Epäiletkö lapsella tarkkaavuushäiriötä?

Onko lapsesi jatkuvasti levoton, ei kestä aloillaan ja arkisimpienkin askareiden suorittaminen tuntuu olevan liikaa pyydetty? Tarkkaavuushäiriöt ja ylivilkkaus ovat yleisimpiä lasten häiriöitä. Lapsi saa usein häirikön leiman, vaikka kyseessä saattaa olla kliininen oireyhtymä. Missä vaiheessa tilanteeseen olisi haettava ulkopuolista apua?

Mikä on ADHD?

ADHD (attention deficit and hyperactivity disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, jota esiintyy 4-7 prosentilla koko väestöstä.
Oireet voivat esiintyä yhdessä tai erikseen siten, että henkilöllä on joko pääasiallisesti tarkkaavuushäiriö tai pääasiallisesti impulsiivisuutta ja ylivilkkautta. Häiriö alkaa usein jo ennen kouluikää ja sen varhainen toteaminen onkin tärkeää lapsen kehityksen kannalta.

Diagnoosin tarkkaavuushäiriöstä saa vuosittain noin 2-5 prosenttia lapsista, ja oireita esiintyy noin kymmenellä prosentilla. Tämä tarkoittaa, että jokaisella koululuokalla on keskimäärin yksi ADHD– potilas. Syy ADHD:n kehittymiseen on usein tuntematon, ja sitä on haettu mm. keskushermoston kehityksen häiriöistä sekä geneettisistä tekijöistä. Pojilla ADHD:ta todetaan noin viisi kertaa enemmän kuin tytöillä.

Tyypillisiä oireita ADHD:lle ovat erilaiset käytöshäiriöt. Lapsi voi olla ylivilkas, impulsiivinen tai jatkuvasti levoton, mutta myös passiivinen päiväunelmoija. Koulussa lapsi ei kykene osoittamaan tarkkaavaisuutta ja pitkäjaksoinen keskittyminen on vaikeaa. Usein ADHD– lapsi leimataankin koulussa tai päiväkodissa häiriköksi.

Rajaa sille, mikä on normaalia lapsen vilkkautta ja mikä häiriökäyttäytymistä voi olla hankala vetää. ADHD:stä puhutaan silloin, kun oireet ovat pitkäkestoisia ja voimakkaita, ja niitä esiintyy monessa eri ympäristössä ja ne haittaavat selvästi lapsen normaalia arkielämää.

Miten tunnistan ADHD:n?

Alle kouluikäisellä lapsella ADHD ilmenee vaikeuksina toimia ryhmässä, levottomuutena ja lyhytjännittyneisyytenä. Sääntöjen noudattaminen on vaikeaa ja lapsi on levoton, liikkuu muita ikätovereitaan enemmän eikä kestä paikallaan pitkiä aikoja. Sorminäppäryyttä vaativat, pikkutarkat toimet, kuten kengännauhojen solmiminen, saattavat tuottaa hankaluuksia.

Kouluikäisen lapsen käytös on häiritsevää ja levotonta, lapsi on liikkuvainen ja toimii impulsiivisesti. Lapsen sosiaaliset taidot voivat olla huonot ja lapsi kärsii itsehillinnän puutteesta. ADHD–lapsi jättää helposti asiat kesken eikä osaa viedä tekemisiään loppuun saakka.

Mistä saisin apua?

Koska ADHD vaikuttaa nimenomaan lapsen keskittymiseen, on tyypillistä, että häiriö huomataan päiväkodissa tai viimeistään koulussa. Apua häiriön hoitamiseen saa koulun tai päiväkodin terveydenhoitajalta, neuvolasta tai terveyskeskuksesta. Usein selvittelyissä auttavat myös koulupsykologi, koulukuraattori tai sosiaalihuollon perheneuvolat.

ADHD:n toteamiseen tarvitaan sekä psykologien että lääkärien yhteistyötä. Jokaisen ADHD–potilaan oireet ovat yksilölliset, joten hoitokin räätälöidään yksilöllisesti. Käytännössä hoidot sisältävät lähinnä kodin ja koulun tukitoimia ja terapiaa. Joskus voidaan turvautua myös lääkehoitoon.

ADHD–lapsen elämässä säännöllisyys on tärkeää. Lapsi tarvitsee elämäänsä sääntöjä ja rajoja sekä säännöllisen päivärytmin. Koulussa lapsi tarvitsee usein oman tilan tai rauhallisen ympäristön, jossa hänen tarpeensa voidaan ottaa paremmin huomioon.

Lisää voimia ADHD– lapsen kanssa jaksamiseen antaa vertaistuki, jota voi hakea esimerkiksi ADHD–liiton perhekursseilta.

Lue lisää:

ADHD-liitto Ry

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.