Kuva: Jenni Rinkinen

Lukuvuorossa Mimmit ja luolan salaisuus sekä Koiramäen talvi.

Törmäsin Vaskimetsässä asustaviin Mimmeihin sattumalta. Kuvitus ja tarina lumosivat minut ja koeluvun jälkeen päätin testata kirjan vetovoimaa myös Hillalle. Ja toimihan se – kirja luettiin heti kahdesti.

Pauliina Lerche: Mimmit ja luolan salaisuus

Mimmit ovat täynnä tyttöenergiaa! Mahtavaa, kun kerrankin seikkailijoina ja pelastajina ovat siskokset.

Rauhallinen metsäretki saa uuden käänteen, kun Mimmit kuulevat outoja ääniä ja törmäävät jo talviunilla olevaan karhuun. Yhtäkkiä siskokset huomaavat olevansa keskellä metsänhaltijoiden ja maahisten syystalkoita. 

– Emme tarkoittaneet urkkia, halusimme vain auttaa ystäväämme karhua.

Silloin haltija leppyy.

– Oikeastaan mekin tarvitsemme apua. Talvi on tulossa kovaa vauhtia, ja meillä on kaikki vielä pahasti kesken. Kuulen jo pakkasherran puhurit kauempana pohjoisessa.

Jatkamme Mimmeihin tutustumista innolla. Materiaalia riittää, koska Mimmit esiintyvät kirjojen lisäksi tv:ssä, levyillä ja peleissä.

Mauri Kunnas: Koiramäen talvi

Koiramäen väki on elellyt meillä jo pitkään. Teemapuistosta hankitut minihahmot asustavat nukkekodissa ja vanhoihin tapoihin on tutustuttu Elsan, Tiltan ja Martan avulla.

Nyt olemme lievittäneet lumen kaipuuta erilaisilla talvikirjoilla, joten Koiramäkeenkin on tullut talvi.

Kunnaksen kirjoissa on paljon nähtävää, vaikka lukijalle pienet tekstinpätkät ovat joskus vaikeita seurata. Olemme keskittyneet lukemaan Koiramäen tarinoita palastellen. Samalla olemme selvittäneet, mitä mitkäkin vanhat sanat tarkoittavat.

Talvella matkanteko on helppoa. Reellä kuljetaan peltojen ja järvenselkien yli. Jäälle merkitään talviteitä, joita pitkin voi turvallisesti ajaa.

Piiat ovat avannolla viruttamassa pyykkiä. Tässä puuhassa saa olla varovainen, ettei palelluta näppejään.

"Mutta Heta!" kiljaisee Miina. "Sinähän päästät Mustin paidan avantoon!"

Jenni Rinkinen on nelivuotiaan lapsen äiti ja intohimoinen lukija. Tällä palstalla luetaan kirjoja yhdessä lapsen kanssa, suositellaan uutuuksia ja poimitaan vanhoja suosikkeja kirjastosta. Uusi teksti ilmestyy perjantaisin. Lue lisää palstan juttuja.

Vauva listasi tavat selvitä pienen lapsen kanssa taidemuseossa, hienossa ravintolassa ja klassisen musiikin konsertissa.

1. Taidemuseo

Kysymyksiin vastaa amanuenssi Pia Hyttinen, Taidekoti Kirpilä.

Voiko taidemuseoon tulla lapsen kanssa? Onko museossa ikäraja?

Lapsen kanssa voi tulla taidemuseoon eikä meillä ei ole ikärajaa. Museossamme on 6. maaliskuuta ensimmäinen lasten sunnuntai, jolloin meillä on kaksi perhepainotteista opastusta ja valmistaudumme erityisesti lapsiperheisiin. Ohjelmassa on myös lasten filosofiakahvila.  

Pitääkö taidenäyttelyssä olla hiljaa?

Tilamme ovat kodinomaiset ja meillä on lämmin henki. Meidän museossamme saa puhua, sillä kyllähän näyttelyvieraat yleensäkin keskustelevat näkemästään. Vanhemmat voivat myös itse miettiä, mikä on sopimatonta riehumista. Emme ole tiukkapipoja.

Pitääkö tietää taiteesta etukäteen, jos tulee näyttelyyn?  

Ei tarvitse tietää. Meillä on kokoelmastamme esite ja teosluetteloita ja lapsille on tulossa tehtävävihko. Oppaalta voi kysellä taiteesta ja taidehistoriasta. Monet lapsikävijämme ovat olleet hyvin kiinnostuneita kokoelmastamme ja tilamme historiasta.

Mitä taide lapselle antaa? Onko lapselle sopimatonta taidetta?

Lapsi tulkitsee taidetta yllättävän monipuolisesti. Taide ei ole vain leikkiä, vaan pienikin lapsi voi syventyä ymmärtämään sitä. Abstrakti taide voi olla lapselle vaikeaa, kuten aikuisellekin. Sitä voi tulkita yhdessä. Alastomuus on Suomessa niin yleistä, että en näe sitä lapselle sopimattomana, paitsi jos teos on ahdistavan seksuaalinen. Meidän teoksemme eivät ole sellaisia. Alastomuudesta voi puhua lapsen kanssa ja selittää, miksi taideteoksessa joku on alasti.

Mitä jos lapsi koskee tauluun? Kuka korvaa, jos jotain menee rikki?

Meillä ei ole onneksi koskaan käynyt niin, että jotain olisi mennyt rikki. En stressaisi sitä liikaa, vaikka toki lasta täytyy pitää silmällä. Kaikki taideteokset ovat vakuutettuja, joten vakuutuksemme korvaa valvonnassa olleen lapsen vahingot.

Taidekoti Kirpilä. Pohjoinen-Hesperiankatu 7, Helsinki. www.taidekotikirpila.fi

2. Hieno ravintola

Kysymyksiin vastaa keittiömestari Antti Asujamaa, ravintola Ragu.

Uskaltaako lapsen kanssa tulla hienoon ravintolaan?

Ilman muuta tai tai ennemmin tulisi tulla. Lapsi oppii pöytätapoja ja ravintolakulttuuria parhaiten pienenä. Viisitoistavuotiaat kaksostyttöni ovat olleet mukana ravintoloissa vauvaikäisestä ja ovat nyt erittäin kaikkiruokaisia teini-ikäisiä.

Mitä, jos pöytäliina menee likaiseksi tai limu kaatuu?

Kaikilta asiakkailta ja tarjoilijoiltakin kaatuu joskus juomia. Siitä ei tarvitse stressata. Pöytäliina on vain pöytäliina.

Mitä jos lasta alkaa itkettää?

Pieni itku ei haittaa. En ole koskaan kohdannut tilannetta, jossa lapsi olisi huutanut koko illan. Toki muut asiakkaat voivat häiriintyä kovasta huudosta. Useimmat kuitenkin ymmärtävät. Kovin vilkkaan lapsen kanssa voi tehdä kierroksen vaikka ulkoilmassa välillä.

Mitä lapselle kannattaa tilata? Voiko tilata lihapullia listan ohi?

Lapselle kannattaa ehdottomasti tilata ruokaa listalta. Meillä lapsille valmistetaan puolikas annos. Jos lapsi on erityisen valikoiva, voimme räätälöidä hänelle annoksen keittiön raaka-aineista. Jos mahdollista, lapsiperheen kannattaa tehdä varaus etukäteen. Näin osaamme varautua myös ruoka-ainerajoituksiin.

Mitä jos lapsi ei syö? Loukkaantuuko kokki?

Kokki ei loukkaannu. Osaamme suhtautua lapsiin emmekä hätkähdä pienestä.

Mikä on paras aika tulla syömään lasten kanssa?

Illallisajoista viiden ja kuuden välillä on rauhallisempaa, joten kannattaa hyödyntää sitä. Se on usein lasten ruoka-aika. Kiireisintä ravintoloissa on seitsemän tai kahdeksan aikaan. Me emme ole lounasaikaan auki, mutta kyllä lapsen kanssa voi mennä lounaallekin hienoon ravintolaan.

Ravintola Ragu. Ludviginkatu 3–5, Helsinki. www.ragu.fi

3. Klassisen musiikin konsertti

Kysymyksiin vastaa osallistavan taiteellisen toiminnan tuottaja Tiina Halonen, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.

Voiko lapsen kanssa tulla klassisen musiikin konserttiin?

Se riippuu paljon lapsesta. Jos lapsi malttaa keskittyä, voi hyvin tulla. Konserteissa on usein väliaika, joten sinne voi tulla vain alkupuoleksi. Se on täysin sopivaa! Klassinen musiikki on kuitenkin herkkää musiikin sävyille ja moni haluaa konsertissa keskittyä. Konsertin sopivuuden lapsille voi tarkastaa lipun ostamisen yhteydessä. Meillä on toki erikseen perhepäiviä, jolloin lapset ovat hyvin tervetulleita. Lapsen korvat on hyvä suojata konserteissa. 

Mitä jos vauva nukkuu hyvin? Voiko konserttiin tulla vauva kantoliinassa tai turvakaukalossa?

Toki voi. Paikka kannattaa varata läheltä uloskäyntiä, jolloin voi tarvittaessa poistua, jos vauva herää.

Onko parempi tulla tyhjempään esitykseen?

Usein aamupäivän ja alkuillan konsertit ovat hieman tyhjempiä, joten niihin voi olla mukavampi tulla lapsen kanssa. Aikakin on parempi, sillä yleensä klassisen musiikin konsertit alkavat myöhään. Emme pysty aina etukäteen arvioimaan, missä esityksessä on tyhjempää, mutta kysyä voi aina.

Panostatteko lapsiin tarjonnassanne?

Keskitymme lapsiin jatkuvasti enemmän. Meillä on konsertteja päiväkodeille ja kouluille sekä perhepäiviä. Meillä on myös Musiikkitalon ja Kansallisoopperan yhteishanke ”Kuule, minä sävellän”, jossa lapset säveltävät ja ammattimuusikot esittävät teoksia. Lasten sävellyksiä on esitetty New Yorkissa asti. Lapsilla ei tarvitse olla musiikkitaustaa. Haluamme rohkaista lapsia tutustumaan monipuolisesti musiikkiin. 

Opettaako klassinen musiikki kärsivällisyyttä?

Valtavasti. Musiikki kehittää lasta monin tavoin. Se ei opeta vain kärsivällisyyttä, vaan kehittää aivoja ja ymmärrystä.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Konsertteja mm. Musiikkitalossa, Mannerheimintie 13 A. www.uniarts.fi/tapahtumat

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jalkapallovalmentaja Eero Länkelin uskoo lasten hyvyyteen eikä halua tylyttää ketään hiljaiseksi.

"Suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa on kaksi asiaa pielessä. Lapsille huudetaan, ja heidät jaetaan tasoryhmiin liian varhain

Pelasin itse edustusjoukkueessa parikymppiseksi asti. Kun aloin valmentaa pikkupoikia, tein kuten minuakin oli valmennettu. Jos joku hölmöili, kielsin tiukasti ja komensin jäähylle. Mietin, miksi valmentaminen tuntuu niin stressaavalta, ja tajusin, että Suomessa lapsia käskytetään ihan liikaa. Tee noin, älä tee noin, mene tuonne! Tiukat ohjeet ovat paikallaan esimerkiksi liikenteessä, mutta jalkapallokenttä on tosi turvallinen paikka. Ei siellä tarvitse huutaa lapsille.

Nyt valmennan 6–10-vuotiaita poikia uudella, kokonaisvaltaisella tyylillä, johon olen hakenut ideoita lukemalla kasvatuksen filosofiaa ja psykologiaa. Mottoni on rennosti täysillä. Harjoitukseni perustuvat sisäiseen motivaatioon ja siihen, että ihminen oppii parhaiten rentoutuneena.

En huuda lapsille, ja joillekin vanhemmille se on kova paikka. Heidän pelkonsa on, että ilman kovaa kuria lapsesta ei kasva kunnon kansalaista. Minä taas uskon lasten hyvyyteen. Jos joku tekee kiusaa, haluan selvittää syyn siihen. En halua tylyttää ketään hiljaiseksi.

Kutsun vapaaehtoisuuteen perustuvia harjoituksia hop lop -treeneiksi. Tarjolla on kolme pistettä, joista yksi on aina vapaa peli. Jos lapsesta tuntuu, että juuri sinä päivänä ei jaksa hioa jotain teknistä asiaa, voi vain pelata. Onhan aikuisellakin sellaisia päiviä.

"Lopulta aika moni lapsi karttaa kilpailua."

Treeneissäni lapset voivat edetä omien taitojensa mukaan ja huomaavat itsekin edistymisensä. Haen ideaa tietokonepeleistä, joissa edetään aina vaikeampaan tehtävään. Pitää keksiä niin kiinnostava harjoitus, että lapset haluavat tehdä sitä. Jos teen tylsän, kukaan ei tule.

Välillä pidän jollain pisteellä juoksukilpailun. Olen huomannut, että lopulta aika moni lapsi karttaa kilpailua. Taitaa olla enemmän joidenkin aikuisten ajatus, että elämä on kilpailua. Minusta se ei ole.

Karsinta edustusjoukkueeseen tehdään Suomessa minun mielestäni liian aikaisin. Monissa muissa maissa ajatellaan, että pelaajan luonne on tärkeämpi kuin tekniset valmiudet kahdeksanvuotiaana. Pelaajiin pitäisi tutustua paremmin ennen tasoryhmiin jakoa.

Uskon, että tyylilläni voi valmentaa myös huippuja. Huipputasolla kovin työ tehdään itsenäisesti treenien ja pelien välillä. Pelkkä lahjakkuus ei riitä, tärkeintä on intohimo lajiin. En halua olla se, joka tappaa intohimon.

Pieni lapsi haluaa miellyttää aikuista ja tekee siksi, kuten valmentaja käskee. Murrosikäinen tajuaa, että valinnat on tehtävä itse, ja silloin moni lopettaa pelaamisen. Haaveeni on, että nyt valmentamani pojat jatkaisivat pelaamista teini-iän yli. Että joukkuehenki olisi niin hyvä, ettei kukaan haluaisi jäädä pois. Että he saisivat elinikäisen porukan, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Jos he pelaavat yhdessä vielä aikuisina, olen onnistunut."

Eero Länkelin valmentaa jalkapallojunnuja Helsingissä.

Meidän Perhe 1–2/2016

oto koutsi
Viesti

Tässä oli erittäin hyviä oivaltavia näkökantoja lasten kanssa treenaamiseen. Arvostan tätä, että olet myös tutustunut psykologiaan. Esimerkiksi yksilönkehitttymisestä kun tietää mekanismeja taustalta, se auttaa mielestäni paljon ymmärtämään lasten erilaisista käyttäytymistä eri ikäisenä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Antti Holma ja Riku Nieminen esittävät superhauskoja veljeksiä elokuvassa Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! Tältä he näyttävät valkokankaalla.

Ilouutinen kaikille Tatu ja Patu -faneille: kaksikko seikkailee viimein myös valkokankaalla. Elokuva tulee ensi-iltaan vuoden lopussa.

Tämän mennessä Tatu ja Patu ovat hauskuttaneet yleisöään 17 kirjan sivuilla. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoittamia ja kuvittamia kirjoja on myyty Suomessa yli 900 000 kappaletta.

Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! -elokuvassa veljekset matkustavat junalla Outolasta jouluiseen Helsinkiin tapaamaan 9-vuotiasta ystäväänsä Veeraa. Veera jumittuu jouluruuhkaan ja myöhästyy rautatieasemalta. Veljekset suuntaavat omin neuvoin suureen kaupunkiin. Lopputuloksena on hullunkurisia sattumuksia pursuileva seikkailu, joka päättyy onnellisesti.

Elokuvan pääosissa vauhdikkaina Outolan poikina Tatuna ja Patuna esiintyvät tutut koomikot Antti Holma ja Riku Nieminen. Poikien 9-vuotiaan ystävän Veeran roolin tekee Eedit Patrakka. Elokuvan aikuisrooleissa nähdään muun muassa Sulevi Peltola, Pirjo Lonka, Mari Lehtonen, Ville Myllyrinne ja Tommi Korpela. Elokuvan ohjaa Rike Jokela ja sen on käsikirjoittanut Aino Havukainen.

Tatu ja Patu julkaisivat pääosan esittäjien kuvan omilla Facebook-sivuillaan torstaina 28. tammikuuta.

Mikseivät Tatua ja Patua esitä lapsinäyttelijät? fanit kysyivät.

– Itse asiassa Tatu ja Patu eivät ole kirjoissakaan lapsia, vaikka pienikokoisia ovatkin. Outolalaisten elinikä ei ole tiedossa, mutta Tatu ja Patu lienevät nuorukaisia, sillä kasvaahan heillä sänkikin. Lapsina emme ole itse koskaan heitä ajatelleet, tekijät vastaavat.

– Tätä elokuvaa odotetaan jo kuumeisesti, yksi tykkääjistä kommentoi.

Elokuvan edistymistä voi seurata sen omilla Facebook-sivuilla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mitä teillä leikitään ulkona? Kokeile näitä ikisuosikkeja!

Perinneleikeistä on useita versioita, ja säännöt esimerkiksi kiinni jääneiden pelastamisesta voivat olla hyvin yksityiskohtaiset. Tässä leikeistä yhdet versiot!

10 tikkua laudalla

Kiven tai muun matalan korokkeen päälle tuetulle laudalle kerätään 10 tikkua. Leikin alussa lautaa polkaistaan niin että tikut putoavat maahan, ja muut juoksevat piiloon. Etsijä jää keräämään tikut, huutaa 10 tikkua laudalla! ja lähtee etsimään piiloutuneita.

Kun etsijä näkee jonkun piiloutuneista, hän juoksee koskettamaan lautaa ja huutaa esim. Matti löydetty. Jos Matti kuitenkin ehtii juosta laudalle etsijää ennen, hän voi pelastaa itsensä koskettamalla lautaa ja huutamalla esim. omat nimet kirjoissa. Nyt Matti jää leikistä odottamaan uutta kierrosta.

Jos laudan ympärillä on jo kierroksella aiemmin löytyneitä, juoksija voi pelastaa heidät huutamalla kaikki pelastettu ja polkaisemalla tikut uudestaan ilmaan. Näin kierros alkaa alussa. Uudeksi etsijäksi kaikkien löydyttyä jää yleensä se, joka on jäänyt ensimmäisenä kiinni eikä ole onnistunut pelastautumaan.

Pallo paikalla

Säännöiltään muuten sama kuin 10 tikkua laudalla, mutta tikkujen sijaan käytetään palloa. Leikin alussa pallo potkaistaan mahdollisimman kauas, ja etsijän pitää hakea pallo omalle paikalleen ympärilleen katsomatta. Jos piiloutujat eivät ehdi siinä ajassa piiloon, voidaan sopia esimerkiksi, että etsijän pitää hakea pallo kävellen. Tai toinen suunta kävellen ja toinen juosten.

Leikki tunnetaan muillakin nimillä, esimerkiksi Purkki tai Purkkis. Nimitys tulee siitä, että alussa pallo voi olla purkissa tai maahan piirretyssä ringissä, jota kutsutaan purkiksi.

Banaanihippa

Pienillekin leikkijöille sopivassa hipassa on sopivan simppelit säännöt: Muut juoksevat karkuun, hippa tai hipat ottavat kiinni. Kiinniotettu jää seisomaan kädet ylhäällä banaaniksi, jolloin toinen etsijä voi pelastaa kiinniotetun kuorimalla banaanin eli laskemalla kädet alas. Leikki jatkuu, kunnes kaikki ovat jääneet tai päätetään muuten lopettaa.

Hura hura häitä

Kaksi leikkijää valitaan portinvartijoiksi, ja he valitsevat yhdessä salanimet, esim. mansikka ja mustikka. Portinvartijat asettavat kädet vastakkain ja nostavat ne ylös kaareksi, jonka ali muut leikkijät kulkevat jonossa yhä uudelleen. Samalla lauletaan Hura, hura häitä, kello löi jo kaksitoista, keisari seisoo palatsissaan. Niin musta kuin multa, niin valkea kuin varsa, se ken tulee viimeiseksi, ompi kuolemaks!, lorusta on eri versioita.

Kuolemaks-sanan kohdalla portin alle osunut leikkijä napataan kiinni, ja portinvartijat vievät hänet sivuun valitsemaan mustikan tai mansikan. Kiinni jäänyt asettuu jonoon sille puolelle, jonka sanan valitsi, ja leikkiä jatketaan, kunnes kaikki ovat jonoissa portinvartijoiden takana. Lopuksi portinvartijat tarttuvat toisiaan käsistä ja kumpikin jono yrittää saada toisen jonon liukumaan omalle puolelleen – voittaja on se, joka onnistuu.

Kirkonrotta

Keskuspaikkana on seinä, aita, puunrunko tms. jota vasten etsijä jää laskemaan, kun muut menevät piiloon. (Alkuun seinää vasten kääntyneen etsijän selkä voidaan pestä lorulla vasta pesty puhdas selkä jne., ja jos etsijä arvaa pesijän, etsijä vaihtuu.)

Kun etsijä näkee piiloutuneen, hän juoksee mahdollisimman nopeasti keskusseinälle, läppää seinää ja huutaa esim. Anni nähty! Anni voi juosta huutopaikalle kilpaa etsijän kanssa, ja jos hän ehtii ensin läpsäistä seinää ja huutaa Omat! hän on pelastunut eikä jää seuraavalla kierroksella etsijäksi. Jo löytyneet voi pelastaa huutamalla Kaikki rotat pelastettu! Kierros loppuu, kun kaikki on löydetty. Uusi etsijä on pelastamatta jääneistä se, joka jäi ensiksi kiinni.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Vierailija
Viesti

Katri / Vauvan toimitus kirjoitti:
Pallo paikalla -leikki lisätty juttuun, kiitos vinkistä!
   sen leikin nimi on bollen i ringen eli pallo ringissä

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.