Äidin ja vauvan vointia seurataan raskausaikana monilla mittauksilla. Mitä ne kaikki tarkoittavat?

1. Viikkoja, ei kuukausia

Raskausviikot merkitään äitiyskorttiin viikkoina ja päivinä. Esimerkiksi rv 18 + 2 tarkoittaa, että raskaus on kestänyt 18 viikkoa ja kaksi päivää.

Todellisuudessa raskaus on kuitenkin kestänyt noin 16 viikkoa ja kaksi päivää. Odotusaika lasketaan alkavaksi edellisten kuukautisten ensimmäisestä päivästä, koska hedelmöityksen ajankohtaa on vaikea määritellä tarkasti.

2. Tärkeät lisäkilot

Äidin paino nousee raskausaikana keskimäärin 12 kiloa. Kilot karttuvat monesta hyvästä syystä: verimäärä ja rasvakudos äidin kehossa lisääntyvät, kohtu kasvaa ja sikiö, lapsivesi ja istukka painavat. Vaa’an lukemista voi ainakin osittain päätellä, eteneekö raskaus ja kasvaako sikiö normaalisti.

Kun pahoinvointi helpottaa, paino alkaa nousta noin puoli kiloa viikossa.

Raskauden alussa paino voi pudota. Se johtuu usein pahoinvoinnista – monelle ruoka ei maistu ja saattaa oksettaa. Kun pahoinvointi raskauden edetessä helpottaa, alkaa paino nousta noin 500 grammalla viikossa.

Äidin käsiin ja jalkoihin syntyy usein turvotusta. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että sormukset puristavat ja ne on otettava pois. Turvotusta seurataan, sillä yhdessä muiden oireiden kanssa se voi olla merkki raskausmyrkytyksestä eli pre-eklampsiasta.

3. Verenpaine mitataan aina

Verenpaine eli RR mitataan jokaisella neuvolakäynnillä. Raskauden keskivaiheilla verenpaine usein laskee ja palautuu normaalille tasolle viimeisellä kolmanneksella. Jos verenpaine nousee huomattavasti, voi se viitata raskausmyrkytykseen.

4. Kaikki ei saa kasvaa

Neuvolakortin merkintä U-prot tarkoittaa proteiinin määrää virtsassa. Kohonnut proteiiniarvo voi viitata raskausmyrkytykseen. Virtsanäyte otetaan jokaisella neuvolakäynnillä, jotta alkava raskausmyrkytys havaittaisiin mahdollisimman nopeasti.

Virtsasta voi löytyä proteiinia myös muista syistä. Sellaisia ovat runsas valkovuoto, jota pääsee näytteeseen, tai fyysinen rasitus, jonka takia lihakset ovat alkaneet luovuttaa proteiinia, ja sitä on erittynyt virtsaan.

Proteiinin lisäksi virtsasta mitataan sokeria. Jos U-gluk-arvo on koholla, todennäköisesti verensokerikin on. Silloin äiti ohjataan sokerirasituskokeeseen, jossa selvitetään mahdollista raskausdiabetesta.

5. Osa tarvitsee lisärautaa

Veren hemoglobiinia mitataan raskausaikana neuvolassa ainakin kolme kertaa. Lievä hemoglobiinin lasku johtuu siitä, että verimäärä kehossa lisääntyy. Jotkut odottavat äidit kärsivät raudanpuuteanemiasta. Sitä hoidetaan rautalisällä, jos hemoglobiini laskee alle 110:n.

6. Mittanauha vatsalle

Sf-mitta eli symfyysi–fundus-mitta tarkoittaa kohdun pohjan korkeutta. Se mitataan vatsan päältä häpyluulta kohdun korkeimpaan kohtaan. Mitalla seurataan kohdun kasvua raskausaikana.

Täysiaikaisen raskauden sf-mitta on noin 35 senttiä, mutta se voi vaihdella paljonkin. Lyhyellä naisella sf-mitta voi jäädä pienemmäksi kuin pitkällä.

7. Asennolla on väliä

Terveydenhoitaja tai kätilö tekee jokaisella neuvolakäynnillä ulkotutkimuksen, jossa hän tunnustelee vauvan asentoa kohdussa äidin vatsan läpi. Asentoa kutsutaan tarjonnaksi.

Usein vauvat viihtyvät pää alaspäin eli raivotarjonnassa, ja se merkitään äitiyskorttiin lyhenteellä rt. Pt tarkoittaa, että vauva on perätilassa eli peppu alaspäin. Vauva voi olla myös poikittain.

Loppuraskaudessa vauvan toivotaan pysyvän raivotarjonnassa, sillä niin synnytys sujuu helpommin. Jos vauva on perätilassa, voidaan häntä yrittää kääntää vatsan päältä ns. ulkokäännöksellä, joka tehdään aina synnytyssairaalassa.

8. Pieni, pauhaava sydän

Neuvolassa vauvan sydänääniä kuunnellaan dopplerilla.

Vauvan syke kuulostaa laukkaavan hevosen kavionkopseelta.

Terve syke on voimakas, tasainen ja se vaihtelee samalla kun vauva liikkuu. Normaali syke muistuttaa laukkaavan hevosen kavionkopsetta.

Sikiön sydän lyö paljon nopeammin kuin aikuisen: normaali vaihteluväli on 120–160 lyöntiä minuutissa. Alkuraskaudessa syke on korkeampi ja hidastuu jonkin verran loppuraskautta kohti. Sydänäänet merkitään äitiyskorttiin +-merkillä tai numeroina.

Ennen kuin äiti tuntee vauvan potkuja, voi niitäkin kuulla dopplerilla. Myöhemmin liikkeitä voi seurata itse. Loppuraskaudessa liikkeitä on hyvä laskea: terve vauva liikkuu kohdussa vähintään kymmenen kertaa tunnissa.

Liikkeet merkitään äitiyskortiiin +-merkillä. Jos vauva liikkuu runsaasti, merkitään ++.

Kirjoittaja on koulutukseltaan neuvolaterveydenhoitaja.

Vauva 12/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tutkimuksen mukaan vakavat repeämät ovat harvinaisempia, jos äiti synnyttää pystyasennossa. Silti Suomessa suositaan yhä puoli-istuvaa asentoa.

Kun ajattelet synnytystä, näetkö mielessäsi sängyllä puoli-istuvan tai puolimakaavan naisen, joka painaa leuan rintaan, pidättää hengitystä ja työntää niin paljon kuin suinkin jaksaa? Et ole ainoa – ja juuri näin suurin osa alateitse syntyvistä suomalaisvauvoista edelleen syntyy. Siitäkin huolimatta, että tutkimusnäyttöjen mukaan se ei ole paras tapa äidille eikä vauvalle.

Pystyasennon on jo pitkään tiedetty edistävän synnytyksen kulkua ja ehkäisevän repeämiä. Esimerkiksi WHO on suositellut jo vuonna 1996, että makuuasentoa ei tulisi käyttää synnytysten hoidossa rutiinisti.

Helsingin Sanomat kertoi tällä viikolla tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan synnyttäminen pystyasennossa vähentää merkittävästi äidille aiheutuvia repeämiä. Kyse on STOMP-metodista, jonka vaikutuksia vakavien repeämien ennaltaehkäisyyn tutkittiin brittiläisessä tutkimuksessa. Tutkimuksen julkaisi European Journal of Obstetrics & Gynecology and Reproductive Biology.

Tutkimukseen osallistui 12 kuukauden aikana lähes 4000 alateitse synnyttänyttä naista. STOMP-metodin avulla kolmannen ja neljännen asteen repeämät vähenivät ajanjakson aikana 4,7 prosentista 2,2 prosenttiin.

STOMP-metodissa äitejä kannustetaan synnyttämään pystymmässä asennossa. Äiti voi synnyttää esimerkiksi synnytysjakkaralla tai -tuolissa istuen, kontallaan, polviseisonnassa tai seisallaan. Lisäksi neuvotaan ponnistamaan rauhallisesti omien tuntemusten tahdissa.

Miksi Suomessa suositaan puoli-istuvaa asentoa?

Suomalaiskätilöt suosittelevat useimmiten puoli-istuvaa ponnistusasentoa, selviää Tarja Mietola-Koiviston viime vuonna julkaistusta väitöskirjatutkimuksesta. Keski-Suomen keskussairaalassa synnytysten, naistentautien ja lasten vastuualueen ylihoitajana työskentelevä Mietola-Koivisto tutki synnytyksen ponnistusvaiheen hoitoa Suomessa sekä hoitokäytäntöjen yhteyttä ensisynnyttäjän välilihan kuntoon synnytyksen jälkeen, synnytyskokemukseen, kipuun ja seksuaaliterveyteen.

Mietola-Koiviston mukaan puoli-istuva ponnistusasento on paitsi kätilöille tuttu ja turvallinen valinta, usein myös synnyttäjän itsensä toive.

– Synnyttäjät ovat ikävä kyllä taas itsekin hakeutuneet sänkyyn synnyttämään.

Mietola-Koivisto kertoo, että 1990-luvulla oli enemmän aktiivista synnytyskulttuuria, mutta sen jälkeen on alettu palata vanhoihin käytäntöihin. Siihen voi olla monia syitä.

Synnytykset ovat 2000-luvulla keskittyneet yhä enemmän isompiin synnytysyksiköihin. Kätilöt, jotka työskentelivät pienissä yksiöissä, kertoivat väitöstutkimuksessa muita useammin suosittelevansa muuta kuin puoli-istuvaa tai kylkiasentoa.

Samaan aikaan viime vuosina on vähennetty odottajien saamaa synnytysvalmennusta.

”Äidit tarvitsisivat selkeästi enemmän tietoa.”

– Äidit tarvitsisivat selkeästi enemmän tietoa synnytyksestä. Neuvoloiden valmennus on siirtynyt yhä enemmän perheiden hyvinvointiin, ja synnytysvalmennusta on vähennetty.

Kätilöt puolestaan oppivat synnytyksessä käytettyjä tapoja mallioppimisen kautta. Se tarkoittaa, että kun uusi kätilö tulee työskentelemään sairaalaan, jossa suositaan paljon makuulla synnyttämistä ja ohjattua ponnistamista, ja kohtaa synnyttäjiä, joille sängyssä oleminen on normi, hänkin omaksuu sen toimintatavaksi.

Ponnistaminen omaan tahtiin kannattaa

STOMP-metodiin kuuluu myös spontaani ponnistaminen. Sillä tarkoitetaan sitä, että äiti ponnistaa lyhyitä työntöjä supistuksen aikana ja hengittää omaan tahtiin. Vastakohta on ohjattu ponnistaminen eli tapa, jossa äitiä neuvotaan pidättämään hengitystä ja työntämään mahdollisimman pitkään.

Tutkimusten mukaan spontaani ponnistaminen voi lyhentää ponnistusvaiheen kestoa ja parantaa vauvan vointia, Mietola-Koivisto kertoo. Myös WHO suosittelee ohjatusta ponnistamisesta luopumista. 

– Pystyasennon lisäksi kevyempi ponnistaminen lisää istukan verenkiertoa ja vaikuttaa sitä kautta myös vauvan vointiin, Mietola-Koivisto sanoo.

Mietola-Koiviston tutkimuksessa suomalaiskätilöt kertoivat suosivansa ohjattua ponnistamista erityisesti ensisynnyttäjien kohdalla.

– Tärkeintä on tietysti se, että mennään vauvan ja äidin terveys edellä, ja kätilöt tekevät hienoa työtä sen eteen. Kun tulee tutkimusnäyttöä, tapoja täytyisi kuitenkin myös kriittisellä tavalla tarkastella. Se vaatii myös synnyttäjiltä valveutuneisuutta, että osaa etsiä ja pyytää vaihtoehtoja, Mietola-Koivisto tiivistää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tupakoinnin lopettamisen aiheuttama stressi ei ole likimainkaan verrattavissa tupakoinnin haittoihin, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Vierola.

Oletko kuullut väiteen, että jos raskaana oleva tupakoija lopettaa sauhuttelun, lopettamisen aiheuttama stressi voi olla vauvalle haitallisempaa kuin tupakointi itsessään? Ei pidä paikkaansa, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Vierola.

"On aivan täyttä pupua, että lopettamisstressi olisi verrattavissa tupakoinnin haittoihin. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina ehdottomasti."

Kun odottaja tupakoi, häkä ja muut tupakan kemikaalit kukeutuvat saman tien vauvaan. Yhden savukkeen häkä säilyy sikiön veressä seitsemän tuntia. Pelkästään yksi tupakka aamulla, yksi päivällä ja yksi illalla riittää siihen, että häkää on kohdussa vuorokauden ympäri.

Näin odottajan tupakointi vaikuttaa vauvaan

  1. Alkuraskaudessa tupakointi kaksinkertaistaa keskenmenon riskin.
  2. Kun äiti vetää tupakansavua sisäänsä, kohdussa reagoidaan heti: vauvan hengistys hidastuu ja sydämensyke nopeutuu.
  3. Tupakointi kutistaa verisuonia, jolloin ne eivät pysty kuljettamaan riittävästi ravintoa ja happea vauvalle.
  4. Ennenaikaisista synnytyksistä 15 prosenttia johtuu äidin tupakoinnista.
  5. Tupakoivien äitien vauva syntyvät keskimäärin 300-400 grammaa kevyempinä. Vaikeasti alipainoisista vauvoista neljä viidesosaa on tupakoivien äitien lapsia.
  6. Tupakoitsijoiden vauvoilla on usein tavallista pienempi päänympärys, koska sikiön aivot eivät ole pystyneet kehittymään normaalisti.
  7. Vauvalla on suurentunut riski saada epämuodostumia.
  8. Vauvan riski sairastua astmaan tuplaantuu.
  9. Joka viides kätkytkuolema aiheutuu tupakoinnista raskausaikana tai pelkästään siitä, että kotona tupakoidaan.
  10. Yli kymmenen savuketta päivässä polttaneiden äitien lapsista joka neljännellä havaitaan psykiatrinen sairaus.
  11. Tupakoiva äiti lopettaa imetyksen keskimääräistä herkemmin.
  12. Tupakoijan rinnat tuottavat kolmanneksen vähemmän maitoa kuin savuttoman naisen rinnat.

Parasta on lopettaa heti raskauden alussa, mutta lopettaminen kannattaa missä vaiheessa raskautta tahansa.

Lue koko juttu toukokuun Vauvasta.

 

Vierailija

Odottaja, tupakoitko? Näin se vahingoittaa vauvaasi

Mietin vain kirjoitti: En puolustele tupakointia raskausaikana, mutta jos kuitenkin tupakoi, on sitäkin tärkeämpää pitää muut elämäntavat kunnossa. Siis liikkua ja syödä terveellisesti. Esikoisen raskausaikana en polttanut, mutta halusin tupakoida joka päivä. En tehnyt sitä, koska en halunnut vahingoittaa lasta. Imetysaikana aloitin uudestaan ja mikä helpotus se oli. Tulin uudestaan raskaaksi, yritin lopettaa, mutta en pystynyt. Pelkäsin, että vahingoitan lasta, mutta en silti pystynyt...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomessa lähes joka kymmenes odottaja jatkaa tupakointia läpi raskauden.

Suomessa 15 prosenttia odottajista tupakoi. Osa lopettaa heti raskauden alussa, mutta peräti lähes joka kymmenes jatkaa tupakointia läpi raskauden.

Suomessa odottajien tupakointi ei ole vuosien varrella vähentynyt kuten muissa Pohjoismaissa. Osuus on edelleen yhtä suuri kuin 30 vuotta sitten.

Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, mutta on ainakin yksi merkittävä tekijä, joka auttaa: se, että puoliso tumppaa myös. Selvitysten mukaan puolet tupakoivista odottajista lopettaa sauhuttelun, jos lapsen isäkin lopettaa, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hannu Vierola.

"Mikäli isä jatkaa sauhuttelua, jäävät äidin onnistumismahdollisuudet alle kymmenen prosentin."

Neuvolassa on tarjolla tupakoiville odottajille toki muitakin keinoja. Neuvolat tarjoavat lopettamisen tueksi keskusteluapua asiantuntijan kanssa, tukiryhmiä ja korvaushoitoa. Korvaushoitona on nikotiinipurukumi, -tabletti tai -suusuihke. Korvaushoidoissa nikotiinipitoisuus veressä ei nouse yhtä korkeaksi kuin tupakoidessa. Pitkään vaikuttavaa nikotiinilaastaria ei Suomessa odottajille suositella.

Myöskään sähkötupakkaan vaihtaminen ei kannata, Vierola sanoo, Sekin sisältää nikotiinia, eikä tutkimuksia sähkötupakan metallihiukkasten vaikutuksista sikiöön ole tehty.

Lue koko juttu toukokuun Vauvasta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Esittelemme 12 hyvää turvakaukaloa eri hintaluokissa.

Valitse kuva alta, niin pääset selaamaan lisätietoja kaukaloista. Voit myös arvioida tuotteita tähdillä tai kommentoimalla.

Lapsi matkustaa selkä menosuuntaan vähintään 15 kuukauden ikään saakka, mielellään jopa nelivuotiaaksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.