Ottakaa jää haltuun! Luistelu on ihana ja haastava taito.

1. Älä hoputa! Tärkein vinkki: älä painosta lasta oppimaan ja luistelemaan yksin. Luistelutaito opitaan vähän samaan tapaan kuin pyöräily: omassa tahdissa, oman innostuksen kautta. Kuulostele lapsen temperamenttia. Rohkea ja ennakkoluuloton ottaa jään haltuun heti omalla tyylillään, arka katselee ensi menoa kauempaa ja kuivaharjoittelee lumella.

2. Luistelutuki auttaa alkuun. Jos luistelukentällä on luistelutukia eli auroja, nappaa sellainen heti ensi alkuun. Aurasta lapsi saa juuri sopivasti tukea, että ensimmäiset potkut onnistuvat.

3. Harjoitelkaa pienissä osissa: ensin tunnustellaan, miltä luistimet tuntuvat jaloissa ja minkälaista niillä on kävellä. Kävelyn voi aloittaa ankkatyylillä: kannat laitetaan yhteen ja lähdetään tepastelemaan pienin askelin. Seuraavaksi harjoitellaan kaatumista ja ylösnousemista. Sitten kokeillaan luistelupotkua ja jarrutusta.

4. Älä kannattele kainaloista. Luistelussa kaiken idea on tasapainossa. Vältä siis tukemasta lasta kainaloiden alta, jolloin lapsi ei saa tuntumaa tasapainoonsa. Jos tukiauraa ei ole saatavilla, lasta voi pitää kiinni ranteista ja vanhempi luistelee itse takaperin. Kun lapsi löytää tasapainonsa ja alkaa luottaa siihen, hän haluaa aika pian lähteä itse luistelemaan.

5. Kun lapsi uskaltautuu lähtemään liikkeelle yksin, tasapainoa voi treenata erilaisilla kuvioilla. Piparkakku- tai makkarakuviossa jalat avataan ja vedetään vuorotellen yhteen: mitä reippaampi vauhti, sitä helpompaa! Voitte rakentaa jäälle myös temppuradan: jäälle asetetaan esimerkiksi isoja lumikimpaleita jonoon, ja kimpaleita pujotellaan hienoon slalom-tyyliin. Tämä vasta tasapainoa harjoittaakin!

Muista kypärä!

Kypärä aina päässä.
Menkää jäälle virkeänä. Jos lapsi on väsyneen oloinen ja vanhempi stressaantunut, lopputulos on todennäköisesti huono.
Millainen on hyvä luistin? On tärkeää, että luistin on oikean kokoinen eikä hölsky jalassa. Villasukalle voi varata hieman tilaa. Varren pitää olla tukeva, jotta nilkka pysyy suorana. Hyvä varsi on vuorellista, tukevaa nahkaa. Teroita luistimet aina ennen ensimmäistä käyttöä, ja sen jälkeen kerran kaksi kaudessa. Tylsät luistimet ovat turvattomat, eikä lapsi opi niillä oikeaa luistelutekniikkaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvan lapsella ei ole kypärää

Ja se on hyvä asia!

Kypärä vaikeuttaa tasapainoa ja havainnointia. Omat lapseni ovat 90-luvulla oppineet 3-4 -vuotiaina luistelemaan ilman tätä turhaketta. 

Kuka oikeasti on kuollut luistinradalla tai edes vammautunut? Nykyään näkee tämän turva-ajattelun äärimmäisiä ilmiöitä. Kaksivuotiaalle isketään jokin ylisuuri jääkiekkoon tarkoitettu kypärä päähän ja sitten suureen ääneen ihmetellään, kun ei opi luistelemaan. 

Usein siinä vieressä on kaukalo ja harvoin kaukalossa on suojaverkkoja. Sen verran tiuhaan lentelee kiekot yleisöluistelun puolelle, että pakko se lapsen pää on suojata.

Rakastaako lapsi sormiväreillä piirtämistä mutta siitä syntyy kaamea sotku? Ei enää kauan, kun käytätte tätä yksinkertaista konstia.

Yhdessä lasten kanssa vai lapsia vastaan? Kolme vanhempaa kertoo, miten he pelaavat Pokémon Go -hittipeliä.

”Pokémonien keräily on koko perheemme yhteinen harrastus. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, sillä minä johdan. Lapsilta puuttuu hyvä taktiikka. Yritän antaa heille ohjeita, mutta he eivät noudata niitä.”

Kahden teini-ikäisen lapsen äiti Mari, 38, luki Pokémon Go -pelistä heinäkuussa ja kiinnostui välittömästi. Kun peli julkistettiin Suomessa 16. heinäkuuta, Mari latasi sovelluksen puhelimeensa. Samoin tekivät perheen lapset ja isä.

Mari on edennyt pelissä jatkuvasti ja lapset kärkkyvät aivan kannoilla. Mari pelaa päivittäin kolme–neljä tuntia – vaikka käy töissä.

– Peli on siitä aivan loistava, että sen voi yhdistää helposti jokapäiväiseen elämään. Keräilen Pokémoneja bussimatkoilla töihin ja takaisin. Valitsen kauppamatkan reitit ja illanviettopaikat niin, että siellä on hyvät apajat.

Aikuisten peli

Mari ei pelaa työajalla mutta käyttää kaikki tauot hyväkseen.

– Lähden ulos pari–kolme kertaa päivässä, kierrän korttelia ja kerään Pokémoneja.

Mari kuuluu Facebookissa aikuisten Pokémon-ryhmään, jossa voi keskustella pelistä niin paljon kuin jaksaa. Hänen lähipiirissään harrastus on villinnyt aikuiset, ei niinkään lapsia.

– Tapasin juuri kotikaupunkini keskustan pokestopilla pelkkiä aikuisia, joista vanhin oli 70-vuotias, Mari kertoo.

– Mielestäni peli sopiikin paremmin aikuisille kuin lapsille, sillä aikuiset osaavat pelata sitä strategisesti toisin kuin lapset.

Vanhin vierailija pokestopilla oli 70-vuotias.

Munat hautumaan matkoille

Myös kaksi muuta vanhempaa, Anna, 40, ja Juho, 44, aloittivat Pokémonien keräilyn heti, kun se oli mahdollista. Anna innostui pelistä sen jälkeen, kun hänen miehensä ja alakouluikäiset tyttönsä keksivät sen. Juho latasi pelin samaan aikaan kuin teini-ikäinen poikansa.

Anna on palannut lomalta töihin, mutta pelaaminen jatkuu.

– En pelaa työajalla vaan työmatkoilla. Pyöräilen töihin ja haudutan matkat munia. Haudutus onnistuu hyvin myös tarpeeksi hiljaa matelevassa ruuhkabussissa, Anna kertoo.

Jos pyöräilyreitin varrelle ilmestyy kiinnostava Pokémon, Anna pysähtyy nappaamaan sen.

Munien haudutus onnistuu hyvin myös hiljaa matelevassa ruuhkabussissa.

Juho lomailee edelleen ja ehtii pelata muutaman tunnin päivässä. Hän liikkuu paljon ja yhdistää keräilyn ja koiran ulkoiluttamisen. 

– Kävelen ja juoksen koiran kanssa joka tapauksessa päivittäin. Keräily tekee touhusta mielenkiintoisempaa, kun tutut paikat muuttuvat areenoiksi ja pokestopeiksi.

Hautausmaat tutuksi

Mari pelaa Pokémon Go -peliä paljon itsekseen mutta myös perheen kanssa. He saattavat lähteä etsimään Pokémoneja yhdessä ja vertailevat niitä keskenään.

Anna pelaa peliä nyt enemmän yksin mutta lomalla perhe uppoutui siihen yhdessä. Mökillä ennen kauppareissua perhe latasi puhelinten akut huolellisesti täyteen ja kirjautui peliin valmiiksi sisään, jotta hetkeäkään ei menisi hukkaan.

– Kiersimme myös erikoisissa paikoissa, kuten hautausmailla, koska sieltä löytyi hyviä Pokémoneja.

Hautausmailta löytyi hyviä Pokémoneja.

Annan lapset nauttivat äidin pelaamisesta, koska pääsevät opettamaan häntä.

– Peli on yhdistänyt perhettä ja tarjonnut meille yhteisiä haasteita.

Juholla on poikansa kanssa pieni kilpailuasetelma Pokémon Go:n vuoksi, mistä aiheutuu myös pulmia.

– Olemme lähes tasoissa. Poikaa ottaa päähän, jos nappaan jonkun hyvän Pokémonin, jota hänellä ei ole. 

Sopiiko keski-ikäiselle naiselle?

Kukaan kolmesta vanhemmasta ei ole kuullut ikäviä kommentteja pelaamisesta. Päinvastoin – muilta ihmisiltä on tullut hyväntahtoisia hymyjä ja hiljaista hyväksyntää.

Annaa pelaaminen nolottaa vähän.

– Mietin, sopiiko Pokémonien jahtaaminen keski-ikäiselle naiselle. En ole kuitenkaan antanut sen häiritä.

Mari ja Juho ovat pelanneet digipelejä aiemminkin, Anna on pelannut mobiilipelejä satunnaisesti.

Kaikki kolme suosittelevat Pokémon Go -peliä kaikille vanhemmille: se rikastaa arkea, se ei vaadi erityisiä järjestelyitä, se ei ole kallis ja parhaimmassa tapauksessa se hitsaa lapset ja aikuiset yhteen.

– Tämäntyyppiset pelit lisääntyvät. Pokémon Go on helppo tapa tutustua niihin ja selvittää, mistä on kyse, Juho sanoo.

Mikä on paras Pokémonisi?

Mari: vaaleanpunainen Slowbro

Anna: Golbat

Juho: Snorlax

Millä tasolla olet nyt?

Mari: 15

Anna: 8

Juho: 16

Mikä on tavoitteesi pelissä?

Mari: Kerätä mahdollisimman paljon erikoisia ja söpöjä vaaleanpunaisia Pokémoneja.

Anna: Voittaa muu perhe.

Juho: Kerätä 400 Magikarppia ja saada aikaan evoluutio.

Parasta puuhaa aurinkoisena kesäpäivänä: jättimäiset saippuakuplat! Liuos vaatii tekeytymisen yön yli. Sen salainen ainesosa on liisteri.

Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Jättisaippuakuplaliuos

3 litraa vettä

1/2 kg sokeria

1/2 dl liisterijauhetta

2 1/2 dl astianpesuainetta

Keitä vesi kiehuvaksi isossa kattilassa ja lisää sokeri. Sekoita ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siirrä vesi-sokeriseos kannelliseen ämpäriin. Vispaa liisterijauhe seokseen. Lisää tiskiaine. Sulje kansi ja anna tekeytyä yön yli.

Kuplatyökalu

2 keppiä

2 metriä nyöriä, esimerkiksi villalangasta

2 kumilenksua

lasi- tai puuhelmi painoksi

Kepeiksi sopivat esimerkiksi bambuiset kukkakepit tai luonnosta löytyvät suorat oksat.

Villalangan nyöritys sujuu näin: Pyydä lapsi avuksi. Leikkaa noin kymmenen metrin pätkä villalankaa, taita kahtia ja anna langan toiset päät lapselle. Pidä itse kiinni toisesta päästä ja pujota helmi lankaan. Asettele helmi noin neljäsosan päähän langan pituudesta.

Seisokaa viiden metrin päässä toisistanne ja kieputtakaa kumpikin myötäpäivään. Kun naru alkaa vääntäytyä mutkille, hae nyörin toinen pää lapselta ja yhdistä se omaasi. Vetele sivulle karanneita kiemuroita suoriksi, kunnes nyöri on valmis. Tee päähän solmu, ettei nyöri purkaannu.

Solmi nyöri keppeihin niin, että kepin kiinnityskohdat ja painona oleva helmi muodostavat kolmion. Vahvista nyörin kiinnitys keppeihin kumilenkeillä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä luonto on mieltä liisteristä? Imeytyykö maahan vai jääkö nurmen päälle lillumaan?

Sehän on tärkkelystä.

Näin pidät helposti tietosi lapsen mukana.

Suihkuta päälle nestemäistä laastaria, niin lomatatska pysyy pidempään myös vedessä.