna Rotkirch kuvailee.

Lopulta oireet voivat olla fyysisiä, kuten rintojen nipistelyä ja tuntemuksia kohdussa. Tai sitä tyhjää syliä.

– Osa naisista on kuvaillut, että heidän kohtunsa ikään kuin ”huutaa tyhjyyttään”. Myös miehet voivat kokea vauvakuumetta. He kuvailevat sitä osin myös fyysisenä kaipuuna, mutta eivät osaa yksilöidä, missä kohti kehoa tunne sijaitsee. Naiset sen sijaan kertovat usein oireista juuri kohdussa ja rinnoissa.

Olin hiipivästä vauvakuumeesta ymmälläni. Toisaalta halusin odottaa vielä hetken, mutta sitten taas huomasin huokaavani aina vauvan nähdessäni ja pohtivani, miltä se oma näyttäisi.

Mieheni ei ollut alkuun laisinkaan innostunut ajatuksesta – olihan mukavaa nauttia vapaudesta, matkustella ja tehdä, mitä mieli teki. Vauvakuume on kuitenkin tarttuvaa, ainakin, jos sitä tartuttaa tahallaan. Aina sopivin väliajoin kiinnitin mieheni huomion pieniin lapsiin ja puhuin sulosanoin siitä, millaista elämä vauvan kanssa voisi olla.

Miehen mielestä lapsi sai luvan ”tulla kun on tullakseen”. Minä aloin yrittää tosissani heti.

Lopulta mieskin oli sitä mieltä, että lapsi saa luvan”tulla kun on tullakseen”. Tai näin miehen mielestä. Minä aloin yrittää tosissani heti.

Ensimmäiset kuukaudet laskeskelin itsevarmasti sopivia ajankohtia tulla raskaaksi, tarkkailin kehoani jatkuvasti ja olin aivan varma, että nyt lykästi – hyvin tyytyväisenä panin merkille nipistykset rinnoissa, yllättävät lakritsinhimot ja lievät pahoinvointikohtaukset. Kerran olin jopa niin varma raskaudesta, että oksensin kesken työpäivän.

Kerta toisensa jälkeen suuntasin onnesta vihellellen vessaan tikkupissalle, mutta sain vastaukseksi aina vain tylyn viivan – ei raskaana, mitä sinä nainen oikein kuvittelet.

En koskaan uskonut kerrasta, vaan tarkistin tuloksen paikkansapitävyyden vielä kahdella tai kolmellakin testillä, olivathan oireet ihan selvät! Mutta negatiivista tulosta seurasivat poikkeuksetta kuukautiset ja pettymyksen tuoma ontto olo vatsanpohjassa.

Kun yritystä oli takana vuosi, minuun iski epätoivo ja olin varma, että en koskaan saisi vauvaa ilman raskaita lapsettomuushoitoja.

Olin pitkään tiennyt sairastavani PCO-syndroomaa eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymää. Se on hormonihäiriö, joka aiheuttaa muun muassa pitkittyneitä tai poisjääneitä kuukautisia, hirsutismia eli liikakarvoitusta, keskivartalolihavuutta, aknea ja diabetesta.

PCO vaikeuttaa lastensaantia, mutta koska tarkoituksenamme oli yrittää ensin luomusti, emme suunnanneet heti lääkäriin. Omat oireeni rajoittuivat pitkään kiertoon ja epäsäännöllisiin iho-ongelmiin, joten naiivisti uskoin, että kulkisin hyvin pian kaupungilla lastenrattaita työnnellen.

Kun sitten viimein vuoden yrityksen jälkeen suuntasin lääkärin vastaanotolle, hänen tuomionsa oli tyly – tutkimuksissa selvisi, että ovulaatiota ei tapahtunut lainkaan tai se tapahtui hyvin harvoin.

Sain hoidoksi Clomifen-lääkityksen, jonka tehtävä on auttaa munasolua irtoamaan.

Lääkärikäynnin jälkeen itkeä tihrustin kahvilassa kaakaomuki edessä. Huolestunut mies silitti selkääni ja yritti lohduttaa, mutta minä tunsin oloni naurettavaksi – tiesin, että sairastan monirakkulatautia ja minua oli varoiteltu, että lasten saaminen ei välttämättä olisi helppoa.

Mitä ihmettä olin oikein kuvitellut? Miksi en heti kättelyssä ollut mennyt tutkimuksiin?

Lääkäri oli kuitenkin luottavainen hoitoon ja sanoi uskovansa, että pieni ihmeemme oli vain muutaman pienen pillerin päässä sylistäni.

Alkoi Kunnon Yrittäminen. Äkkiseltään ajatus vilkkaasta seksielämästä höystettynä toiveella maailman suurimmasta lahjasta on todella houkuttava. Muutaman kuukauden jälkeen totuus kuitenkin iski vasten kasvoja.

Aikataulutettu seksi vie touhusta hauskuuden. On pakko syttyä, vaikka väsyttäisi tai ärsyttäisi. On selvää, että intohimo ei tykkää lukujärjestyksistä.

Välillä myös huomasin pidättäytyväni tulenaroista keskustelunaiheista, jotta mahdollinen välienselvittely ei pilaisi seksiaikataulua.

Kaiken kukkuraksi pillerit eivät näyttäneet tehoavan. Olin ollut luottavainen ja uskonut lääkärin tavoin Clomifenien tepsivän muutamassa kuukaudessa, mutta optimismini sai jälleen kolauksen.

Negatiivinen raskaustesti toisensa jälkeen lensi roskakoriin, ja mieleeni alkoi hiipiä pelko.

Negatiivinen raskaustesti toisensa jälkeen lensi roskakoriin, ja mieleeni alkoi hiipiä pelko: joutuisimme läpikäymään myös raskaampia hoitoja, eikä tuloksena välttämättä olisi koskaan sitä omaa, pientä nyyttiä.

Vaikka yrittäminen jo ahdisti, vauvakuume ei helpottanut. Tilannetta ei parantanut se, että ystävilleni syntyi vauva toisensa jälkeen ja Facebook täyttyi onnellisista uutisista. Tuntui, että jokainen raskausuutinen oli sodanjulistus minua vastaan.

Myös sukulaiset utelivat jokaisella tapaamiskerralla, milloin me aiomme hankkia lapsia. Se oli uuvuttavaa.

Vaikka halusin lasta, en halunnut enää yrittämällä yrittää, ja mies oli samaa mieltä – pitäisimme pienen tauon ja tapaisimme sen jälkeen lääkärin uudestaan.

Kun lopetimme totisen yrittämisen, seksielämään palasi hauskuus, ja olin rennompi, levänneempi ja hyväntuulisempi. Toki edelleen ajatus omasta pienestä kolkutteli säännöllisesti takaraivossa, mutta yritin pitää pakkomielteeni aisoissa ja keskittyä muihin asioihin.

Seuraavassa kuussa keho lähetti tuttuja signaaleja – palelsi, alavatsaa nipisteli, pissatti jatkuvasti ja ruokahalu oli valtava. Ohitin jokaisen oireen olankohautuksella. ”Niin varmaan, senkin huijari”, sanoin keholleni ja jatkoin elämääni merkeistä huolimatta.

Sinä aamuna, kun kuukautisten piti alkaa, olin armottoman väsynyt. Olin ystävieni kanssa palaamasta lomamatkalta, ja lentokoneessa torkahtelin muutaman sekunnin välein. En silti halunnut edes kuvitella, että olisin raskaana, olin pettynyt niin monta kertaa aiemmin.

Seuraavana aamuna hain lähiapteekista raskaustestin, ensimmäistä kertaa vain yhden.

Seuraavana aamuna kotona ajattelin kuitenkin, että tarkistan asian. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Hain lähiapteekista raskaustestin, ensimmäistä kertaa vain yhden, ja sulkeuduin vessaan tuhahdellen. Olin ihan varma tuloksesta, joten kaikki tämä tuntui turhuudelta.

Vetäisin sinisen korkin pois testin päältä ja heitin ohjeet heti roskiin – osasinhan ne jo ulkoa. Istuin pöntölle, pissasin tikkuun, pesin käteni ja jäin odottamaan testiajan päättymistä puhelintani selaillen.

Kun minuutit olivat kuluneet, vilkaisin tikkua nopeasti ennen sen roskiin heittämistä.

Testiviivan viereen oli ilmestynyt toinen, hyvin haalea viiva. Minusta tulisi äiti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos epäilet kroppasi toiminnassa häiriötä ja olet nainen, sinulla on mistä valita. Esittelemme vaihtoehdoista yhden, PCOS:n.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS on yleisin hormonaalinen häiriö hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Joidenkin arvioiden mukaan se saattaa olla jopa yhdellä viidestä naisesta. Se on siten jopa yleisempi kuin endometrioosi.

PCOS on hormonaalinen ja metabolinen oireyhtymä, jonka oireet ovat vaihtelevia ja joskus melko huomaamattomia. Moni potee oireyhtymään tietämättään. Australialaistutkimuksen mukaan jopa 70 prosenttia PCOS-naisista voi jäädä ilman diagnoosia.

Alttius oireyhtymälle on periytyvä ja syntyy ilmeisesti jo sikiövaiheessa. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, mitkä tekijät lopulta vaikuttavat oireyhtymän puhkeamiseen.

Miten PCOS oirehtii?

PCOS-naisilla on miessukuhormonin liikatuotannosta johtuvaa liiallista karvankasvua, kuukautiskierron häiriöitä ja poikkeava munasarjojen rakenne. Diagnoosi voidaan antaa, kun vähintään kaksi näistä kriteereistä täyttyy.

Oireyhtymästä kärsivillä naisilla on taipumus akneen ja ylipainoon, erityisesti keskivartalolihavuuteen. Oireyhtymää diagnosoidaan kuitenkin myös hoikilla naisilla. Monilla on tavallista pidempi kuukautiskierto, vähintään 35 päivää, tai kuukautiset voivat puuttua kokonaan.

PCOS-oireyhtymää potevilla naisilla on kohonnut riski sairastua moniin sairauksiin kuten kakkostyypin diabetekseen, astmaan, laskimotukoksiin ja kohtusyöpään.

Uusimmissa tutkimuksissa on osoitettu, että oireyhtymällä on yhteys myös ahdistuneisuuteen ja masennukseen.

Millaisia seurauksia sillä on hedelmällisyyteen?

PCOS aiheuttaa lapsettomuutta. Oireyhtymä havaitaan usein siinä vaiheessa, kun nainen hakeutuu lapsettomuushoitoihin.

Oireyhtymään liittyvä hormonaalinen häiriö estää monilla naisilla munarakkuloiden kypsymisen, minkä seurauksena ovulaatiota ei tapahdu. Näin ei ole kuitenkaan aina: joillakin naisilla ovulaatiot tulevat normaalisti munasarjojen poikkeavasta rakenteesta huolimatta, ja silloin lapsettomuusongelmaakaan ei yleensä ole.

PCOS ei ole lapsettomuustuomio. Jos nainen hakeutuu lapsettomuushoitoihin, onnistumismahdollisuus niissä on hyvä. Myös tilastojen mukaan oireyhtymää sairastavilla naisilla on yhtä usein kuin muilla naisilla vähintään yksi lapsi.  

Miten PCOS vaikuttaa raskauteen?

Oireyhtymän vaikutuksia raskauden kulkuun on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tähän mennessä tiedetään varmasti ainakin se, että PCOS altistaa raskausdiabetekselle. Lisäksi näyttää siltä, että PCOS-naisilla on muita useammin myös raskausmyrkytyksiä ja kohonnutta verenpainetta raskauden aikana.

PCOS-naiset synnyttävät tutkimusten mukaan muita useammin sektiolla. Oireyhtymään voi liittyä myös ennenaikaisen synnytyksen ja vauvan pienipainoisuuden riski. Monet raskaudenaikaisen komplikaatiot voivat kuitenkin liittyä myös ylipainoon, joka on PCOS:ää potevilla naisilla muita yleisempää.

Osa tutkimuksista viittaa siihen, että PCOS lisäisi myös keskenmenon riskiä. Mahdollinen syy tähän on se, että oireyhtymä vaikuttaa kohdun limakalvon rakenteeseen.

Miten oireita voi hoitaa?

Oireyhtymän terveysriskien kannalta parasta mitä voi tehdä itse, on yrittää pysyä mahdollisimman normaalipainoisena. Ylipainon välttäminen vähentää myös lapsettomuusriskiä: jos naisella on runsaasti ylipainoa, vain 3–5 kilonkin painonpudotus voi riittää palauttamaan ovulaatiot.

Painohallinta lisää myös lapsettomuushoitojen onnistumisen todennäköisyyttä ja vähentää riskiä ongelmiin raskaudessa. Myös tupakoinnin lopettaminen auttaa.

PCOS:ään ei ole parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan lievittää myös lääkkeillä. Yhdistelmäehkäisypillereistä on monille naisille apua, koska ne tasaavat miessukuhormonin vaikutuksia. Apua voi saada myös metformiinista, jota käytetään myös diabeteksen hoitoon. PCOS-naiset voivat hyötyä myös vitamiininkaltaisesta inositolista.

Asiantuntijana dosentti, synnytys- ja naistentautien erikoislääkäri Terhi Piltonen. Hän vetää Oulun yliopistollisen sairaalan tutkimusryhmää, joka keskittyy PCOS:ään ja sen hoitomuotoihin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

"Viime syyskuussa syntynyt poikani oli toinen lapseni, ja silti hän tuli täytenä yllätyksenä kaikille, myös minulle", Henna kertoo.

Henna heräsi vatsakipuihin, jotka yltyivät yötä myöten tuskaisiksi. Hän ravasi vessassa, mutta vatsaoireet eivät hellittäneet. Mies ehdotti unensa keskeltä, että Hennalla olisi ilmavaivoja, ja kehotti jumppaamaan.

Kivut olivat kovat, mutta eivät tuntuneet vakavilta, joten Henna ei lähtenyt lääkäriin. Aamuyöllä hän herätti miehensä uudestaan. He olivat varmoja, että umpisuoli oli puhkeamassa ja päättivät lähteä sairaalaan. Onneksi esikoinen oli mummon kanssa reisussa.

– Yritin saada eteisessä kenkiä jalkaan, kun mieheni ymmärsi, että en pääse enää lattialta liikkelle ja soitti ambulanssin. Minä yritin siinä kohtaa vielä estellä, ja sanoin kipuavani takapenkille.

"Soitetaan kotiin sitten sairaalasta"

Kun ambulanssimiehet tulivat, he kyselivät Hennan vointia ja varmistivat, ettei hän ollut raskaana. Henna kertoi syövänsä e-pillereitä, ja tieto normaalisti tulleista kuukautisista sulki tuon vaihtoehdon nopeasti pois. Umpisuolen tulehdus, ambulanssihoitajatkin päättelivät.

Henna työnnettiin pyörätuolissa pihalla seisovan ambulanssin kyytiin, ja heti sinne päästyään Henna tunsi pakottavaa tarvetta ulostaa.

– Tajusin, että housuihin tuli jotain, ja sitten ambulanssin ensihoitaja ilmoitti aika järkyttyneenä, että täällä on synnytys käynnissä – pää oli jo ulkona.

Henna synnytti kotipihallaan pojan, minkä jälkeen ambulanssi starttasi kohti Kätilöopistoa Henna ja vastasyntynyt kyydissään. Mies oli vielä kaikesta autuaan tietämätön.

Ensihoitaja ilmoitti aika järkyttyneenä, että täällä on synnytys käynnissä – pää oli jo ulkona

– Olin shokissa ja tärisin. Hoitaja sanoi, että soitetaan kotiin sitten sairaalasta. En ymmärtänyt, miten meille oli yhtäkkiä syntynyt lapsi. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, kaiken keskellä ajattelin vain, että nyt meillä on molemmat, poika ja tyttö.

Kun Henna pääsi soittamaan miehelleen, tämä oli ajamassa töihin.

– Kerroin, että meille oli juuri syntynyt poika. Mieheni vastasi, että odota, ajan tien sivuun. Meni hetken, ennen kuin hän uskoi, mitä sanoin.

Raskaus ei näkynyt eikä tuntunut

Kun synnytys yöllä alkoi, Henna ei tunnistanut kipuja supistuksiksi, koska hänen ensimmäinen raskautensa päättyi käynnistykseen juuri supistusten puuttuessa.

– En tiennyt, miltä luonnollisesti käynnistynyt synnytys tuntuu. Ensimmäistä synnytystä yritettiin käynnistää useasti supistusten puuttuessa, ja olin synnytyksessä täysin lääketokkurassa. Esikoiseni raskaus oli muutenkin ilmeisesti harvinaisen helppo; minulla ei ollut mitään suurempia raskausoireita, ja pystyin pelaamaan tennistä vielä muutamia viikkoa ennen synnytystä.

Mutta silloin Henna tiesi olevansa raskaana. Hän tunsi lapset liikkeet, ja vatsa kasvoi. Tällä toisella kerralla Henna olisi voinut vannoa, että ei ole raskaana.

– Ei se ollut mitään psyykkistä kieltäytymistä ajatuksesta – ei uusi raskaus olisi ollut mikään kammotus.

Mikään hänen olotilassaan ei vain puoltanut ajatusta tai edes vihjannut siihen suuntaan.

Miten kenellekään voi käydä näin?

– Olin aina ajatellut, että yllätysvauvoja syntyy vain jenkkien kohuohjelmissa. Olin varma, että kenellekään normaalijärjellä varustetulle ihmiselle ei voi käydä näin.

Henna oli koko raskauden ajan käytössä e-pillerit. Hänen kuukautisensa olivat aina olleet epäsäännölliset, mutta tulivat omaan tapaansa koko raskausajan.

– Vaikka kuinka mietin sitä jälkeenpäin, en muista tunteneeni vauvan liikkeitä koko raskausaikana.

Olin varma, että kenellekään normaalijärjellä varustetulle ihmiselle ei voi käydä näin

Hennan ulkonäkö ei kertonut kenellekään, edes hänelle itselleen, että hän olisi kantanut vauvaa sisällään. Hän on pitkä, urheilullinen nainen, ja ensimmäisen raskaudenkin aikana raskausvatsa näkyi vasta viimeisen kolmanneksen aikana. Nyt vatsaa ei tullut ollenkaan.

Hän oli pelannut pesäpalloa vielä pari viikkoa ennen synnytystä aktiivisesti ja ollut muutama viikko takaperin auttamassa muutossa kantamassa raskaita huonekaluja. Hänen ystävänsä olivat olleet heidän luonaan kylässä synnytystä edeltäneenä päivänä.

– Painoni oli noussut ehkä viitisen kiloa viime kuukausien aikana, mutta ajattelin sen johtuneen kesäherkuttelusta ja istumatyöstä. Synnytys oli täysi yllätys ihan kaikille, meille ja läheisillemme.

Henna oli kaiken lisäksi käynyt esikoisen kanssa neuvolassa muutamia viikkoja ennen yllätyssynnytystä. Kun hän soitti synnytyksen jälkeen neuvolaan ilmoittaakseen yllättäen syntyneestä pojasta, luurin toisessa päässä oli hetken hiljaista.

– Edes terveydenhoitaja ei ammatti-ihmisenä ollut tunnistanut raskauttani minut nähdessään.

Suhde yllätyspoikaan syntyi hitaasti

Henna koki, että hänen miehelleen oli helpompaa luoda kiintymyssuhde uuteen lapseen, kun taas häneltä se vei aikaa. Tuntui oudolta, että poika oli kasvanut hänen sisässään huomaamatta.

– Pohdin paljon, mitä vahinkoa olen ehkä tuottanut lapselleni, koska raskautta ei seurattu neuvolassa. Olin luonnollisesti syönyt ja juonut kaikenlaista kiellettyä raskausaikana, koska en tiennyt olevani raskaana. Onneksi poika on terve ja voi erittäin hyvin.

Uuden vauvan myötä Henna joutui jäämään yllättäen äitiyslomalle, ja perhe muutti pikaisesti pikkukaksiosta uuteen, isompaan asuntoon.

– Kun esikoinen tuli mummolasta, kotona odotti pikkuveli. Hänen oli aluksi vaikea tottua vauvaan, koska pikkuveljen tuloa ei ehditty valmistelemaan hänelle mitenkään.

"Kun esikoinen tuli mummolasta, kotona odotti pikkuveli."

Pojan ensimmäiset elinkuukaudet Henna eli sumussa; oli niin paljon erilaisia virallisia asioita järjestettävänä Kelan, esikoisen päivähoidon ja muiden tahojen kanssa, jotka olisi pitänyt hoitaa jo raskausaikana, että hänestä tuntui, että he eivät selviä.

Henna ei uskalla luottaa enää pilleriehkäisyyn ja kuulostelee itseään ja tuntemuksiaan tarkemmin. Aika usein hän pohtii, onko taas raskaana tietämättään. Heistä on molemmista miehen kanssa tullut varovaisia, ja raskaustestejä on tehty aika monta.

– Kun sain migreenikohtauksen ja oksensin, mieheni ensimmäiset sanat olivat: ”Tee raskaustesti”.

Nyt yhdeksän kuukautta yllätyssynnytyksen jälkeen poika on jo täysin luonnollinen osa perhettä.

– Nyt tuntuu, että perheemme on täysi ja kokonainen. Elämä on tasoittunut. Järkytys on muuttunut hauskaksi tarinaksi, ja rakastan olla äitiyslomalla poikani kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.