Elokuu tuo katukuvaan taas joukoittain pieniä reppuselkäisiä koululaisia. Tämä tuo liikenteeseen omat haasteensa, ja autoilijoilta ja motoristeilta vaaditaankin kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta. Myös lapsiperheissä kannattaa yhdessä keskustella siitä, kuinka liikenteessä käyttäydytään ja vältetään mahdolliset vaaratilanteet.


Elokuu tuo katukuvaan reppuselkäiset koululaiset. Tämä tuo liikenteeseen omat haasteensa, ja autoilijoilta ja motoristeilta vaaditaankin kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta.

Liikenneonnettomuudet ovat suurin yksittäinen lasten tapaturmaisten kuolemantapausten aiheuttaja.  Poliisin mukaan viime vuosina on liikenteessä kuollut noin 30 ja loukkaantunut vajaa tuhat alle 15 -vuotiasta lasta vuosittain. Monet loukkaantumistapauksista eivät edes päädy tilastoihin, koska vain poliisin tietoon tulleet lasten liikenneonnettomuudet raportoidaan virallisissa tilastoissa.

Lapsia voidaan suojella liikenteen vaaroilta huolehtimalla turvalaitteiden, kuten pyöräilykypärän käytöstä, antamalla liikennekasvatusta sekä valistamalla myös muita tielläliikkujia lasten erityispiirteistä liikenteessä.

Lapsia liikenteessä – hidasta!

Lapsi käyttäytyy liikenteessä impulsiivisesti, ja huomio voi nopeasti kiinnittyä johonkin aivan muuhun kuin liikenteeseen. Lapsella ei myöskään ole kokemusta liikenteen vaaroista, eikä hän vielä osaa arvioida oikein lähestyvän auton nopeutta tai etäisyyttä. Lisäksi lapsen pieni koko ja aikuista kapeampi näkökenttä vaikeuttaa liikennetilanteiden hahmottamista ja mahdollisten vaaranpaikkojen havaitsemista.

Pyörällä liikkuvan lapsen liikkeet voivat olla vielä äkkinäisempiä ja havaintojen tekeminen satulasta kovassa nopeudessa on lapselle erittäin hankalaa. Liikennetermejä ja symboleita lapsi ei useimmiten vielä ymmärrä, ja lisäksi lapsi luottaa liian usein autoilevan aikuisen mahdollisuuksiin hidastaa tai pysähtyä.

Useimmiten vakavat onnettomuudet sattuvat lapsille katua tai tietä ylitettäessä. Erityisen tarkkana autoilijan tai motoristin kannattaa olla tilanteissa, joissa näkyvyys jalkakäytävälle on syystä tai toisesta estynyt. Etenkin pysäköityjen autojen ja suojateiden kanssa tulee olla tarkkana: Lapsi luottaa helposti suojatiehen turvallisena tienylityspaikkana ja siihen, että autoilija pysähtyy aina suojatietä ennen. Jos suojatietä ennen on parkkeerattu autoja, näkyvyys jalkakäytävän puolelle estyy. Lapsi voi vaikkapa nähdä kaverinsa ja rynnätä äkkiarvaamatta auton eteen, ja tällöin hidastaminen on myöhäistä. Pyörällä liikkuvan lapsen nopeus on vielä suurempi. Ole siis tarkkaavainen suojateiden ja muidenkin tienylityspaikkojen kanssa.

Tärkeintä on alentaa nopeutta. Useimmiten koulujen ja päiväkotien kohdalla nopeusrajoitukset ovat taajamanopeutta alempia. Tämän lisäksi kannattaa hiljentää silloin, kun edessä siintää suojatie.

Työmatkareitiksi kannattaa valita, jos mahdollista, jokin muu kuin sellainen, joka kulkee koulun tai päiväkodin ohitse. Mikäli muuta reittiä ei ole, kannattaa suosittujen koulumatkareittien varsilla noudattaa erityistä tarkkaavaisuutta.

Lapsi oppii mallista

Lapsen oma käytös on tietenkin hänen turvallisuuteensa eniten vaikuttava tekijä, ja mallin liikennekäyttäytymiseen lapsi oppii vanhemmiltaan. Aikuisella onkin keskeinen rooli lapsen liikenneriskien tunnistamisessa.

Aikuisen kannattaa kiinnittää huomiota koulureitin suunnitteluun. Jos reittivaihtoehtoja on useampia, tulee valita se, jossa tienylityspaikkoja on mahdollisimman vähän. Ekaluokkalaisen koulureitti kannattaakin käydä yhdessä läpi hyvissä ajoin ennen ensimmäistä koulupäivää. Reitti kannattaa jopa kävellä yhdessä muutaman kerran, jotta lapsi varmasti muistaa kaikki reitin tarkkaavaisuutta vaativat vaaranpaikat.

Varmista, että lapsi tietää, kuinka liikennevaloissa toimitaan. Korosta, että punaisen valon palaessa ei lähdetä ylittämään tietä, vaikka kaverit jo huiskuttaisivatkin toisella puolella katua. Myös oikea ja vasen menevät pienellä lapsella helposti sekaisin. Käytä neuvoessasi mahdollisimman helppoja ohjeita, jotka lapsi varmasti ymmärtää. Käytä apuna esimerkiksi Liikenneturvan Turvapupu-sivustoa.

Muistuta, ettei liikenne ole leikkipaikka. Palloleikit ja hipat tulee säästää koulun pihalle. Korosta lapselle, ettei hän saa lähteä toilailemaan liikenteessä, vaikka kaverit saisivatkin typeriä päähänpistoja.

Hanki lapselle tarvittavat turvavälineet. Jos lapsi on kyllin vanha kulkemaan kouluun pyörällä, tee selväksi, että pyöräilykypärä pysyy päässä aina, kun lapsi kiipeää fillarin selkään. Käy myös tarkasti läpi pyöräilyyn liittyvät liikenneohjeet ja harjoittele pyöräilemistä lapsen kanssa aktiivisesti.
Syksyn tullen varmista lapsen näkyvyys heijastimin ja vaatteisiin ommeltavin heijastinnauhoin.

Asuinalueet pyritään pääasiallisesti suunnittelemaan niin, että ne olisivat lapsille turvallisia liikkua. On kuitenkin täysin mahdollista, että ympäristöstä löytyy täysin älyttömältä tuntuvia liikenneratkaisuja ja vaaranpaikkoja. Jo rakennettujakin alueita voidaan parantaa lasten turvallisuuden kannalta. Oma aktiivisuus kannattaa: Epäkohtien tai puutteiden osalta kannattaa ottaa yhteyttä kunnan tekniseen toimeen.

Lue lisää:

Turvapupu – Liikenneturvan oma sivusto pienille lapsille

Suomen Poliisi – Koululaiset liikenteessä

Liikenneturva – Liikennekasvatusmateriaalia eri ikäisille ja opettajille

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.