Kuva: Jenni Rinkinen

Lukuvuorossa Niina Within Oudoilla poluilla ja Teuvo Koskisen Miina ja Manu uimakoulussa.

Äitini on kova koluamaan kirpputoreja. Noiden retkien mukana kotiimme on löytänyt tiensä Miina ja Manu -kirjat. Uusista kirjoista lomahitiksi nousi Oudoilla poluilla -lorukirja.

Niina With: Oudoilla poluilla

Lorukirjoissa parasta on se, että niitä voi lukea pienissä paloissa juuri sen verran, että ruoka on jäähtynyt, että hampaat on pesty, että nukkumatti tulee.

Uusissa lorukirjoissa parasta on se, että ne ovat uusia. Lorut innostavat myös aikuista ja ainakin itse saan haastetta siitä, että yritän opetella loruja mahdollisimman paljon ulkoa. Loruista on näin iloa kassajonoissa ja bussissa, jossa lapsen kärsivällisyys on välillä koetuksella.

Oudoilla poluilla sisältää huippuhauskojen lorujen lisäksi oheistarinan, jossa seikkailevat sukat yhdessä sienten, kännyköiden ja lapasten kera.

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!

Ämpäriin hyppää miljoona kaveria,

viimeinen taikinan kumoaa,

lukuisten hiekkamurusten toive

kuuntelijansa lumoaa.

Juuri oheistarina on Hillan mieleen, erityisesti silloin, kun sukat hipsivät hiekkalaatikolla, puskapissalla tai urheilukentällä. Iloinen kuvitus imee mukaansa ja pienissä yksityiskohdissa riittää katseltavaa monelle lukukierrokselle.

Kirja sopii erinomaisesti luettavaksi yhdessä jo nelivuotiaan kanssa, mutta huumori iskee varmasti myös kouluikäiseen.

Teuvo Koskinen: Miina ja Manu uimakoulussa

En muista lapsena lukeneeni Miina ja Manu -kirjoja, mutta Hillalla kirjoja on kirpputoreilta haalittuna jo useita. Kirjat ovat ohuita ja helppoja pakata reissuun mukaan. Muutamasta kirjasta meillä on myös cd. Tarinat ovat miellyttävästi luettu ja huomaamme miehen kanssa automaattisesti matkivamme kertojan ääntä, varsinkin Sulo-enon möreä ja hidastempoinen puhe kirvoittaa hersyvät naurut myös meidän lukemana.

Miina ja Manu -kirjojen tenho perustuu kuvitukseen. Myös useimmat tarinat ovat vauhdikkaita, mutta tekstit ovat kömpelöitä ja huomaan oikovani useimmat se ja se sanoi -selvyyksiä.

Uimakoulussa sisältää konkreettisia uimaharjoituksia, joita meillä on nyt kuivaharjoiteltu sohvalla. Erityinen suosikki on pumppukaivo (eli veteen kastautuminen). Hillan versiossa aikuinen pääsee nostamaan lasta ylös ja ylös ja ylös, loputtoman kauan. Kunhan pääsemme taas uimahalliin, tulevat kirjan opit varmasti käyttöön.

"Perunoiden keittäminen" on kiva harjoitus. Manu näyttää tässä, kuinka se tehdään: Hän on kontillaan matalassa vedessä siten, että kasvot ovat pinnan alapuolella ja puhaltaa suustaan ilmaa veteen. Ilmakuplat pitävät hauskaa pulputusta! 

Jenni Rinkinen on nelivuotiaan lapsen äiti ja intohimoinen lukija. Tällä palstalla luetaan kirjoja yhdessä lapsen kanssa, suositellaan uutuuksia ja poimitaan vanhoja suosikkeja kirjastosta. Uusi teksti ilmestyy perjantaisin. Lue lisää palstan juttuja.

Rakastaako lapsi sormiväreillä piirtämistä mutta siitä syntyy kaamea sotku? Ei enää kauan, kun käytätte tätä yksinkertaista konstia.

Yhdessä lasten kanssa vai lapsia vastaan? Kolme vanhempaa kertoo, miten he pelaavat Pokémon Go -hittipeliä.

”Pokémonien keräily on koko perheemme yhteinen harrastus. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, sillä minä johdan. Lapsilta puuttuu hyvä taktiikka. Yritän antaa heille ohjeita, mutta he eivät noudata niitä.”

Kahden teini-ikäisen lapsen äiti Mari, 38, luki Pokémon Go -pelistä heinäkuussa ja kiinnostui välittömästi. Kun peli julkistettiin Suomessa 16. heinäkuuta, Mari latasi sovelluksen puhelimeensa. Samoin tekivät perheen lapset ja isä.

Mari on edennyt pelissä jatkuvasti ja lapset kärkkyvät aivan kannoilla. Mari pelaa päivittäin kolme–neljä tuntia – vaikka käy töissä.

– Peli on siitä aivan loistava, että sen voi yhdistää helposti jokapäiväiseen elämään. Keräilen Pokémoneja bussimatkoilla töihin ja takaisin. Valitsen kauppamatkan reitit ja illanviettopaikat niin, että siellä on hyvät apajat.

Aikuisten peli

Mari ei pelaa työajalla mutta käyttää kaikki tauot hyväkseen.

– Lähden ulos pari–kolme kertaa päivässä, kierrän korttelia ja kerään Pokémoneja.

Mari kuuluu Facebookissa aikuisten Pokémon-ryhmään, jossa voi keskustella pelistä niin paljon kuin jaksaa. Hänen lähipiirissään harrastus on villinnyt aikuiset, ei niinkään lapsia.

– Tapasin juuri kotikaupunkini keskustan pokestopilla pelkkiä aikuisia, joista vanhin oli 70-vuotias, Mari kertoo.

– Mielestäni peli sopiikin paremmin aikuisille kuin lapsille, sillä aikuiset osaavat pelata sitä strategisesti toisin kuin lapset.

Vanhin vierailija pokestopilla oli 70-vuotias.

Munat hautumaan matkoille

Myös kaksi muuta vanhempaa, Anna, 40, ja Juho, 44, aloittivat Pokémonien keräilyn heti, kun se oli mahdollista. Anna innostui pelistä sen jälkeen, kun hänen miehensä ja alakouluikäiset tyttönsä keksivät sen. Juho latasi pelin samaan aikaan kuin teini-ikäinen poikansa.

Anna on palannut lomalta töihin, mutta pelaaminen jatkuu.

– En pelaa työajalla vaan työmatkoilla. Pyöräilen töihin ja haudutan matkat munia. Haudutus onnistuu hyvin myös tarpeeksi hiljaa matelevassa ruuhkabussissa, Anna kertoo.

Jos pyöräilyreitin varrelle ilmestyy kiinnostava Pokémon, Anna pysähtyy nappaamaan sen.

Munien haudutus onnistuu hyvin myös hiljaa matelevassa ruuhkabussissa.

Juho lomailee edelleen ja ehtii pelata muutaman tunnin päivässä. Hän liikkuu paljon ja yhdistää keräilyn ja koiran ulkoiluttamisen. 

– Kävelen ja juoksen koiran kanssa joka tapauksessa päivittäin. Keräily tekee touhusta mielenkiintoisempaa, kun tutut paikat muuttuvat areenoiksi ja pokestopeiksi.

Hautausmaat tutuksi

Mari pelaa Pokémon Go -peliä paljon itsekseen mutta myös perheen kanssa. He saattavat lähteä etsimään Pokémoneja yhdessä ja vertailevat niitä keskenään.

Anna pelaa peliä nyt enemmän yksin mutta lomalla perhe uppoutui siihen yhdessä. Mökillä ennen kauppareissua perhe latasi puhelinten akut huolellisesti täyteen ja kirjautui peliin valmiiksi sisään, jotta hetkeäkään ei menisi hukkaan.

– Kiersimme myös erikoisissa paikoissa, kuten hautausmailla, koska sieltä löytyi hyviä Pokémoneja.

Hautausmailta löytyi hyviä Pokémoneja.

Annan lapset nauttivat äidin pelaamisesta, koska pääsevät opettamaan häntä.

– Peli on yhdistänyt perhettä ja tarjonnut meille yhteisiä haasteita.

Juholla on poikansa kanssa pieni kilpailuasetelma Pokémon Go:n vuoksi, mistä aiheutuu myös pulmia.

– Olemme lähes tasoissa. Poikaa ottaa päähän, jos nappaan jonkun hyvän Pokémonin, jota hänellä ei ole. 

Sopiiko keski-ikäiselle naiselle?

Kukaan kolmesta vanhemmasta ei ole kuullut ikäviä kommentteja pelaamisesta. Päinvastoin – muilta ihmisiltä on tullut hyväntahtoisia hymyjä ja hiljaista hyväksyntää.

Annaa pelaaminen nolottaa vähän.

– Mietin, sopiiko Pokémonien jahtaaminen keski-ikäiselle naiselle. En ole kuitenkaan antanut sen häiritä.

Mari ja Juho ovat pelanneet digipelejä aiemminkin, Anna on pelannut mobiilipelejä satunnaisesti.

Kaikki kolme suosittelevat Pokémon Go -peliä kaikille vanhemmille: se rikastaa arkea, se ei vaadi erityisiä järjestelyitä, se ei ole kallis ja parhaimmassa tapauksessa se hitsaa lapset ja aikuiset yhteen.

– Tämäntyyppiset pelit lisääntyvät. Pokémon Go on helppo tapa tutustua niihin ja selvittää, mistä on kyse, Juho sanoo.

Mikä on paras Pokémonisi?

Mari: vaaleanpunainen Slowbro

Anna: Golbat

Juho: Snorlax

Millä tasolla olet nyt?

Mari: 15

Anna: 8

Juho: 16

Mikä on tavoitteesi pelissä?

Mari: Kerätä mahdollisimman paljon erikoisia ja söpöjä vaaleanpunaisia Pokémoneja.

Anna: Voittaa muu perhe.

Juho: Kerätä 400 Magikarppia ja saada aikaan evoluutio.

Parasta puuhaa aurinkoisena kesäpäivänä: jättimäiset saippuakuplat! Liuos vaatii tekeytymisen yön yli. Sen salainen ainesosa on liisteri.

Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Jättisaippuakuplaliuos

3 litraa vettä

1/2 kg sokeria

1/2 dl liisterijauhetta

2 1/2 dl astianpesuainetta

Keitä vesi kiehuvaksi isossa kattilassa ja lisää sokeri. Sekoita ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä vesi-sokeriseos kannelliseen ämpäriin. Vispaa liisterijauhe seokseen. Lisää tiskiaine. Sulje kansi ja anna tekeytyä yön yli.

Kuplatyökalu

2 keppiä

2 metriä nyöriä, esimerkiksi villalangasta

2 kumilenksua

lasi- tai puuhelmi painoksi

Kepeiksi sopivat esimerkiksi bambuiset kukkakepit tai luonnosta löytyvät suorat oksat.

Villalangan nyöritys sujuu näin: Pyydä lapsi avuksi. Leikkaa noin kymmenen metrin pätkä villalankaa, taita kahtia ja anna langan toiset päät lapselle. Pidä itse kiinni toisesta päästä ja pujota helmi lankaan. Asettele helmi noin neljäsosan päähän langan pituudesta.

Seisokaa viiden metrin päässä toisistanne ja kieputtakaa kumpikin myötäpäivään. Kun naru alkaa vääntäytyä mutkille, hae nyörin toinen pää lapselta ja yhdistä se omaasi. Vetele sivulle karanneita kiemuroita suoriksi, kunnes nyöri on valmis. Tee päähän solmu, ettei nyöri purkaannu.

Solmi nyöri keppeihin niin, että kepin kiinnityskohdat ja painona oleva helmi muodostavat kolmion. Vahvista nyörin kiinnitys keppeihin kumilenkeillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä luonto on mieltä liisteristä? Imeytyykö maahan vai jääkö nurmen päälle lillumaan?

Sehän on tärkkelystä.

Näin pidät helposti tietosi lapsen mukana.

Suihkuta päälle nestemäistä laastaria, niin lomatatska pysyy pidempään myös vedessä.