Kuva: Shutterstock

Riippuu lapsen iästä, miten paljon ja millaista ruutuaikaa lapselle kannattaa sallia.

Lapset jumittuvat helposti television ja tietokoneen lumoihin. Onko ruutu haitaksi aivoille?

Aivotutkija, professori Minna Huotilaisen mukaan tv:n katselu sinänsä ei ole aivoille vaarallista, mutta on tärkeää miettiä, mikä muu tärkeä toiminta jää sen vuoksi tekemättä.

– Aivojen motoristen alueiden normaali kehitys vaatii päivässä tuntikausia liikkumista sisällä ja ulkona.

Samoin aivojen kehitys vaatii kokeiluja, piirtelyä, rakentelua, suunnitelman toteuttamista. Oma puuhailu kehittää erityisesti toiminnanohjauksesta vastaavia aivoalueita sekä eri aisteista tulevan tiedon yhdistämistä.

Riippuu osittain lapsen iästä, miten paljon ja millaista ruutuaikaa lapsi sietää.

1–2-vuotias

Älä pidä tv:tä auki tuntikausia. Kielenkehityksen vuoksi lapsen on tärkeää kuulla vanhempiensa puhetta ilman taustaääntä. Voit katsoa ohjelmia nauhalta, kun lapsi nukkuu.

3-vuotias

Jos lapsi viettää päivänsä päiväkodin vilskeessä, kotona on hyvä olla rauhallista. Lapsi kaipaa katsekontaktia ja vuorovaikutusta, joka rikkoutuu herkästi, jos tv pauhaa taustalla.

Lapsi voi katsoa pienten ohjelmia yhdessä vanhemman tai sisarusten kanssa. Ohjelman kesto voi olla esimerkiksi 5–30 minuuttia.

Lasten musiikkivideot, kuten Fröbelin palikat, ovat erinomaista katsottavaa. Lapsella voi olla rytmimuna tai marakassi, jota hän voi soittaa videon tahdissa. Ja aikuinen mukaan!

4–7-vuotias

Tämän ikäisille on tarjolla laadukas­ta ja inspiroivaa kotimaista lastenohjelmatarjontaa. Lapsi jaksaa joskus katsoa jo 30–60 minuutin ohjelman, mutta se riittää.

8–11-vuotias

Uutiset pelottavat lapsia. Lapsi ymmärtää näkemänsä toisin kuin aikuinen voisi luulla. Riidat ruudussa ovat myös hankalia: lapsi kokee vieraskielisenkin ohjelman riidan emotionaalisesti. Luonto-ohjelmat ovat kiinnostavia, mutta niiden väkivalta saattaa koskettaa lasta syvästi. Niitä kannattaa katsoa yhdessä.

Vieraskielisen, tekstitetyn ohjelman katsominen voi olla hyödyllistä. Lukunopeus ja kielikorva kehittyvät.

Tunti tv:tä päivässä on jo aika paljon, ja kaksi tuntia soittaa hälytyskelloja. Ehtiikö lapsi leikkiä ja ulkoilla päivittäin? Juokseeko hän, ajaako pyörällä, hiihtääkö, laskeeko mäkeä, kiipeääkö puuhun? Tämän pitäisi kuulua arkeen, samoin askartelun, laulelun, leikin, piirtelyn ja rakentelun. Jos näin on, lapsi voi katsoa kiinnostavaa ohjelmaa tunnin joka päivä. Tv olisi hyvä sulkea kaksi tuntia ennen unia.

Yläkoululainen

Tv:stä on hyötyä kieliopintoihin: tekstityksen voi poistaa, ja parhaimmillaan ohjelma sisältää kuulovammaisten tekstityksen kielellä, jota ohjelmassa puhutaan. Kannattaa katsoa yhdessä ”kielikylpynä” jotain murrosikäiselle sopivaa sarjaa tai elokuvia.

Dokumenttiohjelmat tuovat taustatietoa ja motivaatiota moniin kouluaineisiin. Ohjelmien sisältöä kannattaa pohtia yhdessä.

Jotkut yläkouluikäiset katsovat pari tuntia tv:tä joka päivä. Suuremmat määrät vievät jo aikaa harrastuksilta ja läksyiltä, tai tv:tä katsotaan niin myöhään, että se haittaa unta. Univaje taas vaikuttaa oppimiseen. Nauhoitukset siis käyttöön,
jos myöhään tuleva, nuorelle sopiva ohjelma on ”pakko” katsoa.

Nuorella olisi myös hyvä olla sekä liikunnallinen että luova harrastus, tv ja tietokone eivät riitä.

Mervi Juusola: Saako lapsi töllöttää? Meidän Perhe 12/2012

Lue lisää:

Onko pelaamisesta hyötyä lapselle?

Pitäkää pelipaussi

Rakastaako lapsi sormiväreillä piirtämistä mutta siitä syntyy kaamea sotku? Ei enää kauan, kun käytätte tätä yksinkertaista konstia.

Yhdessä lasten kanssa vai lapsia vastaan? Kolme vanhempaa kertoo, miten he pelaavat Pokémon Go -hittipeliä.

”Pokémonien keräily on koko perheemme yhteinen harrastus. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, sillä minä johdan. Lapsilta puuttuu hyvä taktiikka. Yritän antaa heille ohjeita, mutta he eivät noudata niitä.”

Kahden teini-ikäisen lapsen äiti Mari, 38, luki Pokémon Go -pelistä heinäkuussa ja kiinnostui välittömästi. Kun peli julkistettiin Suomessa 16. heinäkuuta, Mari latasi sovelluksen puhelimeensa. Samoin tekivät perheen lapset ja isä.

Mari on edennyt pelissä jatkuvasti ja lapset kärkkyvät aivan kannoilla. Mari pelaa päivittäin kolme–neljä tuntia – vaikka käy töissä.

– Peli on siitä aivan loistava, että sen voi yhdistää helposti jokapäiväiseen elämään. Keräilen Pokémoneja bussimatkoilla töihin ja takaisin. Valitsen kauppamatkan reitit ja illanviettopaikat niin, että siellä on hyvät apajat.

Aikuisten peli

Mari ei pelaa työajalla mutta käyttää kaikki tauot hyväkseen.

– Lähden ulos pari–kolme kertaa päivässä, kierrän korttelia ja kerään Pokémoneja.

Mari kuuluu Facebookissa aikuisten Pokémon-ryhmään, jossa voi keskustella pelistä niin paljon kuin jaksaa. Hänen lähipiirissään harrastus on villinnyt aikuiset, ei niinkään lapsia.

– Tapasin juuri kotikaupunkini keskustan pokestopilla pelkkiä aikuisia, joista vanhin oli 70-vuotias, Mari kertoo.

– Mielestäni peli sopiikin paremmin aikuisille kuin lapsille, sillä aikuiset osaavat pelata sitä strategisesti toisin kuin lapset.

Vanhin vierailija pokestopilla oli 70-vuotias.

Munat hautumaan matkoille

Myös kaksi muuta vanhempaa, Anna, 40, ja Juho, 44, aloittivat Pokémonien keräilyn heti, kun se oli mahdollista. Anna innostui pelistä sen jälkeen, kun hänen miehensä ja alakouluikäiset tyttönsä keksivät sen. Juho latasi pelin samaan aikaan kuin teini-ikäinen poikansa.

Anna on palannut lomalta töihin, mutta pelaaminen jatkuu.

– En pelaa työajalla vaan työmatkoilla. Pyöräilen töihin ja haudutan matkat munia. Haudutus onnistuu hyvin myös tarpeeksi hiljaa matelevassa ruuhkabussissa, Anna kertoo.

Jos pyöräilyreitin varrelle ilmestyy kiinnostava Pokémon, Anna pysähtyy nappaamaan sen.

Munien haudutus onnistuu hyvin myös hiljaa matelevassa ruuhkabussissa.

Juho lomailee edelleen ja ehtii pelata muutaman tunnin päivässä. Hän liikkuu paljon ja yhdistää keräilyn ja koiran ulkoiluttamisen. 

– Kävelen ja juoksen koiran kanssa joka tapauksessa päivittäin. Keräily tekee touhusta mielenkiintoisempaa, kun tutut paikat muuttuvat areenoiksi ja pokestopeiksi.

Hautausmaat tutuksi

Mari pelaa Pokémon Go -peliä paljon itsekseen mutta myös perheen kanssa. He saattavat lähteä etsimään Pokémoneja yhdessä ja vertailevat niitä keskenään.

Anna pelaa peliä nyt enemmän yksin mutta lomalla perhe uppoutui siihen yhdessä. Mökillä ennen kauppareissua perhe latasi puhelinten akut huolellisesti täyteen ja kirjautui peliin valmiiksi sisään, jotta hetkeäkään ei menisi hukkaan.

– Kiersimme myös erikoisissa paikoissa, kuten hautausmailla, koska sieltä löytyi hyviä Pokémoneja.

Hautausmailta löytyi hyviä Pokémoneja.

Annan lapset nauttivat äidin pelaamisesta, koska pääsevät opettamaan häntä.

– Peli on yhdistänyt perhettä ja tarjonnut meille yhteisiä haasteita.

Juholla on poikansa kanssa pieni kilpailuasetelma Pokémon Go:n vuoksi, mistä aiheutuu myös pulmia.

– Olemme lähes tasoissa. Poikaa ottaa päähän, jos nappaan jonkun hyvän Pokémonin, jota hänellä ei ole. 

Sopiiko keski-ikäiselle naiselle?

Kukaan kolmesta vanhemmasta ei ole kuullut ikäviä kommentteja pelaamisesta. Päinvastoin – muilta ihmisiltä on tullut hyväntahtoisia hymyjä ja hiljaista hyväksyntää.

Annaa pelaaminen nolottaa vähän.

– Mietin, sopiiko Pokémonien jahtaaminen keski-ikäiselle naiselle. En ole kuitenkaan antanut sen häiritä.

Mari ja Juho ovat pelanneet digipelejä aiemminkin, Anna on pelannut mobiilipelejä satunnaisesti.

Kaikki kolme suosittelevat Pokémon Go -peliä kaikille vanhemmille: se rikastaa arkea, se ei vaadi erityisiä järjestelyitä, se ei ole kallis ja parhaimmassa tapauksessa se hitsaa lapset ja aikuiset yhteen.

– Tämäntyyppiset pelit lisääntyvät. Pokémon Go on helppo tapa tutustua niihin ja selvittää, mistä on kyse, Juho sanoo.

Mikä on paras Pokémonisi?

Mari: vaaleanpunainen Slowbro

Anna: Golbat

Juho: Snorlax

Millä tasolla olet nyt?

Mari: 15

Anna: 8

Juho: 16

Mikä on tavoitteesi pelissä?

Mari: Kerätä mahdollisimman paljon erikoisia ja söpöjä vaaleanpunaisia Pokémoneja.

Anna: Voittaa muu perhe.

Juho: Kerätä 400 Magikarppia ja saada aikaan evoluutio.

Parasta puuhaa aurinkoisena kesäpäivänä: jättimäiset saippuakuplat! Liuos vaatii tekeytymisen yön yli. Sen salainen ainesosa on liisteri.

Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Jättisaippuakuplaliuos

3 litraa vettä

1/2 kg sokeria

1/2 dl liisterijauhetta

2 1/2 dl astianpesuainetta

Keitä vesi kiehuvaksi isossa kattilassa ja lisää sokeri. Sekoita ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä vesi-sokeriseos kannelliseen ämpäriin. Vispaa liisterijauhe seokseen. Lisää tiskiaine. Sulje kansi ja anna tekeytyä yön yli.

Kuplatyökalu

2 keppiä

2 metriä nyöriä, esimerkiksi villalangasta

2 kumilenksua

lasi- tai puuhelmi painoksi

Kepeiksi sopivat esimerkiksi bambuiset kukkakepit tai luonnosta löytyvät suorat oksat.

Villalangan nyöritys sujuu näin: Pyydä lapsi avuksi. Leikkaa noin kymmenen metrin pätkä villalankaa, taita kahtia ja anna langan toiset päät lapselle. Pidä itse kiinni toisesta päästä ja pujota helmi lankaan. Asettele helmi noin neljäsosan päähän langan pituudesta.

Seisokaa viiden metrin päässä toisistanne ja kieputtakaa kumpikin myötäpäivään. Kun naru alkaa vääntäytyä mutkille, hae nyörin toinen pää lapselta ja yhdistä se omaasi. Vetele sivulle karanneita kiemuroita suoriksi, kunnes nyöri on valmis. Tee päähän solmu, ettei nyöri purkaannu.

Solmi nyöri keppeihin niin, että kepin kiinnityskohdat ja painona oleva helmi muodostavat kolmion. Vahvista nyörin kiinnitys keppeihin kumilenkeillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä luonto on mieltä liisteristä? Imeytyykö maahan vai jääkö nurmen päälle lillumaan?

Sehän on tärkkelystä.

Näin pidät helposti tietosi lapsen mukana.

Suihkuta päälle nestemäistä laastaria, niin lomatatska pysyy pidempään myös vedessä.